Frisbeegolf-forum.fi

Kirjoittaja Aihe: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi  (Luettu 36502 kertaa)

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« : 24.04.17 - klo:15:07 »
Nyt kun ensimmäinen PDGA-kisa häämöttää tämän viikon sunnuntaina, lienee sopiva hetki aloittaa pelipäiväkirjan kanssa ja ryhtyä kirjaamaan ajatuksia, treenejä, kisakokemuksia ja muuta aiheeseen liittyvää ylös.

Historiani lajin parissa on lyhyt ja koruton. Kuulin lajista ensimmäistä kertaa vasta kesäkuussa 2015, kun työkaverini sanoi innostuneensa frisbeen heittelystä, ja reilu kuukausi tuon jälkeen – elokuun alussa – olinkin sitten muutaman kaverin kanssa Puolarmaarissa Discmanian aloituspaketin kiekkojen kanssa ihmettelemässä, että miten nämä voi muka lentää 60 metriä suoraan? Ihka ensimmäinen kierrokseni 8-väyläisellä layoutilla päätyi lukemaan +5 ja onnistuinpa jo ensimmäisen birdienkin saamaan.

Lajiin koukuttuminen kesti tuon kesän ja syksyn, ja voi sanoa, että talvesta 2015/16 lähtien ei ole montaa päivää kulunut ilman, että frisbeegolf olisi tavalla tai toisella ollut mielessä; kisoja tai opetusvideoita katsellen, uusia ratabongauksia suunnitellen, kiekkokauppojen nettisivuja selaillen, pelikirjoja pohtien, foorumia lukien, ja lopulta radoilla haasteita vastaan taistellen. Kaudelle 2016 päätin innostuksen jatkuessa liittyä seuraan lähinnä talven hallivuoromahdollisuuden vuoksi. Hallilla tulikin käytyä ahkerasti, mutta eipä siitä tainnut tuolloin vielä juuri mitään hyötyä olla, kun päämäärättömästi ja ilman sitä vähäistäkään tekniikkaa tuli heitettyä kiireellä laukku tyhjäksi kerta toisensa perään.

Viikkokisoihin en aluksi uskaltautunut enkä lopulta ehtinyt koko vuoden aikana, mutta silti loppuvuodesta alkoi kypsyä ajatus ostaa kisalisenssi täksi kaudeksi. Yksi pelikavereistani uteli, että ajattelinko mennä virallisiin kisoihin käymättä edes viikkokisoissa… Varsin aiheellinen kysymys, mutta onneksi ehdin nyt lopputalvesta käydä viikkokisatkin kokemassa, joten aivan täysin uunona ei tarvitse ensimmäisiin virallisiin kisoihin lähteä.

Innostus kisaamiseen heräsi ratingista ja sen kasvattamisesta – tässäpä jotain virallista dataa oman kehityksen seuraamiseen! Pelitaitoni ei todellakaan ole sillä tasolla, että lähentelisin tulostaulukoissa edes ylempää puoliskoa, joten olen lähdössä kisoihin voittamaan ainoastaan itseni ja samalla toki keräämään kokemusta. Muun elämän asettamien aikatauluhaasteiden vuoksi en aio tänä vuonna kisata kovin ahkerasti: minimitavoite on kolme virallista kisaa, joista siis vasta yksi on nyt kalenterissa. Tämän päälle toivon ehtiväni ainakin yhtä monet viikkokisat kokemaan, ja sitten tietysti erilaisia pelireissuja on suunnitelmissa, joukossaan reissu Järvaan kesäkuussa.

Pyrin pitämään yllä vähintään kirjoitus per viikko -tahtia, mutta nyt alussa kirjoituksia tulee tiheämpään siihen saakka, kunnes ”perustiedot” on saatu kirjattua ylös. Tällä viikolla on luvassa vielä ainakin tekstit aiheista "minä pelaajana" ja "valmistautuminen ensimmäisiin kisoihin". Myöhemmin käyn läpi työn alla olevaa bägini sisältöä ja suosikkiratojani. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

Poissa mykey

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 661
    • Profiili
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #1 : 24.04.17 - klo:22:04 »
Tervetuloa vaan joukkoon iloiseen..
Ensimmäisen virallisen kisan jännitys ja käsien hikoilu tulikin elävä mieleen omissa muistoissa. Tsemppiä vaan ja kannattaa olla itselleen rehellinen kun tulos lista sieltä ensimmäiseltä kierrokselta napsahtaa näkyville.
Itse ainakin vertasin omia ennätyksiä kisa saavutuksiin alkutaipaleella ja se aiheutti aivan turhaa turhastumista kilpailemiseen.
Jos täydellisessä kelissä onnistuu saamaan jonkun maagisen tuloksen jollekin radalle hyvänä päivänä niin kisa touhussa vähemmän hyvänä päivänä itselle sopimattomassa kelissä tulee helposti se 10 heittoa extraa ja paha pettymyksen tunne. Siksi on hyvä muistaa että harjoitus kierrokset ja aikaisemmat ennätykset ei paljoa paina paitsi korvien välissä jos niitä alkaa miettimään. Mini kiekon jatkuva käyttäminen on jo sekin monelle ensimmäisessä kilpailussa touhuavalle riittävä häiriö tekijä saamaan pakan sekaisin, sääntöjen noudattamisen kauhusta puhumattakaan.
Rentoa ja reilua touhua on tulossa, joten tervetuloa harrastuksen seuraavalle sivulle.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #2 : 25.04.17 - klo:15:26 »
Kiitos paljon! Onneksi sääntöjen noudattaminen - ainakin parhaan tietämykseni mukaan! - on kuulunut alusta asti peliini myös treenikierroksilla. Askelvirheitä taitaa kyllä edelleen tulla useampi per kierros...
Jotain tavoitteita kisaan on tietysti jo tullut asetettua, mutta olet varmasti oikeassa, että niitä kannattanee ensimmäiseen kisaan vähän höllätä. Viime päivinä on taas ollut ihan rento mieli kisan suhteen, mutta olen ehtinyt jännittää jo aiemmin ja varmasti jännitän viikonloppuna vielä paljon lisää.
Sään suhteen ei auta kuin toivoa parasta. Tämän aamun kaltaista lumisadetta ei toivottavasti ole tiedossa! :)

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #3 : 26.04.17 - klo:12:40 »
Pelaajana suurin vahvuuteni lienee pelaamisesta nauttiminen. Teknisesti en ole erinomainen millään osa-alueella. Olen oikeakätinen ja alusta asti suosinut enemmän rystyllä pelaamista, mutta myös kämmenheitto löytyy valikoimasta. Suurimmat heikkoudet ovat suoritusten epätasaisuus ja kyky nollata edellinen heitto.

