Tulipa mieleen, että voisin kertoa Göteborgin radoista, kun kerran kävin siellä puolitoista kuukautta sitten. Olin varannut talviloman huhtikuun puoleen väliin, jotta voisin käyttää koko viikon kiekon heittämiseen, mutta eihän täällä Lounais-Suomessakaan siitä mitään tullut, kun maassa oli 20 senttiä lunta. Siispä nokka kohti Göteborgia. (Golf-loma Espanjassa olisi haaveissa, mutta sitä ennen pitäisi saada niitä ratoja Iberian niemimaalle.)
Matka oli samalla myös tyttöystävän synttärimatka, joten pelkkään pelaamisen en keskittynyt. Kävin Göterborgissa kuitenkin kahdella radalla.
Ensimmäinen oli Slottskorgenin rata Slottsskogenin puistossa. Kahden päivän aikana päädyin kiertämään sen kolmeen kertaan. Rata on oikein nätissä puistossa. Kiekkoa heittäessä pääsin ihastelemaan peuraeläinten nelikkoa, hylkeitä ja ulkoilmakirpputoria. Väylät ovat keskimäärin selvästi satametrisiä ja radalta taitaa löytyä vain yksi hehtometriä pidempi väylä. Vaikeusastetta tulee kuitenkin joistain fiksusti suunnitelluista ränneistä sekä korkeuseroista. Kun kävin myöhemmin Nummelanharjulla palasi Slottskorgen mieleen ja ajatus siitä, että on tässä lajissa kunnostakin kuitenkin hyötyä. Rata-alue on kaiken kaikkiaan aika pieni, joten väylät kulkevat läheltä toisiaan. Ruuhka-aikoina on varmasti tiivis tunnelma, mutta minulla kävi tuuri, sillä - jos oikein ymmärsin - paikalliset pelaajat olivat jollain "korkean paikan leirillä" tms. treenaamassa.
Slottskorgenin rata on lähellä keskustaa ja sen lähelle pääsee helposti raitiovaunulla, joten siksikin suosittelen sitä. Rata on maksullinen, mutta koska olin "internationel gäst", pääsin pelaamaan ilmaiseksi. Mahdollisesti uutuuttaan kiiltelevä Prodiscuksen bägi hämäsi radan ylläpitäjää luulemaan minua paremmankintasoiseksi vieraaksi. Ensimmäisen päivän toisen kierroksen väylä pelasin ruotsalaisen fribaajan kanssa ja opin, että kun ruotsalainen heittää/draivaa, hän ajaa kiekkoa (köra). Jälkeenpäin hieman harmittaa, ettei tullut opeteltua alan ruotsinkielistä sanastoa ennen reissua.
Toinen rata, jota kokeilin, oli Angeredin rata. En pitänyt. Ensimmäinen ongelma oli radan senhetkinen keskeneräisyys, joka on ilmeisesti krooninen vaiva. Rataopasteita ei ole ja OB-tikutkin puuttuivat. Pahinta radassa kuitenkin oli se, että monella väylällä korit sijaitsivat aivan rotkon reunalla. Yleensä lähestyminen kannatti tähdätä kymmenen metrin päähän korista eikä korin alle, jotta ei tarvitse hakea kiekko purosta tai sen reunalta. Ja jos sai lähestymisessä sihdin kohdalleen, kannatti putata varmasti korin alle eikä koriin. Typerään korien sijoitteluun lienee päädytty sen vuoksi, että täälläkin oli kovin ahdasta. Samalla puolen hehtaarin aukiolla risteili pahimmillaan neljä väylää. Itse pelasin Angeredissa vain puoli kierrosta, mutta jos haluaa uskoa, että rata tästä vielä kehittyy, niin raitiovaunulinja 8 menee näppärästi Angeredin ja Slottskogenin välillä.
Paluumatkalla olisin halunnut käydä vielä Tukholman Järvassa, vaan koska Ruotsissakin kevät oli myöhässä, rata ei ollut vielä auki. Suomeen tultuani sade oli jo sulattanut lumet Turun seudulta niin, että täälläkin pääsi jo pelaamaan. Se, että lähtee Ruotsiin heittämään 60+ väylää on niin tyhmä idea, että olen iloinen, että se tuli toteutettua.
Topic: Göteborgin radat (Read 2258 times)