KOHTI IKÄMIESLUOKKIA JA NIIDEN YLI

[gunners]

Ei elämästä koskaan tiedä, joten nautitaan päivä kerrallaan!!!!!

Toi lause on taivaan tosi. Turhan paljon tuhlataan aikaa turhaan narinaan. Turhan paljon mietitään mennyttä, ja tulevaa. Eletään tässä ja nyt, kun vielä voidaan.

" Eletään vaan vaikka piruuttaan ilman turhia murheita,
sillä hiljaisina poikina
haudoissaan lepää monia
urheita"

Irwin Goodman ja Remu Aaltonen.

Vaikka kommenttisi oli riemukasta huumoria täynnänsä, niin onhan se mulle unelmaa, mutta maailma......

Kiitos kannustuksesta, ja vaikka päätin etten ota yhtään kiekkoa mukaan, enkä varsinkaan heitä mereen saastuttamaan sitä.....
niin jos vaikka kukaan ei näkisi, Nordkapissa voisi mantereen ääriltä kiekon mereen nakkaa!

Tai ei en sitä tee...eeeen. En heitä!

[gunners]

Aika paljon FGR sivustolla, ja kuulemma jollain some sivuillakin arvostellaan ratoja suorasukaisesti. Aika paljon tyyliin paska rata en suosittele. On siellä kuitenkin paljon asiallisiakin kriitikoita.
Niistä innostuneena ajattelin itsekin välillä kertoa omat henkilökohtaiset kokemukseni pelaamistani radoista. Ehkä olen jossain vaiheessa jotain aiheesta kirjoitellutkin. Yritän pysyä asiallisena, mutta rehellisenä.
Minun piti aloittaa Hyvinkään Nummenmäestä, mutta aloitankin viimeksi pelaamaltani radalta eli Sibbestä (Joensuun tila)

Radalle saapuminen: Kapeaa tietä maalaismaisemassa halki kartanon tilusten. Kartano, ja piharakennukset huokuvat historiaa. Pihanurmilla siintää jo ensimmäiset korit. Se on aina yhtä makeeta kun tulee itselle uudelle radalle, ja ensimmäiset korit tulevat näkyviin. Mikä siinä kiehtoo?
Iso parkkipaikka, veneitä pullisteleva satama suojaisella meren lahdella, kiva pikku kahvila. Hyvältä näyttää alku!
Ensimmäinen teeboxi on lähellä parkkipaikkaa. Iso kuin kiitorata, tasainen, väyläopaste kivasti boxin etureunassa.
Ensimmäiset väylät pelataan ikään kuin vieraiden ihmisten pihoilla, jopa omenapuiden alla. Kivoja väyliä, ja on se ihanaa pelata vihreällä, leikatulla nurmella. Loistava startti radalle! Jos olet ensimmäistä kertaa radalle menossa niin ota pirkot heti ensimmäisiltä väyliltä.
Rata muuttuu sitten alkuihastuksen jälkeen tuimaksi metsäradaksi, ja väylien välissä on kivasti käveltävää hyvin opastettuja polkuja myöden.
Juuri kun meinaa alkaa jo aavistuksen kyllästyttämään sinänsä haastavat metsäväylät, alkaakin radan kliimaksi.
Minua on aina kiehtonut siistien nurmiväylien, ja hyisten vesielementtien lisäksi myös kallioväylät. Ja niitä riittääkin radan puolivälin jälkeen yllin kyllin. Tykkäsin....ja paljon!
Rata päättyy sitten muutamaan oikein kivaan niittyväylään, joten hyvä maku jäi suuhun...tai mieleen.

Summa summarum:
Rata on pääosin visuaalisesti hieno, mitä arvostan enemmän kuin teknisyyttä tai haastavuutta. Niitäkin radalla riittää.
Teet ovat erittäin hyvät! Ei voi kun hattua nostaa tekijä ryhmälle!! Ja sanon näin vaikka itse en tarvitse noin isoja, enkä yleensäkään hirveästi välitä teeboxien tasosta.
Normaalia pitempiä siirtymiä helpottaa helppo kulkuiset polut, ja loistavat opasteet. En ollenkaan pidä pahana, että radalla on pituutta. Kävely metsässä rauhoittaa mieltä.
Korkeuseroja runsaasti! Tykkään!!

