Frisbeegolf-forum.fi

Kirjoittaja Aihe: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi  (Luettu 39876 kertaa)

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #15 : 15.05.17 - klo:15:58 »
Kakkosväylä on ehdottomasti toinen, jonka pelaamistapaa mietin usein ykkösen tuloksen kirjattuani. Yrittääkö korille, jolloin hyvällä heitolla voi saada kakkosen, mutta riski epäonnistuneella heitolla neloseen on olemassa, vai seiftatako portin eteen, josta saa "varman" kolmosen? Itse koitan vältellä riskejä, mutta tuossakin olisi outoa heittää puolittaista heittoa ja nössöillä väylältä sinänsä fiksu tulos. Eihän se portista mennyt avauskaan automaattinen birdie ole.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #16 : 15.05.17 - klo:16:07 »
Kun viime viikolla listasin reppuni sisältöä, niin jatketaan listojen parissa urakalla. Vuorossa on viisi tämänhetkistä suosikkirataani, joista jokaisesta muutama sananen. Nimittävä tekijä listani radoille on se, että yhtä poikkeusta lukuun ottamatta näillä radoilla en tule pelanneeksi kovin paljon kierroksia, mikä auttaa pitämään radat itselle ”raikkaana”. Tänä vuonna on tavoitteena päästä kokeilemaan viitisen uutta rataa ja niistä kirjoittelen sitten, kun osuvat kohdalle.
Tämä listaus aloitetaan viidenneltä sijalta, ja muut radat selviävät tulevina päivinä.

5. Ristikivi, Tuusula
Tuusulan Ristikiven rata nousee nipin napin viidenneksi ohi toisen hiekkakuopparadan – Nummelanharjun – ehkä enemmän Harjun heikkouksien kuin oman erinomaisuutensa vuoksi, mutta pidän molemmista hyvin paljon. Ristikivessä on riittävästi vaihtelua, ja vaikka varsinaisia liidätysväyliä ei olekaan niin myös meikäläisen tehoilla pääsee muutamalla väylällä heittämään lähes maksimipituuksia. Väylistä löytyy sopivia sekä kämmenelle että rystylle ja onpa muutamalla väylällä molemmat vaihtoehdot olemassa niin sanottuihin suoriin heittoihin. Korkeuserojakin löytyy jonkin verran. Teknisimmät väylät ovat kapeita, mutta eivät niin kapeita, että heittojen onnistumisen tai epäonnistumisen voisi laittaa pelkästään tuurin piikkiin.

Kokonaisuudessaan Ristikiven rata on onnistunut ja se tarjoaa haasteita riittävän monipuolisesti. Rata on hyvin hoidettu ja heikkojen väylien määrä jää yhteen, etenkin jos kuulemani mukainen kolmosväylän nelosväylän muokkaus pitää paikkansa. Ristikiven radalla ei suhteellisen läheisestä sijainnista huolimatta tule pelattua kovin useasti, mutta sinne on aina erittäin mukava palata. Myös vaikeusasteeltaan rata sopii minulle hyvin. Suosikkiväyläni täytyy olla nro 11 jo pelkästään tämän mahtavan rakennelman ansiosta:


 
Triplamandoon heitetään noin 40 metrin päästä, mikä heikkoina hetkinä saattaa tuottaa vaikeuksia ja tyypillisesti tyydynkin pyrkimään saamaan kiekkoni rakennelman ”sisään”, kuten kuvassa. Lähäri tästä on suhteellisen vaivaton neppaus korille, ja par pitää ottaa tästä joka kerta, mutta tunnusta ihmeessä, jos olet heittänyt tähän birdien!

Omia tilastoja Ristikiven radalta:
-   kierroksia: neljä
-   ennätykseni radalta: +4
-   birdiet: kuudelta väylältä
« Viimeksi muokattu: 16.05.17 - klo:13:10 kirjoittanut JaskaT »

Poissa ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 447
    • Profiili
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #17 : 16.05.17 - klo:11:27 »
Kokonaisuudessaan Ristikiven rata on onnistunut ja se tarjoaa haasteita riittävän monipuolisesti. Rata on hyvin hoidettu ja heikkojen väylien määrä jää yhteen, etenkin jos kuulemani mukainen kolmosväylän muokkaus pitää paikkansa.

Millä tavoin kolmosväylää on pikkulintujen mukaan muokattu? Minusta se väylä on todella ärsyttävä, mutta kuitenkin reilu kun siinä huonot heitot rangaistaan ja hyvät palkitaan. Toisin kuin sillä myöhempänä olevalla höpöhöpö-väylällä, jota taidamme molemmat samaa pitää heikkona.
Lie lie missä lie liemissä.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #18 : 16.05.17 - klo:11:42 »
Millä tavoin kolmosväylää on pikkulintujen mukaan muokattu? Minusta se väylä on todella ärsyttävä, mutta kuitenkin reilu kun siinä huonot heitot rangaistaan ja hyvät palkitaan. Toisin kuin sillä myöhempänä olevalla höpöhöpö-väylällä, jota taidamme molemmat samaa pitää heikkona.
Ilmeisesti kolmosen tii on viety sinne jonnekin kakkosväylän korin taakse, eli nyt heitto on vasemmalle kaartava isompi hysse eikä suora alamäkineppi. En ole tuota itse vielä pelannut, mutta kuuleman mukaan on huomattavasti mielekkäämpi kuin ennen.
Kasiväylä on se, josta en itse pidä. Se ei ollut hyvä viime vuonna, mutta en ole varma onko tämän vuoden versio sen parempi.

