Kylmä kiekko veteen – Jaskan peliblogi

[JanneRäsänen]

Moni valittaa ratingin ilman huippupelaajia antavan liian pieniä pinnoja am divisioonissa. Kivikko ilman tuulta on kuin Tyyni vaihdettuna puhuriksi :-) Kisan nimi, ei tuulen nopeus.

[JaskaT]

Kivikon osakilpailussa haave kärkisijojen edes etäisestä haastamisesta oli kuopattu jo ykköskierroksen jälkeen ja sitä kautta toiveet kiertueen pistesaldon riittävän isosta kasvattamisesta olivat niin ikään lähes kuihtuneet. Toiselle kierrokselle lähdettäisiin siis oikeastaan ilman minkäänlaista painetta tai kilpailuasetelmaa, vaikka tietysti aina sitä haluaa parhaansa tehdä.

Nestetankkaus toimi ykköskierroksella hyvin ja kaksi litran pulloa tyhjeni kevyesti, eikä oikeastaan mitään fyysisiä väsymisen merkkejä ollut. Ennen toisen kierroksen pelaajakokousta heitän lämmittelyksi muutaman lähärin ja pari puttia, mutta eipä ekalla kierroksella oikein mitään sellaista käynyt, minkä saisi tauolla korjattua. Vika oli pään sisässä, osaan kyllä heittää paremmin.

Tuuli oli hieman voimistunut, mutta ei tuntunut vielä kovalta. Kivikon toinen kierros alkaisi väylältä #9.

Helsingin alueen AM-Tour – Kivikko – kierros 2 – MA3 – 24 osallistujaa luokassa
https://www.discgolfmetrix.com/?u=scorecard&ID=601889
https://frisbeegolfradat.fi/files/2014/05/kivikon_helsinki_ratakartta_2014.jpg


#9 – Lautturi lähtee rennommin ja lentää hieman pidemmälle kuin ykköskierroksella, jyrkimmän rinteen alareunaan. Tuuli on voimistunut jo sen verran, että lähäriin pitää ottaa varaa. Lähäri Purella kuitenkin lipsahtaa kädestä hiukan liian aikaisin, mutta yltää juuri rinteen laelle ja korille päin. 4m putti sisään ja par.

#10 – Vaihdan Craveen tuulen vuoksi, se lähteekin ihan kelvollisesti ja kääntää yli, mutta palauttaa onneksi ja jälleen loistavasti oikean puoleisen kourun päälle. Sama Buzzz jälleen kouraan ja nyt hallitusti matalampi lähäri, joka feidaa silti vasemman puolen kouruun ja kierii taas lähemmäs koria. Helpohko par.
Ennen omaa lähäriäni huudan elämäni ensimmäisen foot faultin, kun pelikaveri astuu vauhdinotossaan edellisen heiton kiekkonsa päälle. Omalta osaltani väylä meni mallikkaasti, olen ottanut tässä paljon nelosia mutta nyt kaksi kolmosta. Väylä onkin luokassa kierroksen vaikein väylä keskiarvolla +0,6.

#11 – Anchor samalla tavalla hyssessä liian oikealta, neppi kuitenkin nyt fiksumpi ja par korttiin.

#12 – Emac Truth suorana, hieman keskemmälle kuin ykköskierroksella ja hienosti liitää kohti koria. Jää noin kympin putti, mutta nössöilen alle, koska tässä on muutaman kerran huonon putin jälkeen kierinyt kiekko OB-rajan yli. Par on hyvä.
Luokan keskiarvo kierroksella +0,5 ja toiseksi vaikein väylä. Tuuli selvästi on noussut ja vaikeuttaa hieman tekemistä.

#13 – Volt jää matalaksi ja säikäyttää, mutta livahtaa juuri keskimmäiselle maakaistaleelle puskien välistä. Rhyno lyhyt hysseneppi menee liian pitkäksi. 5m putti tuulessa hermostuttaa liikaa ja puttaan kokonaan laitteesta ohi. Viidestä metristä. Ei hipaisuakaan. Lievästi sanottuna hieman tyytymättömänä puttaan bogin pois. +1

#14 – Verdict kämmenannukka saa liikaa kulmaa ja tippuu aikaisin maahan. Neppi korille ja par. +1

#15 – Pure hysse on hieman jyrkempi, näyttää menevän liikaa vasempaan mutta onkin 5m putilla, joka uppoaa ja birdiella takaisin nolliin.

#16 – Pure loivassa hyssessä menee kaikkien puiden välistä päätyrisukkoon. Koitan taistella itseäni tarpeeksi syvälle roskien sekaan ja menee ehkä yliaikaa, mutta en tiedä, mitä näissä tapauksissa säännöt sanovat, kun hyväksyttyä asentoa on vaan todella hankala ottaa? Kukaan ryhmästä ei kommentoi ajankäyttöäni. Olen lopulta jalat ristissä ja saan tasapainoa sen verran, että neppaan korille ja nostan lopulta kolmosen pois.

#17 – Emac Truth kämmen on suora ja puhdas mutta kiekon verran liikaa vasempaan, josta kimpoaa oikealle. Neppaan Puren annukassa koria kohti, 6m putti jäljellä, jota en saa sisään. +1
Otan metsästä yhteensä kahdeksalta väylältä vain kaksi birdieta ja yhden bogin, joten parantamisen varaa jää paljon.

