Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Viikon vieras #64 Janne Hilden  (Read 17896 times)

Offline surrapurra

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 8
    • View Profile
  • Oikea nimi: Hannu Lappalainen
  • Seura: Talin Tallaajat
Viikon vieras #64 Janne Hilden
« on: 25.03.14 - klo:12:30 »
Moi.

Kutsun viikon vieraaksi Janne (HD) Hildenin, vai pitäisikö sanoa "kuukauden kasvo", kun tää näköjään kesti taas.

Janne kuuluu oldschoolsceneen ja on myös ollut mukana Tallaajien alkuhistoriasta asti. Hänen fyysinen olotilansa on muuttanut Hyvinkään seudulle, mutta Tallaushan onkin henkistä. Hyvinkäällä on kyllä mielestäni myös hieno rata, mutta annetaan vieraan itsensä kertoa lisää.

1. Koska aloitit frisbeegolfin? Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi.
2. Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
3. Oletko asettanut tavoitteita ja jos olet, millaisia?
4. Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
5. Oletko heittänyt holareita?
6. Kerro kotiradastasi.
7. Mikä on lempikiekkosi?
8. Entä suosikkiratasi?
9. Tomo vai joku muu heitto?

Kaikkeen mitä tuolla aiemmissa keskusteluissa on kyselty saa antaa vastauksen tietty myös, mutta kysytään nyt vielä miten sait idean omaan blogiin, sillä sitä pitää täällä ehdottomasti mainostaa myös. Siellähän on mainiota tekstiä nääs.

Offline jahilden

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 4
    • View Profile
  • Oikea nimi: Janne Hilden
  • Seura: (DGH) Disc Golf Hyvinkää
Vs: Viikon vieras #64 Janne Hilden
« Reply #1 on: 26.03.14 - klo:02:25 »
Kiitoksia, Pikseli Hannu ;-)

(Onko tää maraton viesti..taitaa olla, vaikka vielä jotain aivohyhmää sormista sylkisi lisää ..mutta annetaan olla nyt näin)

Ensinnäkin, en oikeastaan pidä itseäni oldschool-golffarina. Se on ehkä tunnetila, koko oldschool. Ja mä kelaan, että aina on ollut joku, varsinkin joku porukka, joka on lajia harrastanut kauemmin kuin minä. Näkisin tilanteen niin, että oldschool on sama asia, kuin olisi oman lajinsa pioneeri tai sen mukaisesti toimiva, enkä ehkä ole ollut sellainen. Vaikka olenkin pelaillut suht kauan, en ehkä silti erottaisi meininkejä lajiin tutustumisestani alkuajoista tähän päivään, kuin yhdestä asiasta: ennen olimme enemmän kuin yhtä perhettä, vaikka asuimmekin ympäri suomea. Nyt tilanne on vain hieman toisenlainen, kun harrastajia on aivan törkeesti enemmän. Nyt sama ”perheellisyys” on kiteytynyt enemmänkin seurojen sisälle. Mä nyt kait ajattelen liiankin kriittisesti asiasta kuin asiasta välillä, pilkun viilaaja.., voi kait mua sinne vanhan koulun luokkaan sitten kumminkin luokitella. Ainakin sen perusteella, mikä mulle on tärkeintä koko lajissa ollut aina, alusta alkaen: Frisbeespirit. Mikään muu seikka tässä lajissa ei pääse lähellekkään tämän asian sisältöä.

