Tässä olisi nyt raporttia Ultimaattinen viikinki-invaasio 2016 –reissulta. Huhhuh mikä matka! Ehkä paras pelireissu ikinä tähän mennessä.
Ohjelmassa oli siis seitsemän rataa:
Jõekääru
http://www.discsport.ee/images/rajad/Parnu_Joek22ru_discgolfi_park_rajakaart.jpgJoulumäe 27-väyläinen
http://joulumae.ee/UserFiles/File/Kollane-rajakaart-A4-2015.pdfJoulumäe 18-väyläinen
http://joulumae.ee/?id=29 Viljandi Rotary
http://discgolfiliit.ee/wp-content/uploads/2014/12/Viljandi-Disc-Golfi-park-2013.pdf Annikoru
http://annikorudiscgolf.ee/park/ Tehvandi
http://www.tehvandi.ee/index.php?PID=pages&Menu=308&Lang=est&ver=2Valgehobusemäe
http://discgolfiliit.ee/valgehobusemae-discgolf-park/Lisäksi pelasimme Viro vs. Suomi parikilpailun Tähtveren frisbeegolfradalla (
http://arena.ee/puhkepark/disc-golf/)
Kaikki nämä radat ovat aivan uskomattomia ja käymisen arvoisia. Ylläpito tuntuu toimivan kaikilla radoilla hienosti, nurtsi oli hyvässä kunnossa ja leikattu ja radat olivat muutenkin siistissä kunnossa.
Päivä 1. - Torstai 2.6.Aamulla heräilin laivan hytissä aivan jäätävän huonolla fiiliksellä. Vatsa sekaisin, huonosti nukuttu yö viiden tunnin unilla ja heittämään pitäisi lähteä... Noh, tsemppihousut jalkaan, ulos laivasta ja bussiin. Jo satamassa tunsin auringon lämmittäessä, että päivästä on tulossa lämmin ja upean hieno, joten yritin olla välittämättä häiriötekijöistä, joihin en voi itse vaikuttaa.
Ensimmäinen rata oli siis Jöekäärun 18-väyläinen puistorata, joka oli nurmi- ja hiekkapohjainen. Lämpötila oli noussut parin tunnin ajomatkan aikana sinne 25 tienoille, joten paljon vettä kantoon ja kierrokselle. Rata oli siis osittain puistossa, osittain metsässä ja osittain avointa upottavaa hiekkapohjaa, joten täällä pääsee heittämään tarkempia pilliheittoja kuten myös pitkiä liidätyksiä hiekalla. Hiekassa tarpominen tuntui ajoittain äärimmäisen raskaalta auringon porottaessa kuin aavikolla ja ainakin allekirjoittanut meni ihan sietokyvyn rajoilla. Hyttyset ja älytön määrä muurahaisia (jotka muuten purivat myös!) eivät jeesanneet tilannetta, mutta kierros saatiin tsempattua loppuun asti kunnialla. Kenkiäkin tyhjennettiin hiekasta noin 8 kertaa kierroksen aikana... Tältä radalta tuloskorttiin kirjattiin 76 heittoa, joten olosuhteet ottivat veronsa. Silti ensimmäisen pelatun radan jälkeen oltiin naisten sarjan paalupaikalla ja myös joukkuekisassa joukkueemme Teenage Dirtbags otti heti kättelyssä johtoaseman!
Tässä pari kuvaa Jöekäärusta.
Jöekäärulta ajelimme ensimmäisen majapaikkaamme Joulumäen urheilukeskukselle. Kamat hotelliin ja kohti seuraavaa rataa. Joulumäellä on siis kaksi eri rataa, joiden kaksi ensimmäistä väylää heitetään samalta tiiltä, jonka jälkeen radat erkanevat ja maastoon on saatu tehtyä kaksi hyvin erilaista rataa. Lähdimme taistelemaan upeaa 27-väyläistä keltaista rataa, joka olikin itselle jo tuttu viime vuoden tiedustelureissun jäljiltä. Rata on tämäkin osittain hiekka- ja metsäpohjainen, joten täälläkin saatiin tyhjennellä barefootteja hiekasta. Rata on suurimmaksi osaksi metsässä, joten täällä kuuma päivä ei päässyt tuntumaan ihan niin raskaalta. Tällä radalla otin jopa kolme pirkkoa korttiin ja kokonaisuudessaan olin tyytyväinen tulokseeni 108 heittoa. Parannettavaa on aina, mutta ottaen huomioon, että täällä mörri on mörri eikä mikään pikku puska niin en voinut valittaa. Edelleen mentiin paalupaikalla sekä joukkuekisassa, että naisten sarjassa.
