Oletko yksinäinen susi, vai heittävätkö kaikki kaverisikin?

[Ze1P11]

Heinäkuun lopussa 2011 kaverin kanssa käytiin katsastamassa Hyvinkään DGP. Sitä ennen en ollu kuullutkaan oikeestaan koko frisbeegolffista. Kaveri oli jo vähän aikaa tätä ennen käyny heittelemässä. Itellä oli kokemuksia vaan rantafrisbeestä ja aerobiest.
Lainailin siinä kaverin muutamaa kiekkoa ja kun kyseessä oli Hyvinkään DGP jossa väylät on pääosin metsäväyliä niin eka tulos tais olla +34  Ei ehkä alottelijalle helpoin rata kun puita oli joka puolella. Varsinaista takomista se oli mut kuitenkin kaikest huolimatta innostus lajia kohtaan kasvoi. Tuntu et oli löytäny itelle juuri sopivan harrastuksen jossa sai liikkua luonnon helmassa ja kehittyä teknisesti yksilötasolla. Missään vaiheessa ei o tullu kyllästymistä frisbeegolffia kohtaan ja loppukesästä-syksyllä tulikin käytyä useasti radoilla. Pääsääntöisesti Hyvinkää, Hämeenlinna ja Hattula akselilla. Välillä porukkaa on saattanut olla mukana 2-5 henkee ja sit toisaalta tuli käytyä itsekseen välillä treenaamassa "kotiradalla". Tarkoitus tulevalla kaudella olisi tutustua paremmin lajia harrastaviin ihmisiin ja osallistuttua viikkokisoihin. Nyt talvella on tullu käytyä kuntosalilla ja haettu peruskuntoa jotta on varmasti hyvässä kunnossa tulevalla frisbeegolf -kaudella. Viime joulukuussa tuli viimeset kierrokset vedettyä, ja siitä lähtien on yritetty kärvistellä odottaen lumien sulamista...
Loppujen lopuks vois todeta et harmittaa kun ei jo aiemmin löytänyt kyseist harrastusta. Toisaalt sit taas ei täs viel olla hirveit ikäloppui, et ehtiihän täs vielä. 

[reimain]

2009 opiskellessani Teuvalla koulu kaveri kysyi olenko kuullu frisbeegolfista. En ikinä tai ehkä joskus jossain nähnyt jotain lajiin liittyvää.
Ei muuta ku Varuste.netistä tilaamaan kiekkoja kun kuukkeli sitä ehdotti. Ensimmäiset kiekot oli dx teebird, dx roc ja ss omega. Noilla kauhajoelle reenaamaan ja kuukauden päästä jo tuli osallistuttua viikkokisoihin.
Teuvalta muutin takaisin kotiseudulle Lahteen missä olikin aina kavereita heittämässä.
Nyt kun asun Orimattilassa on helppoa kun tietää että kylästä löytyy tasan kaksi harrastajaa. Minä ja siskon mies jonka houkuttelin vuosi sitten näihin aikoihin kokeilemaan lajia ja kipinä hänelle iski.

Todella vähän tulee yksin reenattua. Sen verran olen ylisosiaalinen että ei tahdo mielenkiinto riittää yksin harjotteluun.

[zenhukka]

Olen kylän ainoa hullu, mutta muutkin terveet kaverit heittelee muovia pitkin metsiä ja kenttiä. Turun puolessa on muutama kaveri, jotka alun peri tutustuttivat lajiin, ja näiden kanssa tulee yleensä edelleenkin enemmän radoilla heiteltyä. 3/4 ajasta heitän silti yksin treeniä, avoimilla kentillä, kotinurkissa ja radoilla. Näin vuorotteluvapaalla ollessa tulee silti enimmäkseen roudattua heittelyihin mukaan vähän nuorempaapolvea, 2-4v jälkikasvua. Vaimon kun vielä saisi koukutettua lajiin niin hyvä olisi.  Nytkin se käy välillä mukana radalla hengailemassa, mutta tarvis saada  paremmin kiinni.

[Alttu]

Yhden kerran oon tainnu käydä heittämässä yksin. Se sattui, kun olin käymässä Turussa. Kaverini oli päivän töissä, niin kävin sillä välin kiertämässä Lausteen radan. On muuten hieno rata turkulaisilla! Pari kesää on nyt tullut viskeltyä ja täällä Oulun kentillä on aina riittänyt heittoseuraa. Kuuden toverin ydinporukasta yleensä aina joku kerkeää mukaan. Mulle frisbeegolf onkin ollut vähän semmoista sosiaalista urheilua ainakin toistaiseksi. Mukava nähdä kavereita liikunnan merkeissä. Ulkoilmaa ja hyvää seuraa, aika lyömätön yhdistelmä mielestäni. Erään palstatoverin innoittamana olisi tarkoitus mennä ensi kesänä vähän kisojakin kokeilemaan, niin saa nähdä muuttuuko harrastamisen luonne millään tapaa. Paikalliseen seuraankin tuli jäsenyys hankittua tässä kevättä odotellessa. Mielenkiinnolla seuraan mihin tämä harrastus tästä lähtee kehittymään.

[VVH]

Itse kiinnostuin lajista kun puolison kanssa tuli ensin käveltyä talin radan ohi, sitten pelattua wiillä frisbeegolfia ja muuten vaan havaittua että tuon täytyy kyllä olla hieno laji. Heti kun ensimmäinen järkihintainen kauppa löytyi niin käysiin hakemassa 5 kiekkoa ja viikkoa myöhemmin käytyä meikku kiertämässä. Samoihin aikoihin myös työkaverit olivat alkaneet harrastaa lajia. Alkuun tuli kierrettyä enimmäkseen työkaverien, mutta viime talvesta lähtien on kyllä tullut kierrettyä enimmäkseen yksin. Jotenkin siinä vaan kävi niin että oma innostus ylitti koko ystäväpiirin innostuksen sen verta reilusti ettei sinne radalle yleensä vaan saa ketään lähtemään. Ehkä innostusta vähentää sekin kun eroa tulee helposti 0.5 heittoa per väylä eikä enää työporukallakaan pysty oikein kunnolla kisaamaan. Avovaimo sentään on edelleen melko innostunut ja lähtee kyllä mukaan jos aikaa riittää, mutta eihän sitä aikaa tietysti ihan aina riitä, eikä innostuskaan riitä esim umpihangessa, pimeässä tai vesisateessa pelaamiseen.