Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Uraohjus Uuraisen blogi  (Read 217441 times)

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #510 on: 10.08.17 - klo:20:26 »
Nimi mainittu, joten otetaan vähän kantaa...

Itsellä on ihan päinvastainen homma, treenaaminen ja kunnon kisailu kiinnostaa enemmän kuin höntsärundit, hupikisat tai ratojen bongailu – vaikka nuo jälkimmäiset mukavaa puuhaa onkin, niin en meinaa enää millään syttyä niihin – pitää olla vähintään jokin kisapelaamista kehittävä teema tai sitten jotain pikku betsiä muiden pelaajien kanssa, bongattavan radan pitää olla satavarmasti hyvä ja hieno että kiinnostaa lähteä testaamaan jne. – mutta virallisen kisan ei tarvitse olla iso, että se sytyttää... Onko ne ne ratingit, se että siitä on maksanut ja siitä voi jotain saada, vai se klassinen "kun numerolapun laittaa rintaan niin..."?!?

Miksi noin, ehkä siksi että ensimmäiset kahdeksan vuotta (kesää) harrastin frisbeegolfia juuri noin, kavereiden kanssa aikaa viettäen, höntsäillen, ratoja keräillen ja kisat kaukaa kiertäen – en vahingossakaan halunnut että tämä alkaa tuntumaan totiselta urheilulta, koska nelos- ja kolmosdivarissa futiksen pelaaminen oli juuri sitä (muutama muukin aika totinen harrastus oli vielä silloin). Mutta nyt kun olen viimeiset 4-5 vuotta panostanut vain frisbeegolfiin (urheiluharrastuksista, toki muitakin harrastuksia vielä on (mutta aika vähän;)) – niin ensimmäisen kerran elämässäni, missään lajissa, olen oikeasti kehittynyt.

Ja mun kohdalla se onnistui vain fokusoimalla tietoisesti kaikki paukut yhteen lajiin. Frisbeegolfissa onneksi voi hyödyntää monen lajin taustaa (ja monia lajeja on tullut harrastettua, about yhtä montaa kun Väykkä;), ja niistä on ollut paljon hyötyä. Mutta mä oon ollut kaikissa harrastamissani lajeissa aina (vain) ihan jees, joten seinä tuli yleensä viimeistään kolmosdivaritasolla vastaan – enkä fribassakaan ole paljoa keskivertoheittäjää parempi – mutta tuntuu että annettavaa on vielä paljon enemmän.

Toki rasitteena (haasteena;) on perhe, työt ja se koko ajan lähestyvä maaginen neljänkympin ikäkin... että treenaamaan ja pelaamaan ei pääse niin paljon kuin esim. opiskeleva parikymppinen sinkku, tai vastaavalla "luppoaikaa" omaavalla profiililla varustettu henkilö – joten uhrauksia on tehtävä, jotta aikaa löytyy tähän intohimoon sen verran että pahin kutina lievittää ja kehitystäkin tapahtuu.

Itse en treenaa isoja tuntimääriä, mutta olen yrittänyt treenata tehokkaasti ja mielekkäästi – ehkä se onkin ollut se juttu miksi kiinnostaa treenata, koska itse saa päättää mitä ja miten treenaa (ei ole treeniaikoja eikä valmentajaa määräämässä:P). Lisäksi mentaaliharjoittelu on iän ja kokemuksen karttuessa noussut isoon ja tärkeään rooliin, nuorempana en osannut vaikka kuinka yritin, en ollut henkisesti valmis – aina oli muka jotain "oikeampaa" ja mielenkiintoisempaa.