Avaukset heitän pääasiassa rystyltä. Tuulen ollessa suosiollinen ja mielen ollessa tyyni avaus saattaa juuri ja juuri yltää 100 metriin, mikä on henkisesti melko raskasta, koska koen, että minun pitäisi jotain etua saada tästä suomalaisen miehen keskimääräistä pidemmästä kropastani. Tavoitteena on ollut pystyä heittämään tuo 100 metriä melko kepeästi, ja maksimit saada sinne jonnekin 120 metrin paikkeille. Olen odottanut jotain ahaa-oivallusta, jolla heittopituus lisääntyisi heti kymmenellä metrillä, mutta jokainen oivallus tuntuu tuottavan vain muutaman metrin lisää. Treeniä, treeniä siis lisää.

Kämmenavaukset lentävät parhaimmillaan 80-90 metriä, mutta tuollaiset uroteot ovat hyvin harvassa ja pääasiassa saan kämmeneltä avaukset lentämään 60-70 metriä. Tämän hetken tasoon nähden tämä riittää ja tavoite onkin pystyä heittämään kämmenellä luotettavasti 2/3 siitä matkasta, jonka heitän rystyllä. Tekniikka tuottaa vaikeuksia ja yksi inhoamistani asioista on epäpuhtaan heiton aiheuttama kamala väpätys, vaikka kiekko lentäisikin tarkasti aiottuun määränpäähän. Siksipä saatankin pyöritellä päätäni, vaikka lopputulos olisikin hyvä.

Lähestymiset onnistuvat vaihtelevasti: joskus 60-metriset saattavat olla nätisti vitosen sisällä, toisinaan 30-metriset leijailevat kympin ringin ulkopuolelle. Lähärien osumatarkkuus on kyllä kehittynyt huimasti talven aikana, eikä vähiten hallivuorolla seuratoverien pitämän klinikan ansiosta. Lyhyet kämmenneppaukset midareilla ja puttereilla toimivat yleensä hyvin.

Puttaan push putt -tyylillä ja myönnän suoraan, että olen yrittänyt apinoida Wysockia varsin paljon. Voimaa en uskalla yhtä paljon putteihin laittaa – puttaan silloin tällöin edelleen ohi koko laitteesta – joten nokkakulmakin täytyy pitää enemmän suorana, mutta tämä tekniikka tuntuu kaikista omimmalta ja vaivattomimmalta. Aloittaessani puttasin spin putt -tyylillä, mutta hutiosumia tuli liikaa ja kun kiekko tuolla tyylillä tuppaa liitämään korista vähän turhan kauaksi, itseluottamus heikkeni nopeasti ja jopa kolmen metrin putit tuottivat tuskaa. Viime kesänä otin korin mukaan lähikentälle ja päätin vaihtaa tekniikkaa, enkä ole katunut. Itseluottamus on nyt sillä tasolla, että viiden metrin putit menevät minulle tyydyttävällä prosentilla sisään ja joskus osun kauempaakin. Tuulella puttaamisen taitoa en vielä omaa.

Henkisen puolen pelitaidot ovat vasta alkutekijöissään, ja kun kisakokemusta ei ole niin ei liene mielekästä mutuilla sen enempää vahvuuksista. Kehitettävää on treenikierroksien perusteella ainakin pään kestämisen kanssa, sillä muutama peräkkäinen epäonnistuminen saattavat kasvattaa paineita seuraavan heiton onnistumisen suhteen niin paljon, että pupeltaminen on selvää ennen kuin kiekko edes irtoaa kädestä. Samoin pari mörriin karannutta heittoa saattavat herättää unestaan Super-Jaskan, jonka erikoiskyky on kerätä lisäpisteitä korttiin erilaisilla sankariheitoilla.
 
Osaan vaatimattomista pelikyvyistäni huolimatta nauttia pelaamisesta ja toivon, että en ainakaan vähennä ryhmäni peli-iloa. Pelatessa haluan ennen kaikkea pitää hauskaa, mutta samalla olen itsekriittinen ja haluan kehittyä. Uskonkin kisailun olevan erinomainen tilaisuus nähdä erilaisia pelaajia sekä ratkaisuja ja ottaa niistä opiksi.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #4 : 27.04.17 - klo:15:50 »
Ensimmäiset kisani ovat tulevana sunnuntaina minulle tutulla Kivikon radalla. Tuttuus ei ole vaikuttanut jännittämiseen, sillä jo muutama aamuyö parin viikon sisällä on mennyt ihan ihmeellisen jännityksen kourissa; en ole mitään mahdottomia tavoitteita itselleni asettanut enkä myöskään ole menossa tekemään mitään itselleni täysin outoa johonkin tuntemattomaan paikkaan. Jostain syystä vaan takaraivo jyskyttää ”KISAT!” ja rentoutuminen on noina hetkinä vaikeaa.

