Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 802197 times)

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1485 on: 27.04.18 - klo:13:32 »
Taas kerran: hienoja, tärkeitä juttuja ja erittäin kiva, että saadaan niistä lukea ja oppia. Ajattelemisen aihetta suuntaan jos toiseenkin.


Edit: Ja näppärästi sivunvaihto. Lainaan alle koko viestisi, jotta tämän sadannen sivun alussa olisi jotain asiaakin.
Tänään olisi kevätkokouspäivä. Viime vuoden asiat laitetaan kirjoihin ja kansiin jotta päästään eteenpäin.

Nummelan frisbeeseura liittyi ensimmäisten joukossa liiton yhdenvertaisuussuunnitelman mukaisesti Syrjinnästä vapaa alue-kampanjaan.
Tiistain viikkokisoissa kiinnitettiin kyltti Nummelanharjun toimistolle ja pidettiin pelaajakokouksessa pieni puhe.
Tästä seurasikin mielenkiintoista keskustelua viikkokisojen jälkeen. Keskustelu kesti sen aikaa, että ehti pikku hiki kuivua ja tulla melkein kylmä kun aurinkokin alkoi laskea.

Keskustelu alkoikin mainiosti juuri yhdenvertaisuudesta ja muiden hyväksymisestä. Miehet muistelivat millaista oli tulla ensimmäistä kertaa viikkokisoihin. Tällä porukalla oli siitä hyvät muistot, joku oli ottanut kontaktia ja oli tuntenut itsensä tervetulleeksi. Hienoa.
Mietittiin sitten asiaa siinä yhdessä ja todettiin asian olevan tärkeä. Eka kerta on aina jännä, joten sen jännyyden helpottamiseksi voidaan onneksi tehdä jotain.

Aika moni täällä kävijöistä käy viikkokisoissa. Jos miettii tilannetta oman viikkokisan osalta, niin Nummelanharjun "toimistolla" on jonkinlainen looginen jono usein ilmoittautumisvaiheessa. Siihen jonoon voi uusi ihminen osata mennä ihan itsekin, mutta entä jos joku osaisi vähän katella näitä levottomasti hiihtäviä kavereita ja käydä kysymässä: "Oletko tulossa viikkokisoihin?"
Saattaisi helpottua kummasti eka kerta.
Tämä tällainen huomioonottaminen kuuluu tietenkin juuri niille jotka ovat siellä olleet "aina" ja homma on hyvin tiedossa.

Toinen asia. Frisbeegolf on sosiaalinen laji johon kuka tahansa voi tulla mukaan ja kaikki on kavereita. Niin.
Katsokaapa ensi kerralla kun menette sinne viikkokisoihin tai muuhun tapahtumaan. Oikeastaan kaikki meistä hakeutuvat jo tuntemiensa ihmisten keskuuteen puhumaan uusista kiekoista, säästä ja frisbeen heittämisestä. Tämä ei ole väärin vaan luonnollista.
Viiden hengen rinki usein kuitenkin käytännössä sulkee muut ulkopuolelle eikä siihen tietenkään ole helppo tulla.
Silti me siinä ringissä olevat olemma aktiivisesti sitä mieltä, että kyllä tähän rinkiin voi tulla kun tulee vaan. Ei meitä haittaa.
No ei haittaa, mutta sitä ringin ulkopuolella olevaa joka ei oikeastaan tiedä mihin on tullut eikä mitä seuraavaksi pitää tehdä, saattaa haitata.
Emme ehkä olekaan ihan niin avoimia uusille pelaajille ja ihmisille kuin mitä itsestä tuntuu.
Tässä kohtaa totean kuitenkin ettei siinä ole varsinaisesti mitään väärää että haluaa jutella kavereiden kanssa. Jos vain itsestä tuntuu siltä, että haluaisi olla mukana helpottamassa uusien ihmisten tuloa viikkokisoihin niin asiaan voi kiinnittää huomiota.
Entä jos laittaisi facebookiin viestin jossa sopisi treffit ensikertalaisille jonkun kanssa jolla on propellihattu oppaan merkiksi? Voisinko uhrata omasta vapaa-ajastani (viikkokisojen yhteydessä) senverran että joku muu voisi päästä mukaan samaan touhuun?

Talkoohommatkin pitäisi aloittaa tältä vuodelta. Toki Kaatiksella ehdittiin jo vaihdella koreja jotka ovat nyt meikäläisen pihassa tilataideteoksena vaimon riemuksi. Nummelanharjulla talkoillaan lauantaina ja järjestäjän isoin huolihan tässä kohtaa on se, että joudutaan siellä pienellä porukalla touhailemaan. Ei luo motivaatiota se. Tähän pitäisi keksiä jotain. Omasta mielestä se ei kuitenkaan ole korvauksen maksaminen, mutta saatanhan olla väärässä. Jotenkin toivoisi ihmisten ihan vain omaksi riemukseen tekevänsä hommia. Katsotaanpa sitä.

Kisahommia. Spring Masters tulee. Olen valmis siltä osin, että sekä ilmoittauduin että maksoin. Protourille Tammisaareen myös. Avoimen SM-kisoihinkin ilmoittauduin ja jännityksellä odotetaan mahtuuko ratinkin perusteella matkaan vai nouseeko taso liian korkealle.
Kotipihalla puttaillessa miksailin hieman puttia spinnimpään suuntaan. Tuntuu hyvältä massaputtaamisessa, mutta viikkokisoissa Nummelanharjulla pistelin sitten puttia ohi oikein huolella. Järkyttävää. Meinasinkin jo aiemmin mainita täällä virittäneeni puttikoneen äärimmilleen ja nyt sitten voi vain odotella milloin se räjähtää. Räjähti heti. Hitto.
Keskiviikkona sitten facebookin paritiedustelun perusteella lähdin sekapariluokkaan ihan uuden ja oudon (en tuntenut) ihmisen kanssa. Mielenkiintoinen ja oiva kokemus. Avauspeli oli pääosin mainiota, lähäritkin ihan jees mutta sitten muutama putti meni aika pahasti reisille. Oli siellä pari hyvääkin. Suosittelen tällaista parinhakukokemusta jo ihan uusien ihmisten tapaamisella. Erinomaista.