Ja uhrauksia, niitä joutuu tekemään kehityksen eteen, siinä missä uhraukset esim. jollain teinillä on poissa kavereiden kanssa hengailusta tai pleikkarilla pelailusta, jollakin menevällä festareista, matkustamisesta tai mistä lie, laiskalla sohvaperunalla lempisarjan tuoreimmasta tuotantokaudesta jne. jne... Niin itselläni ne uhraukset on nykyään helppo tehdä, on velvollisuuksia ja sitten on valintoja – ennen en olisi osannut sanoa ei jollekin hauskalle ajanvietolle koska olisi pitänyt treenata, nykyään osaan – mutta onneksi mun ei pidäkään treenata, vaan minä haluan treenata ja kehittyä, silloin saa kissanristiäiset jäädä!


Ps. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, solvata kenenkään henkilökohtaisia mieltymyksiä tai kyseenalaistaa kenenkään omia valintoja.
« Last Edit: 10.08.17 - klo:20:35 by Kempster »

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #511 on: 11.08.17 - klo:16:28 »
Täytyy kyllä nostaa Kempsterille hattua, että on vielä tuo innostus päällä.
Itsellä oli sama fiilis noin neljä ekaa kisavuotta, että ei vaan riittänyt ne kaverikierrokset. Piti päästä haastamaan itseään isompiin piirehin. Silloin pystyi oikeasti vielä treenaamaan enemmän ja tuloksetkin oli sen mukaiset. Toisaalta kun miettii, niin en ole koskaan ollut mikään maailman paras kisapelaaja. Otetaan esimerkkinä vaikka kotikisat Sahanmäessä. Treeneissä paukutti parhaimmillaan -7 tulosta, mutta kisoissa sulin aina plussan puolelle tai vain lähelle nollaa. Nyt pelkät treenikierroksetkin ovat tuskaa vetää pakkaselle samalla radalla, mutta kisoissa lopulta tulos on aina sama nyt ja silloin. Eli jossain olisi kehittämisen varaa omassa mentaalipelissä tai muualla? Tämä on ehkä yksi niistä syistä mikä on syönyt sen parhaimman terän treenaamisesta ja motivaatiosta, kun joka vuosi sama toistuu kilpailuissa. Ehkä se näkyy myös teksteissäkin aika-ajoin, kun tietää että paukkuja riittää vaikka mihin ja sen on itselle käytännössäkin todistanut, mutta tulos on kisoissa silti aina sama ja alle oman tavoitteen. Treenikiessien perusteella olisin aikoinaan ollut varmasti 900-930 reitattu pelaaja, mutta kun omalle tasolle ei yllä silloin kuin pitäisi, niin tulos on se mikä on. Eli yhteenvetona meikän peliurassa toistuu legendaarisen lausahdus "usko itseesi, ja voit silti olla ihan paska".

Ehkä edellämainittu on juuri se, missä olisin tarvinut jonkun ulkopuolisen kokeneemman pelaajan kertomaan miksi näin käy ja mitä pitäisi tehdä toisin, jotta niin ei kävisi.
Kuitenkin nyt sen verran monta vuotta kilpailleena omia fiiliksiä ja juttuja pystyy kertomaan eteenpäin muille kisauraansa aloittaville. Siksi tuo valmennus- sekä opettamisjuttu kiinnostaa. Ja ehkä voisin olla siinä jopa ihan hyvä. En sano, että tässä vielä mihinkään MM-kisajoukkueen päävalmentajaksi alkaisi, vaan nimenomaan harrastelijasta amatööri kisapelaajaksi kiinnostuneita henkilöitä pystyisi valmentamaan hyvin jo nyt.
« Last Edit: 11.08.17 - klo:16:32 by keep_it_real »

Offline TaneT

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 830
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #512 on: 11.08.17 - klo:16:54 »
Muutama asia tulee tuosta mieleen:

Kotiradalla monet pelaa satoja kierroksia, on lähes tilastollinen mahdottomuus, jos kisassa (2 tai 4 kiessiä kaudessa?) sattuisi tekemään ennätyksensä. Kisoissa onnistuminen vaatii sekä heittämisen laadun parantamista, että tasaisuuden parantamista. Joskus voi kisoissakin sattua se kuuma kiessi, mutta tärkeintä olisi saada tasaisuus niin hyväksi että keskinkertaisen ja parhaan mahdollisen kiessin välillä ei olisi suurta eroa. AM-tasolla tämä vaatii nähdäkseni lähinnä virheiden välttämistä.
Judge Kruunu Slammer | Claymore Verdict Justice | Thief Culverin Felon Ahti | Trespass Enforcer