#18 – Tuulen vuoksi vaihdan Voltiin, hysse menee noin kympin pitkäksi ja puttaan rohkeasti, mutta alarautaan. Nostopar. +1

#1 – Volt lähtee hyvällä teholla mutta alkaa lähes heti kääntää yli eikä vakaus riitä palauttamaan ajoissa, vaan hyvin palvellut kiekko plumpsahtaa lampeen eikä sitä nähdä sen koommin. Kiitos kaikesta, kohotan kotona maljan muistollesi. Kävellessäni dropparille tajuan tuulen olevan todella voimakas ja tässä olisi pitänyt pelata mantereen kautta. Rhyno dropparilta hyssessä nousee liiaksi ja jää reiluun kymppiin korista, putti ei mene ja korttiin merkitään tuplabogi. +3

#2 – Lautturi ylikompensaation seurauksena aivan liian korkeana ja jaksaa hädin tuskin ensimmäisille puille. Parannusta sekin. Lähäri Rhynolla näyttää olevan lähellä jopa sisään menemistä mutta paluu sisään ja par kelpaa. +3

#3 – Vaihdan Craveen muutaman lisämetrin toivossa, ja heitto lähtee samaa linjaa koria kohti. Kapeampi rimmi puskee ilman halki muutaman ylimääräisen metrin ja feidaa lopulta noin 7m putille vasempaan. Keskityn jotenkin paremmin ja saan kiekon puhtaasti ketjuihin, hieno birdie! +2

#4 – Lautturi kämmeneltä vasemmalta aukosta on onnistunut, kiekko lähtee hyssessä ja vaikka nouseekin vähän liian korkealle niin menee hyvään paikkaan aukiolle. Pure lähäri meinaa karata liian pitkäksi mutta onneksi koivu korin takana pysäyttää, par korttiin. +2

#5 – Firebird kämmeneltä on kelvollinen, käväisee vähän vasemmalla mutta alkaa feidata äkkiä sen jälkeen. 20m neppi korin viereen ja par. +2

#6 – Firebird kämmeneltä korkeampana kalliolle ja kierii muutaman metrin takaisin päin keskelle väylää täydelliseen kohtaan. Pure suora lähäri korin viereen muutamaan metriin ja birdie. +1
Loistavasti pelattu väylä molemmilla kierroksilla! Onnistuneet avaukset, sopivan kovuiset lähärit ja helpot putit.

#7 – Gold Saint keskemmälle mutta korkeana, tipahtaa väylälle metrin ennen ensimmäistä tasannetta, joten hankalasta asennosta River mäen päälle noin 15m korista. Yritän puttia, tai en, tai kai voisin yrittää – lopulta lörpäytän niin koomisen roikun viisi metriä korin suunnasta oikealle, että purskahdan nauruun kiekon irrottua kädestä. Ei onneksi suurempaa vahinkoa, par korttiin. +1

#8 – Verdict loivassa hyssessä oikealta, mutta vähän liian kaukaa ja pituus on kyllä hyvä mutta jää vähän liian kauaksi. Kehno puttiyritys ei jaksa korille, nostopar lopettaa päivän pelailut. +1


Veikkaan tuloksen olevan samoissa kuin ykköskierroksella, ja hieman pettyneenä huomaan päätyneeni yhden plussalle. Ykkösväylän huono tuulen lukeminen maksoi par-tuloksen tällä kertaa. Toisellakin kierroksella päädyn sijalle 12 ja sitä myöten koko kisassa jaetulle sijalle 11. Sijoitus ei oikein tyydytä, vaikka kierrostulokset ovatkin jotakuinkin sellaisia, mitä ajattelin pystyväni pelaamaan.

Alustavat ratingit tulevan julki hieman myöhemmin, kun TD järjestää ensin valtavan äkkikuolemakisan palkintosijoilla tasatuloksissa olleille. Lopulta selviää, että tuloksella +1 alustavia pisteitä kertyy 869… siis hetkonen, kaksi enemmän kuin nollatuloksesta ykköskierroksella? Ei tämä nyt oikein meikäläisen päähän mahdu mutta olkoon. Keskiarvo 868 ei siis ole mahdottoman kaukana nykyisestä ja toki parempi kuin Talissa mutta jonkin verran alle Nikkilässä ja Oittaalla pelaamani.
Kiertuepisteitä tulee niin vähän, että Kivikon osakilpailu on yllättäen se, joka karsiutuu huonoimpana tuloksena pois kokonaispisteistä ja jään jopa yhden – sittemmin MA2:een siirtyneen – pelaajan taakse, vaikka tämä pelasi vain kaksi kisaa samassa luokassa. Ei mennyt toivotulla tavalla koko kiertue, mutta sitä puran myöhemmin erikseen.

Kevään kisat on nyt kisailtu ja näistä pelailuista on varmasti hyötyä Tyynen kierroksia varten. Virheitä tuli ainakin tehtyä niin paljon, että jos niistä puoletkin saan eliminoitua, paranevat tulokset varmasti. Nyt on kuukausi aikaa kevyemmälle pelaamiselle ja treenille ennen peliurani isointa tapahtumaa.

[TaneT]

Volt vaikuttikin vähän kiikkerältä valinnalta ykköselle.. kunnolla ylivakaata pannua vaan lammen päälle: Felonia, Fireä tai Enskaa esimerkiksi. Culverinissakaan ei riitä vakaus.. tuossahan tuulee melkein aina vastaan.

Hankala paikka tai mikään muukaan ei vaikuta ajankäyttöön, mutta ensimmäisellä kerralla lähes mahdoton kenenkään mitään kommentoida koska tuskin kukaan joka heittoa lähtee kellottamaan. Kerran on itselle sattunut sellainen tilanne, että olisi pitänyt kommentoida ajankäytöstä kun kaverilla kävi jatkuvasti suu vaikka oli oma vuoro ja koko heittoaika saattoi kulua ennen koko heittoon valmistautumista

[JaskaT]

Volt vaikuttikin vähän kiikkerältä valinnalta ykköselle.. kunnolla ylivakaata pannua vaan lammen päälle: Felonia, Fireä tai Enskaa esimerkiksi. Culverinissakaan ei riitä vakaus.. tuossahan tuulee melkein aina vastaan.

Olen maininnut ennenkin, mutta omalla vähäisellä kokemuksella MVP/Axiom-kiekot ovat paljon vakaampia kuin lentoratataulukot tai numerot antavat ymmärtää. Minun Voltini oli Culverinin vakausluokkaa, hieman lyhyemmällä lennolla. Toki en heitä lähellekään yhtä pitkälle kuin esimerkeissä.

Firebirdiä tulee niin vähän heitettyä, etten oikein uskaltanut siihen tarttua, kun heittopituudet on olleet muutenkin aika karmaisevia ja pelkäsin sen jäävän vajaaksi. No, Voltia en enää ainakaan heitä!

[JaskaT]

Ensimmäinen kiertue on nyt siis pelattu ja on yhteenvedon paikka: missä onnistuttiin, missä meni pieleen ja mitä jäi käteen? Puretaan kisat ensin yksitellen ja sen jälkeen kiertue kokonaisuutena.


