Kisakiekalle

[Santoso]

Foorumilla oli ketjua lämpästä ja valmistautumisesta kierrokselle. Tapani, Ari & muut on kertonut myöhästymistä, polvijuoksuista ja muista hikiharjoitteista.

Sen vähän mitä oon frisbeegolffissa kisannu niin kovasti mollivoittoisesti on kaikki rundit alkanut. Jänskä, dieseli nakuttaa ja olkapää kylmenee.

Nyt kysyn mitä jengi tekee ilmo-pelaajakokous-eka tii välillä että joku roti ois eka heittoon?

[Maikkari]

En varsinainen kilpapelaaja ole, mutta yleensä digannu hyvän musiikin kuuntelemisesta. Genre ja menevyys kannattaa valikoida oman heittotyylin mukaisesti

[Sir Beef]

Mikä kellekin toimii.. itsekin tämmönen laiska nelikymppinen jäykkis.. mut silti ilman sen kummempia lämmittelyjä se kierroksen romahdus ( joka aina tulee anyways ) tapahtuu täysin satunnaisesti joko kierroksen alussa, lopussa tai keskivaiheilla.. eli enemmän varmaan sitten mentaalijuttua ainakin itellä 

[Flick Maniac]

Lämmittelyn puutteeseen auttaa vain lämmittely.

Sen sijaan kisahermoihin auttaa vaan kisaaminen. Kokemuksen kautta karisee, jos karisee. Voi se konkarinakin joskus tuntua mutta tosipelaaja tekee siitä hyödyn eikä haitan.

[Joni]

Noh, laitetaas oma rituaali tanne.

Itse pyrin saapumaan radalle vahintaan tunnin ennen kierroksen alkua/pelaajakokousta, about 60-90min. Alkulammot Ultrastarin kopittelulla n. 10-15 min, pienta juoksua samalla ja saa koko kropan alkujumit auki. Vahan MTA:ta. Musiikit korville ja suuntana random vayla lahella, jossa n. 5-10 avausta ja putit. Foreja ja bakkareita tasapuolisesti. Pelaan n. 5-9 vaylaa, joista jokaisella vahintaan 5 puttia ja 3 avausta (bakkari ja fore + whichever oli huonompi. Eri linjoja kanssa jos ei ensimmainen toimi!). Vahan snackseja valilla, myslipatukoita + hedelmia. Vaylien jalkeen jaan jollekin korille (mieluiten rinteessa/maen paalla sijaitseva) puttailemaan n. 15 minuutiksi. Jos ei draivit tunnu hyvilta niin niita fiksailemaan viela hetkeksi. Tassa vaiheessa yleensa alkaakin jo pelaajakokous, jonka aikana pyrin valttamaan heittojen tai kierroksen ajattelua. Yleensa pelaan oman lahtovaylan kerran (2 avausta, fore ja bakkari), ja pienta puttailua korilla 2 min merkkiin asti. Tassa valissa omena tai baanaani ennen kierroksen alkua. Ensimmaisella vaylalla sitten taysi focus paalla & hyvin lamminnyt kroppa! Itse en mistaan venyttelyista pahemmin tykkaa, joten se tuppaa jaamaan valista.

Kannattaa pyrkia juomaan tarpeeksi, melkein liikaakin, jottei vasy iske ennen kierrosta!

[Kempster]

Huh, tuli melkein hiki kun luki Jonin postauksen, aika hurjat lämmittelyrutiinit... mutta ei siinä, ei se väärin ole. Lämmittely ennen kisakierrosta on todella henkilökohtainen juttu, ja metodeita on varmasti yhtä monta kuin pelaajiakin – toisilla tarvii defan pörrätä tunti ennen starttia, toisille riittää vain hehkutus ennen ajelua ja jotkut tykkää lähteä kylmiltään tökkimään (mutta lasit kannattaa skrapata;).

