Frisbeegolf-forum.fi

Kirjoittaja Aihe: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi  (Luettu 36499 kertaa)

Poissa mykey

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 661
    • Profiili
  • Oikea nimi: miikka saturi
  • Seura: Team Hippo Ry / Melkein onnistujat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #225 : 31.10.18 - klo:17:01 »
Miten olet onnistunut foren ja rysty antsan valitsemisessa?  Itsellä fore tuppaa nykyään olemaan vaihtoehto kun helpompi heittää miettimättä tuulta samalla mallilla kuin antsa palleroita. Antsan kun jättää vähemmälle niin luotto siihen katoaa melko  nopeasti ainakin itsellä kun väylää alkaa avaamaan. Samalla myös bägistä poistuu alivakaita yksilöitä antsaa helpottamaan.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #226 : 31.10.18 - klo:18:20 »
Olen niin vähän treenannut annukkaheittoja, etten oikein kisassa uskalla niitä heittää kuin pakon edestä. Varistonniityllä tämä pakko tosin tuli eteen aika monta kertaa ja melko hyvin onnistui. Kämmenhysse on kuitenkin heittona helpompi - ja juuri kuten kirjoitat - varmempi olosuhteista riippumatta. Ei kyllä tarkoita, että oma onnistumisprosentti niissäkään olisi järin korkea...
Tavoite on talven aikana saada treenattua näitä 30-70 metrin heittoja eri kulmissa, joten ehkä ensi kaudella nuo annukat sujuvat jo varmemmin.

Poissa JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 1 592
    • Profiili
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #227 : 01.11.18 - klo:23:30 »
Antsat vaativat kiekon tuntemusta ja väyläkohtaista treeniä tuulessa, mutta ovat mahdollisia. Mitä lyhyempi heitto, sitä parempi kämmenheitto on rystyantsaan verrattuna, jopa putti onnistuu sitä treenaavilta. En kuulu joukkoon.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #228 : 06.11.18 - klo:15:32 »
Pelitahti tältä syksyltä on hidastunut huomattavasti, sillä en ole parilla edellisellä viikolla edes hallivuorolle ehtinyt. Kausiyhteenveto jatkuu ajatuksilla ensi kaudesta.

Alustavia mietteitä kaudesta 2019
Kaudelle 2019 aion hieman muuttaa lähestymistapaa treenaamiseen ja kisoihin. Harjoituksia alan painottaa jälleen enemmän radoille, koska mielikuvitukseni ei riitä kentällä treenaamiseen. Toisinaan toki kenttätreeneillekin on tilausta, mutta liian usein tällä kaudella ideat loppuivat nopeasti kesken ja sen jälkeen vain heittelin kiekkoja jonkinlaisissa kaarissa eteenpäin. Radalla treenatessa on helpompi harjoitella eri heittolinjoja ja myös ahtaista väleistä heittämistä. Radalle meneminen vaatii enemmän aikaa, ja siksi kenttätreenit eivät kokonaan poistu kuvioista.

Varustepuolella kiekot tuntuvat vakiintuneen ja tästä lienee apua myös harjoittelussa, kun suurinta osaa kiekkoja löytyy nyt useampi kappale, eli samaa heittoa voi harjoitella toistoina. Muutenkin repun sisältö on lopulta siirtynyt kokonaan Trilogyn muoveihin ja viimeisetkin muiden valmistajien kiekot ovat jääneet pois aktiivikäytöstä. Minulle syynä tähän on ollut eri muovilaatujen parempi tuntemus sekä mahdollisen kiekkovalikoiman rajaaminen murto-osaan. Reppuna toimii edelleen Haltin isompi malli niin kauan kuin siinä kiekot sisällä pysyvät.

Kisailupuolella otan ensi kaudella luultavasti rauhallisemmin, enkä aseta itselleni mitään lukumäärätavoitetta kisojen suhteen. Johonkin isompaan kovatasoiseen kisaan olisi mielenkiintoista osallistua, mutta pääosin jatkan pienten C-tason kisojen tahkoamista. Muutoksen teen kuitenkin siinä, että ratingistani huolimatta painottanen osallistumiset MA1-luokkaan. Virallisten kisojen lisäksi pyrin käymään viikkokisoissa hieman aiempaa enemmän mutta suhtautumaan niihin harjoittelumielessä lähes samalla vakavuudella kuin PDGA-kisoihin. Pyrin tällä kasvattamaan sekä paineen- että pettymyksensietokykyä.

Rating-päivitysten tahti jää harvemmaksi kisojen vähentämisen vuoksi mutta tavoite on silti nostaa lukema yli 900 pisteen. Paljostahan se ei enää ole kiinni mutta helppoa tuskin tulee silti olemaan. Vähempi määrä kisoja tarkoittaa samalla sitä, että huonosti menneillä kierroksilla on isompi painoarvo kokonaisuuteen.

