Frisbeegolf-forum.fi

Author Topic: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi  (Read 131866 times)

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #105 on: 23.01.18 - klo:10:10 »
Kylmä kangistaa, talvihousujen paino voi vaikuttaa kömpelyyteen ja täystuho tulee, jos housujen leikkaus ei mahdollista alus- ja päällyshousuissa vapaata liikkuvuutta. Usein  rajoilla koon ja leikkauksen suhteen olevat housut voivat riittää useimmissa heitoissa, jos kangas on 4-way stretch -tyyppistä venyvää. Lidlissä on leveälahkeisia lasketteluhousuja nyt hyvällä venyvyydellä, leikkauksen osuvuus on yksilöllistä, kun jokaisella on yksilölliset mitat eri osissa kroppaa.

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #106 on: 23.01.18 - klo:12:11 »
Totta, että vaatetus ei varmasti ollut optimaalisin. Kuitenkin jo askeleiden paikkojen löytäminen oli hankalaa, ei pelkkä liike, mikä kuitenkin helpottunee taas ajan myötä. Oikeanlainen vaatetus on myös tärkeää ja uusien housujen hankinta onkin ollut mietinnässä. Kiitos vinkistä!

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #107 on: 29.01.18 - klo:15:24 »
Viikko on taas vierähtänyt ja viikonlopun jäljiltä on hieman kirjoitettavaakin. Arkena ehdin vain katsella frisbeegolf-videoita ja pelata ainoastaan ajatuksen tasolla, kunnes perjantai-iltana kurvasin lähimmälle lämmitetylle futiskentälle katsomaan, jos siellä olisi nyt tilaa harjoitella. Eipä ollut. Hieman haastavaa on tämä talviharjoittelu mutta täytyy jatkaa etsintöjä. Jotain sain sentään aikaiseksi, kun laitoin kiekot ja muut tavarat järjestykseen.



 
Ritilät ovat astiankuivaustelineitä Bauhausista. Siinäpä saavat kiekot pötkötellä, levätä ja kuivua silloin, kun eivät ole laukussa, sillä tokihan kiekkojenkin pitää antaa levähtää välillä, varmasti jatkuva puihin törmääminen sen verran koville ottaa.

Lauantaina päätin ampaista aamupäivällä Taliin. Lunta ei ollut, eikä kovin liukastakaan, ja lisäksi kun osuin taas sopivaan väliin, niin sain tyhjentää pääosin puttereista ja midareistani koostuneen reppuni lähes jokaiselle väylälle. Vähänkin pidemmät avausyritykset olivat jälleen aikamoista huumoria, mutta rauhallisemmat heitot ja lähärit vaikuttavat olevan kohtuu hyvässä vireessä. Tuloksen laskennan osasin poikkeuksellisesti jättää tällä kerralla tekemättä. Hyviä suorituksia oli esimerkiksi minulle yleensä hankalalla nelosväylällä, jossa sain viisi kuudesta rystyavauksesta puurännin läpi nyppylän yli korille päin.



 
Neljä kiekkoa löytyikin ringistä, ja kaipa noista muutaman olisi saanut laitettua sisään, vaikka tässä vasta ollaan talviunilta herätty.

Putti toimi välillä, mutta melkoisen arasti kiekko kädestä vielä lähtee, kun luottoa tekemiseen ei ole. Kämmenpuolella pidemmät heitot ovat kelvollisia, mutta lyhyet neppaukset pitää harjoitella taas uudestaan, koska tällä hetkellä ne ovat hyödyttömiä. Noin puoleenväliin asti rataa pakka pysyi suhteellisen hyvin kasassa, mutta viisi viimeistä väylää meni kiekkoja etsiessä ja väsyn iskiessä. Toiseksi viimeisellä väylällä vielä - kuin kirsikaksi kakun päälle - liukastuin puolittain heittäessä ja olin sitten melkoisen mudassa sen jälkeen. Sain kuitenkin reilusti heittoja alle ja illalla alkoikin kasvaa kiinnostus sunnuntain heittelyihin.

Suomen vanhimmalla radalla Meilahdessa en ollut ennen viikonloppua käynyt koskaan, mutta foorumillakin mainostettu mehukas holaripotti, kelvollinen sää ja uusi ratabongaus painoivat kupissa sen verran paljon, että päätin lähteä sunnuntaina mukaan viikkokisoihin. Reppuun pääsivät Jokereiden lisäksi Pure, P2, Rhyno, Buzzz, Verdict, Anchor, Crave ja Volt.

Holaripotissa oli reilut 230 euroa, joten ainoat tavoitteet olivat kolistella rautoja avauksilla ja pelata muuten par-tuloksia. Aloitin väylältä #12.

#12 – P2 rystyltä suorana, kääntää yli ja tipahtaa viiteen metriin. Päivän ensimmäinen putti on löysä ja alarautaan, nostopar.

#13 – Crave kämmen osuu mandopuuhun ja tipahtaa alas. Hyppyputti Jokerilla juureen, nostopar.

#14 – Liukkaalta tiiltä Buzzz rystyltä karkaa korkeaksi, jättää noin 30m lähärin. Rhyno hysse kiertää puut ja tippuu neljään metriin, putti sisään.

