I got 99 problems but throwin' frisbees ain't one

[Hormoni]

On huono olla... Olen ollut työkavereiden kanssa taas Helsingin yöelämässä riekkumassa ihan siihen vihonviimeiseen pilkkuun asti. Pitsasetä on tuonut jälleen kohtuulliseksi kokemaani korvausta vastaan Iskenderkebabin ja suosikkiräiskäleeni auttamaan selviytymistaistelussa.

Levoton olo päässä, vatsassa ja raajoissa tekee sohvalla makaamisestakin vastenmielistä. TV ei sunnuntaiaamupäivänä tapansa mukaisesti tarjoa mitään, joten lukemattomien vartin torkkujen välissä surffailen kanavia aivojen paikkaillessa hermomyrkkyjen eilen tekemiä tuhoja. Sitten kanavavalitsin pysähtyy moneksi minuutiksi Ylen kakkoskanavalle. Aivosähkökäyrissä näkyy jotain elämää. Outo, minulle tuntematon laji saa heti kiinnostuksen heräämään, katson lähetyksen loppuun saaden selville lajin olevan frisbeegolfia ja ilmeisesti siitä jokin isompi kilpailu. On vuosi 2013, päivämäärä jotankuinkin 24. heinäkuuta. Olen saanut ensikosketuksen lajiin.


Seuraavalla viikolla kytemään jääneen ajatuksen lisäksi saan selville, että työkaverini ovat käyneet vain viikkoa paria aikaisemmin heittämässä näitä frisbeekiekkoja jollain radalla. Töiden jälkeen Mikonkadun Intersportiin, kakkoskerroksesta löytyykin hyllylinen eri värisiä kiekkoja. Ne eivät näytä lainkaan kesäkopittelussa käyttämältämme liitolautaselta. Lueskelen hyllyihin liimattuja opaskylttejä ja hiplailen lähes jokaista kiekkoa kaupassa. Päädyn ostamaan jokaista kiekkotyyppiä yhden, jotta voisin kokeilla, mikä niistä sopii parhaiten minulle. Mukaan lähtevät Discmanian Maniac, Leon MD2, C-FD ja Innovan Dominator.

Pari päivää tästä lähtevät työkaverini taas radalle ja päätän änkeä mukaan. Työpäivän aikana pääsemme jo pientä henkistä sodankäyntiä harrastamaan ja luomaan herkullisia ennakoasetelmia. Yritän haastaa 7 vuotta lajia harrastaneen sadasta eurosta, sillä olenhan ollu melko kurko sitä rantafrisbeetä heittämään. Haaste ei saa vastakaikua, jälkikäteen ajatellen onneksi. Iltapäivällä saapuessamme Kivikkoon, avautuu silmilleni valtava liikuntapuisto, jota en ole vaivautunut ikinä tarkistamaaan, vaikka asun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Pelaamisesta en juurikaan muista mitään, paitsi että lähes kaikki heitot heitetään, tietenkin, nopeimmalla kiekolla. Kierrostulos on +24 ja olen aidosti yllättynyt, että en voittanut. Tai tullut toiseksi, tai kolmanneksi...

Lapsellinen, kilpailunhaluinen, voittamisesta mielihyvää saava, nöyryytetty, päättäväinen ja kostonhaluinen uusi harrastaja etsii seuraavana parina päivänä, tietysti salaa muilta, opasvideoita netistä. Tappio ei voi toistua...


Loppukesä ja syksy 2013 menee pari kertaa viikossa heitellen, kierrostulokset paranevat melko nopeasti ja Kivikon pelaaminen Par-lukemaan on ensilumien saavuttua monta kertaa todella lähellä. Kierroksilla kulkee, ainakin perjantaisin, monesti olutta useampi tölkki, kuin säkissä on kiekkoja. Ratavierailut Taliin ja Hankoon tekevät kukonpojasta taas ainakin pariksi tunniksi hieman nöyremmän harrastajan. Talissa näemme myös maagisen taitavia heittäjiä. Vaivihkaa suoritettu teollisuusvakoilu heittovälineiden suhteen aiheuttaa uusia ostosreissuja urheilukauppoihin ja lopulta myös Talin radan vieressä olevaan kiekkokauppaan. Ensimmäinen kerta nuhjuisen talon kellarikerrokseen astuessa on todella jännittynyt. Shoppailukierros siellä on hyödytön, mukaan tarttuu kiekkoja enemmän ulkonäön kuin minulle hepreaa edustavien lentonumeroiden mukaan. Driveri on driveri, sillä ne parhaat kaaret tulevat, sillai kai!



Alkuesittelyn rönsyillessä näin vallattomasti, kiristetään hieman tahtia. Talvella heittely on todella satunnaista, pari rundia taitaa mennä. Keväällä lumien poistuttua homma lähtee taas käyntiin ja tuttu noin kymmenen hengen porukka alkaa kiertämään ratoja ilman suurempia suunnitelmia. Nujerran päävastustajani aina silloin tällöin ja tästä koettu mielihyvä lisää intoa kehittyä. Kivikossa on päästy miinukselle ja itseluottamus omiin taitoihin on luvattoman korkea. Kivikossa törmäämme kesällä monesti samoihin tyyppeihin, joiden kanssa pääsemme heittämään ja näkemään taas uusia ulottuvuuksia pelissä. Draivit ovat merkittävästi pidempiä kun kellään meistä. Nämä mukavat herrat ovat myöhemmin nykyisen seurani, Disc Golf Vikingsin vakiokasvoja.

Minut saadaan taivuteltua viikkokisoihin. Perussäännöt ovat hallussa, mutta markkerista tai tälläisistä turhista hifistelyistä en ole kuullukaan. Ensimmäinen kisa jännittää niin paljon, että meinaan kääntyä kannoillani sitä rumaa konttia lähestyessäni. Alkuvalmisteluiden jälkeen tulokas lähetetään väylälle 14 kolmen tuntemattoman kaiffarin kera. Tunnelma on kaikkea muuta kuin lämmin, vastaanottavainen tai aloittelijaa muutenkaan osallistumaan kannustava. Kierrän kierroksen oikeastaan yksin, muut toisensa tuntevat pelaajat kävelevät omassa joukossaan eivätkä puhu kierroksen aikana väylätuloksia lukuunottamatta oikein mitään, ainakaan minulle. Tulos on sinänsä jännitysleveleihin nähden ihan ok, +4. Mietin kisan jälkeen ja vielä tulevina päivinä kisailun jatkamisen mielekkyyttä masentavan ensikosketuksen jälkeen. Onneksi päätän vielä antaa hommalle toisen sauman, seuraava kokemus onkin täysin eri ääripäästä. Saan neuvoja, kannustusta, kuulen kokeneempien pelaajien höpöttelyä ja tarinoita... Nyt tämä vonkale on nielaissut syötin niin syvälle, että paluuta ei enää ole.

Loppukesä menee lajista nauttien, laji syö aikaa kaikelta muulta koko ajan enemmän. Tapaamani ihmiset alkavat olemaan myös koko ajan enemmän näitä samanhenkisiä pelureita. Kun heittäminen, kiekot, uudet radat, omat ennätykset ja romahdukset pyörivät jatkuvasti mielessä, on niitä pakko päästä purkamaan jollekin.

Syksyllä innostun vielä ottamaan paria kisaa varten b-lisenssin. Mitään varsinaista, tai ainakaan systemaattista ja tehokasta harjoittelua ei tapahdu. Näin alkuvaiheessa vielä kierretyt kierrokset ja satunnaiset puolen tunnin puttisessiot tuntuvat riittämään kehittymiseen. Talvella käydään heittelemässä ja otankin heti vuoden alkuun A-lisenssin ja säntään loskaiseen, jäiseen ja tuuliseen Kivikkoon into pinkeänä aloittamaan ensimmäisen oikean kisakauteni. Kausi sujuu vaihtelevissa merkeissä, on onnistumisia ja niitä tasapainottamaan tukku heikompia hetkiä. Edelleen innostus lajin sosiaaliseen puoleen vetää ainoastaan kiertämään ratoja, heitto- tai puttitreenit puuttuvat lukujärjestyksestä lähes kokonaan.



Nyt laitan tähän mietteitä nykyhetkestä, tekstivyöryn jälkeen vaihdetaan hieman formaattia.

Plussat:
-Ulkona liikkuminen
-(Friba)ihmiset
-Onnistuneet suoritukset, ne hetket kun heittämäsi kiekko tekee täydellisesti saman, kun olet vain hetkeä aiemmin mieleesi piirtänyt
-Kilpaileminen
-Seuratoiminta, sieltä löytyneet huikeat tyypit (Kiitokset kaikille Disc Golf Vikingsien jäsenille ja puuhamiehille/naisille)
-Välineet (tämä on kallis plussa )

Miinukset
-Halu kehittyä ja halu pärjätä, mutta silti täysin olematon panostaminen heittoharjoitteluun. Vaikka en sitä vielä ehkä haluaisi myöntää, olisi peruskunnon parantaminen myös todella tärkeää, varsinkin talvikausi pitäisi hyödyntää tällä osastolla. Jo pelkästään se tilanne, että koko hyvän heittokauden (huhti-loka?) pystyisi heittämään täysipainoisesti ilman selkäjumeja ja muita laiskuudesta kumpuavia ongelmia, olisi kriittistä.
-En tiedä varsinaisesi kuuluuko tämä edes miinuslistaan, mutta heittohalujen ollessa päällä ei oikeen mikään muu tunnu kiinnostavan tai mistään muusta asiasta ei saa samanlaista hyvänolonryöppyä. Lajin ulkopuoliset ihmisten tapaaminen tuntuu ajoittain jopa hölmöltä, muu vapaa-ajan tekeminen (toki myös päivätyö) tuntuu olevan hukkaan heitettyä, kallisarvoista heittoaikaa.

Olkoon tämä nyt ensimmäinen postaus.
Taidan tähän perään vielä iskeä näppäimistön jo valmiiksi hehkuessa punaisena kuusisormijärjestelmän pahoinpitelystä, (tietenkin erittäin kompaktin ) raportin kauden etuajassa avanneesta Meikun talvikisasta..

Edit. Yritän lisäillä kaikkiin päivityksiin kuvan, jos vaan kätköistä löytyy. Tämä tiettyy hidastaa ja hankaloittaa kännykkäkäyttöä.