Muutoksia blogiin
Tämän treenipäiväkirjan kirjoitustahti hiljenee tästä eteenpäin merkittävästi. Vuonna 2018 olen tähän mennessä julkaissut 68 kirjoitusta – noin 1,5 per viikko – eli yli 45 000 sanaa, ja oltuani nyt puolitoista vuotta yksi palstan aktiivisimmista kirjoittajista panostaen päiväkirjassani suht tasaisen päivitysvälin lisäksi myös laatuun, alkoi loppukaudesta kirjoittaminen ottaa enemmän kuin se antoi. Vaikka olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja frisbeegolfista sain mukavan aiheen, tekstien laatiminen tuntui kesän jälkeen toisinaan hieman väkinäiseltä, joten en näe syytä pitää yllä samanlaista tahtia kuin tähän asti. Kirjoitusten tarkoitus alun perin oli purkaa omia ajatuksia pelaamisesta ja kehittymisestä selkeiksi huomioiksi ja keskittymispisteiksi, mutta eihän tekstejä julkaisisi, jos ei toivoisi muidenkin niitä lukevan ja kommentoivan. Nyt kun koen päässeeni pisteeseen, missä minulla on selkeämpi kuva siitä, mihin omat kykyni nyt ja tulevaisuudessa riittävät ja mihin eivät, ei tarvetta jatkuvalle pelaamisen julkiselle analysoinnille enää ole.

Aion edelleen kirjoittaa kisakokemuksista ja todennäköisesti silloin tällöin päivittää myös tuntemuksia treenikentiltä, mutta sallin itselleni jatkossa huomattavasti hitaamman rytmin. Rataesittelyiden tai muiden ylimääräisten tekstien määrä jäänee hyvin vähäiseksi, ellei olemattomaksi.

Kiitokset kaikille kirjoituksiani lukeneille ja kommentoineille sekä pelaamisessani tavalla tai toisella mukana olleille!

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #229 : 16.11.18 - klo:13:51 »
Tässä on tullut muisteltua kautta taaksepäin ja huomasin mieleeni jääneen joitain hetkiä kauden aikana kisoista, joiden pohjalta halusin kirjata ylös muutamia vinkkejä tai toiveita minun näkökulmastani uusille kisaamisen aloittajille tai miksei jo jonkin aikaa pelanneillekin.

1) Säännöt
Varsinkin keväällä kisoissa oli paljon pelaajia, joilla ei ollut paljon kisakokemusta ja tämä aiheutti joitain hieman hämmentäviä tilanteita.

- Merkkauskiekko
Eräältä pelaajalta puuttui kokonaan merkkauskiekko, ja pääosin hän merkitsi heittopaikan käyttäen jotain toista repusta löytyvää kiekkoaan. Kertaalleen saatuaan kiekkonsa korin alle, hän oli nostamassa sitä sisään ilman heittopaikan minkäänlaista merkkaamista. Heittopaikka on aina merkittävä, joko jättämällä heitetty kiekko laskeutumispaikalleen (sitä ei käännellä) tai käyttämällä merkkauskiekkoa. Tuolloin en vielä itse kantanut kahta miniä repussa, mutta nyt kannan – kaikkien kannalta parempi on silti hankkia se parin euron mini itse seuraavan kiekkotilauksen yhteydessä ja opetella sen käyttö.

- Heittoasentovirheet
Ikuisuuskysymys, johon itse en oikein kauden edetessä jaksanut enää puuttua, koska kukaan muukaan ei puutu. Kertaalleen maintsin virheestä kanssapelaajan astuttua selvästi heittopaikkaa merkinneen kiekkonsa päälle, mistä sitten seurasi purnausta, pahaa mieltä ja lievää kuittailua vielä monta väylää myöhemmin. Pari kertaa olen jo mumissut ensimmäisen tavun suusta, mutta jättänyt sanan kesken, koska olen huomannut, että kukaan muu heittueesta ei ole seurannut tilannetta.
Joku minua viisaampi sen totesi hyvin, että kyse ei ole siitä, saako viiden sentin lipsahduksesta etua heittoon, vaan kyse on siitä, että jos askeleihin ei tarvitse kiinnittää huomioita, on etu itsessään jo siinä.
Heittoasentovirheitä näkee monenlaista, on se sitten täydessä vauhdissa merkkauskiekon päälle tai siitä liian kauas sivuun astumista tai putissa kengänkärjellä minin tökkimistä. Näihin ei valitettavasti useimmat näytä puuttuvan, koska monet eivät seuraa asiaa lainkaan. On kuitenkin parempi opetella pelaamaan saman tien oikein, niin asia ei muodostu ongelmaksi myöhemmin kulttuurin ehkä muuttuessa.

- Harjoitusheitot
Pienehkö ongelma, mutta muutamaan kertaan olen nähnyt tuskasteltavan epäonnistunutta puttia ja väylän loppuun pelaamisen jälkeen on heitetty kiekkoa repun luo kymmenen metrin päähän. Tämä ei ole sallittua. Tuskin näistäkään rankkua jaellaan mutta ei ole syytä ottaa riskiä.


2) Tulosten kirjaus ja laskeminen
Yksi asia, jota itse mietiskelin ennen ensimmäistä kisaani, oli tulosten kirjaaminen, sillä viikkokisakokemusta ei ollut paljon. Tuloskortteja on vähän eri mallisia ja kun tähän sotketaan vielä Metrix mukaan, muutama käytännön vinkki voi olla avuksi.

