Frisbeegolf-keskustelu > Treenipäiväkirjat

Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi

(1/69) > >>

JaskaT:
Nyt kun ensimmäinen PDGA-kisa häämöttää tämän viikon sunnuntaina, lienee sopiva hetki aloittaa pelipäiväkirjan kanssa ja ryhtyä kirjaamaan ajatuksia, treenejä, kisakokemuksia ja muuta aiheeseen liittyvää ylös.

Historiani lajin parissa on lyhyt ja koruton. Kuulin lajista ensimmäistä kertaa vasta kesäkuussa 2015, kun työkaverini sanoi innostuneensa frisbeen heittelystä, ja reilu kuukausi tuon jälkeen – elokuun alussa – olinkin sitten muutaman kaverin kanssa Puolarmaarissa Discmanian aloituspaketin kiekkojen kanssa ihmettelemässä, että miten nämä voi muka lentää 60 metriä suoraan? Ihka ensimmäinen kierrokseni 8-väyläisellä layoutilla päätyi lukemaan +5 ja onnistuinpa jo ensimmäisen birdienkin saamaan.

Lajiin koukuttuminen kesti tuon kesän ja syksyn, ja voi sanoa, että talvesta 2015/16 lähtien ei ole montaa päivää kulunut ilman, että frisbeegolf olisi tavalla tai toisella ollut mielessä; kisoja tai opetusvideoita katsellen, uusia ratabongauksia suunnitellen, kiekkokauppojen nettisivuja selaillen, pelikirjoja pohtien, foorumia lukien, ja lopulta radoilla haasteita vastaan taistellen. Kaudelle 2016 päätin innostuksen jatkuessa liittyä seuraan lähinnä talven hallivuoromahdollisuuden vuoksi. Hallilla tulikin käytyä ahkerasti, mutta eipä siitä tainnut tuolloin vielä juuri mitään hyötyä olla, kun päämäärättömästi ja ilman sitä vähäistäkään tekniikkaa tuli heitettyä kiireellä laukku tyhjäksi kerta toisensa perään.

Viikkokisoihin en aluksi uskaltautunut enkä lopulta ehtinyt koko vuoden aikana, mutta silti loppuvuodesta alkoi kypsyä ajatus ostaa kisalisenssi täksi kaudeksi. Yksi pelikavereistani uteli, että ajattelinko mennä virallisiin kisoihin käymättä edes viikkokisoissa… Varsin aiheellinen kysymys, mutta onneksi ehdin nyt lopputalvesta käydä viikkokisatkin kokemassa, joten aivan täysin uunona ei tarvitse ensimmäisiin virallisiin kisoihin lähteä.

Innostus kisaamiseen heräsi ratingista ja sen kasvattamisesta – tässäpä jotain virallista dataa oman kehityksen seuraamiseen! Pelitaitoni ei todellakaan ole sillä tasolla, että lähentelisin tulostaulukoissa edes ylempää puoliskoa, joten olen lähdössä kisoihin voittamaan ainoastaan itseni ja samalla toki keräämään kokemusta. Muun elämän asettamien aikatauluhaasteiden vuoksi en aio tänä vuonna kisata kovin ahkerasti: minimitavoite on kolme virallista kisaa, joista siis vasta yksi on nyt kalenterissa. Tämän päälle toivon ehtiväni ainakin yhtä monet viikkokisat kokemaan, ja sitten tietysti erilaisia pelireissuja on suunnitelmissa, joukossaan reissu Järvaan kesäkuussa.

