KOHTI IKÄMIESLUOKKIA JA NIIDEN YLI

[JanneRäsänen]

Heitossakin tarvitaan rentoutta. Ei vain korvien välissä, vaan myös lihaksissa. Nykyään joissain kännyköissä on paljon tekniikasta paljastava suurnopeusmoodi tyyliin 120 kuvaa sekunnissa ihan hyvällä tarkkuudella, joten yksityiskohtien näkemisen pitäisi olla helppoa.

Nykiminen on tyypillstä yliyrittäessä hanoja heittäessä. Treeniä vaatii ja useimmiten kyseessä on vähintään tekniikkamuutoksen tarve, jotta heittää pidemmälle. Tyypillisesti tarkkuus kasvaa, kun mitan kasvaessa heittää kontrolliheiton yhtä pitkälle kuin pituustekniikalla aiemmin.

Tekniikkatreenissä on hyvä hidastaa normiheitosta, jotta suorittaa oikein ja oppii uutta. Mitta tulee hallinnan kasvaessa takaisin ja koroilla, jos tekniikka on parempi. Todellsessa, ei kuvitellussa muutoksessa oikeasti auttavassa tekniikkamuutoksessa. On mahdollista muuttaa tekniikkaa yhtä huonoksi tai huonommaksi todellisuudessa.

Kehitystä voi tulla tekniikkamuutoksen lisäksi voimien ja liikkuvuuden kasvusta sekä ajoituksen muutosta. Jos jälkimmäistä ei laske tekniikkaan liikeratojen ohella.

[gunners]

Nyt täytyy kiittää JiiÄrrää hyvistä kommenteista. Ei mennyt liian vaikeaksi ymmärtää, sisältäen täyttä asiaa. Ja kun välissä Miikkan vastaus saman asian tiimoilta vahvisti rentouden merkitystä heittovaiheessa niin täytyypi yrittää panostaa siihen puoleen enemmän.
Toki mitään avaruustiedettähän se ei ole, koska sen olen tiedostanutkin mutta en ole varsinaisesti koskaan harjoitellut niin kuin Janne kirjoitti.
Iso käsi molemmille!!!

Eilen salitreenin jälkeen saunassa keskustelin pitkään kaverini ( Ndge17 valokuvaajan) kanssa aiheesta suostunko ottamaan vastaan apua, neuvoja.
Hän pitää minua hieman jääräpäänä kun en ole vastaanottavainen moisille.
Se lähti siitä kun puhuimme uimisesta. Pysyn siis pinnalla, ja etenenkin vedessä hitaasti, mutta varmasti. Eräs neitokainen joka opettaa uimista tarjosi minulle maksutonta henk.koht. opetusta kun olin ensin kieltäytynyt ryhmäopetuksesta.
Vaan enhän minä apua huolinut. Kaverini oli vakaasti sitä mieltä, että uinti innostukseni lisääntyisi varmasti jos uinti taitoni paranesivat.
Pitää varmasti paikkansa, mutta kynnys tekniikan opetteluun toisen ihmisen opastuksella on liian korkea.

Hiihtämisessä on ihan sama juttu. Tykkään hiihtää vaikka tekniikkani on olematon. Yksi entinen maajoukkue hiihtäjä kaverini on tarjonnut tekniikka opetusta. No way!

Tiedän että jonkun paremman opastuksella, ja vaikka JiiÄrrän mainitsemalla videoinnilla voisin parantaa peliäni ja sitä myötä tehdä kisaamisesta entistäkin hienompaa. Mutta se kynnys!

Ja kuitenkin itselläni on n.30 vuoden kokemus lasten, nuorten ja aikuisten valmentamisesta jalkapallossa, futsalissa ja yleisurheilussa.

[Ari]

Laji tuntuu menevän eteenpäin. Ainakin keskustelutasolla sekä täällä että muualla keskustelu usein ajautuu tuonne mentaalipuolelle. Viisi vuotta sitten puhuttiin kuinka mikäkin kiekko menee annukassa ja mikä hyssessä.
Toki näitäkin keskusteluja tarvitaan, mutta selkeästi on lisääntynyt keskustelu harjoittelusta, pään sisäisistä voimista ja muusta sellaisesta minkä moni varmastikin liittää oikeaan urheiluun.

