Viimeinen kierros lähti liikkeelle lähes täydellisesti. Olin pirkkupaikoilla ensimmäisellä 10 väylällä. Tosin nelosella päätin seiftata 15 metristä, seiskalla reilu kympin putti kovassa tuulessa ketjuihin mutta ei ihan koriin. Kasilla reilu 20 m putti tolppaan, mutta ei aivan kaukana ollut sekään. Kaikilta muilta -1 korttiin. Eli ensimmäisen 10 väylän jälkeen kortissa -7.
Aivan täydellisiä heittoja en ollut silti heittänyt. Vain ysillä olin nostolla. Ykkösellä varsinkin birdie tuli vähän erikoisella tavalla. Avasin liikaa oikealle, kakkosheitto upsilla hallin katon kautta seinän viereen alas ja sweet spotista jo pitkäksi vähän pystyrinteeseen. Siitä aika maagisella puoliupsilla koko metsän yli neljään metriin.
Kakkosella avasin forella niin pitkälle, että sain nepata putterilla kakkosheiton ja pirkku oli helppo. Kolmosella avasin tällä kertaa bansheen forella, jolla tiesin osuvani väylään, mutta todennäköisesti menisin pitkäksi ja skipeillä oikealle. Tiiltä ei nähnyt miten lopussa kävi, mutta kiekko löytyi 4m pitkänä ja 4m oikealta. Luultavasti olin saanut jotain apua skipeissä.
Vitosella, kutosella ja kympillä pirkut vaativat hyvät 7-8-metriset putit, ysillä olin nostolla. Kutosesta tuli siis ainoa väylä, jossa sain pirkun joka kierroksella.
Kympin jälkeen meinasi käydä to-del-la huono tuuri, sillä siirtymällä olin muutaman sentin päässä astua kyyn päälle. Oikein kunnon metrinen luikero painoi karkuun, mutta ehdin toki pelästyä aivan helvetisti (kauniisti sanottuna). Sydän hakkasi kuin kivipora ja jalat menivät veteläksi. On se vaan ihme juttu tuo primitiivireaktio. Vaikka Lausteella pelanneena kyitä on tullut tänäkin vuonna nähtyä parikymmentä, joka kerta se pistää pasmat hetkeksi sekaisin.
Yritin 11n tiillä rauhoittua hetken, mutta kun olin ensimmäisenä avaamassa, ei aika ihan riittänyt. Heitin umpisurkean heiton melkein vasemmalta outtiin. Sieltä jäi lähestyminenkin vähän vajaaksi korista ja kruunuksi kori sylki neljän metrin putin ulos. No edellisellä kierroksella olin rehellisesti saanut pari tosi huonoa puttia jäämään, joten yhden hyvän ulostulo ei juuri harmittanut. Seuraavakin avaus jäi vielä vähän huonoksi, mutta sain 7-metrisen putin sisään.
Viidellätoista sain vielä tosi makean pirkun kun kakkosheitto lähti pusikon reunasta polvihaarasta selkä päin koria rystyllä jokerilla. Tällaisesta heitosta en olisi edes unelmoinut vielä vuosi sitten. Jotain on siis opittu taas tälläkin kaudella.
Pelasin todella hyvin, mutta viimeisellä väylällä päätin sitten vielä kerran näyttää oikein sirkusapinan otteita, samaan tyyliin kuin ekan kierroksen väylälllä 8. Avasin seiftihyssellä noin 30 metriä vajaaksi korista. Putti oli jiirissä, joten yritin pistää sisään. Kun kiekko putosi maahan 10 metriä ennen koria, teki mieli vetää itseään sateenvarjolla päähän. Etäisyys EI ollut 30 metriä vaan yli 40 metriä, mutta en siinä innoissani sitten tullut sen tarkemmin sitä tsekanneeksi. Ja tietenkin puttasin par-putin vielä oikealle ja ketjuista ulos.
Ei ole tainnut koskaan noin hyvän kierroksen jälkeen ottaa yhtä paljon päähän ja hävettää. Laskin tuloksen ja lähdin saman tien menemään.
Tulos -7 oli finaalipäivän parhaita tuloksia ja sillä nousi vielä 6 sijaa jaetulle kahdeksannelle sijalle. Sinänsä viimeisen väylän "suorituksella" ei ollut merkitystä, koska seiskaan jäi matkaa 3 heittoa. Mutta oli se silti typerä virhe ja todella surkeaa peliä. Ja kisan ainoa kolmen putin greeni.
Joka tapauksessa tämä kisa oli yksi urani parhaista, ehkä jopa paras koska pelasin lähestulkoon oudolla radalla itselleni. Myönnettäköön että rata on kyllä itselleni ja ominaisuuksilleni ehkä paras mahdollinen, mutta en minä sitä etukäteen tiennyt.
Neljännen kierroksen tilastot:
Puttikeskiarvo 1,28
GIR 12/18
Scramblet 5/6
Yhteensä 1 tuplabogey, 7 bogeyta, 37 paria ja 27 birdietä.