1.   Koska aloitit frisbeegolfin? Voit kertoa myös muuta fribahistoriaasi.
Varsinaisen fribagolffin "löysin" kesällä 1998, hyvän ystäväni, Ville Korhosen esittelemänä. Sitä ennen olin pelannut, samankaltaisesti ”fribagolffia” setäni ja isäni mökeillä, puutolppiin heittelemällä, niin kuin muutama muukin meistä oli tavannut tehdä, ennen kuin korit ilmestyivät kuvioihin. (Ville kun oli selvillä ”tilanteestani” noina aikoina ja halusi esitellä lajin minulle jeesatakseen, vaikka oma kiinnostuksensa ei lopulta ajautunut koukutusasteelle. Harrastus taisi jäädä kokonaan odottamaan uutta tulemista..).  Varhais-golf-kosketukseni tapahtui siinä kymmen-vanhana, vuonna 1983. Tenavana tuli muutenkin paiskottua niitä (ranta)  frisbeetä: https://plus.google.com/u/0/photos/112791770783858999924/albums/5401891609481886817/5401891933504031826?pid=5401891933504031826&oid=112791770783858999924. Hienoimpia frisbeetä noina aikoina oli hyvällä kaverillani (Marko Vänttisellä): fosforikiekot, mitkä näkyivät hemmetin hienosti pimeessä. Merkkiä en nyt muista.
Keväällä -98, paras ystäväni/veljeni oli astunut tuonpuoleiseen ja tämä laji tuli kuin taivaanlahjana. Ehkäpä juuri tuosta syystä treenasin maanisesti joka ilta. Tunteja ja taas tunteja. Enkä usko, että mikään muu olisi voinut toimia yhtä terapeuttisesti. Samalla sanoisin, että friba ojensi mulle pelastusrenkaan. Yhteisöllisyys seurassa (HFK) oli helvetin vahvaa alusta lähtien. Oli tosi kiva osallistua kaikenlaisiin talkoihin ja rataprojekteihin mm. väyläkokeiluihin Talissa. Muutama nokkonen tuli aikoinaan kaadettua silläkin tantereella. Joku kuvakin tuli otettu väylä 1:ltä ja 2:lta, joissa ei vielä koreja ollut, mutta nokkosia sitäkin enemmän. Kuvat löytyy jostain Tallaajien arkistosta. Tänä päivänä, samaa talkoohenkeä ja vielä reilusti isommalla porukalla, löytyy ihan kotinurkiltakin  ;) Talin Tallaaja minusta tuli vasta myöhäisemmässä vaiheessa, kun pitäydyin Helsingin Frisbeegolf Klubissa pidempään. Tänä päivänä siis olen DGH seuran jäsen, mutta kuten Hannu mainitsi, "Tallaaja" istuu vielä tässä touhossa pitkään.

2.   Mikä frisbeegolfissa vetoaa, eli miksi pelaat?
Tähän on helppo vastata. Frisbeegolf on kokonaisuudessaan kiehtova laji. Jos lajissa olisi jokin, yksikin ärsyttävä piirre, en varmaankaan harrastaisi sitä, enään. Pidän mm. mahdollisuudesta riuhtaista fribaa miljoonaa eteenpäin, niin että käsi meinaa irrota olkalihaksesta ja joskus saada nähdä sen kiekon lentävän jopa oikeaan suuntaankin. Pidän siitä, että en saavuta ns. lopullista tasoani koskaan, vaan aina voin parantaa ja joudunkin ottamaan itseäni jatkuvasti niskasta kiinni, pärjätäkseni. Pidän siitäkin, että voin höpöttää mitä sylki suuhun kantaa ja muut jopa ymmärtävät sen, kun asiani liittyy edes jollain tavalla fribailuun. Arvostan erityisesti tartuntatautia nimeltään: ”FrisbeeSpirit”. Eipä unohdu myöskään oheismeiningit; Staminat eikä SM-kisarunditkaan , jotka aikoinaan järkättiin aina kuudesti vuosittain. Kaikenlaista jännää sai nähdä ja kokea; Hämiksen kaahaavan Fiatillaan HKI:Stä Vaasaan pumpattava hämähäkkimies autonkyljessä repsottaean ja heiluen, Halloweenjuhlat Heinolassa ..vessapaperiin kääriytyminen ja ne Pe-La-illat kisapaikoilla ”friistailia” harjoitellen, melkein tolkkukin mukana. Kauhajoelle mentäessä, puhjenneen renkaan vaihdon jälkeen punaisia päin ajaminen (Eppu tietää mistä puhun). Ja paljon kaikenlaista muutakin kohellusta kokeneena, voin sanoa, että ”oheis”-pelailu on ollut yhtä tärkeää, kuin itse urheiluosuus. Ja mikä parasta, samanlaista henkisyyttä löytyy myös omasta seurasta tänä päivänä!   ;D Kaiken kaikkiaan, en voisi mistään muualta saada noin monipuolista ystäväpiiriä, kuin fribailusta olen saanut, kiitos siitä teille kaikille kamut!