Tässä varmaan päästään huomaamaan hiljalleen, se että tässäkin lajissa vaikuttaa moni muukin asia kuin se kuinka kovaa kiekko lähtee kädestä.
Olisihan se hienoa jos se lähtisi kädestä kovaa.

[gunners]

Kyllähän kilpailu kovenee koko ajan, ja se lieve ilmiöineenkin on ihan mahtava juttu.
Pesos Maken kanssa ihmeteltiin Veikkolassa sitä niin paljon putin vaikeutta. Oli helpottavaa kuulla että Maken kaltaisella huippupelaajallakin on silloin tällöin havaittavissa henkisiä ongelmia puttauksen saralla.
Minulla ainakin on toistuvana ongelmana yhtäkkinen uskonpuute puttaustilanteessa. Hyvä esimerkki lauantaina Veikkolassa väylä 17. Muut avasivat miten sattui, minä korin tasalle vasempaan n.6 metriin. Edessä oli kaksi puuta, joiden välistä pilkisti kori. Mietin että jos osun niiden puiden väliin, niin kiekon on pakko upota koriin. Kävin vielä laskemassa putti etäisyyden, jos kiekkoni osuukin puuhun. Helppo nakki, joten puitten välistä koriin.
Osui kuitenkin vasemmalla olleeseen koivuun, mutta kimposi kivaan paikkaan kolmeen metriin. Varma par, olin tyytyväinen. Paitsi että alkaessani suorittamaan puttia, välähti mieleen että mähän voin putata ohi...noloa! Tähdätessäni koriin epävarmuus vaihtuikin varmasti puttaan ohi ajatukseen.
Sehän tarkoitti täydellistä griplockia, ja ohi meni että heilahti. Ei edes hipaissut mokomaa metalli häkkyrää. No eipä tule ahdistelu syytettä.

Sitten taas viimeisellä väylällä oli n.10 metrinen pirkkoputti. Siinä taas tuntui että Jumalatkin uskoi minuun, otin kiekon käteen ja puttasin hiljaa! Ja koriin!!!!

Itseluottamus kunniaan ja pelko pois!
Olkaamme kaikki frisbeegolfin Antti Rokkia

[JanneRäsänen]

Kameravalmennuksen voi tehdä itselleen. Jos ei ole videokameraa ja kolmijalkaa ei löydy, kaveri kuvaamaan vaikka kännykällä saa homman käyntiin. Saa itse valmentaa itsensä, kun ihan itse katsoo videota. On erikoisen tehokasta tekniikan muutostreeniä katsoa heitto heti videolta. Jos näkee muutettavaa, voi yrittää heti heittää eri tavalla seuraavan kerran. Tokan yrityksen kuvaus osoittaa, onnistuiko muutos.

Venyvillekin heittäjille illuusio heittotavan muutoksesta on usein vahva. Usein pitää ylikorostaa naurettavasti muutosta, jotta saa edes vähän sinne päin muutoksen, mitä yritti saada aikaan. Taitaa johtua aivojen lihasten ohjauksen vaikeudesta, siis kokemattomuudesta, se, että on vaikeaa päästä niihin liikeratoihin, mitä haluaa. Ikäliikkujalle urheilun raskauttamalle vielä vaikeampi juttu. Junnut taipuu vaikka mihin, muut eivät yhtä helposti, vaikka iän olisi venytellyt.

Heittoliike on niin kaukana tavallisista liikkeistä, että liikkeoden ohjaus on uutta aivoille. Vertaa sanontaa, että jonkun asian mestariksi tullakseen pitää harjoitella 10000. Ei ihme, että kinnaamattomallakin kropalla kamera kertoo usein eri tarinan kuin, miltä kropassa tuntuu heittäessä. Ei ole vertailukohtaa tuttua kaikilla heittämistä aloittaessa ja harva on sen 10000 heittoa tehnyt jokaisella eri tavalla. Aivot ovat aika hyviä huomaamaan eroja, ei niin hyviä arvioimaan jokaista uutta juttua. Jos uusia havainto on kaukana kaikesta koetusta, jolloin ei ole vertailukohtaa. Toki vaikeustasoeroja on erilaisten ilmiöiden havaitsemisessa ja heittäminen on vaikeaa, kun monta uutta liikkettä normielämään verrattuna tapahtuu lyhyessä ajassa. Siksi vanha totuus aivojen hitauden aiheuttamana on se, että on vaikeaa muuttaa yli yhtä asiaa kerrallaan. Ei prosessori pysy kyydissä usein. Kenttätreenin merkitys toistoineen korostuu, kun on monta kokeiltavaa asiaa ja yhdenkin muutoksen teossa menee useilla kuukausista puoleen vuoteen. Oikeasti näin käy monille selän kohteeseen kääntöä yrittävälle. Ajoitus hajoaa, kun tasapaino menee. Vinolta pohjalta on helppo rakentaa Pisan torni, ei helppoa oppimista uudelle tekniikalle. Ei ihme, että moni menettää paljon heittopituutta aluksi pidentäessään taakse vientiä.

