WASA OPEN 2000 Vaasankin veri vapisee!
Palataan hetkeksi muisteloihin! Aiemmin olenkin hieman kertoillut Wasa Open kilpailuista, jotka ovat kuuluneet kisakalenteriin jo 1990 luvan alusta.
Minulle Wasa Open 2000 on sillä tavalla merkittävä kilpailu, että se oli elämäni ensimmäinen frisbeegolf SM-osakilpailu.
Osakilpailu....mikä se sellainen oli? Niihin aikoihin pelattiin 6 osakilpailua, mistä jaettiin pisteitä sijoitusten mukaan. Luokkia oli vain 3, avoin, naiset ja juniorit 18v. Neljä parasta pistemäärää laskettiin mukaan kokonaispisteisiin, junnuilla kuitenkin vain 3. Osakilpailun voittaja sai 200 pistettä ja loput huikean monimutkaisen kaavan mukaan laskien.
Sen vuoden osakilpailut järjestettiin Vaasassa, Heinolassa, Munkkiniemessä, Tampereella ( kuului myös Eurotouriin), Kauhajoella ja Suomenlinnassa ( Eurotour).
Mutta Vaasasta aloitettiin. Kannelmäen kiekkokarjut Jussi ja Janne Linberg hakivat minut oikein kotiovelta autollaan ja matka Pohjanmaalle alkoi.
Odotukseni olivat korkealla, minkälaiset ovat meiningit oikein SM- kisoissa? Saankohan helposti ne 200 pistettä?
Matkahan on kuten hyvin kaikki tietävät pitkä ja kivinen, mutta ei mäkinen kun kerta lakeuksilla liikutaan. Jussi ajoi suoraan majapaikalle, eikä mihin tahansa 5 tähden lukaaliin, vaan Veli Berglundin ilmaiseksi järkkäämään jonkun ilmaisjakelu lehtien varastohalliin. Majoitukseen kuului lattiatasolla sijaitseva unipatja, ja vaihtoehtoisesti kerrosnukkuminen kuormalavalla valitsemallaan hyllytasolla.
Paperipöly oli sen verran kova että joillekin nukkuminen oli mahdotonta ja aamulla heidän silmien väri muistutti lähinnä särjen vastaavaa. Perjantai illasta muistoihini jäivät kyläily käynti kotonaan kovassa kuumeessa maanneen A-P Korkeamäen luona. Kyllä oli rajamäen poika aika hiljainen kun katseli A-P: een huonetta, seinät ja hyllyt (taisi olla kattokin) täynnä kiekkoja, fribajulisteita jne. Onko tuollaista olemassakaan? ihmettelin.
Majapaikassa tutustuin myös suupalttiin junnuun, joka korkealta hyllynlavalta höpötti katkeamattomasti anhyzereistä ja hyzereistä. Eli he joiden unta ei pöly häirinnyt, pysyivät hereillä junnun jatkuvan papatuksen takia. Poika oli kuitenkin hauska, ja tavattoman innostunut heittämisestä että ainoastaan positiivisesti juttua muistelen. Poika oli muuten Juho Parviainen, jos joku nyt sattuu tuntemaan
Kisan ensimmaäinen päivä pelattiin Arboretum puistossa, lyhykäisiä teknisiä väyliä. Olin täysin shokissa kun aamulla saavuimme palaajakokous paikkaan.
Siinä parkkipaikalla kokoonnuttiin, järjestäjät olivat kyhänneet ison tulostaulun mistä löytyivät kaikkien nimet, olisiko meitä ollut reilut 40 pelaajaa. Tällaistako on tämän lajin SM-kisat?
Yllätyksen ja voisi sanoa jopa pienen pettymyksen jälkeen kuitenkin kisa vei mennessään. Siinä kiekkoa nakellessa unohtui kaikki glorian puute! ja sen kesän aikana oppi huomaamaan kuinka hienoa oli kuulua frisbeegolf sceneen.
Sunnuntai heitettiin Hietasaaressa, jälleen pieni tila 2*10 reikää, lyhkäisiä mutta intresantteja. Meri pelotteluakin oli, mutta valitettavasti se oli vielä jäässä. Kahtasataa pistettä en saanut, päinvastoin olin muistaakseni toiseksi viimeinen, voitin kuitenkin Riku Kaajakarin! Sen jälkeen kehityskäyrät ovat kuitenkin menneet vahvasti eri suuntiin.
Hietasaaressa tutustuin myös puttilegenda Ilkka Tammiseen, joka myi minulle ison määrän Ken Climo Gazelleja, joista tulikin minun luottokiekkoja etten sanoisi jopa tavaramerkkejä!
