Vai turinoita?
Mielenkiintoisimmat tarinat olisi varmaan jos kertoisin Tallinnan matkoista joita tuli suoritettua 4kpl tammikuun aikana. No jätän väliin kuitenkin tänne kuulumattomina.
Tilannehan on se, että pidin kiekkosapattia ekaa kertaa aloittamisen jälkeen noin 7 vkoa. Liikunta ja kaikki jäi.
Teki oikeasti kyllä hyvää ja nyt lähdetään taas täydellä tahdilla kohti puunrunkoja ja parempaa kuntoa.
Viime vkolla kävin noin 10h heittämässä kiekkoa ja hieno huomata, että ei tässä ole mitään katastrofia ole tapahtunut vaan perustaidot mitä tässä on oppinut niin ei ole kadonut mihinkään. Tietynlainen terävyys js särmä toki on kokenut pienen kolauksen. (ei lennä niin kovaa enään puuhun).
No vaikka draivi on ollut suuntavapaata ja löyhää nappasin ekan holarini Järvenpäässä. En ole sitä varmaan vieläkään tajunnut tai olen niin masentunut kokonaisosaamisesta, että kiekon koriin osuessa en tuntenut yhtään mitään. Ei käsiä ylös, ei huutoa, ei kuohuvaa, ei yhtään mitään. Sinne meni eikä poistanut vitutusta tiedosta, että kiekkonheittämisego/itsetunto on aivan nollassa.
Palataan kun egollani on jotain kerrottavaa..