Poissa ReTeeNalle

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 447
    • Profiili
  • Oikea nimi: Mikael Runonen
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #19 : 16.05.17 - klo:12:40 »
Ilmeisesti kolmosen tii on viety sinne jonnekin kakkosväylän korin taakse, eli nyt heitto on vasemmalle kaartava isompi hysse eikä suora alamäkineppi. En ole tuota itse vielä pelannut, mutta kuuleman mukaan on huomattavasti mielekkäämpi kuin ennen.
Kasiväylä on se, josta en itse pidä. Se ei ollut hyvä viime vuonna, mutta en ole varma onko tämän vuoden versio sen parempi.

Ömmm, eikös se ole nelonen? Vai miten numerointi menee tällä hetkellä? Minä en ole käynyt tuolla radalla kuin muutaman kerran niin en tiedä. Mulla oli sellainen mielikuva, että kolmonen on se vasemmalle taittuva väylä, jossa tii on korkeammalla, suurin osa väylästä "laaksossa" ja kori ylämäessä.

Kasiväylä taistelee paikastaan historiassa Västerbyn b-radan #17 ja Keinarin kakkosväylän pidennyksen kanssa.
Lie lie missä lie liemissä.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #20 : 16.05.17 - klo:13:02 »
Ömmm, eikös se ole nelonen? Vai miten numerointi menee tällä hetkellä? Minä en ole käynyt tuolla radalla kuin muutaman kerran niin en tiedä. Mulla oli sellainen mielikuva, että kolmonen on se vasemmalle taittuva väylä, jossa tii on korkeammalla, suurin osa väylästä "laaksossa" ja kori ylämäessä.

Kasiväylä taistelee paikastaan historiassa Västerbyn b-radan #17 ja Keinarin kakkosväylän pidennyksen kanssa.
Joo, olet täysin oikeassa. Mulle nämä väylien numerot tuppaa olemaan todella hankalia; nelosväylää on siis muokattu. Korjataanpa tuohon alkuperäiseenkin...

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #21 : 16.05.17 - klo:14:02 »
Jatketaan TOP 5 -ratojen parissa.

4. Mukkula, Lahti

Neljäntenä suosikkiratalistallani on Lahden Mukkulan massiivinen 27-väyläinen jättiläinen. Tämä osin entisen golf-kentän päälle tehty rata on kehittynyt paljon ja väyliä on saatu ”virallisten” 22 väylän jatkoksi metsän siimekseen ympättyä lisää, ja ilmeisesti suunnitteilla tai työn alla on radan päivitys 36-väyläiseksi! Melko muikeaa. Odotettavissa onkin sijoituksen nousu omalla listallani, kunhan nuo aiemmat lisäväylät saadaan viimeisteltyä loppuun ja uudetkin aukeavat.

Itse ratahan ei sinänsä sovellu kaltaiselleni aloittelijalle. Alun ja lopun puisto-osuudet on kepitetty reilusti mutta runsaasti, ja koska aukealla usein tuulee, niin tarkkana saa olla, jos haluaa pärjätä ilman rankkuja. Vesiesteitä ja bunkkereitakin löytyy. Metsässä on, noh, metsäistä, eli puita on jostain syystä edessä, vaikka ei täälläkään siihen malliin, että tarkka heittäjä ei saisi osaamisestaan etua tuurilla pelaavaan nähden. Korkeuseroja löytyy metsän puolelta eikä Mukkulassakaan kovin yksipuolisella heittovalikoimalla pärjää. Ainakin oman vähäisen kokemukseni mukaan rata on kokoonsa nähden erittäin hyvin hoidettu ja ainoastaan muutamassa kohdassa kaipaisi selkeämmät opasteet seuraavalle väylälle – itse kun sekosin järjestyksessä ensi kertaa radalla vieraillessani ja meinasin jättää muutaman metsäväylän pelaamatta.

Valtavasta valikoimasta yhden suosikkiväylän valitseminen on vaikeaa ja Mukkulalla onkin tarjota erinomaisia vaihtoehtoja TOP 5 suosikkiväylälistalle. Saatanpa koittaa tällaisenkin listan jossain vaiheessa kirjoittaa.




Nelosväylä heitetään kauniiseen koivukujaan, jonka päässä lymyilee tuplamando. Kori ei ole kaukana, mutta puttausrinki on ympäröity OB-tikuilla. Miten kovaa uskallat heittää, huomioiden riskin kimmota puista väärään suuntaan ja mennä joko taka-outin yli tai mandon ohi väärältä puolelta?
Itse avaan varovasti putterilla koittaen edetä suoraa linjaa vaikka vähän vajaaksikin mandoista.





Ysiväylä heitetään jonkin verran mutkittelevaan ja hieman nousevaan, OB-tikuin rajattuun väylään. Tiiltä ei näe kahta OB-bunkkeria, jotka vaanivat ennen koria molemmin puolin. Avauksen saa heittää pitkälle huoletta, kunhan vaan pysyy väylällä; bunkkerit tulevat mukaan peliin vasta lähestymisessä. Bunkkereita ei näe välttämättä vielä avauksenkaan jälkeen, koska väylä nousee juuri sen verran ennen loppusuoraa.





Kymppiväylä heitetään puistoalueelta kapenevaa ja nousevaa metsikköä kohden. Avauksen saa heittää maksimeihin eikä ole niin väliksi, päätyykö keskelle tai jompaankumpaan reunaan, kunhan ei aivan puiden alle päädy. Väylällä ei ole mittaa kuin muutama metri ysiväylää enemmän, mutta metsikkö ja ylämäki ovat johtaneet tämän par neloseksi ja näin ollen pariin nähden ehkä aavistuksen helpommaksi kuin edeltävä väylä, sillä OB:ta ei ole ja metsä suojaa jonkin verran tuulelta. Metsäinen ylämäki voi kyllä rankaista pahasti. Kori sijaitsee reilun kokoisella tasanteella.





