Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 802070 times)

Offline Rockatansky

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 419
    • View Profile
  • Oikea nimi: Henry Liukkonen
  • Seura: LDG
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1800 on: 22.02.19 - klo:09:23 »
Hienoa. Kommentoinnissa hienointa on kun joutuu miettimään. En tarkoita että joutuu miettimään mitä toinen on tarkoittanut, vaan että se saa ajattelemaan.

Olet varmasti oikeasti oikeassa tuosta suorapuheisuudesta. Itse asiassa se oli sinänsä huono veto itseltä.
Tuohon ehkä liittyy se, että kuulen ajoittain olevani kovin suora. Hauskinta on että usein näissä tilanteissa olen itse kokenut pyöritelleeni vaikeaa asiaa monimutkaisesti :)

Onneksi ajoittain pääsee huomaamaan kuinka keskustelu vaikeastakin asiasta pysyy jopa Facebookissa lähes asiallisena vaikka suurta yhteistä mielipidettä ei löydettäisikään.
Niitäkin kannattaa huomioida vaikka positiivisuus yleisesti onkin vaikea laji.

Olen lukenut Arin tekstejä jo aika monta vuotta ja mielestäni niissä on onnistuttu hyvin monesta taustalla mylläävästä roolista huolimatta. Varsinkin Arin tilanteessa voi joskus miettiä liikaakin miten sen tekstin tänne laittaa ettei tule vain loukattua ketään tai että edustaako se nyt jotenkin kierosti liiton linjaa.

Mielestäni Ari kuin kaikki muutkin täällä, olkaa oma itsenne. Kirjoittakaa asioista omasta näkökulmastanne. Kaikkia ei voi millään miellyttää eikä se varmasti ole välttämättä tarkoituskaan.

Hyvää kevään odotusta kaikille tasapuolisesti Heinolasta  8)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1801 on: 22.02.19 - klo:09:48 »
Kiitos. Tuohon viitaten haluan erikseen korostaa että ihan tarkoituksella tämä blogi ei ole puheenjohtajan tiedotuspalsta. Koskapa satun olemaan myös pj, saatan täällä avata asioita siitäkin näkökulmasta.


Offline Chukie

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 238
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jukka Teräs
  • Seura: TT
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1802 on: 22.02.19 - klo:11:11 »
Tunnistan tilanteen varsin hyvin ja pystyn myös samaistumaan siihen helposti. En oikein enää jaksa osallistua frisbeegolfiin liittyviin keskusteluihin netissä, toki ei päde vain tähän aihepiiriin, vaan myös moniin muihinkin nettikeskusteluihin erinäisillä foorumeilla. Saatan kirjoittaa kommentin, pitkänkin sellaisen, ja lopulta poistan sen. Usein tähän päätökseen johtaa pohdinta siitä ehdinkö tai jaksanko vastata mahdollisiin vastauksiin, mitkä kommenttini saattaa kirvoittaa. Useimmiten totean että en.

Joskus taas poistan kommentin, koska sitä rupeaa harkitsemaan aika tarkoin miten kommenttini tulkitaan, tai kenen kommentiksi se tulkitaan... Onko kommentoija Jukka Teräs, European Openin TD, vai alalla toimivana yrityksen edustaja... Vai fribahörhö-Jukka? Voin oikeastaan todeta, että onneksi en ole liiton pj.

Kun aamulla nousee työskentelemään frisbeegolfin parissa viitenä päivänä viikossa sitä haluaa usein käyttää illat ja viikonloput johonkin muuhun. Tätä ei tule tulkita väärin. Pidän työstäni ja teen sitä mielelläni, enkä ole ainakaan vielä tähän päivään mennessä nähnyt ruohon olevan vihreämpää minkään toisen aidan takana. Työ on kuitenkin loppupeleissä aina työtä, sen parissa joutuu tekemään myös vähemmän mieluisia asioita.

Pidän yhä pelaamisesta ja nautin heittämisestä, jopa kisailemisesta. Jonkin verran tulee puuhattua myös vapaaehtoisena lajin parissa, lähinnä omalle kotiseuralle Tallaajille, mutta myös muita satunnaisia kertoja.

