Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Kempsterin KGB  (Read 277123 times)

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #660 on: 23.02.17 - klo:23:00 »
Fribakina – väylä 2.

Epävarmuus, ahdistus ja pelko – henkisen pelin bogey, alarauta ja ob. Jokainen pelaaja kokee epävarmuutta, on monista asioista ahdistunut ja pelkää jotakin. Kyllä, aivan jokainen pelaaja, riippumatta tasosta ja pelikokemuksesta. Ja jos joku muuta väittää niin valehtelee. Kaikki nuo tunnetilat voi päällisin puolin piilottaa (ehkä), silti sisäisesti nuo henkisen pelin myrkyt syövyttävät jokaista frisbeegolfaria – toisia enemmän ja toisia vähemmän – muttta aivan varmasti jokaista (jotenkin joskus jossain tilanteessa).

Ihan inhimillisiä tunnetiloja, mutta vaikutuksiltaan niin negatiivisia että ne voi saada kesähelteen jäädyttämään kuin paukkupakkasen kovalla tuulella varustettuna. Ja mikä pahinta, nuo kolme henkisen pelin pääpahista ei oikein ymmärrä puhetta, eli mitä enemmän hoet itsellesi että ”älä epäröi tätä heittovalintaa”, väität pelikaverillesi että ”ei tuo triplamando ahdista” tai uskottelet muille että ”ei yhtään pelota heittää vesiväylällä luottokiekkoa” – niin sitä enemmän ruokit noita mörköjä. Annat niille polttoainetta tehdä juuri sen minkä ne parhaiten osaa, eli mädättää sinun henkisen pelin – joka on frisbeegolfin tärkein osa-alue.

Monilta pelaajilta kysyttäessä (eikä aina tarvi edes kysyä kun sitä ollaan jo selittelemässä) että mikä on kierroksen tavoite, tai ihan yleisesti mikä on tavoite lajin parissa, niin suurin osa vastaa; ”pitää hauskaa ja nauttia lajista”… Mutta sitten ne samat pelaajat on jo ennen ensimmäistä heittoa ilmoittamassa kuinka eivät osu väylään, sanovat heittävänsä avauksen varmasti ob:lle ja kuuluttavat puttaavansa ohi – lisäksi vielä manaavat yleisesti pelaavansa huonosti ja pyytävät etukäteen anteeksi että luultavasti pilaavat muidenkin pelin – jos tuo on hauskaa ja lajista nauttimista, niin minä olen ymmärtänyt jotain ihan väärin.

Sitten on pelaajia jotka uhoavat voittavansa ja ovat aina haastamassa (yleensä uhoavat itseään paljon heikommille), mehustelevat avaavansa joka väylällä muita pidemmälle, retostelevat onnistuvansa mitä utopistisimmissa heitoissa ja kaiken lisäksi väittävät laittavansa kaikki putit sisään – tuo pelaaja luultavasti häviää – eikä pelkästään niille jotka uhosi voittavansa mennen tullen, vaan häviää räkäisesti pahimmalle vastustajalleen, itselleen. Ja jos ei kierroksen jälkeen perävalot näy alta sekunnin, niin kaikki saavat varmasti kuulla mitä erikoisempia selityksiä että miksi nyt ei onnistunut.

Kaksi ääritapausta pelaajasta joka on epävarma, ahdistunut ja pelkää, eikä osaa käsitellä niitä tunnetiloja millään muulla tavalla kuin naamioimalla ne esim. ilolla tai uholla – eivätkä kanssapelaajat tarvitse nimeksikään kokemusta pokerin pelaamisesta että tunnistaa bluffaajan. Tämän tyylisillä pelaajilla on yleensä halu olla paljon parempia kuin oikeasti ovat tai vähintään tahtovat vaan onnistua sen verran, että voisivat rehellisesti nauttia siitä pelaamisesta tai lunastaa ne uhoukset – mutta eivät edes itse usko omaan tekemiseensä eivätkä halua tehdä asian eteen mitään – he eivät osaa tehdä juuri mitään muuta kuin odottaa onnistuvansa.

