Frisbeegolf-forum.fi

Kirjoittaja Aihe: Ojasta allikkoon (TFS)  (Luettu 76732 kertaa)

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #15 : 12.06.12 - klo:08:10 »
Joo, tää pituustavoite perustuu siihen, että ihan-päin-honkia -tekniikallani oon saanut kiekon lentämään tuon 60-70m. Mulla on aika pitkä varsi ja jonkun verran urheilutaustaakin. Jos sais tekniikkaa edes vähän kohdilleen ja vartaloa mukaan heittoon, niin luotan, että siihen tulee riittävästi lisämetrejä.

Toki voi olla, että tuohon voi olla vaikeata saada hallitusti 20m lisää, mutta saas nähdä. Satanen ei ole varsinainen tavoite, se oli vaan semmonen läppä, että oishan se hauskaa jos se kiekko sattuis tuurilla sivumyötäseen liitelemään sen satasenkin.

Kyllähän tämä aika pakkomielteiseltä metrien metsästykseltä vaikuttaa, mutta perustelen tämän sillä, että 80-90m hallitulla draivilla on edes teoreettiset mahdollisuudet birdieihin noilla, noh, 80-90m väylillä. Se 50-60m heitto ei jää ikinä puttausetäisyydelle.

Poissa keep_it_real

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 148
    • Profiili
    • Treeniblogini
  • Oikea nimi: Ville Uurainen
  • Seura: DGH Hyvinkää
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #16 : 12.06.12 - klo:12:00 »
Joo siis tottakai ekana kesänäkin voi sen satasen rikki saada. Sitä vaan aina helposti vertaa muiden aloittelijoiden kehitystä omaansa, niinkuin ite tein tässä kohtaa. Ihmisestähän se toisaan on kiinni. Itellänikään ku ei ihan hirveästi lihasta ole, niin se on pitäny vaan koittaa korvata tekniikalla :D

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #17 : 13.06.12 - klo:21:51 »
Epilän viikkokisat koettu toista kertaa. Hämmentävää kyllä, tulos parani. Tällä kertaa +3 ja +2 eli +5 yhteensä. Viime kerran +11:sta parani ihan kivasti, mutta ei edes riittänyt tasoituskisan voittoon, eikä kakkos- eikä myöskään kolmossijaan.

Ensimmäisellä kierroksella tuli birdie toista kertaa elämässä ja ensimmäistä kertaa kisoissa. Väylältä 9. Pitäisi saada tuota "kisadraivia" se 10m pidemmäksi ja ~30m tarkemmaksi sivusuunnassa, niin parilta muultakin väylältä voisi päästä pirkkoetäisyyksille. Ykkösväylä pitää opetella pelaamaan ihannetuloksella. Onnistunee jos yllämainittu draiviparannus onnistaisi. Puttia pitää myös päästä treenaamaan vähän isommilla toistoilla.

(Olen kyllä tuskallisen tietoinen siitä, että nämä tulokset ovat oikeastaan nykytaidoilleni sieltä paremmasta päästä eli jonkinlaisen romahduksen mahdollisuuskin on.)

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #18 : 18.06.12 - klo:19:51 »
Tuli sitten rovinssirokki nähtyä, mutta nyt lähinnä harmittaa, että Törnävän frisbeegolfrata ei ole hetkeen käytössä. Positiivisin yllätys artisteista oli Kyussin biisejä soittanut Kyuss lives! jossa ilmeisesti Josh Hommea lukuunottamatta kaikki alkuperäisjäsenet. Rouheaa stonerrockia mitälie.

Täällä siis olen sukuloimassa lasten kera. Puttailin tuossa vähän isomman setin takapihan kangastuoliin. Eipä sillä nyt loppupeleissä ole väliä mihin niitä kiekkoja tööttäilee. Kunhan nyt johonkin tähtäilee. Kävin yhdellä jalkapallokentälläkin vähän draivailemassa niin eiköhän paikallisväestö ruvennut huutelemaan jotta on erityislaatuisen ("vitun") nörttiä moinen. Ilmeisesti pitäis miehekkäämmin harrastaa auton rassausta, kreikkalaisroomalaista tai moukarinheittoa. En jäänyt sitten tarkemmin kyselemään, että mikä niitä harmitti.

