Rakkaudesta lajiin

[JanneRäsänen]

Janne, oletko harkinnut oman treenipäiväkirjan tai blogin kirjoittamista? Minullakin oli aikoinaan tapana vain lukea muiden juttuja ja kommentoida sinne sun tänne, mutta sitten lopulta sorruin houkutukseen ja aloin kirjoittamaan omaa. Se on toisinaan ihan mukavaa puuhaa.

Mitäpä muut höntsäilyistäni ja kokeiluistani? Enemmän hyötyä muille on kokemuksien päätelmien esittelystä. Toki käytännön esimerkit tarvitaan, ei sentään joka treeniheiton listaus ole asiallista :-)

[ReTeeNalle]

Mitäpä muut höntsäilyistäni ja kokeiluistani? Enemmän hyötyä muille on kokemuksien päätelmien esittelystä. Toki käytännön esimerkit tarvitaan, ei sentään joka treeniheiton listaus ole asiallista :-)

En ole tainnut tähän päivään mennessä kirjoittaa blogiini kertaakaan mistään treeneistäni Luulisin. Ehkä siellä on joku yksittäinen juttu. Sen sijaan olen kirjoittanut mitä milloinkin mieleen on juolahtanut ja jostain syystä niitä juttuja on luettu kymmeniä tuhansia kertoja. Tämä ihmetyttää minua joka kerta kun näen lukukertalaskurin.

Arille pahoittelut off-topicceilusta.

[Ari]

Itse näen tämän ”blogin” niin, että blogin pitäjä päättää mitä kirjoittaa. Alunperin lähdin tähän ajatuksena avata hieman touhujani kisajärjestäjänä ja pelaajana.
Olen pyrkinyt sittemmin avaamaan touhujani juurikin omasta näkökulmasta. Onneksi on muitakin näkökulmia kuin omani, muuten teidän muiden elämä olisi hirmu tylsää ja minun samanlaista kuin nytkin.

Olen kirjoittanut varmasti samoja juttuja moneen kertaan. Pelikirjasta on kirjoitettu jatkuvasti ja niitä olen tänne avannutkin. Jälleen minun näkökulmasta.
Itse näen pelikirjan samanlaisena osa-alueena kuin muutkin osa-alueet tässä lajissa. Vain osana lajia. Jokainen päättää miten paljon harjoittelee, tekeekö pelikirjoja, venytteleekö tai ostaako merino-villaiset kalsarit Sloggien tilalle. Ne ovat henkilökohtaisia päätöksiä.
Jannen väliintulo laajentamaan pelikirjan käsitettä isommaksi on tavallaan tervetullut, koska se (sitten kun selvisi mistä puhutaan) kertoo meille miten tarkasti hifistelyn voi tälläkin osa-alueella suorittaa. Se voi olla jonkun mielenterveydelle tärkeää, että lähes kaikkeen on varauduttu.

Itse näen pelikirjan mahdollisuutena valmistautua kilpailuun siten, että kisa-aamuna voin olla sitä mieltä että lähden kilpailuun suunnitelman kanssa. Se on kuitenkin vain suunnitelma. Hyvä pelaaja (jollaiseksi en turhaan itseäni kuvittele), osaa ottaa muuttuvat tekijät huomioon.
Pelikirja on vain suunnitelma, jota on osattava muuttaa tilanteen muuttuessa.
Itse pyrin siihen, että aika nopeasti paljastuu voiko foreen tänään luottaa. Lyhyisiin foreihin luotan aina, mutta jostain syystä pidempien fore-heittojen päivittäinen luotettavuus ei ole ihan niin hyvällä tasolla.

Onko sitten kylmä, tuuleeko eri suunnasta, onko ryhmässä ikävä ihminen tai hukkaanko tärkeimmän kiekkoni ovat asioita joissa on niin paljon liikkuvia osia ettei niihin varautuminen ole järkevää.

Pelikirjan lukeminen rivien välistä on tärkeä lukutaito. Ei siihen pidä jumittua, että tämä väylä pitää avata forella jos se olosuhteiden muututtua ei ole järkevää. Osa kierroksista on selviytymistaistelua kun tuntuu että mikään ei onnnistu. Ja niin pitääkin olla, muuten tämä ei olisi yhtään niin jännää.

