Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Rakkaudesta lajiin  (Read 802243 times)

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #90 on: 01.01.15 - klo:18:19 »
no tokihan nyt koh samuilla on fribarata

No kerpeles, oon mä jotain huhuja kuullut... mutta ei ainakaan 91 ollut kun viimeks kävin :P

Edit: Eli tänne http://samuidiscgolf.com/ vaan Ari!
« Last Edit: 01.01.15 - klo:18:22 by Kempster »

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Rakkaudesta lajiin
« Reply #91 on: 01.01.15 - klo:19:07 »
Tuo Samuin rata oli käsittääkseni jo välillä purettunakin enkä ollut tietoinen sen uudesta syntymästä. Toki tilanne on samantyyppinen jos joku tulee Suomeen Helsinkiin ja sille sanotaan, että mene käymään napapiirillä kun sehän on Suomessa.

En taida olla tarpeeksi lahjakas golfissakaan 14,4 tasoituksella kun golfdraivin epäonnistuminen on helpompaa kuin frisbeegolfdraivin. Tuossa mainittiin palloon hyvän osuman saaminen, ei kyllä ole ihan helpointa maailmassa mutta antaa kyllä tosi makean fiiliksen kun lyö hyvän lyönnin.
Itse olen ollut kyllä paikalla opettamassa forea golf-prolle joka osasi hyödyntää golfdraivia välittömästi.

Kiekot jätin kotiin ihan tarkoituksella. Olen täällä aiemmin Buzzzia heittänyt muutaman kerran golfkentällä, mutta nyt päätin jättää golfpalloille enemmän aikaa.

Ihan kaikkea golfista ei kannata kopioda. Säännöt ovat perustaltaan ihan hyviä, mutta sitten kun aletaan tulkitsemaan ja säätämään niin ei ole tolkun häivää. Toki lajia on kehitetty 600 vuotta ja englantilaiset....

En oikeastaan haluaisi lähteä vertailemaan, mutta kyllä itse pidän golfin pelaamista huomattavasti vaikeampana.



Sent from my iPad using Tapatalk

Offline Jouni

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 883
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jouni
  • Seura: JyLi
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #92 on: 01.01.15 - klo:19:43 »
Lajin vaativuuttakin voi ajatella monelta kantilta. Jos vaikka ajattelee huippugolfarin ja perusharrastelijan tasoeroa, niin ero lienee aika paljon suurempi kuin frisbeegolfissa. Frisbeegolf on niin nuori laji että varmasti ei olla lähelläkään lajin potentiaalista huipputasoa. Toki tuo vaatii että raha alkaisi liikkumaan siihen tahtiin että liikunnallisia huippulahjakkuuksia virtaa lisää lajin pariin eikä karkaa sellaisiin lajeihin joissa voi oikeasti tienata elannon.

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #93 on: 01.01.15 - klo:21:48 »
Toki tilanne on samantyyppinen jos joku tulee Suomeen Helsinkiin ja sille sanotaan, että mene käymään napapiirillä kun sehän on Suomessa.

Höh, harmi että ei ollut tuk-tuk tai vuokraskootteri etäisyyksillä ???


En oikeastaan haluaisi lähteä vertailemaan, mutta kyllä itse pidän golfin pelaamista huomattavasti vaikeampana.

No näinhän se on, vähän ku biljardi vs. snooker; aika monelta luonnistuu biljardi (esim. kasipallo, eli saa palloa ihan jees prosentilla pussiin ja säännötkin jotenkin hallussa), mutta snookerissa se säkittäminen ei olekaan ihan helppoa (isompi pöytä pienemmät reiät) ja pisteytys sekä säännöt aikamoista hepreaa peruskepittäjälle.


Frisbeegolf on niin nuori laji että varmasti ei olla lähelläkään lajin potentiaalista huipputasoa.

Mä uskallan väittää että McBeth ja kumppanit on niin lähellä lajin potentiaalista huipputasoa kun vaan voi... mutta toisaalta esim. lumilautailussa väitettiin samaa (ja oltiin väärässä) lajin huipuista 10-15 vuotta sitten, että saas nähdä?!?!