#15 – Avaus Buzzzilla rystyltä ensimmäiseen puuhun oikealla, edelleen polulla. Sama Buzzz hienosti aukosta, tippuu viiteen metriin, par sisään.

#16 – Volt kämmenellä loivassa hyssessä kiertää hyvässä linjassa kohti koria, tippuu maahan ja skippaa oikean korkuisena… mutta ehkä reilun metrin ennen koria. Äh, siinä se paikka oli. Kiekko kuudessa metrissä vähän korin ohi, birdieputti sisään. -1

Millennium – Pure suorana rystyltä kummun yli, menee kuuteen metriin korin ohi. Haaralta ketjuihin, mutta pomppaa ulos, nostopar. -1

Vastapallo – Rhyno suorana mutta liikaa oikealle. Puiden välistä Jokeri hyppyputti korille, par sisään. -1

#1 – Buzzz rystyltä liikaa oikealle, kopisee puihin ja tippuu kallion viereen oikealle. Volt piikkihysse kämmenellä tipahtaa kahteen metriin korista ja kuin ihmeen kaupalla pyörii jäisellä kalliolla vain paikallaan. Par. -1

#1B – Volt kämmenflexi on liian kova, jää puiden sekaan vasempaan. Putti korin alle, nostopar. -1

Kempas – Radan lyhimpiä väyliä, Pure ylämäkeen mutta lipsuu kädestä puoli sekuntia liian aikaisin ja ollaan kuusten takana vasemmalla. Volt kämmenellä oksien välistä kovaa kohti koria, menee 6m pitkäksi. Tuuli nappaa huonoon puttiin kiinni, kuljettaa korin yli ja rinnettä alas. Paluukaan ei mene, joten helppo kolmos-vitonen ja päivän ainoa tuplabogi tältä väylältä. +1

Sairaala – Pure rystyllä suorana rauhallisesti, lähtee alkujaan suoraan koria kohti mutta aloittaa feidin liian aikaisin ja tippuu vasemmalle. 8m jyrkähkö ylämäkiputti huonosta asennosta ohi koko laitteesta, nostopar. +1

#2 – Pidennettynä autotieltä asti, Buzzz reippaassa rystyannukassa menee sähkökaapin ohi lähes normitiille asti. Volt kämmenannukassa pitää annukan liian pitkään, vaikken tiedäkään tarkalleen, missä kori on. Jokeri kalliolta sokkona koria kohti ja kolmen metrin putti sisään. +1

#3 – Pure rystyltä ottaa hipsun kelosta, mutta jatkaa suoraan korin ohi kuuteen metriin, birdie sisään.

#4 – Crave rystyltä ja liikaa hysseä, jää noin 30m ylämäkeen korille. Pure kuitenkin neljään metriin, putti sisään.
Nyt en ole enää varma, muistanko väyliä oikein.

#5 – Rhyno hysse alamäkeen, jää lyhyeksi. Hyppyputti korin alle, mutta kiekko peijakas pyörii ja luistelee viisi metriä korista ohi. Löysä paluu ei mene, nostobogi. +1

#6 – Buzzz rystyltä ylös rinteeseen, 15m hyppyputti on varovainen ja nostopar. +1

#7 – Verdict rystyltä vastatuuleen, triplamandon pystyporttien läpi mutta liian korkeana. Mandolta putti korille ja nostobogi. +2

#8 – Volt kämmenellä korista hieman oikealle, 6m birdieputti sisään. +1

#9 – Buzzz rystyltä nyt matalana mutta kallioonhan se kopsahtaa. Selkä korille päin Purella, ei jaksa tarpeeksi pitkälle ja huono putti ei mene, nostobogi. +2

#10 – Pure rystyannukka liikaa vasemmalta osuu puihin ja kimpoaa mörriin vasemmalle. Crave kämmen pienestä välistä osuu oksiin ja jää lyhyeksi. Pure oikeasta reunasta korille päin, bogiputti sisään neljästä metristä. +3

#11 – Volt kämmeneltä on hitusen liian korkea, feidaa korista oikealle mutta pysähtyy puihin. 6m putti sisään ja birdieen on kiva lopettaa. +2


Jäin siis kaksi heittoa tavoitteestani ja otin neljä bogia sekä yhden täysin hölmön tuplabogin liikaa. Hieman yli kaksi kolmesta heitosta onnistui, sama puteissa. Loppusijoitus oli jaettu 21/53. Holari ei ollut lähellä kuin yhdellä väylällä, eikä CTP-kisoihin tarvinnut omia heittoja mittailla.

Meikku sentään tuli vähän tutuksi. Ymmärrän täysin kisojen ja radan suosion mutta ei tämä ollut ainakaan näin talvella mieleeni. Korit ovat huonot, heittopaikat talvella vähintään haastavat ja kun noin kolmasosalla väylistä selkein heittolinja on upsille, niin ratasuunnittelu ei ole mielestäni osunut ihan nappiin. Silti olen jo pelkästään historian tuntemisen vuoksi tyytyväinen, että tuli käytyä, mutta jatkan pelailuja mieluummin toisaalla. Ehkä sitten vastaavan holaripotin houkuttelemana saatan tulla paikalle uudestaan.
Onnea kovasti sille ainoalle holarin heittäneelle!