[gunners]

Eilen ledikisassa tapahtui:

Viiden hengen poolimme viimeinen väylä. Yksi avasi noin puoliväliin OB aidan viereen pelialueelle. Toinen avasi oikealle metsään. Kaksi avasi tekonurmen OB alueelle. Minä avasin varsin nätisti annukalla n.kahdeksaan metriin korista.
Kun vuoroni oli heittää eli putata niin mahdollisuuteni olivat heitto suoraa oikealla olevan puun ohi 1-2 metriin ja ottaa pariin oikeuttava kolmonen.
Pirkkoa ajatellen loiva antsa puun ohi koriin. Vähän pelkäsin heittäväni puuhun, mutta olihan se pakko yrittää. KOPS! ja puun runkoon kiekko. Puun takaa haaralta neljän metrin putti huitsin Nevadaan, ja neppari. Nelonen tuli, sama kun kaikille muillekin avauksistaan huolimatta.

Opinko koskaan?

[Ari]

Jokaisella on jossain kohtaa se kohta kun kiekko vain on liian lähellä koria. Pakkohan se on yrittää.
Tämä on yksinkertainen päätösasia jota ei enää siinä päätetä erikseen. Jos kahdeksanmetristä on yritettävä niin sitten on yritettävä. Välillä tulee nelonen ja useimmiten taitaa tulla kolmonen.
Ei se niin vaarallista ole.

Olisitko kyennyt oikeasti laittamaan korin alle?

Jos on päätetty yrittää niin sitten yritetään

[ville]

Jos on päätetty yrittää niin sitten yritetään

Ja jos yritetään, niin yritetään kunnolla.

"Jos mä vähän varovasti yrittäisin" -tyyppinen putti tuskin koskaan onnistuu.

[gunners]

Olisin helposti pistänyt alle.
Tilanne oli vaan toisinto Lovesta ja monesta muustakin kisasta. 8 metristä pitää yrittää, mutta jos matkalla korille on esteitä. Tai korin takana on rotko tai joku ob jutska niin silloin pitäisi arvioida tietoisen riskin kannattavuus.
Virheitä tulee joka kierroksella itse kullekin, mutta niiden minimointi kannattaa varmasti pitkässä juoksussa. Jos aletaan oikein nipottaa niin saattaapi olla että ns. tyhmillä mokilla häviää jonkun sijan tai muutaman  taikapisteen.
Ei mun maailma niihin kaadu, olisi vaan kiva kun hölmöilyt vähenisivät vähitellen. Kyllä mää kaikesta huolimatta sen verran kilpailuhenkinen olen että aina haluan pärjätä mahdollisimman hyvin.

[Ari]

Mä olen ollut aika hyvä yrittämään yrittämistä.
Toki pitäisi osata nöyrtyä jos esteitä on liikaa, ei ole kuitenkaan helppoa se

[gunners]

Ihmeiden aika on koittanut. Olen ottanut tänään vastaan frisbeegolf opetusta.
Tämän aamun salivuorolla Pyhällön Jukka opetti minulle ja Lylylle forettelun alkeita. Ja jumankekka, jo puolessa tunnissa opimme niin paljon että heitimme yhtä pitkälle kun opettajammekin

Oli oikein mukavaa ja kehittävää heitellä hyvän opastuksen saattelemana Zoneja, Roacheja ja Challengereita. Seuran nuoremman sukupolven edustajat olivat että OMG, papathan oppivat nopeasti. Alaleuat viistivät parkettia kun pappojen linkoamat kiekot singahtivat ääntäkin nopeammin, ja Wilhelm Tellin nuoltakin tarkemmin käsipallomaalin verkkoihin.

