Ottamatta sinänsä suoraan kantaa Hennan motivaatioon ja syihin, niin jotenkin tulee heti mieleen tämä yleinen kiire kehittymisen kanssa ja totuuden kaunistelu internet-foorumeilla. Toki se liioittelu on yleistä ihmisluonnetta, mutta on aiemminkin jäänyt fiilis, että foorumeilla pitää päästä sanomaan heti ensimmäisenä kesänä, että draivi lentää sen 150 metriä ja ollaan pian Suomen kärkitasoa taidoissa.
Ja ylipäätään tuntuu, että yliarvostetaan sitä kuinka nopeasti kehittyy. Jotenkin soisi omaltakin kohdalta enemmän kärsivällisyyttä ja viisautta hyväksyä myös se, että kehittyminen on oikeasti aika hidasta ja että siihen liittyy usein myös pitkiä kehittymättömyyden jaksoja. Välillä mennään hetkellisesti jopa taaksepäin kehityksessä.
En ole mitenkään kilpailullisuutta vastaan, mutta kehittymisen suhteen pitäisi itsekin ottaa ehkä realiteetit paremmin huomioon. Siis toki treenataan täysillä, mutta hyväksytään se, että se ottaa oman aikansa. Pitäisi oppia nauttimaan harjoittelusta ja antaa siitä tulevien hyötyjen tulla omalla ajallaan.
En väitä, että sillä olisi välttämättä mitään tekemistä topicin tapauksen kanssa, mutta ainakin omalta kohdalta mietin lähinnä, että mitä tästä voisi ehkä ottaa opiksi. Miten voisi muuttaa omaa suhtautumista kehittymiseen, treenaamiseen ja kilpailemiseen, niin että lajin harrastus olisi mahdollisimman kivaa ja nautinnollista. (Treenaaminen ei ole aina kivaa ja joskus se on suorastaan rasittavaa. Mutta siitäkin voi oppia pitämään.)