Offline Rockatansky

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 419
    • View Profile
  • Oikea nimi: Henry Liukkonen
  • Seura: LDG
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #108 on: 30.01.18 - klo:15:22 »
Talviharjoittelu vinkkinä kannattaa laitta 4-5 kiekkoon ledit ja sitten vaan iltaisin (=pimeällä) treenaamaan. Treenipaikaksi kelpaa mikä tahansa missä on paljon tilaa. Itse en pystyisi treenaamaan talvella ollenkaan jos vaatimuksena olisi valaistu vapaa tekonurmikenttä ;)

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #109 on: 30.01.18 - klo:20:28 »
Onhan se kieltämättä noinkin, että kai tässä vaan itse on hieman ronkeli. Jostain syystä en noihin ledeihin tai niiden kiinni pysymiseen kauheasti luota. Omassa asennoitumisessakin on silti parannettavaa. Kiitos vinkistä.

Offline Rockatansky

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 419
    • View Profile
  • Oikea nimi: Henry Liukkonen
  • Seura: LDG
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #110 on: 31.01.18 - klo:10:10 »
Onhan se kieltämättä noinkin, että kai tässä vaan itse on hieman ronkeli. Jostain syystä en noihin ledeihin tai niiden kiinni pysymiseen kauheasti luota. Omassa asennoitumisessakin on silti parannettavaa. Kiitos vinkistä.

Protip: nämä ledit

https://www.powergrip.fi/tuote/dgl3lmvp/mvp-disc-sports-tri-lit-led

Väri vihreä (näkyy parhaiten) ja esim Bilteman läpinäkyvällä pakkausteipillä ainakin 4 suunnasta pohjaan kiinni. Ei varmasti lähde irti! Löytyy pimeällä paksustakin hangesta.

Offline ymme

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 944
    • View Profile
  • Oikea nimi: mika koskikallio
  • Seura: disc golf vikings
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #111 on: 01.02.18 - klo:00:59 »
Se ledien teippaaminenkin vaatii tosiaan sen, että ymmärtää antaa teipin liiman kunnolla kiinnittyä. Tässä auttaa se, että teippaa ledit kunnolla ajoissa, muutama päivä ennenkuin lähtee viskomaan. Lisäksi teipin kuumentaminen kiinnittämisen jälkeen auttaa, esim kiekko uuniin 50 asteeseen tai hiustenkuivaajalla. Tässä tosin on se sivuvaikutus, ettei niitä teippejä sitten tahdo enää saada irti ollenkaan :P

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #112 on: 05.02.18 - klo:13:35 »
Aikainen lintu madon nappaa - tai näin ainakin kerrotaan. Minä en ihan noin aikaisin usein pääse liikkeelle mutta olin kuitenkin lauantaina sen verran aikaisin pystyssä, että ehdin vihdoin tuonne vihreälle tekonurmelle harjoittelemaan lähäreitä ennen isompaa yleisöryntäystä. Olin liikkeellä 14 kiekon voimin, mikä oli ihan sopiva määrä, vaikka toki vielä tehokkaampaa homma olisi, jos suurempi osa kiekoista olisi samaa muottia. Kun treenaa sekalaisella kiekkojoukolla niin oppii toki tuntemaan mukana kulkevat kiekot, mutta kun radalla heittää vain pientä osaa noista, niin heittoon ja odotettuun lentorataan on keskityttävä entistäkin tarkemmin.

Treenatessa huomasi hyvin, miten tuo keskittyminen vaikuttaa heittoon. Kun vieressä on kasa kiekkoja, niin helposti lipsuu siihen, että laittaa vain muovia liikkeelle ja toivoo, että ne tipahtavat lähelle aiottua kohdetta. Kun muuttaa asennoitumistaan niin, että jokainen heitto on pelitilanne, niin lopputulokset paranevat huomattavasti: miten iso merkitys onkaan sillä, että muistaa keskittyä jalkojen asentoon, taaksevientiin ja rauhalliseen saattoon.

Harjoittelin pääasiassa 30-50 metrisiä lähäreitä ja yritin tietoisesti heittää näitä nokka pystyssä Paul Ulibarrin vinkkien mukaisesti, mutta tuo ei ainakaan tämän reilun tunnin treenin aikana oikein ottanut sujuakseen. Luultavasti nokka oli liikaa pystyssä ja tuuli sitten teki tepposensa kiekoille. Parempia tuloksia sain tutummalla heittotyylillä ja pitämällä kiekon enemmän suorana. Opin nokkakulman vaikutuksesta kuitenkin jälleen lisää ja näen tuonkaltaisille heitoille käyttöä selvästi lyhyemmän matkan heitoissa.

