Keskiviikko iltana istahdin uimahallin pukuhuoneen penkille. Oli ollut aikamoisen hektinen alkuviikko, ja hullun kiireinen viikonloppu. Ja oikeastaan koko edellinen viikko, ja sitä edellinen, ja sitä edellinen ja.....
salikassista piti alkaa poimia treenikuteita. Yhtäkkiä tuli kuitenkin totaalinen väsyminen. Vatsaa poltti, kylmä hiki otsaan. Ja mitä ihmettä ajattelin?
Ajattelin että onko tän elämän oltava koko aika yhtä suorittamista. Edesmennyt äitini varoitti kolme vuotta sitten minua rehkimästä liikaa. En kuulemma ole enää nuori mies!!!
Se oli jännä olotila....maailma ikään kuin pysähtyi.
Olin jo kääntyä takaisin kotimatkalle, mutta päätin kuitenkin jäädä. Periksi en anna! Pian juoksumatolla hikoillessani alkoi taas tuntua että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan...ja elävien kirjoissa.
Annan kuitenkin ilmaisen vinkin kaikille teille koheltajille: Levätkää välillä, älkääkä ottako kaikkia tehtäviä kontollenne.
Kun treenien, ja uimisten jälkeen lähdin kotiin huikkasi kahvion tyttökin, että "taidat väykkä käydä täällä joka päivä". Toppuuttelin kuitenkin häntä paljastamalla että käyn vain 5 krt. viikossa siellä. Onhan mulla muutakin elämää.
Eilen ledikisan jälkeen menin taas uimaan, ja oli nautinnollista. Ja tänäkin iltana vietän aikaani Rajamäen uimahallissa.
Huomenna olisi ollut kiva lähteä Taliin tonttuilemaan, mutta vaimon mielestä läsnäoloni kotona on toivottavaa, kun tulee kavereita iltapäivällä kyläilemään.
Aamulla voisin kyllä livistää Batsien salivuorolle vähän puttailemaan