Ensimmäinen lisäväylä heitetään mainiolta tiirakennelmalta alas metsikköön. Väylä on kapea mutta selvä ja se koukkaa hieman oikealta ennen lähes suoraan edessä olevaa koria. En ole itse vielä keksinyt, että millä tätä pitäisi heittää, ja siksi olenkin rämpinyt metsikössä kiekkojani etsimässä. Ilmeisesti jyräkiekolla anhyzer voisi toimia, mutta tarkaksi menee.





Väylä 16 on iso vasemmalle kaartuva alamäkiväylä, jossa saa tykittää sydämensä kyllyydestä. Omista tehoista riippuen iso hysse vie suoraan korin luokse, suorahkolla heitolla pääsee näköetäisyydelle korista tai sitten voi yliarvioida omat kykynsä ja heittää kuten minä, eli liian lyhyen ja liiallisella hyzer-kulmalla, jolloin kiekko tupsahtaa vasemmalle aivan liian aikaisin, ja korille päästäkseen pitää heittää toinen samanlainen. Kori sijaitsee ovelasti pienen kummun kärjessä, eli kovin kaukaa on vaikea saada kiekkoaan pysähtymään mukavalle puttietäisyydelle. Kaunis väylä.


Omia tilastoja Mukkulan radalta:
-   kierroksia: kaksi
-   ennätykseni radalta: +28 :)
-   birdiet: kahdelta väylältä

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #22 : 17.05.17 - klo:14:27 »
Ratalistauksessa päästään jo palkintosijoille.

3. Tali, Helsinki

Kolmanneksi kipuaa yksi itselleni tutuimmista radoista, ja seurani puolesta kotiratani eli Tali. Erittäin mahtavasti hoidettu rata monipuolisine mutta todella haastavine väylineen ei ole vieläkään antanut minun löytää ratkaisun avaimia, vaikka kierroksia tulee melko säännöllisesti pelattua. Jos osa väylistä meneekin kierroksella hyvin, hajoaa pakka täysin toisiin eikä eheää kokonaisuutta ole helppo pelata. Väylät ovat monipuolisia ulottuen puistomaisista pommitusväylistä teknisiin puuränneihin, mutta väylillä pysyminen on selviämisen lähtökohta. Talissa tuuli on monesti isossa roolissa ja sitä on osattava lukea.

Suosikkiväyläni on ehkäpä nro 11, jossa saa heittää hyvin loivaan alamäkeen hieman puiden keskeltä nurmikkoalueelle, mutta jonka korin edessä lymyilee OB-saareke. Väylä ei sinänsä ole erityisen vaikea par 3, vaikka toki myös molemmilla sivuilla on outtia, mutta onnistumisen tunne on valtava kun saa kiekon pysähtymään lähelle OB-saarekkeen reunaa ja pääsee mahdollisesti yrittämään birdie-puttia. Varmempi vaihtoehto on pelata avaus väylän vasempaan reunaan, josta lähärin korin alle saa heitettyä suhteellisen huoletta.





Kuvassa mutainen kasiväylä on kesäisin vieläkin ahdistavamman näköinen, kun puut ovat täynnä lehtiä. Aukko on ehkä pari metriä leveä ja väylällä on mittaa reilu 80 metriä. Heittääkö kovaa, luottaen kiekon lentävän suoraan ja ottaen riskin puukimmokkeesta OB-tielle, vai ottaako rauhallisemmin, yrittäen päästä parilla 40 metrisellä putterisiivulla korille? Jos avausheitto ei jää keskiväylälle, on lähestyminen todella haastava. Oikealla näkyvä tie on OB-aluetta, mutta jos sinne päätyy, voi korille pyrkiä tietä pitkin.

 
Omia tilastoja Talin radalta:
-   kierroksia: 18-väyläisellä layoutilla 11
-   ennätykseni radalta: +14
-   birdiet: kuudelta väylältä

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #23 : 18.05.17 - klo:14:39 »
Vuorossa hopeasija:

2. Kaatis, Vihti

Toisena TOP 5 -listaltani löytyy Vihdin Kaatis. Kun sitä ajelee ensi kertaa Kaatista kohden ajatellen, että kai sitä nyt kerran voi vitosen kierroksesta maksaa… tajuaa myöhemmin, kuinka väärässä voikaan olla. Jos asuisin edes vartin lähempänä Kaatista, ostaisin takuulla kausikortin ja viettäisin aikani täällä. Jo parkkikselta näkee, että vau, onpahan tässä hienoa lääniä, mutta mitä edemmäs rataa pääsee, sitä vakuuttuneemmaksi tulee ylläpidosta ja loppukolmanneksella ei voi enää kuin hämmästellä loputonta tasapituista nurmikkoa.

Koska Kaatis on suunniteltu lajia taitaville eikä tällaisille säälittäville rimpulakäsille, ei tuloksen tekeminen Kaatiksella onnistu. Hauskan pitäminen kuitenkin onnistuu. On väylät sitten kakkosväylän kaltaisia ”helppoja” parisataametrisiä par-kolmosia tai kasiväylän kaltaisia pikku nepautuksia, on laatu tasaisen korkeaa väylästä toiseen eikä täyttöväyliä ole ainuttakaan. Kun unohtaa täysin utopistiset par-lukemat ja keskittyy pelaamisesta nauttimiseen, niin eipä löydy montaa paikkaa, missä mieluummin viettäisi kesäisen päivän lajin parissa.