Nikkilä

Kauden avauskisassa Sipoossa sain lähteä pelaamaan melko paineettomasti ja rennolla otteella. Noin puolet väylistä oli minulle uusia, joten jouduin arvuuttelemaan mittoja ja improvisoimaan kiekkovalintojen kanssa. Ensimmäinen kierros meni tulokseen +3, josta alustava rating 865. Toinen kierros nolliin, josta alustava rating 902. Rating-keskiarvo siis 884, sijoitus kisassa 10/26 ja kiertuepisteitä 62.

Onnistumiset:
- Puttaus toimi kelvollisesti, ja muutama pidempi putti upposi hienosti. Mukaan mahtui toki myös pari lyhyttä hutia.
- Pidemmissä heitoissa oli normaali teho tallella ja suunta pääosin kohdillaan.
- Paransin tulosta toiselle kierrokselle, kun väylät olivat vähän tutumpia.

Epäonnistumiset:
- Kämmenheittojen tasossa oli ailahtelua, eikä kovin montaa täysin onnistunutta kämmenheittoa kisaan mahtunut. Surkeita kämmenheittoja monta.
- Lukuisia virheitä helpohkoissa lähäreissä.


Oittaa

Oittaalle olin asettanut itselleni tulostavoitteet, jotka eivät olleet kovin kovia mutta joista ehdottomasti halusin pitää kiinni: molemmat kierrokset piti pelata miinukselle. Jännitys ja paineet vaikuttivat sen verran, että ensimmäinen puoli kierrosta meni surkeasti. Ensimmäinen kierros nolliin, josta alustava rating 877. Toinen kierros tulokseen -2, josta alustava rating 903. Rating-keskiarvo 890, sijoitus kisassa 8/20 ja kiertuepisteitä 68.

Onnistumiset:
- Useampi hyvä pitkä putti sisään ja melko varmaa tekemistä myös siinä mukavuusalueen ylärajoilla, mutta kisan lopetusväylällä surkea lyhyt puttimoka.
- Paransin tulosta toiselle kierrokselle.

Epäonnistumiset:
- Kämmenheittojen taso ailahteleva.
- Pää ei kestänyt itse asettamiani paineita, pelasin hermostuneesti enkä ollut erityisen hyvällä tuulella.


Tali

Taliin kisaan olin varautunut tekemään isoa tulosta, mutta ajattelin voivani tehdä väylät helpommaksi mahdollisimman pitkillä avauksilla. Tuloksellisia paineita oli vähemmän, mutta viimeinenkin rentous oli heitoista kateissa ja tämä näky katastrofaalisina avauksina. Ensimmäinen kierros tulokseen +11, josta alustava rating 846. Toinen kierros myös tulokseen +11, josta alustava rating 843. Rating-keskiarvo 845, sijoitus kisassa 11/20 ja kiertuepisteitä 60.

Onnistumiset:
- Muutama erinomainen kämmenheitto, väylällä #3 molemmilla kierroksilla ringissä.

Epäonnistumiset:
- Jännittynyttä riuhtomista avauksissa, kiekot lensivät vain 60-70 metriä.
- Mandoportista ohi molemmilla kierroksilla väylällä #2.
- Ainakin kuusi rangaistusheittoa.
- Toisella kierroksella neljä tuplaa, ensimmäisellä kierroksella yksi tuplapar.


Kivikko

Kiertueen päätöskisaan Kivikkoon piti ottaa opiksi kaikista aiemmista kisoista ja pelata kauden parhaat kierrokset. Toisin kävi, vaikka tulokset olivatkin siellä minimitavoitteissa eli nollan lähellä. Ensimmäinen kierros nollatulokseen, josta alustava rating 867. Toinen kierros tulokseen +1, josta alustava rating 869. Rating-keskiarvo 868, sijoitus kisassa 11/24 ja kiertuepisteitä 57.

Onnistumiset:
- Avaukset toimivat jo vähän paremmin kuin Talissa, silti riuhtomista. Rystyheitoissa suunta melko hyvin kohdillaan.
- Väylältä #6 molemmilla kierroksella birdie.
- Kämmenet toimivat pääosin hyvin.

Epäonnistumiset:
- Putti heikkoa: paljon lyhyitä huteja eikä yhtään pitkää sisään.
- Metsäosuudelta liian vähän birdiejä.


Kiertue

Nyt jälkeenpäin uskallan myöntää, että tavoitteeni oli päästä kokonaispisteissä kolmen parhaan joukkoon, ja uskoin yltäväni tähän ihan vain siitä syystä, että päätin jo ajoissa osallistua kaikkiin osakilpailuihin. Ajattelin pystyväni pelaamaan sen verran hyviä ja tasaisia kierroksia, että vaikken yksittäisissä osakilpailuissa pärjäisikään niin kokonaispisteitä kerryttäisin sen verran, että olisin lähellä kärkeä loppusijoituksissa. Toisin kuitenkin kävi: loppusijoituksissa olin MA3-luokassa kuudes, ja 63 osallistujasta tuo on tietysti sellaisenaan erinomainen sijoitus, mutta kun huomioidaan, että suurin osa pelasi vain yhden osakilpailun, ei tasoni riittänyt sittenkään.

Neljästä osakilpailusta kolmen parhaan pisteet laskettiin kokonaissaldoon ja jäin kolmossijasta lopulta 26 pistettä. Pisteiden valossa paras osakilpailu oli Oittaan kisa, joka tuntui menevän Talin jälkeen toiseksi huonoiten. Jotain positiivista sentään: niistä muutamasta kaikkiin osakilpailuihin osallistuneista minulla oli kaikista luokista vähiten heittoja koko kiertueen aikana. Tästä tekaistusta ykkössijasta voin siis hyvin palkita itseni, esimerkiksi uusilla kiekoilla (palkitsin jo). Pieni kritiikki kiertuetta kohtaan on se, että missään vaiheessa ei ole ollut mitään mainintaan koko kiertueen palkinnoista. Myöskään oheiskisoja (CTP) ei ollut kuin Oittaalla. Muutenhan järjestelyt toimivat varsin hyvin.