Tämäkin päivä on ollut frisbeepäivä. Aamusta isolla kirkolle ministeriöön koulutukseen. Aiheena valtionavun hakeminen. Hyvä tietopaketti.
Sitten itse valtionavun kimppuun, joka muuttui sitten vielä Hatcast-haastatteluksi aiheena liitto ja SuomiSport.
SuomiSport on herättänyt varsinkin facebookissa joillekin isoja laineita ja paniikkinappulaa on painettu. Yritämme vastata jatkossakin kysymyksiin, mutta nyt tehtiin pikku haastattelu. Toivottavasti pieni epätietoisuus ei vie kenenkään yöunia. Muutokset ovat ajoittain pakollisia ja ne ajoittuvat välillä hankaliin kohtiin. Tarkoitus on kuitenkin viedä lajia taas enemmän suuntaan jossa nopeita muutoksia on vähemmän ja turhat työvaiheet voidaan ohittaa.

Päivän sanat. 1,3€ ja yhdenvertaisuus.

[Ari]

Tuolla Villen blogissa Miikka mietiskeli että haluaisi Villeltä oppitunteja kun kiukutellessaankin saa 900-reitatun kierroksen.
Tuossa kohtaa varmaankin Miikka vertaa Villen suoritusta omaansa.
Villen kanssa ja monen muunkin kanssa on tullut pelattua monenlaisia kierroksia. Ville on hyvä esimerkki niin lahjakkaasta urheilijasta, että kun omasta mielestään pelaa huonosti ja sitä aktiivisesti manailee niin pelaa monesti hyvää peliä moneen muuhun verrattuna.
Ville kyllä useimmiten pystyy nykimään itsestään hyvää perussuorittamista vaikka itselle annetun palautteen perusteella ei mene todellakaan hyvin. Oma tavoitetaso on vain niin korkealla.
Villen kohdalla on naureskeltu usein sitä, että Ville saattaa tulla "maaliin" kiroillen ja melkein heitellen laukkua mutta on silti pelannut -5.
Tuo varmaan on syytä suhteuttaa omaan hyvään tekemiseen. Villellä on toki rating ollut yli tonnin, joten sieltä saa jo tavoitetta tekemiseen. Itse olen syntynyt Villen kanssa samana vuonna, joten lienen tuomittu kulkemaan Villen kanssa samaa matkaa niin kauan kuin molemmat tätä peliä pelataan

Mutta hienoa jos joku kokee, että muussakin voisi oppia kuin heittämisessä. Villellä on varmasti monelle annettavaa varsinkin foren ja upsin heittämisessä, mutta kovinkaan moni meistä ei kykene heittämään Villen tekniikalla vaikka vähän haluaisikin. Hieno sitä forea on katsoa varsinkin kun Ville vielä heittää niin vakailla kiekoilla ettei ne muiden käsissä lennä mihinkään
Ehkä lajimme alkaa olla valmis muuhunkin kuin tekniikkakursseille. Se kertoo jälleen eteenpäin menosta lajin suhteen. Erinomaista.

Kannattaa ehkä tuolta meidän rating-järjestelmästä hakea tukea muihin vertaamiseen. Sieltä voi helposti pikkuisen laskeskella paljonko pitäisi voittaa tai hävitä jollekin vastapelaajalle "normitilanteessa". Pelitilannehan ei ole koskaan normitilanne

[mykey]

Kyllä se vain mielenkiintoista on tuo kilpailu suorittaminen ja itse tarvitsenkin nimenomaan oppia siihen miten ja mitä missäkin tulisi käyttää.. Liian usein jonkun asian pienen harjoittelemisen jälkeen sortuu pelaamaan liikaa juuri opeteltua asiaa, eikä sitä mitä väylällä osaisi varmasti paremmin tehdä.
Se että pelaa forea ja rystyä samalla tasolla vaikeuttaa omaa tekemistä ja lisää epäröintiä.
Eli kyllä tulevaisuudessa siihen tilanne älyn kehittämiseen ja väyläkohtaiseen analysointiin pitää saada ihan eri tuntuma.
Itse uskon vakaasti että meillä on paljon loistavia pelaajia jotka näkevät mitä toisen osaamisella kannattaisi tehdä ja Ville tuntuu olevan sellainen jota myös muiden pelaaminen kiinnostaa, joten valmentaja hommia on varmaan tarjolla näissä asioissa eri suunnilla tulevaisuudessa. Kyllä itseä ainakin kiinnostaa miten päästä eteenpäin ja uskon että puskissa meitä on paljon.   