Frisbeegolfista ja jotakuinkin kaikesta siihen liittyvästä on myös mukava keskustella. Mutta ei kuitenkaan aina.

Minunkin elämässäni on myös muuta sisältöä, kuin pelkästään frisbeegolf. Ja hyvä niin.

Mielestäni olet tehnyt varsin hyvää työtä lajin parissa ja kanssasi on ollut ilo toimia, kaikissa rooleissa.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1803 on: 24.02.19 - klo:15:31 »
Palataan arkirutiineihin. Maailma frisbeegolfin puolella muuttuu jatkuvasti ja kohta on taas kevätkokous. Toimintakertomus ja tilinpäätös on toimitettu viimeistä kertaa toiminnantarkastajalle, tänä vuonna siirrytään taas lajin osalta eteenpäin ostamalla palvelu palveluntarjoajalta. Lajin kasvaessa tällainenkin tulee vastaan kuin itsestään.

Tänään siirsin salille lähtemistä lahjakkaasti eteenpäin ja katsoin ihan turhaan parisprintit. Ei mitalia.
Onnistuin kuitenkin olemaan senverran reipas että lähdin kuitenkin. Onhan sekin jotain kun laiskuutensa voittaa. Jostain syystä olen ollut varsin reipas salilla. En ole luumuillut siellä ja olen lisännyt pikku fillaroinnin loppuun pulssin ja hientuotannon ylläpitämiseksi. Ehkä se siitä.

Nyt kun ehti syödä niin koirien kanssa lenkille. Ei se ole niiden vika että mä olen käynyt salilla.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1804 on: 28.02.19 - klo:12:59 »
Tänään taas sain itseni lähtemään salille. Olen itse asiassa kyennyt käymään joka toinen päivä.
Itseä yllättää kuinka eri päivinä toimii homma ihan erilailla. Kertaalleen oli pöljä päivä ja tuntui että tämähän kulkee ja sitten toisella kertaa puolessavälissä jo puuskuttaa kuin höyryveturi.

Väittäisin että jotain pientä kehitystä on tapahtunut. Saattaa olla että lihaksisto vain on tottunut tekemään noita asioita jo hiljalleen, mutta ehkä sekin on kehitystä. Ihan vielä en ole huolissani liian isoista lihaksista enkä ole yllättänyt itseäni pullistelemasta peilin edessä. Ehkä sekin aika vielä tulee :)

Kevään kisoja on vähän tullut zoomailtua ja eiköhän nuo viikkokisatkin tuosta lähde käyntiin kun lumet lähtee. Ehkä aloitan kisakauteen valmistautumisen perinteisesti laittamalla mancaven kiekkokasat suoraan.

Offline gunners

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 438
    • View Profile
  • Oikea nimi: jari väyrynen
  • Seura: KKpBats
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1805 on: 28.02.19 - klo:13:15 »
Iso- Arska  ;D

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1806 on: 28.02.19 - klo:17:18 »
Itse asiassa tässä taisi käydä niinkuin ajattelinkin, että kuluttamalla enemmän syömättä varsinaisesti vähempää saatan laihtuakin vahingossa.
Yksi sellainen takki joka on ollut varsinkin hupparin kanssa vähän tiukka tuntuu menevän sujuvammin päälle nyttemmin. Saattaa toki olla, että on vain selittämätöntä laihtumista sekin. :)

Eli pienempi Arska.