Jos nyt jätetään käymättä läpi suurempi filosofointi ja hassuttelu siitä, kuinka valmistautuminen on oikeastaan alkanut jo syntymästä tai lajin aloituksesta, niin todellisuudessa asiaa olen miettinyt talven hallivuoroilta asti. Olen erittäin hyvillä mielin, että sain osallistua neljään seuratoverien pitämään klinikkaan talven aikana, ja jokaisesta tein hyvän oppilaan tavoin muistiinpanoja jälkikäteen. Puteissa tajusin rauhallisuuden ja kropan tuottaman voiman sekä nokkakulman merkityksen; lähäreissä suurin oivallus koski mentaalipuolta - mihin oikeastaan edes tähdätä - mutta myös kehon asennon merkitys selkeni; kämmenklinikalla opin heittämään auttavasti myös hitaampia ja vähemmän vakaita kiekkoja; ja kauden viimeisellä hallivuorolla oli hieno laajentaa ymmärrystä erikoisheitoista, joista monesta en ollut edes kuullut aiemmin. Suurkiitos vielä kerran kaikille klinikoiden vetäjille!

Pahimman lumentulon laannuttua ja kinosten vähän pienennyttyä helmi-maaliskuun vaihteessa kiersin Puolarmaarin rataa useampaan kertaan kahdella Buzzzilla, joista toista heittelin rystyllä ja toista kämmenellä. Etenkin kämmenneppausten laatu on ottanut huikean harppauksen nollatasosta kelvolliseen.

Kisakokemusta ehdin hakea yhden viikkokisojen verran jäiseltä Ristikiven radalta, jossa kävin liukastelemassa ilman nastoja maaliskuun lopulla. Tiesin kisapelin olevan hitaampaa, mutta silti tempo hieman yllätti: heittoihin oikeasti on aikaa keskittyä! Toisaalta ”rytmin” ylläpitäminen on hankalampaa. Ryhmässäni oli myös onneksi yksi kokenut pelaaja, joka auliisti neuvoi meitä muutamaa vähemmän pelannutta. Kierros itsessään ei sujunut kovin hyvin, mutta tulosta haittasi mielestäni enemmän liukkaus kuin kisakokemuksen puute.

Lähikentällä olen käynyt treenaamassa monipuolisesti erilaisia heittoja, ja tätä nykyä omissa harjoituksissa on selkeämpi päämäärä kuin aiemmin. Putteja en ole kentällä heittänyt, vaan pääasiassa olen keskittynyt lähestymisiin ja kämmenavauksiin. Treenikierroksille olen ehtinyt huhtikuussa ehtinyt viidesti, ja jonkin verran lämmittää se, että jo tässä vaiheessa kautta oma ennätys Nummelanharjulla meni uusiksi ja Veikkolassakin sivusin omaa (huonoa) parasta tulostani. Talissa sitten olikin hyvä käydä palauttamassa itsensä takaisin maan pinnalle!

Kivikossa olen ehtinyt käydä kahdesti – viimeksi tiistaina vesi-/lumi-/räntäsateessa – ja toisille tuo ei ole treeni eikä mikään, mutta väylistä on nyt sentään tuoreet muistikuvat mielessä ja pelikirja on suurimmalle osalle väylistä selvä. Muutaman päätöksen joutunen jättämään kisapäivään ja menemään senhetkisen tuntuman mukaan: esimerkiksi nelosväylän alun puut tykkäävät kiekoistani hieman liikaa ja jos niihin jää, voi par-tuloksen unohtaa saman tien. Yritän mahdollisesti välttää riskin upsilla.

Lauantaina ehtinen vielä treenaamaan, mutten aio mennä Kivikkoon. Miksikö? Koska väylät ovat jo tuttuja, enkä usko, että niiden hinkkaaminen muuttaa pelikirjaani juurikaan enää tässä vaiheessa. Ja onhan minulla kisassa toinenkin kierros, jossa voin tarvittaessa tehdä kaiken eri tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella!

Sunnuntaina jokainen par otetaan kiitollisena vastaan, eikä yhtään pakkobirdietä minulle ole, vaikka toki kourallisella väyliä sellaiseen voi jopa tulla mahdollisuus. Alustavan ryhmäjaon mukaan pääsen ensimmäisellä kierroksella selvästi kokeneempien pelaajien mukaan ja kaikki saatavissa oleva oppi yritetään ottaa talteen. Aloitus näyttäisi olevan yhdellä itselle hankalimmista väylistä, joten pään kestävyys saatetaan pistää kunnon testiin heti alussa. Sehän ei kuitenkaan pelaa joka pelkää!
« Viimeksi muokattu: 27.04.17 - klo:20:40 kirjoittanut JaskaT »

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #5 : 29.04.17 - klo:20:21 »
Lyhyt päivitys ennen kisoja. Tänään jäi treenit treenaamatta sään takia mutta eilen ehdin illalla onneksi tunniksi kentälle. Lähärit menevät tyynellä suurin piirtein kohteeseen, ja kämmeniin tuli haettua lisää varmuutta, mutta ne päivän ekat saattaa silti lähteä minne sattuu. En yhtään tiedä, miten kisoissa lämmittely onnistuu, mutta kai siellä muutaman kiekon ehtii jonnekin suuntaan heittää ennen kierroksen alkua.

Tällä hetkellä maa on valkoinen (siis pk-seudulla vappuaaton aattona...) ja vaikka lumet huomiseksi pääosin sulanevatkin eikä ihan kauheasti lisää sateita ole luvattu, niin tuulen ennustetaan puhkuvan 8-9 m/s, mikä nostaa Kivikon vaikeusastetta huomattavasti. Jos jotain rating-toiveita kierroksille oli, niin ne voi siis aika lailla unohtaa, sillä vaikka sää on sama kaikille niin uskoisin kokeneempien olevan vähemmän alttiita tulosten täydelliselle romahtamiselle haastavassa säässä pelatessa.

Iso kassillinen vaihtovaatteita on pakattu mukaan, toivottavasti sen puoleen ei tarvitse kierrosten välissä kääntyä. Myös eväät on melko lailla valmiina, joten homma alkaa olla enää aamun odottelua ja siitä se sitten lähtee!