Itse en ole ikinä lämmittelystä oikein perustanut (tai siis kyllä mä sen tärkeyden ymmärrän, mutta mutta...), joku siinä vaan ei maistu eikä toimi itsellä. Ei siinä etteikö heittäminen napostelis mutta, ehkä mä oon aina halunnut säilyttää yllätysmomentin tai jotain (ja ihan lajissa kun lajissa olen tykännyt lähteä painamaan about kylmiltään... ehkä nopealla hehkutuksella), näin ei tuu alussa ryittyä ja revittyä, ja rennosti kun alottaa niin suorittaminen on rauhallista ja nousujohteista(?). Jotenkin aina tuntunut että siihen lämmittelyyn menee se paras tatsi, ja varsinkin henkinen lataus... ehkä muutaman kerran olen pelannut pari väylää tai aloitusväylän ennen kisakierrosta – ei ole pelillisesti välttämättä vaikuttanut suuntaan eikä toiseen mutta mentaalitasolla sekoittaa pakkaa.

Yleensä tulee lähdettyä kisakierrokselle siis lähes kylmiltään (kisan koosta ja tärkeydestä riippumatta), joskus maksimissaan muutama putti, pari pyyhedraivia ja jokunen rento neppi, unohtamatta läpänheittoa;). Tuo lämmittelemättömyys koskee siis lähinnä ensimmäistä kierrosta, yksi syy siihen on se että olen yleensä myöhässä – ja jos olen ajoissa niin jään höpöttelemään tai jotain muuta yhtä kehittävää...

Mutta toinen kierros onkin sitten eri asia, koska monesti se tauko tulee pahaan paikkaan, varsinkin jos ensimmäinen rundi on mennyt hyvin – niin silloin haluaa pitää lämmön ja hyvän heittotatsin päällä ja tulee heiteltyä paljonkin. Mutta vastaavasti jos on mennyt eka rundi persiilleen, niin sitten keskitytään läpänheittoon (koska tässä vaiheessa se hinkkaus yleensä vaan pahentaa), ja sitten toiselle kiessille ns. puhtaalta pöydältä.

Itselle tärkein latautuminen tapahtuu yleensä edellisiltana ja vielä rataa kohti mobilisoituessa, jolloin pelikirjaa käydään omassa komentokeskuksessa läpi.

Ps. Kylmällä kelillä kuuman kahvin juominen käy lämmittelystä

[Joni]

Vaikka heitto kulkeekin itsella kylmiltaan paremmin, kierrostulokset paranevat huomattavasti kunnon lammittelyjen jalkeen. Siina lammitellessahan oppii samalla mista suunnasta ja miten millakin puolella rataa tuulee. Eika tarvitse pelata paikkojen rikkomista taysilla rykiessa. Itse taas ensimmaisen ja toisen kierroksen valilla huilailen niin paljon kuin mahdollista, ei valia kuinka hyvin tai huonosti ensimmainen kierros on mennyt! Siina vaiheessa ei ole mielessa mikaan muu kuin ruoka ja karkitulos.

Kaikki henkinen kisaan valmistautuminen tapahtuu joko edellisina paivina rataa treenatessa tai kisa-aamuna (tutulla radalla). Eihan sita saisi nukuttua ollenkaan, jos kierrosta miettisi liikaa edellisiltana! Pelikirjan tulisi olla valmis jo hyvissa ajoin, joka itsella kuitenkin tuppaa muuttumaan vahan turhan usein ja kostautuu "tonnintappajina"!

Vahan edittia:

Finaalikierrokselle (final 9) valmistautuminen on vahan eri asia. Siina vaiheessa pyrin juomaan ja syomaan hyvin (ei liikaa) ja pitamaan kropan lampimana. Erona se, etta ajatus pyorii taysin vaylien ymparilla ja kayn jokaisen vaylan yksitellen lapi (jos ei ole safarimalli). Kun ensimmaiselle vaylalle paasee heittamaan niin focus purkautuu hieman ja peli on rennompaa!