- Tulosten kirjaus
Oli kirjaustapa mikä hyvänsä, pelaajien heittotulokset luetellaan järjestyksessä väylän päätyttyä seuraavalle tiille siirtymisen jälkeen. Tulos kannattaa ilmoittaa selkeällä äänellä ensimmäisellä kerralla. Monet mumisevat jotain ”mmmhhsi” epäonnistuneen väylän jälkeen, eikä tuosta ota selvää, oliko tulos viisi vai kuusi. Siispä jos mumiset, kysyn aina uudestaan ja saat toistaa sen huonon tuloksesi, mikä varmaan ärsyttää sinua, mutta siitäs sait. Puhu selkeästi. En oikeasti tee sitä kiusallani, mutta haluan merkata tuloksen oikein saman tien enkä vasta tarkistuksessa kierroksen jälkeen.

- Metrix
Metrixin käyttö on oikeasti helppoa. Tulosten kirjaamista Metrixiin väistellään milloin milläkin tekosyyllä. Ärsyttävimpiä ovat nämä ”mulla on akku just lopussa” -tyypit, jotka kuitenkin koko kierroksen ajan katselevat puhelintaan, pahimmassa tapauksessa selaavat tuloksia ja jatkavat hommaa kierroksen jälkeen. Kannattaa rohkeasti totuttautua Metrixin käyttöön. Itse syksyllä halusin opetella sen käytön ja vain kerran tuli pieni ongelma kun puhelimeni halusi pakkopäivittää itsensä kesken kierroksen, mutta tuloskirjausta sai jatkaa helposti siitä, mihin se oli jäänyt.

- Tuloskortit
Tuloskortteja jaetaan joko yksi koko ryhmälle (kiertävä) tai jokaiselle omansa (henkilökohtainen). Itse pidän enemmän henkilökohtaisesta versiosta, tosin nyt Metrixin tultua rinnalle, ei tälläkään ole enää niin väliä. Käytössä on mahdollisen Metrixin lisäksi aina vähintään yksi ryhmäkohtainen kortti.
Kierroksen jälkeiseen tulosten tarkistukseen on monta tapaa, nykyään verrataan monesti Metrixiin joko väylä- tai pelaajakohtaisesti. Omasta tuloskortista tuloksen voi laskea esimerkiksi ynnäämällä kaikki väylätulokset yhteen tai vertaamalla väylätuloksia par-lukuihin, jonka jälkeen vertaillaan tulosta kaverien kortteihin.
Vielä huomio, että vaikka pelin tohinassa paljon keskitytäänkin omaan pelaamiseen, on ihan hyvä tapa olla kärryillä myös pelikaverien heittomääristä, koska näissä tulee silloin tällöin tahattomia laskentavirheitä – varsinkin OB-rankkujen tullessa mukaan kuvioihin.


3) Muiden pelin kunnioittaminen
Frisbeegolf-kulttuuri on rento ja monet eivät pelaa kovinkaan vakavissaan. Me ihmiset kuitenkin voimme nauttia samasta asiasta eri syistä. Kunnioitetaan toisia pelaajia.

- Pelin seuraaminen
Tämä liittyy osin tuohon heittoasentovirheiden tuomitsemiseen, mutta kävipä itselleni syksyllä eräällä kierroksella niin, että olin monesti viimeisenä puttaamassa, ja huomasin muun ryhmän jo painelevan kohti seuraavaa tiitä. Ikävintä oli, kun puttasin kertaalleen ohi ja ajattelin, että onko tässä jo kiire, ja puttasin seuraavan yläpantaan. Oma moka tietysti eikä kukaan käskenyt kiirehtiä, mutta jos nostaessani kiekkoa sisään on muu ryhmä jo seuraavalla tiillä monen kymmenen metrin päässä, ei homma mene mielestäni ihan nappiin.

- Annetaan pelirauha
Jotkut naureskelevat MA3-luokan peleissä, että tarviiko nyt niin tarkasti ottaa, voihan sitä vähän höpistä pelikaverille kesken muiden heittojen, mutta mitäs jos kuitenkin annettaisiin keskittymisrauha? On se sitten puhetta tai kävelemään lähtemistä kun kiekko on vasta heittäjän lapasesta irtoamassa, niin vaikka asia ei sinua itseäsi häiritsisikään, toiset ovat herkempiä ympäristön tapahtumille ja heille pitää antaa sääntöjen mukainen oikeus heittorauhaan.

- Muiden opastaminen
Näistä kaikista edellä mainituista asioista täytyy kokeneempien pelaajien olla esimerkkinä vähemmän pelanneille. Hyvällä esimerkillä kehitämme lajikulttuuria paremmaksi!

Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 032
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #230 : 16.11.18 - klo:19:24 »
Selkeästi ollaan oltu pelaamassa ja mietitty asioita. Hyviä huomioita jotka kuitenkin vaativat hieman pohdintaa.