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #513 on: 29.08.17 - klo:15:02 »
http://ville-uurainen.blogspot.fi/2017/08/viikonlopun-kaveritouri.html

Hetken taas ollut hiljaista, mutta nyt on viime viikot pelattu ja reenattu ja opetettu naisillekin välillä pelaamista. Eli syvällä pelissä vaikka kesä alkaakin mennä ehtoopuolelle.

Offline Rockatansky

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 419
    • View Profile
  • Oikea nimi: Henry Liukkonen
  • Seura: LDG
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #514 on: 30.08.17 - klo:13:35 »
Nimi mainittu, joten otetaan vähän kantaa...

Itsellä on ihan päinvastainen homma, treenaaminen ja kunnon kisailu kiinnostaa enemmän kuin höntsärundit, hupikisat tai ratojen bongailu – vaikka nuo jälkimmäiset mukavaa puuhaa onkin, niin en meinaa enää millään syttyä niihin – pitää olla vähintään jokin kisapelaamista kehittävä teema tai sitten jotain pikku betsiä muiden pelaajien kanssa, bongattavan radan pitää olla satavarmasti hyvä ja hieno että kiinnostaa lähteä testaamaan jne. – mutta virallisen kisan ei tarvitse olla iso, että se sytyttää... Onko ne ne ratingit, se että siitä on maksanut ja siitä voi jotain saada, vai se klassinen "kun numerolapun laittaa rintaan niin..."?!?

Miksi noin, ehkä siksi että ensimmäiset kahdeksan vuotta (kesää) harrastin frisbeegolfia juuri noin, kavereiden kanssa aikaa viettäen, höntsäillen, ratoja keräillen ja kisat kaukaa kiertäen – en vahingossakaan halunnut että tämä alkaa tuntumaan totiselta urheilulta, koska nelos- ja kolmosdivarissa futiksen pelaaminen oli juuri sitä (muutama muukin aika totinen harrastus oli vielä silloin). Mutta nyt kun olen viimeiset 4-5 vuotta panostanut vain frisbeegolfiin (urheiluharrastuksista, toki muitakin harrastuksia vielä on (mutta aika vähän;)) – niin ensimmäisen kerran elämässäni, missään lajissa, olen oikeasti kehittynyt.

Ja mun kohdalla se onnistui vain fokusoimalla tietoisesti kaikki paukut yhteen lajiin. Frisbeegolfissa onneksi voi hyödyntää monen lajin taustaa (ja monia lajeja on tullut harrastettua, about yhtä montaa kun Väykkä;), ja niistä on ollut paljon hyötyä. Mutta mä oon ollut kaikissa harrastamissani lajeissa aina (vain) ihan jees, joten seinä tuli yleensä viimeistään kolmosdivaritasolla vastaan – enkä fribassakaan ole paljoa keskivertoheittäjää parempi – mutta tuntuu että annettavaa on vielä paljon enemmän.

Toki rasitteena (haasteena;) on perhe, työt ja se koko ajan lähestyvä maaginen neljänkympin ikäkin... että treenaamaan ja pelaamaan ei pääse niin paljon kuin esim. opiskeleva parikymppinen sinkku, tai vastaavalla "luppoaikaa" omaavalla profiililla varustettu henkilö – joten uhrauksia on tehtävä, jotta aikaa löytyy tähän intohimoon sen verran että pahin kutina lievittää ja kehitystäkin tapahtuu.

