Tuttu hetki tuo kestääkö, vai ei. On mennyt usein noissa tilanteissa käsi parempaan suuntaan kuntoutuksena ja kipeytynyt väliaikaisesti. Muutaman kerran vaurioitunut viikoista 4 kkn parantumisaikaa työkykyiseksi vaativaksi. Luin äskettäin, että kaikille on sama ongelma siinä, että kroppa ei kerro rasittaessa kivuilla, oletko tehnyt liikaa. Kun kipua tuntuu, voit olla vammauttanut itsesi. Mä olen näköjään liian hyvä kivun läpi treenauksessa. Vain kerran on auttanut yliyritys heittämisessä kuntoutuksessa. 3 vko nilkan nivelsiteiden puhdistusleikkauksesta heittely nopeutti maailman enkkaan palautumisen.
Nyt polvi ei pidemmän vipuvarren päässä näytä kestävän, kun sain käskyn rajoittaa kävelynopeutta ja käyttää vain pehmustettuja kenkiä. Heitä siinä sitten, kun nopea kävely kipeyttää muutamassa sadassa metrissä ja reipas kävely kilometrissä. Minulle sanottiin, ettei kuntoutus saa tehdä kipua jälkikäteen. Vielä en ole löytänyt rajaani nopeuden ja matkan suhteen. Yli iloisesti joka kerta. Tuskastuttavan hidasta on palautuminen.
Olen sentään oppinut, että 3 kolottavaa paikkaa yhtäaikaisesti ja ammattilaisen ohjeet tiputtaa kaikki hauska pois tarkoittaa lepoon verrattavaa kävelynopeutta alle minkä tahansa radan mittaisena. Eikä toivoakaan paikaltaan edes foren kestämistä, vaikka se kuormittaa polvea vähemmän kuin rysty. Tylsää :-(