Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Gripblogi  (Read 135393 times)

Offline HAH

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 3 174
    • View Profile
  • Oikea nimi: Harri H.
  • Seura: 7k
Vs: Gripblogi
« Reply #30 on: 27.07.14 - klo:16:20 »
Olen saanut apua oman sipulin kesyttämiseen ja turhautumiseen tuosta Tumin toimintamallista. Siinä on sellainen positiivinen puoli, että se ei ole pelkkää psykologisten faktojen pyörittelyä, vaan käytännöllinen sovellus probleeman hoitamiseen.

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Gripblogi
« Reply #31 on: 27.07.14 - klo:16:56 »
Mä annan itselleni siimaa epäonnistumisten hyväksymiseksi, mutta silti se löysin rantein mitään ajattelematta heitto auttoi paljon. Eli on käytännöllistä, vaikkei mulla ole tarvetta nolata itseäni, kun en ole nostanut rimaa liian ylös. Etu tuli samuraiden tuntemasta ja opettamasta ilmiöstä käytäntöön. Ajattelu tuppaa hidastamaan liikkeitä ja tekee osasta tarkempia ja toisista epätarkempia. Yleensä jälkimmäistä. Samurait opettivat liikkumaan ajattelematta, koska ajatteleva kuolee ollessaan liian hidas. Sitä tarkoitan, kun toistuvasti sanon, että heitettäessä ei saa ajatella. Ainoa poikkeus on treeni jonkin asian parantamiseksi ja suorituksen puhtauden seuraaminen, jos pystyy tekemään sen häiritsemättä, jotta kolmas syy, eli aiemman tunnistetun virheen välttää keskittymällä siihen. Eli rutiinilla pää tyhjänä heittosuorituksen ajan niin kauan kuin menee hyvin. Kun ei mene, unohda moka janegatiiviset tunteet ja paineet ja keskity virheen poistoon suorituksesta. Ajatusongelma mättää, jos ajatuksia ei häivytä. Jos kesken suorituksen iskee jännitys, harvoin ehtii keskeyttämään, mutta kannattaa. Muuten menee useimmiten läskiksi. Minulla ei niin paljon jännäkakat kesken heiton ole tulleet, jotta tietäisin niistä. Ja miten pääsee eroon muuten kuin lajin ulkopuolisin itselleen armon antamisen keinoin.

Epäile itseäsi. Tuomaroi itseäsi. Mieti, mitä muut ajattelevat minusta. Ym. Jokainen yksinään tappaa pelin. Yhdessä hyh hyh.

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Gripblogi
« Reply #32 on: 28.07.14 - klo:10:38 »
Aivan mahtava blogi! Itellä on tällä kaudella ollut peli melkoisen hukassa. Tai no tekniikka on aina vaan parempaa, mutta tulokset putoaa. Tiedostan tämän hetken heikon tason, koitan sen mukaan asettaa kisoihin tavoitteet itselle, mutta en tunnu pääsevän niihinkään. Jotain lukkoja olen itsestäni tämän blogin kautta kieltämättä löytänyt.

Ensinnäkin juuri tuo "julkisuus" on tuonut omaan peliin paineita. Ei varmasti ketään oikeasti kiinnosta olenko jossain MA2 sarjassa sijalla 10 vai 30. Ainoastaan minä itse mietin sitä. Toinen ajatus mikä itselle nousi juuri näitä juttuja täällä lukiessa oli ajatus "voinko oikeasti olla vaikka vuoden kisaamatta???". Jotenkin nyt kun on neljä vuotta kisannut, niin huomaa kuinka hauskanpito kisoissa on muuttunut kilpailevaksi suorittamiseksi. Kovilla odotuksilla lähdetään kisoihin ja lähes aina on pää painuksissa tultu takaisin.

Alkuvuodesta itselle tuli elämänmuutos, jonka takia muutin toiselle paikkakunnalle kauemmaksi omasta seurasta ja sen jälkeen pelaaminen on muuttunut omalta osalta aika paljon. Tämä on myös varmasti näkynyt tämän vuoden peleissä, kun hypättiin totutusta "tyhjän päälle". Ennen kun olin joka viikko viikkokisoissa ja pääsi pelaamaan tuttujen ihmisten kanssa, niin tällä kaudella olen tasan yhdet viikkokisat päässyt oman seuran kanssa vetämään. Sen olen hyvin huomannut kuinka paljon oma treenaamisen määrä ja motivaatio muuttuu, kun stemppaavien kavereiden kanssa vedetyt höntsärundit jää kokonaan pois ja jäljelle jää yksin harjoittelu.