Mielipiteeni talvifribailusta

[Hormoni]

-------------Kierros 1---------------


Väylä 6
Avaus Thunderbirdillä napsun liian kova, oksahipsu pelastaa ja kiekko neljään metriin. jännäputti oikealta ketjuista ohi, par (0)

Väylä 7
JK Aviar vasemman mandopuun osumalla seiskaan, putti vasemmalta ketjuista ulos. par (0)

Väylä 8
Firebird forella muutaman metrin linjasta oikealle, 5m jännäputti pönttöön, birdie (-1)

Väylä 9
Thunderbird liian matalana kallioon 40m päähän. Pienen risun takaa Zonella foreantsa (ei ollut antsaa) ja päädyn oikealle kalliolta alas. Hissiputilla puskan yli yritys ohi, nostobogey (0)

Väylä 10
Firebird forella, lähtee hieman liian kova ja vasuriin. 14m yritys oikealta ohi, par. (0)

Väylä 11
Firebird forella äskeistä väylää kompensoiden liian hiljaa keskimetsään. Huolimaton neppi kantoon edeten 5m. 13m putti oikealle ketjuista pihalle, bogey (+1)

Väylä 12
Zonella fore holarilinjalla, 2m putti sisään, birdie (0)

Väylä 13
Mandosta Fire forella hyvin, ei tarraakaan lumeen ja 15m skippi alas metsään. Kympin puttiyritys ylänänniin, par. (0)

Väylä 14
Nukea bäkkärillä hyssessä, ranteen kääntö tms lopussa ja lähtee flättinä oikealla olevaa metsikkö kohti. 35m nose up -putterileija osuu oksaan kymppi ennen koria, putti ohi koko laitteesta, 5m paluutökkäisy sisään, bogey (+1)

Väylä 15
Joutsenella hysseä, kiekko suoristaa kauniisti ja tippuu metriin, putti sisään, birdie. (0)

Väylä 16
Firebird forella, 5m putti sisään, birdie (-1)

Väylä 17
Joutsenella hysseä, kiekko suoristaa kauniisti ja tippuu metriin, putti sisään, birdie. (-2)

Väylä 1
Viimehetken kiekonvaihta, JK Aviar epäpuhtaalla irroituksella kääntää yli, päätyy korin tasalle oikealle. 12m puttiroikotus ohi, par (-2)

Väylä 2b
Zonella fore neljään metriin, putti oikealle ketjuista ulos, par (-2)

Väylä 2
Firebird forella neljään metriin, putti vasemmalle ketjuista ulos, par (-2)

Väylä 3
JK Aviar bäkkärillä väpättäen kolmeen metriin, putti vasemmalle ketjuista ulos, par. (-2)

Väylä 4.
Cannonia silmät kii bäkkärilla ylös, hysse jää puuttumaan. Zonella 20m foreneppi oksat kiertäen nostolle, par (-2)

Väylä 5
Sormiupsilla Zonea(yleensä jokerille, mutta nyt vastatuulta), ettei tarvitse pelätä puita. Toki liian matala, osuu latvaan. 20m neppi alle, par (-2)


Kierrosfiilikset paskat, vaikka kuinka olisi ollut talvitaukoa ja puttitreeneihin en ole jaksanut mennä, ei vaan lempo soikoon voi laittaa noin montaa lyhyttä puttia ohi. Neljän perättäisen lyhyen puttimissin jälkeen huomasin puhaltelevani, mutisevani jotain turhaa itselleni ja tuntui että jos kierrosta olisi ollut enemmän jäljellä, olisi tullut rumaa jälkeä. Tauolla toki urheilijana perheravintola McDonaldsiin vetämään turboähky jo eilen hankitun krapulan päälle, tälleen näitä kisoja varmaan voitetaan, hienoa Tuomas!


-------------Kierros 2---------------

Väylä 9
Thunderdird hyvällä linjalla 7m pitkäksi, munaton putti laitteen ali, par. (0)

Väylä 10
Liian matala fore Firebirdillä, ottaa vikaan kumpuun. 20m putti sisään, birdie. (-1)

Väylä 11
Fore Firebirdillä, 2m putti sisään, birdie (-2)

Väylä 12
Fore Zonella aivan liian vasuriin, onnekkaasti puu kiertäen. 13m putti ohi oikealta, par (-2)

Väylä 13
Fore Firebirdillä metriin, birdie (-3)

Väylä 14
PD2 bäkkärillä yhdeksään metriin, mutta monttuun kuusen taakse. Ei linjaa, joten nöyrästi korin alle ja nostopar (-3)

Väylä 15
Joutsen taas hyssellä suoristaen metriin, hetken linja näytti jopa holarilta. birdie (-4)

Väylä 16
Firebirdillä forehyseri ...joka olikin foreantsa. Tälläistä sattuu, kun vuoden 2016 pelit ovat noin 6h. Kuitenkin metsästä 35m putterihysse nostolle, par. (-4)

Väylä 17
Joutsen hyssellä suoristaen kahten metriin, birdie (-5)

Väylä 1
Aivan liian hiljainen ja korkea bäkkäri Truthilla vasemmalle yläoksiin, 30m lähäriputti jääkin puskan taakse kolmeen metriin, josta maksihaaravenytyksellä ylös oikealle, tällä kertaa jää, par. (-5)

Väylä 2b
Fore Zonella, aivan liian hiljainen ja ylös, jää 15m korista oikealle ison puskan taakse. Zonefore kolmeen metriin, josta liukuu viiteen metriin puskaan. En saa mitään puttiasentoa, tuloksena ohi laitteesta, bogey (-4)

Väylä 2
Forella Firebird, lipsahtaa hieman vasuriin, mutta menee onnekkaasti silti kymppiin. Kova putti ohi ainakin 20cm, paluuputti kasista oikealle ketjuista ulos. Paha olo alkaa vallata mieltä ja jopa kehoa, tunne väistämättömästä sulamisesta hyvän etuysin jälkeen hiipii kupoliin. bogey (-3)

Väylä 3
Vastatuuleen arvotaan kiekkoa, JK Aviar liian hyssenä keskirisuihin, 15m puttiroikotus ohi, par (-3)

Väylä 4
Cannonilla silmät kiinni täysiä, joudun huutamaan vitosen tiille forea. Rieska löytyy noin kahdestatoista metristä, mutta edellisten väylien muodostama pelko pakottaa laittamaan alle, kun korin takana näkyy tiputus, par (-3)

Väylä 5
Jokerilla upsi, osuu katollaan maahan 2m korista, ottaa hyppyristä 25m lennon alas rotkoon. Sieltä sokkofore Zonella postilaatikkoreiästä puun läpi ylös, taistelupar (-3)

Väylä 6
Thunderbird rauhallisemmalla vedolla, jää 7m vajaaksi, putti sisään pienen itsejuttelun jälkeen, kivi vierähtää sydämeltä -viboja ilmassa, birdie. (-4)

Väylä 7
JK Aviar keskeltä porttia läpi, eli tietysti osuma keloon. Puskasta reilun kympin hissiputtiyritys hieman vajaaksi, par (-4)

Väylä 8
Forella Firebird, 6m putti sisään, birdie (-5)

Alkukierros näytti ja tuntui hyvältä. loppukierros näytti ja tuntui pahalta. Nyt illalla kotona fiilikset jo hieman paremmat. Toki rikoin oman lupaukseni jo siitä, että osallistuin kilpailuun peruutuspaikan tuoman mahiksen avulla, olemattomilla pelimäärillä  (3 krt tämän vuoden puolella) ja nollatreenillä. Se näkyi sitten oikeen todella räikeäti puttaamisessa ja muutamassa täysin luokattomassa avauksessa. Kivaa oli, ryhmäkaverit huikeita (business as usual).

Edit. Meikun talvikisa ohi, maisema ja keli kunnossa.

[IironSika]

Hienoa tarinaa! Ja kiitos hyvästä peliseurasta kakkoskierroksella.

[ymme]

kyllä, näitä lisää!

[Ari]

Hyvää ja luettavaa tekstiä.

Oikeastaan hienoa huomata, että tässä lajissa ei välttämättä saakaan aina parasta mahdollista kohtelua viikkokisoissa. Uusien pelaajien huomioonottaminen ei ole sekään ihan helppoa varsinkin jos kaikki muut on keskenään kavereita jo valmiiksi.
Hienoa että annoit lajille toisen mahdollisuuden.

[Kempster]

Jes, todella hyvä ja rohkea avauspostaus!

Minut saadaan taivuteltua viikkokisoihin. Perussäännöt ovat hallussa, mutta markkerista tai tälläisistä turhista hifistelyistä en ole kuullukaan. Ensimmäinen kisa jännittää niin paljon, että meinaan kääntyä kannoillani sitä rumaa konttia lähestyessäni. Alkuvalmisteluiden jälkeen tulokas lähetetään väylälle 14 kolmen tuntemattoman kaiffarin kera. Tunnelma on kaikkea muuta kuin lämmin, vastaanottavainen tai aloittelijaa muutenkaan osallistumaan kannustava. Kierrän kierroksen oikeastaan yksin, muut toisensa tuntevat pelaajat kävelevät omassa joukossaan eivätkä puhu kierroksen aikana väylätuloksia lukuunottamatta oikein mitään, ainakaan minulle. Tulos on sinänsä jännitysleveleihin nähden ihan ok, +4. Mietin kisan jälkeen ja vielä tulevina päivinä kisailun jatkamisen mielekkyyttä masentavan ensikosketuksen jälkeen. Onneksi päätän vielä antaa hommalle toisen sauman, seuraava kokemus onkin täysin eri ääripäästä. Saan neuvoja, kannustusta, kuulen kokeneempien pelaajien höpöttelyä ja tarinoita... Nyt tämä vonkale on nielaissut syötin niin syvälle, että paluuta ei enää ole.

Itsellä kävi aikoinaan melkein sama ensimmäisissä viikkokisoissa... tai ei se kylmää toimintaa muilta ollut, mutta jotenkin aivan liian hidasta ja jäykkää mun makuun. Ja aivan liian monta vuotta sitten välttelin tässä lajissa kisailua. Toivon että itse en ole ottanut ketään noin huonosti ensimmäisissä viikkokisoissa vastaan kun kuvailit – ja väitän että en ole.