[Ari]

Tässäkin lajissa katu-uskottavuus pitää ansaita. Ne jotka on parhaita pelaamaan ei välttämättä ole parhaita opettajia, mutta kieltämättä heidän sanomisiaan on helpompi ottaa todesta kuin jonkun frisbeegolfin Sakari Pietilän. (Jos jollekin nuorelle on epäselvää kuka on Sakari Pietilä niin kannattaa ottaa selvää)

Mielenkiintoista olisi nähdä miten tuollainen opastus hinnoitellaan. Golfin puolella kun otin joskus vähän tunteja niin maksoi 150€ viisi erillistä kertaa (yhteensä) joissa neljä tuntia katsottiin miten sitä palloa lyödään ja viides kerta mentiin yhdessä pelaamaan. Siellä sitten tämä pro muistutteli toki tekniikkavirheistä, mutta samalla kyseli miksi lyön tällä mailalla ja mitä yritän tehdä. Antoi samalla miettimisen aihetta siltä pohjalta mitä vahvuuksia oli nähnyt pelissäni ja yritti tuoda niitä mukaan peliin. Joku tuollainen voisi toimia fribassakin. Saa käyttää mutta ei ole pakko.

[Flick Maniac]

Tuo on muuten vähän helvetin hyvä pointti tuo viidennen kerran fokus. Mulle on ainakin jäänyt käsitys että monellakaan fribaklinikalla tai harjoitusohjelmassa ei käydä pelaamassa. Voi helposti olla että vaikka kuinka tulee sitä harjoitustilanteen heittoa treenattua ja siinä kehityttyä, niin ainakin tutulla radalla sitä helposti valahtanee niihin vanhoihin rutiineihin. Olen varmaan joskus maininnutkin, mutta mulla ainakin kotiradalla on usein tavallaan niin tuttu se tilanne, että heitän siihen mitä olen aina heittänyt, kun päinvastoin tekisi terää varmaan joskus pystyä nollaamaan pelikirja ja katsoa ainakin joitakin väyliä vähän uudestaan että mitä siihen mun heitoilla ja kiekoilla kannattaisi lähteä hakemaan. Etenkin sellaiset par +0.5 väylät mistä birkkua ei tule ever, par on jo hyvä ja bogi tulee vähän kuin itsestään, ilman että sitä tajuaa miksi.

[JanneRäsänen]

Toivottavasti kenenkään mielenterveys ei ole kiinni pelikirjan tekemisestä, tekotavasta tai tekemättömyydestä. Eiköhän jokainen kisaaja joskus joudu heittämään sokkona ainakin osan radasta ekalla kierroksella. Ei ollut kivaa, kun omalle kohdalle osui, vaikkei kisatilanteen ulkopuolella useasti samassa tilanteessa olleena ongelmia ollut. Kisa on aina kisa.

Toivottavasti mielenterveyden sijaan pelikirjan teko tuo mielenrauhaa ainakin osalle kierrosta. Opetusympyröissä puhutaan maksimissaan vartin kyvystä keskittyä täysillä, miksi Climon kommentti heiton aikana keskittymisestä ja heti relaamisesta on viisas. Jos säästää henkisiä resursseja edes ekoilla väylillä menemällä automaatilla pelikirjan mukaan, säästää päätään ja vähentää epämukavuustekijöitä. Ne ovat toinen puoli viihtyvyydessä puhtaan ilon tuomisen kautta.

Kun puhutaan ilon kautta menemisssä, eikö vaikeutta, henkistä työtä ja keskittymistä vaativa poikkeus pelikirjasta olisi hyvä minimoida? Jotta homma maistuisi huvilta stressaamisen sijaan.

Esitin vain joitain miettimisen tarpeita, on niitä enemmän täydessä optimoinnissa. On henkilökohtaista terveys, päivän kunto, vahvuudet ja heikkoudet taidoissa, kiekoissa, vaatteissa, olosuhteiden hanskaamisessa jne. Varmasti löytyy erilaisia tapoja luoda edes yksi pelikirja.

Arin kommentti oli erinomainen uskalluksesta poiketa pelikirjasta. Voi mennä turvallisempaan tai hyökkäävämpään suuntaan. Silloinkin on pienempi aivopierun vaara, jos muutos kumpaan suuntaan tahansa on jo mietitty toisessa pelikirjassa.