Nuo sääntöjen noudattamiset on kyllä hieman koomisia tilanteita. Realiteetti on että kaikki eivät pysty tai edes halua pelaamaan aina sääntöjen mukaan. Jos kukaan ei puutu niin missä on sitten se raja kun puututaan? Vai annetaanko kaikkien pelailla niinkuin haluavat?
Tähän tietenkin on jokaisella vastaus, mutta muissakin lajeissa on selkeät säännöt joista pidetään kiinni. Pallo on joko maalissa tai ei ole. Meillä pitäisi olla yhtä selkeää, että kiekko joko on sisällä tai ulkona. Ei se ole jossain siellä välimaastossa niin usein, että sitä tarvitsisi ennakkoon jo miettiä.

Sääntöjen osalta oletetaan pelaajien olevan rehellisiä. Toivotaan, että pelissämme päästään tilanteeseen jossa myös huiput osaavat huomioida virheet ajallaan ja voidaan saada videolta esimerkkiä meille kaikille sääntöjen herrasmiesmäisestä noudattamisesta.

Kiitän hyvästä kirjoituksesta :)

Poissa takarivi

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 695
    • Profiili
  • Oikea nimi: Tero Koivu
  • Seura: PuskaPuttaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #231 : 16.11.18 - klo:21:13 »
Tähän tietenkin on jokaisella vastaus, mutta muissakin lajeissa on selkeät säännöt joista pidetään kiinni. Pallo on joko maalissa tai ei ole. Meillä pitäisi olla yhtä selkeää, että kiekko joko on sisällä tai ulkona. Ei se ole jossain siellä

Olematta mistään kohtaa eri mieltä sanon että elämä muitakin kuin ykkösiä tai nollia, eikä maailma ole mustavalkoinen. Myös frisbeegolfissa on hyvä olla pelisilmää. Siinä on eroa missä pelataan vaikka säännöt ovat kaikille samat. Ihan eiliseltä esimerkki omalta kohdalta: Ledikisaa pimeässä metsässä ja avaan lievästi epäonnistuneesti. Seuraava heittäjä tulee vuoroon ja hetken heittopaikalla pyörittyään esittää kysymyksen:"mistä sää oikein heitit?" Olin ilmeisesti avannut vähintään puoli metriä liian läheltä koria. Hyvät naurut päälle kaikilta. Tuloksia kirjatessa kolmas mies kysyy heittojen määrää. Sanon kolme, paitsi jos haluat kirjata rankun yliastumisesta. Ei halunnut. Jos mentäisi sääntökirjan mukaan minun olisi varmaan tässä vaiheessa pitänyt antaa tälle kolmannelle varoitus siitä ettei seurannut peliä? Laitan tähän perään hymiön.  ;)


Poissa Ari

  • Konkari
  • *****
  • Viestejä: 2 032
    • Profiili
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #232 : 17.11.18 - klo:15:44 »
Vastaan lyhyesti. Jos pelataan jalkapalloa jossain puistossa niin että tolppina on takeista tehdyt mytyt, muuttuu laji erilaiseksi. Niin meilläkin. Ledikisat tai mikä tahansa kaverikierros voivat sisältää mitä tahansa tai olla sisältämättä. :)

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #233 : 17.11.18 - klo:16:17 »
Tähän viimeiseen sama, ja oma tekstini koski ns. virallisia PDGA-kisoja.

Kiitos kommenteista. Sääntöasiat on yksi syy siihen, miksi aion pelata suurimman osan kisoista MA1-luokassa ensi vuonna. Ajatuksena siis se, että kyseisessä luokassa on ehkä isompi osa sellaisia, joille kisaaminen on muutakin kuin höntsäämistä suuremmalla porukalla (enkä sano sitäkään vääräksi).

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #234 : 27.11.18 - klo:14:42 »
Kauden viimeinen rating-päivitys putkahti julki tänään ja ensi kevääseen asti temmelletään 893 pisteen arvoisena pelaajana. Varistonniitty Open liikutti heikosta toisesta kierroksesta huolimatta pistesaldoa siis pari pykälää ylöspäin ykköskierroksen arvon noustua liiton pyöräytyksessä 11 pistettä alustavasta, ja toki vanhojen kierrosten poistumisetkin vaikuttavat jonkin verran. Nyt voin lopulta huokaista helpotuksesta ja todeta päässeeni tavoitteeseeni eli yli 890 pisteeseen ja ensi kaudella tavoite on kiriä vielä nuo puuttuvat seitsemän pistettä päästäkseni seuraavaan rajapyykkiin.

Kauden aikana peliesitykset vaihtelivat paljon, kuten alta huomaa. Kauden alussa oli jos jonkinmoista teknistä ja henkistä haastetta, Tyynessä heitto toimi varsin hyvin Sibbeä lukuunottamatta ja loppua kohden aloin olla teknisesti melko tyytyväinen tekemiseen mutta pää ei kestänyt liian kovia odotuksia. Kausi päättyikin melkoiseen mahalaskuun, kun ensin Laakspohjassa menetin tukevan johtoasemani ykköskierrokselta möhlimällä toisella kierroksella oikein urakalla, ja Varistossa niin ikään kärkikortissa pelaaminen syöksi minut yhteen kauden huonoimmista kierroksista.