Liiton valtionapuselvitys viime vuoden osalta lähti tänään, etuajassa :)
Ollaan tässä jotain tehtykin. :)
« Last Edit: 27.04.18 - klo:13:35 by JaskaT »

Offline Flick Maniac

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 4 848
  • Discmania
    • View Profile
    • Frisbeegolf Club Keinukallio
  • Oikea nimi: Mikko Setälä
  • Seura: FGCK
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1486 on: 27.04.18 - klo:16:55 »
Erinomaisen hyviä juttuja täällä taas.

Meidän seurassa ollaan pidetty perinteisesti erittäin tärkeänä arvona tuota että ollaan avoimia kaikille uusille, jutellaan, tsempataan ja toivotetaan sitä kautta lämpimästi toimintaan mukaan. Vaan ei pidä tuudittautua siihen, vaan aktiivisesti tehdä töitä että niin tapahtuukin.
Discmania Media Partner 2017-2019
Team Discmania, Discmania Ambassador

Link | P2 | Tactic | Origin | MD3 | MD4 | Anvil | Essence | FD | FD3 | Fortress | CD2 | DD3 | Rampage | Spirit
http://www.instagram.com/Crushing_Plastic
http://www.youtube.com/user/glaabaglooba

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1487 on: 04.05.18 - klo:13:25 »
Otetaan väliin leppoisampaa jutustelua.

Ensi viikolla virallisesti sitten mennään Spring Mastersia ihan täysillä.

Katsotaan hieman pelikirjaa ensi viikolla, siihen saattaa tulla hieman säätöä vaikka kotikentällä pitäisi kyetä vetämään melkein sokkona.

Koitanpa kaivaa mielen sopukoista omaa kiekkovalikoimaa mitä bägistä löytyy.

Gripin bägiin ei mahdu ihan loputtomasti kiekkoja, mutta käytännössä kannan mukana kaiken eri keleihin ja vaihtoehtoihin.
Näin ei pääse käymään kisakierroksella niin että se "elintärkeä" kiekko olisi auton takaluukussa kun en muistanut päivittää.

Omega SuperSoft x 2 näillä on menty jo vuosia eikä ole mitään hyvää syytä vaihtaa vaikka välillä on testailtukin jotain.
Cryztal FLX Zone x 2 ylälokeron tärkeimmät kiekot. Kaksi on hyvä olla jos vaikka ei kannata merkata heittopaikkaa ja tarvitsee kuitenkin.

FLX Buzzz pinkki, ns. vanhaa vuosikertaa. Ihan uusi. Heittoja alle 20 muualla kuin nurmikolla. Toimii.
FLX Buzzz vihreä, ensimmäinen ikinä FLX Buzzz meikäläisellä. Alkaa olla aika kulunut mutta ei kuitenkaan kuoleman ruoska.
FLX Buzzz EM2008, uskomattoman ihanaa muovia jota ei saa enää mistään. Heitetty paljon ja varsinkin taikaheitot forella tehdään tällä.
FLX Buzzz Cryztal FLX, superkiekko erikoismuovilla. Vakaampi kuin normiFLX (erikoisuutena Dynamic Discsin logo)
FLX Buzzz Glow FLX x 2, vakainta FLX Buzzzia mitä saa. Uusi ja hieman kulutettu. Saa vetää meikäläisen lapasella ihan kunnolla eikä flippaa.
FLX Buzzz OS pinkki, uudenkarhea tuulisten kelien kiekko jolla on aika vähän käyttöä sen jälkeen kun Zone tuli bägiin.

Starfire, vakaa aika uusi kiekko reipashenkisiin hysseihin. Vähän jäänyt paitsioon.
First Run S-line DD x 5, pisimpään bägissä ollut kiekko on kulkenut siellä 8 vuotta ja uusin otettu keväällä. Eri kulumisasteita. Täydellistä muovia ja sopii hyvin käteen. Sekä forelle että bäkkärille. Tykkään. Eikä saa juuri mistään.
DDx x 3 nämä ovat saaneet reilusti peliaikaa. Joinain päivinä homma toimii näillä ja toisinaan sitten menevät minne sattuu. Bäkkärikiekko.
First run Crank, jäänyt alivakaaksi annukkakiekoksi. Erikoistuote.
Firebird, PFN tuntuu hyvältä ja on tarpeeksi vakaa
S-line Hysteria, vakaa versio DD:stä tuulelle ja forelle
PauliDessu, niin vakaa että pahaa tekee. Erikoistilanteisiin ja Kaatiksen 15 avaus.

Näillä pelataan joka kierros mitä pelataan ja väittäisin tietäväni varsin hyvin kulumisasteet eri kiekoille.
Osa kiekoista on selkeästi yksittäisiä väyliä ja heittoja varten mukana. Toki sitten kun oikeasti tuulee niin saattaisin reagoida vaihtamalla bägiin lisää vakautta. En näin ole kuitenkaan tehnyt vaikka Kaatiksellakin tuulee ajoittain ihan oikeasti :)
« Last Edit: 05.05.18 - klo:09:15 by Ari »

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1488 on: 05.05.18 - klo:09:26 »
Puttikonepäivitys.