Itse en treenaa isoja tuntimääriä, mutta olen yrittänyt treenata tehokkaasti ja mielekkäästi – ehkä se onkin ollut se juttu miksi kiinnostaa treenata, koska itse saa päättää mitä ja miten treenaa (ei ole treeniaikoja eikä valmentajaa määräämässä:P). Lisäksi mentaaliharjoittelu on iän ja kokemuksen karttuessa noussut isoon ja tärkeään rooliin, nuorempana en osannut vaikka kuinka yritin, en ollut henkisesti valmis – aina oli muka jotain "oikeampaa" ja mielenkiintoisempaa.

Ja uhrauksia, niitä joutuu tekemään kehityksen eteen, siinä missä uhraukset esim. jollain teinillä on poissa kavereiden kanssa hengailusta tai pleikkarilla pelailusta, jollakin menevällä festareista, matkustamisesta tai mistä lie, laiskalla sohvaperunalla lempisarjan tuoreimmasta tuotantokaudesta jne. jne... Niin itselläni ne uhraukset on nykyään helppo tehdä, on velvollisuuksia ja sitten on valintoja – ennen en olisi osannut sanoa ei jollekin hauskalle ajanvietolle koska olisi pitänyt treenata, nykyään osaan – mutta onneksi mun ei pidäkään treenata, vaan minä haluan treenata ja kehittyä, silloin saa kissanristiäiset jäädä!


Ps. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, solvata kenenkään henkilökohtaisia mieltymyksiä tai kyseenalaistaa kenenkään omia valintoja.

Tähän Nikon kirjoitukseen on pakko ottaa kantaa kun tuntuu niin tutulta ajatusmaailmalta. Itse ollut aina erittäin kilpailuhenkinen mikä näkyi varmasti esim pyörittämäni futsaljoukkueen arjessa Turun piirissä 2004-2015. Pääsimme lopulta Piirin maratontaulukon ykköspaikalle mikä käytännössä tarkoitti sitä että olimme piirin 2. divarin menestynein joukkue tuolla aikavälillä.

Friban puolella olen samaa mieltä tuosta rating-järjestelmästä että kerrankin on joku mittari mistä näkee mihin suuntaan se kehittyminen menee. Itse en ole pystynyt vielä ihan kaikkia paukkuja laittamaan lajiin koska tälläkin kaudella tuli nimi kirjoitettua sopimuspaperiin futiksen puolella. En näe tätä kuitenkaan ongelmana koska friban ehdoilla mennään tänä kesänä ja futis tukee kuitenkin kuntopuolella hyvin fribaa. En kuitenkaan pystyisi heittämään joka ikinen päivä joten ihan hyvä vaan välillä treenata muutakin. Ennemmin laadullisesti hyviä treenejä kuin määrällisesti paljon keskinkertaista treeniä.

Itselläkin on rasitteena tosiaan perhe (pienet lapset) ja työ ja vaimokin haluaisi joskus nähdä. Plus sitten muut harrastukset kuten vaikka futis ja noi autoprojektit. Maastopyörälläkin olisi välillä kiva käydä möyrimässä ja puntilla että pysyy paikat kunnossa. Kuitenkin friba on ykkönen ja se oma "maksimi"taso on hyvä tavoite. Onhan se mahdollista päästä ainakin sinne huippujen "kantaan" kuten Kempaksen Niko on tässä osoittanut. Kohtuu hyvää tekemistä esim SM-kisoissa!

Loppuun on kuitenkin sanottava että mitään ainoaa oikeaa lähestymistapaa lajiin tuskin löytyy joten kannattaa etsiä se oma kultainen polku. Joillakin höntsä, joillakin kisat. Pääasia että fiilikset on hyvät ja homma on hauskaa  8)


Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #515 on: 30.08.17 - klo:13:57 »
Joskus muistan lukeneeni lehdestä otsikon "Jos lapsi ei nauti harrastuksesta, se kannattaa lopettaa"  ;D Tarkoittivat toivottavasti harrastusta!
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #516 on: 31.08.17 - klo:14:52 »
Rocatanskyn mainitsi "Itse en ole pystynyt vielä ihan kaikkia paukkuja laittamaan lajiin koska tälläkin kaudella tuli nimi kirjoitettua sopimuspaperiin futiksen puolella. En näe tätä kuitenkaan ongelmana koska friban ehdoilla mennään tänä kesänä ja futis tukee kuitenkin kuntopuolella hyvin fribaa. En kuitenkaan pystyisi heittämään joka ikinen päivä joten ihan hyvä vaan välillä treenata muutakin. Ennemmin laadullisesti hyviä treenejä kuin määrällisesti paljon keskinkertaista treeniä."