Yksittäisten kisojen osalta olen jokseenkin tyytyväinen Nikkilän, Oittaan ja Kivikon tuloksiin. Tali meni selkeästi penkin alle. Huippukierroksia ei ollut yhtäkään. Ratingin puolesta Nikkilän ja Oittaan kisojen pisteet ovat kelvollisia; Talissa huonolla tekemisellä sai huonot pisteet; Kivikon pisteytys sen sijaan ihmetyttää edelleen ja jatkan siitä rutisemista. Oittaalla sai par-tuloksella 10 pistettä enemmän kuin par-tuloksella Kivikossa. Pelkästään OB-rajojen määrän vuoksi väittäisin Kivikossa tehtävän keskimääräisesti isompaa tulosta.

Kiertueen alustava keskiarvorating päätyi siis lukemaan 872, ja jos se siitä hitusen liiton pyöräytyksen jälkeen nousee niin ollaan siis nykyisessä, viime kauden lopun rating-luvussa 878.

Omasta pelaamisesta löytyi useita huomiota vaativia kohtia, mutta ennen kaikkea tasaisuutta on saatava lisää. Kun kerran toimii putti, ei kämmenet onnistu. Kun kämmenheitto sujuu, rystyavaukset lahoavat. Ja näin piiri pyörii. Virheitä tulee paljon, putti ailahtelee ja nämä maksavat heittoja. Tuntuu, että kehitys on tyssännyt, mutta toisaalta ei tässä ole vielä niin paljon vertailuaineistoa, että kannattaisi murehtia. Vuoden takaiseen nähden pelaan paljon parempia kierroksia, ja vaikka edelleen ero hyvän ja huonon kierroksen välillä on suuri, niin huonojen kierrosten taso on parantunut paljon. Sitä pohjatasoa nostamallakin pääsee tuloksissa parempaan päin.

[JaskaT]

Kisarupeaman jälkeinen treeni on aloitettu ja tähtäimenä on nyt Tyyni ja siellä kaikkien kolmen kierrosten pelaaminen eri radoilla hyviin tuloksiin. Otin projektiksi jälleen rystyheittotekniikan perusteiden parantamisen ja sitä on alettu työstää suorien putterien ja midarien voimin.

Käväisin hiljattain Kirkkonummen radalla kolme Purea, yksi Emac Truth ja puttiputterit mukanani. Sain jonkinlaista rentoutta palautettua heittämiseen ja linjat löytyivät vaihtelevasti. Vitosväylän sain pelattua yhdellä kolmesta putteriavauksesta birdieen. Kutosväylällä totesin annukoiden edelleen tuottavat isoja ongelmia tarkkuuden suhteen. Väylällä #12 (82m) Emac Truth lähti hyvin reippaasti kädestä ja aloitti feidiään vasta korin kohdalla törmäten saman tien puuhun. Loivaan alamäkeenhän tuo on, mutta heitto tuntui hyvältä. Tulosta en laskenut, mutta jotain birdieja, enemmän pareja ja olihan niitä päin mäntyä – kirjaimellisesti – menneitä avauksiakin riittävästi mukana. Radan loppupäässä kuitenkin huomasin ilokseni, että rata on nyt 18-väyläinen, kun aiempi väylä #16 on pilkottu kahtia.


Väylä #16 pelataan nyt tutulta tiiltä mutta uusi kori on tuotu mäen päälle, ja olettaisin tämän olevan nyt par 3. Avaukset Pureilla jaksoivat rinteen alaosaan saakka, josta lähäri ylämäkeen vaatii erityistä keskittymistä. Mielestäni hyvä väylä, eikä korkeuserosta johtuen lainkaan liian helppo.



Väylä #17 on nyt käytännössä suora, ehkä noin 70-75 metrinen heitto loivaan alamäkeen kapenevaan ränniin vanhalle väylän #16 koripaikalle. Korin panta näkyy kuvassa pienenä lähes keskellä puiden välissä. Pituusarvioni perustan siihen, että heitin tässä Pureilla yhden loivan hyssen, yhden suoran ja yhden kevyen annukan, joista suora heitto meni noin kympin pitkäksi ja muut rinkiin 6-7m puteille. Tarkkuutta vaaditaan, ja korille pääsee suoralla heitolla sekä kämmenellä että rystyllä, mutta metsä eliminoi hyvin isot hysset. Onnistunut väylä tämäkin!

Kirkkonummen radan lisäksi Oittaa ja Siltamäki tuli niin ikään kierrettyä pelkästään Puren kanssa ja toisinaan heitto kulki hyvin, mutta aina kun yritystä laittoi vähän lisää niin heittopituus lyheni. Oittaa meni nolliin kasiväylän ollessa ainoa (tupla)bogi ja se ensimmäinen bogiton kierros odottaa vielä tuloaan. Siltamäessä en tulosta laskenut, kun heitin jo avausväylällä kaksi kertaa mandoportista ohi! Kohmeisesta putista johtuen birdieja ei tullut kovin montaa, joten plussalle kierros olisi päätynyt. Heitto oli kuitenkin kisoja rennompaa ja esimerkiksi kymppiväylällä (81m) heitin Puren koria edeltävän kummun yli, jolloin se löytyi 6-7m pitkänä. Näistä muutamista onnistumisista saa aina hieman lisämotivaatiota treenin jatkamiseen.

Kentällä olen myös pariin otteeseen käynyt suorien kiekkojen kanssa ja siellä tehot tuntuvat palautuneen normaaleiksi – tasolle, joka oli hallussa joskus ennen Talin kisaa. Muistin jopa videoida heittoja, ja pääsen myöhemmin työstämään ongelmakohtia niiden avulla. Jos nyt aluksi kuitenkin tuo repiminen ja kädellä heittäminen jäisi pois, niin se pelkästään toisi paljon hyvää peliini. Nokkakulman kanssa on myös vielä ongelmia, enkä saa kyynärpäätä riittävästi eteen. Nämä kaikki yksityiskohdat ovat liikaa asioita kerralla päähäni ja joku aina jää heitosta uupumaan. Siksipä juuri tarvitseekin harjoitella. Nyt vain on muistettava ottaa jalusta kännykälle jatkuvasti mukaan, niin ehkä jotain edistystä voisi tämän kauden aikana vielä tapahtua.