Kokonaisrating oli silti koko kauden ajan pienessä nousussa pois lukien kevään ensimmäinen päivitys. Laskennasta pois jääneillä viime kauden kierroksilla oli tähän varmasti paljon vaikutusta tämän kauden tulosten oltua ailahtelevia.




Loppujen lopuksi toisinaan hermoja raastava kausi oli kuitenkin onnistunut ja tästä voi tyytyväisenä jatkaa eteenpäin.


Off-season on vahvasti päällä ja heittotuntumaa olen koittanut pitää yllä seuran hallivuoroilla, missä pyrin ensisijaisesti löytämään tolkkua kämmenheittoihin. Hassua, että ne eivät suju yhtään sen paremmin kuin vuosi sitten. Olen toki muuttanut tekniikkaakin eikä käsi enää kipeydy niin kuin jossain vaiheessa kesällä, mutta hajonta heitoissa on valtavaa. Suomen talvi tosin on pitkä ja hallivuorot jatkuvat keväälle asti, joten ehkä sadat toistot tuovat hitaasti kohennusta asiaan. Rystyheitot ovat sitä samaa kuin ennenkin, mutta nyt totuttelen muutamaan uuteen kiekkoon, mikä toisinaan tuo yllätyksiä heittoihin. Repun sisältö alkaa viimeisten hankintojen myötä olla valmis ensi vuodelle, ja talven aikana käyn kiekot läpi luokittain itsellenikin muistin virkistykseksi.

Muutaman kierroksen olen myös päässyt pelaamaan tämän kuun aikana. Veikkolassa kävin alkukuusta pitkästä aikaa ja pelasinkin harjoitusheittojen ohella huonoimman tuloskierrokseni sitten viime vuoden tammikuun. 69 heittoa (+12) koostui parista rangaistuksesta, yhdestä lumiukosta kutosväylällä ja heikosta puttaamisesta (75%). Mahtui mukaan pari hyvääkin väylää, mm. #12:lla olin puttaamassa birdietä ja #16:lla nappasin sellaisen kahden hyvän ensimmäisen heiton turvin. Vietin radalla itsekseni lähes kolme tuntia ja heittoja tuli tuloskierroksen päälle runsaasti.

Nummelanharjulla käväisin vasta toista kertaa tänä vuonna ja peli kulki huomaamattani varsin hyvin. Vain yksi birdie mutta niiden vastapainoksi ainoastaan kolme bogia ja lopputulos 59 (+2) sivuaa sitä aiempaa tällä kaudella tekemääni ennätystä radalla. Ehkä peliseura sai keskittymisen herkistymään mutta hölmöjä virheitä ei juuri tullut vaan minulle hyvä tulos syntyi aika peruspelillä.

Talissa ehätin niin ikään eräs aamu käväistä ottamassa mittaa talviradasta. Jos lämmitellessä hanska kädessä puttaaminen tuntui sujuvan hyvin, niin heti kun kierros alkoi, katosi tuntuma äkkiä. Puttiprosentti kierrokselta oli 69% eli kahdeksalla väylällä laitoin kertaalle kympin ringistä ohi korista ennen onnistumista. Tuohon päälle kolme rangaistusta ja lopputulos oli neljällä birdiellä 62 heittoa (+5). Talviratahan on huomattavasti helpompi kuin normaalirata eikä tulokset ole vertailukelpoisia keskenään. Peli oli melkoista velliä ja paras terä on kaukana, mutta niin se kai saakin jo olla.

Toivottavasti säät pysyvät samanlaisena vielä pitkään kuin mistä saimme nyt viikonloppuna nauttia.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #235 : 14.12.18 - klo:12:58 »
Toiveista huolimatta säät eivät kovin pitkään pysytelleet mainioina ja varsinkin viime viikonloppuna piti ihan tosissaan tykätä lajista, jos halusi pelata. Siitä huolimatta muutama kierros on edellisen kirjoituksen jälkeen tullut lisää vyölle. Ristikivellä kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja kierros tuntui lähtevän kohtuullisesti liikkeelle, kun viiden väylän jälkeen olin kaksi heittoa pakkasella, mutta sitten alkoi kopista. Minulle aina yhtä vaikea kutosväylä oli kierroksen ensimmäinen muistutus siitä, että myös treenikierroksilla on sallittua ja suotavaakin suunnitella väylän pelaamista ennen ensimmäistä heittoa. Tuplahan siitä kirjattiin. Putti oli ykkösväylän vajaan kympin birdie-upotusta lukuun ottamatta taas karmaisevaa (72%) ja vaikka väyliin osuin kohtuullisesti rystyllä, ongelmat kämmenheittojen kanssa jatkuivat ja kierros päättyi epätyydyttävään tulokseen 62 heittoa (+5). Tulipa silti nähtyä uudet väylät ja ihan kelvollisia olivat uudistukset, mutta harmillisesti rataan sisältyy edelleen muutama todella täyteväylän tuntuinen neppaus, ja mieleen hiipii ajatus, että radan kokonaan uusiksi suunnittelemalla alueesta voisi saada enemmän irti. Kiitos ja kunnia kuitenkin paikalliselle seuralle tehdystä työstä.