Haastetta Kaatiksella tosiaan riittää. Väylien keskipituus takatiiltä on hitusen alle 140 metriä – etutiiltäkin noin 115 metriä – ja kun osa näistä heitetään melkoisissa metsäpilleissä niin pelihuumoria kannattaa varata mukaan repun jokaiseen tyhjään lokeroon. Kaatis on myös fyysisesti vaativa rata jyrkkine mäkineen ja lukuisine nousuineen, mutta itselleni se sopii eikä hengästyminen tai hikoilu haittaa. Huipulla on sitten mukava hengähtää hetki maisemia katsellen tai vaikkapa Olympiastadionilta tuodulla penkillä istuen ja samalla ihastellen tai jännittäen avauksia liidätysväylällä 15.



 
Juuri väylä 15 lienee suosikkiväyläni. Alamäkeen heitettävällä väylällä on pieni jännitysmomentti mukana, sillä liian oikealle jäävät kiekot plumpsahtavat suoraan kuvottaviin limalampiin, joista en usko niitä kovinkaan monen lähtevän hakemaan. Olenpa nähnyt kerran kiekon heitettävän tuohon viiden metrin kaistaleelle lampien välissäkin. Turvallinen vaihtoehto tietysti on valtava hysse rinteen alaosaan, josta jatkoheittokin on melko helppo korille.




 
Ysiväylä on noin parisataametrinen par 4, jossa alku on kuvan kaltaista hieman anteeksiantavaa, mutta kuitenkin haastavaa metsäpilliä. Puiden välistäkin mahtuu, mutta hyvä heitto menee isommasta välistä palaten takaisin vasemmalle. Liian pitkää ei saa heittää suoraan. Loppupuoli onkin melko suoraa kääntyen vain vähän vasemmalle, mutta sekä väylän keskiosassa että lopussa on oikealla puolella pienet OB-lätäköt.


Omia tilastoja Kaatiksen radalta:
-   kierroksia: viisi
-   ennätykseni radalta: +21
-   birdiet: yhdeltä väylältä

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #24 : 19.05.17 - klo:15:14 »
Viikon viimeinen arkipäivä tarkoittaa viimeistä eli ykkössijan rataa!


1. Kippasuo, Heinola

Tämän hetken suosikkiratani löytyy Heinolasta. Kippasuon radan löysin itse vähän sattumalta tuolla päin käydessäni ja pelattavaa etsiessäni, eikä esimerkiksi täällä foorumeilla ole juurikaan radasta ollut mainintoja. Yllätyin aivan valtavasti päästyäni perille, ja hämmästykseni jatkui koko radan läpi, kun en voinut ymmärtää, että miksi tätä rataa ei hehkuteta enempää. Alku- ja loppupään puistoväylät ovat todella hyvin hoidetut, eikä arviota voi heikentää yhtään metsäväylien osalta. Monelta väylältä löytyy myös mittatolppia sekä etu- ja takatiit erikseen. Lämmittelymahdollisuudet ovat niin ikään erinomaiset, sillä putti- ja lähärikoreja löytyy ykköstiin vierestä useita ja lisäksi parkkipaikan päädyssä on verkko avausten lämmittelyä varten.

Vaan helppo se ei ole tämäkään rata. 22 väylää, keskipituus lähemmäs 120 metriä ja useammalla väylällä on niin upeat mahdollisuudet puttirolleihin, että liekö missään muualla. Olen heittänyt parikin kakkos-kutosta ja ne, jos mitkä, kasvattaa luonnetta… Kun metsäosuus ja puiden kolistelu on vihdoin lopetettu, niin viimeisillä puistoväylillä pääsee vielä nauttimaan yleensä tuulesta ja OB-rankuista. Haastavuudesta huolimatta rata on hyvin reilu, eikä tuuriväyliä ole mielestäni yhtään, vaan taitavasti heittämällä tulos pysyy pienenä, ja virheistä rangaistaan. Saa nähdä, miten sijoitus omalla listallani muuttuu kauden aikana – Kippasuolla kun en odota kovin monesti tänäkään kesänä pääseväni pelaamaan.





Suosikkiväyläni on väylä nro 15, joka on taas liidätysväylä. Mahtavalta tiialustalta heitetään isoa kämmentä tai ylikääntävää rystyä alamäkeen, mutta keskittymistä vaaditaan, ettei muutama keskimmäinen puu pilaa iloa. Alhaalla väylä kääntyy ensin oikealle ja sitten takaisin vasemmalle ennen kuin kori löytyy pienen kummun päältä. Todella erinomainen par nelonen.







Kakkosväylä heitetään aukiolta metsään päin; kori on rinteessä. Avauksen jälkeen kannattaa joko heittää varmasti sisään tai onnistua saamaan kiekko tasaisena rinteeseen, sillä jos kiekko tippuu vähänkään kulmassa alas, niin se todennäköisesti valuu rinteen alas asti. Hieno mahdollisuus tuhota kierros heti alkuunsa! Jälkimmäinen kuva ei aivan tee oikeutta rinteen jyrkkyydelle.





Kymppiväylä on muutaman helpoimman väylän joukossa. Lyhyt, mutta erittäin tarkkaa heittoa vaativa väylä on suonut birdien minullekin. Toisenkin kerran oli birdieputilla, mutta miettiessäni jo seuraavan väylän avausta, päätyikin noin neljämetrinen puttini kymmenen metriä rotkon pohjalle korista vasemmalla. Puttimissiä voi sitten palata miettimään hienolle penkille.


Omia tilastoja Kippasuon radalta:
-   kierroksia: kolme
-   ennätykseni radalta: +23
-   birdiet: kahdelta väylältä



Näin saatiin lista päätökseen. Kommentteja listasta, esittelyistä tai muusta otetaan mieluusti vastaan!

Poissa Rockatansky

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 337
    • Profiili
  • Oikea nimi: Henry Liukkonen
  • Seura: LDG
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #25 : 20.05.17 - klo:13:13 »
Itse 15 vuotta Turussa asuneena ja nyt takaisin kotikaupunkiin Heinolaan muuttaneena olen samaa mieltä että kyllähän Kippasuo on kaikenkaikkiaan hieno rata! Uusi talomme on n. 3min matkan päästä radasta joten siellä tulee käytyä useampi kerta viikossa.