Tämä voi nyt kuulostaa typerältä, mutta muutamissa viikkokisoissa olen oman tuloksen tekemisen "uhrannut" ja opastanut ensikertalaista, kerran heittelin lähes koko kierroksen juniorin ainoalla kiekolla (alipainoinen Aviar) ja junnu pelas mun kiekoilla – juniorilla riitti kysymyksiä niin paljon että mulla meinas loppua vastaukset. Kehotin junioria hommaamaan lisää kiekkoja ja menemään kentälle/puistoon treenaaman, nettiin tsekkailemaan videoita jne. ja ennen kaikkea hinkkaamaan puttia!

Nyt pari vuotta myöhemmin, tuo kyseinen juniori on venähtänyt "äijäksi" ja kehittynyt hyväksi pelaajaksi ihan silmissä... ja heittääkin 50 metriä pidemmälle kun minä (mutta edelleen puttaa melkein yhtä huonosti kun sillä ensimmäisellä kierroksella).

...mutta heittohalujen ollessa päällä ei oikeen mikään muu tunnu kiinnostavan tai mistään muusta asiasta ei saa samanlaista hyvänolonryöppyä. Lajin ulkopuoliset ihmisten tapaaminen tuntuu ajoittain jopa hölmöltä, muu vapaa-ajan tekeminen (toki myös päivätyö) tuntuu olevan hukkaan heitettyä, kallisarvoista heittoaikaa.

Tämä on kyllä välillä niin totta (että melkein hävettää)

Seurantaan tämä(kin) blogi!!!

[Hormoni]

Vastataan tähän, ettei jää väärä käsitys asiasta. Kohdalleni sattuma heitti tälläisen ryhmän neitsytajelulle, muut reilut 50 viikkokisaa ovatkin menneet eri hengessä. Asia on tietty hankala, ymmärrän toki että vaikka Talissa toisensa 15 vuotta tunteneet pelurit tulevat torstaisin tapaamaan (ehkä ainoan kerran viikossa?) toisiaan ja haluavat rundin ajan turista keskenään ja ryhmät fiksataan sen mukaan. Omassa seurachatissa heitin ilmoille ehdotuksen, että Kivikossa ryhmät menisivät arpapelillä, eikä näitä kaveriryhmiä välttämättä rakennettaisi pyytämällä.

Toivottavasti tämä ei johda siihen että, ensi kesänä Talissa katsotaan vihaisesti alta lipan, mutta omaan seuravalintaani tärkein valintaperuste oli juuri tämä muiden harrastajien asenne ja vastaanottavaisuus, josta ihminen muodostaa mielipiteen (oli se väärä tai oikea) todennäköisesti ensimmäisten sekuntien tai ainakin minuuttien aikana. Ajankohta seuralle liittymiseen tietysti vaikutti, Vikings perustettiin 2014 loppukesästä ja kaikki jäsenet olivat uusia, innokkaita eikä vakiintuneita kaveriporukoita ollut vielä muodostunut. Ilmiö voisi olla jotakuinkin sama, kun jos joku on vaihtanut kesken ala- tai yläasteen koulua, integroituminen ei välttämättä tapahdu ensimmäisen päivän aikana. Vikingsien kanssa tunnelma vastasi ehkä enemmän vaikka sitä, että Helsingin yläasteilta siirryttiin lukioon, jossa lähes kaikki olivat uusia tuttavuuksia ja sosiaalisia koukeroita lähdetään sorvaamaan puhtaalta pöydältä. Ja Nikolle, en puhu sinusta. Tallaajissa on paljon kaltaisiasi ulospäinsunntautuneita, uusia pelureita jeesaavia harrastajia.


Laitetaanpa vähän muitakin jutskia. Viikon sisällä on tullut pelattua karkeasti laskien saman verran, kuin edellisen neljän kuukauden aikana. Tämän tuntee tässä elämän runtelemassa ruhossa. Tavoistani poiketen, sain tuossa sunnuntaina jopa venyteltyä reilun vartin ja hieman jumppapallon kanssa yritettiin syviä selkälihaksia valmistaa tulevaan puolen vuoden shokkirypistykseen. Venyttelyn jälkeen betonista valetut jalat tuntuivat nuortuneen kymmenisen vuotta ja olisi voinut lähteä vielä iltakierrokselle, tämä pitäisi ottaa kyllä iltarutiineihin. Mikään ei harmita niin paljoa kesken lyhyen heittelykauden, kun huonosti huolletun työkalun prakaaminen. Viime kesänä oli kaksi useamman viikon taukoa, toinen selän takia ja toinen huonon tuurin ja vielä huonomman lääkäritoiminnan tuloksena, terkut Diacoriin. Mielenterveyttä koeteltiin ihan tosissaan, kun muut lähtivät heittelemään joka ilta, some täyttyi lajikuvista ja itse ei meinannut päästä omin avuin vessaan.

Ajatusketjut ovat poukkoilleet toisinaan jopa niin eksoottisille reiteille, että olen miettinyt, olisiko heittäminen kivempaa 30kg vähemmän fättärinä tai muuten hyvässä kunnossa. Arvaukseni on, että kyllä. Mutta koska asiaa ei pysty matemaattisesti etukäteen laskemaan, olen katsonut paremmaksi pysyä nykytilassa. Viimeisen 15 vuoden aikana kuntosalijaksot ovat kestäneet keskimäärin kuukauden. Eli silloin kun lihakset alkavat tottua hommaan, kunnon treenaaminen alkaisi olla mahdollista ja joka treenin jälkeen ei satu aivan helvetisti joka paikkaan, on syytä lopettaa vuodeksi. No pain, no gain jne... Toivoisin että kisailu vielä joskus herättäisi sellaisen nälän, että näkisin aiheelliseksi huoltaa vaikka talvikaudella tätä pääinstrumenttia edes muun fieldin tasolle.

Tähän samaan lokeroon (huomenna/ensi viikolla/ensi kuussa mä alotan asian xxx) voisi iskeä toki tuon poissaolollaan loistaneen lajitreenin. Hyvänä esimerkkinä puttirtreenivuoro, jossa kävin Meilahdessa esiintyneiden ongelmien vuoksi nyt ekaa kertaa neljään kuukauteen. Laitetaan tämä tännekin, niin voi katsoa syksyllä onko edistystä tapahtunut. JYLY tuulettomassa sisätilassa, 466. Turha kai sitä on edes haaveilla alemmissa amatööriluokissa pärjäämistä, jos antaa pelin tärkeimmässä suorituksessa 3-5 pongoa per kisakierros kilpakumppaneille hyvää. Sen verran vielä annan liekaa itselleni, että ulkona vauhdin kanssa heittely saa odottaa Icebugien talviteloille vetäytymistä, sen jälkee saisi jonkin kentän kutsuhuuto tavoittaa laiskan haaveilijan ainakin kerran viikossa. Kiekot lähtivät kummaltakin puolelta väpättäen viikonloppuna, joten työsarkaa riittää. Varusterintamalla on jo tähän varustauduttu, eli tripodi ja actionkamera toivottavasti valottavat mitä heitossa tapahtuu väärin. Jos en itse keksi, niin isken tänne blogiin tai tekniikkaketjuun matskua.

Eilen illalla oli joku juttu, jonka ympärille tämä blogipostaus piti rakentaa, mutta ei enää minkäänmoista käryä, mikä se oli... Nooh, uusi yritys, jos asia pulpsahtaa vielä kaaliin uudemman kerran.

Fiilistelykuva parin vuoden takaa Kivikosta

[Hormoni]

Kalenteri kirii kohti lumettomia nurmikenttiä ja pelihalut heräilevät varmaan sitkeimmilläkin kesäharrastajilla. Itse olen jaksanut raahautua töiden jälkeen muutaman kerran kiertämään jonkun lähiradan. Toissa viikonloppuna tapahtui jopa sellainen ihme, että siirsin itseni kameran ja tripodin kera katsomaan, mitä kaikkea hidastuskuva paljastaisi draivista. Sieltä löytyi sitten kaikkea kivaa, ettei hommat pääse ihan keväällä loppumaan. Tukijalka töksähtää varmaan väärässä asennossa maahan, kierto lienee vajavainen, pää kääntyy turhan aikaisin, kiekko kovemmissa heitoissa tuppaa eksymään kropan taakse, vapaa (vasen) käsi huitelee miten sattuu jne...  Oli siellä pari jutskaa kehittynyt puolessatoista vuodessa ihan hyväänkin suuntaan ja se tuntui ihan kivalle. Jos noita muita juttuja vaikka sitten yrittäisi yksi kerrallaan siirtää siedettävämpään malliin.

Olen nyt käynyt muutenkin pari kertaa nakkelemassa pelkkien puttereiden ja midareiden kanssa, ainakin tekeminen hieman rauhoittuu ja tulee ihan hyviäkin heittoja. Gripin kanssa vähän ihmettelyä, heittelin ekan kesän grippareiden jälkeen putteria ja midaria oikeastaan pelkällä fan gripillä. Nyt kerran kokeilin midaria power gripillä ja tuntui rieska lähtevän jotenkin napakammin hanskasta. Putterien kanssa vielä tuntuu vieraalta, voi olla että niiden kanssa neppaillaan vielä viuhkamoodissa.

Viime viikonloppuna oli sitten etukäteen pahoinvointia ja pelonsekaisia viboja nostattanut MLL:n hyväntekeväisyyskisa Kivikon neljällä metsäväylällä (nk. Pirkkometsä). Tätä lenkkiä kierrettäisiin 28 rundia, eli yhteensä 112 väylää. Kävin pariin kertaan testailemassa, mitä kiekkoja tuonne kannattaisi napata mukaan, ettei koko kisabägiä tarvitsisi kantaa turhaan kymmentä tuntia. Väylään 14 parhaimmalta tuntui pieni foreantsa Zonella. Väylä 15 Firebirdillä myös foreantsa, niin ei tarvitsisi yrittää tuurilla metsän läpi. Väylä 16 JK Aviar ja väylä 17 Joutsen. Neljä kiekkoa ja kaikille varalätyt katoamisen varalta.