Pyrin pitämään yllä vähintään kirjoitus per viikko -tahtia, mutta nyt alussa kirjoituksia tulee tiheämpään siihen saakka, kunnes ”perustiedot” on saatu kirjattua ylös. Tällä viikolla on luvassa vielä ainakin tekstit aiheista "minä pelaajana" ja "valmistautuminen ensimmäisiin kisoihin". Myöhemmin käyn läpi työn alla olevaa bägini sisältöä ja suosikkiratojani. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

mykey:
Tervetuloa vaan joukkoon iloiseen..
Ensimmäisen virallisen kisan jännitys ja käsien hikoilu tulikin elävä mieleen omissa muistoissa. Tsemppiä vaan ja kannattaa olla itselleen rehellinen kun tulos lista sieltä ensimmäiseltä kierrokselta napsahtaa näkyville.
Itse ainakin vertasin omia ennätyksiä kisa saavutuksiin alkutaipaleella ja se aiheutti aivan turhaa turhastumista kilpailemiseen.
Jos täydellisessä kelissä onnistuu saamaan jonkun maagisen tuloksen jollekin radalle hyvänä päivänä niin kisa touhussa vähemmän hyvänä päivänä itselle sopimattomassa kelissä tulee helposti se 10 heittoa extraa ja paha pettymyksen tunne. Siksi on hyvä muistaa että harjoitus kierrokset ja aikaisemmat ennätykset ei paljoa paina paitsi korvien välissä jos niitä alkaa miettimään. Mini kiekon jatkuva käyttäminen on jo sekin monelle ensimmäisessä kilpailussa touhuavalle riittävä häiriö tekijä saamaan pakan sekaisin, sääntöjen noudattamisen kauhusta puhumattakaan.
Rentoa ja reilua touhua on tulossa, joten tervetuloa harrastuksen seuraavalle sivulle.

JaskaT:
Kiitos paljon! Onneksi sääntöjen noudattaminen - ainakin parhaan tietämykseni mukaan! - on kuulunut alusta asti peliini myös treenikierroksilla. Askelvirheitä taitaa kyllä edelleen tulla useampi per kierros...
Jotain tavoitteita kisaan on tietysti jo tullut asetettua, mutta olet varmasti oikeassa, että niitä kannattanee ensimmäiseen kisaan vähän höllätä. Viime päivinä on taas ollut ihan rento mieli kisan suhteen, mutta olen ehtinyt jännittää jo aiemmin ja varmasti jännitän viikonloppuna vielä paljon lisää.
Sään suhteen ei auta kuin toivoa parasta. Tämän aamun kaltaista lumisadetta ei toivottavasti ole tiedossa! :)

JaskaT:
Pelaajana suurin vahvuuteni lienee pelaamisesta nauttiminen. Teknisesti en ole erinomainen millään osa-alueella. Olen oikeakätinen ja alusta asti suosinut enemmän rystyllä pelaamista, mutta myös kämmenheitto löytyy valikoimasta. Suurimmat heikkoudet ovat suoritusten epätasaisuus ja kyky nollata edellinen heitto.

Avaukset heitän pääasiassa rystyltä. Tuulen ollessa suosiollinen ja mielen ollessa tyyni avaus saattaa juuri ja juuri yltää 100 metriin, mikä on henkisesti melko raskasta, koska koen, että minun pitäisi jotain etua saada tästä suomalaisen miehen keskimääräistä pidemmästä kropastani. Tavoitteena on ollut pystyä heittämään tuo 100 metriä melko kepeästi, ja maksimit saada sinne jonnekin 120 metrin paikkeille. Olen odottanut jotain ahaa-oivallusta, jolla heittopituus lisääntyisi heti kymmenellä metrillä, mutta jokainen oivallus tuntuu tuottavan vain muutaman metrin lisää. Treeniä, treeniä siis lisää.

Kämmenavaukset lentävät parhaimmillaan 80-90 metriä, mutta tuollaiset uroteot ovat hyvin harvassa ja pääasiassa saan kämmeneltä avaukset lentämään 60-70 metriä. Tämän hetken tasoon nähden tämä riittää ja tavoite onkin pystyä heittämään kämmenellä luotettavasti 2/3 siitä matkasta, jonka heitän rystyllä. Tekniikka tuottaa vaikeuksia ja yksi inhoamistani asioista on epäpuhtaan heiton aiheuttama kamala väpätys, vaikka kiekko lentäisikin tarkasti aiottuun määränpäähän. Siksipä saatankin pyöritellä päätäni, vaikka lopputulos olisikin hyvä.