Yritin valottaa osaa vaikuttavista tekijöistä ja jatkaa Arin sekä Villen esimerkillisen aivotreenin päälle. Olisi hopealuotiporukan toiveiden mukaan helppoa sanoa, mikä on plan b tai jos ovat kehittyneempiä c, jne. Mitä se hyödyttää, jos ei äkkää, miksi tekee, mitä hyötyjä hakien, miten, mitä tietoa jalostaen jne. Olisiko se auttanut?

Toivottavasti infoähkystä tai muusta syystä ahdistuneet tajuavat, että kyseessä on oikeasti monimutkaisempi juttu kuin tee plan b. Toki yritys vain osan ajatus- ja tutkimustyöstä tehden voi auttaa, mutta miksi antaa kilpailuetu muille, jotka tekevät kotiläksyt? Onko järkeä jättää onnen varaan valmistautuminen ja pelirjan, tai monikko, teko?

En mä sentään toivo, että kukaan oppisi syväanalyysiä tai tuomitsematta jättämistä ennen kuin tietää faktat. Mä en ainakaan tiedä parasta tapaa tehdä pelikirjaa. Luulen, että ei haittaa, jos käyttää kaikkea mahdollista tietoa hyväkseen.

[JanneRäsänen]

Allekirjoitan käytännössä kokeilun tarpeen hienoa, että golfissa saa sellaistakin maksullista palvelua. Kumpi on parempi, maksullinen toiminta golfissa, historiallisesti pääosin vapaaehtoistoimintana jaettu tieto frisbeegolfissa? Vai todellisuus fribapuolella siitä, että maksullista opastusta on jaettu ainakin 1970-luvulta alkaen, ehkä aiemmin?

Hämmennystä olen aiheuttanut, kun olen kieltäytynyt maksusta, kun golftaustaiset ovat tottuneet tapaan. Kulttuurieroja, kumpi parempi, vai onko tilaa kaksin raitein ajamiselle? Olen maksullisuuskritiikkiä kuullut fribapuolelta. Mua ei haittaa, jos joku rahastaa, itse en ole tehnyt. Ei pääse kukaan urputtamaan huonosta palveluksesta, jos pitää vinkkejä haitallisina.

[Rockatansky]

Toivottavasti kenenkään mielenterveys ei ole kiinni pelikirjan tekemisestä, tekotavasta tai tekemättömyydestä. Eiköhän jokainen kisaaja joskus joudu heittämään sokkona ainakin osan radasta ekalla kierroksella. Ei ollut kivaa, kun omalle kohdalle osui, vaikkei kisatilanteen ulkopuolella useasti samassa tilanteessa olleena ongelmia ollut. Kisa on aina kisa.

Toivottavasti mielenterveyden sijaan pelikirjan teko tuo mielenrauhaa ainakin osalle kierrosta. Opetusympyröissä puhutaan maksimissaan vartin kyvystä keskittyä täysillä, miksi Climon kommentti heiton aikana keskittymisestä ja heti relaamisesta on viisas. Jos säästää henkisiä resursseja edes ekoilla väylillä menemällä automaatilla pelikirjan mukaan, säästää päätään ja vähentää epämukavuustekijöitä. Ne ovat toinen puoli viihtyvyydessä puhtaan ilon tuomisen kautta.

Kun puhutaan ilon kautta menemisssä, eikö vaikeutta, henkistä työtä ja keskittymistä vaativa poikkeus pelikirjasta olisi hyvä minimoida? Jotta homma maistuisi huvilta stressaamisen sijaan.

Esitin vain joitain miettimisen tarpeita, on niitä enemmän täydessä optimoinnissa. On henkilökohtaista terveys, päivän kunto, vahvuudet ja heikkoudet taidoissa, kiekoissa, vaatteissa, olosuhteiden hanskaamisessa jne. Varmasti löytyy erilaisia tapoja luoda edes yksi pelikirja.

Arin kommentti oli erinomainen uskalluksesta poiketa pelikirjasta. Voi mennä turvallisempaan tai hyökkäävämpään suuntaan. Silloinkin on pienempi aivopierun vaara, jos muutos kumpaan suuntaan tahansa on jo mietitty toisessa pelikirjassa.