Kuten alussa jo paljastettiin (toivottavasti ei ollut ylläri monelle), niin ihan jokainen pelaaja kokee epävarmuutta, ahdistusta, pelkoa ja mitä lie ei-kivoja tunnetiloja. Kyllä, aivan jokainen. Myös huiput kuten McBeth, Wysocki, Lizotte, Piironen, Koivu ja kumppanit… Vaikka noista herroista kukaan ei ole aiemmin mainitun tyylisiä tunteiden piilottajia, manaajia tai uhoajia, vaan rautaisia ammattilaisia. Niin silti jokainen heistäkin piilottaa tai saa tiukassa paikassa vähintään pidettyä epävarmuutensa ja pelkonsa kurissa – toki kukaan ei siinä aina voi onnistua (kaikilla läikkyy joskus). Eikä noilta tunteilta voi kokonaan välttyä (tai ehkä lobotomia vois jeesata;), mutta noita tulosta syövyttäviä tunteita voi pitää aisoissa kanavoimalla energiat sinne minne haluaa – eli jos haluat onnistua ja pärjätä, niin keskity siihen onnistumiseen – jos taas haluat lähinnä nauttia, niin keskity nauttimiseen.

Ihan noin yksinkertaistahan tämä ei ole, jos olisi niin tätäkään kirjoitusta ei olisi tarvinut näpytellä… Mutta kyllä se aika yksinkertaista silti on. Jos sanot heittäväsi jonkkaan ja puttaavasi ohi, niin luultavasti niin tulee tapahtumaan – jos sanot heittäväsi väylälle ja puttaavasi sisään, niin luultavasti niin tulee tapahtumaan.
« Last Edit: 23.02.17 - klo:23:47 by Kempster »

Offline ymme

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 944
    • View Profile
  • Oikea nimi: mika koskikallio
  • Seura: disc golf vikings
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #661 on: 24.02.17 - klo:06:31 »
Yhtä lailla, kun jokainen pelkää jotakin, on jokaisella myös omat keinonsa käsitellä näitä pelkoja, kuten vähän sivusitkin asiaa. Mun mielestä huumori on tähän hyvä työkalu. Ainakin omalla kohdallani repäisemällä jonkin sarkastisen vitsin esimerkiksi jostakin vaikean väylän ominaisuudesta, koen pystyväni saamaan itseni mukaan tilanteeseen paremmin. Se on toki totta, jos koko ajan ajattelet vain epäonnistuneita suorituksia niin siitä onnistumisesta tulee vain paljon vaikeampaa, mutta tällaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehtosi onnistumisen mahdollistamiseksi on päästä tästä yli ja löytää se itseluottamus uudelleen. Tässä kohtaa asia sitten meneekin vaikeaksi, kun pitäisi se turhautuminen tai ärsytys muuttaa iloksi ja jokaisen pitäisi se taito löytää enemmän tai vähemmän itse.

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #662 on: 06.03.17 - klo:22:47 »
Night @ Pirkkahalli 2017

Kaikkea spesiaalia pitää aina päästä kokemaan, ja varsinkin jos jotain järjestetään ensimmäisen kerran, kuten esim. vuosi sitten Ideaparkin tunnelikisa. Mutta nyt oli tarjolla Tampereen Frisbeeseuran pääkokki Mr.Putajan ja ahkerien apulaisten kokkaamaa erittäin eksklusiivista yöherkkua, eli Night @ Pirkkahalli -kisaa. Joka pelattiin siis viime viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, pelit alkoivat 23.30 ja loppuivat juuri ennen kukonlaulua siinä 06.45. Pirkkahallin suuren hallikompleksin neljään eri osaan oli väsätty 14-väyläinen frisbeegolfrata, aika paljon oli tiukoin outein varustettua putterineppiä, mutta kyllä siellä oli muutama ihan heittämistäkin vaativa (70-130 metrinen) "kunnon" frisbeegolfväylä.

