Jäi vähän juttu kesken, eli laitetaanpas reissu pakettiin.
Korjataan vielä tuota Västerbyn tuloksia, koska edelliset pistin ulkomuistista. väykkä siis voitti 91 tuloksella. Ilpo toisena tuloksella 98. Aki heitti tasan 100 kertaa kiekkoja, ja muutaman kerran vettä. Esa rimpuili tulokseksi 104.
Olen luullut jo monta vuotta ettei radalla ole enää niitä kaukaisia kallio väyliä. Olin niitä jo aikaisemmin kaiholla muistellut, kunnes aloimme kutosväylän jälkeen ihmetellä, että miksi sen voimalinja notkon toisella puolella näkyy kori. Tarkistus kartalta ja jumankekka siellähän väylät ovat edelleen käytössä. Ihanaa! yhdessä tuumin intoa täynnä päätimme pelata nekin väylät, lisäten kokonaismäärän 24:ään.
Lämmin, kaunis ilta! Huppurata, ja mahtava ryhmä koossa. Kierros minkä ei olisi halunnut koskaan loppuvan.
Kiitos Tammisaari, ja EIF radasta!!!
Yhdeksän jälkeen kierros oli ohi, ja sen jälkeen kaupan kautta mökille. Tosin kauppareissu jäi aiottua lyhyemmäksi, koska eihän Raaseporissa kaupat ole auki niin myöhään kun täälläpäin. Tammisaarelaiset ovat tajunneet, että ihmisten pitää levätä, eikä shoppailla yötä myöten.
Onneksi meillä oli mökki täynnä ruokaa, joten hätä ei ollut tämän näköinen. Auto lossin kyytiin, ja kiemuraista tietä tielle pomppivia valkohäntiä väistellen mökille saunomaan ja grillaamaan. Jälkipelejä unohtamatta! Hangon ja Tammisaaren radat saivat pelkästään suitsutusta osakseen.
Sunnuntai aamuna ajoimme Pohjan Kisakeskukseen, missä odotti liikuntakeskuksen huikea rata. Oli mahtavaa aloittaa kauniilta ykkösväylältä, kun sadettimet loivat aurinkoiseen säähän sadekeli efektin. Radan kiertäminen vei aikansa, mutta rento ja kuitenkin samaan aikaan tiukka kisa lumosivat KKp/Bats seuran äijät totaalisesti.
Monipuoliset, haastavan pitkät väylät riepottelivat jokaista vuoron perään, ja sen ansiosta viimeisen osakilpailun ratkaisu jäi toisen sijan osalta viimeisen väylän varaan.
väykällä oli kolmen pisteen etu, ja kun papan avaus oli mallikas sinne ensimmäisen mutkan taakse keskelle väylää, niin voittaja oli oikeastaan saanut sinettinsä. Mutta pisteen sisällä muut taistelivat hopeasta ankarasti. Esa ol vahvoilla siinä pelissä aina lähestymisheittoon saakka, mutta ne koivut, ne koivut. Esalle jäi kivasti n. kympin putti, se sisään ja hopea olisi siinä. Esa ei uskaltanut kauaa miettiä, olisi kuulemma alkanut liikaa jännittää. Näillä spekseillä kiekko nopeasti ilmojen halki kohti koria, ja siellä lepäs. Mistä näitä putteja tulee?, olisi moni kysynyt!
väykälle neljäs voitto viidestä tuloksella 73. Esa 76, Ilpo 77 ja Aki 78. Kertakaikkisen tiukka ja hieno kilpailu!!!!!
Jos ajatellaan frisbeegolfin ja sosiaalisen kanssa käymisen kautta viikonloppua, niin reissu oli kaikkien mielestä täyden 10 arvoinen. Plussiakin annetaan jos se sallitaan.
Kaikki radat olivat erittäin mieluisia pelata, frisbeegolf spirit parasta AAA-luokkaa, sää ihana, mökki loistava!
Henkilökohtaisella tasolla olin erittäin tyytyväinen pelaamiseeni. Edelleenkin tulee aivan käsittämättömiä virheitä. Edelleenkin olen maailman huonoin puttaaja. Edelleenkin tämä laji ei ole tehty minua varten. Edelleenkin nautin joka hetkestä, niin kuin se olisi viimeiseni. Ja kohta se onkin, voi Luoja!
Kiitos Lohja, Lappohja, Pohja, Tammisaari ja Hanko!!!!!
Kiitos Esa, Aki ja Ilpo mahtavasta seurasta!
Siinä taisi mennä vuoden 2017 paras viikonloppu!
Seuraavaxi Kukonlaulu kisa Veikkolassa Saturin Ihmemaassa!