Kisa-aamuna naurettavan lyhyiden unien jälkeen herääminen paskalla fiiliksellä. Hieman kahvia nieluun ja kisapaikalle. Ekalle neljännekselle oli ryhmään arvottu mukaan kisan sadistinen TD, työkaverini, avopuolisoni ja Veikkolan puuhamies Herra Saturi. Tunnelma oli leppoinen ja kokonaisvaltaisen huono aamu unohtui melko pian. Myös sää oli leivottu täydelliseksi tälläiselle rypistykselle, kaunis auringonpaiste koko päivän hellimässä. Kisassa ei sinänsä tapahtunut mitään kummaa, väylät olivat tuttuja ja pelisuunnitelma melko selkeä. Kaksi 28 väylän lenkkiä meni ihan hyvin, kaksi muuta taas selvästi heikommin. Kisan aikana vaikeinta olikin säilyttää keskittymiskyky ja "kisamoodi", eikä se siis itselläni puolivälin jälkeen onnistunut lainkaan Kiinnostus kokonaistulokseen lopahti, vaikka taisin johtaa kisaa 109 ekaa väylää, parin viime väylän aikana TD puttasi itsensä voittoon. Tämä ei kisapäivänä haitannut, 13h urakan jälkeen ainoastaan kotiinpaluu kiinnosti. Seuraavina päivinä toki mieleen pulpsahti, onko järkeä kisailla 12h ihan ok peliä, voidakseen ainoastaan tuhota duunin vikan tunnin aikana. Ainakin asennevammasta johtuva "sulaminen" on kyllä aika myrkkyä. Tosin kisan voittanut peluri veti sen verran kovan loppukirin, että jää ainoastaan jossittelun varaan, olisinko edes pysynyt kyydissä hyvällä tsempilläkään

Käteen kisasta jäi paljon kivoja juttuja ja muistoja, uran paras yksittäinen kierros (alustava rating 981 muiden kyntäessä avausrundilla), sijoitus 2/17 ja muutenkin keskiarvo ~34 pojoa oman kisaluokituksen päälle. Puttiinhan homma kaatui taas, toivotaan että tämä lisäisi joskus sitä harjoittelumotivaatiota...

Täytyy vielä loppuun lisätä pieni hyvänolonlähde. Kävimme pienehköllä porukalla avaamassa Kivikon tiit, tästä jäi todella hyvä fiilis ja tuskin jää ainoaksi talkoohommaksi lajin parissa. Neitsytajot TD-hommissa nousevat myös säännöllisesti ajatuksiin, katsotaan tuleeko tällä rintamalla mitään konkreettista kauden aikana. 

[Hormoni]

Taas on aikaa vierähtänyt huomaamatta pari viikkoa. Tähän mahtuu väliin aika monta heittopäivää ja pääsiäisen pyhien reissu Turun radoille.

Lähdimme siis kohti Mellilänjärveä perjantaiaamuna, alla oli 4 päivää sairastelua, joten en ollut edes torstai-iltana varma uskaltaako heitellä laisinkaan. Tietysti uusi uljaan näköinen rata ja reissulle viritetty leikkimielinen kokonaiskilpailu sitten tekivät päätöksen puolestani. Tuulta riitti, rata oli hieno ja olo väsynyt. Tänne pitää päästä uusiksi hieman kesäisemmällä kelillä, veikkaisin olevan todella upea rata esimerkiksi ilta-auringon aikaan tuulettomana suvi-iltana. Forella tuntui olevan käyttöä, periaatteessa kaikki vedenylitykset suosivat verrattuna umpibäkkäriin. Pari rundia tuli heiteltyä, jonka jälkeen vielä kävimme höntsäilemässä Turun keskustan neppiradalla. Tämän jälkeen hotellille ja suihkun kautta syömään. Ilta seuran tyyppien (tai ainakin osan) kanssa lipsahti yön puolelle, kuten olettaa saattaa. Tuli hieman räiskittyä bilistä ja käytiin tekemässä myös pikaisku Börsin pokeripöytiin. Käsittääkseni Viikkareilta jäi jokunen satanen lainaan Turun pokeritalouteen, otetaan ne takaisin seuraavalla reissulla sitten 

Aamulla muutaman tunnin unien jälkeen melko tahmea herätys. Päässä jyskytti, kaikki paikat flunssasta, nestehukasta ja pelailusta aivan superjumissa. Hotelliaamiaiselle katselemaan muiden reissulaisten pelikuntoa, pari muutakin väsynyttä taistelijaa taisin bongata pöydästä. Onneksi tänään olisi vuorossa Maskun rata, josta edelliseltä pääsiäisreissulta (2014) hatarat muistikuvat leppoisena, kivana ja monipuolisena ratana. Pari rundia täälläkin heiteltiin, ekalla rundilla pienehkö virhearviointi kenkäosastolla (Icebugit autossa) ja sai luistella osalla väylistä oikein huolella. Seurueeseemme liittynyt paikallisopas (Viikkareiden Turun osastoa ylläpitävä Japi, osasi muuten puhua melko sujuvasti paikallista kieltä) vei meidät vielä parille lyhyemmälle radalle.

"Aloittelijaystävällinen" Haunisten fribapuisto ei kyllä mitenkään kovin helpolta tuntunut, siellä saattaa monen ensikertailaisen into kuolla metsäpilleillä. Yleensä alle 18 väyläisistä radoista jää jälkikäteen jotenkin laimeat jälkipoltot, mutta seuraava visiittimme olikin sitten positiivinen ylläri tähän kaavaan. Ehdoton tuplapeukku ja vierailusuositus Pansion radalle. (Pulsu)kalliolle rakennettu rata tarjosi lyhykäisyydessään kaikkea kivaa, täällä voisi ihan hyvin järkätä kisatkin (3 tai 4 kertaa rata läpi). Lauantai-iltana onneksi kisaväsymys painoi sen verran kaikkien harteilla, että emme jaksaneet rymytä enää ruoan päälle ja nukkumaan pääsi ennen puolta yötä.

Viimeiseksi päiväksi oli reissu-TD jättänyt Turun (ja toki Suomenkin mittakaavassa korkealla) helmen, eli Lausteen. Amatöörinakkelijoita helli ilmeisesti Laustetta sitkeästi kotipesänään pitävä todella vihainen puhuri. Muutenkin haastavat väylät pitivät heittoporukkaamme pilkkanaan. Pelasimme kaikki väylät ja kovin lähelle par-tulosta ei kukaan päässyt. Lausteen kaltaisia ratoja on hyvä olla, siellä eritellään leppoisasti harrastavat amatööripelaajat Seppopajuistasunmuista ja näin pitääkin olla. Olin yrittänyt kaivella muistilokeroita parin vuoden takaiselta visiitiltä ja olin muistavinani muutamia selkeitä pirkkoväyliä. Noh, väsyneenä ja tuossa tuulessa niitä ei sitten tuntunut löytyvän edes metsästä. Olenkin miettinyt, että on jopa epäreilua näitä top 10 vetureita kohtaan, että he eivät monilla radoilla pääse hyödyntämään esimerkiksi sitä järkyttävän isoa lapasta ja kiekkotuntemusta. Tälläisillä radoilla amatööripelurilla on hyvällä rundilla mahis heittää lähes näiden kotimaisten huippujen kanssa samanlaisia kierroksia. Lausteella taas tälläistä ei tapahdu, siellä huiput heittävät tuulellakin niitä -5 tai -10 rundeja ja amatöörit parikymmentä heittoa enemmän. Enimmäisellä kierroksella koeteltiin pelureiden hermoja ja ruokatauolla tuntuivat kaikki tuijottavan lasittunein katsein pitserian seiniä. Saimme kuitenkin äänestystuloksen ollessa tasan suostuteltua kaikki vielä toiselle rundille. Tästä taisi lähes kaikille jäädä ykköspyörähdystä parempi fiilis, joten hyvä että taisteltiin alkuperäissuunnitelman mukaisesti kahdesti tuolla tantereella.

Katselin vielä kotiinpaluun jälkeen illalla Lausteen Pro Tourin videoita, nähdäkseni miten iso pojat tuolla pelaavat. Olisi kiva joskus päästä tuollaisessa seurassa livenä katsomaan sitä tekemistä. Pureskeltavaa siis jäi, muutamat väylät ovat palanneet vainoamaan useaan kertaan ja olen yrittänyt miettiä, miten niitä tulisi lähestyä. Tasapainottelu seiftaamisen, hyökkäämisen ja turhan mummottelun välillä tuntuu olevan vaikea hahmottaa...

Tässä vielä muuhun tekstioksennukseen piilotettu iso kiitos Tapanille, jos jaksaa noita selostaa tulevaisuudessakin. Tuo ainakin omasta mielestäni ihan järkyttävissä määrin lisämielenkiintoa kisavideoon. Samoin podcasteissa ollut paljon itseä kiinnostavia juttuja ja muutamia asioita ihan uutena oppinutkin. Näissä taitaa olla vaan se, että moni jaksaa aikansa tehdä hommia "rakkaudesta lajiin", sitten kun (ainakaan Suomessa) ei esimerkiksi rahallista korvausta menetetystä ajasta tule, ennemmin tai myöhemmin talkoohommien tekeminen ei enää maistu alkuhuuman mukaisesti. Toivotaan että joku jaksaisi ajaa vaikka noita 1€ / kisavideo -projekteja läpi, niin tekijämiehille tulisi edes jonninmoista palautusta korvaamattomasta duunista.


Eilen kannoin kotiradalle bägin ja 30 ekstrakiekko kassissa. Maltoin kieltäytyä peruskierroksesta muiden kanssa ja sainkin heiteltyä ihan kivasti. Alkuun vartti puttereita, sitten tunti midaria ja loppurääkiksi tunti draivereita. Tälläistä kun jaksaisi kerran tai kaksi viikossa, uskoisin jotain kehitystä tulevan. Parannusideoita eiliseen vielä kameran kantaminen mukaan ja  jonkin tarkemman kohteen laittaminen kentälle (ei niin että silmät kiinni johonki sinne). Iso miinut toki myös siitä, että piti puttia harjoitella eniten. Mielenkiinto tähän loppui noin minuutissa, kun harjoituskorien ympäristä lainehti viiden metrin säteeltä. Putti on tällä hetkellä se, minkä uskon omassa sarjassani kisoissa tökkivän eniten. Jos haluaa vaikka sinne top 20% sijoittua aina, ei voi vedellä allen kasin putteja 5kpl / kierros ohi. Kuhan tuosta nurmikot hieman kuivuvat, uskon sitkeästi, lähihistorian tapahtumista poiketen, jaksavani vetää pari JYLYä edes viikossa.


