Hextallin kanssa kiepattiin aika päräyttävä päiväekskursio: kolme rataa (2 uutta) ja muikeat 84 väylää vrispiikolffia.
Savukampela lähti Paimiosta 6.33 ja ensimmäisellä pisteellä, eli Nummelanharjulla oltiin jo hyvissä ajoin ennen aamuysiä. Oltiin muuten ainoat koko radalla. Reilun parin vuoden tauon jälkeen oli kiva palata "tutulle" radalle ja nähdä että on oikeasti kehittynyt pelaajana. Edellisellä kerralla par teki tiukkaa ja enkka taisi olla 53. Nyt aamutuimaan syyskeleissä parani tuo heti neljällä heitolla. Toki ratakin oli ainakin heitolla tai parilla helpottunut. Sawusauna joutui himan yllättäen tyytymään vain 51:een, eli sain yhden kierroksen vietyä nimiini.
Hyvää duunia oli radalla tehty. Varsinkin portaita ja muita rakennelmia oli hyvin käytettävissä ja lisää oli tullut viime kerrasta silminnähden. Helppo ja lyhythän Harju on, mutta ei se sitä vähennä. Kiva on ollut aina pelata ja varmasti tulevaisuudessakin on, vaikka aika onkin sen ohi mennyt kovimpien isojen kisojen pitopaikkana. Ja kuitenkin siitä ei kuulemma ole kuin viitisen vuotta kun Harjulla pelattiin SM-osakilpailu. Laji kehittyy.
Harjulta jatkettiin Hyvinkäälle, jossa Savustaja sen paremmin kuin minäkään en ollut käynyt. Ensimmäinen kierros paineltiin keskimäärin miljoonalla avauksella sen paremmin tsekkailematta että mihin pitäisi heittää. Muutamallakin sokkoväylällä arvioimme väyläopasteesta hieman väärin, mutta eipä sillä niin väliä, kun kalibrointikierroksesta oli kyse. Tulostakaan ei laskettu, mutta arvioittiin että noin -5:n paikkeille ehkä olisi mennyt.
Tämän tutustumiskierroksen aikana meidät ohitti pari paikallista heppua, jotka arvioivat kysyttäessä, että "joku Suomen maajoukkuepelaaja on pelannut -17 ja viikkokisoissa pelataan yleensä -5...-10 väliin. Arveltiin hieman yläkanttiin menneeksi, eli ei siis uskottu pätkääkään näiden poikulien puheita. Itse arvioitiin että "10 alle kyllä pystyy pelaamaan, mutta joku 12-13 alle alkaa olla jo tosi kova." Myöhemmin saimme vahvistuksen Teemu Mutikaiselta, että huhut kertovat -13 -harjoituskierroksesta ja kisassa ennätys oli -12 (vai oliko -11). Mutta ei mennä vielä siihen.
Rata maistui oivalta joten päätimme lähteä tuloskiessille hetivälittömästi. Tavoite oli pelata -17 meidän kahden tulokseksi yhteensä. Aloitimme molemmat pirkulla ja jatkoimme pirkulla ja vielä kolmannella. Eli oltiin kohtuu mukavasti -17 vauhdissa. Itse liukastuin nelosen tiillä, heitin hevon kuuseen ja otin bogin. Savoyteatteri jatkoi vielä kolmella pirkulla lisää. Itse asiassa Savolax taisi olla 13 väylän jälkeen jo 12 underissa eikä siinä ollut enää mitään järkeä - no siihen olikin hyvä ottaa bogey ja pari paria, mutta kuitenkin -12 on aika mauton kierros oudolla radalla. Itse tyydyin sivistyneeseen miiinus seiskaan.
Pelasimme muuten tämän kierroksen alle tunnissa ja silti meidän niskaan hengitti kolmen hengen porukka koko kierroksen. Hyvinkäällä ei himmailla.
Tämän kierroksen jälkeen oli vähännniinkuin tarkoituksena jatkaa Riuttaan, mutta saimme Mutikaisilta pro tipsejä, että rata on kuramullikunnossa. Ja Teemu onnistui ylipuhumaan meidät kolmannelle Hyvinkää-kierrokselle sanomalla "vetäkää täällä kolmas kiessi".
Tällä kierroksella alku oli vähän tukkoisempi. Oltiin etuysin jälkeen tilanteessa -3 (Savo Milosevic), -1 (mä) ja vissiin par (Teemu). Lopussa painettiin pakkaselle isommalla tahdilla ja Savupiippu pelasi -9, mä -6 ja Teemukin alle parin. Ei mennyt siis paskasti, mutta ei ihan hyvinkää.
Hyvinkää oli oikein kiva tuttavuus, ei me paskaa rataa olisi kolmea kiessiä putkeen painettu. Mielenkiintoista väylää ja mukavaa vaihtelua. Toki hieman lyhyt (100m keskimitta) ja helpohko, mutta oikein passeli amatöörikisoihin. Ainoat pikku miinukset lyhyistä tiistä ja muutamien korien ympäristössä olleista taimista ja muista risuista.
Tästä lähdimme pienten ynnäilyjen jälkeen takaisin Turkua kohti. Tosin lähdimme motaria väärään suuntaan, joten navigaattori arpoi uuden reitin. No tätä oli ajeltu ehkä joku vartin verran kun Savenvalaja löi jarrut lössiin ja hönkäisi "kato, tossa on dis-catchereita, mennäänkö pelaan?" Ja arvaatte varmaan vastauksen.
Rata oli kuin olikin se Riutta DGP, josta oli aiemmin puhuttu. Meillä ei siis ollut hajuakaan missä tämä rata on, mutta ajoimme säkällä 10m päästä ohi, teimme uukkarin ja radalle. Nyt ei enää jaksettu laskea tuloksia, mutta hauskaa oli. Kutoselta heitettiin tietysti suoraan seiskalle (joku 250m ruokottomaan alamäkeen) ja kympillä tultiin telemarkkia alas - ei tarvittu edes liukuria vaikka Soile sitä ehdottikin.
Riutta oli hauska elämys, jos ei muuten niin ainakin sen takia että yhdet suomen parhaista tiistä.
tldr-versio: Heitettiin koko päivä kiekkoa mettässä ja kivaa oli. Käveltiin yli 21 kilsaa.