Lähestymiset onnistuvat vaihtelevasti: joskus 60-metriset saattavat olla nätisti vitosen sisällä, toisinaan 30-metriset leijailevat kympin ringin ulkopuolelle. Lähärien osumatarkkuus on kyllä kehittynyt huimasti talven aikana, eikä vähiten hallivuorolla seuratoverien pitämän klinikan ansiosta. Lyhyet kämmenneppaukset midareilla ja puttereilla toimivat yleensä hyvin.

Puttaan push putt -tyylillä ja myönnän suoraan, että olen yrittänyt apinoida Wysockia varsin paljon. Voimaa en uskalla yhtä paljon putteihin laittaa – puttaan silloin tällöin edelleen ohi koko laitteesta – joten nokkakulmakin täytyy pitää enemmän suorana, mutta tämä tekniikka tuntuu kaikista omimmalta ja vaivattomimmalta. Aloittaessani puttasin spin putt -tyylillä, mutta hutiosumia tuli liikaa ja kun kiekko tuolla tyylillä tuppaa liitämään korista vähän turhan kauaksi, itseluottamus heikkeni nopeasti ja jopa kolmen metrin putit tuottivat tuskaa. Viime kesänä otin korin mukaan lähikentälle ja päätin vaihtaa tekniikkaa, enkä ole katunut. Itseluottamus on nyt sillä tasolla, että viiden metrin putit menevät minulle tyydyttävällä prosentilla sisään ja joskus osun kauempaakin. Tuulella puttaamisen taitoa en vielä omaa.

Henkisen puolen pelitaidot ovat vasta alkutekijöissään, ja kun kisakokemusta ei ole niin ei liene mielekästä mutuilla sen enempää vahvuuksista. Kehitettävää on treenikierroksien perusteella ainakin pään kestämisen kanssa, sillä muutama peräkkäinen epäonnistuminen saattavat kasvattaa paineita seuraavan heiton onnistumisen suhteen niin paljon, että pupeltaminen on selvää ennen kuin kiekko edes irtoaa kädestä. Samoin pari mörriin karannutta heittoa saattavat herättää unestaan Super-Jaskan, jonka erikoiskyky on kerätä lisäpisteitä korttiin erilaisilla sankariheitoilla.
 
Osaan vaatimattomista pelikyvyistäni huolimatta nauttia pelaamisesta ja toivon, että en ainakaan vähennä ryhmäni peli-iloa. Pelatessa haluan ennen kaikkea pitää hauskaa, mutta samalla olen itsekriittinen ja haluan kehittyä. Uskonkin kisailun olevan erinomainen tilaisuus nähdä erilaisia pelaajia sekä ratkaisuja ja ottaa niistä opiksi.

JaskaT:
Ensimmäiset kisani ovat tulevana sunnuntaina minulle tutulla Kivikon radalla. Tuttuus ei ole vaikuttanut jännittämiseen, sillä jo muutama aamuyö parin viikon sisällä on mennyt ihan ihmeellisen jännityksen kourissa; en ole mitään mahdottomia tavoitteita itselleni asettanut enkä myöskään ole menossa tekemään mitään itselleni täysin outoa johonkin tuntemattomaan paikkaan. Jostain syystä vaan takaraivo jyskyttää ”KISAT!” ja rentoutuminen on noina hetkinä vaikeaa.

Jos nyt jätetään käymättä läpi suurempi filosofointi ja hassuttelu siitä, kuinka valmistautuminen on oikeastaan alkanut jo syntymästä tai lajin aloituksesta, niin todellisuudessa asiaa olen miettinyt talven hallivuoroilta asti. Olen erittäin hyvillä mielin, että sain osallistua neljään seuratoverien pitämään klinikkaan talven aikana, ja jokaisesta tein hyvän oppilaan tavoin muistiinpanoja jälkikäteen. Puteissa tajusin rauhallisuuden ja kropan tuottaman voiman sekä nokkakulman merkityksen; lähäreissä suurin oivallus koski mentaalipuolta - mihin oikeastaan edes tähdätä - mutta myös kehon asennon merkitys selkeni; kämmenklinikalla opin heittämään auttavasti myös hitaampia ja vähemmän vakaita kiekkoja; ja kauden viimeisellä hallivuorolla oli hieno laajentaa ymmärrystä erikoisheitoista, joista monesta en ollut edes kuullut aiemmin. Suurkiitos vielä kerran kaikille klinikoiden vetäjille!