[Kempster]

Tuossa on kyllä asiaa, ja pakko myöntää että jos pikkusenkin enemmän lämmitelen niin heitto kulkee paremmin – mutta kun fiilispelaaja olen, niin siihen fiilikseen se vaikuttaa jotenkin negatiivisesti... Ja tulee tehtyä liian nopeita ja perustelemattomia johtopäätöksiä lämmittelyn pohjalta, silloin se ilmenee yliyrittämisenä ja samalla tulee asetettua itselle turhia paineita (vaikka eihän tommosille vähäpätöisyyksille sais antaa valtaa).

Tuo tuulien tsekkaus on kyllä hyvä, mutta eihän niistäkään ikinä tiedä kun ne pyörii ja suunnat vaihtuu miten sattuu;)

Mutta pakko se on todeta että lämmittely, latautuminen, pelikirjan tekeminen, syöminen, juominen, nukkuminen jne. on todella henkilökohtaista, ja toisen kulta on toisen romurauta vai miten se meni;)

Mutta tämä on todella hyvä ja mielenkiintoinen aihe, nyt vaan enemmän tottumuksia, rutiineja, spekulointia ja jauhamista kiitos!

Ps. Olisi kiva kuulla myös rutinoituneiden pitkänlinjan ja monien isojen kisojen kokemuksen kartuttamien huippupelaajien mietteitä asiasta

[Enrico]

Omaan rutiiniin kuuluu se, että herään aivan liian myöhään, keitän äkkiä kahvit, kahvikupin kans vessaan, koiran hätäinen lenkitys, täysillä kamat niskaan ja viime tingassa pelaajapalaveriin. Sen jälkeen pari puttia ja kierrokselle. 4 väylän jälkeen tajuan, etten ole syönyt mitään eikä bägin pohjalta löydy edes sitä lytättyä Mars-patukkaa eikä tummunutta banaania. Kierrosten välissä käyn syömässä jotain rasvaista liian paljon ja toinen kierros menee ähkyssä.

Tähän asti on toiminu ihan kivasti.

[Ari]

Aamu on hankalaa aikaa. Ei oikein meikäläinen tahdo lähteä käyntiin eikä ruokakaan maistu. Kisapäivinä täytyy kuitenkin aamupalaksi jotain syödä.
Aika usein se on kupillinen tahi kaksi kahvia, paniini ja ehjä jotain siihen vielä jos maistuu. Joskus limppari ja pullakin.

Olen pyrkinyt tietoisesti olemaan rakentamatta mitään valtavia lämmittelyrakennelmia koska aina se vain ei ole mahdollista tai on liian hankalaa.
Isommissa kisoissa joissa pelataan yksi kierros päivässä, ei välttämättä pääse väylille lämmittelemään ollenkaan eikä monellakaan kentällä ole sellaista rangea joka nielisi isomman lämmittelijäporukan kerralla.
Jos taas pelataan kaksi kierrosta päivässä, on ruokailun jälkeen yleensä aika vähän aikaa mihinkään joten itse koen vähemmän olevan enemmän tällä kertaa.

Mielellään muutaman kovemman heiton heitän jos mahdollista, mutta kyllä sen heiton siellä selkärangassa pitäisi senverran olla ettei sitä tarvitsisi syvältä ainakaan kaivaa. Bäkkäriä ja hysseä muutama heitto ja sitten vähän ennen kierrosta muutama putti tarpeeksi läheltä, että jää sellainen sopiva fiilis siihen puttaamiseen. Kaukaa puttaamisen harjoittelu vartti ennen kisaa on turhaa hommaa, ei ne prosentit siitä nouse viime hetken vimpautteluilla.

Pyrin kuitenkin olemaan ajoissa paikalla, tosin tulee usein käytettyä se joutoaika turhaan höpöttelyyn mutta se on samalla sen kisafiiliksen luomista. Sitten numerolappu rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Tänä kesänä on tosin useita kisakierroksia joilla ensimmäiset väylät ovat olleet ihan kauheita. En viitsi siitäkään lähteä liikaa hätäisiä vetelemään koska toisaalta on sellaisiakin kierroksia jolloin homma on lähtenyt hyvin heti käyntiin.

Kisahommat on kisahommia ja niinkuin aiemmin sanottiin, kilpailemaan oppii vain kilpailemalla.