Puttitreenit ovat jääneet olemattomiksi ja tämä harmittaa kovasti. Kierroksilla olen toki puttaillut useamman kerran kuhunkin koriin mutta ei ole sellaista varmuuden tunnetta putatessa kuin mitä parhaillaan viime kaudella oli. Tyyneä ennen täytyy saada paljon onnistuneita toistoja alle.

[JaskaT]

Tuli pidettyä pieni, noin puolentoista viikon mittainen kesäloma myös frisbeegolfista ennen nyt alkavaa intensiivijaksoa. Tyyni häämöttää kolmen ennalta tuntemattoman radan kanssa jo ensi viikolla, ja viimeaikaisen tekemisen perusteella lähes ihmeitä pitää tapahtua, jos aion päästä tavoitteeseeni eli pelata kolme hyvän tason onnistunutta kierrosta. Periaatteessa osaan melko tarkat, joskin lyhyehköt avaukset, eri kulmien lähestymiset sekä putit siedettäviltä etäisyyksiltä, mutta käytännössä näiden toteutus ei tahdo onnistua – ainakaan saman väylän aikana!

Varsinkin avausten kanssa on ollut isoja ongelmia viime kierroksilla vähänkään nopeammilla kiekoilla, kun homma menee joka kerta yliyrittämiseksi. Midareilla homma toimii vaihtelevasti. En vaan saa päässäni käännettyä oikeaan asentoon sitä säädintä, joka kertoo, että miten kovasti draivereita pitää riuhtoa. Nyt se on asennossa ”max”. Lähäripelin luulin joskus lopputalvesta saaneeni aika hyvään kuntoon mutta eipä se taso pysyvää ollut, vaan alas on tultu kuin lehmän häntä. Puttikin kun on epävarmaa niin mieli ei ole kovin luottavainen.

Käväisin eilen iltasella ensimmäistä kertaa oppaan kanssa pelaamassa Tuusulan Ford DiscGolfParkin ja pidin radasta sen muutamista heikkouksista huolimatta. Tuloksellisesti oli jännä nähdä, miten isoja lukemia sitä pystyykin vielä tekemään – olkoonkin, että ykkösen avausheittoni oli ensimmäinen heittoni ilman lämmittelyjä tauon jälkeen. Kun kierros alkaa kolmella peräkkäisellä heitolla OB-rajan väärälle puolelle, heikolla lähärillä, huonolla putilla ja korttiin merkataan täysi kymppi, niin johan siinä on hyvät lähtökohdat uuteen nousuun.

Oli kierroksella jotain positiivistakin. Pari kertaa osuin väyliin erinomaisesti ja pääsin kokeilemaan muutamaa birdieputtia, joita kolisuttelin alarautaan. Muutama hyvä putti upposi, vastapainoksi tuli toki pari helpohkoa hutia. Ne harvat kämmenheitot, jotka heitin, lähtivät puhtaasti ja melko lailla oikeaan suuntaan. Paras onnistuminen oli varmaankin väylän #8 avaus, jonka sain Buzzzilla rystyltä lähtemään erinomaisesti loivassa annukassa, ja kiekko liitelikin kolmisen metriä korin taakse, josta seurauksena kierroksen ainoaksi jäänyt birdie.

Heikkoja suorituksia oli sitten sitäkin enemmän. Puut kiusasivat toden teolla ainoastaan väylällä #12, jossa heitin metsään, neppasin väylälle, heitin uudestaan metsään, neppasin uudestaan väylälle ja kortitin lopulta ysin. Tämän ja avausväylän lisäksi ei sitten ollutkaan kuin yksi tupla ja viisi bogia, eli kyllä tuo pitäisi tänä kesänä reilusti alle tulokseen +10 pelata. Oma taso näyttäisi Metrix-analyysin perusteella olevan jossain +7 ja +9 välillä.

Radalla puitteet ovat hienot: tiit ovat ensiluokkaisia ja korit samoin. Muutamilla väylillä on hauskoja tai ”hauskoja” monttuja – riippuen siitä päätyykö kiekko niihin vai ei – ja vaikka puita riittää niin väylät kuitenkin ovat reilut. Kyllä noihin pitäisi enimmäkseen osua. Rajumpia fiiliksiä minulla Veikkolasta oli ensimmäistä kertaa siellä pelattuani, mutta siitä on sittemmin tullut yksi suosikkiradoistani treenata. Isoin valituksen aihe radasta on jo muuallakin mainittu liiallinen loivasti oikealle kääntyvien, noin satametristen väylien määrä. Noita kun olisi pari vähemmän niin rata olisi loistava, nyt toistoa on hieman liikaa. Joka tapauksessa tulen varmasti käymään radalla vielä useasti.

Treenille on nyt uhrattava aikaa viikon verran ennen elämäni suurinta kisaa. Vaikka nyt tuntuukin hankalalta, uskon ja luotan siihen, että taso nousee tästä ja Tyynessä menee jo paljon paremmin.

[JaskaT]

Tupakantumpit eivät kuulu luontoon!

Pari viikkoa sitten Oittaan kierroksella huomasin väylän #14 tiipaikan jälkeiseen hyvin kuivaan maastoon heitetyn tupakantumpin, joka oli alkanut kyteä ja lievästi savuttaa. Alue oli tummunut vasta noin viiden neliösentin kokoiselta alalta ja uskoakseni sain mahdollisesti alkavan tulipalon vedellä ja tamppaamalla tainnoksiin, eikä uutisia tästä ole tarvinnut lukea. Yhtä hyvä tuuri ei ollut käynyt Veikkolassa.


 

Vaikka uutislähteissä mainitaan, ettei syttymissyystä ole tietoa, voisin lyödä vetoa, että väylän #12 tiin tuhonnut palo on alkanut heittäjäseurueen maahan roskaamasta tupakan tumpista. Palo on ehtinyt levitä jonkin verran, sillä usean neliömetrin kokoisella alueella puiden rungot ovat tummuneet toista metriä. Hyvä, että palo on saatu sammutettua edes tuossa vaiheessa.