Eilen testattu puttikonetta uudella twistillä Kaatiksen etutiillä. Avausosasto ei ollut kummoista, mutta kylläpä toimi kivasti puttihommat. Harmillisen selkeää on, että rytmin on oltava kohdallaan. Saa nähdä mitä kisajännitys tuolle tekee.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1489 on: 10.05.18 - klo:09:15 »
Kisavalmisteluna olen nyt alkuviikon käynyt päivittäin viikkokisoissa treenaamassa kisamoodia.

Enimmäkseen on kiinnostanut puttaaminen kisatahtiin. Puttikorilla sitä on turha testailla. Näyttäisi siltä, ettei se ole ihan helppoa mutta paluuta vanhaan ei taida olla. Senverran kivasti ne uppoaa kun saa rytmin kohdalleen.
Eilen Lohjalla oli aluksi hieman hankalaa ja pistinkin viidelle ekalle väylälle viisi plussaa. Sain kuitenkin väännettyä kierroksen hikisesti miinukselle, joten loppu meni paremmin.

Katsotaan jos kaivelisi Kaatiksen pelikirjaa ehkä jo huomenna :)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1490 on: 14.05.18 - klo:10:05 »
Pelikirja jäi tekemättä.

Itse kilpailusta pieni raportti.
Ajoissa paikalla ja keskityin ihan hieman käsien heilutteluun ja testailin hieman miten foret ja bäkkärit toimii. Ei isompaa hätää, joten sitten laitettiin vielä putti kuntoon eli kerrattiin rauhallisesti miten se nyt sitten menikään.
Kaikki riittävän hyvin. Tuttu kenttä, aurinko paistaa eikä isompia huolia.
Avausväyläksi paljastui väylä numero viisi. Ehdin siinä jutustelun lomassa jo laskeskella, että hyvin pelaamalla lähdetään pirkkometsään kolme alle. Pari alle olisi ihan hyvää peruspeliä.

5. Fore lähtee hyvin ja painuu sinne minne pitääkin. Kakkosheitto on ihan jees varsin ylhäällä, eli hyvin menee. Kolmosella lähdin forea laittamaan korille. Tarpeeksi kaukaa oikealta, mutta vähän korkea. Matka on hyvä kun kiekko menee puiden väliin. Löytyy vielä siten asettuneena että pääsen puttaamaan ns. ringin sisältä. Outo asento kun jalat on ihan vierekkäin eikä ylämäkiputti ole lähelläkään mennä sisään. Vitonen ja parissa. Hienoinen pettymys sanoisin.

6. Janne edellä heittää foren pitkäksi joten perinteisesti kompensoin kaverin heittoa ja jätän sen kympin lyhyeksi. Tämä on paha väylä kun se sopii niin hyvin omalle forelle. Putti alarautaan ja kolmonen. Noo, ei isompaa hätää.
Parissa mennään, vähän on löysää.

7. Buzzz OS käteen ja mandoa kiertämään. Mandon onnistuin löysällä heitolla kiertämään, mutta sain väännettyä vakaan kiekon asvaltille. Päädyin jatkamaan dropparilta vaikka olisi siitä alhaaltakin saanut, en tuota liikaa miettinyt. Iso hysse on aika hyvä, mutta osuu salavaan ja jää 11m putti. Ei mene. Tietenkään ja bogey.
Tässä kohtaa on jo vähän miettimisen paikka. +1 kun haviteltiin että miinuksella metsään. Ei hyvä.

Pirkkometsässä meni hommat vielä ihan kohtuullisesti. Ysille bogey huonon avauksen jäljiltä, mutta muuten väännettiin pariin. Sitten tapahtui jotain outoa. +2 ja siirryttiin ns. uudelle puolelle.

12. Hysteria tuuleen jää näppiin. Kiertää kuitenkin oikealta kymppiin ja naulaan siitä birdien. Huh, ehti tulla jo outoja ajatuksia. Ehkä se nyt tästä lähtee. +1

13. Lyhyt alamäki Zonella. Perusheitto, mutta jää näppiin. Ounou. Toinen grippari peräkkäin. Ei hyvä. Reilun kympin putti ei tällä kertaa edes yritä mennä. Puttikin jännittää ikävästi ja painuvat oikeastaan järjestään alaspäin.

14. Tässä vedettiin viime vuonna kesän pahin grippari samassa kisassa, joten jännittää. Hyökätä pitäisi kun ollaan taas +2. Yritän varovasti lähteä oikomaan, mutta kun pelkään gripparia niin pääsee hyvissä ajoin kädestä. DDx menee kuitenkin suoraan satasen tolpan yli rinteeseen. Ei hätää. Buzzz Os käteen ja kovaa outin päälle. Niin.
Kiekko jää käteen ja painuu tosiaan outin päälle, lähtee onneksi irrotessaan niin kovaa että menee outin yli. Puttia jää 20m joten eihän se nyt mene edes tuurilla. Pää roikkuen nelonen korttiin ja ihmetys on kova. Ei mene häävisti.

15. Yritetään keskittyä perustekemiseen ja unohtaa gripparit. Alamäkiväylälle PauliDessu lampien päälle.
Lähtee kovaa, mutta jää näppiin. Painuu sinne oikealle ja kiertää kaukana oikealla olevan kuusen kuin mandon.
Sieltä lepikosta se kiekko sitten löytyy. Ei mitään jakoja kuin takaisinpäin ja sinnekin pitää heittää hyvä.
Hyvä fore menee dropparin yläpuolelle, josta Buzzzilla metriin fore. +3 ja nyt tuntuu pahalta. Matkaa on vielä eikä toimi.