Joulumäe keltainen rata väylä 16.
Koko reissuporukka Joulumäen 1. väylän portilla.
Tässä vaiheessa päivää alkoi porukka olla jo aika loppu, mutta lähdettiin vielä Joulumäen 18-väyläiselle punaiselle radalle parikisailemaan. Tämä 18-väyläinen olikin sitten pettymys. Tylsä tekemällä tehty rata, jonka väylät olivat hyvin identtisiä, vain pituus muuttui. Mandoja oli enemmän kun millään radalla ikinä ja mielestäni väylät olivat huonosti suunniteltu. Par-luvut olivat täysin kohtuuttomia ja pelin edetessä fiilis vaan laski. Tuloksemme oli lopulta oikeastaan ihan hyvä (pelasin Tommin kanssa sekaparina tulokselle 68), joten se ei sinällään laskenut fiilistä, vaan se, että suurimman osan väylistä opaste näytti tältä, ainoastaan pituus vaihteli:
Tänne ei siis tarvitse mennä uudestaan. Parikisan jälkeen päästiin nukkumaan joskus yhdentoista kieppeillä, joten unta sai ensimmäisen päivän jälkeen noin 6,5h.
Päivä 2. - Perjantai 3.6. Aamulla aamiaiselle klo 7, kamat kasaan ja bussi kohti Viljandin 18-väyläistä rataa. Viljandi on puistoon tehty rata, jolle kuulin jätkien suusta lempinimeksi esim ”mini-Kaatis” ja ”Siltiksen isoveli”, eli siis rata oli jotain Siltiksen ja Kaatiksen väliltä. Nurtsia trimmattiin juuri kun oltiin paikan päällä ja päästiin siis heittämään juuri leikatulla alustalla, mikä oli enemmän kuin jees! Korkeuserot eivät näy kuvissa tietenkään niin kuin kuuluisi, mutta ehkä näistä jotain osviittaa saa.
Viljandi oli mielestäni yksi reissun parhaista radoista (vaikka ei kyllä yhdessäkään radassa mitään vikaa ollut). Korkeuserot tuntuivat vaan aivan älyttömän raskailta univajeessa – mulle ei vaan riitä 6 tuntia unta per yö, saati kaksi yötä peräkkäin... Mukavaa oli silti ja väylät hienoja! Heittoja kerättiin korttiin Viljandista 72. Alussa putti tuntui kulkevan, mutta loppuun ryvettiin joten tulos on sen mukainen.
Viljandista suunnattiin kauppareissun kautta kohti Annikorua. Annikoru on metsärata, josta löytyy paljon erilaisia väyliä, eli jokaiselle jotain. Ilmeisesti olin päättänyt jättää puttini bussiin, koska kierroksella sitä ei näkynyt...
Väsymys alkoi kierroksen aikana toden teolla painamaan ja hyvän hengen ylläpito alkoi olemaan todella työn takana. Mörristä mörriin ihan avausheitoista lähtien. Pari onnistumista niin ei ihan täyttä lannistumista tullut. 72 heittoa täältäkin korttiin, joten päivän saldo oli 72+72. Tasalaatuisen huonosti siis mentiin... Hauskaa oli silti täälläkin, koska seura oli mahtavaa
Annikoru väylä 13 (josta otettiin 6 korttiin...
).