Huomenissa ja/tai keskiviikkona pitää harkita livahtavansa esim. tuonne Isokyrön radalle tai sitten vaikka Kuortaneelle. Kumpikin puolen tunnin matkan päässä joten ei siinä suhteessa pahakaan rasti.

Poissa GARFFi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 942
    • Profiili
  • Oikea nimi: Mikko Karvinen
  • Seura: Tomoottajat
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #19 : 18.06.12 - klo:20:04 »
Peruskuittaus Seinäjoella toimii aina; kaikki painijat on homoja.

Poissa GARFFi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 942
    • Profiili
  • Oikea nimi: Mikko Karvinen
  • Seura: Tomoottajat
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #20 : 18.06.12 - klo:20:05 »
Peruskuittaus Seinäjoella toimii aina; kaikki painijat on homoja.

EDIT: Ja jos jatkuu vittuilu niin kertoo että pesäpalloilijat myös.

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #21 : 20.06.12 - klo:10:09 »
Mutta jos mitään tästä lajista oppii niin sen, että Suomen kesä on lyhyt, kylmä ja sateinen.

Eipä mulla muuta tällä kertaa.

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #22 : 23.06.12 - klo:10:52 »
Parhaat heitot lähtee, kun ei mieti tai yritä pakottaa kehoa tiettyihin asentoihin ja liikkeisiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että minun tekniikka olisi edes lähelläkään oikeata tai että sitä ei pitäisi parantaa. Olen omien kokemuksien pohjalta (tämän ja muiden lajien perusteella) kuitenkin sitä mieltä, että tekniikan muuttaminen ei tapahdu tietoisilla päätöksillä, ehkä joitain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

Herää tietysti kysymys, että miten sitä tekniikkaa sitten parannetaan, jos sitä ei voi tehdä tietoisilla muutoksilla. Vastaus on visualisointi, "näkeminen". Ensinnäkin  heittotilanteessa pitää miettiä vain sitä miten kiekko lähtee lentämään, ts. lentorataa. Suorituksen voi toki aloittaa jostain tietystä asennosta tai liikesarjasta (esim. vasemman tai oikean jalan askelluksesta), mutta tämän jälkeen ajatukset kiinnittyvät pelkästään haluttuun lopputulokseen. Jätetään ikäänkuin kehon päätettäväksi miten se tekee liikesarjan.

En tietenkään tarkoita, että tällä tavalla tulisi automaattisesti hyvä tekniikka. Tekniikan oppiminen vaatii joka tapauksessa todella paljon toistoja. Mutta sen sijaan, että yrittäisi pitää jotain kehon osaa tietyssä asennossa, niin kun keskittyy vain saamaan kiekon lähtemään tietylle lentoradalle (tiettyyn suuntaan, tietyssä kulmassa), niin lopulta keho oppii tekemään sen aina vain paremmin. Jos lentorata on väärä, niin noteeraa vaan mitä kävi sen sijaan ja yrittää uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Edes kohtalaisen järkevän tekniikan omaksuminen ilman mitään ulkopuolista opastusta voisi kuitenkin viedä vuosia tai ehkä se ei tapahtuisi koskaan. (Kuvitellaan vaikka joku autiolla saarella yksin asuva, joka ei olisi koskaan frisbeetä nähnytkään ja jolle semmoset jostain siunaantuisi ja keksisi ruveta pelaamaan jotain frisbeegolfin tapaista.) Hommaa nopeuttaa se, että näkee miten muut heittävät. Mutta tätä kuvaa jonkun liikesarjasta (kineettistä mielikuvaa) ei pidä yrittää analysoida palasiin vaan se pitää vain yrittää omaksua keholla. Paras imitoimisen kohde on tietysti huippupelaajat. Erityisesti sellaiset joiden tekniikka näyttää omasta mielestä parhaalta.