Kaatis on itsellä käymättä ja sinne olisi tarkoitus tänä kesänä ehtiä.

Näitä rataesittelyjä on muuten kiva lukea kuvien kanssa joten täältä ainakin isoa peukkua näistä (kansa tahtoo lisää) ;)




Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #26 : 23.05.17 - klo:10:33 »
Kiitos palautteesta! Olet onnekas kun on noin hieno rata kävelymatkan päässä.


Kesä tai vähintään kevät näyttää vihdoin tulleen pysyvästi ja radoilla alkaa olla ruuhkaa. Pelkäsin tätä vähän jo viime kesänä, mutta selvisin yllättävän vähillä jonotteluilla. Tänä keväänä sen sijaan olen ehtinyt turhautua ruuhkiin kentillä jo kolmesti, vaikka yleensä pidänkin itseäni varsin kärsivällisenä tyyppinä. Täytyykin opetella valitsemaan radat ja kellonajat tarkemmin: oma vapaa-aikani ja sitä myötä frisbeegolfiin käytettävissä oleva aikani on melko kortilla, ja ei liene yllätys, että käytän tuon ajan mieluummin heittämiseen kuin jonotteluun.

Helatorstai onneksi tuo pientä helpotusta ajanpuutteeseen ja suunnitelmia onkin tehty päivän pyhityksestä frisbeegolfille. Auton keula suunnataan näillä näkymin länteen ja tavoitteeksi on otettu kunnianhimoinen kolmen tai neljän uuden radan bongaaminen. Sääennuste ei tänään näyttäisi olevan este tälle, joten pienimuotoinen maraton-päivä saattaa hyvinkin olla toteutumassa. Kestävyyttä tuleekin treenata, koska ulkomaanreissu lähenee ja siellä kunto on toden teolla koetuksella.

Torstaina uusien ratojen bongauksen lisäksi olisi tärkeää saada jälleen tasaisuutta puttiin ja kämmeneen. Molemmat tuntuvat toimivat yhtenä päivänä, ja seuraavana ne näyttävät omalta ensimmäisen kesän touhulta. Putissa tiedän täsmälleen, miten haluaisin heittää ja miten kropan pitäisi liikkua päästäkseni haluamaani tulokseen, mutta kierroksella teen jotain aivan muuta; en heitä koko kropalla, tuotan kädellä liikaa voimaa ja tämä aiheuttaa ongelmia irrotuksessa ja sitä myötä nokkakulmassa. Kämmenellä ongelma on vanha tuttu. Kentällä osaan heittää rennosti vain ranteella näpäyttämällä, mutta radalla väylät tuntuvat liian pitkiltä enkä luota, että ranteella saan riittävän voiman. Niinpä käytän koko kättä liikaa ja senhän tietää, mitä siinä käy. Lisäksi väpätys on palannut aivan hirveänä ja se syö sekä pituutta että tarkkuutta.

Rystyltä heitot sentään toimivat tyydyttävällä tarkkuudella. Kovempia heittoja yrittäessä vedossa on jotain pielessä ja kiekot karkaavat vähän liian ylös, enkä nokkakulmaa saa pidettyä suorana. Rauhallisissa heitoissa olen kuitenkin tyytyväinen tarkkuuteen ja varsinkin lähärit ovat olleet miellyttävän hyviä viime aikoina.

Kaatiksella ja Ristikivellä on tullut käytyä pelaamassa kierrokset ja edelliseltä ei ainakaan kauheasti kerrottavaa jäänyt. Käsi ei riitä millään ja kun kämmen oli hukassa eikä putti ollut viritettynä niin tulos oli vähemmän yllättäen surkea. Muutama todellinen sulaminenkin mahtui kierrokseen. Vitosväylälle mäen harjalle päästyäni päätin sitten heittää kolmosväylän korin taakse, eli sinne aiemman mäen alle – ja tietysti puskan taakse. Par vitoselta tuplapar.

Ristikivi meni sitten paremmin, putti nyt ei täysin tarkka ollut vieläkään mutta lähärit toimivat sen verran kivasti, että päästiin jo lähelle omaa ennätystä. Muutama kehityskohde jäi mieleen (sen huonon kämmenen lisäksi): vitosväylällä otin tyhmän bogeyn. Avaus rystyllä ei kääntänyt yli vaan jäi korista vasemmalle puiden taakse. Kunnon aukkoja korille ei ollut, joten kokeilin pienestä välistä kämmentä, jotta olisin saanut kiekon korin alle. Osui puuhun. Tässä olisi ollut järkevää vain nostaa kiekko hallitusti välistä puiden ohi eikä yrittääkään korin alle. Olisin jättänyt itselleni kolmen neljän metrin putin ja nuo väittäisin saavani sisään yhdeksän ja puoli kertaa kymmenestä.

Kutosväylällä yritin sankariheittoja – ei olisi kannattanut. Samoin ysiväylä kannattaisi suosiolla heittää midarilla matalana vain vähän ylikääntävänä; nyt koitin taas suoraan Riverillä korille eikä se tietenkään onnistunut. Meni korista pitkäksi vasemmalle puiden taakse ja kappas, eka lähäri puihin. Kymppiväylälle sentään birdie ja se olikin toinen kerta peräkkäin. Annukka-Buzzz toimii tässä hyvin. Vikalla väylällä sitten tuttuun tapaan löysäilyä ja hölmöilyä ja tuplabogey korttiin, mutta tuo on suhteellisen helppo korjata asennemuutoksella.