Oikea kätisenä ja yksipuolisena hyssesetänä rata ei anna minulle mitään mahdollisuuksia hyviin tuloksiin kyseisellä radalla, koska väylät ovat pääosin oikealle kääntyviä.
Yksin en radalle menisi pelaamaan, sen verran se sisältää kiekon hukkaamis mahdollisuuksia. Mutta kaverin, taikka kaveri porukan kanssa kyllä. Ja varmasti mielelläni osallistuisin uudestaan siellä järjestettäviin kisoihin.

Ratahan on vielä osittain kesken eräinen, joten tavallaan ei pitäisi sitä arvostella mutta tein sen nyt kuitenkin.

Nyt alan kuitenkin keskittyä viikon ajaksi toisenlaiseen ulkoiluun, eli parit jäähyväisheitot Rajamäen fudiskentälle, sitten reppubägi narikkaan odottamaan uusia haasteita.

[gunners]

Jälleen viikko Norjan huikeissa maisemissa takana. Ja kotiin palattua teki heti mieli mennä fribaamaan.
Hämiksen houkuttelemana ilmoittauduin jo pohjoisista käsin Tammelan Avaukseen. Uusi rata, jopa uusi paikkakunta minulle.

Eilinen päivä oli jälleen onko järkee vai ei dilemma. Käyttääkö kesän lämpimimmän, ja kauneimman päivän frisbeegolfiin vai johonkin muuhun.
Onneksi Norjassa oli loistavat säät, joten hyvin kelpasi hikisen päivän viettää frisbeegolfradalla Tammelassa.

Pelasin jälleen mallia pulloperse-sika. Varsinkin ensimmäisellä kierroksella uudet metsäväylät olivat tuhoisia niin pelilleni kuin ratingillenikin. Ei siitä vaan mitään tullut, paitsi plussaa bägi täyteen.
Toinen kierros meni selkeästi paremmin, mutta kyllä ne metsäsamoilut ovat minulle kiekkojen kanssa ihan turhia.

Toisen kierroksen aloitimme kasiväylältä, ja sehän tarkoitti sitä että kierros päättyi niille ihanille puistoväylille.
Sen tarkemmin kisaa kommentoimatta rata arvosteluun.

Tammela discgolf park:

Saapuminen ohi keskiaikaisen kirkon, ja kauniin hautausmaan olisi pitänyt varoittaa minua tulevasta ratingien hautaamisesta.
Kisakeskus sijaitsi rakenteilla olevassa liikuntapuistossa. Iso parkkipaikka, ja huoltorakennus heti isona plussana.
Parkkipaikalta oli minuutin kävelymatka ykkösteelle, teeboxit ne tyypilliset. Eli ainakin minulle sopivan kokoiset, ja tasaiset.
Radan 2 ensimmäistä väylää ovat semmoisia pirkko mahdollisuuksia, varsinkin kakkonen. Ykkösellä voi tapahtua mitä vaan. Kumpikin väylä kuitenkin hieman "epäsiistejä" rosollin takia.
Kolmosesta alkaakin sitten viiden väylän ihana puisto osuus. On se vaan aina niin upeeta päästä pelaamaan leikatulla nurmella. Se on vaan niin eri maailma, verrattuna kivien, kantojen ja juurakoiden kyllästyttämiin metsäväyliin.
Isot vanhat puut, ja pari järveä lisäävät alueen visuaalisuutta.

Puiston jälkeen seuraa tyypillinen metsärata osuus. Se on kuitenkin pinnanmuodostukseltaan moninainen, eli väylät taisivat kaikki olla ylä, taikka alamäkeen. Plussaa siitä.
Väylät ovat vielä uudehkoja (ymmärtääkseni), joten ne varmasti siistiytyvät ja muokkaantuvat ajan saatossa.

Pari väylää oli sellaista joita en ihan "allekirjoita". Mielestäni väylän 16 korin paikka voisi olla siinä ylhäällä näkyvissä. Tai sitten korin takana olevan mörrin voisi poistaa kokonaan, taikka ainakin harventaa isolla kädellä.

Ja sitten väylä 15 (en ole ihan varma numerosta). Se kurvi on aika olematon, joten kaikki näkemäni avausheitot omani mukaan luettuna olivat ns. silmät kiinni eteenpäin, ja sitten kävellään katsomaan miten kävi.
Mulle kävi ohrasesti molemmilla kerroilla.
Korin paikka on kyllä ihan hieno, joten sitä kurvaa laajentamalla ja selkeyttämällä väylä olisi ihan komea.