Kaikki tietävät, ettei tupakanpoltto lähtökohtaisestikaan ole kovin järkevää terveydellisistä syistä, mutta jos riippuvuudestaan ei pääse eroon eikä harrastuksen ajaksi pysty ottamaan parin tunnin taukoa polttamisesta, niin toivon, että mahdollisimman moni muistaisi, että tupakan tumppi ei ole biojäte eikä se maadu, vaan on ympäristölle hyvin haitallinen jäte. Tupakan jämän maahan heittäminen on roskaamista ihan siinä missä karkkipussin tai energiapatukan kääreiden tai juomatölkin luontoon jättäminen. Suosittelisinkin siis tupakoitsijoita kantamaan mukana esimerkiksi jotain pientä suljettavaa peltirasiaa tai kannellista lasipurkkia, jonne tupakantumpit voi kierroksen aikana laittaa ja jonka voi sitten kotona tyhjentää asianmukaisesti sekajäteastiaan – kunhan tupakat ovat varmasti sammuneet. Muut saanevat roskat mahtumaan kiekkolaukkuun tai taskuihin.


No, se saarnasta. On sitä pelattukin. Maanantain surkean Fordin tutustumiskierroksen jälkeen käväisin tiistai-iltana pelaamassa Varistonniityn radan ja homma toimi jo huomattavasti paremmin. Alku ei luvannut erityisen hyvää, kun muutama avaus ja lähäri jätti toivomisen varaa. Kuuden ensimmäisen väylän jälkeen olin silti ”vain” tuloksessa +3, vaikka kuvittelin jotain muuta heitettyäni nelosten lisäksi vain yhdellä noista kuudesta väylästä kolmosen. En itse pitänyt kirjaa tuloksista enkä seurannut väylien par-tuloksia tarkasti, enkä tajunnut kahden noista olleen par 4 -väyliä.

Keskimmäinen kolmannes meni erinomaisesti ja sain birdiet väylille #8 ja #10, joskin molemmilla aavistuksen onnekkaasti. Kasilla Buzzz alamäkeen ei mennyt annukkavälistä vaan suoraan puiden läpi korkeana, ja näytti jopa olevan holarilinjalla mutta onneksi ei lievästi epäonnistunut heitto mennyt mukiin. Rinteen reunalta kuitenkin hyvä putti sisään. Kympillä avaus samalla Buzzzilla jaksoi juuri punaisella täplällä merkatun puun oikealta puolelta ja lipui ojaan puiden ohi. Kämmenlähäri oli riittävän pitkä ja putti osui.

Viimeisellä osiolla tulikin kierroksen ainoa pahempi romahdus, kun väylällä #15 olin putteriavauksen jälkeen oikealla ja sieltä väärän kiekkovalinnan myötä painoinkin annukan sijaan suoraan väylän yli pitkälle vasemmalle puolelle mörriin. Muutamaa puukopsua ja yhtä heikkoa puttia myöhemmin tuloskorttiin merkattiin tripla. Väylällä #17 sain kuitenkin yhden tuosta pois, kun Pure pikku hyssessä kaartoi korin ohi ja paluu upposi. Lopputulos osin sokkona pelatulta ensimmäiseltä kierrokselta oli sen verran hyvä, että ilman hyvää tuuria ei ihan heti tältä radalta varmaankaan ole vastaavaa tulossa, mutta onnistumiset tekivät itseluottamukselle hyvää. Etenkin pari oikein näppärää puttia tuntuivat mahtavalta.

Rata oli kokonaisuutena hieno, joskin ennen lopullista arviota pitää vielä odotella OB-rajojen merkitsemistä ja väyläopasteita. Puitteet ovat täälläkin huippuluokkaa – tiit vielä Fordin rataakin paremmat, jos mahdollista – ja minusta hakkeilla rakennetut polut ovat mahtavia. Väyliä oli monen tyylisiä ja heitoissa tarvitaan enemmän tarkkuutta kuin tehoa, vaikka jälkimmäisellekin on paikkansa. Radalla on myös kiitettävästi korkeuseroja. Kun sijaintikin on hyvä, uskon pelaavani Varistossa haastavuudesta huolimatta monesti.

Keskiviikko-iltana kurvasin sitten todella myöhään Veikkolan radalle ja peli sujui kyllä sielläkin, vaikka viiden minuutin puttilämmittelyn perusteella ei olisi voinut uskoa. Kun tiistaina Varistossa pelattiin ”kisatyyliin” ilman ylimääräisiä heittoja, Veikkolassa yksin pelatessa avasin taas tutusti pari-kolme kertaa per väylä mutta laskin tulokset aina ensimmäisestä avauksesta. Seitsemän ensimmäistä väylää pelasin huikeasti par-tulokseen ja varsinkin kutosväylän kolmonen oli upea: Striker suorana ensimmäisten puiden välistä mutta mandon jälkeen puuosumasta kimmoke vasempaan. Purella backspin kovaa korkealle ja puskista etsimisen jälkeen kiekko löytyykin hämmästyttävästi noin kahdeksasta metristä, josta saan putin sisään!

Kasilla ensimmäiset kunnon avaukset minulle uusilla Trespasseilla onnistuivat ja BioFuzion jäikin viiteen metriin. No, ihan kaikki ei sujunut, nimittäin sitten alkoikin vähän huonompi putki: viidellä seuraavalla väylällä neljä bogia, tosin väylällä #10 sain siihen ensimmäisen birdieni noin kympin putilla. Lopussa vielä unelmasuoritus väylälle #16: Saint ilman puuosumia keskimetsän loppupuolelle, terävä kämmen Cravella täydellisesti aukkoon ja sitten oltiinkin vajaan kahdenkympin eagle-putilla. Nostobirdie maistuu aina.

Tämäkin kierros meni auringonlaskua ihaillessa erinomaisesti mutta hieman arveluttaa, että tuliko onnenkantamoiset ja hyvät heitot käytettyä jo nyt, vai riittääkö niitä vielä ensi viikollekin? Taso kun tuppaa ailahtelemaan vielä paljon eikä yhden kierroksen suorituksesta voi päätellä oikeastaan yhtään mitään. Draivit ovat nyt toimineet sillä tavalla, että satanen tuntuu ihan realistiselta, mutta mitä jos tässä innostuu ja menee taas repimiseksi? Maltti on valttia.

Hauskaa ja turvallista juhannusta kaikille!