Rataesittelyjen pariin palattaneen siis lähiaikoina. Pyrin ihmettelyn lomassa muistamaan ottaa myös kuvia, jotta saan niitä näytille tännekin.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #27 : 24.05.17 - klo:11:08 »
Hiphei! Oli tarkoitus kirjoittaa vasta viikonlopulla tai alkuviikosta, mutta tämä ansaitsee oman lyhyen päivityksensä: minulla on nyt rating! Laskukaavaa en tunne enkä ymmärrä, mutta rating on hitusen korkeampi kuin mitä olin aiemmin laskeskellut keskiarvoksi ensimmäisen kisani kierroksilta.

820.

Se on 20 pistettä enemmän kuin oli tavoitteena. Positiivisena näen myös sen, että tiedän pystyväni pelaamaan paremmin kuin kumpikaan kisakierros meni. Kisapäivinä voi tietysti sattua mitä tahansa. Tämä on kuitenkin erinomainen lähtökohta kohti pidemmän aikavälin tavoitteitani.

Kesän muut kisasuunnitelmat ovat edelleen auki. Pari ilmoittautumista on tällä hetkellä heinäkuulle vireillä, mutta molempiin kisoihin tuskin pääsen. Oittaalla pelattava kevätliigakin kiinnostaa sen verran, että koitan ehtiä edes yhden osakilpailun pelaamaan – tuntuu vaan joka sunnuntai olevan milloin mitäkin muuta menoa. Kesäkuun aikataulu on omalta osalta melko täynnä. Loppukauteen toivottavasti tulee sopivia kilpailuja, joihin itsellä olisi mahdollisuus päästä mukaan. Kelvollinen pelikausihan näyttää kestävän nykyisin kalenterivuoden loppuun asti, joten toivottavasti kisoja järjestetään pitkien valoisien päivien jälkeenkin vielä kauas syksyyn ja alkutalveen saakka.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 387
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #28 : 30.05.17 - klo:10:45 »
Helatorstai oli frisbeegolf-päivä ja suunnitelmana oli käydä kiertämässä Länsi-Uudellamaalla uusia ratoja. Radat olivat saaneet kehuja ja niinpä sitä huristeltiin ensimmäisenä kohti Skogbyn rataa. Muut päivän ratabongaukset olivat Västerby sekä Karjaan rata. Mukavasti kaikki radat olivat hieman toisistaan poikkeavia ja pelaamaan päästiin erilaisissa ympäristöissä ja maastoissa. Myös sää oli suosiollinen. Ruuhkaa emme radoilla nähneet, joten ajan sai käyttää pelaamiseen… ja väylien etsimiseen.

Skogbyn rata oli kolmesta pelatusta radasta ”metsäisin” mutta tulosten perusteella myös helpoin. Väylät olivat perushyvää tasoa: ei montaa erityisen mieleenpainuvaa väylää mutta täydellisiä hutejakaan ei ollut. Keskisektorin väylät jäivät parhaiten mieleen, kun metsiköstä päästiin vähän avarammille hakkuuaukeille. Muutaman väylän tiipaikan etsimiseen jouduttiin käyttämään tovi aikaa, ja opasteita olisi ensikertalaisia ajatellen hyvä olla enemmän. Hyväkuntoisilla tiipaikoilla oli kuitenkin väyläkartat – joissa tosin tekstit melko pienellä! – ja puitteet olivat muutenkin hyvässä kunnossa. Ekalta väylältä mukaan poimitut kaksi tyhjää tölkkiä lupailivat jo rahakasta kierrosta, mutta loppuradalta ei sitten löytynytkään enää kuin kaksi litistettyä tölkkiä. Varsin siistiä siis!
Kierros itsessään meni kelvollisesti, vaikka kämmenheitto ja putti olivat edelleen kadoksissa. Neljä birdieta ja lopputulos +2 tyydyttää kuitenkin erittäin kivasti ottaen huomioon kyseessä olleen ensimmäisen vierailun tällä radalla.




Nelosväylä on lyhyt, helppo ja suora alamäkeen merta kohti heitettävä ”pakko-kakkonen”. Oma varovainen avaus päätyi korin tasolle mutta vajaa kymmenen metriä vasempaan. Puiden takaa kuitenkin iso putti sisään.
 





Ysiväylä on ensimmäinen vähän enemmän aukealla heitettävistä väylistä. Vain hieman oikealle taittava väylä nousee ylöspäin ja hyvä tähtäyspiste on korin takana sijaitseva iso kivi. Oma avaus rystyllä taittoi oikealle liian aikaisin ja jäi mäntyihin, mutta lähäri oli helppo ja kolmosen sai nostaa sisään.



 
Väylä 14 heitetään takaisin metsään. Väylä kulkee ensin suoraan ja kääntyy lopussa oikealle korin luo. Tarkkuutta vaativa, mutta kuitenkin reilu väylä antaa hyvän kuvan Skogbyn yleisilmeestä. Mikäli väylällä ei pysy, löytyy kuitenkin yleensä joku väli, mistä pääsee lähestymään korille päin eikä aina tarvitse vain nepata takaisin väylälle.


Skogbyn jälkeen vuorossa oli lähellä sijaitseva Västerbyn rata. Päätimme täysin asiattomasti hypätä suoraan syvään päätyyn ja niinpä lähdimme haastamaan kisaleiskaa eli B-rataa. Arvaahan sen, miten siinä kävi. Sen lisäksi, että tulos oli ei-niin-mairitteleva +20, onnistuin ruokkimaan sitä pientä lampea kahden kiekon verran.