Poissa mykey

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 661
    • Profiili
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #6 : 29.04.17 - klo:20:33 »
Muista miettiä ennen lähäriä mistä tuulee jotta vasta tuuleen ei tarvitse putata ja kunnon tuulella joutuu laittamaan kolmen metrin ympyrään maahan paljon useammin.
Tämä on ehkä se kokemus juttu mitä ei harjoitellessa tule mietittyä koskaan. Mikä on se kiekko joka tippuu kivenä sinun ja korin väliin silloin kun putata ei saa.
Itse olen tehnyt päätöksen jossa minulla on kiekko jolla ei saa putata ja se on musta pehmeä marshall jonka tarkoitus on päätyä nostolle.
Usein päättää laittaa vaan alle,mutta päästessä minin taakse tulee silti pakon omainen tarve laittaa se 9m mukiin vaikka vastatuulen takia ei kannata, joten valitsemalla itselle kiekon jonka tarkoitus ei ole päätyä koriin vaan päätyä korin juurelle ei tule tehtyä vääriä hetken päätöksiä. Kumminkin etäisyys korista on aina edellisen heiton vika ja sitä ei kannata yrittää korjata seuraavalla, muuten helposti alkaa semmoinen putti ralli joka johtaa lähinnä tarinaan jonka kertominen on hupaisaa mutta tulos kilpailtaessa ei.
Vaikeaa on hyväksyä virheensä vaikka kuinka olisi kokemusta kilpailemisesta, ne jotka osavat ajatella saavat siitä palkintonsa , ne jotka ei... Niin meitä kutsutaan MA4 jyriksi 😁

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #7 : 01.05.17 - klo:18:53 »
Ensimmäinen kisakokemus on nyt sitten takana ja molemmat kierrokset menivät omalla tasolla, joskin pieni pettymys jäi toisesta kierroksesta käteen. Ensimmäinen kierros meni tulokseen +7 (alustava rating 827) ja toinen +8 (801) tuottaen yhteistuloksen +15 (814) sekä jaetun sijan 25/30. Sää oli todella vaihteleva: maa oli aamulla suurimmaksi osaksi valkoinen, taivaalta tuli välillä räntää ja välillä lunta, tuuli oli puuskittaista ja pyörivää. Iltapäivän kierrokselle lumi oli sulanut maasta mutta kosteaa oli koko päivän eli kiekkoja sai jatkuvasti kuivailla.

Positiiviset asiat ensin: lähärit rystyllä toimivat kelvollisesti, en lähtenyt sankaroimaan kuin kerran, jaksoin keskittyä lähestulkoon koko kisan eikä ylämäkiheitot tuottaneet niin suuria ongelmia kuin etukäteen olin ajatellut. Parannettavaa jäi silti roimasti: kämmenheitto oli aivan hukassa, puttaus oli järkyttävän heikkoa ja Kivikossa kaksi kierrosta ilman ainuttakaan birdieta kertoo kyllä riittävästi yleispelin tasosta.
Koska totesin aiemmin olevani kiitollinen jokaisesta parista, analysoin vain sitä huonommin menneet väylät kummaltakin kierrokselta. Ykköskierros alkoi väylältä 7.

1.10. Hyvä avaus Riverillä yli puoleenväliin halfpipea keskelle jättäen noin 40 metrisen lähärin. Buzzz paikaltaan rystyllä koria kohti, kuitenkin hieman liikaa vauhtia ja pitkäksi viisi metriä korin ohi. Alamäkeen pieneen myötätuuleen putti yläpantaan. Nosto sisään, korttiin väylältä +1.
Parannettavaa: nämä putit sisään, kiitos.

1.12. Kämmenellä Tuonelan Lautturi matkaan hieman korista vasemmalle mutta tekniikkavirheen seurauksena kiekko kippasi kallioille eikä enää palauttanut. Dropparilta Buzzz kämmenellä, yrityksenä saada pikku neppi korille päin mutta tuloksena ehkä päivän huonoin heitto ja kiekko taivaisiin, tuuli nappasi kiinni ja nosti aidan yli. Uusi yritys kymmenen metriä dropparilta eteenpäin, Rhyno kämmeneltä (olen itsepäinen!) pysyi nyt matalana ja korista viisi metriä aitaan päin. Putti sisään, väylältä +3.
Parannettavaa: kämmenheitto. Kaksi (ja puoli) epäonnistunutta kämmenheittoa väylälle, ei saa toistua.

1.16. Avaus rystyltä Aliaksella oikealle puihin. Kunnollista väylää ei ollut jatkoheitolle, yritys kämmeneltä ujuttaa vasemman kautta korille epäonnistui ja uusi puuosuma. Kolmannelle heitolle tilaa oli vajaa parin metrin kaistale, josta Buzzz kämmeneltä suorana koria kohti, mutta feidasi skipin jälkeen oikealle noin neljän metrin putille. Putti sisään, tulokseen +1.
Parannettavaa: avaus liikaa oikealle ja liian kovaa. Tälle väylälle voisi opetella pienen kämmen-annukan, jolle olisi levein väylä korille.

1.1. Pelikirjan mukainen avaus paikaltaan rystyltä Rhynolla dropparista etuvasemmalle. Jatkolähäri niin ikään Rhynolla kämmeneltä, kuitenkin liian hiljainen ja kiekko tippui saaren vasempaan etureunaan noin kymmenen metriä korista. "Kai sitä kokeilla täytyy", ajattelin, mutta putti leijaili korin yli pitkäksi noin viisi metriä. Paluuputti alarautaan. Nosto sisään, +2.
Parannettavaa: kämmenlähäri epäonnistui taas, pitkä puttiyritys surkea ja paluuputti myöskin luokaton. Tässähän tiivistyi hyvin koko sunnuntai.