Siirtymät ysiltä kympille, ja 18 - 1 ovat aikamoiset, mutta liikkumaanhan sitä on tultu.

Rata on hyvin opastettu, tykkäsin niistä next tee kylteistä, vaikka ajoittain sitä keltaista tekstiä en meinannut metsästä erottaa. Olisiko syynä ollut kirkas auringon valo, taikka iän myötä heikennyt näköaisti.

Summasummarum: Hyvät fasiliteetit huoltorakennuksen ansiosta. Kaupat, ja ruokapaikat hyvin lähellä rataa. Puisto osuus harvinaista herkkua Suomen radoilla. Visuaalisuutta löytyy puistossa, mutta osin metsä osuudellakin.
Oikealle frisbeegolfaajalle rata ei ole kovin vaikea, mutta tämmöiselle valefrisbeegolfaajalle metsäosuus on synkkä.

Jos yhtään miettisin ratingien kannalta pelaamistani, niin jättäisin tiukat metsäradat kokonaan pelaamatta. Mutta niitähän en sillä tavalla ajattele, ja niinpä sitten ensi lauantaina Lemmenlaaksoon, mikä on kuulemma todella vaikea rata.
Ja jälleen pääsee Miikka nauramaan jatkuvasti heikentyvälle rating lukemalleni

[mykey]

Eipä tätä lajia rating takia nakellakkaan tai no ainakin meidän tasolla on hyvä tuudittautua ajatukseen ettei se ole itseisarvo ihmisyyden määrittämiseen..
Itsellä ihan tuttu kesä ja 4-6m päästä ei pääse koriin tilanne..
Lemmenlaakso olisi kyllä ihan kiva kilpapaikka, mörreihin ei siellä kannata mennä, joutuu driveri pystyssä neppaamaan takaisin radalle.
Tsemppiä kisaan.

[gunners]

Kiitos Miikka!

Kävin eilen päivällä tutustumassa stadin matkalla ohi mennen Lemmenlaaksoon. Bägi oli mukana, mutta jätin sen takakonttiin.
Yhdellä Buzzzilla varustettuna lähdin rataa kiertämään. Neljän väylän jälkeen päätin, että ehkä se oli tässä.
Kävelin vielä melkein koko radan läpi, ja silloin sen tajusin!

1900-2000 lukujen taitteessa Hollen bägissä oli väykän tappo kiekko. Se ei kuitenkaan toiminut ainakaan Hollen mielestä tarpeeksi hyvin.
Mutta nyt on sitten tehty väykän tappo rata. Ja kyseiseen henkilöön se tehoaa varmasti paremmin kuin OFF hyttysiin.

Ykkösen jaksoin pelata kokonaan (tulos 5 eli +2). Kakkosväylän avauksen heitin vasemmalle helvetinmoiseen mörriin, enkä sitten enää pelannut väylää loppuun, onneksi.
Kolmosen avaus vasuriin, vielä surkeampaan paikkaan. Buzzz käteen ja katsomaan miten väylä jatkuu...morjens!
Nelosella heitin vielä avauksen, ja sitten olinkin kypsä multiin.

Matkalla Stadiin yritin ajatella positiivisesti. Taustalla soi saamelaisen Mari Boinen melankolian täytteinen kaunis musiikki eikä sekään ollut omiaan lisäämään positiivisia viboja.

Lauantaina kuitenkin Lemmenlaaksoon kisaamaan.
Teoriassa pirkkoon on mahdollisuus väylillä 1 ja 18 (puhun siis itsestäni), mutta kun lähden niitä ahnaasti hakemaan, niin jotain ihan muuta on tiedossa. Yritän siis pitää pään kylmänä, ja hakea putterilla molemmista kolmonen, eli par lukema.

Koska siihen ne par tulokset jäävätkin. Laskeskelin mielessäni, että kaikista muista väylistä tulee vähintään tupla-bogey. Joten jos tulokseni per kierros on parempi kuin +32, niin olen onnistunut täydellisesti.

Radasta, ja sen sanotaanko näin nätisti haastavuudesta olin kuullut paljonkin juttuja, mutta olihan se täydellinen shokki kuitenkin.

Kisaan otan mukaan max.10 kiekkoa (putteri ja midari osastolla mennään), ja mielenkiinnolla odotankin missä vaiheessa  turhaudun lopullisesti.
Sen jälkeen alkaa tapahtumaan, eli kierroksesta tulee pitkä ja hikinen! TUSKAINEN!