Otin myös hieman tuntumaa lyhyisiin kämmenneppeihin ja nehän rupesivat sujumaan huomattuani, että olen antanut aiemmin ranteen roikkua ja se aiheuttaa melko lailla väpätystä. Vähän ylemmäksi rannetta nostamalla kiekot lähtivät puhtaammin ja vaikka tarkkuus on vielä hakusessa, jäi puhtaista kämmenheitoista todella hyvä fiilis. Jos nämä 30-60-metriset lähärit saa kuntoon sekä rysty- että kämmenpuolelta niin uskon voivani tiputtaa pelkästään niiden avulla kierrostuloksia – olettaen tietysti, että muut osa-alueet pysyvät vähintään samalla tasolla kuin millä ne olivat viime kauden lopulla!

Puttiahan en nyt ole sitten treenaillut, joten turha kai tässä enää itselleen on valehdella vaan hyväksytään tilanne, että puttitreeni alkaa sitten kun lumi on sulanut ja valoa riittää illallakin. Keskiviikkona on pitkästä aikaa itselle sopivaan aikaan hallitreeni ja muutama uusi idea avausheittoihin on mielessä, joten lähdetään niiden avulla kokeilemaan päätyverkon saavuttamista. Monesti nuo ideat kyllä unohtuvat kun halliin asti pääsee ja yrittää mahtua edes heittämään. Tyhjää parempi, silti.

Ledivinkeistä innostuneena pistinkin nipun tilaukseen, mutta en raaskinut valmiita ledilastuja ostaa vaan tilasin irtoledejä ja paristoja, joten askartelen niitä myöhemmin tässä kuussa. Ehkä nuo saapuvat ennen kuin valo riittää iltakierroksillekin!

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #113 on: 09.02.18 - klo:21:53 »
Viime keskiviikkona pääsin siis mukaan hallivuorolle ensimmäistä kertaa sitten marraskuun alun. Olin melko hyvissä ajoin paikalla mutta yllätyksekseni osa porukasta oli jo kokoontuneena kuuntelemaan ansiokasta Niko Kempasta ja hänen ajatuksiaan harjoittelusta. Syksyn vuoroilla ei vielä mitään ohjattua treeniä ohjelmassa ollut enkä sellaisesta ollut löytänyt infoa seuran tiedotuskanavistakaan, vaikka tämänkertaisesta nähtävästi oli ilmoitettu pari päivää aiemmin seuran sivuilla. Minulle tämä oli kuitenkin täysi yllätys, mutta hyvin positiivinen sellainen. Itse harjoittelu keskittyi lähäreihin eri pituuksilta ja myös mielikuvien hyödyntämiseen harjoittelussa. Vaikka silloin tällöin käynkin itsekseni harjoittelemassa ja jotain näitä käytäntöjä omissa neppailuissa toteutan, oli hyvä saada hieman virkistäviä ajatuksia harjoittelemiseen.

Omat heitot eivät syystä tai toisesta kovin nappiin menneet, vaikka juuri viikonloppuna olin mielestäni ihan kelvollisesti onnistunut vastaavanlaisessa omatoimisessa harjoittelussa. Heikkotasoista heittämistä enemmän jäi vuoron jälkeen kuitenkin päähän vaivaamaan mietteet ohjatuista treeneistä ja seuratoiminnasta yleensäkin.

En nimittäin oikein ole päässyt kärryille seuratoiminnan ydintarkoituksesta. Kun itse mietin seuraan liittymistä ja tutkin eri vaihtoehtoja, ei minulla tuolloin ollut mitään siteitä niistä mihinkään enkä tuntenut ketään seurassa lajia harrastavaa – enkä kyllä tällaisena hiljaisena tyyppinä voi sanoa vieläkään tuntevani. Koska tiesin, etten pysty antamaan aikaani seuran kehittämisen tai radan ylläpidon hyväksi ja että käytännössä tarvitsisin seurajäsenyyden kisalisenssin hankkimista varten, mielessäni pyörineet kysymykset liittyivät omaan hyötyyn: miksi liittyisin johonkin tiettyyn seuraan, mitä seura voi tarjota minulle? Useimmiten seuraan liittymisen eduiksi näytään listaavan alennuksia frisbeegolf-kauppoihin tai viikkokisamaksuihin, mutta ketä nuo oikeasti houkuttavat?

Päädyin lopulta nykyiseen seuraani kahdesta syystä: halusin tukea hienon radan kunnossapitoa ja – tärkeämpänä - Tallaajat mainitsivat sivuillaan hallivuoromahdollisuudesta. Olin hyvin innoissani, kun kesken talvikaudenkin voisi jatkaa heittelyjä kerran viikossa. Omatoimisten hallivuorojen hyöty jäi kuitenkin varsin laihaksi, kun en tuolloin osannut harjoitella sitäkään vähää mitä nyt, ja meno oli sitä tuttua kiireessä kiekkojen eteenpäin viskomista. Seuraavana talvena vuoroilla järjestettiin ohjattuja treenejä useampia ja olin hallivuoroista haltioitunut, vaikka vuorot harvenivatkin joka toiseen viikkoon. Sain näistä ohjatuista treeneistä todella paljon irti ja jäin kaipaamaan niitä lisää.