Tuossa kevätauringossa juuri ennenkuin iski lumisade ehdin mietiskellä Väykän kisaa joka saattaa itselle osua ensimmäiseksi "ihan oikeaksi" kisaksi. Olen huomannut, että fiilis yksittäisestä kentästä ei välttämättä perustu koko kenttään vaan aika usein yksittäiseen erityiseen väylään. (jotenkin tuntuu että olen selitellyt tästä ennenkin)
Esimerkkinä Nummelanharju josta tiedän että moni menee sinne ihan vain pelatakseen kymppiväylän. Toki siis pelaa koko radan, mutta siihen kymppiväylään liittyy paljon hienoa. Jostain syystä aika usein se on alamäkiliidätys. Kympin maaginen kivikasa varsinkin aiemmin oli monille pelote jonka ansiosta kiekot olivat vasemmalla rinteessä. Itsekin olen tuohon usein heittänyt monta kiekkoa jos se on ollut vain mahdollista.
Asiaan.
Nurmijärven golfkentän yhteydessä pelattavat väylät keväällä eivät ole ihan samat kuin ns. normirata siellä, joten omatkin tunnelmat liikkuvat paljolti väylillä jotka eivät ole normisti pelattavissa. Tottahan sitä kannattaa itseään kiusata tykkäämällä väylistä joita ei pääse pelaamaan kuin kerran vuodessa :)
Ykkösväylä sieltä ylhäältä kahden kuusimetsän välistä kapeaan kaistaleeseen, tietenkin alamäkeen josta sitten hyvänkin heiton jälkeen pitää heittää lähestymisheitto golfgreenin yli. Oijoi. Hienon hieno väylä. Olen yhden kolmosen siihen tehnyt, mutta jo kiekon valitseminen ylhäällä on isompaa matematiikkaa joka yleensä menee vielä väärin. Meikäläisen heittopituuksilla (paitsi nyt tietenkin kun on niitä lihaksia loputtomiin :)) vaatii kaksi oikeasti hyvää heittoa siihen kolmoseen. Juuri tällaisista väylistä tykkään. Kolmoseen vaatii kaksi hyvää heittoa, mutta nelosta ei pysty pelaamaan helposti seiftailemalla vaan oikeastaan on lähes pakko yrittää sillä avauksella edes jotain.
Väliin mahtuu useampiakin hyviä väyliä ja sitten sellaisia ihan golfkentälle tavallisia väyliä, mutta sitten se viimeinen.

Lätäkön kiertämisväylä, jossa oikeasti meikäläisen heittopituuksilla ei olisi varsinaisesti mitään järkeä lähteä yrittämään oikein mitään on syönyt varsinkin treenikiesseillä varmaan kymmenen meikäläisen ykkösluokan kiekkoja. Ja vaikkei oikein mitään yrittäisikään niin silti joutuu sitä vettä varomaan oikein huolella. Erinomainen väylä varsinkin viimeiseksi. Tätä tapahtuu lähinnä treenikierroksilla :)
Hyvänkin avausheiton jälkeen meikäläinen vaatii toisen oikein erinomaisen heiton jolla pitäisi vähän oikaista veden yli jotta saisi kolmanteen hyvään heittoon parhaat mahdollisuudet :) Eikä yleensä saa. (Paitsi tänä vuonnahan maailma on muuttunut muutaman kuntosalikäynnin jälkeen)
Nurmijärven golfkeskus ei ole kovinkaan mäkisessä maastossa ja Väykkä  on vuosien saatossa saanut aika kivasti käyttöön kaiken korkeuseron mitä sieltä voi kerätä. Omasta mielestä kun mennään golfkentälle niin silloin pitää päästä heittämään alamäkeen. Tasaisella pellolla leipominen loputtomiin ei oikein jaksa enää toisella kierroksella innostaa. :)

Ei pitänyt lähteä tuollaiseen vuodatukseen, mutta tulipahan esiteltyä pari mielestäni hyvää väylää kevään isosta kisasta :)


Tuonne väliin tungettu kuntosalihuumori saattaa napsahtaa omaan nilkkaan. Ajatelkaapa jos oikeasti kuntosalikäynnit antaisivat meikäläiselle vaikka 10m lisää heittoon pituutta. Olisihan se hienoa, mutta tulisiko uni viikkoon? Miksi et aiemmin mennyt kuntosalille? Ehkä täytyy vähän himmailla ettei tule lisää pituutta. Tätä en ollut osannut ajatellakaan. Olisinko vuonna 2013 päässyt European Openin cutista läpi jos olisin käynyt kuntosalilla ja omannut lihakset?
Joudun varmaankin nyt jo suunnittelemaan jonkinlaisen selviytymistaktiikan tähän mahdolliseen kriisiin. Ehkä perinteisesti musta huumori NFS:n pelikavereilta pelastaa. Senverran paljon olisi vittuilua ilmassa että väkisinkin tuntuisi siltä että pojat välittää. Jepjep.