Rata itsessään oli odotetusti erittäin haastava, mutta kiitettävän monipuolinen metsä-, kallio- ja niittyosuuksineen. Oli ylämäkiä, alamäkiä, pitkää liidätystä, tiukkaa metsäpilliä – oikeastaan kaikkea, mitä radalla vaan voi olla. Rata oli hyvin hoidettu mutta tännekin toivoisi selkeämpää opastusta, sillä vaikka korin läheltä löytyikin hyvin kylttejä, että missä päin kummankin leiskan seuraava tii on, oli useampaankin kertaan tiiltä näkyvyys monelle korille ja näin ollen vähän epäselvää, että mihin nyt pelataan. Pahin esimerkki lienee nelosväylä, jossa heitettiin ylös kalliolle, ja pelasimme ensin väärän leiskan koriin ja jouduimme sitten palaamaan aiemmille heittopaikoille, kun vihdoin bongasimme oikean korin 40 metrin päästä.

Muutamassa paikassa väylät myös risteävät ja jos pelaajia olisi yhtään enempää, niin risteäminen ja leiskojen päällekkäisyys saattaisivat kyllä aiheuttaa mielenkiintoisia tilanteita. Onneksi nyt ei ollut ruuhkaa.
Radasta jäi kierroksen jälkeen vähän kehno maku suuhun, mutta syynsä varmasti oli niin heikolla pelillä, kasvavalla nälällä kuin väylien kanssa sekoilullakin. Jälkikäteen mietittynä rata on varsin kiva ja hyvin ylläpidetty. Ensi kerralla ehkä sitten A-radan kimppuun.



 
Välillä oli aika ahdasta. Kutosväylän tiiltä on melko pieni rako heittää ulos. Väylä nousee jonkin verran ja kaartaa tien jälkeen oikealle. Par nelonen on sopivan haastava, oma tulos tällä kertaa +1.






Seiskaväylä on lepoväylä: helppo alaspäin kohti lampea heitettävä par kolmonen, ns. pakko-birdie tämäkin. Upean näköinen väylä, josta napsahti kiertueen ainoa kahden hengen heittueen star frame. Ylävitosen arvoista suorittamista!




Kasiväylä on kaunis lammen yli heitettävä, hieman oikealle kaartava väylä. Itse en ajatellut tässä olevan juuri mitään riskiä, mutta otin silti käteen uhrattavan putterin ja lähdin heittämään suoraan aukosta sisään pienellä hyssellä. Kiekko sujahtikin suoraksi ja käänsi vähän yli, kolahti aukon oikean reunan koivuun ja hops, kops, plumps, veteenhän se molskahti. No, dropparille vaan, helppo lähäri korille ja bogey kort… aah. Lähäri kopsahti sekin puuhun kymmenen metriä ennen koria ja totta kai kimposi oikealle ja veteenhän sekin päätyi. Kalliiksi tuli tämä väylä. Löytäjä pitäkööt kiekot… Tulipahan todistettua, että blogin nimi ei ole turha, vaikka ei ihan heinäkuun 25. päivälle osunutkaan.




Kymppiväylällä päästään liidättämään, ja onpahan hieno väylä. Vähän jännitystä tuo alun kapeahko aukko, johon on osuttava, mutta muuten ei avauksessa oikein vaaraa ole vaan paiskata saa sydämensä kyllyydestä. Jatkoheitolla pitäisi osua pienehköön saarekkeeseen. Minä en osunut, hysse vähän liian kaukaa oikealta ei jaksanut rajojen sisälle.




Väylällä 14 saa myöskin heittää ja kovaa. 262-metrinen väylä jatkuu pitkänä vasemmalle, ja minun tehoillani saa heittää muutaman kerran aika lailla maksimit ennen kuin ollaan lähärietäisyyksillä. Oma avaus oli surkea, tekniikkavirheen vuoksi kiekko käänsi roimasti yli mutta palautti onneksi lopussa hieman ennen OB-rajaa. Jatkoheitto lähti jo paremmin, mutta olin edelleen mandon takana. Kolmas heitto isossa hyssessä oli jälleen liian oikealta haettu eikä jaksanut rajojen sisälle.




Väylä 17 on jokseenkin turha par 2 (vai 3?). Kalliolta pikku neppi alaspäin, korin ympärillä OB-alue heti hakkeen ulkopuolella. Itse heitin rohkeasti rystyltä enkä edes tajunnut, että voisi koittaa putata. Takalauta pysäytti kiekkoni ja sitä kautta helppo kakkonen korttiin.


Västerbyn radan läpi tuskastelun jälkeen piti löytää ruokapaikka. Siinä risteyksen kulmalla näytti olevan joku grilli, mutta onneksi ehdimme ajaa siitä ohi, koska matkalla Karjaan radalle sattui varrelle Wi Box -niminen leipomo-ravintola, josta löytyikin suorastaan erinomainen lounasbuffet jälkiruokineen. Jos vastaavaa reissua ei itse ihan hetikohta tule uudestaan tehtyä, niin tässä on kyllä paikka, jossa lounastamista voin suositella lämpimästi tuolla päin liikkuville.


Pienen lepotauon ja ajamisen jälkeen oli edessä Karjaan tai Landsbron rata. Näkymä ensimmäiseltä tiiltä oli lupaava: sopivassa suhteessa metsää ja puistoa. Ehkä vireystilakin oli taas parempi ruokailun jäljiltä. Ensimmäiseltä väylältä napattu birdie nosti lisää fiiliksiä ja odotukset olivat korkealla. Ensimmäiset väylät olivatkin mukavia ja vaihtelua piisasi jonkin verran, mutta hienoista takapakkia radan pisteisiin aiheutti taas jokseenkin epäselvät opasteet. Toivoisin, että ensikertalainen selviäisi radalla kuin radalla ilman ratakartan tulkintaa, koska ne on yleensä tehty vähän sinne päin eikä niiden perusteella navigointi suju ihan ongelmitta.