Yritin eilen vielä melko rivakan treenistartin jälkeen venytellä paikkoja. Itselleni venyttely tarkoittaa vääntäytymistä johonki hemmetin epämukavaan asentoon pariksi kymmeneksi sekunniksi telkkaria katsellen. En ole vielä päässyt tässä sellaiseen tekemiseen, että itse venyttely olisi edes neutraalia tekemistä. Se on sellaista ähinää ja puhinaa, lasketaan mielessä sekunteja, että koska saa lopettaa. Toki sen satunnaisen vääntelyn jälkeen paikat tuntuvat rankankin päivän jälkeen siltä, että voisi samointein lähteä vielä vähän heittämään.

Puolentoista viikon päässä olisi Hyvinkään AM-kisat, sinne tehdään joku pelikirja ja sitten ruoditaan vaikka illalla, miten sen noudattaminen onnistui.

Tämän päivityksen kuva olkoon Lausteelta. Koska kisa ei ollut PDGA:n alainen, oli siellä mahdollista hieman jeesiä liukkaalla alustalla nastattomia haahuilijoita tukemalla kummatkin jalat paikoilleen.

[Hormoni]

Sunnuntaina Hyvinkään starttiin mukavalle radalle kisailemaan. Rata on mukava, mutta pitää pienen vaaran momentin sisällään. Kaikki (tai ainakin paikalliset) tuntuvat painelevan täällä reilusti pakkaselle. Neljä rundia tänä vuona pelattu, nollan molemmin puolin pyöritty. Reilun puolen vuoden takaa valitettavasti palailee mieleen edellinen kisavisiitti tänne, mikään ei onnistunut ja kunnon sulaminen plus hermostuminen huonojen suoritusten jatkuessa oli oikeastaan ensi kertaa kisassa todellisuutta. Tokalta rundilta lähes uran huonoimmat ratingit, jälkikäteen hemmetin fiksulta tuntuvaa pelaamista reppu selässä (juu, myös muitakin heittoja kun putteja ) jne. Laitetaan pelikirjaa tänne, jos se vähentäisi katastrofin toistumismahdollisuuksia. Kahdelle väylälle jätän päätöksen tiille, mennään hetken fiiliksen mukaan seiftin ja rohkeamman heiton välillä.

Väylä 1
Joutsen bäkkärillä pienessä hyssessä, pitäisi suoristaa ja liukua johonki 5-8m putille. Korille ei kannata yrittää, keskellä puut poimivat muuten ahneen avauksen.

Väylä 2
Tää ollu vaikea harkkaheitoilla saada putille. Todennäköisesti matalahko foreanstsa Bossilla. Ei pakkopirkko, kuhan nyt ei kolmosta isompaa ota.

Väylä 3
Tähän oon aikaisemmin heittäny Joutsenta, joka kääntää yli. Vaihtoehtona foreneppi Zonella, harmi että tuo ensimmäinen heitto tuo onnistuessaan paremman fiiliksen esteettisyyden vuoksi. Alivakaan kiekon kanssa puljaaminen on kivempaa, kun jyrällä hysseä. Ainakin toisella rundilla otettava pirkko.

Väylä 4
Bäkkäridraivi ylös alkaa olla pituuden puolesta kykyjen yläpäässä. Välillä sinne päässytkin, jolloin avautuu mahis pirkkoon. Oikealla ei saa mennä, sieltä pelataan jo sitten niitä vitosia sun muita. Kaksi nelosta olisi ihan ok, kai. Cannonia bäkkärillä flättinä.

Väylä 5
Aloitusväylä, joka ollut tän vuoden muutamilla kierroksilla mystisen vaikea. Olen jopa alistunut siihen, että kolmonen olisi tähän ihan hyvä. Varmaankin JK Aviar pienessä hyssessä.

Väylä 6
Tästä foremaakarin tulisi ottaa kaksi pirkkoa, muut tulokset latistavat tunnelmaa. Firellä foreneppi.

Väylä 7
Tähän pitäisi leipoa matalahko fore, joka vajaassa satkussa alkaisi feidaamaan mukille. Pirkko vaikka toisella rundilla olisi kiva, koska umpibäkkärit eivät (kai) ilman metsän pajatson läpi menoa tästä kakkosta tee. Otetaan tänään testissä ollut PD2 avauskiekoksi, saa heittää kovaa.

Väylä 8
Yritetään välttää liian tiukkaa linjaa, Thunderbirdillä korkeahko hysse. Vähintään yksi pirkko pitäisi turata tähän.

Väylä 9
Koska heittoarsenaalista ei löydy satkun suoraa midaria/väylädraiveria, olen yrittänyt driverilla ampua oikean puoliseen aukkoon matalaa siivua, mikä skippailisi koivujen läpi korille. Pirkot mukavia bonareita, kaksi kolmosta ihan ok.

Väylä 10
Hieman sama kun edellisessä, ei löydy suoraa heittoa korille. Enkä tiedä heittäisinkö, vaikka olisi mahdollista. Vakaata driveria oikealta, haetaan "takaovesta" mahdollista puttipaikkaa. Kolmonen ihan ok, avaus ei saa kipata oikealle. Kiekko tuulen mukaan, tässä ollut yllärivastainen puhuri monta kertaa.

Väylä 11
Kun ei ole isoa lapasta, tärkein avauksessa olisi päästä aikalailla keskelle väylää. Ei liian korkeaa, jolloin feidi vie vasemmalle pikkukuusten sekaan. Myös liikaa suoristava pitkä heitto voi mennä tiiltä vastapäiseen metsikköön. Jos jää väylälle, jää reilu satkun fore korille. Tähän olisi vaikka 3 ja 4 kivat.

Väylä 12
Koska ei osaa heittää väylädriveria sweetspottiin doglegin taitekohtaan, seuraavaksi parhaiten toiminut driveri täysiä ränniin. Feidi tulee hieman ajoissa, mutta välillä on päästy ihan yllättävänkin hyville jatkopaikoille. Jos avaukset edes kohtuullisia, kyllä tästä yhden kolmosen voisi tehdä. Huonolla avauksella voi lipsahtaa bogikin.

Väylä 13
Tähän kaikki tuntuvat kokeilevan foreantsaa, joka flexaa lopussa korille. Vaikka forea mielellään heitänkin, tämä tuntuu niin vaativalta heitolta, että seiftataan matalalla bäkkärillä kolmosia. Sillä tuskin häviää muille hirveästi, vaikka pari sankaria sattuisikin rempomaan tästä kakkosen.

Lisäväylät 1 ja 2
Näitä en ole ikinä pelannut, mutta siirtymällä hieman kurkkasimme mahdollisia teepaikkoja ja arvioimme koripaikkoja. Jos arviot osuivat yhtään, tulee kaksi foreavausta. Kunnianhimoinen peluri menisi 30min aikaisemmin paikalle katsomaan väylät ja vaikka kävelisi aamupoolin perässä ne läpi. Saas nähdä...

Väylä 14
Tämän voinee oikeakätisille luokitella pakkokakkoseksi. Jokerilla hysseä, harmittaa jos ei ole seiskan ringissä.

Väylä 15
Taidan fiiliksen mukaan valita seiftiavauksen (Joutsenella 50-60m suoraan) ja hyökkäysheiton (Star Tern reippaammin hysseflippinä) välillä. Pirkkoon saa olla reippaasti jo puukarmaakin, plus hyvä toka heitto. Kolistelemalla runkoja helposti vitonenkin. Kaksi nelosta olisi ihan hyvä.

Väylä 16
Tässä vähän sama, kun väylällä 5. Eli viime vuonna tuntui suora heitto olevan itsestäänselvyys ja menikin hyvällä prossalla sinne 15m säteelle korista. Nyt viikon sisällä heitetyt harkka-avaukset olleet huonoja, joten mitä todennäköisimmin paikaltaan bäkkäri oikealle hysseränniin, kiekkona Flattop Roc. Kaksi kolmosta kai tässä kunnossa ihan siedettävä.

Väylä 17
Puolentoista vuoden forettelu on tehnyt antsapelille isoa hallaa. Tässä kuitenkin se tuntuu fiksuimmalta heitolta, Roc pieneen antsaan vasemman kautta. Tässä väylässä annan varmaan fieldille tasoitusta, mutta veikkaan kahta kolmosta.

Väylä 18
Seiftaaminen kokeiltu, ei onnistunut syksyllä. Täysiä driverilla ränniin, jos suunta hyvä ja puut pysäyttävät feidin ennen koria, voi päästä roikottamaan jopa puttia. Oikealle ei saa joutua missään nimessä. Kaksi kolmosta olisi kai tähänkin ihan jees.

Väylä 19
Joutsenella milli hysseä ja vähän alaspäin. Pitäisi kääntää juuri mutkassa hieman yli, jolloin mahis päästä putille. Kaksi par-tulosta silti kai todennäköisempää, ellei tule gripparia avaukseen.

Pelikirja ei ota huomioon erittäin ailahtelevaista puttia. Välillä voi olla hyvä hetki, jolloin viidestätoista tuntuu osuvan ainakin ketjuihin ja kasin sisältä oikeastaan aina sisään. Sitten kymmenen minuuttia myöhemmin voi olla todella epävarma olo, lyhyetkin putit ovat voimattomia rävellyksiä, jotka lepattaen vaivoin tavoittavat alaraudan. Tälläisiä putteja tulee yleensä sitten monta väylää putkeen, joskus loppukierroskin. Vaikka avaukset olisivat kohtuullisen päteviä, voi tälläinen ringin sisältä tunarointi viedä tuloksen selvästi plussalle. Toiveissa olisi päästä pikkupakkaselle kummallakin kiepillä.

Omassa sarjassa reilu 30 paremmin reitattua peluria, plus paikalliset, joten sijoituksista ei pelata. Onnistumisia kisoihin kai silti lähdetään hakemaan, joten sellaine voisi olla top20 -sijoitus.

Postauksen kuvaksi vaikka tälläinen. Parina päivänä kenttätreeniä ja talven aikana lähinnä hiiren nappeja naksutelleet datasormet huusivat hoosiannaa. Onneksi tuo räjähti alkuviikosta ja etusormessa on jo jonkinnäköinen ihokerros.

[Hormoni]

Mietin tuossa tunnin verran kisaraportin kirjaamisen järkevyyttä, varsinkin heti kisan päälle. Toivottavasti tästä ei tule liikaa synkistelyä, mutta välttämättä huomenna ei enää sitten välity fiilikset ilman filttereitä.