Enää ei liene mitään epäselvää mikä pari kruunataan huomisen Rajamäen parigolfkisan voittajana.

[JanneRäsänen]

Hyvää ennakkouhoa  Sitten jos ottaisit rystydraivioppia ja ekassa sessiossa heittäisit opettajan pituuksille. Älä tyydy opettajana alle Lizotteen tai Wiggins Jr.    Myös hyvä Jukka, kun mullistit setämiesosaston pelin!

[gunners]

näin jälkeen päin on helppo todeta että turhaa uhoa jälleen.
Isot pojjaat ja tytöt ovat sanoneet että tasaisuudella pärjää. Meidän tapauksessa se ei pitänyt paikkaansa. Heitettiin tasaisen huonosti molemmat kierrokset eikä sillä tavalla ainakaan pärjätty.
Lumi-räntäsade ja Rajamäen liikuntapuisto eivät houkutelleet montaakaan paria kisaamaan, mutta kisailtiin kuitenkin.

Isä-poika pari Lehtinen oli varsin ylivoimainen. BodariTopi ja HolariOlli olivat kakkosia. Jokke ja Kisse nousivat Taffi pelimuodossa hienosti pronssille. Lyly-väykkä jätettiin tylysti neljänsiksi. Essi ja Ippe taistelivat sitkeästi itsensä viidensiksi. Isä-poika pari Olkkonen oli kuudes, jättäen taakseen hieman yllättäen Meikun aristokraatti parin Sussu / Viltsu. Terhille ei löytynyt paria, koska miehensä Seve paritteli mieluummin Peken kanssa. Ja kaikkihan tietää mihin mustasukkaiset naiset kykenee. Terhi nylki poikaparin elävältä.

Oma pelini oli ihan tukossa vaikka hyvän lämmittelyn teinkin 12 heittopaikan kolaamisella. Onneksi Lyly oli pelipäällä pelastaen meidät monesta pulasta.
Juuri ja juuri ennen pimeän laskeutumista liikuntapuiston ylle saatiin kisa pelattua.
Kiitokset kaikille.

Torstaine leditellään 2*10 väylää

[gunners]

Uutta putti tyyliä on tullut jonkin verran hinkattua pari päivää. Välillä tuntuu että nyt se lähtee sujumaan, ja hetken päästä olen valmis hukuttamaan uutuuden sadevesikaivoon.
Eilen otettiin kolmen pelaajan voimin forekisa Rajamäen lediradalla. Jokainen sai valita yhden kiekon mukaansa, ja kaikki yli 10 metriä korista piti heittää forella.
Turpaan tuli että heilahti. En saanut paria onnistunutta lukuunottamatta heittoa kuosiin millään. Oli aika avuton olo, mutta varmasti otetaan uusiksi joskus.
Kolpakon rataprojektia väännetään liki päivittäin, ja vaikka vähän olen joitakin väyliä pystynyt venyttämään niin keskimitaltaan lyhyeksi jää. Siitä on tulossa sellainen joka ihmisen rata. Siinä mielessä kyllä kiva, ettei näinkään märillä keleillä kerää mitään lätäköitä/ rutakoita mihinkään.

Lauantaina ajaudun kaikesta huolimatta Sahanmäen kisaan. Mukava rata sinänsä, mutta ah niin pelini/ mielenterveyteni hajoittava.
Surkeita ratinkeja keräämään, eli harkitun riskin otin kun kisaan ilmoittauduin.
Eihän kisasta poiskaan raaskinut jäädä kun tietää että Esa, Hämis, Lyly ja Miikka ovat mukana. Ja toivottavasti Iso-Arskakin paikalle lehahtaa.
Nimilista on MM1 luokassa sen verran kova etten palkintokorokkeelle edes hamua, mutta Spring Mastersin tulokseni +21 yritän alittaa.

[Ari]

TD:n kanssa käyty keskustelu johti ilmoittautumiseen jonka yhteydessä selvisi että enhän minä saa teidän kanssa samaan luokkaan tulla pelailemaan. Samaan kilpailuun kyllä, joten näemme siellä.