[JaskaT]

Juhannuksena ehätin käväistä pitkästä aikaa Kippasuon ja Mukkulan radoilla pelaamassa. Haastavilla radoilla oli ajatuksena testata pään kestävyyttä väistämättömien epäonnistumisten jälkeen: miten sivuuttaa huono heitto ja keskittyä seuraavaan? Liian usein sitä yrittää paikata huonoa heittoa seuraavalla, vaikka pitäisi vain antaa olla ja jatkaa pelaamista omien kykyjensä rajoissa.

Ennen tositoimiin ryhtymistä Kippasuolla pelasin läpi uudehkon aloittelijaystävällisen neppiradan. Kahdeksantoista noin 50-65 metristä väylää metsässä testaa kyllä kokeneemmankin pelaajan lähipelitaitoja. Väylillä on mukavasti korkeuseroja ja vaikeustaso on erinomainen tämän tyyliseksi radaksi. Puitteet ovat mainiot väyläopasteineen ja hyvine tiipaikkoineen. Jälleen kerran pitää arvostaa sitä työtä, jota Heinolassa lajin parissa tehdään: erittäin hieno lisä vaativan ja hyvin hoidetun 22-väyläisen radan oheen.

Omat heitot putteriradalla sujuivat kelvollisesti. Seitsemän birdieta, kolme bogia ja yksi yläpantaan heitetty avaus jättivät lopputulokseksi -4, mikä omaan silmään näyttää hyvältä tulokselta, mutta olisihan tuosta paremmalla putilla voinut parantaakin. Muutama tolpan juureen heitetty avaus tuntui hyvältä. Pari väylää joutui heittämään hieman sokkona, mutta se ei missään nimessä selitä bogeja. Pidin radasta ja se toimi erinomaisena lämmittelynä tuon vaikeamman radan osalta.


Väylä #8 on 64-metrinen alamäkeen heitettävä väylä. Kori näkyy tien vieressä vasemmalla puolella. Avaus tietysti Purella suoraan koria kohti. Otti pienen hipaisun oksista ja ehkä sen avulla tipahti osumaan yläpantaan. Onneksi ei mennyt, kun ei ollut ketään näkemässä! Ensimmäinen ässä odottaa vielä tuloaan…

Kippasuon ns. Pro-rata alkoikin sitten onnekkaasti, kun uudehko tuttavuus BioFuzion Trespass lähti tuulella kääntämään yli, otti cut-rollit ja pysähtyi vasemmalla kiekon verran ennen OB-rajaa. Sain pelastettua nelosen avausväylältä. Niityllä oli melkoinen tuuli, mikä lisäsi vaikeustasoa aika lailla, eikä metsässäkään oltu ihan siltä suojassa. Ysiväylällä kämmenlähäri nousi tuulenpuuskan myötä korkealle ja päätyi lopulta oikealle keppien väärälle puolelle. Tuuleen täytyy keskittyä ajatuksella Tyynessä, ja pelata mieluummin varman päälle kuin ottaa hölmöjä rangaistuksia lipsahtaneiden heittojen vuoksi. Kippasuolla surkein esitys oli yhdellä hienoimmista väylistä eli #15. Käsittämättömän huonojen heittojen jälkeen korttiin merkattiin lumiukko. Kierroksen ainoa birdie tuli erikoisesti väylältä #17, kun Crave takatiiltä lähti suorana, käänsi hieman yli mutta feidasi määrämittaisena kahteen metriin korista ja oli näin yksi parhaista tämän kauden heitoistani. Tuosta olen kolmella aiemmalla kierroksella ottanut kaksi bogia ja yhden tuplan. Lopputulos +13 on kymmenen heiton parannus kahden vuoden takaiseen ennätystulokseeni, joten voi siihen ihan tyytyväinen olla, mutta silti jää tilaa kohentaa tulosta.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Mukkulan valloitus, ja se alkoikin hyvin kahdella avauksella rinkiin, joista avausväylän putti upposi. Ihan siedettävästi jaksoin noin puoleenväliin, kunnes sitten väyliltä d, e, #12 ja #13 pelasin yhteensä seitsemän päälle par-tuloksen. Kun vielä viimeisiltä seitsemältä väylältä otin myös seitsemän päälle, niin selvää on, että ei ollut ihan nappisuoritus. Toki 27 väylää on paljon pelattavaksi ja ehkä jotain voi laskeskella siitä, että ensimmäiset 14 väylää oli tuloksessa +4 ja jälkimmäiset 13 väylää tuloksessa +13, mutta turhahan noita on selitellä: huonosti pelattu ja sillä selvä. Kaksi birdieta tutuilta väyliltä (#1 ja #15) ja parannusta täälläkin pari vuotta vanhaan ennätykseen 11 heittoa. Hieno ratahan se on, tuulella erittäin haastava niittyosuus ja metsässä säällä ei olekaan niin väliä, kun siellä on ahdasta kuitenkin. Harmittavan harvoin tulee Mukkulassakaan pelattua, sillä puitteet ovat mainiot. En tiedä uusien väylien tilanteesta, kun muistaakseni joskus oli ajatuksissa saada seudulle 36 väylää, eikä edes näille 27 väylälle löydy ratakarttaa mistään, mutta paikan päällä opasteet kuitenkin näyttävät tien hyvin 22 väylälle ja näiden välissä oleville a-d metsäväylille.

Kokonaisuutena oma heittäminen oli tyydyttävää. Välillä hieman viilattu heittotekniikka unohtui ja kiekot karkasivat, mutta kun heitto onnistui, kiekot lensivät mukavan rennon tuntuisesti ja hyvällä fiiliksellä. Muutama riuhtaistu heitto päätyi äkkiä myyräntappajaksi ja rentous onkin tärkeää säilyttää aina. Puttia olen saanut viilattua niin, että tekniikka tuntuu nyt taas vakiintuneen ja osumia tulee tyydyttävästi, mutta parempaakin on nähty. Maltillisella pelillä on kuitenkin lupa odottaa ihan kohtuullista tekemistä Tyynessä.

Alkava viikko onkin sitten se kauan odotettu viikko, ja se alkaa treenikierroksilla kisaradoilla. Keskiviikkona on lepopäivä – ehkä pientä puttitreeniä – ja sitten torstaina aloitus Sibbessä aamusella. Jännittää!