16. Avaus lähtee aikaisin kädestä kun pitää päästää irti ettei tule gripparia. Aijai, ei hyvä. Nelonen korttiin kun ei osaa tuosta suunnasta ottaa tuulta huomioon.

17,18,19 väännetään pariin vaikka kaksi viimeistä pääsisi heittämään forella joka sentään toimii.

1 ja 2 menee suunnitelmien mukaan ja ehkä se tästä vielä.

Kaksi väylää jäljellä ja jos pirkot näihin niin +1 maaliin. Siinä suunnitelma.

3. Jää vähän DDx näppiin ja painaa salavaan. Joudun tekemään Zonella taikaheiton joka taitaa olla kisan paras heitto. Iso antsa forella puut kiertäen rinteeseen. Aika hyvä. Jää vain kasin putti alamäkeen. Nyt ei auta jänistää vaan pannaan kiekko koriin. Hyvä putti mutta viisi senttiä liian matala. Nelonen tähän. Noo. Ei huonoa pelaamista.

4. Kesän huonoin avaus forella osuu puuhun. Jää reilun kympin putti. Menee vitoseen. Siitä ehkä kisan huonoiten keskitytty putti joka hipaisee ketjuja ja nelonen korttiin. +4

Voin kertoa että aika synkkiä ajatuksia oli ilmassa. Kotikenttä ja varmaankin huonoin kierros etutiiltä moneen vuoteen. Aika surkeaa tekemistä. Grippariongelmia, puttiongelmia ja selvästikin mentaaliongelmia.
Aijai. Ratinkia alustavastai 889. Jep.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1491 on: 14.05.18 - klo:10:21 »
Spring Masters 2018 toinen kierros

Tauolla ei ole aikaa korjata heittoa. Pitää käydä kotona kusettamassa koirat ja varmistamassa että 90-vuotias eturauhassyöpäpotilas on syönyt ja ottanut lääkkeensä. Sain syötyä kuitenkin samalla ja nämäkin kaikki hoituivat ajallaan. Ehkä jopa parempi. Kun käy 90-vuotiasta sairasta miestä kurkkaamassa tauolla asettuu elämä jotenkin oikeisiin uomiinsa. Paska kierros ei tunnu enää miltään syyltä mököttää ja kiukutella. Asiathan on aika kivasti.

Toiselle kierrokselle uudessa seurassa, joten kivaahan tästä tulee.

6. Avaus forella kahteen metriin ja pirkko. Nyt on yhtä monta pirkkoa kuin eka rundilla yhteensä. Yhden pirkon kierroksia etutiiltä Kaatiksella ei tule koskaan, joten nyt on sekin koettu.

7. Draiveri käteen ja varmasti tarpeeksi kauas. Zonella forelähäri vitoseen ja matka pirkkometsään voi alkaa kahdella birdiellä. -2 ja näin se pitää pelata.

Pirkkometsässä ei mitään erityistä mainittavaa, paitsi että tällä kertaa selvittiin koko metsästä peruspelillä pariin väylää 11 lukuunottamatta. Itse asiassa tässä on hyvä itselle laittaa ylös, että molemmilla kierroksilla jäi lähäri lyhyeksi niin, että tippui siihen jyrkkään rinteeseen ja rollasi senverran kauas ettei tarvinnut unelmoida. Pirkkometsän jälkeen kuitenkin -1.

12. Avaus on liian kova, joten menee kympin pitkäksi ja vähän vasuriin. Eihän se nyt tuohon tuuleen mene.
Ei kuitenkaan huono.

13. Zonella hysse neljään metriin ja kakkonen. Nythän mennään niinkuin pitääkin.

14. Uskallan lähteä oikomaan ja korille jää reilu 60m. Zonella hysse kahteen metriin ja kolmonen korttiin. -2

15. Liian varovainen mutta eipähän jää käteen. Reilun kympin putti menee ohi korista ja jännäputti sisään.

16. Avaus jää vähän näppiin ja liukuu oikealle aika reilusti. Sieltä DD kuitenkin näyttää menevän pitkäksi mutta onkin kuollut sitten siihen korin alle. Joten kolmosta korttiin ja hyvä mieli. -3 ja matkaa on vielä.

17. Avaus on aivan liian varovainen ja kiekko menee vasemmalle kuusen taakse. Vaikea paikka eikä millään pääse kymppiä lähemmäs. Ei mene puttikaan joten bogey tähän. -2

18,19 ovat tänään olleet surkeita. Forella pitäisi pystyä pirkottamaan molemmat, joten ei toimi.

1 ja 2 menee taas oikein mallikkaasti. Varsinkin ykkösen avaukset ovat olleet mainioita. HYvä.

3. Avaus aukealle ja sieltä ylhäältä hallitusti Zone forella korin alle niinkuin pitääkin. Oivaa. -3

4. Avaus on heikko. Putti ei mene, eikä mene toinenkaan vaikka on jo aika lähellä. Nelonen tähän on katastrofi. -2

5. Fore menee vähän heikosti. Joutuu sisäkurvista nykäisemään täysillä sinne ylös Crankilla. Jää tietenkin vähän alas, mutta DDx menee oikein hienosti kolmeen metriin ja neloseen on kiva lopettaa. -3 on ok perustekemistä.