Treenit kuitenkin loppuivat samanaikaisesti hallivuorojen kanssa. Mutta miksi? Kesällähän olisi aikaa lajille paljon enemmän. Seurojen tehtäviin ja tavoitteisiin ei kai ole kirjattu jäseniensä pelin kehittämistä. Opettaminen hallivuoroilla on perustunut vapaaehtoisuuteen, eikä ketään voi tietenkään siihen velvoittaa. Mutta jotenkin tuntuisi, että kun vapaaehtoisia riittää järjestämään kisoja ympäri vuoden niin löytyisi jokunen vapaaehtoinen myös vetämään tekniikkatreenejä.

Maksullista yksilöopastustahan on toki tarjolla. Olisiko tässä ideaa seuroillekin? Kun perus-seurajäsenyys maksaa sen parikymppiä vuodessa ja sillä saa … no, mitä nyt saakaan – yleensä ei kai hirveästi – niin ketkäs konkarit pistäisivät pystyyn seuran, jonka jäsenmaksu on vaikka 300 euroa vuodessa ja siihen sisältyy tekniikkatreenejä läpi vuoden kerran pari kuussa, hallitreenivuoro talvella ja vaikka sitten se seuran pelipaita, jolla edustaa kisoissa? En todellakaan ole seuratoiminnan asiantuntija mutta jotenkin tuntuu, että aika lailla toistensa kopioita seurat ovat. Uskon kuitenkin harrastajia olevan jo sen verran paljon, että osa opettelisi peliä ja kehittyisi siinä mielellään jonkun säännöllisessä opastuksessa ja olisi myös valmennuksesta valmiita maksamaan, vaikka kenellekään sparraamisesta ei päivätyötä saisikaan. Muutaman satasen kausimaksulla ei mielestäni kuitenkaan tarvittaisi kovin suurta jäsenmäärää, että valmennusportaalle jäisi kuitenkin ihan mukava siivu korvaukseksi, vaikka tuntipalkka ei korkeaksi nousisikaan. Maamme on kuitenkin täynnä junnujen futis- ja lätkäjoukkueita, joissa tehdään myös paljon työtä vain näennäistä korvausta vastaan. Vai vaatiiko kaikki tämä vielä frisbeegolfin harrastajamäärän kasvua, tai kenties lajin vanhenemista osaavien mutta kilpailemista vähentäneiden pelaajien määrän lisääntymiseksi?

Se on selvää, että laji on vielä nuori ja kun nyt vasta maajoukkuetoiminnassakin on saatu aktivointia valmennustoimintaan, niin ehkä tilanne kehittyy pikku hiljaa myös ”alaspäin” seurojenkin suuntaan. Tai sitten voi olla, että horisen joutavia ja tällainen on arkipäivää monessa paikassa ja minä vain olen jäänyt täydelliseen paitsioon tiedotuksen osalta.

Offline Kempster

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 193
    • View Profile
    • @ Instagram
  • Oikea nimi: Niko Kempas
  • Seura: Ŧ·
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #114 on: 21.02.18 - klo:13:19 »
Hyvä että maistui edelliset hallitreenit, tänään jatketaan ja syvennytään vähän draivaamisen saloihin!

Kyllä noita treenejä on ollut tarkoitus järjestää aktiivisemminkin, sekä hallissa että ulkona sitten kun kelit paranee – mutta henkilökohtaisesti frisbeegolfin ulkopuolinen elämä on hiukan rajoittanut. Koitetaan tästä eteenpäin skarpata tuollakin sektorilla, eli ainakin hallivuorolla on ohjattuja treenejä (jollakin tasolla) luvassa koko kevään – ja eiköhän tulevalle kaudelle saada myös jotain ulkotreenejä järkättyä.

Multa on moni kysynyt että mikä mies minä olen opettamaan tai vetämään treenejä (noh, parempi varmasti kun se että treenejä/opetusta ei olisi ollenkaan), sillä eihän mulla ole mitään pahveja ko. hommiin (aika harvalla on) ja en ole mikään huippupelaaja (no niistä tosi harva osaa opettaa ja vielä harvemmalla on kiinnostusta/aikaa).

On myös kysytty (ja kyseenalaistettu jopa) että mitkä on mun motiivit?!? Suoraan sanottuna ne on vähän kaksijakoiset, ensinnäkin koen että voin auttaa aloittelevia ja kehitystuskissa kiemurtelevia harrastajia (jopa kokeneempiakin pelaajia jotka ovat valmiita vastaanottamaan), joten autan mielelläni – toisekseen mulla on myös taka-ajatuksia, kun oma kehitys polkee hieman paikoillaan, niin opin opettamalla ja ääneen asioista puhumalla itsekin – kaikki voittaa;)

Hallivuoroista ja -treenaamisesta ennenkin jauhanut, mutta kerrataan vielä yleisesti vähän sitäkin (ja tämä siis yli seurarajojen), jos sinne halliin haluaa tulla talvisin vain ylläpitämään heittokuntoa ja nauttimaan kiekon liidättelystä kesäoloissa eikä miettiä sen enempiä, niin se on ok. Mutta jos haluaa kehittyä ja vielä mielellään niin että se näkyy heti kun kevätlaitumille pääsee, niin kannattaa tehdä edes jonkinlainen, mielellään monipuolinen ja itselleen sopiva sekä mielekäs treeniohjelma hallivuoroille, joko jokaiselle vuorolle erikseen räätälöity tai sitten koko hallikauden pituinen. Ymmärrettävästi tähän ei kaikilla ole paukkuja, puhumattakaan aloittelijoista – mutta eiköhän joka seurasta löydy joku kokeneempi tai avulias pelaaja joka on valmis auttamaan.