Huomenna on hyvä hetki treenata viikkokisoissa Maaniittu- Ihantolan radalla tulevaa synkkää koitosta varten.

Eilisen käynnin jälkeen pikku-ukko korvien välissä sanoi "luovuta ennen kuin on myöhäistä". Kuittasin sen kuitenkin lauseella "periksi ei anneta ennen kuin kädet ja jalat on poikki, tai ratinkit laskee alle 400"

[gunners]

Eilen viikkokisoissa Maaniittu-Ihantolan radalla. Pelottavan huonosti meni kisa
Avauksissa on suuren suuria vaikeuksia, karkaavat sinne sun tänne. Mutta ei väylälle! Putti on lähinnä humoristinen.
Mutta kivaa se vaan oli hyvien kavereiden seurassa.

Nyt kun maanantain Lemmenlaakso visiitistä on muutama päivä kulunut, ja alku shokista toivuttu niin erittäin suurella mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.
Pari kaveria on tällä viikolla radalla käynyt treenamassa lauantaita varten, ja kumpikin piti rataa haasteellisena, mutta sinänsä hyvänä.

Ehkä olin asenne vammainen maanantaina, joten katsotaan uusin silmin ja avoimin mielin lauantaina uudestaan. Ja varmasti kirjoitan rata arvostelun sitten joskus ensiviikolla, kun olen kisasta toipunut noin niin kuin henkisesti.

Kaiken maailman kiireet eivät mahdollista Nokialle lähtöä tänä kesänä, ja niin joudun seuraamaan suurta ja mahtavaa netin tulospalvelun ja videoleikkeiden kautta.

[gunners]

Pelasin yhden kaverin kanssa Nummenmäessä ensimmäistä kertaa, kun rata oli juuri valmistunut.
Mitä pidit radasta ?, kysyi kaveri rundin jälkeen.
No eipä tarvi enää tänne tulla, vastasin. Todella tylsä rata, aprikoin.
No viime kesänä tulin katuma päälle, ja ajattelin että täytyyhän siellä uudestaan  pari rundia pelata. Sopivasti Ville, Susanna ja kumppanit olivat siellä ja tarjosivat peliseuraa.
Seura olikin mukavaa, mutta rata ei maistunut. Ehkä nyt oli jo viimeinen kerta.
Muutama viikko sitten Riku soitteli, että lähtisinkö Nummenmäkeen pelaamaan hänen ja HooDeen kanssa. No kun kerta kaveri tulee Oulusta asti heittämään, niin onhan se mentävä.
Tässä oma mielipiteeni tulevasta SM-areenasta. En kuitenkaan ole pelannut niitä uusia kisaväyliä.

Nummenmäki Discgolf Park

Hyvinkää läpi kulkevan pääkadun päästä vasuriin mäntymetsän siimeksestä löytyy parkkipaikka läheltä Ykkösteetä. Välissä vielä lämppäkori, joten kaikki siltä osin kunnossa.
Avausväylä kutkuttava puolipitkä pilli, kertoo jo aavistuksen mitä tuleman pitää. PYSY VÄYLÄLLÄ! Kakkonen on pitkä hysseväylä, suosikkiväyläni kyseisellä radalla.
Väylät jatkuvat sitten hamaan tappiin asti tasaisesti hysseä, antsaa , suoraa niin kuin pitääkin. Muistuttaen koko ajan kuitenkin että parempi olisi pysyä pääosin varsin kapeilla väylillä. Muuten kutsuu MÖRRI!

Rata on varmasti teknisesti hyvin suunniteltu, onhan sen takana Suomen ykkösmies alalla. Haastava se on, ja siltä osin soveltuu hyvin SM-kisa näyttämöksi.
Teet ovat hyvät, joskin mattojen alta etureunista on ainakin joillain väylillä maa kadonnut alta. Väylät ovat ihan kelvollisesti putsattu, eli hyvät kävellä. Ollaan nyt metsässä, eikä maalikylien kaduilla pitää aina muistaa.
Ne mörrit ovat kovasti herättäneet keskustelua. Itseänikin ne harmittaa, mutta kuka käskee sinne heittää. Oma vika!
Se minkä takia olen aina sanonut ennen seuraavaa kertaa etten enää sinne eksy johtuu radan visuaalisuudesta. Tai sen puutteesta tässä tapauksessa.
Radalla ei ole juuri nimeksikään korkeuseroja. Eikä oikein mitään muuta kuin puita. Kyllähän metsät rauhoittaa mieltä, mutta vastaavanlaista maisemaa voisin käyttää enemminkin mustikoiden poimimiseen kun frisbeegolfiin.