Viikon pelit olivat tosiaan ailahtelevaisia, välillä ihan hyvääkin peliä mutta sitten sellaista hölmöilyä mitä ei ensimmäisten harrastuskuukausien jälkeen enää toivoisi. Tämä tietysti pyöri mielessä kisa-aamuna lämmittelyn, odottelun ja pelaajakokouksen aikana.

Ensin ajattelin iskeä kummankin kierroksen samat väylät allekkain, mutta sitten ei ehkä niin helposti välittyisi kierroskohtaiset tuntemukset. Eli laitetaan rundi kerrallaan.

Väylä 5
Neljä lämmittelyheittoa, joista kolme meni hieman yllättäen hyvin kapeaa ränniä pitkin putille. Sitten pienen hermostuneen pyörimisen jälkeen kello iski ja oli aika aloittaa päivän hommat. Avaus Rocilla, ensimmäiseen puuhun noin 10 metrin päässä ja onnekas pomppu keskelle väylää. Siitä hyvä paikkoheitto Joutsenella kuuteen metriin, helpotuksen tunne hiipi takkiin. Kierroksen eka putti, ihan hyvin lähtee kädestä, viitisen senttiä strong sidelle ja ketjuista ulos. Jaahas... Noh, ei mitenkään hirveästi edes harmita, välillä noi jää ja välillä ei. Bogey +1

Väylä 6
Forettajalle iisi kakkonen. Firefore ihan ok, jää ujoksi seiskaan. Putti tällä kertaa pelokas, muistaakseni vasurista ohi. Par +1

Väylä 7
Hieman vaisu fiilis aloituksesta. Avaus kuitenkin hyvä napakka Fore Nukella täydellisellä linjalla, kiekko kutoseen. Matkalla kiekolle aikaa pyöritellä juttuja päässä ja ehkä vähän turhiakin ajatuksia kierrokselle. Harvemmin nuo ongelmat katoaa niitä jauhamalla, mielummin voisi nauttia kauniista kevätpäivästä ja mukavasta seurasta. Putille kädet täristen, tuntuu että mahis saada sisään ehkä 20%. Yllättäen hyvä putti keskelle ja pirkko. Huh... Birdie +-0

Väylä 8
Perushysse Thuderbirdillä, metrin pari liian sisäkaarteeseen ja kuuluukin oksanapsun suloinen ääni. Kävellään koria kohti ja kiekko yllättäen silti taistellut kolmeen metriin, jes! Puttaamaan ja taas vähän oikealle ketjuihin ja pihalle. Nyt naurattaa (en tiedä onko joku itsesuojareaktio) ja harmittaa samanaikaisesti. Par +-0

Väylä 9
Heittofiilikset alkavat tippua. Avaus aivan liian matala, osuu maahan jossain 30m kohdilla, liukuu reilun 20m vielä eteenpäin kohti koria. Jäljellä noin 50m, ei suoraa linjaa. Zonella antsaneppi kuitenkin onnistuu ja nostolla pelastetaan kolmonen. Par +-0

Väylä 10
Muiden heitoista näkyy kova puuskittainen vastatuuli, vaihdan vakaampaa rieskaa ettei itselläkin kippaa. Jyrällä melko turvallinen avaus oikean kautta, jää reiluu kymppiin mutta ei puttimahdollisuutta. Neppi alle ja nostokolmonen. Par +-0

Väylä 11
Aukion yli kävellessä tuntuu olevan pieni myötäinen seuraavaan avaukseen. Kohtuullinen avaus, mutta kiekon käytöksen perusteella ei ollutkaan myötätuulta. Heitto poraa suoraan vastapäiseen metsään metristen kuusten sekaan. Sieltä tiedän foren riittävän onnistuessaan korille. Kova riuhtaisu forella ottaa hieman pikkukuuseen ja kuolee 40m ennen kohdetta. Hyvä Zonefore kiinni tolppaan, taistelunelonen. +-0

Väylä 12
Vaikka mitään peruuttamatonta tai ratkaisevaa tuhoa ei ole tehty, fiilikset vähän nihkeät ja aikaisempien väylien vaikeudet pyörivät mielessä. Kuitenkin ihan hyvä avaus tähän ja kiekkoa menee aikalailla sinne, mihin toivon ja kyvyt riittävät. Kiekolle päästyäni 35m lähäriin ei ole oikeen puiden väleistä mitään linjaa, mallaillaan kaikkia heittoja täydet 30sek. Lähäri puuhun 6m päässä ja taas syviä huokauksia. Hyppyputti vitoseen onnistuu, sieltä vapisevin käsin pönttöön ja taas nelonen. +-0

Väylä 13
Seiftibäkkäri löysä ja jää 20m tavoitteesta. Loistava 40m Zonefore metriin ja kolmonen pelastettu. Vaikeaa... Par +-0

Lisäväylä L1
Pienen venttailun jälkeen päästään avaamaan. Melko hyvä fore Bossilla menee väylää pitkin ja feidaa hieman ajoissa. Bossi löytyykin yllättäen korin tasalta seiskasta, oho, melkeen jo irtoaa pientä hymyä. Ei esteitä, huono putti oikealta metrin ohi, onneksi nelosen paluu edes menee. Tästä olisi pirkko kelvannut, oletan että hirveän moni ei sitä ota. Par +-0

Lisäväylä L2
60m suoraan ja kympin feidi oikealle. Foreneppi vakaalla kiekolla aivan liian ujo, jäädään 12m puiden taaksen. Hysseroikotus ihan ok, mutta ei mene. Par +-0

Väylä 14
Nytkö tulisi jo pirkko? Jokeri lähtee turhankin napakasti ja nipinnapin aloittaa feidin ennen aukon jälkeen olevaa koivurypästä. 5m putti tuntuu taas pahalta, mutta suoritus ihan hyvä ja menee. Birdie -1

Väylä 15
Tähän oli jätetty pelikirjaan valinta fiiliksen mukaan. Aikaisemmilla väylillä vähitellen muodostunut välinpitämätön ja turhautunut fiilis tietysti avittaa valitsemaan sen hyökkäävämmän vaihtoehdon, varmasti todella fiksu homma pitkässä juoksussa... Avaus kuitenkin kohtuullinen, hyzerflip Star Ternillä kääntää yli viitisen metriä ajoissa, mutta päätyy silti puunapsun kautta ihan hyville paikoille, hieman pidemmälle oletettua seiftiheittoa. Korille matkaan noin 60m, lähäri huono midarilla ja ei pirkkopaikkaa. Putterineppi lähelle koria ja taas nostonelkku. Par -1

Väylä 16
Suoran heiton tuntuessa juuri nyt liian vaativalta päätän valitan hyssereitin. Matkamittariin avauksella kertyy noin 15m ja napsu puuhun ja vielä väärään suuntaan. Huokailua, turhautumista, masennusta, hermostumista ja muita hyvään peliin vaadittavia mausteita lisätään korvien välissä kiehuvaan soppaan. Joutsenella hyvä paikko, ylikääntävä 60m heitto kapeaan väliin ja seiskaan. Luokaton putti 1,5m oikealta ohi ja kiekko kasiin. Sieltä hieman yllättäen sitten uppoaa ja selvitään bogilla, suoritukset ja fiilikset eivät lupaile hyvää. Bogey +-0

Väylä 17
Vaikea väylä, kun antsaheittoa tulee niin vähän käytettyä. Roc antassa liian korkeana ja ekoja puita hipoen matkaan, feidaa vasuriin 15m paikkeille. Yritän psyykata itseäni sanonkin muille että nyt uppoaa. Noh, ei uppoa, korin alta menee, onneksi jää kolmeen metriin josta taas nostokolmonen. Par +-0

Väylä 18
Avaus tähän aivan totaalipaska, revin kiekon yli ja se sukeltaa oikealle ja pitkälle meneekin. Tässä vaiheessa alkaa yläkerta leipoa kiinni, ihan sillälailla kunnolla.  Forella yritetään saada väylään mutta ei osu pieneen rakoon. Kiehuu... Fireupsi etenee 25m ja päätyy oikealla olevan kivirakennelman jyrkkään seinämään. Hetken sinne kiivettyäni, saan pujoteltua Juoutsenen puiden välistä viiteen metriin. Putti menee, eli palkinnoksi vitonen, voi helvetti tätä tekemistä. Double bogey +2

Väylä 19
Löysä bäkkäri Joutsella liian korkeana, ei jaksa kääntää yli vaan feidaa vasemmalle metsään. Sieltä kuitenkin linja korille, johon onnistun osumaan. Nostokolmonen. Par + 2

Väylä 1
Olisipa kierros jo loppunut tuohon edelliseen... Taas heikko avaus, Joutsen liian ylös ja vielä nokka ylhäällä, feidaa korin tasalle 10m vasemmalla ja puiden sekaan. Haaravenytyksellä huonosta asennosta tökkäisy 2m ohi oikealta, 6m paluuputti 5cm oikealle ja ulos. Maistuu...  Bogey +3

Väylä 2
Ei ihan tarkkoja muistikuvia, mutta olin varmaan aika hiljaista poikaa. Löysä foreantsa ilman antsaa, oikealle mörriin. Sieltä tyhmä antsavenytys 3m päässä olevaan oksaan. Huono 20m pelastusyritys tuskin käy ikinä edes alaraudan tasolla, 4m paluuputti sisään. Vituttaa suht ankarasti. Bogey +4

Väylä 3
Foreneppi Zonella arka, ottaa puuhun ja jää 20m putille. Roiskaisu puolen sekunnin tähtäämisellä jää onneksi vain 6m vasuriin. Siitä sentään sisään. Par +4

Väylä 4
Yksi vaativimmista avauksista. No eihän tää nyt tietty voi onnistua tälläisessä tunnekuohussa, mutta samasta syystä myös seiftaaminen on täysin mahdoton ajatus. Draivi täysiä, ihan ok heitto mutta reilun metrin linjasta oikealle. Napsu puuhun ja toki 10m lisää oikealle. Ylös väylälle päästäkeni pitäisi osua reilun metrin aukkoon kymmenen metrin päässä. Normaalitilanteessa olisin ehkä tiedostanut, että pirkkomahikset ovat tasan nolla, nyt en tainnut asiaa edes ajatella. Taas täydellä voimalla ja ullatus ullatus ei osu aukkoon. Etenen 5m, sokkona eka kiekko bägistä ja sekunnin tähtäysellä 20m eteenpäin, huolellisen suunnittelun tuloksena sekin puun taakse. Tässä varmaan vilisti päässä kaikkea villiä, kuten bägin potkaisemista ja voimasanoja 110% äänenvoimakkuudella, onneksi jäi tekemäti. Paska 70m foreantsa kohti koria, hetken jo näytti että huonosta laskeutumiskulmasta huolimatta jää melko lähelle. Sitten kiekko tuleekin takaisin ja rollaa korista 25m oikealle, lähes lentokentälle. Sieltä hyppyputti alle ja nostokutonen, jee! Double bogey +6


Vähäsanainen, pettynyt ja turhautunut peluri kohti ABC:n buffettia. Teki mieli mennä eri puolelle ruokalaa muihin seuralaisiin nähden, mutta onneksi liityn heidän seuraansa. Kai näitä pitää oppia muuten käsittelemään. Jutustelun ohessa tietty suoritukset pyörivät mielessä ja kolmen tunnin tauko tuntuu melko pitkältä...

