Oli muuten Kallelta ihan hullu heitto toi Maskun kolmonen. En tajunnu itte yhtään, että se voi sieltä mennä lähellekään koria, mutta niin vaan metalli kolisi.
Kalle oli aika tikissä molemmilla radoilla, itekin tosiaan alussa pelasin hyvin, mutta sitten se selkä veti jumiin ja Maskussa ei oikeen enää osunut.
Sen jälkeen en sitten koskenutkaan kiekkoihin ennen lauantain aamun kierrosta parigolfin SM-kisoissa, eikä oikein ollut hajuakaan että kuinka pystyy heittämään. En meinaan ollut oikein edes pystynyt nukkumaan koko viikolla, kun yölläkin selkä veti jumiin ja sattu aika ättänasti.
Hyvin oli kuitenkin paikat palautuneet ja hiukan varovaisen alun jälkeen uskalsi pelata aika lailla täysipainotteisesti. Pelasimme Kallen kanssa koko ajan molemmat hyvin ja paikoin jopa oikein hyvin - huomattavasti parempaa suorittamista kuin viime vuonna vastaavissa kisoissa Peurungassa. Mutta niin oli muillakin, vaikka ihan kovimmat jannut puuttuivat tällä kertaa, oli kärjessä tunkua. Kymmenkunta tasaista ja laadukasta paria piti kisan tiukkana viimeisen kierroksen viimeisille väylille asti.
Pysyimme mitalitaistelussa ihan viime metreille asti, mutta kolmen kierroksen päätteeksi 6 worst shot-väylää veivät tällä kertaa miehistä voiton. Niillä väylillä jäivät ratkaisevat pari-kolme heittoa mitalisijoista. Silti pelasimme kyllä senkin osion huomattavasti paremmin kuin viime vuonna, jolloin taisimme heittää jo ensimmäiseltä wörstiväylälältä tripla- tai neloisbogin.
Viimeisellä kierroksella heittäminen ei ollut kovin mukavaa, koska tunnelma oli ryhmässä kireä ja itse asiassa menetin malttini ensimmäistä kertaa frisbeegolfkilpailussa. Kanssaparissamme Toni Asikaisen käytös oli niin ala-arvoista, että ei toivoisi kenenkään kokevan vastaavaa radalla.
Toisten pelaajien psyykkaamisen ehkä jollakin tavalla ymmärtää todella kilpailuhenkiseltä pelaajalta, mutta kiroilu, kiukuttelu ja suora vittuilu toisen epäonnistumisesta on epäurheilijamaista, lapsellista ja äärimmäisen valitettavaa. Viiden väylän jälkeen sanoin ihan rehellisesti mitä ajattelin ja pyysin Tonia lopettamaan vittuilun ja kiroilun.
Valitettavasti tämä johti siihen, että show paheni entisestään ja kohdistui myös hänen omaan pelipariinsa, mikä silminnähden harmitti myös Nilsiä. En voi mitenkään ymmärtää tällaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä varsinkaan omaa pelikaveria kohtaan.
En voi väittää, etten olisi ollut hieman tyytyväinen siihen, että Toni sitten pilasi omat mitalimahdollisuutensa surkeisiin suorituksiin mitalisijoen ratkaisupelissä.
No, mutta oma fiilis kisasta oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä, varsinkin kun kruunuksi heitin kilpailun viimeisellä väylälllä (Viidentienristeyksen #1) PD2:n foreskipillä mukiin. Ei huono paikka ensimmäiselle kisaholarille, vaikka sillä ei sitten sijoituksiin ollutkaan merkitystä.