Ja vielä seuratoiminnasta; itse en odota 20 euron kausimaksulla suuria, eikä alennukset ja pienet rahalliset edut ole merkityksellisiä – toki on hienoa että meillä (Talin Tallaajat) on hyvät pohjat, pitkät perinteet jne. Kotiratana toimii yksi maan parhaista radoista, mikä korkeasta käyttöasteesta ja muistakin haasteista huolimatta on lähes aina priimakunnossa – joka taas on 100% seuran ansiokkaiden jäsenten ansiota. Itselle seura on tarjonnut ja tarjoaa vaikka mitä (vaikka en mitään ole ko. asioiden eteen tehnyt), mutta myös mahdollisuuden tehdä asioita lajin parissa – ilman seuraa en olisi frisbeegolfissa kokenut paljoakaan saati tehnyt juuri mitään (muuta kun luultavasti pelannut satunnaisesti, joka ei toki ole väärin jos niin haluaa harrastaa;).

Nyt kun omaa seuraa lähdettiin kehumaan, niin kehutaan vielä hiukan lisää (vaikka keuliminen ei ehkä ole fribaspirittiä parhaimmillaan eikä muutenkaan sovi meille suomalaisille, niin välillä voi vähän tabujakin rikkoa;) – eli ilman Talin Tallaajia ei Helsingissä välttämättä olisi fribaskeneä nimeksikään, puhumattakaan radoista, olisi jokunen seurakin saattanut jäädä kokonaan perustamatta muuallakin Suomessa, myös moni huikea frisbeegolfura syntymättä ja ainakin kolmeen tai jopa neljään muuhun kaupunkiin ympäri Suomea levinnyt bussikisa ei olisi ehkä startannut ikinä ja vaikka mitä vielä...

Loppuun vilpitön ja korkea hatunnosto jokaiselle seuralle ja taholle Suomifriban parissa, mutta mulle henkilökohtaisesti Talin Tallaajat on enemmän kun seura joka mahdollistaa kisalisenssin, se on kuin toinen perhe – eikä perheitä noin vain vaihdeta ;)


Edit ja ps: En tiedä vastasinko mihinkään sun kysymyksistä, mutta tuilpahan ainakin tekstiä (jos ei aiheesta niin aiheen vierestä). Nähdään illalla hallissa;)
« Last Edit: 21.02.18 - klo:13:32 by Kempster »

Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #115 on: 21.02.18 - klo:15:03 »
En tiedä vastasinko mihinkään sun kysymyksistä, mutta tuilpahan ainakin tekstiä (jos ei aiheesta niin aiheen vierestä). Nähdään illalla hallissa;)
Tulihan siinä vastauksia ja kiitos, että jaksat treenejä vetää!
Luulen, että ainakin monen kaltaiseni pari vuotta lajia harrastaneen silmissä olet kyllä huippupelaaja ja näin ollen varsin pätevä antamaan neuvoja.
En tosin kehtaisi vapaaehtoisena annetun opastuksen tasosta valittaa. Jos ohjattu treeni ei jollekin maistu, niin mukana ei tietenkään ole pakko olla. Minulle näistä on ollut tosi paljon hyötyä, ja mahtavaa jos samaa on luvassa jatkossakin.

Oma motivaatio on juuri tällä hetkellä melko korkealla treenaamiseen, mutta niinhän siinä usein käy, että kun jotain ei voi saada, niin sitä haluaa entistä enemmän: olosuhteet ulkona rajoittaa meikäläisen osalta treenit hallivuoroille ja kiekkojen hypistelyyn kotona. Suunnitelmallisuutta olen koittanut lisätä jatkuvasti, mutta innostus pelkästään kiekkojen heittämiseen tuntuu vievän monesti voiton hallilla etenkin viimeisen puolituntisen aikana ja jälkeenpäin mietityttää, että olisiko ajan voinut käyttää paremminkin? Useimmiten kyllä.

Edellinen kirjoitukseni meni enemmän ihmettelyn ja pohdiskelun puolelle eikä todellakaan tarkoitus ollut mollata seurojen toimintaa yleisesti eikä varsinkaan Tallaajien. Oma aktiivisempi asenne helpottaisi varmasti seuran tekemisen ymmärtämiseen.

Offline Ari

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 2 550
    • View Profile
  • Seura: Nummelan Frisbeeseura
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #116 on: 21.02.18 - klo:17:43 »
Aivan mahtavaa pohdiskelua seuratoiminnan syvistä vesistä.