Harjoittelen tällä hetkellä 90% yksin tai tyttöystäväni kanssa. Tai en oikeastaan edes pidä sitä harjoitteluna sanan varsinaisessa merkitysessä. Lähinnä taitojen ylläpitämistä. En ole tuntunut kehittyvän tällä kaudella mihinkään, koska tietty kipinä on hiipunut sisältä yksin pelatessa. En oikeastaan edes nauti tällä hetkellä pelaamisesta. Kilpailuissa kyllä tykkään käydä, mutta lähinnä sen takia, että saan olla osana seuran kisaporukkaa. Pelaaminen tuntuu jotenkin toissijaiselta. Tämänkin takia nyt mietin, että pitäisikö vaan raa'asti perua loppuvuoden kisat, antaa tämän kauden lipua ohitse, pelailla silloin kun hyvältä tuntuu ja katsella sitten ensi kaudella uudestaan menoa...

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #33 on: 28.07.14 - klo:16:45 »
Pidä tauko.

Pelaa huviksesi tai jätä pelaamatta.

Minäkin tein niin, ja katso mihin päädyin! Foorumille kirjoittamaan :) .

Offline keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 148
    • View Profile
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Gripblogi
« Reply #34 on: 28.07.14 - klo:16:50 »
Pidä tauko.

Pelaa huviksesi tai jätä pelaamatta.

Minäkin tein niin, ja katso mihin päädyin! Foorumille kirjoittamaan :) .

Se vois kieltämättä toimia, että vaan jättää hetken pelaamatta ja lähtee vaikka vaan katselemaan kisoja. Saa sen fribaliekin taas palamaan, joka potkii treenaamaan ja sitäkautta sais onnistumisia & motivaatiota takaisin.

Offline Jouni

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 883
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jouni
  • Seura: JyLi
Vs: Gripblogi
« Reply #35 on: 28.07.14 - klo:18:09 »
Pidä tauko.

Pelaa huviksesi tai jätä pelaamatta.

Minäkin tein niin, ja katso mihin päädyin! Foorumille kirjoittamaan :) .

Se vois kieltämättä toimia, että vaan jättää hetken pelaamatta ja lähtee vaikka vaan katselemaan kisoja. Saa sen fribaliekin taas palamaan, joka potkii treenaamaan ja sitäkautta sais onnistumisia & motivaatiota takaisin.

Tai lopeta treenaaminen ja heittele vaan höntsäkierroksia vaikka pelkällä putterilla tms, ei odotuksia tuloksesta mutta vahingossa voi vaikka kehittyäkin. ;)

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Gripblogi
« Reply #36 on: 29.07.14 - klo:07:44 »
Talissa putterilla ja Skellefteån Scandi open 2010 radalla Rocilla porukkaa on alitellut koko bägin tuloksia. Good times  8) Suositan myös yhden kiekon kierroksia.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #37 on: 31.07.14 - klo:00:46 »
Mulla on Talissa apinaväyliä, kuten varmaan monella muullakin, joka on pelannut kotirataansa satoja kertoja. Joka kerta, kun astelen tiille nro 1, 2 ja 5, alkaa vähän ahdistaa. Etenkin vitoselle olen luonut itselleni tilanteen, että en voi vain osua siihen melko isoon aukkoon, koska... no kun en voi. Olen osunut siihen aukkoon viimeisen vuoden aikana alle viisi kertaa, jos mulliganeja ei lasketa. Kun vuoden verran missaa jonkun väylän, on jo ennen heittoa alistunut kohtaloonsa, ja tämä taas ei ainakaan auta heittämistä. Näin on itseasiassa käynyt putillenikin. Se on sitä, kun apina hyppää niskaan tietyissä kohdissa rataa.

Kas kummaa, kun viikko sitten kävin pelaamassa, ja olin vaihtanut draivitekniikkaani melko isostikin, yksikään apinaväylistä ei jännittänyt. Ykkösellä jäin kaksi metriä vajaaksi sweet spotista, kakkosella heitin korin alle enkä treeniheitoillakaan missannut porttia ja vitosella pistin myös kupille; ekaa kertaa ainakin vuoteen.

Tämä kehitys on puhtaasti tekniikasta kiinni. Lyhensin reach backia merkittävästi niin, että käsivarsi ei suoristu taakse vedossa, vaan jää vähän koukkuun. Pituus ei näytä kärsineen lainkaan, ehkä jopa päin vastoin. Tämä toi luottamusta jo tiille astuessani, että voin päättää laskeutumiskohdan ja lentoreitin ja sen jälkeen toteuttaa se. Aiemmilla kerroilla olen vain pelokkaasti räimäissyt skutsiin ja tyytynyt niska-apinan pölötykseen pään sisällä.