Yritin valottaa osaa vaikuttavista tekijöistä ja jatkaa Arin sekä Villen esimerkillisen aivotreenin päälle. Olisi hopealuotiporukan toiveiden mukaan helppoa sanoa, mikä on plan b tai jos ovat kehittyneempiä c, jne. Mitä se hyödyttää, jos ei äkkää, miksi tekee, mitä hyötyjä hakien, miten, mitä tietoa jalostaen jne. Olisiko se auttanut?

Toivottavasti infoähkystä tai muusta syystä ahdistuneet tajuavat, että kyseessä on oikeasti monimutkaisempi juttu kuin tee plan b. Toki yritys vain osan ajatus- ja tutkimustyöstä tehden voi auttaa, mutta miksi antaa kilpailuetu muille, jotka tekevät kotiläksyt? Onko järkeä jättää onnen varaan valmistautuminen ja pelirjan, tai monikko, teko?

En mä sentään toivo, että kukaan oppisi syväanalyysiä tai tuomitsematta jättämistä ennen kuin tietää faktat. Mä en ainakaan tiedä parasta tapaa tehdä pelikirjaa. Luulen, että ei haittaa, jos käyttää kaikkea mahdollista tietoa hyväkseen.

Itse tykkään tehdä pelikirjoja radoille missä kisaan. Se ei ole välttämättä hyvän kierroksen tae koska tällä tasolla se heitto voi epäonnistua silti on sitä pelikirjaa tai ei. Pointti on siinä että silloin kun väylä on harjoiteltu, tiedät varmasti miten se menee heiton onnistuessa. Sokkona pelaamisen ongelma on se että vaikka näet koko väylän, monesti ainakin itsellä välimatkojen arviointi voi mennä pieleen tai kiekko feidaa väylältä juuri johonkin pahimpaan mörriin mitä et pystynyt näkee tiiltä.

Oma ongelmani joskus kierroksella on "jännityksen hakeminen" eli vailla sen ihmeempää syytä romutan pelikirjan joillain väylällä koska mieli teki koittaa jotain vähän erilaista, yleensä selkeästi hyökkäävämpää vaihtoehtoa -> yleensä huonoin tuloksin. Pysy pelikirjassa!

Toi keskittyminen koko kierroksen ajan on mielenkiintoinen aihe. Miks ei keskittyisi vain hetkeksi (heitoksi) kerrallaan? Huomaanko itse jos olen keskittyneessä tilanteessa koko kierroksen? Omalla kohdalla niin yleiset 2-3 väylän superpupellukset kesken kierroksen olisi kiva saada pois. Johtuuko ne siitä että en saa enään pidettyä keskittymistä siinä vaiheessa yllä vai mistä?

Mielenkiintoisia juttuja mitä pitäisi omalta kohdaltani tutkia lisää..

[Ari]

Pelikirjan rakentaminen ainakin omalla kohdalla lähtee siitä, että pyrin arvioimaan todennäköisyyden valitun ratkaisun toteutumiseksi.
Lähtökohta on aina se, että pelikirjan toteutuminen vaatii onnistuneen heiton. En usko että kukaan meistä menee tiille heittämään huonoa heittoa.
Hyvän heiton tullessa sitten kiekko menee väärään paikkaan ja pahaa mieltä sieltäkin tiedossa.

Golfissa tiedän aika monella olevan lyönnissä ongelma. Niin itselläkin. Pallo tahtoo ottaa itseensä sivukierrettä senverran että kääntyy aika paljonkin ajoittain oikealle. Itse yritän kompensoida sitä tähtäämällä väylän vasempaan reunaan jolloin useimmiten tuo oikealle kaartava pallo saa mahdollisuuden jäädä kentälle vaikka tulisikin se kuuluisa suora lyönti.
Tiedän monta tuttua jotka luottavat "slaissiinsa" niin paljon että tähtäävät kentän ulkopuolelle. Siihen suoran lyönnin napsahtaminen sitten viekin pallon kentän ulkopuolelle.

