Vesiesteväylät aiheuttaa ainakin vähemmän harrastaneille melkoisesti harmaita hiuksia ja jopa suoranaista v***tusta kun "kalliit" kiekot uppoavat pohjaan. Omalla kohdalla etenkin Kivikon ensimmäinen väylä monesti laskee fiiliksiä, kun ei oikein tiedä miten se pitäisi pelata ja samalla välttää kiekkojen hukkuminen.
Tässä vielä kuva Kivikon ekasta väylästä (par 3):
Eli lätäkkö hallitsee kyseistä väylää suurelta osin. Jos heitto karkaa hieman oikealle, se on useasti keskellä lampea. Jos taas heitto lähtee sopivasti suoraan, voi heiton pituus jäädä juuri harmittavasti noin 65-75 metrin kohdalla olevan ojan paikkeille. Tämäkin oja on noin metrin syvä ja usein niin samea, ettei sieltä kiekkoaan löydä. Lyhyen avausheiton tekeminen dropparin lähettyvillekään ei ihan hirveästi kiinnosta, varsinkaan jos olisi tarkoitus oppia jotain uutta.
Aluksi tuli nakeltua muutamat kiekot lampeen, jonka jälkeen mukaan tarttui blizzard championin kevyet (138-139 g) kelluvat kiekot. Nyt ei enää kiekot katoa, mutta osaksi vielä harmillisen huonon tekniikan ja kevyen kiekon hankalan hallittavuuden takia kovat vedot kääntää liikaa oikealle (rystyltä) ja rauhalliset vedot ei lennä "saarelle" asti. Muutaman kerran pienessä hyssekulmassa heitetyt heitot on suoristuneet ja lentäneet saarelle asti, mutta jotenkin tuntuu, että noi kevyet kiekot on todella hankalia hallita. Varsinkin (vasta-)tuulisina päivinä, joita Kivikossa riittää, on noiden kelluvien kiekkojen käyttö melko surkuhupaisaa.
Eli mitäs kokeneemmat sanoo, miten tämä väylä kannattaisi pelata jos heitot lähtee vain noin joka kolmas kerta normikiekoilla tarpeeksi tarkasti saarelle pääsyä ajatellen.
1. Heitän kelluvat kiekot roskiin ja pelaan täyspainoisilla helpommin hallittavilla kiekoilla ja kärsin nahoissani muutamat kiekkojen menetykset.
2. Opettelen hallitsemaan kevyet kiekot paremmin (mahdollisesti jopa tuulisissa tilanteissa).
3. Seiftailen ja pelaan ensin dropparille, siitä saarelle ja lopuksi nosto koriin.
4. Pelaan ykkösväylän kierroksen lopuksi, jotta mahdolliset tappiot kärsitään vasta kiekan lopussa ja mahdollinen ketutus ei pilaa fiilistä heti alussa.
5. Jostain löytyy oikeasti vakaa kelluva kiekko, joka ei flippaa niin helposti, ja sen jälkeen tämänkin väylän treenaaminen on yhtä juhlaa...