Olin ensimmäisen kierroksen jälkeen kuitenkin ihan tyytyväinen, koska tiesin, että virheetöntä kierrosta on vaikea pelata ja niitä virheitä pitää pystyä metsäväylillä paikkaamaan. Siellä mokailin pari avausta ja en päässyt edes birdieputeille. Yksikin bogey metsästä on aika huonoa. Kierrokselta +7 on yleinen tulos minulle, ja 18 väylästä 14 par-tulokseen on pääosin hyvin pelattu. Nyt väylät 12 ja 1 osoittautuvat kompastuskiviksi, ja jos nuo lähtisi pelaamaan alkujaankin vaikka bogeyhin niin lopputuloshan olisi jo +4, siitä vielä tuo hölmöily metsästä pois niin +3 maistuisi todella hyvin.
Toinen kierros alkoi väylältä 10.

2.10. Avaus Riverillä rystyltä samoille mitoille kun aiemmin mutta käänsi yli ja olin oikealla puolella kummun päällä oikeassa reunassa. Rystylähärille jalansija oli todella hankala, Alias karkasi taivaisiin ja tippui maahan seitsemän metriä ennen koria. Putti taisi osua alarautaan. Nosto sisään, väylältä +1.
Parannettavaa: lähäri olisi pitänyt heittää vaikeasta paikasta kämmenellä tai vaikka upsilla, en kuitenkaan käyttänyt riittävästi aikaa heiton miettimiseen.

2.12. Edellisen kierroksen vahingosta viisastuneena päätin avata rystyltä. Alias lähti suorana ja jopa yllättäen hieman yli kääntäen ja päätyi vajaa 10 metriä dropparista eteenpäin. Lähäristä muistan vain, että se oli huono ja jäi liian kauaksi, putti ei mennyt sisään. Nosto meni, jee, korttiin +1.
Parannettavaa: lähäriin tarkkuutta, avaus oli hyvin pelattavissa.

2.18. Tässä tapahtuikin jotain, mitä en oikein vieläkään ymmärrä. Väylä on yksi helpoimmista, ja heitän sen joka kerta samalla tavalla. Volt käteen, rauhallinen vauhti, tarkoituksena heittää suoraan ja antaa kiekon feidata korille päin. Tällä kertaa kiekko karkasi taivaisiin ja liekö tuulenpuuska vai erikoinen tekniikkavirhe syynä mutta yleensä niin vakaa Volt lähti kiitämään oikealle kuin River tuulella eikä feidannut takaisin missään vaiheessa. Lähäri tien vierestä, 40 metrin päästä korista rystyltä Rhynolla (heitin tätä ihan liikaa), meni pitkäksi, ja putti tutusti ohi. Nosto sisään, +2.
Parannettavaa: avaus oli todella outo ja se sekoitti pakkaa jonkin verran. Lähäri epäonnistui, putti myös. Todella surkeasti pelattu väylä.

2.1. Avaus kuten aiemmin, kämmenlähäriin valitsin Verdictin kun ajattelin sen liitävän vähän paremmin. Olisikin varmaan liitänyt mutta kun heitin kiekon suoraan saaren etureunaan, onneksi sentään pomppasi OB-rajojen sisälle. Neppi korille, nosto sisään, +1.
Parannettavaa: kämmenlähäri petti taas. Nelonen tästä kuitenkin ihan tyydyttävä tulos itselle.

2.2. Ensimmäisen kierroksen avaus tähän oli erinomainen, jäin ehkä noin 30 metriä korista keskelle väylää. Nyt kokeilin samalla Saintilla samaa heittoa, en kuitenkaan saanut tarpeeksi voimaa ja kiekko kolahti ensimmäisiin puihin ja rollasi vajaa kymmenen metriä oikealle. Jatkoheitto rystyltä Verdictillä pienessä hyssessä, keskityin kuitenkin liikaa markkeriin ja kiekko lensi hyvässä linjassa mutta vähän liikaa vasemmalle jättäen noin kuuden metrin putin. Nämäkin joskus menevät sisään, ei kuitenkaan tänään. Nosto sisään, +1.
Parannettavaa: askellusta treenattava, jotta markkerin päälle astumisen välttäminen ei vie koko huomiota. Heitot kelvollisia, paitsi putti.

2.4. Tuonelan Lautturilla yritin kämmeneltä vasemmalta puiden ohi, epäonnistui kuitenkin vielä pahemmin kuin ensimmäisellä kierroksella, jolloin jäin kallion päälle. Nyt olin oikean puolen puulinjan puiden alla, josta jatkoheitto kämmeneltä otti hipsun metrin päässä olleeseen puuhun ja sinkosi matalana aukiolle. Lähäri kämmeneltä epäonnistui taas ja jäi liian lyhyeksi aukion takareunaan kiven etupuolelle. Ekalla kierroksella samasta kohtaa putti sisään, tällä kertaa ei uponnut. Nosto sisään, +2.
Parannettavaa: kämmen, kämmen, kämmen.

Kun ensimmäisellä kierroksella vain neljä väylää meni yli parin, toisella kierroksella meni kuusi ja varsinkin molemmat tuplat jäivät harmittamaan. Sain kisat päätettyä viiteen peräkkäiseen pariin, mistä voi olla ihan tyytyväinen, mutta koska olin ajatellut voivani oppia ensimmäisen kierroksen virheistä ja ehkä myös jännityksen helpottaessa parantaa tulosta toiselle kierrokselle, jäi tuo jälkimmäisen kierroksen huonompi tulos hieman vaivaamaan. Näin jälkikäteen puituna olisi voinut ollut viisaampaa luovuttaa kämmenen kanssa suosiolla aiemmin. Puttia on vaikea lähteä kesken kierroksen korjaamaan, vaan jos se ei toimi niin se ei toimi ja lähärit pitää tällöin pystyä laittamaan korin juureen.