Tällä samalla tavalla lapset oppivat kävelemään, juoksemaan, heittämään, tanssimaan jne. Mitään tietoisen tason opastusta ei tarvita. Lapset oppivat matkimalla kehon liikkeitä. Mitä vähemmän ohjeita, sitä nopeammin lapsi oppii.

Yhtälöstä puuttuu vielä yksi palanen: nimittäin ristiriita oman kehonkuvan ja todellisuuden välillä. Voi mielessään kuvitella heittävänsä kuin Meresmaa, mutta todellisuudessa oma tekniikka on joka osa-alueella väärä. Tähänkin auttaa (teorian mukaan) toistot, koska kun ohjelmoi kehonsa tekemään jotain --"heitä kiekko tuonne sadan metrin päähän korille"-- niin lopulta keho keksii omat tapansa saada haluttu lopputulos. Toki tähänkin vaikuttaa fyysiset rajoitukset (lihasten/solujen tyyppi, sukupuoli, raajojen pituudet yms), mutta tiettyyn pisteeseen asti kyse on vain siitä, että toistojen kautta antaa kehon oppia liikesarjat ja että opettaa lihaksia nopeammaksi.

Nykypäivänä apuun tulee myös videokuvaamisen helppous. Parin sadan pokkarikameralla saa jo riittävän hyvää kuvaa, että näkee miten mielikuva omista liikkeistään todellisuus ovat keskenään ristiriidassa. (Ja ne kyllä aika varmasti ovat, jos ei ole aiemmin nähnyt omaa suoritustaan videolta.) Mutta itseään videolta katsoessa ei sen enempää kannata yrittää muuttaa mitään tietoisesti. Ristiriidat mielikuvien ja todellisuuden välillä kannattaa kyllä noteerata tietoisesti, mutta sen sijaan että yrittäisi tietoisesti muuttaa liikettään, yrittääkin vain visualisoida sen liikesarjan johon yritti päästä. Tässä auttaa taas myös huippuammattilaisten heittojen katseleminen, ja erityisesti niiden tekniikan visuaalinen vertaileminen omaa suoritukseen.

Kaikkeen yllämainittuun pitää lisätä vielä merkittävä lisävaroitus: vaikka olisi samaa mieltä ja/tai yrittäisi oppia tällä tavalla, niin sehän ei tapahdu älyllisen ymmärryksen kautta. Ensimmäinen varsinainen askel tällä tiellä on se, että oppii miltä tuntuu, kun antaa kehon tehdä liikesarjat ilman tietoisen mielen häirintää. Se vaatii harjoittelua, eikä sitä voi saavuttaa minkään oivalluksen kautta. Tämän jälkeen pitää alkaa tekemään niitä toistoja, että keho voi oppia tekemään sen mitä haluat. Tietoisen mielen rooli on kertoa mikä on haluttu lopputulos.

Kaikki tämä on tietysti pelkkää sanahelinää muille, koska olen itse harrastanut lajia vasta sen kolme viikkoa (eikä sitäkään aikaa kovin montaa kertaa viikossa). Kukaan ei tietysti voi ottaa juttujani kovin vakavasti ennen kuin on jotain näyttöä, että myös osaakin jotain. Se on tietysti ihan oikein. En minäkään lähtisi ensimmäisenä kysymään neuvoa toiselta aloittelijalta. (Tosin joissain asioissa sekin voi olla hyödyllistä, koska pidempään harrastaneiden voi olla vaikea tai jopa mahdoton enää asettua sen aloittelijan asemaan.) Mutta tämä on lähinnä itselleni muistutukseksi ja ehkä joillekin, jotka kaipaavat uutta näkökulmaa oppimiseen.

Mikään tästä ei perustu omiin teorioihini vaan erään W. Timothy Gallweyn kirjaan The Inner Game of Tennis. Jos jutussani tuntui olevan mitään tolkkua, niin suosittelen lukemaan Gallweyn kirjan. Hän selittää asian paljon selkeämmin. Suurin osa ei käsittele suoranaisesti tennistä vaan tennis on vain tapa selittää taustalla oleva teoria.