Kauniaisiin syksyllä auennut 9-väyläinen Grani DiscGolfPark kiinnosti sen verran, että pistäydyin siellä eräs aamu heittämässä nopean kierroksen. Etukäteen oli varoiteltu liukkaudesta ja kun maa ja tiit olivat lievästi jäässä, sai tosissaan olla varovainen. Radalla selvisi silti hyvin tavallisilla lenkkareilla tarkkavaisuutta noudattaen.



 
Rata itsessään oli sellainen kuin ratakartasta voi päätellä, eli lyhyehköjä putteriväyliä metsässä, mutta korkeuseroista ja paikoin tiheästä puustosta johtuen ei rata ainakaan ensimmäisellä yrittämällä ollut tasoiselleni viskojalle pelkkää birdie-juhlaa. Normaalia lyhyemmät tiimatot toivat vauhdinottoon kylmyyden lisäksi vielä hieman lisää haastetta. Rata on selkeä ja paikalle löytää hyvin, samoin väylät on helppo paikallistaa kun seuraavan tiin näkee yleensä jo korilta. Muutamalla väylällä joutuu heittämään sokkona eli kori ei näy suoraan tiille, ja kun alueella liikkuu muitakin ulkoilijoita, on hyvä varmistaa väylän pelikelpoisuus ennen heittoa.




Ykkösväylä lyhyeltä tiiltä ylämäkeen, puita molemmin puolin ja putterilla saa ihan reippaasti heittää, mikäli nostolle halajaa. Korin ympäristö melko vaihteleva, joten putti vähänkin kauempaa saattaa olla esteellinen.




Kakkosväylä alamäkeen, loiva annukka tai suorahko kämmen vasemman kautta toimii hyvin ja niillä kiertää ahtaimman keskivälin. Liian korkea heitto jää helposti oksiin ja toisaalta jos menee läpi, liitää äkkiä pitkäksi hankalaan puttipaikkaan.




Kolmosväylä jälleen loivaan ylämäkeen ja tarkka pitää olla. Vasemmalla varsinkin on melko inhottava metsänpala, jos kiekko sinne karkaa.




Nelosväylä nousee tiiltä katsottuna jälleen, nyt selkeä hysseheitto mutta nuokin männyt pitää pystyä väistämään. Hieman kallion tasoa korkeammalla alkaa männyissä oksat, jotka pienentävät aukko melko lailla.



 
Kasiväylä heitetään jälleen hyvin pieneen ylämäkeen ja kapeaan aukkoon. Ensimmäisen kierroksen perusteella paras väylä radalla. Kapea mutta reilu väli, ja mitä lähemmäs koria mennään, sitä ahtaammaksi muuttuu, kun kallio nousee ja vastaavasti oksat alkavat ylempänä rajoittaa tilaa. Hyvällä heitolla kallion päälle, mistä liuku vielä koria kohti. Kolmannella yrityksellä pääsin tehtävissä olevalle puttietäisyydelle.



 
Viimeinen väylä on jälleen alamäkeen ja eniten tilaa on rysty-flex-heitolle, mutta suoraankin mahtuu. Liian pitkä heitto putoaa kalliolta alas, joten parempi taas heittää vähän lyhyempi kalliolle ja antaa kiekon liukua korille päin.

Radan puitteet ovat hyvät ja väylillä kelvollisesti vaihtelua mutta väylien lyhyys sekä niiden vähäinen määrä asettavat tiettyjä rajoituksia sille, miten hyvänä voin rataa pitää. Harjoitusmielessä saatan rataa joitain kertoja tulla pelaamaan mutta lähialueella on monipuolisempia vaihtoehtoja sitäkin ajatellen, joten tuskin kovin usein tullee rataa kierrettyä huolimatta siitä, että sijainti on kohtuullisen lähellä. Silti uusi rata on tervetullut, koska edelleen niitä tarvitaan pääkaupunkiseudulle lisää.


Viime viikonlopun sateissa kävin vielä harjoittelemassa märän kelin pelaamista. Kumpparit jalkaan, vedenkestävä vaatetus päälle, pyyhkeitä reilusti mukaan ja sateenvarjo kantoon – näillä varusteille kohti Veikkolaa, missä arvelin maaston imeneen suurimman osan vesistä. Pelasin kierroksen kahdella avauksella samalla kiekkomallilla ja heitolla, joista jatkoin huonommasta. Tämä pelitapa sekä olosuhteet huomioiden tulos 64 (+7) oli kyllä oikein mainio, vaikka muutama hölmö tupla tulikin. Birdiejä en saanut yhtään, mutta vain viidellä väylällä bogi tai tuplabogi oli minulle tasaista suorittamista. Puttiin (94%) tuntuu taas löytyneen jonkinlainen tuntuma ja kämmenet eivät ole enää niin kammottavia kuin vielä vähän aikaa sitten. Toivoa on vielä!