Kisailu on näin aloitettu ja kesäkin on vasta tulossa, eli ehtiihän tässä treenailla ja parantaa peliä huomattavasti kauden edetessä. Itseluottamuksesta tuntuisi paljon olevan kiinni muukin kuin puttaaminen. Seuraavaa kisaa ei vielä ole kalenterissa mutta kisakonetta tapitetaan silmä tarkkana, että mistä sattuu löytymään se omiin aikatauluihin sopiva uusi koettelemus. Kivikkoon en aio hetkeen palata... mutta jossain vaiheessa revanssi on saatava hieman rennommalla meiningillä!

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #8 : 05.05.17 - klo:09:49 »
En jäänyt kovin pitkäksi aikaa murehtimaan kisojen epäonnistuneita heittoja vaan tiistaina ja keskiviikkona tuli käytyä pelaamassa kierrokset Oittaalla. Koska kisojen suurimmat murheenkryynit olivat kämmenheitot ja puttaus, päätin hakea näihin uskonpalautusta ja jossain määrin siinä onnistuinkin. Koska kämmenheitot alkoivat toimia normaalilla tasolla heti ensimmäisestä treenikierroksen heitosta lähtien, täytyy enää löytää syy siihen, että miksi kisoissa kämmenheittoja piti lähteä kiskomaan liian kovalla voimalla eikä luottoa ollut tekniikkaan.

Tiistaina kauden ensimmäisellä Oittaan kierroksella keskityin kämmeneen täysin ja avasinkin kaikki väylät kämmeneltä. Myös valtaosa lähäreistä tuli heitettyä kämmeneltä ja heitto sujui tutummalla tasolla, paljon paremmin kuin sunnuntaina. Täydellisiä epäonnistumisia ei tainnut tulla lainkaan, vaikka kaikki heitot eivät toki sataprosenttisesti onnistuneetkaan. Olennainen huomio oli se, että itselle pidempi taakseveto ei tässä vaiheessa toimi, vaan saatto taakse on lyhyt käsivarren ollessa koukussa ja heiton voima tulee nopealla ranneliikkeellä. Näin saan kiekkoon kohtuullisesti vauhtia, melko hyvän tarkkuuden ja ennen kaikkea väpätys on jokseenkin vähäistä. Kisoissa jostain syystä vein kiekon käsi lähes suorana taakse, ja sieltä vauhdilla eteenpäin, jolloin tuloksena oli muutama ylikääntyminen, muutama myyräntappaja ja kaikki kämmenheitot lähtivät väpättämään. Nyt kun vielä oppisin saamaan painonsiirrosta tai kropan kääntämisestä hitusen lisävauhtia heittoon ja sen jälkeen pitämään tuon tason, niin voisi taas palata rystyavausten pituuden ja tarkkuuden kehittämiseen.

Tiistainen kierros itsessään sujui – tämä edellä mainittu lievä rajoitus huomioon ottaen – ihan hyväksyttävästi. Kourallinen huonoja putteja (yllätys yllätys!) mutta ilokseni olin kahdella kämmenheitolla nelosväylälläkin birdieta puttaamassa ringin sisällä. Lopputuloksena kierrokselta yksi ei-ihan-niin-vakavissaan-pelatun väylän tuplabogey, vain kaksi birdieta ja lopputulos +6.

Keskiviikkona suunta uudestaan samalle radalle ja nyt päätin pelata ”enemmän tosissaan” käyttäen myös rystyä. Kierros alkoi kivasti, kakkosväylälle ensimmäinen birdieni upealla noin 12-metrisellä loivalla ylämäkiputilla. Nelosväylällä alkoi kuitenkin vanne kiristää pään ympärillä, sillä rata oli aivan täynnä ja lähes joka tiillä sai odotella muutaman ikuisuudelta tuntuneen minuutin ennen kuin pääsi avaamaan. Laitan parin tyhmän, kolmemetrisen hutiputin täysin tämän odottelun aiheuttaman hermostumisen piikkiin. Parantamista on huimasti siis tässäkin! Olin ajatellut ehtiväni pelata kaksi kierrosta, mutta odotteluissa paloi sen verran aikaa, että tajusin toisen kierroksen jäävän toteutumatta, jolloin pettymys ja katkeruus valtasivat mielen. Ei siis kannata lähteä kierrokselle liian tiukkojen aikataulujen puitteissa.

Loppupuolella tilanne helpotti ja ehkä tämä osin näkyy tuloksessakin. Etuysi meni tulokseen +4, takaysi -1 ja lopputuloksena siis neljän birdien +3. Vähän rauhallisuutta vielä peliin niin kyllä Oittaan pitäisi nollille mennä tämän kauden aikana.

Kämmenheitot tuntuvat nyt taas toimivan, puttaus on ailahtelevaista mutta rysty pelaa ihan mallikkaasti. Nyt jostain taikajuomasta 10-15 metriä lisää mittaa rystyavauksiin ja puttiin lisää tasaisuutta niin alkaa olla kunnollista!

Poissa TaneT

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 828
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #9 : 05.05.17 - klo:13:56 »
Kämmenheitto on sen verran herkkä tekniikkavirheille, että kosteus ja kisatilanne molemmat yhdessä varmasti vaikuttivat tekemiseen kivikossa? Itselle pelkkä kiessille meno huonontaa heittoa, kentällä tuntuu että lähtee ok. Tämä siis "draiveissa".
Judge Kruunu Slammer | Claymore Verdict Justice | Thief Culverin Felon Ahti | Trespass Enforcer

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #10 : 12.05.17 - klo:11:12 »


Limenvärinen Halti Pro Bagini kantaa tällä hetkellä 19 kiekkoa, joista ”vain” 12 on säännöllisesti käytössä ja loppuja en välttämättä heitä kertaakaan kierroksella, mutta ne on hyvä olla mukana varmuuden vuoksi. Sekabagini on työn alla, ja haluaisin siirtyä yhden tehtaan muoveihin, mutta toisaalta, kun nykyiset kiekot toimivat ihan hyvin niin vain vaihtamisen ilosta en lähde sisältöä uusimaan. Olen tykästynyt eniten Trilogyn muoveihin ja pääpaino saattaa hyvinkin kohdentua Dynamic Discsiin, mutta aika näyttää. Pidemmän ajan tavoite on vähentää eri kiekkomallien määrä noin kymmeneen ja pelata näiden eri kulutusasteilla.