-3 tarjoaa 959 taikapistettä. Tunnelma olikin sellainen, että omaa peliähän tämä on kun sattuu kaikenlaista.
Päällimmäisenä jää mieleen nelosväylä. Tarkoitus oli heittää siihen yhteensä neljä heittoa, mutta käytin kahdeksan. Järkyttävää.
Kaikenkaikkiaan surkeaa tekemistä luonnollisestikin ensimmäisen kierroksen takia. Häävikään ei olisi tarvinnut olla, jostain syystä tulostaso oli varsin heikko. Oletin että -8 pitää pelata kärkeen, mutta ensimmäisen kierroksen jälkeen -3 oli kärkitulos. Oma -3 toiselta kierrokselta oli toiseksi paras, joten ei se hääviä ollut.

Hieno laji. Suuria tunteita.
Puttaamisessa ei ihan helposti ole paluuta vanhaan. Näyttäis kuitenkin että ihan rutiininomaisesti ei osaa ottaa sopivaa puttiasentoa ja suoritusta eli täytyy toistoja saada. Selvästi kuitenkin linja on pääosin kohdallaan tai sitten se menee koko rytmi ihan pieleen.
Mielenkiintoiseksi asian toki tekee, että mitenkään erityisesti ei osannut kilpailua jännittää muttei tokikaan mitenkään takki auki lähdetty. Tavoite oli ykköskortissa loppuun saakka, mutta 20 sijan nousu kymmenenneksi ei riitä tuohon tavoitteeseen. Liikaa tasoitusta vain tulee jos useampi kuin yksi osa-alue ei toimi.
Toisen kierroksen tekeminen oli tosiaan ns. normipelaamista. Hyvään tulokseen vaatii jotain erityistä, jota sitten kuitenkaan ei ollut tarjolla.


Nyt sitten kohti Tammisaarta. Pitää koittaa ehtiä vierailla Tammisaaressa niin pääsee askartelemaan pelikirjan kanssa jälleen. Erityisiä muistoja sieltäkin, lähinnä huonoja tulee mieleen :)

« Last Edit: 14.05.18 - klo:11:44 by Ari »

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1492 on: 15.05.18 - klo:03:56 »
Joku voisi erehtyä pottuiluksi kysymystä tiedostatko ikäsi ja siten kroppasi erottavan sinut nuoresta itsestäsi, joka on saattanut kyetä hyviin suorituksiin ilman kunnollista alkuverryttelyä? On tehokas psyykkaus itselle, kun kroppa ei tee, mitä mieli käskee. Ekan gripparin tai lipsahduksen jälkeen koetellaan rutiinia ja itseluottamusta.

Vammaisena kokeilen, miltä kroppa tuntuu ennen joka draivia ja puttia arvuutellessa, voiko kropalta pyytää täyttä suoritusta, vai pitääkö arvata, miten paljon kroppa pettää ja alentaa odotuksia sekä nössöillä. Joten tutulta haasteelta kuullosti grippiongelmat. Siellä on parannettavaa ajattelupuolella. Se kaivaa kuoppaa suoritukselta, mutta sulla saattaa olla myös hankaloittava tapa ottaa kiekosta kiinni.

Grip lock on useammin liiasta pakottamisesta kiinni ajatuspuolella, mikä johtaa suorittamispuolella yliyritykseen yleisimpänä ilmenemismuotona käden vedon aloitus ennen kuin vika ristiaskeleista osuu maahan. Harvinaisempi vika on virheellisesti jumalattoman kovaa kiekosta puristus aikaisin heiton aikana.

Aluksi niin iisi grippi, että pelottaa lipeäminen ja kiristys lopussa. Jumalattoman kovaksi noin kyynärpään suoristuksen alun jälkeen +- jotain riippuen henkilöstä.

En tunne tilannetta, jolloin kiekosta pitää päästää irti tarkoituksella. Oletan vitsailuksi, mutta noin näkyvällä paikalla on paljon lukijoita ja joku kokematon voi mennä halpaan.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1493 on: 15.05.18 - klo:23:23 »
Kiitos lyhyehköstä vastauksesta.
En koe olevani kovinkaan esimerkillinen urheilija. Nautin kovasti kilpailua edeltävästä jutustelusta tuttujen kanssa ja se varmasti vaikuttaa tekniseen valmistautumiseen vaikka usein siinä sivutuotteena puttaillaan tai joskus ihan heitetäänkin.
En osaa ahdistua asiasta, nautin kilpailemisesta mutta en ole valmis kaikkeen siihen millä revitään 120% miehestä irti. Mieluummin nautin seurasta ja koitan olla ahdistumatta liikaa.
Jälkikäteen pikku analysointi on paikallaan ja oikein hauskaa kaivella kisaa pikku puukolla :)

Toinen ongelma, joka saattaa olla syy siihen miksi en ole tarpeeksi lahjakas ollakseni oikeasti hyvä on se, etten osaa pilkkoa omaa tekemistäni pieniin osiin joita korjailla sitten suorituksen sisällä.
Tämä liittyy esimerkiksi tuohon tunteeseen tarpeesta irrottaa kiekosta aiemmin kun se kerran ei irtoa.
Kiitos kun korjaat väärää informaatiota. Pitempään miettineenä väittäisin lyhentäväni suoritusta ja siksi kiekko karkaa aiemmin kädestä. Tai sitten irrotan kiekosta. En minä tiedä, minä vain heitän ja pyrin reagoimaan eri tilanteisiin siltä pohjalta kuin osaan.

Itse pidän tuota grippariongelmaa suoritushäiriönä joka aiheutuu jostain piuhojen pätkimisestä. Väittäisin useimmiten yrittäväni pistää lisää voimaa kiekkoon, jolloin ajoitus tai joku muu menee solmuun ja kiekko pitemmälle mettään. Kesken kierroksen sen korjaaminen aiheuttaa yleensä jotain muuta ongelmaa. Toisaalta taas en tällä tasolla ylläty jos välillä kiekko jää näppiin tai putti menee ohi.