Annikorusta ajeltiin Tarttoon hotelliin, joka oli tällä kertaa Rehe Hotell. Ollakseen edullinen hotelli oli todella jees, suosittelen. Olimme valinneet 20 euroa kalliimman saunallisen huoneen (saunaa tosin ei tullut lopulta kertaakaan käytettyä), joka oli kooltaan noin 30 neliötä, eli tilaa oli vaikka muille jakaa. Sängyt olivat leveät ja kylppäri sopivan kokoinen. Nopea käynti hotellilla siis ja bussi kohti Tähtveren rataa ja Viro vs. Suomi parikilpailua. Matkalla jännitti, koska olimme kuulleet, että paikallisia on tulossa paikalle runsain joukoin ja useimmalle heistä kyseessä oli kotirata. Bussissa hieman taktikoitiin vielä pareja uusiksi, mutta kyllä paikalliset vaan valitettavasti veivät meidät! Tulokset näkyy täältä:
http://skoorin.com/?u=scorecard&ID=294206Ryhmäkuva parikisasta, aika mukavasti kisaajia paikalla! (c) Ilkka Julkunen
Pariskaba päättyi joskus puolenyön aikaan, joten hyvin väsynyt invaasioporukka hotellille ja nukkumaan. Jälleen noin kuuden tunnin yöunet. Ja kolmenteen päivään edelleen naisten johdossa ja kyllä, myös joukkueemme piti johtopaikan \o/
Päivä 3. – Lauantai 4.6.Aamulla herään aivan jäätävään päänsärkyyn. Jalkapohjia aristaa, oikeaan kyynärpäähän ja olkapäähän sattuu, kädet tärisee. Aivot aivan seis, en ymmärrä normaalia puhetta. Univaje ja nestehukka. Syvään hengittelyä huoneessa ja aamiaiselle. Ei auta itku markkinoilla, kyllä tiedettiin mihin ollaan lähdössä, joten nyt on vaan tsempattava.
Tänään siis vuorossa eniten odottamani Tehvandin rata Otepäässä, joten yritän olla mahdollisimman positiivinen ja sosiaalinen, jotta päivästä tulisi onnistunut. Aamiainen naamaan ja bussiin. Onneksi lähtöä odotellessa tuli jo selväksi, että tänään ei olisi aivan niin painoastavan kuuma kun kahtena edellisenä päivänä, joten fyysisesti vaativa Otepään rata tulisi olemaan vähän iisimpi. Kropassa tuntui heti helpotuksen aalto.
Ko. Rata on yksi suosikeistani, koska sieltä löytyy ihan kaikkea. Jyrkästi ylöspäin, jyrkästi alaspäin, metsäpilliä, liidätystä, tasaista, laakeeta aakeeta jne. Lisäksi neljä väylää, joissa realistinen mahis pirkkoon (joista yhdessä onnistuin..
)! Koska sanat eivät riitä kertomaan riittävän hyvin millainen rata on niin tässä pari kuvaa Otepäästä.
Väylä 1.
Väylä 8.
Väylä 18.
Ja sitten vielä kuva koko reissuporukasta Otepään 1. tiin edessä olevalta portilta ((C) Ilkka Julkunen):
Pelasimme Otepäässä kaksi kierrosta, joiden jälkeen kierroksista mukaan otettiin eclectic-pelitavalla yksi kierrostulos. Itselleni tulokseksi tuli 69 ja 74 ja lopulliseksi kierrostulokseksi 64. Toisen kierroksen järkyttävän huono puttipeli koitui kohtalokseni, mutta sain silti pidettyä kiinni myös kolmannen päivän jälkeen naisten sarjan kärjestä. Ja koska teini-ikäisten joukkueessa oli kovia käsiä mukana niin saimme edelleen pidettyä myös joukkuekisan johtopaikan. Hyvä me!
Otepäästä kaupan kautta hotellille ja tässä vaiheessa jouduin sanomaan itselleni, että nyt on aika ottaa lepoa. Näin ollen muiden lähtiessä läheiselle radalle pelaamaan parikisaa jäin hotellille, mikä oli hyvä päätös koska nukahdin välittömästi ja nukuin noin kolme tuntia siihen asti, että muut palasivat kierrokselta noin klo 22. Yksi iltajuoma aulabaarissa ja takaisin nukkumaan, joten sunnuntaiaamuna minä taisin olla ainoa, jota ei väsyttänyt. Joskus on vaan hyvä tietää ne omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Kroppa kiittää.