Oikeasti kaikki on plussaa. Itse pystyn ainakin vielä ajattelemaan tämän kuntosalihomman mahdollistavan paremmin jaksamisen ja ehkä parempikuntoisena jää joku flunssa tai vakavampikin sairaus tulematta. Eipä tiiä, mutta frisbeegolf on vain frisbeegolfia.
« Last Edit: 28.02.19 - klo:18:05 by Ari »

Offline letiss

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 132
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1807 on: 01.03.19 - klo:11:24 »
Sanoisin, että viimeistään tässä vaiheessa kannattaa katsoa wikipediasta
sana venyttely tai ei tarvitse murehtia niistä lisämetreistä....

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1808 on: 04.03.19 - klo:12:00 »
Koskapa olen aina ollut niin löysä että ei ole lihakset ikinä jumissa niin ehkä se onkin johtunut siitä ettei niitä lihaksia ole ollut jotka menee jumiin. Nyt alkaa pelottaa :)

Pahoittelut kaikille kun jaan jatkuvasti kuntosalikokemuksiani. Edelleen olen pystynyt käymään joka toinen päivä. Tähän pyritään nyt jonkin aikaa.

Eilen kävin Kaatiksella. Pelattiin Janin kanssa koko rata. Nurmikko näkyy siellä täällä, mutta pääosin oli 20 cm kovaa lunta. Heittäminen sujui yllättävän hyvin vaikka en heittänytkään kilometriä pitemmälle kuin aiemmin. Toivottavasti osaan suhtautua tähän kolmen metrin lisätoiveeseen maltillisesti.
Kokeiltiin kuitenkin jotain uutta. Koskapa tiipaikat eivät olleet kuin parissa kohdassa esillä niin päätettiin vuorotellen väyläkohtaiset tiipaikat. Ihan mielenkiintoinen kokemus jota toki voi suositella vain kun kentällä ei ole muita. Kaatiksen ykköstägiä havittelin, mutta romahdin toiseksi viimeisellä väylällä kun Jani vei tiipaikan väylälle kuusi ja vetäisin parkkiksen yli kontin seinään. Retee ja turpaan tuli.
Väylillä viisi, 11 ja 16 oli mielenkiintoisia virityksiä kun kiekko osui väkisinkin kovaan lumeen. Sieltä sitten tuli liukumiinoja takaisinpäin. Oikein hauskaa, mutta jännäksi meni kilpailuhomma kun piti olla vähän tuuriakin.

Pelaaminenhan on lystikästä. Saatan kokeilla toistekin.

Offline mykey

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 710
    • View Profile
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1809 on: 04.03.19 - klo:17:26 »
Pitäisi varmaan tulla haastamaan, kun e-passilla ostin kausikortin kaatikselle ja sain lupaavan numeron, eli 140.

Offline DJSigma

  • Täysjäsen
  • ***
  • Posts: 127
    • View Profile
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1810 on: 04.03.19 - klo:19:07 »
Joka toinen päivä salilla käyminen on varmaan auttanut, kun on saanut uutta liikuntaa juuri siinä vaiheessa kun yleensä olisi paikat eniten jumissa. Ja sitten jos ei ole lihakset kipeänä, niin sehän on myös mahdollista, että olet tehnyt jotain keski-ikäiselle setämiehelle harvinaista, eli aloittanut uuden harrastuksen sopivalla vaikeus/voimatasolla, niin ei ole se jumi vaan lisääntynyt seuraavien treenien jälkeen.  ;D

Nimim. "peräkkäisinä päivinä salibandya, yleisurheilua ja kolmantena taas salibandya, ja reilun päivän päästä heräsin yöllä siihen kun jalkoja särki niin paljon"...  ;)

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1811 on: 05.03.19 - klo:10:01 »
Tämä on merkittävä asia. Olen koko ajan varmempi siitä että kuntosalilla käymisen aloittaminen ainakin itsellä täytyi aloittaa ammattilaisen ohjauksella.
Juuri viime viikonloppuna juttelin kaverin kanssa joka kertoi käyvänsä salilla. On käynyt jo vuosia epäsäännöllisesti. Hän kuitenkin kertoi että menee salille ja valitsee sitten jonkin laitteen jota vedetään sitten hulluna.