Tässä päästään aina loppujen lopuksi tilanteeseen jossa voi miettiä :”jos pelaisin paremmin niin olisinko parempi pelaaja?” ja oikeastaan toisinpäin. Kyllä kai.
Olisiko onnistuminen sitten enää niin hauskaa? Ehkä joku osaa vastata.

Offline Tamohorski

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 134
    • View Profile
  • Oikea nimi: Mika Nikkanen
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1494 on: 18.05.18 - klo:14:31 »
No koitetaan vastata vaikka näin.

Aikoinaan kauan aikaa sitten kun aloin laihduttamaan juoksemalla päädyin itseni kanssa kilpailemalla tilanteeseen jossa treenini alkoivat olla niin rankkoja, että niistä oli nautinto kaukana.
 
Aloitin tilanteesta jossa maksimi matka jonka jaksoin juosta oli reilu kilometri ja päädyin vetämään täysiä 2km vetoja kroppa tuskasta huutaen.
 
Niinhän siinä kävi kuin joskus voi käydä kun pakkomielle iskee, että lopulta kun touhu alkoi verottamaan elämästä liikaa niin juokseminen alkoi jäädä ja lopulta kun polvi hajosi jalkapalloa pelatessa olin jopa hepottunut että enään ei tarvitse juosta. Se loppui sitten siihen.

 Muistan olleeni ehkä onnellisimmillani silloin kun sain ekan kymppini juostua tai kun pitkissä vedoissa huomasin kykeneväni vetämään puokin (puolimaratonin) eikä se painanut juuri missään mutta nälän kasvaessa jossain vaiheessa juokseminen oli enään vain taakka, joka on pakko suorittaa jotta tulen vielä entistä paremmaksi.

Nyt fribaa harrastaessani olen koittanut tämän episodin elämässäni muistaa ja varoa sortumasta samaan virheeseen.
 Olen nyt 44 vuotias ja on siis selvää etten koskaan tule viskomaan muovia missään Eurosportilla. Minulla on toki tavoitteeni mutta koitan antaa tietyn kyvyttömyyteni ja virheeni itselleni anteeksi niin kauan kuin se palvelee tekemisen hauskuutta.
 Olenko siis parempi pelaaja jos pelaan paremmin?
Kysymys on minulle periaatteessa älytön, koska tarkoitus on kuitenkin vain saada positiivista lisäarvoa elämääni.
 Näin ollen voi olla minulle jopa vaarallista saavutta potentiaalinen huippuni heittäjänä koska on aina vaarana että menetän tekemisestä tällöin nautinnon liian vahvan kilpailuviettini johdosta.
Kivaahan sen vaan olla pitää eiks jeh.

P.S. Toki nuo kaikki Jannen neuvot ovat erinomaisia.
 Tarkoitus ei ollut niihin ottaa kantaa.
« Last Edit: 18.05.18 - klo:15:09 by Tamohorski »

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1495 on: 18.05.18 - klo:16:40 »
PJtehtävät toki tuovat kontakteja ja kommunikkatiota radalla ennen suoritusta, vaikkei niitä hakisikaan ja jostain se on aina pois. On vain fakta, että nuorilta sujuu paremmin kylmiltään ilman verryttelyä heittäminen. Ja että he heittävät paremmin lämmiteltyään. Meillä setämiesporukoilla homma menee ennemminkin mallilla, hävitäänkö tosi paljon vai paljon nuorelle vetreälle itselleen alkuverryttelemättömydellä/verryttelyllä.

Nyt kun liitto pykää valmennushommia, olisi mainio tilaisuus nähdä, mitä valmennus on, pitääkö sitä muuttaa ja mitä se vaikuttaa, jos itse osallistuu siihen. Jos ei niin oman pelin/tekniikan/tietotason kehittämisen ja analysoinnin kautta, niin ainakin tiedon keruuna. Tulevaisuuden lajin kehityksen suunnittelun pohjaksi. Tietää paremmin, mistä puhuu, kun on tehnyt itse. Siinäpä sitä aikataulupainetta, mutta näkeepä samalla pienemmän mittakaavan kautta, mitä nykyään vaaditaan huippupelaajilta ja huipulle haluavilta. Kun jakaa edes osan kokemuksista eliittipelaajien kanssa, osaa suhtautua heidän nurkkaukseensa frisbeegolfia paremmin. Puhuu samoista kokemuksista ja kieltä, mikä auttaa ymmärtämään toisen tavoitteita, rajoitteita sekä vaatimuksia elämälle ja lajille sidosryhmineen. Liitto mukaanlukien.

Oma sanojen suuhun lykkäys kilpapuolen huipputason säilytttämiseksi kansainvälisesti on, että tulevat huiput hyötyvät valmennuksesta. Esikuvien tarve on monessa lajissa tuttu ja näkyihän meilläkin medianäkyvyys Piipon EM voitosta ynnä muut lajin nosteen aikojen huippusuoritukset. Osaan porukasta vaikuttaa kotimainen menestys lajissa. Enemmänkin kuin vain se, että on osoitettu, että täältäkin voidaan nousta maailman eliittiin.

Toki valmennus voi antaa omaan peliisikin etuja. Ei sen tarvitse muuttaa mitään harjoitusmäärissä, kun jonkun uuden idean tai tekniiikka- tai ajatusmuutoksen siirtäminen automaattiseksi ei välttämättä ole pois miltään. osaat jo heittää kuin nykyinen itsesi, joten sitä ei tarvitse treenata, kun heittää välillä uudella tavalla ja ylläpitää vanhaa taitoa, ei menetä mitään. Voi hyötyä silti.