Päivä 4. – Sunnuntai 5.6.Sunnuntaina heräsin siis hyvällä fiiliksellä hyvin levänneenä. Aamiaisen jälkeen kamat kasaan ja bussiin ja suunta kohti Velgehobusemäen rataa, jonka kanssa saatavaa revanssia olin myös odottanut erittäin innokkaasti. Viime vuoden reissulla tämä oli ensimmäinen rata, jonka pelasimme suoraan laivalta (liian vähäisellä vesimäärällä 30 asteen lämmössä, ei kiva..), ja muistikuvat olivat, että rata on hyvä mutta hyvin vaativa. Täällähän opn pelattu mm. Prodiscus Estonian Openia, joten rata on ihan kisatason rata, joka ei anna armoa. Täälläkin mörri onkin supermörri ja sinne ei kannata joutua. Tässä esimerkkinä väylän 6. mörri (kuva otettu seisten keskellä väylää):
Nyt hyvin varustautuneena useammalla litralla vettä sään suosiessa pilvisyydellään nenä kohti rataa odottavaisin mielin. Aloitimme väylältä 14, joka on heti klubitalon edessä oleva muistaakseni 69 metrinen väylä, jossa koria reunustaa OB-aita. Tässä näkymä tiiltä:
Tunnelmaa hieman lannisti heti väylällä 15 tajuaminen, että OB-tikkuja ei näkynyt missään. Näin ollen rata ei ollut samanlaisessa tikissä kuin viime vuonna, koska se oli käytännössä helpompi. Tikkuja oli vain joissain metsäväylien rajoilla, ilmeisesti ne oli poistettu kunnossapitotöiden takia, eikä niitä oltu palautettu. Aika ikävää, koska rata on kuitenkin maksullinen (2e per henkilö), joten luulisi, että kaikki olisi kohdallaan. Näin ei kuitenkaan ollut, mutta sille emme voineet mitään, joten peliä jatkettiin hyvällä fiiliksellä.
Koko rundin ajan draivit tuntuivat sujuvan hyvin, sain onnistumaan yrittämiäni heittoja suunnitellusti. Alkukierroksesta putti ei tosin toiminut ollenkaan, mutta vähän puolenvälin jälkeen sain jostain jonkun ihmeellisen parannuksen siihen ja sainkin pelattua itselleni aivan huiman tuloksen 89 heittoa eli 24 heittoa päälle parin 21 väyläisellä radalla! Eli hieman utopistiseen tavoitteeseen (alle 100 heittoa) päästiin, onnistuin pitämään ykköspaikkani naisten porukassa ja bussissa kuultiin vielä myöhemmin, että joukkueemme voitti koko joukkuekisan! Huhhuh.
Tämä oli siis reissumme viimeinen rata ja täältä suunnattiin bussi kohti Tallinnaa ja laivaa.
Kiittämistä reissun jälkeen on paljon.
1. Juha – Reissun ideoiminen, toteutus, mahdollistaminen ja läpi vetäminen kunnialla. Aivan huikeeta duunia. Kiitos.
2. Markku – Kuskina koko reissun ajan itse myös heittäen yhtä paljon kun kaikki muutkin. Uskomattoman kova jätkä huikealla energiatasolla ja positiivisuudella. Kiitos.
3. Tuomas – Mun kestäminen myös niinä huonoina hetkinä taas kerran. Kun ei kehtaa ihan kaikkea ääneen valittaa niin tarjoaa kuuntelevaa korvaa ja olkapäätä johon voi lepuuttaa. Kiitos.
4. Joonas – Tunnelman ylläpitäminen korkealla koko reissun ajan huikeilla jutuilla. Aivan mahtavaa. Jos perustat sen oman standup-esityksen niin saat ainakin yhden katsojan. Jäätewööööö!
5. Kaikki mukana olleet – kiitos, kiitos, kiitos!
Olo on nyt rikki, poikki ja pinoon, mutta jos huomenna pitäisi lähteä uudestaan niin tätä en jättäisi väliin mistään hinnasta. Ensi vuonna sitten ehdottomasti uudestaan.