Kun sitten kerroin millä logiikalla oma harjoittelu tällä hetkellä pyörii niin hän oli selvästi hämmentynyt. Mielestäni osasin olla päsmäröimättä tässä koska saattaahan olla ettei tämä systeemi sovi kaikkien tilanteeseen ja pohjiin.

Mietin tuota kuitenkin hetken ja totesin, että olen tyyppinä sellainen että jonkun ohjelman suorittaminen on juuri se mikä ainakin nyt toimii.   Vääntäydyn  paikalle ja teen sen työn joka on annettu. Velvollisuusajattelu toimii tällä tavalla mainiosti. Työt on tehtävä.

Ennenkuin joku pitkän linjan kuntosaliheppu kertoo totuuden niin muistutan että olen juuri aloittanut tämän leikin :)

Myönnetään nyt että olen huomioinut jonkinlaista hyvän olon tunnetta siitä että olen tehnyt sen mitä piti. Ja olen saanut itseni väännettyä paikalle koska olen ymmärtänyt tämän olevan oma etu.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1812 on: 06.03.19 - klo:10:00 »
Aurinko paistaa ja pakkasta on reilusti. On siis hyvä asetella hieman speksejä vuodella 2019 pelimielessä.

Koskapa maailma ei ole muuttunut omalta osalta juuri miksikään ei innostuta liikaa. Ajatuksena on jatkaa samalla logiikalla kuin aiemminkin.
Kilpailuihin osallistutaan ensisijaisesti mahdollisuuspohjalta. Jos muu elämä antaa mahdollisuuden osallistua niin osallistutaan.
Ajatuksena on kuitenkin pääosin kiertää Protour ja seniilien SM-kisat. Sen jälkeen tehdään fiilispohjalta nopeitakin liikkeitä koska elämä on varsin hektistä.

Kuntosaliharjoittelulla tavoitellaan peruskunnon "normalisointia" henkilökohtaisen elämän tunnelman parantamiseksi. Näin sitä wanha mies joutuu nöyrtymään. Viime viikonloppuna juuri sain kuulla kuinka olen vakaasti ollut sitä mieltä ettei kuntosali tule kuulumaan osaksi elämääni. Niin se maailma muuttuu, toivotaan että parempaan suuntaan.

Frisbeegolfin harjoittelussa on tavoitteena ajoittain kyetä järjestämään mahdollisuus ihan vain harjoittelumielessä tehtävään harjoitukseen, itse harjoittelun ollessa pääosin muun elämän mahdollistamaa kierrosten kiertämistä eri paikoissa. Sekä kotiin että mökille mahdollistetaan puttimahdollisuus jos vaikka iskee suonenveto putin harjoitteluun. Mökillä järven rannalla korin pitäisi jo odotella, kotiin laitetaan kori kuntoon kun saadaan kelit sellaiseksi ettei tarvitse koria kasata hanskat kädessä.

Mastereiden SM-kisat pelataan Kaatiksella. Takatiiltä. Takatiiltä pelaaminen vie hieman itseltä kotikenttäetua pois ihan vain siksi, että kauempaa ilmestyy paikalle sellaisia kavereita joiden heittopituus antaa hyvän mahdollisuuden tasoittaa etuja. Ajatuksena on tietenkin harrastaa alkukesästä mahdollisimman paljon Kaatista jotta saadaan ratkottua yksittäiset väylät mahdollisimman hyvin ja suunnitellusti. Kovin hurjia menestyspaineita en itselleni viitsi asentaa. 47-vuotiaana siellä nuorempien joukossa on jo aika monta sellaista kaveria joiden suoritustaso ylittää omani reilusti. Jos pystyy kiusaa tekemään mahdollisimman pitkään niin onhan se jo hienoa. Ei siis innostuta kotikisoista liikaa.
Ehkä tässä pitää alkaa jo treenailla viiskymppisiin. :)

Protourille osallistuminen on jo "viran" puolesta suotavaa ja omasta mielestä liiton pääkiertue on saavuttanut hyvän statuksen pelaajien keskuudessa. Selkeästi isomman statuksen kisoja kuin ns. normaalit kilpailut.