PS. Sivumennen sanoen olen sitä mieltä, että urheilullinen lahjakkuus on pääosin sitä kuinka luontevasti pääsee tällaiseen ei-tiedostavaan suorittamiseen. Suurimmalla osalla ihmisistä oppimista hidastaa (tai jopa pysäyttää tyystin) pään sisällä olevan löpinägeneraattorin jatkuva papatus. Huippu-urheilijat ovat niitä, joille kehoon luottaminen ja puhtaasti visualisoinnin kautta tapahtuva oppiminen tulevat luontaisesti. Kuten voitte arvata, itse en usko kuuluvani tähän ihmisryhmään. Minä tarvitsen Gallweyn kirjan kaltaisia opuksia, että pääsen edes alkuun tämänlaisessa oppimisessa.

« Viimeksi muokattu: 23.06.12 - klo:10:58 kirjoittanut jajvirta »

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #23 : 01.07.12 - klo:08:50 »
Viikon tauon jälkeen heittelemässä. Pientä edistystä havaittavissa.

Uusi ulottuvuus pelissä, kun heittelin Epilän ysiväylällä (69m) reilusti pitkäksi. Nyt pitää tuotakin varoa. Pirkkoetäisyys muillakin väylillä alkaa lähestymään. (Toki vitonen ja kutonen ovat myös jo. Niissä on sitten muut ongelmat.) Sitten pitäisi varmaan treenata putti sellaiseksi, että voisi saada 10 metristä semmosen birdieputin joskus sisäänkin. Ja sitten joskus semmonen kierros, että kaikki osuu kohdalleen. Onhan tässä kesä aikaa.

Sen huomasin muutaman asian seurauksena, että pisin kaari ei tosiaan tule välttämättä, kun yrittää repiä täydet. Tekniikkavirheet korostuu, kun yrittää heittää täysillä. Vähän rennommalla riuhtasulla on paremmat tsäänssit lähteä oikein. Varsinaisesti vauhti heittoon tulee, kun aivot, hermosto ja lihakset oppivat tältä osin nopeammiksi.






Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #24 : 02.07.12 - klo:00:02 »
Tässä vaiheessa harrastusta (yxi kuukausi) ei suinkaan ole mitään pakkomiellettä heiton pituuksiin. (Ei suinkaan.) Erityisesti ei ole niin tarkkaa tasan kuinka monta metriä se kiekko on lentänyt. (GPS, Clas Ohlson, Google/Nokia Maps, jne. Laseria ei vielä löydy.) Ja ihan rauhassahan tässä odotellaan, että tulee niitä metrejä lisää niin kuin ne lupas. (Jokainen ilta kun 100m ei ylity itketään itsemme uneen.) Vetäisyhän on tietysti rento ja rauhallinen, koska mitään pakkomiellettähän ei ollut. (Hampaat irvessä täydet revitään. Joka kerta.)



Tuossa pisimmät heitot Pyynikin/Palomäentien tms urheilukentällä, jonka mittasin Nukian Mapsillä, GPS:llä ja silmämääräisesti karkeasti 98 metriä pitkäksi, joten pisin tuurisiipaisu lensi siis karkeasti ottaen 94 metriä ja 8 senttimeetteriä. Kyä mä luotan, että tänä kesänä edes yksi kiekko lentää yli 100 metriä. Tuurilla. Takatuuleen.

Mitään hallintaahan näissä ei ollut, mutta sehän ei ollut tarkoituskaan.

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #25 : 03.07.12 - klo:17:24 »
Jos joku palstalta löytyis innokas kädestäpitäjä jonnekin helsingin alueen radalle huomenna, ennen alkuiltaa, niin huudelkaa tähän tai yv:nä tai spostissa (jajvirta at gmail.com). Tarjoan kaljan.

