Kun katsoo taas tämän päivän tuloksia, niin ymmärrät miksi suhtaudun ilman intohimoa yksittäiseen kierrokseen.
Lyhyt katsaus kauden itselleni suurimpaan, kauneimpaan ja merkittävämpään kisaan.
1 kierros: Normaali väykkää! Kierrokseen mahtui muutamia oikein hyviä suorituksia ( en kyllä muista tähän hätään muuta kuin väylän 11 avaus), ja todella paljon luokattomia suorituksia. Eli kierros meni osaltani kovista ennakko odotuksistani huolimatta hyvin tyypillisesti. Jotain hyvääkin oli, pooli kaverit olivat loistavia, kiitos heille!
2. kierros: Lounas tauon käytin evästelyyn ja avoimen luokan seuraamiseen ja kuvaamiseen. Siitä tuli hyvä fiilis toiselle kierrokselle, ja sen päätinkin pelata sydän ja järki mukana. Pelasin kierroksen omien kykyjeni ylärajoilla. Keskityin jokaiseen heittooni, puttiini ja kaikkeen. Minun poolissani oli mulle entisestään täysin tuntemattomia pappoja, ja yleensä umpimielisestä luonteestani johtuen en tunne oloani kotoisaksi sellaisessa tilanteessa. Mutta papat Turuust, Riksusta ja Ähtäristä olivat erinomaisen mukavaa heittoseuraa, joten rennon letkeässä tunnelmissa hienoa rataa kierrettiin. Kierrokseni meni osaltani kaikin puolin mallikkaasti vaikken taaskaan yhtään Pirkkoa matkalla kohdannut.
3. kierros: Aurinko paistaa ja TUULEE!! Fiilis oli odottavan korkealla, ja into piukalla. Mutta oikeastaan jo ensimmäinen heittoni todisti ettei tuuli, kiekko ja väykkä viihdy yhdessä. Kierros sisälsi niin paljon uskomattomia suorituksia, joita nuo mainiot poolikaverini Sepi, Timo ja Markku eivät nauramatta voineet seurata. Valitettavasti itseltäni meni homma vähän leikin puolelle, mikä huipentui viimeisen reiän 8 lukemiin. En osannut millään tavalla vastata tuulen kuiskailuun, joten totaalinen katastrofi kierroshan siitä tuli. Pahimpana asiana pidin kuitenkin että menin hölmöyksissäni heittämään itselleni arvokkaan Vaasa Open kiekon siihen 15 väylän takimmaisen paskalammen etureunaan. Jani lainasi ystävällisesti haraa, mutta en löytänyt kuin 2 vierasta kiekkoa mitkä palautin kisatoimiston laatikkoon.
Mutta kaikesta huolimatta oli mahtava viikonloppu upealla radalla, hienossa seurassa! Kiitos NFS!!!
Uskomaton jopa liikutusta aiheuttanut yhteisöllisyys friba piireissä tuli myös koettua. Janne Lindberg meilasi mulle että joku myy jossain netin huutokauppa jutskassa mun vanhaa Gazellea, ja sitten itse kisassa tuntui siltä että joka toinen oli huolissaan ja jopa vihaisina kiekon kohtalosta. Myyjä on kuitenkin ottanut minuun tänään yhteyttä, joten kaikki on sen osalta OK!
Kiitos kaikille jotka olette olleet hengessä mukana!!!
Frisbeegolf on upea laji ja ilmiö, ja ihmiset sen piirissä mahtavia!