Meinasin tähän kommentoida, mutta taitaa olla parempi vetää omaan blogiin niin ei sotke kuvioita :)


Offline JaskaT

  • Seniori
  • ****
  • Posts: 481
    • View Profile
  • Seura: Talin Tallaajat
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #117 on: 22.02.18 - klo:11:03 »
Suutari pysyköön lestissään, joten palataan kirjoittamaan omista harjoituksista. Pakkanen on kiristynyt sen verran kovaksi, etten usko nyt kenttätreeneistä olevan paljonkaan hyötyä. Käsi jäätyisi alta aikayksikön ja sitten kiekot lipsuisivat eikä tunnetta olisi nimeksikään. Hallissa sen sijaan kelpaa treenata ja keskiviikkona vuorolla yritin pitää taas ajatuksen mukana koko 90 minuuttisen ajan.

Ensimmäinen tunti kerrattiin rystyavauksia ja huippupelaaja Kempas kertasikin perusteet samalla myöntäen, että suurin osa asioista on varmasti tuttuja juttuja, jotka on nähty YouTubessa satoja kertoja. Livenä viestin saa kuitenkin paremmin perille. Ote, taaksevienti, heittoliike, saatto, askellus ynnä muuta – kaikki käytiin melko tiiviissä vauhdissa mutta kuitenkin selkeästi läpi. Täytyy myöntää, että vaikka kehotus olikin kokeilla omissa heitoissa joka kerta jotain uutta, en tainnut niin tehdä: minulla on aika selkeä kuva siitä, mitä pitäisi lähteä muuttamaan, mutta en vain saa kokeiluja aikaiseksi hallilla. Tarvitsen enemmän aikaa, että voin ensin kokeilla heiton hitaasti, sitten vähän nopeammin ja lopulta vasta niin, että oikeasti heitän kiekon. Niinpä räväyttelin yksi toisensa perään samannäköisiä heittoja kuin aina ennenkin, samoille mitoille sinne parhaimmillaan 90-95 metriin.

Perusasioiden kertaus oli kuitenkin taas hyvä asia ja kun viimeinen puolituntinen heiteltiin omaan tahtiin, heittojen tasaisuus oli paremmalla tasolla kuin vaikkapa parisen viikkoa sitten. Draiveista suurin osa lähti halutulla korkeudella suorana tai loivassa hyssessä ja tipahtivat kentän toisessa päässä olevan maalin eteen yllättävän mainiolla prosentilla. Jos radallakin saisi 100-metrisen väylän avattua säännöllisesti kympin rinkiin putille niin se olisi mahtavaa eteenpäinmenoa. Pari maksimipituusheittoyritystä onnistuivat jotenkuten – pituutta olisi tullut pomppujen kera ehkä 110 metriä mutta tarkkuus kärsi huomattavasti. Noita heittoja en kuitenkaan ole juuri treenannut ja tähtäyspisteen määrittäminen ei ole vielä ihan selkäytimessä.

Muutamat putterilähärit vauhdin kanssa eivät ottaneet sujuakseen, vaan kiekot lähtivät hyssekulmassa ja tämä sama ongelma nostaa ajoittain päätään. Draveissa tuo ei ole niin suuri ongelma mutta lähäreissä kostautuu välittömästi. Luulen, että jalkani ovat heittohetkellä liikaa linjassa ja kun vielä olen etukenossa, lähtee heittokin samassa kulmassa. Yleensä heitän alle 65m heitot paikaltaan, vaikka olen ymmärtänyt, että suositus on käyttää lyhyemmissäkin heitoissa edes pientä vauhtia. Voi olla, että jatkan omalla tyylilläni, mutta olisi hyvä oppia tuo etanavauhtinen askelluskin.

Kassissa oli mukana muutama uusi kiekko. Ostin foorumilta käytettynä pari eMac Truthia ja voi voi sentään, miten hyvältä kiekolta tuntui nuo neljä heittoa, mitkä ehdin heittää. Lucid taisi olla peräti uusi tai ainakin uudenveroinen ja oli todella suora pienellä feidillä varustettuna. Fuzion oli erinomaisessa kunnossa sekin mutta sain sen toisella heitolla jo kääntämään himpun verran yli ennen palautusta. Heitot jaksoivat noin 80 metrin nurkille. Heräsi oikeastaan kysymys, onko Lucid-muovinen kappale vähän päällekkäinen Verdictini kanssa, joka ei oikeastaan ikinä ole ollut sellainen ylivakaa midari kuin millaisen luulin ostaneeni. Pidän kyllä Verdictistäkin paljon: suora midari varmalla feidillä, ei kai sitä paljon muuta edes tarvitse. Viime vuoden lopulla saamani Anchor on sen sijaan melkoinen jyrä näihin verrattuna, mutta se ei tunnu käteen ihan niin hyvältä, varsinkaan kämmenpuolelta. Pysyy sekin repussa toistaiseksi, koska täyttää tietyn aukon hyvin.

Treenimotivaatiota riittäisi mutta treenimahdollisuudet eivät ole huipussaan. Kuulemma ihan hyvin pystyy nytkin treenaamaan vaikka Prisman parkkihallissa, mikä onkin itse asiassa hauska ajatus mutta jäänee kokeilematta. Heitot ovat tässä vaiheessa kautta suhteellisen pirteän tuntuisia, joten konkreettisia tavoitteita alkavalle kaudelle voi alkaa tehdä.