3.   Oletko asettanut tavoitteita ja jos olet, millaisia?
Ultimate target: on pysyä lajin parissa niin kauan kuin henki pihisee, tavalla tai toisella. Sitten niitä pienempiä tavoitteita..lähdetään nyt vaikka siitä, että saisi ratingin tarvittavalle tasolle, osallistuakseni SM- kisoihin Ouluun, siinä on jo tarpeeksi tälle kaudelle. Peurunka voisi antaa siihen mahdollisuuden tänä vuonna. Olen osallistunut isompiin kisoihin hyvin harvakseltaan viime vuosina, johonka koitan saada muutoksen, vähitellen. Tavoitteenani on päästä paremmin sisään lajin nykytilaan ja nähdä taitotaso paikan päällä, omin silmin, kuten myös testata uusia ratoja. Siihen tietty kuuluu tutustuminen mm. lähialueiden ratoihin, joita täälläkin päin (Hyvinkää) on jo rutkasti.

4.   Mitä saavutustasi lajin parissa arvostat eniten?
Jaa’a. Erityisen mainittavia henkilökohtaisia saavutuksia ei ole pahemmin kertynyt. Mutta mieleen painuvimpana, voisin mainita erään kansallisen sarjan kilpailun Nurmijärven Golf kentällä vuonna -99(?). Silloin kun oli säännöt vielä hiukan hakusessa, joten seuraavan kaltaiseen tilanteeseen oli mahdollista vielä päästä: Amatöörisarjan finaalin voitto ja siihen heti perään avoimen sarjan finaaliin osallistuminen.  Vähän olo oli puhki, mutta mieli hyvä. Karviksen mestaruus, alokkaat 1999-2000. JoukkueGolf SM mestaruus 2000, joukkueGolf 2001 SM hopea ja jokin puttimestaruuskin tuli samoihin aikoihin. PariGolf seuramestaruus Hyvinkäällä 2012, sekä seuraavana vuonna hopeaa.. Tossa suurin piirtein arvoasteikkoni järjestys. Tosiaan, harjoitusheittona ns. vanhoilla päivillä (v.2013) 165m avaus Hyvinkään radalla, väylällä 10, korin tasolle. Se tuntui hyvältä. Ja tuntuu edelleen  :)

5.   Oletko heittänyt holareita?
Hohhoijaa, holarit, missä te ootte?! On niitä joitakin ilmaantunut, mutta erittäin harvoin, erityisesti nykyään. Varmaankin pelityylini on muuttunut pikemmin korin alle hakevaksi, kuin suoraan koriin. Ekan kisaholarin sain Munkan 9:lla, koivujen välistä 1999. Kiekkona oli kohtuullisen alivakaa Leopard. Sen jälkeen holareita ei juurikaan kisoissa ole ilmaantunut ihmeemmin, harjoituksissa kylläkin, mutta eihän niitä lasketa..

6.   Kerro kotiradastasi.
Hyvinkään rata on minun mieleeni, mutta piru vie, ehkä myös jonkun muutaman muunkin kymmenen, ellei sadan muunkin mielestä, erittäin mieleinen. Onneksi uutta rataa pukkaa Hyvingeen..Mutta, takaisin valmistuneeseen rataan. (Ai niin, ennen muinoin, tosiaan kotiratani oli Meilahti ja samoihin aikoihin pelattiin myös paljon Munkassa. Ja sitten tuli Tali). Hyvinkää rata on tehty lentokentän viereen, kuivaan mäntymetsään. Väylät ovat sopivan vaihtelevia ja tarpeeksi leveitä ja myös kapeitakin. Vaikka leveyttä joissakin väylissä riittää, ne samalla houkuttelevat koittamaan heittoa tiettyyn etappiin saakka, jolloin samalla sektori yleensä laajenee mitä pidemmälle haluat päästä. Ja sitten kohta ollaankin puiden seassa metsässä. Tässä on se ydin, minkä takia pidän radasta; se antaa ymmärtää, mutta vain silloin tällöin ymmärtää antaa.

7.   Mikä on lempikiekkosi?
Mietin tätä kysymystä pitempään ja aina vaan ne Rocit ja erityisesti KC sellaiset, sieltä mieleen kömpi. Mutta ehkäpä kuitenkin tähän on vastattava, mikä tänään on mielikiekkoni: saattaisi oikeahko vastaus olla Champion Teebird. Pikkuisen kulunut, lentää tikkusuoraan tarpeen tullen ja juuri sellaisista kiekoista minä pidän. Uutuutena, kovana kilpailijana parhaimman kiekon tittelistä, on kuronut jo hyvin lähelle: Innovan Roc 3. Vanhat, kuluneet Rocit ovat jo niin vaikeasti hallittavissa, että on helpompi siirtyä ylivakaampaan malliin. Roc on kuitenkin nyt ja aina Rock!