Kokemus oli hieno, peliseura ja puitteet kunnossa ja sääkin salli! Toivottavasti tästä tulee vuotuinen tapahtuma, potentiaalia olisi kasvaa vaikka isoiksi fribamessuiksi ja kehitellä kaikkea muutakin lajiin liittyvää tuohon ympärille?!?

Mutta niin, oma pelikin kulki todella mallikkaasti, kolme bogey- ja outti-free kierrosta ja hyvä määrä pirkkoja, 42 väylää pelattiin ja niistä pirkotin 33! Sillä suorituksella napsahti voitto tilille!



Tulokset: https://skoorin.com/?u=scorecard&ID=384320

Ps. Mun mielestä Pirkkahallin vois nimetä Pirkkohalliksi 8)
« Last Edit: 06.03.17 - klo:22:52 by Kempster »

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #663 on: 06.03.17 - klo:22:58 »
Ai niin, tämmöstäkin uutista olisi tarjolla:


https://www.instagram.com/p/BRTmbNZjDx0/

Eli Powergip-tiimin vahvuudessa edustellaan tällä kaudella :)

Offline tumi

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 885
  • McPathetic
    • View Profile
  • Oikea nimi: Tuomo Tanskanen
  • Seura: KFG Karkkila / NFS Nummela
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #664 on: 07.03.17 - klo:09:06 »
Komiaa! \o/

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #665 on: 07.03.17 - klo:09:11 »
Oho, onnittelut PG-tiimiin pääsystä ja toki myös hienosta kisavoitosta!

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #666 on: 07.03.17 - klo:09:30 »
Tuplana onnea voitosta ja tiimiläisyydestä!

Offline gunners

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 438
    • View Profile
  • Oikea nimi: jari väyrynen
  • Seura: KKpBats
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #667 on: 07.03.17 - klo:19:25 »
Hieno juttu, Niko!!!

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #668 on: 09.03.17 - klo:23:40 »
Kiitos! Katsotaan mihin uudet haasteet tiimiläisenä vie ja minkälaiset paineet sitä itselleen asettaa... mutta en usko että monikaan asia muuttuu (no toivottavasti ainakin ratinki paremmaksi;), enemmänkin se luo ehkä mahdollisuuksia ;)



Ja sitten taas fribakinaa...


Fribakina – Väylä 3.

Jos haluat vain pelata frisbeegolfia, joko yksin tai kavereiden kanssa ja nauttia hyvästä säästä, eikä tuloksella ole sen suurempaa merkitystä – niin nauti ihmeessä! Ihaile sitä kiekon lentoa, kuuntele luonnonääniä ja juttele pelikavereiden kanssa heittojen välissä ja siirtymillä niitä näitä. Älä ole moksiskaan jos heittosi ei kehity eikä tuloksesi parane, sillä eihän niillä näytä olevan sinulle mitään merkitystä – kaikki muu on tärkeämpää.

Jos puolestaan haluat tehdä kaikkea tuota yllämainittua mutta silti kehittää pelaamistasi ja ehkä myös tulostasi – niin tee juuri noin niin kuin tuossa yllä! Mutta suunnittele edes seuraava heittosi sen kaiken nauttimisen, säästä ja kiekoista puhumisen välissä – ja juuri ennen heittoa unohda kaikki muu ja keskity siihen heittoon pieni hetki. Unohda se kaverin tarina suorempaan, pidemmälle ja toistettavammin lentävästä uutuusdraiverista, unohda ne manaukset kyseessä olevan väylän petollisesta ninjaoksasta joka aina yllättävästi kolkkaa hyvänkin heiton… Ja sitten, heitä kiekolla minkä tunnet, heitto minkä osaat ja luota siihen että onnistut. Onnistut tai et, niin heiton jälkeen mieti muutama sekunti miksi onnistuit tai et – ja opi.