Offline TaneT

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 830
    • View Profile
  • Seura: TT
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #118 on: 22.02.18 - klo:11:13 »
Emac on yllättävän suora/alivakaa suhteessa lentoarvoihin. Sanoisin että alivakaimmat Verdictit ja ylivakaimmat Emacit ovat melko samoissa, tosin Emac liidokkaampi. Osa Emaceista semmoista -2 tasoa, vähän pistää miettimään miksi heitän itse mielummin Claymorea :)

Kannattaa heittää sekä paikaltaan, että vauhdin kanssa. Oma ajatus fairway heitoissa on, että jos askeleita ei pituuden puolesta tarvitse niin en niitä ota. Eipähän tarvitse keskittyä heittopaikalle osumiseen..

Jotkut hurhat tosiaan PKS parkkihalleissa tuota puttitreeniä harrastaa ;)
Judge Kruunu Slammer | Claymore Verdict Justice | Thief Culverin Felon Ahti | Trespass Enforcer

Offline JanneRäsänen

  • Konkari
  • *****
  • Posts: 1 630
    • View Profile
Vs: Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi
« Reply #119 on: 22.02.18 - klo:18:59 »
Kokeilemani Emacit eivät käännä tyynellä 90 m heitolla, mutta pienikin vastatuuli tuohon tehoon kääntää asteen pari.

Talin tallaajat ovat aika näkyvä työtä saanut aikaan kansainvälisestikin Suomen EuroPro Tourin osakilpailun moooooonivuotisena järjestäjänä. Eturistiriitojen vuoksi hyppäsin kelkasta, vaikka miehen voi ottaa seurasta, ei seura lähde miehestä :-D Siten lasken kyllä Tali openien videoita pitkälti TT meriitiksi myös. Videoita on tehty Tallaajien voimin ennen minun osallistumistani, joten on useampi sukupolvi videontekijöitä jo seurassa. Sitä ei moni poppoo voi sanoa maailmanlaajuisestikaan. 

Aika moni maailmanmestari on käynyt paikalla kisaamassa ja järjestämässä klinikoita, joten skene on hyötynyt kansainvälisestä maineesta, arvostuksesta ja tähtien opastuksesta ainakin. Jos ei muustakin. Heti hatusta ja ehkä vajaa lista maailmanmestareista ainakin jossain frisbeelajissa, joita Talissa on kisannut: Aloitetaanpa aivopierulla, Ultimaten maailmanmestarin Carrien Berlogar, Val Jenkins (Doss), Nate Doss, Avery Jenkins, Paul McBeth, Dave Feldberg, Eric McCabe. Onko muita? USDGC voittajia ja muita kovia suorituksia, kuten mm mitalisijoja löytyy Nikko Locastro, Will Schusterick, Cale Leiviska.

On hyvä asia pelaajille nähdä ja verrata maailmantähtiin itseään ja Suomen skeneä. Se tuo vertailukohtaa omaan tasoon ja joillekin treenimotivaatiota sekä, uskaltaako sanoa, mielenkiintoa kotimaisen skenen kehittämiseen. Varsinkin sinivalkoisin lasein katsottua kotimaisen tason nostosa tukevista toimista, jotta ensin otettaisiin kiinni maailman huippu ja sitten ohi :-D

TT on järkännt joitakin SM tason kisojakin pienempien kisojen ohella. Lajia tunnetuksi tekemiseen on vaikuttanut myös seuran vetämät firmagolfit, joissa moni ihminen on päässyt työn puolesta tutustumaan lajiin firmojen virkistyspäivillä. Olen joskus ollut mukana joissakin firmagolfeissa ja muita lajeja harrastaneet osallistujat ovat tajunneet firsbeegolfin atleettisemmaksi lajiksi kuin olivat stereotyyppisen rantakopittelun sijaan olettaneet. Moni on pitänyt ensikokemusta lajista siistinä ja olen kuullut kommenttia, että jos ei olisi työ, perhe ja mu liikuntaharrastus takana syömässä ajan, voisi olla kivaa kokeilla toistekin. Tälläiset ruohonjuuritason positiivisten kokemusten luominen vie viestiä eteenpäin ja istuttaa siemenen. Vaikkei hyvän kokemuksen saaanut ikinä heittäisi uudestaan, hän voi kertoa ilosanomaa eteenpäin ja saada jonkun muun kokeilemaan ja innostumaan lajista.

Pelkkä tunnettuuden lisääminen lajille on ollut aiemmin kova juttu. Nyt taidetaan jo olla sen verran koko kansan laji, että enemmistö on ainakin kuullut lajista. Jos vielä lajin iloisuuden ilosanomaa saataisiin levitettyä kaikille, menisi todella hyvin nykyisen hyvän tilanteen sijaan. Koko kansan silmin katsoen. Seuraavalle tasolle nosto kansan silmissä ja yhtiestyökumppanien osalta olisi kai hyvästä, kun miettii paljon vähemmän harrastettujen lajien näkyvyyttä esimerkiksi televisiossa tai valtiontuissa. Myös menestyksellä mitaten kansainvälisissä huipputapahtumissa frisbeegolf on edellä monia muita lajeja.

Aasinsiltana hyvä Tapani ekan Afrikassa järjestetyn PDGA kisan voitosta!