Keskimmäisen osion väylissä sitten alkoi olla hieman toistoa: useampi 70-100 metrinen heitto metsässä lähes suoraan ilman sen kummempaa jippoa. Suhteellisen vaikeita meikäläiselle birkuttaa, mutta melko varmoja par-lukemia kuitenkin. Joitain muutoksia radalle on jo tehty ja ilmeisesti ollaan tekemässä lisää, mikä on hyvä, jos muutoksilla saadaan näitä väyliä monipuolisemmiksi.

Loppuosio pelattiin pääosin puistoalueella, mikä toi jo itsessään kivaa vaihtelua kokonaisuuteen. Pakko on silti todeta, että melkoista varovaisuutta saa puistoalueella noudattaa, kun siellä menee useampi väylä samoja alueita pitkin. Iltapäivälläkään emme vielä varsinaista ruuhkaa joutuneet kokemaan, mutta jo kolme heittuetta samaan aikaan tuolla puistoalueella aiheuttaa sen, että heittovuoroja täytyy odottaa ja silti pitää katsoa tarkkaan, että missä muut menevät. Väylät olivat kuitenkin mieleisiä, vaikka taas jouduttiin etsimään oikeita tiipaikkoja. Useamman heiton saa heittää niin pitkälle kuin vaan rukkasesta lähtee, ja onpa pieni vesiestekin mukana pelissä parilla väylällä.

Kokonaisuutena myös Karjaan rata oli mielekäs pelattava, ja kaikkiin pelatuista radoista pätee toki se, että kun radan ja kori- sekä tiipaikat tuntee paremmin, niin toisella kerralla saa keskittyä enemmän pohtimaan pelaamista. Oma kierros Karjaalla päättyi muutaman todella synkän hetken (mm. kakkos-vitonen seiskaväylältä) jälkeen tulokseen +8.




Avausväylä Karjaalla. Lyhyt neppaus puiden välistä aukeammalle puistomaiselle viheriölle. (Voiko frisbeegolfissa käyttää ”viheriö”-sanaa, kun monet koreista ovat metsässä eikä vihreällä lainkaan?) Melkeinpä pakko-birdie, minkä sain napattua, vaikka avaus jäi hieman lyhyeksi.




Yksi useammasta 70-100-metrisestä lähes suorasta metsäväylästä; tämä taitaa olla väylä numero kymmenen. Korin keltainen panta näkyy pienessä kuvassa aika lailla keskellä. Ei ole kauheasti tilaa kiekolle kääntää yli tai feidata. Oma heitto oli metrilleen korin tasalla, mutta aika paljon vasemmalla ison kuusen takana. Puttiin ei ollut mahdollisuutta, joten neppi alle ja nostopar.




Puistoalueella sijaitseva väylä 14 (ratakartta on vanha) on noin 90-metrinen suora heitto, mutta oikealla kulkeva OB-raja tuo oman riskinsä. Väylä myös nouse hieman, vaikkei se kuvasta oikein välity. Itse heitin hieman epäonnistuneesti mutta turvallisesti lyhyeksi jääneen noin 70-metrisen avauksen, josta pikku lähäri korille ja par korttiin.

 


Viimeinen väylä pelataan jälleen metsään kohti punaista tupaa ja perunamaata… no ei ihan sentään. Väylä on mielestäni pidempi kuin ratakartan ilmoittama 66 metriä, mutta saatan olla väärässä. Joka tapauksessa melko ahdasta on tässäkin, vaikka suoralla heitolla pääsisikin korille. Itse avasin tietysti tuohon monttuun. Par-tulokseen ei ollut enää mahdollisuuksia, joten vikalla väylällä oli tyytyminen bogeyihin.


Karjaan radan jälkeen suuntasimme vielä Kirkkonummen radalle, mutta siellä olikin viikkokisat alkamassa ja yksimielinen päätös oli melko väsyneenä säästää muut pelaajat enemmiltä voivotteluilta ja kääntää auton nokka kohti kotia. Olihan sitä jo 54 itselle uutta väylää pelattu, mikä oli riittävä treeni yhdelle päivälle. Kokonaisuutena päivä oli hieno ja uusien ratojen kokeminen on joka kerta hieno seikkailu! Sää oli suosiollinen, heitto kulki aina välillä ja ihan riittävästi tuli onnistumisia, jotta vastaavaa reissua voi harkita uudestaankin tehtäväksi. Kierrosten aikana ja välissä täytyy kuitenkin muistaa pitää energiavarantoja paremmalla tasolla, jotta ei tapahdu väsymyksestä johtuvaa masentumista.

Lopputulos 54 väylältä noin 200 heittoa, tulokseen +30, kuusi birdietä, yhdeksän tuplabogia tai isompaa sekä kaksi lampeen uponnutta kiekkoa.

Kiitos Skogbyn, Västerbyn ja Karjaan ratojen ylläpitäjille hienossa kunnossa olevista radoista!

Poissa Rockatansky

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 337
    • Profiili
  • Oikea nimi: Henry Liukkonen
  • Seura: LDG
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #29 : 30.05.17 - klo:10:58 »
Hyvää rataesittelyä jälleen!

Ton Västerbyn radan tunnistin heti vaikka en ole henk.koht sielä käynytkään koska olen katsonut radalta jonkun kisavideon missä pelaavat muistini mukaan ainakin Koivu ja Parviainen. En muista kyllä mitkä kisat on kyseessä.

Tankkaaminen kierroksen aikana on tärkeää. Joskus se unohtuu ja sen huomaa vasta kun on liian myöhäistä eli on jo nälkä. Omat suosikkini on cashew pähkinät, banaanit ja protsku patukat (missä vähän sokeria). Juomaksi vissy :)
« Viimeksi muokattu: 30.05.17 - klo:11:26 kirjoittanut Rockatansky »