Pahimman lumentulon laannuttua ja kinosten vähän pienennyttyä helmi-maaliskuun vaihteessa kiersin Puolarmaarin rataa useampaan kertaan kahdella Buzzzilla, joista toista heittelin rystyllä ja toista kämmenellä. Etenkin kämmenneppausten laatu on ottanut huikean harppauksen nollatasosta kelvolliseen.

Kisakokemusta ehdin hakea yhden viikkokisojen verran jäiseltä Ristikiven radalta, jossa kävin liukastelemassa ilman nastoja maaliskuun lopulla. Tiesin kisapelin olevan hitaampaa, mutta silti tempo hieman yllätti: heittoihin oikeasti on aikaa keskittyä! Toisaalta ”rytmin” ylläpitäminen on hankalampaa. Ryhmässäni oli myös onneksi yksi kokenut pelaaja, joka auliisti neuvoi meitä muutamaa vähemmän pelannutta. Kierros itsessään ei sujunut kovin hyvin, mutta tulosta haittasi mielestäni enemmän liukkaus kuin kisakokemuksen puute.

Lähikentällä olen käynyt treenaamassa monipuolisesti erilaisia heittoja, ja tätä nykyä omissa harjoituksissa on selkeämpi päämäärä kuin aiemmin. Putteja en ole kentällä heittänyt, vaan pääasiassa olen keskittynyt lähestymisiin ja kämmenavauksiin. Treenikierroksille olen ehtinyt huhtikuussa ehtinyt viidesti, ja jonkin verran lämmittää se, että jo tässä vaiheessa kautta oma ennätys Nummelanharjulla meni uusiksi ja Veikkolassakin sivusin omaa (huonoa) parasta tulostani. Talissa sitten olikin hyvä käydä palauttamassa itsensä takaisin maan pinnalle!

Kivikossa olen ehtinyt käydä kahdesti – viimeksi tiistaina vesi-/lumi-/räntäsateessa – ja toisille tuo ei ole treeni eikä mikään, mutta väylistä on nyt sentään tuoreet muistikuvat mielessä ja pelikirja on suurimmalle osalle väylistä selvä. Muutaman päätöksen joutunen jättämään kisapäivään ja menemään senhetkisen tuntuman mukaan: esimerkiksi nelosväylän alun puut tykkäävät kiekoistani hieman liikaa ja jos niihin jää, voi par-tuloksen unohtaa saman tien. Yritän mahdollisesti välttää riskin upsilla.

Lauantaina ehtinen vielä treenaamaan, mutten aio mennä Kivikkoon. Miksikö? Koska väylät ovat jo tuttuja, enkä usko, että niiden hinkkaaminen muuttaa pelikirjaani juurikaan enää tässä vaiheessa. Ja onhan minulla kisassa toinenkin kierros, jossa voin tarvittaessa tehdä kaiken eri tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella!

Sunnuntaina jokainen par otetaan kiitollisena vastaan, eikä yhtään pakkobirdietä minulle ole, vaikka toki kourallisella väyliä sellaiseen voi jopa tulla mahdollisuus. Alustavan ryhmäjaon mukaan pääsen ensimmäisellä kierroksella selvästi kokeneempien pelaajien mukaan ja kaikki saatavissa oleva oppi yritetään ottaa talteen. Aloitus näyttäisi olevan yhdellä itselle hankalimmista väylistä, joten pään kestävyys saatetaan pistää kunnon testiin heti alussa. Sehän ei kuitenkaan pelaa joka pelkää!

Navigation

[0] Message Index

[#] Next page