Jussi on varmasti ottanut kaiken irti mitä alueesta voi saada rataa suunnitellessaan. Ja kaupunki taikka paikallinen seura on tehnyt ison, ja hyvän duunin radan rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Rata on hyvin opastettu, ja infotaulujakin varmaan enemmän kuin missään muualla.
Rata on kivan pituinen kiertää, ja helppokulkuinen.
Lähialueella on vaan niin monta mielenkiintoisempaa rataa, etten sen takia Nummenmäkeen kovin usein eksy. Mutta viime käynnin jälkeen (heitin huonosti), en enää pidä rataa ollenkaan vastenmielisenä. Sen haasteellisuus on kuitenkin opettavaista, joten kyllä sinne kannattaisi mennä useimminkin.

Nummenmäki erottaa jyvät akanoista tulevissa SM-kisoissa, ja varmasti monissa muissakin kisoissa.

Ja niin kuin eräs pelaaja sanoi "eihän tää ole niin paha kun on puhuttu. Ihan tyypillinen Suomalainen metsärata"

[mykey]

Lukemista päätellen Lemmenlaaksoa ei tainnut olla kovin lempivä ja nuori männikkö taisi tulla tutuksi, raporttia odotellessa hymyä kesän jatkoon.

[gunners]

No ei siellä lempi leiskunut, ja mäntyjä tutuimmaksi taisivat tullan vanhat ja nuoret kuuset. Usein tuli mieleen, että nyt lähti kiekko hevonkuuseen!

En mitään väyläkohtaista reportaasia tee, jo ihan senkin takia etten millään muista miten heitin, ja missä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kisakone oli arponut samaan pooliin kivasti 3 KKp/Bats pappaa, ja seuraksi saatiin Tammisaaren Timppa. Ykkösväylältä lähdettiin, ja lisämausteen siihen antoi lisäkisa. Väylän lähimmäksi koria avanut pääsi varsinaisen kisan päätyttyä CTP- finaaliin.
Jännittikö se, vai kisan aloitus jokaista kokenutta ratakettua niin paljon ettei mistään avausheiton juhlasta voinut puhua. Olisi ollut hauska nähdä kyseisen poolin avaukset European Openissa kuulutuksien ja taputusten läsnäollessa.
Mulla kävi paras tuuri, ja olin lähimpänä koria joten lisäkisa päivälle oli taattu.

1. kierros jo osoitti että Hämis on tänään iskussa, ja löytyy varmasti korkealta lopputuloksissa. Yhtälailla me muut löydetään hänniltä. Rata teki useillakin väylillä tepposensa, mutta varsinaiset hirvitykset omalle kohdalle olivat väylät 11, 12 ja 17. Koska en ollut aikaisemmin pelannut Lemmenlaaksossa kuin väylän 1 kokonaan, ja avannut väylät 2-5 niin väylän 11 oikealla puolella ja korin takana ollut rotko selvisi mulle vasta surkean avausheiton jälkeen. Siellä korin takana alhaalla rotkossa nuorten tiheästi kasvanneiden kuusien alla totesin alistuneena etten ole koskaan pelatessani ollut näin synkässä mörrissä. Eikä muutenkaan ylipäätään tulisi mieleenkään mennä moiseen vankilaan.
Kierros pelattiin kuitenkin hyvässä hengessä, ja hengissä pysyten loppuun asti. Lounasta syötiin Järvenpään metropolin keskustassa, hyvältä maistui. Hämis oli ottanut selkeän kärkipaikan meidän luokassa, ja kuten ounastelinkin, me muut sijoituimme surkeilla tuloksilla häntäpäähän.

Toiselle kierrokselle annettiin ukkosvaroitus, mutta kaukaista jyrinää lukuunottamatta selvisimme kisan loppuun asti varsin kuivana. Kierros meni osaltani hieman puolihuolimattomasti tsemppi mielialaa löytämättä. Puolivillainen tekeminen kuului entistä toistuvampana kopinana, ja piiitkän Bogey-junan muodossa. Varsinaisia katastrofeja en kokenut kuin väylällä 17, mistä muodostuikin painajaiseni Lemmenlaakson haastavalla mutta ei loppujen lopuksi yhtään hullummalla radalla.