[Kempster]

Itselle ei aamurundit (edes ne jotka alkaa ennen kukonpieraisua) ole ongelma (entinen leipuri you know;P), vaikka en aamupalamiehiä olekaan ja valvominen myöhään on paha tapa. Noh, tämä meininki yleensä kostautuu sitten viimeistään iltapäivällä, toisella kierroksella. Ja kierros per päivä kisoissa ne puolenpäivän tuolla puolen alkavat rundit on usein myrkkyä, koska sehän on päikkäreille pyhitettyä aikaa

[ymme]

Itellä on vaikeinta aamukiesseille saada kunnon tankkaus aikaan, sillä herääminen tarpeeks aikasin sen verran vaikeeta. Kuitenkin kun vähintään sen tunnin ennen pelipaikalle lähtöä rupee juomaan vettä ja syö hyvin (about 2 h ennen kiessiä) niin ehtii hyvin energiat tasaantua ja nesteet imeytyä. Periaatteessa strategiana on juoda vähintään se 1,5 l vettä ennen tokan kiessin alkua (olettaen että 2 kierrosta / päivä), josta vähintään 1 l ennen ekaa kiessiä. Yleensä myös vähän maitoa aamulla, joka auttaa sitomaan nesteitä. Kesällä ja pakkasella varsinkin, kun pitää muutenkin juoda paljon

Nesteen ja ravinnon koen kaikessa urheilussa tärkeimmäksi valmistautumiseksi, sillä se auttaa yläkertaa pysymään skarppina ja kropan vetreenä. Tämän jälkeen tulee itse pelituntuman haku pienellä lämpällä, jonka todella pyrin pitämään minimissään. Pari puttia ja aloitusväylältä muutama avaus ennen kiessille lähtöä olen todennut parhaaksi, sillä liiallisella lämppäämisellä voi helposti turruttaa itsensä ja sitä kautta imeä peli-ilon. Takaraivossa se heittäminen kuitenkin on. Itsestään vaan kiinni miten sen saa esiin vai saako ollenkaan

[Flick Maniac]

Olen pyrkinyt tietoisesti olemaan rakentamatta mitään valtavia lämmittelyrakennelmia koska aina se vain ei ole mahdollista tai on liian hankala

Tämä. Suotta psyykata ittensä huonoon kisa-jiveen ihan vaan sillä että "hitto nyt söin aamulla vääränlaista puuroa ja en ehtinyt vetää 999 puttia 20 metristä, nyt tulee varmasti paska kiessi". Riittävä tankkaus hitaita hiilareita, kiessille nopeempaa glukoosia tasasesti napsien ja nesteytys. Parit putit riittävän läheltä. Muutama draivi jonnekin, ei väliä osuuko (ei vaikuta kuitenkaan mihinkään muuta kuin korvienväliin) tarkituksena saada vaan kroppa pikkasen hereille ilman että se kovin heittohalukkuus kulutetaan liian moneen lämppädraiviin. Tolla setillä ite mennään. Ens kaudella taas.

[raaraa]

Lämmittelyä, käsien pyörittelyä ja vartalon kiertoja , kevyttä venyttelyä, draiveja yleensä putterilla/midarilla paikkojen aukasuun joko verkkoon jos on tai sitten missä ikinä mahtuukaan. lyhyehköjä putteja samoin puttipelin aukaisuun. Avausväylällä harvoin jotain avausta kokeilen, vieraan radan yritän käydä vähintään kertaalleen edellispäivänä (tai aiemmin)  kiertämässä ja rakentelemassa pelikirjaa. Ennen kisaa ekalla tiillä rauhoittuminen, yleensä koitan radan kertaalleen pelata pelikirjanmukaisesti läpi mielikuvaharjoitteena vielä ennen ekaa avausta. Edeltävästi hyvät unet, riittävän ajoissa ylös ja kunnon aamupala.

toinen vaihtoehto (onneksi nykyään harvemmin) on vähillä unilla liian myöhään tai pommiin nukkumisen jälkeen kahvikupillisen voimalla suoraan ykköstiille ja lämmittelemättä avaus, yleensä metsään...