8.   Entä suosikkiratasi?
Suosikkirata taitaa vielä odottaa löytäjäänsä. On sellainen olo, että niitä hemmetin hyvä ratoja on jo niin paljon, ettei vuodessa niitä edes ehtisi läpi käymään. Suosikkiradaksi ei ehkä voida nimetä, ei kiinteää rataa, vaikka sama toistuikin reilusti yli kymmenen vuotta (peräti 20v?), mutta sen nyt kuitenkin mainitsen tässä: Suomen linna, siinä oli munaa. Hienoja fiiliksiä ja upeita heittoja tuli nähtyä. Mm. epun upsi-holari oli upeimpia tai ainakin näyttävämpiä riuhtaisuja kuin olen ennen/jälkeen nähnyt. Hirveät tuulet olivat tasapuoleisesti kaikkien mörkönä ja nielevä ”kita” keskellä rataa, johon upposi lättyjä tämän tästä. Voivoi, kun joku moottoriturpa vielä vääntäisin niskalenkin museoviraston herttamummoilta ja saisi sallimuksen vielä takaisin…

9.   Tomo vai joku muu heitto?
Sen verran antiikkia olen, että voin korkeintaan arvata mitä Tomo tarkoittaa. Jos tarkoitat Upsia, mieluummin joku toinen. Jossain vaiheessa käytinkin paljon upsia, sen kun opin tarkaksi heitoksi, mutta yhtä kaikki; amatöörin merkki. Ja eipä siinä mitään, mutta olin jo lähes leikkauspöydällä, ennen kuin ymmärsin lopttaa pelleilyn ja keskittyä olennaiseen: oikean heiton opetteluun. Puoli vuotta käsi 90 asteen kulmassa..olis mennyt muuten ihan ok, jos olis ollut kantoside näön vuoksi, mutta kun käpälä ei suoristunut edes sitä vetämällä. Lopulta taitava fysioterapeutti (Anette Dunderfelt) käänteli mun kättäni ja sanoi: ”jätkällä on vähän hermot kireellä, katonny.” Hermo todella oli niin kireellä, että se veti ihon lommolle hermon kohdalta koko käsivärren matkalta. Käden suoristamiseen tarvittiin 2 käynti kertaa ja puolen vuoden piina oli ohi. Onneksi en lähtenyt lääkärin opastamalle polulle.

10.    Hannun extrat
Hannu kyseli vielä, mistä http://ultrahyzer.blogspot.fi/2013/10/frisbeegolffinpullon-kaula-oikeastaan.html-kiinnostukseni lähti, no eipä siihen kummosia oikeastaan tarvittu. Olen tykännyt rustata jo pennusta lähtien, mutta vanhemmiten saanut jotenkin teksteihin enemmän järkiperäisiä asioita ja olen alkanut jopa ymmärtämään omia aivopierujani. Voi olla, että lopullisen kipinän antoi jäger- snapsi ja DGH- seurakaverin (Ville Uuraisen) oma http://ville-uurainen.blogspot.fi/, ihan pelkästään omilla teksteillään. Ville kirjoittelee kattavammin ja useamminkin. Oma kokeiluni, niin kuin sitä edelleenkin pidän, ei ollutkaan tarkoitus olla täydellinen henkilökuvaus itsestäni, vaan ehkä pikemmin otanta yhdestä havainnosta ja siitä seuraavaan. Muutenkin on aikamoinen mikstuura koko läjästö.
« Last Edit: 26.03.14 - klo:20:40 by jahilden »

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Viikon vieras #64 Janne Hilden
« Reply #2 on: 26.03.14 - klo:10:01 »
Iso peukku!

Todella hyvää ja mielenkiintoista luettavaa heti aamusta.