Peukutan tälle! Olenkin blogissa puhunut Ohjaaja 2-kurssin asioista, että fribaaminen on melko yksipuolinen laji lopulta (ellet treenaa molempia käsiä tasaisesti). Tarvitaan jotain muutakin siihen rinnalle. Futis ei ollenkaan ole huono laji siihen rinnalle, koska itsekin vanhana junnufutaajana tiedän, että se tukee peruskuntoa hyvin.

Varmasti monikin fribaaja kokee samaa tuskaa kuin ylläolevat, että jos ei perhe ja lapset, niin ainakin työ (ja jos ei ole työtä, niin työttömyys ja raha) haittaa harrastusta ja kehitystä ammattipelaajaksi. Vaikka en vielä itsekään perheellinen ole, niin kyllä kotona marmatusta ja negatiivista palautetta tulee heti, kun haluaisi töiden+ tunnin työmatkan lisäksi treenata vaikkapa 12 tuntia heittämistä viikossa ennen kisoja. Tämä tarkoittaa "kuitenkin vain" noin viittä kierrosta viikossa. Silloin on vaan jostain joustettava. Joko se on omien unelmien murskaaminen maailman parhaana pelaajana olemisesta ja laskee omia odotuksia kisoissa. Tai sitten koittaa löytää lajista oman paikkansa ja tyylinsä tehdä juttuja. Hyvien pelaajien lisäksi kyllä maailmaan mahtuu paljon hyviä tekijöitäkin eri hommiin frisbeegolfin osalta.


Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #517 on: 31.08.17 - klo:20:02 »
No, suoraan sanottuna, tää olis ihan paska skene jos kaikki treenais vaan itteensä ja kisais tosissaan eikä muuntyyppistä harrastajaa olisi  ;)
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #518 on: 01.09.17 - klo:10:21 »
No, suoraan sanottuna, tää olis ihan paska skene jos kaikki treenais vaan itteensä ja kisais tosissaan eikä muuntyyppistä harrastajaa olisi  ;)

Tru dat. Monella vaan on se ajatus lajista kuin lajista, että sitä aletaan harrastamaan koska haluaa olla paras. Eikä sekään väärin ole. Varsinkin nuoremmilla harrastjilla näkee tätä paljon. Pitäisi kuitenkin osata jo varhain sanoa, että paras voi olla yhden lajin sisällä vähän muussakin kuin vain siinä pelaamisessa.

Offline Marjaleena112

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 14
    • View Profile
  • Seura: noxer
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #519 on: 29.09.17 - klo:18:16 »
 :)

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #520 on: 02.10.17 - klo:14:31 »
http://ville-uurainen.blogspot.fi/2017/10/setin-muuttelua-kolmen-radan-touri.html

Huh kun ei meinaa keretä kirjoittamaan kaikkia juttuja alta pois. Jos seuranmestaruuskisat saisi vielä tällä viikolla puskettua blogiin, niin ollaan taas aikataulussa :)

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #521 on: 06.10.17 - klo:11:17 »

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #522 on: 18.10.17 - klo:15:54 »

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Uraohjus Uuraisen blogi
« Reply #523 on: 14.12.17 - klo:19:42 »
http://ville-uurainen.blogspot.fi/2017/12/kauden-2017-yhteenveto-13.html

Vähän on blogissa ollut hiljaisempaa ja on tainnut tänne yksi postauskin unohtua laittaa. Noh eniveis tästä lähtee liikkeelle taas kauden pakettiin laittava trilogia.