En tiedä kuinka kauan frisbeegolfista puhutaan nuorena lajina, lajilla on kumminkin historiaa puoli vuosisataa :P

Offline Jouni

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 883
    • View Profile
  • Oikea nimi: Jouni
  • Seura: JyLi
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #94 on: 02.01.15 - klo:08:25 »
Joo onhan kiekkoja heitelty jo tovi, mutta kilpaharrastajamäärät on kuitenkin vielä pieniä ja laji on ollut enempi vähempi marginaalinen jenkeissäkin.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Rakkaudesta lajiin
« Reply #95 on: 06.01.15 - klo:06:52 »
Thaimaassa on lämmin, mutta löysin jo itseni keskustelemasta frisbeegolfista golfkentällä frisbeegolfarin kanssa. Illalla löysin itseni padi sylissä katsomassa frisbeegolfvideota.
Seuraavana päivänä ilmoittauduin Dutch Openiin ja eilen kävin osallistumisen jo maksamassakin. Kummasti alkaa siis kuumottaa pelihommat vaikka on toisella puolella maailmaa keskellä talvea.
Lisenssit ja jäsenmaksut on maksettu jo ennen reissua, joten pelioikeudet on kunnossa.

Joutunee siis keväällä aiempaa aiemmin tutustumaan kiekkoihin enemmänkin, tähän saakka Stamina on ollut kevään avajaiskisa.
Stamina on hienosti järjestetty kilpailu, jossa ei olla niin vakavissaan mutta kyllä siellä ihan täysillä kiekkoa viskotaan. Olen kovasti pitänyt Staminasta ja mielelläni siihen osallistun aina kun se vain on mahdollista.
Pääkaupunkiseudulle suunnitellut erikoisradat on jokaiselle uusi kokemus ja ainutkertainenkin, joten ekalla pitää osua.
Kaksi kertaa olen onnistunut Staminan voittamaan ja nuo voitot saattavat ollakin yksiä isoimpia voittoja "urallani". Viimeksi kun voitin painittiin Pasi Koivun kanssa viimeiselle väylälle asti voitosta. Ensimmäisellä kerralla mentiin Asikaisen Tonin kanssa sudariin, joten loppuun asti on saatu kisailla :)


Sent from my iPad using Tapatalk

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Rakkaudesta lajiin
« Reply #96 on: 07.01.15 - klo:08:46 »
Tänään pääsin harrastamaan itseni kiusaamista. Erinomainen harjoite pään särkymisen varalle.
Golfia Banyanissa, joka on jotakuinkin toiseksi hienoin kenttä täällä. Puitteet hyvälle pelille on siis kunnossa.
Etuysille lähdettäessä edellinen ihan mainio kierros antoi itseluottamusta, joten mikäs tässä.
Ensimmäinen lyönti lensi ilmassa vähän yli kymmenen metriä. Ei hyvä. Jatketaan siitä. Muuten ihan hyvä toinen lyönti, mutta sivuvesiesteeseem kun lähti kainaloon....
Etuysin tavoitetulos oli bogivauhtia, pelasin yhdeksälle väylälle 59 lyöntiä. Kentän pariin päästäkseni olisi takaysille jäänyt 13 lyöntiä. No joo,  +23 yhdeksälle väylälle oli järkyttävä katastrofi. En suostunut luovuttamaan vaan keskityin jokaiseen lyöntiin. En vieläkään tiedä mikä meni pieleen, mutta laskin että kolme hyvää lyöntiä etuysille. Todella monta aivan järkyttävää.
Tämä on se kohta kun frisbeegolfistakin tulee harjoituskiessilläkin mielenkiintoista. Pystyykö romahduksesta nousemaan vai meneekö masennuksessa koko ajan vain huonommin.

Golfissa yhdeksän väylän jälkeen on usein taukokioski ja keskityin kanankoiven ohella nollaamaan tilannetta. Takaysi Banyanissa on usein ollut henkilökohtaisesti kovin hankala, mutta tällä kertaa onnistuin parantamaan. 45 lyöntiä takaysille pelasti päivän ja jälleen kerran pääsin todistamaan itselle, että kesken kierroksen voi romahduksesta toipua ja selvitä paremmin mielin maaliin.

Ei se helppoa ole, mutta kyllä se on mahdollista.
Jos menee päin persettä niin jatkan pelaamista "itsekidutustarkoituksessa" yrittäen edelleen pelata niin hyvin kuin osaan. Suosittelen.


Sent from my iPad using Tapatalk

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #97 on: 10.01.15 - klo:12:38 »
Muisteleminen on aika haastavaa, mutta yritetään jatkaa.

Ranskassa pelattiin EM-kisoja 2010. Meikäläinenkin pääsi mukaan ja innolla vedettiin maajoukkuepaitaa päälle.
http://www.pdga.com/tour/event/9721

Itse kisan nettisivut on jo ajettu alas, mutta PDGA muistaa kaiken.

Ranskassa tuntui, että monikaan asia ei ollut kovin hyvin. Aika paljon suomalaiset keskenään mussuttivat oikeastaan kaikesta. Eikä ihan turhaan kun meillä oli kuitenkin totuttu pikkukisoissakin hyvään toimintaan järjestäjän puolelta. Parhaansa varmasti yrittivät, mutta ei se nyt vain oikein mihinkään riittänyt.