Yleensä kivempaa on, kun menee paremmin. Harva diggaa tuplabogia. Voi olla aika pienestä kiinni, että homma paranee. Olet niin kokenut pelaaja, että luultavasti pystyt hanskaamaan kirjoituksissasi usein toistuvat oteongelmat valmennuksen avulla. Uskoisin, kun vain tekee tarpeeksi treeniä tarpeeksi lyhyessä ajassa. Paljon treeniä ikinä oppimatta harvoin toistoin pitkällä ajalla ei auta, pitää sen verran tiheässä panostaa uuteen juttuun, että sen oikeasti oppii. Sitten ei tarvitse vanhaa ylläpitää, vaan uutta, joten ajankäyttö on pitkässä juoksussa sama. Tai voi selvitä vähemmällä treeniajalla, kun sujuu paremmin ;-) Tärkeä juttu muun elämän kannalta ei heittämisestä elävälle.

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1496 on: 18.05.18 - klo:16:50 »
Minullekin on ähkyssä oksentamisen rajoilla treeni tuttua muissa lajeissa. Fribassa on se etu, että kehittyä voi ilman samanlaista tuskaa, kun alun kehitysvaiheen jälkeen paikat sopeutuvat heittämisen rasituksiin. Lajitreeni ei ole niin tappoa kuin lajia plus muuta elamää sekä toisia lajeja tukevat kuntotreenit. Ikinä en ole saanut veren makua suuhun fribatessa ilman kämmiä, kuten muissa lajeissa. Olen räpeltänyt yliyrittäessä heittäessä hampaan huuleen ja veren maun suuhun, mutta silti se on kivuttomampaa kuin suuhun ylös nouseva veri suorituskyvyn rajoilla riehuessa läähätyslajeissa.

Minulta on usein kysytty, voinko hyvin treenin päätteeksi ja ihmekö tuo, kun kotona peilistä näkyy valkohuulinen haamunkalpea piesty _kuntourheilija_. Toki nuorena terveenä urheilin kovempaa kovemmin tavoittein, joten urheilijamainen treeni on tuttu juttu. Sekä itsensä haastaminen ja kärsimys.

Fribatreenissä on suurempi osuus henkisellä kehityksellä niin tietojen kuin pelitilanteen sekä suorituksensa rutiinin säilyttämisen osalta kuin useissa muissa lajeissa, missä isoin infra ratkaisee. Jos syke fribassa nousee ylös, kyseessä on ennemmin henkinen puoli kuin aneorobiselle puolelle meno maitohapottavissa lajeissa. Tai sitten on hyötyä heittämiseen ja pään pelaamiseen kesken kisan saatavissa ristiintreenistä hengästyttävissä voimaa kasvattavissa lajeissa.

No koitetaan vastata vaikka näin.

Aikoinaan kauan aikaa sitten kun aloin laihduttamaan juoksemalla päädyin itseni kanssa kilpailemalla tilanteeseen jossa treenini alkoivat olla niin rankkoja, että niistä oli nautinto kaukana.
 
Aloitin tilanteesta jossa maksimi matka jonka jaksoin juosta oli reilu kilometri ja päädyin vetämään täysiä 2km vetoja kroppa tuskasta huutaen.
 
Niinhän siinä kävi kuin joskus voi käydä kun pakkomielle iskee, että lopulta kun touhu alkoi verottamaan elämästä liikaa niin juokseminen alkoi jäädä ja lopulta kun polvi hajosi jalkapalloa pelatessa olin jopa hepottunut että enään ei tarvitse juosta. Se loppui sitten siihen.

 Muistan olleeni ehkä onnellisimmillani silloin kun sain ekan kymppini juostua tai kun pitkissä vedoissa huomasin kykeneväni vetämään puokin (puolimaratonin) eikä se painanut juuri missään mutta nälän kasvaessa jossain vaiheessa juokseminen oli enään vain taakka, joka on pakko suorittaa jotta tulen vielä entistä paremmaksi.

Nyt fribaa harrastaessani olen koittanut tämän episodin elämässäni muistaa ja varoa sortumasta samaan virheeseen.
 Olen nyt 44 vuotias ja on siis selvää etten koskaan tule viskomaan muovia missään Eurosportilla. Minulla on toki tavoitteeni mutta koitan antaa tietyn kyvyttömyyteni ja virheeni itselleni anteeksi niin kauan kuin se palvelee tekemisen hauskuutta.
 Olenko siis parempi pelaaja jos pelaan paremmin?
Kysymys on minulle periaatteessa älytön, koska tarkoitus on kuitenkin vain saada positiivista lisäarvoa elämääni.
 Näin ollen voi olla minulle jopa vaarallista saavutta potentiaalinen huippuni heittäjänä koska on aina vaarana että menetän tekemisestä tällöin nautinnon liian vahvan kilpailuviettini johdosta.
Kivaahan sen vaan olla pitää eiks jeh.

P.S. Toki nuo kaikki Jannen neuvot ovat erinomaisia.
 Tarkoitus ei ollut niihin ottaa kantaa.

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1497 on: 21.05.18 - klo:08:32 »


Jos syke fribassa nousee ylös, kyseessä on ennemmin henkinen puoli kuin aneorobiselle puolelle meno maitohapottavissa lajeissa. Tai sitten on hyötyä heittämiseen ja pään pelaamiseen kesken kisan saatavissa ristiintreenistä hengästyttävissä voimaa kasvattavissa lajeissa.


[/quote]

Tämä on muuten yllättävän iso ero ja sitähän ei voi harjoitella missään muualla, kuin kilpakentillä. Minulla esim. kaveriporukalla heitetyssä
hupikierroksessa keskisyke (esim. kaatis) on päivästä riippuen 108-118. Kisassa sitten keskisyke on aina yli 125 (siis koko rundin) ja
pahimmillaan 133.