Pelikirja on herkkä kirja. Se romuttuu usein juuri siihen että keskittyminen alkaa rakoilla. Itsellä oli mielenkiintoinen ajanjakso tuolla Kroatiassa kun olin tuloksessa -4 kuusi väylää ennen loppua ja homma alkoi vain hajota. Varmaankin väsytti ja siitä johtuen keskittyminen alkoi herpaantumaan. Huomioin tämän siten, että vaihdoin hieman turvallisempiin heittoihin onnistuen tekemään vain kaksi bogia loppukierrokselle. Tarjolla oli enemmänkin. Tottakai harmitti että piti nekin tehdä, mutta vaikea oli kaivaa varmuutta tekemiseen kun se alkoi jo revetä. Tällaisen huomion tekeminen olisi tärkeää, eikä se todellakaan ole itsestään selvää kesken kierroksen huomata. Jälkikäteen kun kierrosta käy läpi on aika helppokin analysoida virheet ja löytää niihin syitäkin.

Jos tämä peli olisi helppoa niin varmasti tämä olisi paljon tylsempääkin. Jos aina osaisi tehdä hyvän heiton niin olisihan se vähän hölmöä. Sitten kisailtaisiin vain siitä kenen hyvä heitto on parempi kuin toisen...Näin on paljon jännempää.

[JanneRäsänen]

Väsyneenä ja nälkäisenä kisaäly kärsii, joten ei ihme, että välillä ei tunnista, milloin on tupeksittu ja pitääkö siirtyä seifteihin. Vai saisiko keskittymällä peräti ongelman tunnistettua ja siihen keskittymällä eliminoitua sen? Välillä onnistuu, mutta hankalaa on, jos on yli yksi asia kerrallaan korjattavaa. Treenikysymys niin väsymyksen esto, skarppius tunnistaa omat tekniikkavirheet ja korjata ne uupumisesta huolimatta.

Ari on ennenkin kirjoittanut nälkäisenä heittämisen vaikeudesta. Laji kuin laji, polttoainetta tarvitaan, tai fyysisen suorituskyvyn lisäksi lantun leikkaus kärsii. Pyöräilyssä väitetään ennakkosuosikin menettävän 30 % lähtijämäärästä sijoituksia, jos on janon tunne, eli noin 10 % voimavaje. Normituuppaaja putoaa peesistä, joten aikarajan sisällä maaliin tulo on tiukkaa. Moniko nostaa painoja kisassa antaen 10 + % etua?

Eikö hysse ja odotettu feidi ole suora vastine golfissa slaissin ulos väylältä tähtäämiseen?

[JanneRäsänen]

Rockatansky keskittymisen voi sotkea moni juttu ja ne olisi hyvä tunnistaa. Nälkä, univaje, radan ulkopuolinen elämä, kivut, krempat, sipulin kuoriminen jne. Nuo ovat häiriötekijöitä pos suorittamisesta. Jotkut häiritsevät häiriötekijöitä juttelemalla kavereille. Ei ehdi stressaamaan turhia, kun jengin kanssa pölöttää. Usein kuulee kiitokset mahtavalle peliseuralle. Yhdessä usein noiden kommenttien kanssa kuulee, että kaikki ylittivät tasonsa. Ei johdu puhtaasti häiriötekijöiden puutteesta, kun ei saa väheksyä tsemppiä.

Tuli tekemistä, yritän muistaa myöhemmin, mitä hyödyllistä piti kirjoittaa.

[JanneRäsänen]

Jatkokertomus pelikirjasta poikkeamisesta johtaa tämän foorumin kirjoittajilla aggressiivisempaan suuntaan kallellaan. Tulokset mörriin, vaikka seiftaustakin jotkut ovat harrastaneet ja ei kumminkaan päin aina tuhoon johtaen. Otos ei kierroskuvauksissa ole suuri huippupelaajien osalta. On vänkä termi moving day. Tuuppari pyristelee päästäkseen parhaaseen tulokseen joka kiessillä. Moni pro seiftailee ekan tai kaksi kierrosta ja päästää hevosvoimat valloilleen finaalia edeltävällä kiessillä.

Kuka pystyy nostamaan tulostasoa varmasta pelistä niin paljon, että pääsevät kärkikorttiin? Huiput. Mikseivät huipput lyö 10 heittoa kiessissä joka kiessillä muita? Eivät jahtaa ratingia, vaan voittoa? Pitää kysyä, kun ei kokemuksesta voi kertoa. Jopa huippuihin huippuvireessä pätee riskit, eli vanha sanonta, ettei kukaan voita kisaa ekalla kierroksella, mutta kaikki voivat hävitä. Mörri ja moi, jos neljällä häviää Wysockille tai McBethille. Pätee heihinkin, jos toinen on vastassa, kun molemmat voivat pistää 16 alle. On mistä vastata ryntäävälle kilpailijalle.