Putterit (0 - 60 m)


 
Basic Jokeri x2 – puttaukseen
Zero Soft Pure – korin alle laitot, myös ylikääntävät lähärit
Plasma Ion – lähärit, putteriavaukset; lentää suoraan mutta feidaa lopussa varmasti
GStar Rhyno – lähärit, lyhyemmät putteriavaukset isommalla feidillä

Vaihtopenkillä:
Opto Pure – Ionin varalle suoriin heittoihin, mutta onko liian alivakaa jo uutena?
BT Soft Kannel – Rhynon varalle ylivakaaksi putteriksi, mutta ehkä vielä liiankin jyrä; myös kämmenelle?


Midarit (30 - 70 m)



Elite Z Buzzz – suorat tai ylikääntävät avaukset ja lähärit
Titanium Buzzz – suorat heitot hyvin maltillisella feidillä, myös suorat kämmennepit
Proton Alias – suorat avaukset midarien maksimipituuksiin, ei juuri käännä yli, mutta ei feidaakaan
Lucid Verdict – vakaampi midari varmalla feidillä ja hysseihin, toimii kämmeneltäkin

Vaihtopenkillä:
hiljaista


Väylädriverit (60 - 80 m)


 
Gold River – suorat ja ylikääntävät avaukset ja väyläheitot, ylämäkiheitot
Opto River – suorat avaukset ja väyläheitot, pieni feidi lopussa
Neutron Crave – suorat heitot varmalla feidillä, numeroitaan selvästi vakaampi, toimii myös kämmeneltä
Neutron Volt – suorat heitot, hysset, numeroitaan vakaampi, toimii myös kämmeneltä; Craven isoveli

Vaihtopenkillä:
hiljaista


Driverit (70 - 100 m)


 
Gold Saint – hieman ylikääntävät suorat avaukset; uudehko kiekko, ei vielä täyttä tatsia
VIP Tuonelan Lautturi – vakaampi kiekko pääosin kämmenelle, varma feidi, toimii myös rystyltä
Opto Riot – maksimipituuskiekko kämmenelle, kääntää hieman yli mutta palauttaa; kiekon reunus vaatii hieman totuttelua
Champion Dyed Firebird – jyräkiekko myrskyyn tai jyrkkiin hysseihin, rystyltä tai kämmeneltä, palaa aina takaisin; erittäin hakattu mutta silti todella ylivakaa; myös hitaat upsit, forerollerit ynnä muut ”en ikinä heitä näitä heittoja” -yritykset
Opto Air Halo – maksimiavaukset mutta ei tuulelle, lentää suoraan ja feidaa varmasti; rikkoo useimmin 100 metrin haamurajan
Blizzard Vulcan – alivakaa, lähinnä nopeasti kääntyvät upsit, ehkä myötätuulen maksimiavaukset

Vaihtopenkillä:
Champion Wraith – kämmenelle, kääntää hitusen yli mutta feidaa varmasti, usein mukana bagissa
VIP Pohjan Poika – rollerit, kulunut löytökiekko, harvoin tulee päästyä heittämään
Champion Glow Nate Sexton Firebird – ei vielä ole korvannut vanhempaa Firebirdia, mutta odottaa vuoroaan; ei yhtä jyrä, mutta silti ylivakaa
Opto Saint x2 – kiekot testissä, vakaudesta epäselvyyttä, mahdollisesti mukana repussa Gold Saintin rinnalla



Sellaisia muoveja siis repussa tämän kauden.
Puuttuuko jotain? Ei mielestäni; pystyn toteuttamaan kaikki osaamani heitot näillä kiekoilla.
Onko jotain päällekkäisyyksiä? Ehkä; kaksi Buzzzia ja kaksi Riveria eivät poikkea toisistaan niin paljoa, että molempien pito repussa on täysin perusteltua, mutta kun tilaa on, niin miksi ei. Myös Crave ja Volt menevät jonkin verran päällekkäin, mutta ovat hyviä kiekkoja molemmat. Drivereita on liikaa omiin tehoihini nähden.
Järvan reissun tulenkin tekemään kevennetyllä versiolla.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #11 : 15.05.17 - klo:11:53 »
Aloitan myöhemmin tänään top 5-ratalistauksen aiemman repun avauksen jatkoksi. Tuli kuitenkin olo, että muutamasta pelatusta treenikierroksesta voisi kirjoittaa pari sanaa, sillä peli tuntuu selvästi parantuneen viime kesästä, vaikka ei tässä kovin montaa kierrosta ole tänä keväänä vielä ehditty kiertää. Voisiko muka olla, että kenttätreeneistä olisi ollut jotain hyötyä?  :)

Keinukalliossa en ole käynyt kuin muutaman kerran pelaamassa mutta pidän radan monipuolisuudesta. Helppohan tämäkään rata ei ole, mutta sain pelattua itselleni selvästi parhaan tuloksen ja väylältä kahdeksan napsahti jopa birdie: avaus Buzzzilla keskelle väylää – tuurilla toki puiden välistä – ja jatko Verdictillä hyssessä nyppylän yli suoraan koritasanteelle. Puttikin maistui. Parempi tulos hajosi nelosväylän huvittavaan putin jälkeiseen rolliin alas kalliolta, josta en jaksanut edes suuttua, sekä väylän 13 aivot pysäyttävän huonoon lähipeliin. Noista vähän maltillisempaa peliä niin kesän tavoite olisi täytetty. Nyt ysiväylän puuttuessa sain kuitenkin enää yksinumeroisen plussatuloksen, joka sekin siis kelpaa tässä vaiheessa kautta.