Kaikenkaikkiaan siis suurin osa asioista on niinkuin ennenkin. NDGE tulee ja sitten kohta on jo joulu.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1813 on: 07.03.19 - klo:11:06 »
Myönnetään tässä nolo tilanne julkisesti niin ei tarvitse sitten enää hävetä niin paljon.

Syksyllä otti henkilö yhteyttä ja kertoi hukanneensa kiekkonsa Kaatikselle. Lupasi tuntomerkkien perusteella sen kaivaa löytöosastolta. Löysinkin sen, heitin takaluukkuun ajatuksena lähettää se sitten henkilölle. Muutamaan kertaan unohtui ja meni varmaan kuukausi ennenkuin muistin sen sieltä takaluukusta kaivaa esiin ja lähettää.
Lähetetty kuitenkin ja vähän noloa.

Viime viikolla oli tullut postista ilmoitus että palautus ja maksaa 6€. En ymmärtänyt että mikä ihme se tällainen on ja menin postiin ihmettelemään.
Olin sitten ollut tosi reipas sen kiekon kanssa. Laittanut kirjekuoreen ja postin laatikkoon. En kuitenkaan ollut laittanut siihen postimerkkiä.
En osaa sanoa missä se melkein puoli vuotta on viipottanut ennenkuin palasi lähettäjälle, mutta maksoi sitten postimaksuineen 9€ lähettää se uudelleen. Tällaista. Ohhoh. Ehkä dementia, ehkä ei.
Nolona sitten laittelin viestiä henkilölle että tällaista. Vähän saatiin jo hymyäkin ilmoille ja kiekkokin saattaa jo olla omistajallaan.

Tällaista löytökiekkotoimintaa meikäläinen ylläpitää. Laho on pää.
Olen toki ollut tästä tietoinen jo jonkin aikaa ja luvannutkin joskus että voin kiekon ottaa autooni ja sen voi sieltä takaluukusta sitten itselleen tavatessa pyytää jättäen omistajalle vastuun asiasta.

Eli olen yrittänyt olla reipas ja lähinnä sählännyt. Ehkä se tästä.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #1814 on: 15.03.19 - klo:10:30 »
Itselle muistutukseksi. Olen käynyt edelleen salilla joka toinen päivä.  Välillä olen vähän testaillut että menisikö isommilla painoilla ja siirtänytkin jotain maltilla eteenpäin.
Olen ollut huomaavinani jonkinlaista kehitystäkin, mutta kaikenlaistahan sitä näkee jos tarpeeksi kauan tuijottaa.

Kävin muovikaupassakin. Shryken otin testiin kun hiplaillessa tuntui aika hyvältä käteen. Kaatiksella pelatessa sitten vähän testailin ja päädyin testaamaan lisää. Antaako mitään erityistä suhteessa nykyisiin kiekkoihin jäänee nähtäväksi.

Olikin aikamoinen testipäivä kun kävin ensin salilla puhisemassa, sitten sieltä melkein suoraan Kaatikselle kiipeilemään. Kotiin päästyä söin ja lähdin vielä koirien kanssa lenkille. Tuntui jaloissa.
Mainitaan nyt vielä että meikäläisen koiralenkit ovat kahden labbiksen ulkoiluttamista noin 1,5h kävelylenkeillä. Pulssia kohotellaan välillä painamalla Nummelanharjua eestaas.

Tässä on siis vielä matkaa normaalikuntoisuuteen mutta olen varsin tyytyväinen kun olen edelleen sillä tiellä.