Tämä sai miettimään myös puttiani. Olisiko mahdollista, että keksisin niin "varman" tekniikan, että en pelkäisi puttaamista ja gripparia? Olisiko tekniikassa avain henkisen peliin?

Offline ville

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 263
    • View Profile
  • Oikea nimi: Ville Kotamäki
Vs: Gripblogi
« Reply #38 on: 31.07.14 - klo:08:26 »
Tämä sai miettimään myös puttiani. Olisiko mahdollista, että keksisin niin "varman" tekniikan, että en pelkäisi puttaamista ja gripparia? Olisiko tekniikassa avain henkisen peliin?

Minä olen kärsinyt vahvasti kuvaamastasi puttiongelmasta jo muutaman vuoden. Itse kutsun sitä käden katkeamiseksi. Siltä se tuntuu, kun mikään ei toimi kyynärpään alapuolella. Pahimmin se iskee 2-4 m puteissa. Pidemmissä puteissa ei ole ongelmaa (mistäköhän sekin johtuu :o). Siis 2 metristä ei osu edes kethuihin, kun putteri jää käteen kiinni.

Viime kaudella alkoi jo pientä parannusta tulla, kun lisäsin voimaa noihin tuuppauksiin (kiekkoa ei tarvitse irrottaa, vaan se irtoaa). Aika ajoin tuli tolpasta pihalle, mutta sekin tuntui paremmalta kuin kokonaan ohi.

Tällä kaudella olen käyttänyt aika paljon myös haaraputtia (pitkällä vedolla jalkojen välistä). Ja hyvällä prosentilla toiminut.

Eli kun käsi tuntuu katkeavan (sen huomaa ennen puttia), niin on reservissä muutamia eri tyylejä hoitaa se 2m:n putti säkkiin. Ja se on antanut itsevarmuutta, eikä se pelota enää yhtä paljon (joskus toki lipsahtaa, mutta ei tule apinaa selkään).

Offline jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 870
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Gripblogi
« Reply #39 on: 31.07.14 - klo:08:49 »
Tämä kehitys on puhtaasti tekniikasta kiinni. Lyhensin reach backia merkittävästi niin, että käsivarsi ei suoristu taakse vedossa, vaan jää vähän koukkuun. Pituus ei näytä kärsineen lainkaan, ehkä jopa päin vastoin.

Eikö hermeettisen pitkä reach back ollutkaan salaisuus ylivertaisiin metreihin? ;-)

Pajullahan taitaa olla aika lyhyt reach back myös. Jossain Alkkiomäen postauksessa oli pysäytyskuva kohdasta, jossa käsi oli taaimmillaan ja se ei ollut kovin takana.

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Gripblogi
« Reply #40 on: 31.07.14 - klo:09:10 »
Tali ei ole varsinaisesti pyssytysrata, vaan sijoitusrata ja aikamoinen henkinen ahdistin.

Minulla ainakin urani pahin puttilama johtui ihan vain tekniikasta, tai unohdetusta lihasten rentouttamisesta. Homma korjautui heti, kun muistin vaihtaa tismalleen samaan tekniikkaan, mutta rennoin käden lihaksin. Ihan hullua, että en edes vaihtanut tekniikkaa, ainoastaan toteutus muuttui, eli kineettisen tehon tuotto kasvoi ja lyhyemmässä ajasssa tapahtunut suoritus auttoi aiemmin tehdyn rollaattorivauhdin sijaan.  Voimaahan käytin ainakin yhtä paljon, luultavasti enemmän jäykistellessäni, mutta silloin vain jarruttaa lihaksillaan koko käden liikettä niin paljon, että tulokset leviävät käsiin.

Ei se Stokely turhaan suosita lyhyempää taakse vetoa tarkkuusheittoihin, kyllä siitä apua on noissa ahtaissa paikoissa verrattuna tasapainoa, ajoitusta, räjähtävyyttä ja visuaalista tähtäämistä haastavaan pitkään taakse vetoon.

Jännä juttu sinänsä, että ahtain väylä 8 ei kuulu apinalistaan Jaanilla. Onhan se aika mörkö väylä.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #41 on: 31.07.14 - klo:10:02 »
Kasi ei ahdista, koska siihen osuminen on niin epätodennäköistä joka tapauksessa. Vitonen ja kakkonen ovat ihan perusjuttuja, mutta rankaisevat virheestä.