Yllättäen ainakin meidän luokassa tulokset heikkenivät kauttaaltaan, mutta ilokseni Hämis piti pintansa suvereenisti. Komean pokaalin sai Juha kotiin vietäväksi, tosin kahtena kappaleena kun se hajosi jo parkkipaikalle mennessä.

TD-Mikko oli laatinut mukavan hankalan alamäki CTP-väylän finaaliin. Toiselta kierrokselta mukaan pääsivät poolien parhaat väylän 18 avaajat. Meidän poolista kisaan selviytyi Karkkilan Keisari Raimo Määttä.
Kaksi lähimmäksi koria heittänyttä saivat upeasti maalatun Lemmenlaakso First Run kiekon.
Yllätin itseni, kilpatoverini ja runsas lukuisen yleisön heittämällä Meteorin antsalla toiseksi lähimmäksi koria. Tulihan taas yksi muistokiekko kokoelmiini.

Vaikka heitin odotetusti erittäin surkeasti, niin silti nautin kisasta suunnattomasti. Erityisen iloinen olin Hämiksen voitosta ( vaikka hävisin hänelle jätskin ), ja Lylyn rohkaisevan hyvästä pelistä ( vaikka voitin häneltä jätskin ).

Mukava henkinen kisa! Kiitos kaikille kilpakumppaneille, TD- Mikolle, järjestävälle seuralle ja tärkeää työtä tehneille spottereille.

[gunners]

Eilen illalla Ristikiven Flexi kisassa nauttimassa onnistumisista ja manailemassa munailuja. KKp/Bats pooli Ilpo, Lyly, Hämis ja mää lähdettiin vähän ennen kuutta pelaamaan. Seuran Bagtagit, ja muut henk.koht. vedot veivät huomion itse kisasta.
Tasaisissa merkeissä edettiin alusta hamaan loppuun asti. Jokaiselle tuli vuoron perään mansikoita ja kärpässieniä.
Rajamäen äijät olivat kisan jälkeen sitä mieltä, että Rajamäen liikuntapuiston fudiskentillä harjoittelu menee aika hukkaan kun päästään pelaamaan ahtaita metsärännejä.
Itse pelasin hetkittäin kohtalaisesti, mutta kyllä tällä erää kateissa oleva draivi aiheuttaa jatkuvasti harmia (jopa äänekkääseen manaamiseen asti ). Se vaan ottaa pattiin kun avausheitto kolahtaa puuhun jo kahden metrin päässä teeltä.
Ristikivi on kyllä äärettömän kiva rata pelata, missä kuitenkin kaikki bogeyt ja pahemmat lukemat harmittaa normaalia enemmän.
Meillä kaikilla oli kuitenkin niin mukavaa, että voi jospa saisin olla joskus toistekin mukana.
Nyt takana on aika tiuhaan tahtiin pikkukisoja. Tänään vielä Rajamäen viikkokisat ah! niin vihreällä nurmella. Sitten on lyhyt tauko, koska seuraava kisa taitaa meikäläisellä olla Kaatiksella joku Lizotte parigolf juttu. Siitä en tiedä sen kummenpaa, kun että pariksi pyydettiin.
Sen kisan jälkeen ei ole tiedossa kun iso huippukisa Mikkelissä, Wauhtipyörä Openiin onkin sitten kokoontunut suurin osa Suomen valioista......ja minä

[mykey]

Muistahan hakea voittorahat ristikiven MPG jaettu 1.sija eli Voittohan se sieltä napsahti ja oman ratingin yli, että ihan kivaa taisi olla paitsi väylällä 17..

Samaa hommaa tarjolla ensi viikolla Sibbessä..

[gunners]

Hitsin, hitsin hitsi kun en muista niitä väylä numeroita. Mutta 17 väylän avaus oli painajaismaisen huono! Varmaan etenin 10m, ja sinne oikealle pusikkoon. Sieltä heitin vasemmalle pusikkoon. Sieltä kurottamalla forella korista katsottuna vasempaan pusikkoon. Neljäs heitto sitten alle, ja nosto tupla bogey. Närästi!