Poissa simeon

  • Täysjäsen
  • ***
  • Viestejä: 234
    • Profiili
  • Oikea nimi: Timo Puikkonen
  • Seura: Lappeenranta
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #26 : 03.07.12 - klo:20:52 »
Kyllä näin pitkä vuodatus pitäisi palkita foorumin kahvikassasta yhdellä kiekolla.
Parhaat heitot lähtee, kun ei mieti tai yritä pakottaa kehoa tiettyihin asentoihin ja liikkeisiin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että minun tekniikka olisi edes lähelläkään oikeata tai että sitä ei pitäisi parantaa. Olen omien kokemuksien pohjalta (tämän ja muiden lajien perusteella) kuitenkin sitä mieltä, että tekniikan muuttaminen ei tapahdu tietoisilla päätöksillä, ehkä joitain pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

Herää tietysti kysymys, että miten sitä tekniikkaa sitten parannetaan, jos sitä ei voi tehdä tietoisilla muutoksilla. Vastaus on visualisointi, "näkeminen". Ensinnäkin  heittotilanteessa pitää miettiä vain sitä miten kiekko lähtee lentämään, ts. lentorataa. Suorituksen voi toki aloittaa jostain tietystä asennosta tai liikesarjasta (esim. vasemman tai oikean jalan askelluksesta), mutta tämän jälkeen ajatukset kiinnittyvät pelkästään haluttuun lopputulokseen. Jätetään ikäänkuin kehon päätettäväksi miten se tekee liikesarjan.

En tietenkään tarkoita, että tällä tavalla tulisi automaattisesti hyvä tekniikka. Tekniikan oppiminen vaatii joka tapauksessa todella paljon toistoja. Mutta sen sijaan, että yrittäisi pitää jotain kehon osaa tietyssä asennossa, niin kun keskittyy vain saamaan kiekon lähtemään tietylle lentoradalle (tiettyyn suuntaan, tietyssä kulmassa), niin lopulta keho oppii tekemään sen aina vain paremmin. Jos lentorata on väärä, niin noteeraa vaan mitä kävi sen sijaan ja yrittää uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Edes kohtalaisen järkevän tekniikan omaksuminen ilman mitään ulkopuolista opastusta voisi kuitenkin viedä vuosia tai ehkä se ei tapahtuisi koskaan. (Kuvitellaan vaikka joku autiolla saarella yksin asuva, joka ei olisi koskaan frisbeetä nähnytkään ja jolle semmoset jostain siunaantuisi ja keksisi ruveta pelaamaan jotain frisbeegolfin tapaista.) Hommaa nopeuttaa se, että näkee miten muut heittävät. Mutta tätä kuvaa jonkun liikesarjasta (kineettistä mielikuvaa) ei pidä yrittää analysoida palasiin vaan se pitää vain yrittää omaksua keholla. Paras imitoimisen kohde on tietysti huippupelaajat. Erityisesti sellaiset joiden tekniikka näyttää omasta mielestä parhaalta.

Tällä samalla tavalla lapset oppivat kävelemään, juoksemaan, heittämään, tanssimaan jne. Mitään tietoisen tason opastusta ei tarvita. Lapset oppivat matkimalla kehon liikkeitä. Mitä vähemmän ohjeita, sitä nopeammin lapsi oppii.

Yhtälöstä puuttuu vielä yksi palanen: nimittäin ristiriita oman kehonkuvan ja todellisuuden välillä. Voi mielessään kuvitella heittävänsä kuin Meresmaa, mutta todellisuudessa oma tekniikka on joka osa-alueella väärä. Tähänkin auttaa (teorian mukaan) toistot, koska kun ohjelmoi kehonsa tekemään jotain --"heitä kiekko tuonne sadan metrin päähän korille"-- niin lopulta keho keksii omat tapansa saada haluttu lopputulos. Toki tähänkin vaikuttaa fyysiset rajoitukset (lihasten/solujen tyyppi, sukupuoli, raajojen pituudet yms), mutta tiettyyn pisteeseen asti kyse on vain siitä, että toistojen kautta antaa kehon oppia liikesarjat ja että opettaa lihaksia nopeammaksi.