8)

Offline surrapurra

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 8
    • View Profile
  • Oikea nimi: Hannu Lappalainen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Viikon vieras #64 Janne Hilden
« Reply #3 on: 26.03.14 - klo:10:44 »
Jee...mähän tän jo arvasinkin, mutta hyvä kirjoitus silti :)

Offline temppa.kk

  • Tomoottajat
  • Konkari
  • *
  • Posts: 1 268
    • View Profile
  • Oikea nimi: Teemu Leinonen
Vs: Viikon vieras #64 Janne Hilden
« Reply #4 on: 26.03.14 - klo:11:49 »
Jee...mähän tän jo arvasinkin, mutta hyvä kirjoitus silti :)
Oli tosiaan kiva lukea mielenkiintoista tekstiä. :)
Uusia ratoja vain etsimään!

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Viikon vieras #64 Janne Hilden
« Reply #5 on: 27.03.14 - klo:02:00 »
Kiitokset kivasta kattauksesta. Miten frisbeespirit erosi aloitusaikanasi nykyiseen verrattuna?

Offline jahilden

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 4
    • View Profile
  • Oikea nimi: Janne Hilden
  • Seura: (DGH) Disc Golf Hyvinkää
Vs: Viikon vieras #64 Janne Hilden
« Reply #6 on: 27.03.14 - klo:14:06 »
Kiitokset kivasta kattauksesta. Miten frisbeespirit erosi aloitusaikanasi nykyiseen verrattuna?

Oikeastaan se henki oli silloin jopa yltiöpäisempää ulospäinsuuntautumista, kuin nyt. Tietysti aika itsessään, muuntaa monesti asiat nostalgian puolelle, mutta kyllä se vaan niin oli, että herkemmin lähdettiin ihmisille, tuntemattomillekkin puhumaan lajista. Kun joku saapui kentän laidalle ihmettelmään mikä meininki, todennäköisesti kysyjällä ei ollut mitään käsitystä lajista. Nythän koko laji on jo koko kansan tietoisuudessa, eikä ihmisiin "tarvitse" ottaa sitä kontaktia.

Auttaminen ja jeesaaminen. Oli se sitten vaikka kiekon etsintää, tai heittämiseen muuten liittyvää, tai vaikkapa talkoisiin lähtemistä, se jatkuu edelleen. Mutta ennen, esimerkiksi vaikka talkoisiin lähtevä porukka oli prosentuaalisesti korkeampi, kuin tänä päivänä. Jos ajatellaan aktiivista, aikaan saavaa ydinryhmää seuroissa, on se mielestäni määrältäni samaa luokkaa kuin ennenkin, vaikka seuran koot ovat kasvaneet hurjiksi. Tänä päivänä siis odotetaan enemmän valmista tarjottimelle, vaikka maksamalla sitten enemmän.

Fribailu ei ole tylsää, silloin, kun voi aukoa päätänsä sopivasti muille. Se kuuluu musta tähän olennaisesti, ei pidä ottaa liian vakavasti. Tänä päivänä, saattaa ilmapiiri olla kuitenkin hiukan muuttunut kriittisemmäksi. Paljon enemmän tuijotetaan sääntökirjan kohtiin, joissa mainitaan puhumisesta ja jopa vaatetuksesta, kuinka pitää olla, puhumattakaan muista rennoista meinigeistä. Toivon hartaasti, ettei tästä lajista, oman urheillullisemman puolensa löytäneenä, tule ns. himourheilijoiden lajia, sitten ollaan kusessa.

Sanoisin myös, että toi fribaspirit on paljon pelaajan oman pään sisäinen juttu, jonka jokainen lopulta oivaltaa omalla tavallaan ja kasvaa sen mukana. Mä voisin sanoa omasta pelaamisestani aikojen alussa sen, että kilpailuhenkisenä, erittäinkin sellaisena ja liiankin monesti, ajoin itseni nurkkaan murjottamaan. Syyttäen itseäni paskasta rundista, joka taas ei ollut f-spiritin mukaista toimintaa. Liian usein kuulin jengin sanovan: "Älä yritä liikaa". Josta onkin mulle muodostunut kirosana. Miten joku voi yrittää liikaa, jos sitä tarkemmin ajattelee. Jokainen yrittää parhaansa, eikä vähemmin yrittämällä mihinkään pääse. Ymmärän kyllä, mitä porukka oikeesti tarkoittaa, mutta ilmaisemalla sen kuitenkin väärällä tavalla. Sama suomennettuna: "ota rennosti". Sitähän se oli.
Noh, luulisin, että ainakin hiukan olen tossa päässyt eteenpäin  :P