Eri kaupungeissa voi olla eri, mutta oma kokemus on että Liikuntapalvelu on vaan "jees jees kiva kun teette jotain mutta ei meillä mitään muskeleita ole mihinkään" ja sitten tuo Puisto-osasto on se joka oikeasti jyrää.
Suosittelen erittäin lämpimästi pyrkimään hlökoht. tapaamiseen, mikä luo ihan eri pohjan viestinnälle kuin sähköposti/puhelin.
Ja seuran ominaisuudessa tosiaan paremmat mahdollisuudet. Tai vaikka ei edes virallinen RY niin joku ryhmä joka pystyy näyttämään sitoutuneisuutensa hommaan.
Näinhän se on. Liikuntapalvelut on suomalaisissa kunnissa ehkä keskimäärin se toiseksi pienin ja vähävaraisin ja -väkisin yksikkö. Nuorisopalvelut tulee sitten vielä liikunnankin takana. Sitten kun vielä otetaan huomioon se ikävä trendi että kentänhoitajia ollaan siirretty monissa paikoin liikunnalta puisto- tekninen- rakennus- younameitosastolle. Tuloshan on liikunnan kannalta ollut yleensä katstrofi ja luojan kiitos trendi lienee kääntymässä pikkuhiljaa.
Tämä sanottuna liikunnan resurssit toteuttaa asioita itse ja varsinkin totetuttaa asioita jotka tulevat ylläpitovastuun kera ovat minimaaliset. Liikuntaa en nyt kuitenkaan kutsuisi ihan jees kiva juttu kun teette jotain, mutta ei meillä ole muskeleita henkiseksi virastoksi, yleensä liikunnan rooli toki on innostua ja lobata muiden hallintokuntien nyrpisteleviä ja pelokkaita virkamiehiä. Yksin se harvoin saa paljoa aikaa, ihan jo siksi että uuden kehittäminen menee liki aina jonkun muun hallinnassa olevalle maalle.
Miksi sitten RY tai muu yhteenliittymä on aina yksityishenkilöä kiinnostavampi partneri. Siksi että yhdistyksellä toivon mukaan on kykyä ottaa iso rooli ylläpidossa.
Frisbeegolfin onni on toki se, että päätöksenteossa sen maine on hyvä, kunhan laji piilotetaan metsään. Helppojen puistoratojen osalta kannattaa hakea liittoutumaa sotesta vaikka vanhuspalveluista tai kuntoutuksesta. Minä olin ainakin ihan puulla päähän lyöty kun sain aikanaan tukea fribaratojen rakentamiseen ja kehittämiseen fysioterapeuteilta. Viesti oli se että kunnassa oli suuri joukko yli seitsemänkymppisiä miehiä ja naisia, jotak haluaisivat kiekkoa viskellä. Ongelmana oli olemassaolevien ratojen vaikeakulkuisuus. Eli jos rata tai osa siitä on helposti saavutettavissa jopa pyörätuolilla tai huonoilla jaloilla, voi tukea löytyä ainakin minut yllättäneestä suunnasta.
Ja virkamiehenä voin myös kertoa, että byrokratia ei aina ole hidasta, hidas byrokratia on toki virkamiehen työväline silloin kun hanke ei innosta. Oikeaan paikkaan ja hyvin suunniteltu fribarata on päätöksenteossa parhaimmillaan viikon keissi ja huonoimmillaankin ehkä kuukauden kestävä asia. Huono paikka ja huono suunnitelma muuttaa asian. Kuten myös se ettei hanke sitä käsittelevää virkamiestä tippaakaan kiinnosta.
