Niinhän sen kuuluu aina tehdä, mutta tässä tapauksessa seurajohdolta odotetaan menestystä!
Mutta tosiaan, SM-kisaan pääsin villikortin turvin, kiitos heille jotka sen minulle myönsivät. SM-kisat ovat vuodesta toiseen kauden kansallinen huippu tapahtuma, ja pitäisi olla jokaisen sinne mielivän pelaajan kauden ykköstavoite. Uskon että jokainen luokka on ennalta tasainen ja voittajia sekä mitalisteja on todella vaikea veikata...ainakin oikein. Ratahan on mainio, ja useat väylät tarjoavat mahdollisuuden tietoiseen riskin ottoon kunkin kykyjen mukaan. Varmasti hienot kekkerit tulossa, ja ainakin itse olen iloinen siitä että saan itse olla osallisena niissä kemuissa. Viikko sitten kävin ensimmäistä kertaa Mukkulassa pelaamassa +19 tuloksella. Sillä tuloksella ei juhlita, mutta yritän toki sitä itse kisassa parantaa.
Tällä kertaa en aseta itselleni mitään sijoituksellista tavoitetta, mutta teen kaikkeni että jokaisella kierroksella pelaan ratingiani paremman tuloksen.
Rajamäellä herätettiin viikkokisat henkiin tänä kesänä, ja aika pitkälti olen itse kapellimestarina häärinyt. Toki apuja on tullut tarpeeksi, ja veto vastuu siirtyykin torstain kisan jälkeen jollekulle toiselle, kun itse olen muissa maisemissa kuukauden päivät mm. Mukkulassa. Rajamäellä on ollut leppoisat pikkukylän kisat vanhojen ja uusien tuttujen kesken joita on silloin tällöin värittäneet kaukaa ulkopaikka kunnilta saapuneet vieraat. Hauskaa on ollut!
SM-kisojen jälkeen seuraava lajiin liittyvä kohokohta on sitten Tammisaaren pro kisa syyskuussa mihin yllättäen ehdin ilmoittautua. Ja mihin mulla oli aikataulullisesti mahdollista mennä. Hauskaa siinä oli että olin juuri paria päivää aikaisemmin jutellut yhdelle kaverille että tänä kesänä en taida päästä rakastamalleni radalle kisaamaan, kun ei näkynyt missään mitään kisa ilmoja. Vaan tulihan se sieltä! Tammisaari niin ratana kun kisapaikkakuntana on yksi suurimmista ellei suurin suosikkini kautta aikain. Sieltä on niin paljon hyviä muistoja vaikken ole siellä ikinä pärjännytkään. Tuskin maltan odottaa, että pääsen taas tykittämään ykkösväylän avauksen oikean puoliseen outtiin, vaikka väylä on kilometrin levyinen. Ja mahtavaa on heittää sieltä kallion päältä siihen pieneen saareen, osumatta siihen ikinä!
SM-kisaan palatakseni: pienimuotoinen viimeistely harjoitus on päällä. Bägin sisältö alkaa vakiintua, ja jonkinmoinen tuntuma kiekkoihin alkaa löytymään. Ainoastaan koko ajan paheneva dementiani huolestuttaa, unohdin kaksi erittäin tärkeää kiekkoa parin päivän sisään jonnekin. En siis hävittänyt, vaan yksinkertaisesti unohdin ne kun heittelin useita lekoja putkeen pitkin maisemaa. Nimestä ja puh.numerosta huolimatta kukaan ei ole niistä minulle infonnut tai sitten kukaan ei ole niihin törmännyt. Sininen kuplamuovi DD2 unohtui ehkä Riihimäen keskustan pikkuradalle, ja vaalean punainen Blizzard Katana unohtui tod.näk Rajamäen kentälle tai golfkentälle Rock the golf tapahtumassa. Molemmat kiekot erittäin tärkeässä roolissa peleissäni.
Nyt kaikki SM- kisaan osallistujat kova treeni päälle, ja tehdään järjestävä seura onnelliseksi kovalla tulostasolla. Se on palkinto heidän kovasta duunista kisan järkkäämisestä.