Talissa en onnistu ikinä pelaamaan ehjää kierrosta, mutta nytkin huonolla kierroksella sivusin omaa parastani, ja vitosväylälle kolahti ensimmäinen birdie. Saariväylä eli 17 tuottaa edelleen valtavia ongelmia enkä ole tainnut pelata tuon kuin kerran ilman yhtään rankkua; nytkin kaksi outtia ja +4. #11 avaus onnistui sen sijaan täydellisesti jääden pari metriä OB-saarekkeesta ja #13 on myös mennyt viime aikoina paremmin. Kympillä täytyisi opetella malttia kakkosheiton kanssa eikä yrittää heittää sitä putille. Kasiväylään tarvitsisin kyllä pahemman kerran neuvoja, että mitähän siinä pitäisi tehdä – varsinkin jos avaus menee sivuun. Talissakin jos onnistuisin pelaamaan kierroksen edes ilman tuplabogeja niin voisi katsoa heittojen onnistuneen.

Veikkolassa sitten oli puhdas treenikierros vuorossa ja koska rata oli yllättäen lähes tyhjä, niin sain availla joka väylällä kolmesta kuuteen heittoa ja parilla väylällä lähtikin niin upeat heitot, että vieläkin näen niistä unia. Ykkösellä olin parilla kokeilulla ensimmäistä kertaa birdieputeilla, kakkosellakin pääsin kympin rinkiin ja kolmosen kaikki viisi avausta olivat alhaalla puttiringissä. Nelosella ei sitten toiminut mikään, mutta vitoseen eli ylämäkiväylään kokeilin nyt Riverin sijaan Saintia ja sehän napsahti sinne ylimmän kallion päälle, josta jäi noin kymmenmetrinen putti.
Kutosväylä on puineen hyvin painajaismainen mutta ilmeisesti ne ensimmäiset puut kannattaa kiertää reilusti oikealta dropparin päältä. Muutamat seuraavat ei tuoneet mitään ahaa-elämyksiä, ja puita tuli kopisteltua melko runsaasti. #11 avaus lähti taas Saintilla ihanan suoraan, enkä ole tuon paremmin tähän avannut. Jännästi kyllä Buzzz lensi lähes samoille mitoille siihen kivikon alkupäähän. #14:llä yksi avauksista lipui myös kympin rinkiin, ja #15:lle löysin täysin uuden linjan, kun vahingossa Rhyno lähti liian matalana mutta otti jättimäisen skipin dropparin kohdilta parin metrin päähän korista! Eipä tuoda rohkene tosissaan yrittää, enkä ymmärrä miten tuo lötkö edes jaksoi hypätä.
Sitten: väylä viisitoista. Pari kevyttä heittoa ensin, ja kämmenellä pääsee hyvin keskimetsän alkuun, josta jatkoheitot ovat simppeleitä. Pari rystykokeilua lipsahti metsään, mutta viimeisenä matkaan saatettu rakas Rockyni teki jotain aivan upeaa. Suoraan kohti keskimetsää heitettynä se käänsi yli sopivasti ennen puita, jatkoi liitoa ja feidasi väylää myöden keskimetsän loppupäähän oikealle väylälle. Jatkoheitto tästä Verdictillä ei onnistunut täysin, mutta sekin ui jostain puiden välistä ja kappas – olin eagle-putilla noin seitsemässä metrissä!
No, ensimmäinen yritys ei tietenkään mennyt, toinen meni, mutta jäipä mahtava fiilis. Onkin kiva nähdä, että saako tuollaista avauksen linjaa toistettua enää koskaan.

Palautus maan pinnalle lienee luvassa lähipäivinä, mutta toivotaan, että keskiarvollinen kehitysviiva näyttää jatkossakin ylöspäin.

Poissa TaneT

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 828
    • Profiili
  • Seura: TT
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #12 : 15.05.17 - klo:12:11 »
Tali #8 on tuurielementti erittäin vahvasti mukana kapean kujan takia, joten liikaa paineita siitä ei kannata ottaa. 2-5 välille kun päätyy niin ongelmia ei ole. Oma pelikirja kyseiseen väylään oli pitkään suoralla midarilla puukujaan, mutta sillä en ikinä pääse putille vaikka osuisikin täydellisesti. Viime aikoina olen heittänyt alivakaata draiveria varsin onnistuneesti eli pari edellistä ovat olleet greenillä. Avaus flättinä/millin hyssessä kohti väylän vasemman laidan keskikohtaa.. eli aavistuksen vasempaan verrattuna teepadin suuntaan. Matala heitto hyvin kontrolloidulla nokkakulmalla turnaa sopivasti ja ehtii aloittaa feidin ennen greeniä eli skipit on vielä hyvään suuntaan. Useinhan onnistunutkin avaus rollaa greenin oikeassa laidassa olevien tukkien juureen. Paras epäonnistunut avaus on tiellä josta hysseä mukille ja korttiin 4/5. Pahin paikka selkeästi vasen laita, josta vaihtoehdot ovat lähinnä putti väylälle tai fore antsa alivakaalla kiekolla.
Judge Kruunu Slammer | Claymore Verdict Justice | Thief Culverin Felon Ahti | Trespass Enforcer

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #13 : 15.05.17 - klo:12:53 »
Hyvä näkökulma. Olen itse liikaa pelännyt tietä sekä sen mukanaan tuomaa rankkua, ja siksi heittänyt liian varovasti päätyen vasemmalle, mistä ei tosiaan ole mitään linjaa eteenpäin. Kai se on todettava, että väylädraiveria vaan eteenpäin ja rohkea rokan syö.

Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 032
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #14 : 15.05.17 - klo:13:34 »
Talissa on tosiaan muutama sellainen väylä joissa on parempi varautua etukäteen isompaan lukemaan kuin par niin ei tule paha mieli :)

Normikakkonen, kutonen ja kasi tulee heti mieleen. Noissa jos pelkästään hyvää tulosta tehdä niin pääsee yllättymään ikävästi.