Kisaa pelattiin kahdella kentällä ja kaikenlaista pientä sohlaamista mahtui siihenkin touhuun.
Meikäläinen kuitenkin käytti tilaisuuden hyväksi ja pelasi mainiot alkukisat. Kahden kierroksen jälkeen toiseksi paras suomalainen ja kolmannelle kiessille kakkoskorttiin samaan ryhmään mm. Markus Källströmin kanssa...samalla tuloksella jopa.
Kovin paljon ei muistikuvia tuosta kolmannesta kierroksesta ole, mutta näköjään pelasin senkin vielä reilusti yli oman ratingin. Ensimmäiseltä väylältä muistan kun otin ainoana kakkosen ja Ruotsin pojat ihmettelivät, että mikäs se tämä outo suomalainen on...

Alamäkihän siitä alkoi kun realiteetit iskivät pöytään. Muistelisin olleeni 11. kolmen kierroksen jälkeen...22. neljän kierroksen jälkeen ja loppusijoitus rytsähti sijalle 32 kisan huonoimman kierroksen jälkeen.
Pelasin siis melkein hyvät kisat, toki 32. oli yläkanttiin joka tapauksessa.

Seppo Paju voitti tuolloin ylivoimaisesti junnusarjan ja olisi muistaakseni tuolla tuloksella ollut todella korkealla myös avoimessa. No, Seppo poimi sitten sen avoimenkin neljä vuotta myöhemmin joten asia on kunnossa :)

Mielenkiintoinen reissu. Kisa-DVD oli surkeaa katsottavaa ja sen tuleminenkin kesti lähes loputtomiin.

Offline Jaani

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 416
  • Still Not a Player
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #98 on: 10.01.15 - klo:12:51 »
Mutta saitte sentään palkintorahat, toisin kuin 2007 Belgiassa...

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #99 on: 10.01.15 - klo:17:51 »
Piti oikein tarkistaa. Kyllä, 134$ on tullut tuolta reissulta tienestiä. Kulujahan ei lasketa niinkuin ei lottoamisessakaan.,

Kierrokset alkoi muuten tuolla muistaakseni seiskan aikaan aamulla. Puoli seitsemältä oli vielä aivan pimeää, joten lämmittelyt oli vähän niin ja näin.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #100 on: 13.01.15 - klo:08:06 »
Alan olla yhä vankemmin sitä mieltä, että frisbeegolfin kaltaisten lajien yksi hienoimmista fiiliksistä on kesken kierroksen tulleen romahduksen selättäminen mahdollisimman nopeasti.
Kun sielu ei särjykään siihen ensimmäiseen ohiputtiin tai paskaan avaukseen.

Nyt kun on Thaikkulassa harjoiteltu mielenhallintaa parikymmentä golfkierrosta niin olen kierroksen jälkeisinä lepohetkinä päätynyt tuollaiseen lopputulemaan.

Hyvä lyönti tai heitto antaa mainion fiiliksen heti kun se on suoritettu. Useampi peräkkäin saattaa tuudittaa vääränlaiseen hyvänolontunteeseen juuri silloin kun pitäisi vain antaa mennä eikä alkaa mietiskelemään omaa erinomaisuutta henkseleiden paukuttelun ohessa.

Useampi huono suoritus tipauttaa keskivertopelaajan itseluottamuksen lähelle nollaa. Noita itseluottamuksen rippeitä olen yrittänyt opetella kasaamaan kesken kierroksen ja olen oppinut arvostamaan niitä hetkiä kun tajuaa romahduksen menneen ohi.

Tänään pelattiin Majestic Creekissä. Kentän reunoilla, väylän ulkopuolella on kuivaa leikattua heinää ja sinne lyödyt pallot löytyvät useimmiten. Thaimaassa golfatessa on pakko käyttää caddieta. Caddie vastaa sun mailoista ja opastaa kentällä juuri niin paljon kuin itse haluat.
Muutaman väylän jälkeen iski romahdus. Avaus sinne pellolle. Ei löytynyt. Varapallo samalle pellolle, löytyi. Useampi huono lyönti ennenkuin sain pallon reikään. En kehdannut edes kysyä paljonko caddie laittoi tuloskorttiin.
Seuraava avaus oli taas huono. Yritin nollata tilanteen ja löin kohtuullisen varapallon ennenkuin lähdettiin etsimään ensimmäistä.
Ei löytynyt vaikka mielestäni tiesin just mistä etsitään. Huomasin, että alkoi vituttaa. Etsin palloa ja huomasin toteavani, että onpa paska caddie kun ei mun pallojakaan löydä. Ihan kuin se nyt olisi jonkun muun kuin itsen vika jos lyö pallon piiloon.
Koskapa huomasin tällaisen ajatuksen hiipineen takaraivoon, alkoi ensin ottaa päähän että syyllinenkö tässä pitää vielä oman pään ulkopuolelta löytää ennenkuin helpottaa.
Itsetutkiskelu johti aika nopeaan hihittelyyn. Hihittelin tyhmyydelleni ja totesin caddielle, että eiköhän se pallo ole hukassa.