Jos kumpikaan aiemmin mainituista vaihtoehdoista ei ole sinun juttusi, mutta haluat kehittyä enemmän pelaajana ja tehdä vielä parempaa tulosta – niin tee pelikirja! Kuulostaa totiselta ja tylsältä mutta ei poissulje nauttimista, vaan itse asiassa antaa enemmän aikaa nauttia – muustakin kuin pelaamisesta. Pelikirjan voi tehdä juuri niin kuin itselle sopii ja tyylejä on varmasti yhtä monia kuin pelaajiakin – joku suunnittelee pelikirjan päässään jo kauan ennen kisaa, toinen kaavailee sen vasta radalle mentäessä ja joku rustaa sen jopa paperille…

Jos et ikinä ole tehnyt pelikirjaa, niin helpoin tapa on aloittaa tutusta radasta, mietit vain minkälaisilla heitoilla milläkin väylällä teet todennäköisimmin minkäkin tuloksen (mielellään toki hyvän) ja painat ne muistiin. Eli pelikirjaa ei siis tehdä niin että siihen laitetaan ne epäonnistuneet heitot ensimmäiseksi vaihtoehdoksi – toki ne pitää olla mukana mietinnässä ja niihin pitää varautua mutta ne ei saa olla sen isommin mielessä (eikä myöskään ne sankariheitot pois mörristä, saati putit kuulu pelikirjaan, niille on ihan oma lukunsa treenaamiseen liittyvässä jaksossa;).

Tärkeintä onkin tehdä oma pelikirja, tietysti voi luntata kaverilta jos tuntuu että siellä on jotain parempaa tietoa jota voisi hyödyntää. Mutta jos pelikaverisi on virtuoosimainen sooloilija ja itse olet konservatiivinen näppäilijä, niin älä lähde isoin odotuksin kokeilemaan sooloilua. Saati improvisoimaan. Jos edes jotenkin tunnet omat taitosi ja kiekkosi, niin kirjoita niiden mukaan omat nuotit – ja soita itsevarman klassisesti niiden mukaan! Aina ei tietenkään osu oikeaan säveleen jokainen heitto, mutta älä missään nimessä heitä nuottivihkoa kiekon perässä jorpakkoon, vaan käännä sivua ja ota tutusta rytmistä kiinni! Kuulostaa helpolta jos on frisbeegolfin Mozart, mutta eipä taida kukaan olla… eli kaikilla menee joskus epätahtiin (no niin, se niistä musiikkianalogioista;)...

Mutta juuri tuon takia se pelikirja tehdäänkin, että jos (ja kun) eksyy, niin se toimii ikään kuin navigaattorina joka auttaa löytämään takaisin oikealle reitille. Tämä pelikirjan tekeminen ei ole vain maailman huippupelaajien juttuja, vaan nimenomaan viikkokisatuupparin ja alasarjoissa lötää tunkkaavan heittäjän, tai miksi ei jopa pelkästään kavereiden kanssa pullakahveista pelaavan sunnuntaivippailijan hommaa – mutta vain sillä ehdolla, että haluat lajista, seurasta, säästä jne. nauttimisen lisäksi tehdä parempaa tulosta ja kehittyä paremmaksi frisbeegolfin pelaajaksi!
« Last Edit: 09.03.17 - klo:23:54 by Kempster »

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #669 on: 10.03.17 - klo:07:13 »
Analogiat... :D Mä vedän ite sellasta atonaalista happojatsia missä ei ole rytmiä.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline Tamohorski

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 134
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mika Nikkanen
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #670 on: 10.03.17 - klo:13:55 »
Täällä regressiivistä heviä black metal sanoituksin "voi prkl ja saa****" jne.

Offline ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 447
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #671 on: 10.03.17 - klo:15:13 »
Aleatorinen ooppera kera jodlauksen ja gongin.
Lie lie missä lie liemissä.

Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #672 on: 10.03.17 - klo:21:53 »
Mitä tulee pelikirjan tekoon niin omasta kokemuksesta 50 rating pistettä omaa parempaa ratingiä tulee silloin kun mukana on tietoa ja suunnitelma mitä milläkin väylällä tekee..
Pelikirja on ainakin omalla kohdalla estänyt bogey junaan hyppäämisen ja toisaalta liiallisen hurmoksen aikaan saavan kuolemattomuuden tunteen joka ainakin itsellä johtaa siihen isoon katastrofiin ja vie kyvyn ajatella järkevästi eteenpäin.
Omaa suunnitelmaa muuttelen päivän kunnon ja fiiliksen mukaan toimivan suuntaisesti ja hyvin pitää ajatuksen tekemisessä kun voi kurkata nopeasti mitä ennakkoon on ajateltu.
Kun vaan jaksaa sen tehdä ☺

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #673 on: 14.03.17 - klo:23:40 »
Itse olen muutamassa isommassa kisassa missä on fyysinen caddie book ollut tarjolla; Scandinavian Open, European Open, Konopiste Open jne... kirjoittanut treenikiessillä muutamien väylien kohdalle esim. "Älä ole urpo! Älä avaa Dessulla vaikka kaikki muut avais!", "Heitä Roci keskelle väylää, neppaa alle ja ota par!", tai "Idiootti, tähän ei tarvi edes yrittää pirkkoa! Par on sulle ihan helvetin hyvä! Eikä bogista saa suuttua!".

Toki nuo on yritetty painaa ihan vaan mieleenkin, mutta kun sen paperilta itselleen lukee niin onhan se nyt vakuuttavampaa. Mutta koska tässä ihmisiä ollaan, niin sinne Gripin sivutaskun uumenin se pelikirja on aina jossain vaiheessa unohtunut – eikä siitä yleensä ole mitään hyvää seurannut.

Tutut radat on ehkä pahin, koska niille on enemmän odotuksia ja monia väyliä pitää itsestäänselvyyksinä – helppoina läpihuutojuttuina – ja jos niillä mokaa niin luultavasti alkaa mokellus. Silloin se pelikirja ja varsinkin caddie, joka olisi ajan hermolla olisi kultaakin kalliimpi.

Monesti tulee pelattua jokin rata sokkona todella hyvin, koska silloin menee sillä ensimmäisellä fiilispohjaisella vaihtoehdolla – ja siinähän sitten tekee vähän vahingossakin pelikirjaa. Mutta usein sillä seuraavalla kierroksella kun rata on jo "tuttu", niin tulee yliyritettyä – ja yleensä se kostautuu. Varsinkin jos lainaa kaverin pelikirjasta jotain tai yrittää parantaa omaa maksimisuoritusta.

En tosiaan paria kertaa enempää ole paperille pelikirjaa kirjoitellut, mutta mieleeni kylläkin. Kisakierroksen aikana en niinkään sitä käy läpi, vaan koitan jo hyvissä ajoin ennen kisaa iskostaa sen kaaliini – että ne suoritukset tulis sitten ns. rennosti ja itsevarmasti selkärangasta.

Itse en kyllä ilman jonkun sortin pelikirjaa ole ikinä vähänkään tärkeämpään kisaan lähtenyt, oli sitten tuttu tai tuntemattomampi rata kyseessä – sehän olis yhtä arvailua ja tuuripeliä, vähän sama kun alkaa kokkaamaan ilman reseptiä tai lähteä suunnistamaan ilman karttaa (vaikka muuten tykkäänkin ottaa riskejä, soveltaa ja seikkailla) ;)
« Last Edit: 14.03.17 - klo:23:48 by Kempster »

Offline Enrico

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 913
    • View Profile
  • Oikea nimi: Riku Sanaksenaho
  • Seura: BSC
Vs: Kempsterin KGB
« Reply #674 on: 15.03.17 - klo:09:41 »
Mä oon pelannu parhaat kisakierrokseni entuudestaan tuntemattomilla radoilla. Laajavuoressa meni joku vuosi sitten kisat aivan nappiin, alla oli ainoastaan krapulainen treenikiesi + parikisat. Ei tullut höntyiltyä kuten kotiradalla, Toppilassa olen melkein valmiiksi jo kirjoittanut birdiet helpoilta väyliltä tuloskorttiin, sitten jos niitä ei tulekaan, niin alkaa väkisin pelaaminen. "Tuo pitää paikata seuraavalla väylällä", ja sitten avaan täysillä jonkun väylän, mistä en ota birdietä kuin kerran pari kesässä. Vieraalla radalla ei ole tätä ongelmaa.