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #236 : 28.12.18 - klo:13:16 »
Vuosi vetelee viimeisiään, mutta kausi on omalta osalta laitettu pakettin jo jokin aika sitten, enkä uudestaan aio kerrata kulunutta vuotta yksityskohtaisesti läpi. Pelaajana kehittymistä on tapahtunut mutta vielä en ole sillä tasolla, mihin haluan ja uskon voivani päästä, joten harjoittelu jatkuu. Pelin tason ailahtelu on edelleen suurta ja vaikka pohjataso on noussut – ratingien perusteella viime vuoden heikko kierros oli noin 830 pisteen tasolla, tänä vuonna 850 pisteen kieppeillä – pitää sitä pystyä entisestään nostamaan. Tällä kaudella suurimmat ongelmat olivat henkisiä, mutta toivottavasti niistä on kertynyt kokemusta, joka muhii talven aikana, kypsyen kevääseen mennessä paremmaksi itseluottamukseksi sekä järkeviksi valinnoiksi radalla.

Viime viikkoina olen käväissyt pelaamassa Varistonniityllä, Kivikossa sekä Puolarmaarissa. Varistossa jatkoin hyväksi treeniksi havaitsemani kahden avauksen tyyliä, josta jatkoin siis aina huonommasta väylän loppuun. Lopputulos tällä tavalla kohtuullisessa mutta hieman talvisessa säässä pelattuna höystettynä huonolla putilla (72%) oli +12, mikä on sama tulos kuin tämän kauden viimeiseltä kisakierrokselta. Tämä antaa hieman perspektiiviä siihen, miten heikko oikeasti tuo Varistonniitty Openin kakkoskierros oli itseltäni.

Kivikossa pelasin samalla tavalla kahdella avauksella jatkaen huonommasta pois lukien ykkösväylä, ja tulos oli heikko +6 neljällä rangaistuksella. Ilman rangaistuksia… no, suotta jossitella. Yksi rangaistuksista oli heittoasentovirhe, jonka ankarana pelaajana tuomitsin itselleni, kun en niitä kellekään muulle tohdi tuomita. Kaksi birdieta sentään tällä tavalla, minkä otan positiivisena.

Puolarmaariin lähdin ottamaan selvää kiekkojen paremmuudesta. Pure on ollut pitkään suosikkikiekkoni, mutta nyt kisakauden päätyttyä otettuani Kanteleen mukaan bägiin, on se alkanut toden teolla haastaa Purea. Kannel sopii erinomaisesti käteen, lentorata on luotettava – joskaan en vielä ihan ole omaksunut vakautta – mutta onko se liian jyrä ensisijaiseksi lähärikiekoksi? Puolarmaari oli sopiva paikka testata tätä. Pelasin radan läpi avaten aina ensin Purella ja sen jälkeen Kanteleella. Alkuun näytti siltä, että Pure jää pahasti jalkoihin ja valtaistuimelle nousee uusi kiekko. Metsässä suoran kiekon edut tulivat kuitenkin esiin, ja lopulta ratkaisu tuli toiseksi viimeisellä väylällä, kun Kannel rymisteli puiden sekaan ja Pure jäi väylälle 12m putille, mikä kuin ihmeen kaupalla leijui sisään. Lopputulos: Pure -6, Kannel -5. Tärkeämpää oli tietysti oppia Kanteleen lentorataa entistä paremmin. Mahtavia kiekkoja molemmat.

Tämän vuoden heittelyt on mitä suurimmalla todennäköisyydellä heitelty ja kirjoitusten ääreen palataan vuoden vaihduttua. Kiitos tästä vuodesta sekä onnea, menestystä ja terveyttä ensi vuodelle!

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #237 : 12.01.19 - klo:19:39 »
Vuosi on ehtinyt vanheta jo pitkälle toista viikkoa mutta omien kiireiden vuoksi oikeastaan kaikki frisbeegolf-jutut ovat olleet tauolla. Pienestä sairastelusta huolimatta ehdin tällä viikolla käväistä hallilla kokeilemassa heittämistä ja kivaahan se on, mutta alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että halli- tai kenttätreeneihin tarvitaan paljon enemmän keskittymistä kuin mitä minulla on, ja päätökseni painottaa treenejä radoille tulevalla kaudella tuntuu entistä fiksummalta.

Muutaman kerran olen koittanut radoilla käydä, mutta tiillä liukastelu ja lumesta kiekon etsiminen ei ole kovin mielekäs tapa viettää aikaa, joten taidan jättää heittelyt suosiolla nyt vähemmälle. Aloitan kuitenkin tulevan kauden bägini perkaamisen, joten jotain kirjoitettavaa riittää tuleviksi viikoiksi.

Alkuun putterit eli laukun tärkeimmät työkalut. Lopullinen tulos tehdään näillä ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että välineet ovat tuttuja ja luotettavia. Putteriosastoni on karsiutunut ja koostuu nykyään kahdesta kiekkomallista. Puttaukseen ja suoriin heittoihin käytän Latituden Purea ja ylivakaampana kaverina toimii Westsiden Harp eli Kannel.






Putit hoituvat tällä hetkellä Retro-muovin Purella, joskin ero Zero Hård -muoviin on hyvin pieni ja näitäkin minulta löytyy nippu treenaamiseen. Muovista saa hyvän pidon kaikissa keleissä. Putterissa tärkeintä on tuntuma käteen, ja Puren matala profiili on aina sopinut pieneen käteeni erinomaisesti. Aiemmin käyttämäni Prodiscuksen Jokeri oli muodoltaan hyvin samankaltainen, mutta sen voimakkaampi feidi hankaloitti pidempiä putteja. Kisarepussa on tällä hetkellä mukana kaksi samanlaista Retro Purea.