Se uusi väylä siellä tehdas alueen aidan vieressä. Näyttää muuten upealta, ja niin ihanan synkältä. Avaus 3 metriä eteenpäin oikealla olevaan puuhun, mistä kiekko kimpoaa oikealle aidan viereen. Sieltä neppi väylälle ( harvinaisen fiksu teko). Kolmasheitto jää n.8 metriä vajaaksi, ja kulmaan mistä ei millään pysty korotettuun koriin edes yrittämään. Yritin kuitenkin jotain typerää puun kiertävää hysseä. Tuurilla korin ohi lentänyt kiekko jäi kuitenkin ylös, joten selvisin pälkähästä tuplalla.

Kolmas tupla tuli siltä notkon ylitysväylältä (missä on se bägiteline). Surkea avaus, johti surkeaan kakkosheittoon, mikä johti onnettomaan kolmosheittoon, minkä jälkeen vääjäämättömästi surkea pitkä putti yritys. Viides sitten koriin ja näin tupla oli valmis.

Mutta oli kuitenkin ihan hyviäkin suorituksia, mutta turhaa niillä on retostella!

Eilen luulin nauttivani upeassa kelissä pelatussa viikkokisassa, mutta toisin kävi. Fudistreeneihin oli pakko ehtiä, ja sen takia tekemiseni oli kiireistä ja harkitsematonta. Sehän takasi erittäin huonon pelaamisen, enkä päässyt missään vaiheessa normaaliin frisbeegolf on parasta flowhun.

Olen Norjan reissun jälkeen pelannut 4 pdga kisaa, ja 2 viikkokisaa ja välipäivänä heitellyt jonkin aikaa. Eilen alkoi tuntumaan siltä, että olisi tauon paikka. Heitot karkaavat mihin sattuu, ja se sattuu!
Ehkä silloin tällöin muutama putti takapihalla, ja sitten uudella innolla Kaatiksen Lizotte parigolfiin.

Sibbe jää ensiviikolla väliin (tekisi kuitenkin mieli mennä ). Olen kuitenkin maanantaina Sipoossa fudismatsissa, ja keskiviikosta perjantaihin olen illat duunissa. Joten on kohtuullista että olen edes yhden illan kotona, tosin silloinkin olen loppuillan fudistreeneissä.

Soturille tiedoksi: Olen iloinen viimeaikaisista kisatuloksistasi, ja ratingien noususta. Toivottavasti olet nyt löytänyt pysyvän tasapainon pelaamiseesi, ja sitä kautta alat kolkutella 900 pisteen keskiarvoa.
Muutama vuosi enää, ja sitten lähdetään maailmalle mastereiden MM-kisoihin

[gunners]

Vaikka tämä on treenipäiväkirja osio, niin naputtelen tähän silti etten sitten viime tiistain Flexikisan jälkeen ole koskenutkaan kiekkoihin. Täytyyhän sitä olla lepopäiviäkin
Eilen vietettiin leppoisaa kesäpäivää Tammisaaressa, tai yöhön se meni kun kuunneltiin kotimaista, ja ulkomaista poppia livenä. Paul Oxleystä aloitettiin ( yllätti positiivisesti), Bo Kaspers Orkester soitti hienosti, Hector on aina Hector and his power band soittaa komiasti. Illan pääartisti Toto ei jaksa kauheasti kiinnostaa, joten lähdimme ajelemaan kotiin päin jo klo.23 aikaan. Africa!
Ennen kulttuuri pläjäystä piti kuitenkin käydä pyörähtämässä radalla...ilman kiekon kiekkoa! Komeat väyläopasteet oli sinne vaihdettu ( varmaankin pro-tourin aikaan jo ollut käytössä), ja muutenkin rata näytti olevan hienossa kunnossa, kun ajoimme sen hiekkatie lenkin. Pelaajia ei kyllä juurikaan näkynyt.
Tammisaaren rata on minulle yksi kaikkein tärkeimmistä ja rakkaimmista. Sieltä on paljon hyviä, ja vähän ikävämpiäkin muistoja.

[gunners]

Eilen aamulla ensimmäisellä lautalla Pihlajasaareen nauttimaan auringosta, merestä ja yksinolosta. Lueskelua, löhöilyä ja välillä makoisaa lohikeittoa saaren Ravintolassa.
Muutamaan puheluun piti vastata, ja yksi niistä muutti illan suunnitelmat. Hämis kysyy Sibbeen pelaamaan flexikisaan.
Onhan mulla bägi takakontissa, eli jospa sittenkin. Olihan viimeinen heitto suoritettu viikko sitten viikkokisoissa.