Seuraava lyönti oli jotakuinkin parasta mitä osaan, sitten chippi kahteen metriin ja hyvä putti sisään. Hyvä mieli.

Harvoin se näin menee, mutta golfissa lyödään niin pitkiä lyöntejä että ehtii enemmän miettiä :)

Yhtä kierrosta vailla kotiinlähtö. Perjantaina ollaan kotona ja sitten ihmetellään varmaankin jo, että onko liian kylmä pelata sunnuntaina parigolfeja...

Offline Bogey-Beemi

  • Tulokas
  • *
  • Posts: 14
    • View Profile
  • Oikea nimi: Petri Behm
  • Seura: NFS
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #101 on: 13.01.15 - klo:08:20 »
Alamäkihän siitä alkoi kun realiteetit iskivät pöytään.

Pahoittelut.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #102 on: 13.01.15 - klo:08:23 »
Pakko myöntää, että osittain odotin tätä. :)
Kiitos Petri.
Kameran edessä on aina vähän jännää.


Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #103 on: 16.01.15 - klo:16:41 »
Paluu kotiin ja heti on suunnitelmana huomenna mennä Nummelanharjulle parikisaan ja ehkä sunnuntaina vielö Veikkolaankin jääkarhua etsimään.
Hinku pelaamaan on kohdillaan ja kai tässä jonkinlaista kiekonhiplaustuntumaa voi ylläpitää kun on lumien sulamisen aikaan lähdössä Amsterdamiin. Lumeton treeni taitaa jäädä vähälle ennen kisakauden alkua, mutta se taitaa olla sama kaikille, ainakin suomalaisille.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Rakkaudesta lajiin
« Reply #104 on: 17.01.15 - klo:17:56 »
Nummelanharjun parikisaan oli saapunut mainiosti 24 paria vaikka olosuhteet oli kaukana täydellisestä.
Märkää lunta ja vettä joka paikassa mihin lätäkön oli voinut muodostaa.
Tiit olivat loppukierroksesta jo varsin liukkaita ja vanhana miehenä näytin pojille miten spagaatin voi tehdä samalla kun avaa. Ei auttanut avaukseen ja nivusvamma oli nurkan takana väijymässä.

Janin kanssa päätavoitteena oli Hirsin ja Juhon voittaminen. Tiedossa oli, että hyvin saa pelata jos aikoo päänahan viedä.
Peli kulki kohtuullisesti vaikka ihan riemuissaan ei osattu olla. Henkilökohtaisesti olin yllättynyt kuinka hyvin oli putti ja muutkin heitot hallinnassa pitkän tauon jälkeen. Pelkäsin vaatekerrostenkin tuntuvan pahalta kun on juuri ollut melkein kuukauden shortseissa.

18 väylältä aloitettiin, avaus tuntui jäykältä ja molempien avaukset oli huonoja. Metsästä saatiin kuitenkin pelattua kolmonen. Ihan hyvin jatkettiin vaikka välillä oli aika liukasta. Kolmosen avaus viiteen metriin oli näillä keleillä mainio suoritus vaikka vitosen ja kutosen neloset paripelissä tuntuivat vähän liiallisilta. Kasilta kun otettiin kolmonen niin oletettiin jo kisan karanneen.
48 korttiin. Tasatulos kahden muun parin kanssa, joista toinen oli kuitenkin Sikanen/Piironen.
Sudarissa ohje oli pelata 17 ja 18 niin kauan kuin tulee hommasta selvää. Janin kanssa molemmat avattiin vähän liian lyhyet avaukset ja päädyttiin puttaamaan reilusta kympistä puiden välistä. Jani osui sentään koriin, mutta toisten parien viiden metrin putit pudotti wanhukset kelkasta.

Pelaaminen oli todella mukavaa vaikka onhan se shortseissa ja t-paidassa pelaaminen aika hienoa.

Huomenna lähdetään Janin kanssa kiusaamaan paikallisia Veikkolaa. Ensin parikisa ja sitten yksilökisa päälle. Saapa nähdä.