[Hormoni]

Ja toka rundi perään. Lämmittelyssä pelkkää puttia. Tunnelma hieman kohonnut, jopa yllättävän mukavat fiilikset. Silti tuntuu, että yksi tai kaksi mokaa räjäyttävät pankin heti, saas nähdä.

Väylä 2
Kohtuullinen foreantsa, 15m putti ujo ja 2m nosto sisään. Par +-0

Väylä 3
Hieman hiljainen Zonefore feidaa ajoissa, putti kuitenkin napakka ja keskelle, jeeeeee! Birdie -1

Väylä 4
Heitto sinänsä juuri sellainen kun pitääkin, mutta tälläkin kertaa piirun oikealle. Tällä kertaa ei onneksi rumaa pomppua. Rauhallisempana näissä toimii yleensä fiksummin, eli nyt neppaan 15m putteritökkäisyn ylätasanteen reunaan. Siitä kivien päältä hyvä 80m bäkkärihysse kolmeen metriin, hyvä. Par -1

Väylä 5
Yllättäen lähteekin hyvä heitto Rocilla, joka poraa koko tunnelin ja laskeutuu kahteen metriin, mitä mitä mitä? Birdie -2

Väylä 6
Suunnitelmien mukaan firefore, onnnistuu tämäkin. 5m hyvä putti sisään. Birdie -3

Väylä 7
Hieman liian hiljainen fore Nukella feidaa juuri ennen isompaa aukkoa, mutta päätyy kahdeksaan metriin. Marssin jo melkein luottavaisena putille, joka meneekin sitten jo reilun metrin oikealta ohi ja liitelee taas kasiin. Huoh, eikai tää nyt taas ala... Paluuputti ihme kyllä uppoaa. Par -3

Väylä 8
Taas bäkkärihysse liian sisäkurvaan ja ottaa oksiin. Kiekko kympissä ja ainoa oksa blokkaa luonnollisen puttilinjan. Heikohko yritys vajaaksi ja nostokolmonen. Par -3

Väylä 9
Ihan hyvän tuntuinen draivi liikaa oikealle ja vauhti kuolee oksahipsuun. 45m lähäri Joutsella 7m pitkäksi ja vasemmalle. Hyvä putti sisään. Par -3

Väylä 10
Tuntuu selvä vastatuuli, vakaampaa kiekkoa. Lähtee kuitenkin korkealle ja liikaa hyssessä, eli päätyy reilusti vasemmalla ryteikköön. 25m matkaa korille ja tiheässä metsässä. Päätän luottaa puttiin ja liu'utan forenepin turvallisempaa linjaa nöyrästi kummun juureen vitoseen. Putti sisään ja taas ihan hyvä paikko. Par -3

Väylä 11
Viime kertaa korjaten vakaampi kiekko. Ihan ok draivi, feidi meinaa viedä vasemmalle pikkukuusten sekaan. Jää kuitenkin niin, että foren pystyy heittämään normaalisti. Hyvä satkun heitto ja kiekko kolmeen metriin. Fiilikset vähitellen nousevat jo neutraalin paremmalle puolelle. Putti sisään. Birdie -4

Väylä 12
Hyvä avaus väylää pitkin, taitaa feidata kuitenkin ennen virallista sweetspottia doglegin taitoskohdassa. Nytkun muutenkin kulkee, niin totta kai feidi ja skipit eivät ota puihin. Ehkä 25m korille, olisi jopa mahis roikotella Eaglea. Päätän kuitenkin pelata varmaa pirkkoa ja hyppyputtia alle. Jää viitisen metriä lyhyeksi, mutta varma putti sisään. Birdie -5

Väylä 13
Seiftibäkkäri Rocilla hieman löysäkö taas, mutta niin matala että ottaa pitkän skipin väylää pitkin. Vajaa 20m jäljellä, voisi periaatteessa jopa kokeilla. Päätän roikuttaa sinne päin, ettei ainakaan mene pahasti pitkästi. Ei mene ja nostokolmonen. Par -5

Lisäväylä L1
Tässä odottelemme viitisen minuuttia. Alan jo miettimään voisiko tästä kierroksesta tulla tosiaankin ekasta rundista huolimatta jonkinmoinen onnistuminen... Ihan hyvä ja napakka fore kääntää hienoisesti liikaa ja ottaa vasemmalla 70m jälkeen puihin. Jalka puskassa hyvä 40m Zonefore kolmeen metriin. Par -5

Lisäväylä L2
Hyvä napakka Firefore väylää pitkin, feidi yllätävän pitkä ja kiekko vajaan kympin pitkäksi. Ihan ok puttiyritys, kimpoaa katolta kuuteen metriin. Hyvä säkitys siitä ja hieman harmitellen siirtymälle. Par -5

Väylä 14
Jokerihyssykkä vähän matalana, mutta hyvin keskeltä aukkoa. 7m putti pömpeliin. Uskomatonta miten puttipeli voi olla niin erilaista rundien välillä, tai jopa niiden sisällä. Birdie -6

Väylä 15
Taas hysseflippiä Star Ternillä ja taas kääntää pikkaisen ajoissa yli, mutta leijailee silti pitkälle. Lähäriä ei pääse heittämään väylää pitkin, tarjolla olisi 45m tunneliheitto. Roc lähtee nätisti ja päätyy kahteen metriin tiukasta rännistä, näin sitä pitää. Birdie -7

Väylä 16
Hyi hemmetti, tästä lähti jyrkkä alamäki viime rundilla. Onnistumisten johdosta päätä heittää suoraa ränniä tällä kertaa. Napakka veto Rocilla, ekaan puuhun 5m päässä. Voihan jehna. Siitä taas mallaillaan kaikkea mahdollista, päädytään venyttämään haaralta jotain selkä korille päin vetoa. Tuloksena seuraava puu 6m päässä, ei saatana... Tästä ihan ok putterilähäri seitsemään metriin, parin tunnin takaiset tapahtumat palaavat salamana takaisin, vaikka yritän rauhoitella itseäni. Identtinen putti ykkösrundin kansa, eli metrin oikealta ohi ja kahdeksaan metriin. Sieltä yllättävä säkitys, sentään. Double bogey -5

Väylä 17
Antsa Rocilla hieman nokka pystyssä, ei jaksa pitää linjaa korille asti. Reilun kympin putti on munaton, onneksi jää edes lähelle. Par -5

Väylä 18
Pelottaa avausheitto, ettei tulisi ihan täyttä toisintoa ykkösrundista. Ja ei hemmetti, napakka heitto kääntää napsun yli ja oikealle puihin. Tällä kertaa suotuisa puupomppu väylään päin, huh. Hyppyputti korin alle ja vahingot jäivät tällä kertaa minimiin. Par -5

Väylä 19
Joutsen irtoaa kädestä ajoissa ja osuu aikalailla ekaan runkoon vasemmalla, joopajoo. Pomppu vienyt siitä oikealle metsään, josta ei yhtään kiekon mentävää väylää. Kolmosta lähdetään kuitenkin pelastamaan pienestä aukosta. Foreneppi ei ihan osu aukkoon ja jää 20m putti. Roikotus ei mene ja nelosta korttiin, plääh.... Bogey -4

Väylä 1
Alkaa olla paukut loppu, keskittyminen huonoa ja fiilis hyvän alkurundin jälkeen laskusuhdanteessa. Avaus irtoaa taas aikaisin ja vasemmalle puuhun 20m päässä. Hyvä Zoneforen tolpan juureen ja päivän kidustus onneksi ohi. Par -4

Ilman loppurundin notkahdusta tästä olisi voinut tulla todellinen ryhtiliike ja jopa omaan ennätykseen radalla mahikset. Tsemppi ei jaksanut ihan loppuun asti ja vaikka parannus olikin selvä ykkösrundiin, ei mitään kovin tyytyväisiä aatoksia kotimatkalla kupolissa liikkunut.

Summa summarum, puttiharkkaa. Missatut putit näköjään pääsevät kisakierroksilla vaivatta ihon alle, jonka jälkeen suoritukset muillakin sektoreilla kyykkäävät. Työsarkaa riittää siis, plus mietittävää omasta kisasipulista. Voisiko ykkösrundin kaltaisiin katastrofeihin vaikuttaa viellä siellä kierroksella, pitääkö tässä googlailla vaikka jotain meditaatiotekniikoita, jos poika saataisiin rauhoittumaan edes hieman kiehumispisteen alle.

Kuvia en napsinut, vanhoja ei juuri nyt huvita kaivella.

[Hormoni]

Edellisestä päivityksestä taas lipsahtanut melko pitään, mitenköhän päivitysfrekvenssiä jaksaisi aktiivisemmalla kiekkokaudella pitää vaikka kerran viikossa, max parissa.