Mun päivä venyi kuitenkin sen verran, että peräkanaa ajettiin Sibbeen, missä meitä myöhästyneitä Lyly, Aki ja Ilpo odottivat. Ilmoittautuminen ja ilman yhtäkään lämmittely heittoa baanalle kun kello näytti jo viittä vaille kuutta.
Alku meni ihan kivasti meikäläiseltä, vaikka 3 ensimmäistä pirkko mahdollisuus väylää pelasin "vain" paariin. Nelosväylälle hyvä avaus, mutta sitten todellinen aivopieru! Muka järkevä hysse lähestyminen, lähestyikin koivun kyljestä kauemmaksi korista...bogey! Tältä väylältä
Seuraava väylä on pitkä par nelonen. Avausheitossa OB vaara jäykisti ranteen, selkärangan ja umpisuolen. Heitosta tuli arka ja parka tussahtaen maahan ennen OB tikkuaitaa. Kakkosheitto paikaltaan kuitenkin varsin mainio väylän vasempaan reunaan entisen OB saaren kohdilla. Sieltä erittäin hyvä hysse lähestyminen, tai siis odotin lopputuloksen olleen paremmankin mutta n.8 metrin puttihan siihen kuitenkin jäi. Oikealle frisbeegolfaajallehan se ei ole mikään ongelma, mutta kaltaiselleni valeheittäjälle se on. Tällä kertaa kuitenkin kiekko päätyi ketjuja kilistellen korin syöveriin, ja niin olin palannut takaisin par junaan. Se kesti vielä seuraavankin väylän, mutta sitten alkoi mystinen metsäosuus. Vaikka olen metsien mies! Puiden halaaja! niin silti tunne ei ole molemminpuoleinen. Metsät ja puut ilmiselvästi vihaavat meikäläistä.
Meni pelaaminen sellaiseksi konttaamiseksi, ettei edes makeat mustikat tuoneet lohtua.
Polvet ruvella konttasin väylä kerrallaan takaisin aukeille niittyväylille....aaaahhh! sitä väylien leveyttä ja helppoutta.
Kaksi birdyäkin siihen loppuun tölväisin, ja varsinkin väylän 18 pirkotus maistui makoisalta. Avaus Surgella siihen alas keskelle väylää. Kakkosheitto loistava antsa METEORilla (tähän tarkoitukseen huikea lätty) kuuteen metriin.
Korin takana hyytävä pudotus! Mitä teen? Pistänkö alle, ja otan suosiolla parin. Yritänkö pirkkoa, ja pelaan bogeyn, tai vielä enemmän?
Aki puttasi hieman kauempaa ennen minua, ja rotko kutsui.
Kierrosta maustanut kova tuuli oli kuitenkin parahasti tyyntynyt tässä vaiheessa, joten ei muuta kuin itseluottamusta uhkuen putti sisään ja kolmonen korttiin.

Plussalle mentiin kahdeksan heiton verran, ja reilu tappio Hämikselle joka pelasi hienosti ja tasaisesti koko radan.

Niin paljon jäi hampaankoloon varsinkin metsäväyliltä, että seuraavaa Sibbe kisaa odottaa jo vesikielellä ja hyvällä mielellä.

[gunners]

Aikamoista touhua! Vettä sataa, ja on pimeää vielä tähän aikaan.
Ajatusleikki: Mitä jos mulla olisi ollut tämä vkl vapaa? Kolme kovaa kisavaihtoehtoa olisi ollut tarjolla. Riutan Hobitti-polut olisivat tarjonneet jännitystä yli rajojen, ja olisi ollut lähellä.
Kauan haaveilemani Raaseporin Helmi hienoine väylineen kutkuttaa aina.
Mutta tällä kertaa voiton olisi varmaankin vienyt pisimmällä ollut kisa, eli Seppo Nieminen Classic Kauhajoella.
Totuttuun tapaan en sitten kuitenkaan päässyt edellä mainituista mihinkään, joten Kisakoneen ja saapuneiden viestien kautta eletään hengessä kavereiden ja tuttujen puolesta.

Huomenna kuitenkin Kaatikselle Lizotte Doublesiin! Kovakuntoisen Essin kanssa pelataan, ja nautitaan hienosta radasta useiden heittojen kera.
Koska kilpailuviettini on sammumaton, niin tavoite pitää asettaa. Ja se on kuitenkin kaikesta huolimatta semmoinen, ettei nimemme ole tuloslistan ankkuri paikalla. Luotto Essiin on järkkymätön!
Tavoite on kova, mutta haastava!