Hyökkäys tuottaa tuskaa sori vain normaalin tason heittäjillä useammin kuin ei tämän foorumin keskiarvoraporttien mukaan. Jää ylipessimistinen kuva. Rajojensa puskeminen harkitusti -koko uran kokemusten hyödyntämällä itselle hyvässä paikassa- voi wörkkiä. Dutch Open 2010 parikisassa en ole koskaan heitännyt kisatilanteessa yhtä hyvin. Aggressiivisinta peliä koskaan tiiltä. Oli pakko, kun uran pahin puttikuoppa päällä unohdettuani renotjen käden lihasten tarpeen putissa. Ei mennyt parilla monta puttia sisään ja lähärit niin ja näin, osa onnistuen, moni ei. Mulla pisin upotus 3m. Argh. Silti sama score,.kun Rantalaihon 999 seuraavana aamuna pari astetta lämpimämmässä kuin Juho. Jos ei olisi huolella sössitty lähäreissä ja putin ollessa amatööritasoa, olisi ollut pitkälle yli tonnin.

Ne jotkat ovat nähneet vammaheittämistäni, voivat todistaa, että tyypillisesti olen kaukana tonnin ylittävästä draivauksesta.

Seiftitkin voivat.epäonnistua ja niille.on paikkansa pro puolellakin. Vertaa termi take your lumps.

Suositanko aina aggrea hyökkäystä, kun kehuin aggrea? En ikinä yleistapana. Ajoittain treenissä ja vahvuuksiin pelaten helpoissa kohdissa hyvissä oloissa heittokohtaisesti, kun on oikeasti mahkut heiton säästöön yhtä pienellä riskillä kuin normiheitolla tai seiftillä -toki. Ilman treeniä ei tunne rajojaan oikeasti vs illuusio onnistumisprosentista. On laskettava treenin lisäksi menestykset ja menetykset, jotta on todellista tietoa pelikirjan luomisen pohjaksi.

Lisävaikeus aggremoodin kytkemisessä onnistumisiin perustuen on hahmotus siitä, että mitkä heittotekniikka-asiat ja mikä hetken kunto antaa mahikset unelmaheiton toteuttamiseen samalla onnistumisprosentilla kuin harjoituksessa. Kuinka usein kuulee: "Meni se harjoituksessa:?

[Ari]

Treenikiessi omalla pelinopeudella on aivam eri tekemistä kuin kisakierros. Peli on yleensä huomattavasti hitaampaa kisakierroksella, joten miettimiseenkin jää enemmän aikaa.

Uskoisin, että kun saa huijattua itsensä uskomaan olemaan aika hyvä tässä niin ei ole ihan niin paljon merkitystä yksittäisillä epäonnistumisilla.
Toki siihen vaikuttaa oma kokemus omasta pelistä. Jos on vahva tunne siitä, että yksittäinen huono fore ei ole yksittäistapaus niin on varmaankin järkevää jättää se fore vähemmälle. Jos taas tietää että välillä tulee huonoja heittoja eri syistä, mutta sen huonon heiton ei tarvitse tarkoittaa kuin yksittäistä huonoa suoritusta, voi mennä heittämään seuraavaa heittoa hyvällä itseluottamuksella.
Tämä on tietenkin juuri se juttu miten isot pojat juttuaan tekee. Yksittäinen huono putti ei vaikuta itseluottamukseen kun tietää sen olevan tilastotappio ja painaa seuraavan rennosti sisään. Helppoa.

 Pitää kuitenkin olla hereillä sen itseluottamuksen kanssa. Se fore saattaa meikäläisellä olla nyt tällä kierroksella sillä mallilla, että se lähtee aina alaspäin. Sen korjaaminen kesken kierroksen on epätodennäköistä ja on helppo alkaa laskea mitä se maksaa.

Ärsyttävälläkin tavalla tämä laji on pilkottavissa matematiikaksi muutenkin kuin heittojen määrän laskemisessa. Todennäköisyydet ovat todennäköisyyksia ja pitävät sitä todennäköisemmin paikkansa mitä enemmän pelataan.
Toisaalta lähes kaikki urheilu on täynnä matematiikkaa ja sen soveltamista. Halusi tai ei, tiedosti sen tai ei.