Tähän ajanjaksoon mahtuu kaikkea kivaa, onnistumisia ja yksi koko kauden eniten odotetuista tapahtumista, eli NDGE. Pelikirjaa en sinne tehnyt, kävimme toki paikan hienouden tietäen treenaamassa perjantaina rataa, vaikka sää vähän pelottikin. En jaksa väyläkohtaista selostusta myöskään tehdä, pelillisesti tuolla ei niinkään ollut itselle merkitystä, tarkoitus oli nauttia upeasta radasta ja mahdollisuuksien mukaan kurkkia menneiden, nykyisten ja tulevien lajitähtien tekemistä sivusta. Kierrostulokset olivat hieman vaisuja, koska puttailu oli koko päivän luokatonta. Toisella kierroksella olisi ollut mahdollisuus ihan hyväänkin tulokseen, mutta 4 alle 5m puttimissiä ja muutama hieman pidempi varmistivat reilut plussat ihan siedettävästä draivipelistä huolimatta. Pitää muistaa myös tulevia kisoja ajatellen, että kisaa edeltävänä päivänä ei välttämättä kannata vetää 100-200 täyttä draivia, niinkuin nyt treenirundilla kävi. Paikat olivat venyttelystä huolimatta aika arkana kisa-aamuna. Sopivaa puuhastelua voisi olla vaikka puttailu ja lyhyet lähärit, tästä tuskin saisi kroppaa ihan jumiin.

Toivottavasti Väykän vihjailut ja muut huhut eivät pidä paikkaansa, eli että tapahtuma ei jatkuisi ensi vuonna. Toivottavasti kisajärjestäjä myös taipuisi ottamaan apua järjestelyissä urakan inhimillistämiseksi. Uskoisin tälläisen tapahtuman synnyttämiseen löytyvän vapaaehtoisia. Myös keskuksen johtajan ilmoittama juttu, että tulisi kunnollinen kiinteä rata golfkentän yhteyteen, on todella iloinen uutinen. Itse kisajärjestelyyn näin uutena amatöörinä, joka tavoittelee kutsutuilta ylijääviä jämäpaikkoja, toivoisi että maksuaika kutsutuilla olisi hieman lyhyempi. Kutsutut voisivat osoittaa vaikka kiitollisuutensa kisan järjestämisestä ja kutsun saamisesta vaikka maksamalla kisamaksu kuukauden sisällä, tämä tuskin olisi kohtuuton vaatimus. Mikäli kisa vielä järjestetään, on se itselleni ensisijainen vaihtoehto viettää kevätlauantai, mutta pelimahdollisuuden varmistuminen viimeisellä viikolla tai jopa viimeisenä iltana on hieman hermoja raastavaa. Tämä aiheuttaa sitten ilmottautumisia "varmuuden vuoksi" muihin kisoihin, joka ei tietysti ole taas muiden kisaajien kannalta kovin kiva juttu.

Pari kertaa on maltettu treenata kentällä ilman kierrokselle lähtöä, lämmittelynä ja jäähdyttelynä vielä itselle kaikista tärkeintä kehityskohdetta, eli puttia. Epätasaisuus näkyy tälläisessä 30min puttailussakin. Kymmenen minuuttia saattaa löytyä joku ihme moodi, jossa kympistä tuntuu putoavan lähes kaikki sisään, plus pidemmältäkin hyvää tekemistä. Sitten yhdessä viiden kiekon sarjassa muuttuu homma täysin, putit lähtevät miten sattuu ja vitosesta vaikeuksia osua laitteeseen. Vaikka tähän on uhrattu illan hiljaisina tunteina ajatusaikaa aika paljonkin, en ole oikein keksinyt mikä tämän muutoksen aiheuttaa. Toistaiseksi ei kai siis muuta vaihtoehtoa, kun yrittää saada toistoja lisää.

Laitetaan nämä alussa mainitut onnistumisjorinat erilliseen postaukseen, niin pysyy vähän lyhyempänä ja luettavampana tekstit.

Kuvapäivityksiksi pari napsua Nurmijärveltä. Kännykamera ei oikeen tee oikeutta sille hiljaiseksi vetävälle maisemalle, mutta jaetaan näitä silti. Toivottavasti joskus tämän näköisiä fribaratoja olisi enemmänkin Suomessa tarjolla harrastajille.

[Hormoni]

Sitten niitä jutskia, mistä on tullut viime aikoina hyvä fiilis. Tapahtumat ovat sattuneet kotiradalla Kivikossa, jossa normaalisti pelaaminen hieman jo tympäisee ja varsinaisia onnistumisentunteita on todella harvoin tarjolla, tai ainakaan en niitä osaa esille kaivaa.

Pari viikkoa sitten aloitimme seuran sisäisen reikäpelikunkun (ja toisessa sarjassa kuningattaren) etsimistä ensimmäisen kierroksen karsintapeleillä. Vastustaja oli tuttu oikeastaan koko fribauran ajalta, joten tiesin melko hyvin mitä tuleman pitää. Pelasimme toisen parin kanssa samanaikaisesti, mikä oli ihan kiva tunnelmaa keventävä tekijä. Pelifiilis oli koko ajan rento, eikä monesti jossain vaiheessa kierrosta hiipivää jännitystä tai turhautumista tällä kertaa tullut. Onnistuinkin pelaamaan itselleni todella hyvän kierroksen, joka sisälsi lähes virheetöntä peliä (ainakin näin amatööriasteikolla). Laitetaanpa kierros muistiin, koska se on samalla oma ennätykseni ja ihan kovakin sellainen.

Kivikko
1. Avaus Star Thunderilla metriin, nostopirkko. -1
2. Perusavaus, matkaa korille 20m, ei kunnollista puttipaikkaa. Nostopar. -1
3. Avaus C-FD:llä metriin, nostopirkko. -2
4. Forella Bottom Stämp Boss, kuuteen metriin, putti sisään. Birdie. -3
5. Forella Glow Nuke hieman pitkäksi ja ylös, mutta kuulemman rollaa mukavasti kolmeen metriin. Putti sisään ja birdie. -4
6. Avaus forella Firebird sweettiin kallion eteen, jatkoheitto Joutsenella nostolle, birdie. -5
7. Avaus Nukella bäkkärillä lähtee hyvin, toisen rinteen alkuun. Roc3 pariin metriin, birdie. -6
8. C-PD2 bäkkärilla oikealla olevaa tolppaa kohti, tippuu pariin metriin ja jää pystyyn, birdie -7
9. Bottom stamp Boss forella hyllylle, putti sisään, birdie. -8
10. Bottom stamp Boss forella, ei riitä putille. Lähäri Zonefore alle ja nostopar. -8
11. Roc3 hyssessä, hieman liian matala ja jää ylös tasanteelle. Hyvä 12m tuuliputti kuitenkin sisään, birdie. -9
12. Tässä meinaan jo vaihtaa perusseiftin heiton hyökkävämpään, mutta onneksi maltan mieleni. C-PD2 forella, tippuu pariinkymppiin. Hetken mietittyäni tuloshuumassa päätän kokeilla "hieman" roikottaa sisään. Antsaputti vähän oikealta ohi ja lähtee rollaamaan kohti vasurin outtia. Tässä pala kurkkuun että menikö bogeyfree tuohon töhöön. Mutta koska kaikki onnistumiset ja tuurit yleensä synnyttävät lisää hyvää, käy kiekko outissa ja sitten rullaa sisälle seiskaan. Ihan hyvä putti, mutta oikealle ylämummoon. Kori silti imaisee hetken jännityksen jälkeen kiekon ja bogey free vielä elossa. Par -9
13. Star Thunderilla perushysseä takatuuleen, näyttää tiiltä jopa holarilta. Skippien jälkeen kiekko löytyy noin 12 metristä. Vastatuuliputti kohden outtia kuitenkin sisään, taitaa päästä pieni JES-huutokin. Birdie, -10
14. Zonefore hieman liian kova ja menee ketjujen tasalla 50cm korista vasurista ja laskeutuu kasiin. Hyvä putti sisään, birdie -11.
15. Firellä foreantsa joka feidaa nätisti korille, nostopirkko. -12
16. JK Aviar bäkkärillä on liian ujo ja töksähtää vikaan kumpuun. Ei uskalla putata kunnolla, ettei mene kuusten taakse, joten 20m hissileija tippuu korille. Par . -12
17. Joutsenella pieni hysse oikaisee ja liitelee viiteen metriin. Putti sisään ja birdie. -13
18. Bäkkäri Firebirdillä pieneen vastaiseen pariin metriin. Birdie ja -14.

Kierros valmis ja olo epätodellinen. Näin pienillä töhöillä kierrokset todella harvassa. Tästä pitäisi saada puristettua kaikki info, kierroksen aikaiset fiilikset jne muistiin, jotta vastaavia itselle lähes haamuonnistumisia tulisi enemmänkin.


Tätä pelikirjaa soveltaen sitten Wappuvippailuihin. En kirjoittele enää uudestaan näitä, koska kisassa pyrin heittämään lähes identtisen kierroksen, toki hieman tuulesta riippuen. Ykköskierros olikin sitten lähes yhtä hyvä. Kaksi lyhyttä huonoa puttia (väylä 15. viidestä metristä pirkkoputti oikealta ketjuista ulos, väylä 4. pirkkoputti neljästä metristä alarautaan ) ja kolmosväylällä onnistuin avaamaan huonosti, lähestymään huonosti ja puttaamaan huonosti bogeyn arvoisesti. Kierrostulos oli kuitenki 12 pirkon kera hyvä ja -11 riitti melko selkeästi kärkijakkaralle. Myös urani ensimmäinen tonnin rundi oli nähnyt päivänvalon PDGA:n tietokoneen arpoessa lukemaksi 1004. Tokalla rundilla isosta kaulasta riippumatta tuli hieman jännitystä mukaan, lisää huonoa puttia ja vähän heikompia avauksia, mutta silti kisassa ihan kelvollinen -6 rundi.

Kahden rundin -17 riitti 11 heiton marginaalilla uran toiseen voittoon. Toivottavasti tälläinen suorittaminen jatkuisi edes jossain tulevissa kisoissa, kyllähän se hyvä fiilis valtaa koko kropan ja mielen, sitä kai osaksi kisoista lähdetään tavoittelemaankin. Hyvillä mielillä siis työväenjuhlaaa viettämään pokeri-iltaan, jossa tuli juotua liikaa olutta, kuten lähes aina.


Kuvapäivitykset nostattavat vieläkin hymyn huulille. Talouteen tuli myös toinen pysti kisoista, kun Kiti sijoittui omassa sarjassaan hienosti tokaksi.

[Ari]

Yli sata pistettä oman ratingin yli on aikamoinen suoritus. Tuon ei tarvitse ihan heti haalistua mielestä