Nykypäivänä apuun tulee myös videokuvaamisen helppous. Parin sadan pokkarikameralla saa jo riittävän hyvää kuvaa, että näkee miten mielikuva omista liikkeistään todellisuus ovat keskenään ristiriidassa. (Ja ne kyllä aika varmasti ovat, jos ei ole aiemmin nähnyt omaa suoritustaan videolta.) Mutta itseään videolta katsoessa ei sen enempää kannata yrittää muuttaa mitään tietoisesti. Ristiriidat mielikuvien ja todellisuuden välillä kannattaa kyllä noteerata tietoisesti, mutta sen sijaan että yrittäisi tietoisesti muuttaa liikettään, yrittääkin vain visualisoida sen liikesarjan johon yritti päästä. Tässä auttaa taas myös huippuammattilaisten heittojen katseleminen, ja erityisesti niiden tekniikan visuaalinen vertaileminen omaa suoritukseen.

Kaikkeen yllämainittuun pitää lisätä vielä merkittävä lisävaroitus: vaikka olisi samaa mieltä ja/tai yrittäisi oppia tällä tavalla, niin sehän ei tapahdu älyllisen ymmärryksen kautta. Ensimmäinen varsinainen askel tällä tiellä on se, että oppii miltä tuntuu, kun antaa kehon tehdä liikesarjat ilman tietoisen mielen häirintää. Se vaatii harjoittelua, eikä sitä voi saavuttaa minkään oivalluksen kautta. Tämän jälkeen pitää alkaa tekemään niitä toistoja, että keho voi oppia tekemään sen mitä haluat. Tietoisen mielen rooli on kertoa mikä on haluttu lopputulos.

Kaikki tämä on tietysti pelkkää sanahelinää muille, koska olen itse harrastanut lajia vasta sen kolme viikkoa (eikä sitäkään aikaa kovin montaa kertaa viikossa). Kukaan ei tietysti voi ottaa juttujani kovin vakavasti ennen kuin on jotain näyttöä, että myös osaakin jotain. Se on tietysti ihan oikein. En minäkään lähtisi ensimmäisenä kysymään neuvoa toiselta aloittelijalta. (Tosin joissain asioissa sekin voi olla hyödyllistä, koska pidempään harrastaneiden voi olla vaikea tai jopa mahdoton enää asettua sen aloittelijan asemaan.) Mutta tämä on lähinnä itselleni muistutukseksi ja ehkä joillekin, jotka kaipaavat uutta näkökulmaa oppimiseen.

Mikään tästä ei perustu omiin teorioihini vaan erään W. Timothy Gallweyn kirjaan The Inner Game of Tennis. Jos jutussani tuntui olevan mitään tolkkua, niin suosittelen lukemaan Gallweyn kirjan. Hän selittää asian paljon selkeämmin. Suurin osa ei käsittele suoranaisesti tennistä vaan tennis on vain tapa selittää taustalla oleva teoria.

PS. Sivumennen sanoen olen sitä mieltä, että urheilullinen lahjakkuus on pääosin sitä kuinka luontevasti pääsee tällaiseen ei-tiedostavaan suorittamiseen. Suurimmalla osalla ihmisistä oppimista hidastaa (tai jopa pysäyttää tyystin) pään sisällä olevan löpinägeneraattorin jatkuva papatus. Huippu-urheilijat ovat niitä, joille kehoon luottaminen ja puhtaasti visualisoinnin kautta tapahtuva oppiminen tulevat luontaisesti. Kuten voitte arvata, itse en usko kuuluvani tähän ihmisryhmään. Minä tarvitsen Gallweyn kirjan kaltaisia opuksia, että pääsen edes alkuun tämänlaisessa oppimisessa.

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #27 : 04.07.12 - klo:17:53 »
Kiitoksia simeonille. Jos se oli kehu.  ;)

Tänään kävin kiertämässä Kaatiksen. Totesin heti alkuun, että lyhyempänä versionahan tuo on heitettävä. Tällä kokemuksella ja näillä käsillä. Lopputulos yllätti itseni positiivisesti: +11. (Unohdin heittää 3 1/2 -väylän ja merkkasin siitä ehkä vähän optimistina parin.) Luulen, että tuosta saisi jonkun verran pois jos saisi useamman kierroksen alle. Nyt oli aika arvuuttelua, että miten niitä piti heittää. En jaksanut aina juosta korille katsomaan, että miltä siellä näyttää. Heti ykkösellä heitin tietysti pitkäksi vaikka väyläkuvauksissa siitä kovasti varoitettiin.