Eikö hermeettisen pitkä reach back ollutkaan salaisuus ylivertaisiin metreihin? ;-)

Pajullahan taitaa olla aika lyhyt reach back myös. Jossain Alkkiomäen postauksessa oli pysäytyskuva kohdasta, jossa käsi oli taaimmillaan ja se ei ollut kovin takana.

Koulukuntia on erilaisia ja kehoja. Hermeettisen pitkä reach back olisi minullekin ehdoton ykkönen, mutta luulenpa vain, että en osaa käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pystyn lyhyemmällä reach backillä heittämään tarkemmin (ehkä jopa pidemmälle), tyydyn siihen. Mulle riittää 140 metrinen golfdraivi.

Offline jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 870
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Gripblogi
« Reply #42 on: 31.07.14 - klo:10:34 »
Koulukuntia on erilaisia ja kehoja. Hermeettisen pitkä reach back olisi minullekin ehdoton ykkönen, mutta luulenpa vain, että en osaa käyttää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pystyn lyhyemmällä reach backillä heittämään tarkemmin (ehkä jopa pidemmälle), tyydyn siihen. Mulle riittää 140 metrinen golfdraivi.

Joo, vakavasti puhuen oletan, että olet aika pitkälti samaa mieltä, että golfdraivin mitta on lopulta monen asian summa: heittotekniikka, ajoitus, vauhdinotto, kehon käyttö, keskivartalon voima, kehon ja käden sopiva vireystila, käden nopeus(voima), henkinen kyky ottaa kaikki nopeus/voima irti heitosta, irrotuksen puhtaus, nokkakulma, kierteen määrä, taito käyttää kiekon potentiaali hyödykseen, sopiva rentous, jne. Näistä tietysti osa toisistaan riippuvia ja osa edellytyksiä toisille. Yhden osa-alueen "puutteita" voi kompensoida tiettyyn pisteeseen asti toisen osa-alueen vahvuudella.  Se on sitten yksilöllistä, että millä osa-alueella on puutteita ja mitä niistä kannattaa lähteä kehittämään eli millä saa parhaiten helpoiten lisää metrejä.

Itseä vaan häiritsee (joidenkin, ei kai sinun) liiallinen yksinkertaistaminen tyyliin "se on pelkkää tekniikkaa" tai "se on pelkkää voimaa", kun noinkin monimutkaisessa suorituksessa kuin frisbeegolfdraivi on kuitenkin lopulta monta eri tekijää.
« Last Edit: 31.07.14 - klo:10:35 by jajvirta »

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Gripblogi
« Reply #43 on: 31.07.14 - klo:11:23 »
Hyvä listaus Jajvirralta. Allamainittuja jäin vähän pureskelemaan lisää:

-henkinen kyky ottaa kaikki nopeus/voima irti heitosta = henkinen kyky olla korvienvälin vaikuttamatta kaikkiin muihin tekijöihin
-taito käyttää kiekon potentiaali hyödykseen ja/tai valita oikea kiekko yritämäänsä heittoon
-sopiva rentous = menee ehkä tuohon ensiksimainittuun tämäkin, eli henkiset asiat ei aiheuta kiristystä. Toisaalta voihan sitä tietty jos on lihakset oikein jumissa, olla kireänä vaikka pääkoppa olisi aivan tyhjä.

Itellä noi lähiputtiongelmat (siis joku 5m, sen alle vaan tuikkaan kiekon koriin, ja erittäin harvoin on mitään ongelmia. Sen sijaan tuo "välimatka" on se hankaluus eli on epävarmaa vaan nakata koriin, mutta normaali puttiliike tuottaa ongelmia tehonsäädön vuoksi. Ratkaisuna itsellä oli sellainen äärimmäisen löysä liike, ikään kuin saatan kiekkoa koko matkan koriin kurottaen ja annan heiluriliikkeen viedä sen perille käyttämättä voimaa juuri lainkaan. Jos käytän voimaa, tulee sitä mahdollisesti liikaa ja pamahtaa yläpantaan.

Ja sitten tuohon tarkkuusdraiviin, eli pilleihin. Lyhyempi reachback, niin että silmäkulmasta vielä juuri ja juuri näkee menosuuntaan, rento vedon alku ja vasta lopuksi räjähtävämmin että saadaan riittävä spinni. Ei liikaa kuitenkaan tai ei osu tunneliin.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Gripblogi
« Reply #44 on: 31.07.14 - klo:11:58 »
Itseasiassa sain ideani tähän lyhyempään reachiin katsomalla Seppo Pajua ja Christian Sandströmiä. He ovat mielestäni ihan okei draivaajia :)