Putteridraiveihin ja lähestymisiin käytän eniten Opto-muovin Purea. Se on suora, ja heittokulmaa säätämällä sen saa lentämään monipuolisesti. Opto kestää puuosumia valtavasti ja sen tuntuma käteen on miellyttävä. Avaukset noin 75 metriin asti onnistuu Purella. Sitä pidempiä heittoja täytyy jo runtata sen verran, että pienikin virhe kulmassa näkyy isona erona laskeutumispaikassa. Lähestymisheitot hoituvat Purella luonnollisesti myös. Repussa kannan kahta laadukkaamman muovin Purea: toinen hieman kuluneempi Opto ja toinen hieman uudempi Opto tai Gold, lähinnä varakappaleena kuitenkin.

Tuulta Pure ei kestä, joten sen kaveriksi tuulelle, lyhyempiin avauksiin ja hysseheittoihin tarvitaan Kannelta. Kannel on profiililtaan niin ikään hyvin matala ja minulle se sopii sen vuoksi erinomaisesti myös kämmenelle. Rystyltä en saa Kannelta lentämään Puren kanssa samoille mitoille kuin ehkä flexillä, mutta perusheitoilla käyttö on vähän lyhyemmille matkoille. Kämmeneltä Kannel lentää noin 60 metriin asti. Ensisijaisesti käytän kestävää Tournament-muovin kannelta, varakappaleet ovat BT Hard/Origio -muovia. Repussa mukana kulkee vähintään Tournament-muovin Kannel, joskus varalla edullisemman muovin versio.

Repussa:
Retro Pure x2
Opto Pure x2
Tournament Kannel

Seuraavaksi tutustutaan bägin midareihin, sen jälkeen väylädrivereihin ja lopulta pituusdrivereihin.

Poissa JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Viestejä: 374
    • Profiili
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Vastaus #238 : tänään kello 10:39 »
Mitään pelaamista ei ole tapahtunut edellisen viikon aikana, joten jatketaan suoraan varusteiden esittelyä ja vuorossa on midarit.

Midarien käyttö on hieman vähentynyt aiemmasta, mutta jos malttaisin käyttää niitä enemmän, voisivat tulokset parantua nykyisestä. Niillä heittäminen pakottaa tiettyyn maltillisuuteen, mikä ei tässä lajissa ja tällä tasolla kovin usein ainakaan ole haitaksi. Putterien tavoin midarini ovat mallia suora sekä vakaa, ja näiden lisäksi löytyy vielä todellinen jyrä, jota huomaan tarvitsevani lähes joka kierroksella ajauduttuani radalla erikoisiin paikkoihin. Kaikki midarini ovat Dynamic Discsin. Suoran midarin virkaa toimittaa Emac Truth, ylivakaampi malli on Verdict ja paletin täydentää Justice.





 
Emac Truth on monitoimityökalu, jonka pääasiallinen käyttö on kuitenkin suorissa heitoissa sekä pidemmissä annukoissa. Uudehkona siinä riittää vakaus ottamaan vastaan hieman kovempikin amatöörin heitto, mutta ei niin paljon, että se taistelisi annukkalinjasta pois kesken kaiken. Erinomaisen muotonsa vuoksi Emac Truth toimii hyvin sekä rystyltä että kämmeneltä. Myös loivat ja liidokkaat hysset onnistuvat, mutta hysseihin käytän mieluummin Verdictiä. Emaceja repussa on kaksi, hieman vakaampi Lucid ja kuluneempi Fuzion.

Verdict on ehkäpä kaikista kokeilemistani midareista suosikkini, sillä sen lievä ylivakaus tekee siitä luotettavan mutta se ei ole niin jyrä, että tarvitsisi pelätä vahingossa alitehoisen heiton päätymistä äkkiä vasempaan. Verdict lentää suoraan ja se pitää pintansa myös kohtuullisessa tuulessa. Ylivakaudestaan huolimatta kiekossa riittää liitoa ja se lentääkin samoille mitoille kuin Emac Truth. Verdict on niin ikään erinomaisen sopiva myös kämmenheitoille ja tätä heitänkin mieluummin kuin Emacia vakautensa vuoksi. Repussa mukana kulkee yksi Lucid-muovinen versio.

Justice on uusin tulokas midariosastolleni ja se löysi viime kauden loppupuolella nopeasti paikkansa repussa. Kiekko on niin uskomattoman ylivakaa, että sitä on jopa vaikea heittää suoraan, ja tämä ominaisuus on joskus todella tarpeen. Huomaan heittäväni Justicea enemmän kämmenellä kuin rystyllä, mutta kummin päin vaan, se tekee aina saman asian, eli aloittaa feidin hyvin nopeasti. Lucid-muovinen versio toivottavasti pysyy näin ylivakaana pitkään.

Repussa:
Lucid/Fuzion Emac Truth x2
Lucid Verdict
Lucid Justice

Kolmannessa osassa katsastetaan väylädrivereihin.