Mutta olipahan haastava rata. Lyhyempänäkin versiona par-tulokset oli kovan työn alla meikäläiselle. Yhtään pirkkoa en saanut. Kaks kertaa pääsin yrittämään realistisesti ja osuinkin ketjuihin mutta selvästi ohi silti. Parilla väylällä räpelsin tupla-bogia, mutta sitten niitä par-tuloksia tuli ihan kivasti. Varsinkin jyrkät alamäet oli aivan arpapeliä. Seiskalla olikin pari jotain kokeneempaa heittäjää tauolla ja ohjeeksi sain "heitä mukiin". Avaus jonnekin jorpakkoon. Toinen ohi aitauksesta ja siitä tuplabogey. :-)

Poissa jajvirta

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 869
    • Profiili
  • Oikea nimi: Jarno Virtanen
  • Seura: Tampereen Frisbeeseura
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #28 : 05.07.12 - klo:09:30 »
Yks idea minkä nappasin jostain foorumikeskustelusta oli lähestymisheitot forella. Helpompi katsoa koko ajan kohteeseen ja liikekin on aika pieni noissa 30-50m matkoilla.

Heitän niitä nyt ainakin toistaiseksi pelkästään putterilla ja kestikin tovin saada niitä lentämään mitenkään järkevästi. Mutta siihen auttoi toistot ja jonkun (Tapanote?) vinkki, että laittaa siihen putteriforeen kolme sormea alle. Nyt alkaa löytymään siihenkin luottoa ja heitän nyt lähestymiset 30-50m alueelta forella. Ei ne supertarkkoja ole vieläkään, mutta oikeastaan jo nyt on parempi luotto foreen kuin rystyyn noissa lähestymisissä.

Draivia en sitten saakaan forella heitettyä oikeastaan yhtään. Pitää sekin ottaa ohjelmaan jossain vaiheessa. Oletan, että fore-draiveihin pätee kiekkojen osalta about samat ohjeet aloittelijoille kuin bäkkäriinkin. Kevyttä, alivakaata, ei liian nopeata?
« Viimeksi muokattu: 05.07.12 - klo:09:32 kirjoittanut jajvirta »

Poissa HAH

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 3 169
    • Profiili
  • Oikea nimi: Harri H.
  • Seura: 7k
Vs: Ojasta allikkoon
« Vastaus #29 : 05.07.12 - klo:23:03 »
Draivia en sitten saakaan forella heitettyä oikeastaan yhtään. Pitää sekin ottaa ohjelmaan jossain vaiheessa. Oletan, että fore-draiveihin pätee kiekkojen osalta about samat ohjeet aloittelijoille kuin bäkkäriinkin. Kevyttä, alivakaata, ei liian nopeata?

Jep. Alivakaalla oppii todennäköisemmin heittämään sen foren oikein. Ylivakaa kiekko antsassa tuppaa korjaamaan heittäjän virheitä ja se on sitten siinä... Tosin näin voi saada aika pitkiä siivuja, joten hallittuna ihan hyviä oppia jossain vaiheessa. :D

Itselle alkuun Roadrunner oli paras (turn -4!), sitten tuli Valkyriet (turn -2)... seuraavaksi Teebirdit ja Eaglet. Nykyään heitän mieluiten Tiipparia, Eaglea vähän lähemmäs ja sit pisimmät alivakaalla Dessulla. PD tai vakaa dessu lähtee vastatuuleen. Sata metriä on nyt maksimi, kun alkuun oli 60-70 metriä.

Putteriforen alkutreenissä auttaa tosi paljon sekin, että malttaa heittää tosi iisisti. Kiekko lentään yllättävän pienellä, mutta teknisesti puhtaalla vedolla hyvän matkaa.

Tsemiä treeniin. Hyvä meno!