Kysyin yhdeltä golfia ammatikseen lyövältä tästä ja hän sanoi, että ihan normia.

Tähän, kun yhdistät palautumisajat eli kaksi kisarundia vaikka à 3h ja keskisyke 130 paikkeilla, niin
palautuminen "normitilaan" kisan jälkeen vie setämieheltä jopa 5-6 päivää. Itse en malta koskaan ihan
noin paljoa taukoa pitää, mutta on hyvä tietää.

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1498 on: 21.05.18 - klo:20:23 »
Huippusykkeellä kisatilanteissa toivoisi olevan vain mäen kiipeämisen jälkeen, ei jännityksestä johtuen. Läpätys ennen rundille pääsyä on hyvästä, muttei enää ekalle tiille astuessa. Aika usein kuulee ekan heiton tai väylän jännittävän sitten helpottaen. Pitäisi olla jäät pökässä ekaa draivia ennen. Turhan usein kuulee kauhualoituksesta, mikä sotkee henkisen tilan ja lumivyöry kasvaa.

Kun pääpelin sortuminen on aina riski ja hyvä alku on tärkeää noidankehän välttämiseksi, olisi hienoa oppia levolliseksi ekassa draivissa. Siihen auttaa rutiini ja siihen luotto. Kun erilaiset luonteet jännittävät eri syistä, erilaiset coping mekanismit stressin hallinnalle ovat paikallaan eri pelaajille.

Monelle ennen kierrosta jännääville pulssi on yhtä korkea kuin korkean jyrkän mäen kiipeämisen jälkeen. On hyvä tiedostaa, että tuo on luontaista kehon virittämistä tuloksentekotilaan ja se menee ohi. Ei ehkä heti, mutta Jounin mainitsema kisakokemus auttaa nopeuttamaan rentoutumista. Taistelureaktiosta ja suorituksen laillisesta dopingista on kyse.

Joskus eka draivi menee mönkään. Nou hätä, ei kisa siihen kaadu ja kun hyväksyy sen sekä palaa rutiiniin, normitilanne jatkuu. Jos voivottelee turhia kaivaa maata altaan seuraavan heiton osalta.

Olen käynyt radoilla, missä pulssi nousee kiipeilystä kuumassa säässä. Silloin ei pääpelin reilassaolo riitä, kun mitataan ristiintreenauksen ennaltavalmistautumista. Voi tulla kultatason ratojen rankkuuden vaikutus rutiinista kiinni pitämiseen yllärinä monille. Mutta on muitakin sohvaperunan varsinkin hyydyttäviä paikkoja. Kuntoilijakin kuumalla säällä kärsii paikoin. Nuku huonosti tai syö liian vähän aiempana päivänä ja saa olla kovassa kunnossa, ettei kärsi tekniikka sekä toistettavuus.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1499 on: 22.05.18 - klo:08:04 »
Nyt on viikon sisään ehtinyt vähän treenatakin. Puttaamisen rytmitys olisi saatava kohdalleen eikä se taida tulla kuin toistoilla. Edelleen ollaan tilanteessa josta ei omasta mielestä ole paluuta vanhaan.
Ehkä se tästä.

Oittaalla kävin pientä opastusta tekemässä henkilölle ja huomioin sitten siinä samalla rangella touhatessa miten ihmiset pelaavat. Isoja, todella isoja ryhmiä jotka tietysti sotkevat pelirytmiä kaikilta. Rangen vieressä taitaa olla nelosväylä jonka outeista ei monikaan välittänyt tippaakaan.
Kierroksen aikana odotellessa ehdin jutella sekä edessä menevien että takaatulevien kanssa. Ihmiset olivat kiinnostuneita ja ottivat mielellään informaatiota vastaan. Katseltiin hieman mitä sieltä muovipussista löytyy ja lopussa kerrattiin jo vähän sääntöjäkin.
”Frisbeegolfissa ei maksimiheittomäärä ole kahdeksan vaikka se kaveri sulle niin sanoikin”

Kotona saunassa sitten mietin aika paljon tätä. Oikeastaan eniten sitä, että mikä on ongelma. Ei sillä ole niin väliä noudatetaanko höpökierroksilla sääntöjä. Paitsi jos mandot jää noudattamatta ja pelataan ikäänkuin väärästä suunnasta ja aiheutetaan vaaratilanteita. Toisaalta monella ne kiekot joka tapauksessa lentävät ihan minne sattuu ja silti on kivaa. Kivaa pitää olla.
Jälleen kerran löysin itseni sieltä frisbeekuplasta jossa kuvittelin ihmisten osaavan säännöt ja jotenkuten heittääkin. Vaikka oikeasti tiesin miten asia on, niin kai sitten toivoin että se olisi toisin :)
Meillä olisi kuitenkin selkeästi tarve jakaa informaatiota. Informaatiota on tarjolla internetissä, mutta ei se taida sieltä ihmisille levitä. Tässä kohtaa taitaa olla ainoa mahdollisuus jakaa infoa kohdatessa ihmisiä. No, tästähän on puhuttu. Itsellä on selkeästi intressi tässä, mutta olen jo puhetyölaisenä huomannut ettei aina vain jaksa olla höpöttämässä.

Eilen lähdin vielä Karkkilan viikkokisoihin puttausharjoituksiin. Vähän liian monta helppoa virhettä edelleen mutta oli siellä aika hyvääkin tekemistä.

Nyt sitten hiljalleen pelikirja. Tammisaari 2018.