[JanneRäsänen]

Kun Nevas ja Sibbe varsinkin ovat merituulen vaikutuksen alaisia ja kartanokin on monin paikoin tuulialtis, kannattaa bägi- ja kiekkovalinnassa huomioida harvoin mainittu asia. Porukka tykkää ylivakaita nollaturn ja iso fade kiekkoja. Aina nuo ylivakaat pannut eivät ole vähäliitoisia. Ylivakaa tyynellä säällä liidoton kiekko puuskassa saa välillä korkeutta, kuten kippiksen ykkösväylän heitossa kävi. Oh uhkaa heti, jos lakipiste nousee yli normaalin. Siksi näin tuulisena vuotena noin tuulisella alueella on hyvä olla kahdenlaisia ylivakaita kiekkoja. Niitä jotka toimivat normaalisti tyynellä ja nousevat puuskassa sekä niitä yybertiiliä, jotka eivät nouse lievällä nokka ylös kulmalla pahasti. Varaudu henkisesti tarpeeseen siirtyä jälkimmäisiin usein Tyynessä.

Hulluimmat jyrät ovat ehkä riittäviä pahoina hetkinä Tyynessä. Nimi oli ennuste viime vuonna. Onhan noita järkkyä lihakoukkuja monilla valmistajilla. Missilen sponsorilta ja xxx voisivat tuoda turvamarginaalia hetkiin, jolloin kyyneltä uhkaa pukata silmiin muustakin syystä kuin viimasta "järjellisiltä" kiekkovalinnoilta.

Kun monille yberjyrät lähtevät myyntiin tai roskiin, kannattaa treenata tuulessa, koska on parempi olla varustautunut pahimpaan ja olla tarvitsematta kuin heittää hysseflippiä ylösalaisin normikiekolla, kun ei sitä kukaan ole treenannut ja muista tulee rollereita.

Nimimerkki usein ohi pyöräilleenä tuuleen nojanneena. Tuolla alueella tuppaa tuulemaan.

[JaskaT]

Kiitos vinkistä! Tänään Nevas oli harjoituskierroksella kovin tyyni ja odottelin kovempaa puhuria. Nyt sai melko suoria heittoja heitellä normikiekoilla. Bägini on hieman vajavainen noiden tosi jyrien kiekkojen suhteen, eikä oikein löydy kuin Rhyno, Anchor ja Firebird, joihin kovalla tuulella luottaisin. Toivotaan, että selviän niillä, vaikka toisihan kova tuuli aikamoista lisämaustetta tuloksiin. Joku XXX tai Justice ovat kyllä olleet harkinnassa useastikin.

[JaskaT]

Kisaurakka Tyynessä alkaa ylihuomenna torstaina aamulla Sibbestä. Kaikki kolme oman lohkoni rataa on nyt käyty kiertämässä ja pelikirjaa olen rustannut jokaisen radan jokaiselle väylälle – osalle selkeämmin, osalle kysymysmerkein varustettuna. Heitto on tuntunut ajoittain hyvältä, ajoittain raskaalta ja puttaamisen tasossa ylä- ja alamäkiä tulee miten sattuu.

Nevas tuli kierrettyä ensimmäiseksi maanantaina. Alkuillan kierroksella sää oli hyvinkin suotuisa eikä kiekko- tai heittovalinnoissa tarvinnut kovin usein murehtia tuulesta. Olen varautunut toisenlaiseen tilanteeseen lauantain kisakierroksella mutta pääasia on, että rata on nyt nähty. Heitto sujui pääosin yllättävänkin mallikkaasti ja kyseenalaistin useampaan otteeseen opasteisiin merkatut metrit, koska en tietääkseni ole kovin usein noita reilun satasen heittoja heittänyt, mutta oli siellä muutama oikein kunnon puttipaikka noilla reiluilla satametrisillä. Toki korkeuserojakin oli, mikä vaikuttaa paljon. Suuri osa väylistä oli luokkaa heitä niin pitkälle kuin jaksat keskelle väylää heittää, neppaa korille ja ota par. Tällaista peliä pelaan kyllä ihan mielelläni, vaikkei se mitään huikeaa katsottavaa kenellekään tarjoa.

Vaikeimmiksi väyliksi totesin väylät #8 ja #10, joista bogi on jo lähtökohtaisesti ihan kelvollista. Kasilla on mittaa par kolmoseksi paljon ja väistämättä pitkäksi jäävää lähäriä hankaloittaa oikean puolen bunkkerit. Kymppi menee ihan hassutteluksi ja siinä voi menettää hermonsa helpostikin. Ykkösasia on pysyä väylällä. Laakso on kapea keskeltä ja jos kakkosheitto jää kauas niin en mitenkään uskalla kokeilla OB-lampien ylitystä. Lähäri korkealle korin luo on myös hankala.

Puitteethan ovat tiipaikkoja lukuun ottamatta radalla huikeat ja mielestäni väyläsuunnittelu on suht onnistunutta muutamista hieman pelottavista siirtymistä ja tiipaikkojen asetteluista huolimatta. Nevakseen on varmasti mukava lopettaa Tyyni-urakka, sillä ainakin saa nauttia kauniista maisemista.



Väylä #8 lähtee korkealta. Kori on keskellä huonosti näkyvien bunkkereiden suojassa.



Radalla oli yleisöäkin jo paikalla. Tämä kaveri olisi halunnut osallistua peliin muiden kiekoilla.

Tiistaina tutustumisvuorossa olivat sitten Sibbe sekä Söderkullan Kartano. Perus-Sibbeä en ollut koskaan käynyt pelaamassa, joten sielläkin kaikki oli uutta. Jo avausväylistä lähtien kävi selväksi, että täällä ei helppoja birdieita ole tarjolla. Sibbestä en hirveästi löytänyt itselleni sopivia väyliä ja muutama oikein epämiellyttäväkin oli mukana. Väylä #8 oli varsinkin kummallinen, mikähän siinä olisi oikea peli? Kuusi oikealla jännittää omaa korkeaa hysseä, enkä löytänyt kyllä tähän sopivaa kiekkoakaan. En myöskään erityisen innoissani odota lopetusväylän heittämistä, kun näissä tilanteissa tuppaa menemään pään sisälle tuo pakotettu pitkälle heittäminen, joten tyytynen heittämään laiskan hyssen mutkaan.

Sibben jälkeen lounaalle, siitä maha täynnä sekä mies jo melko väsyneenä kiertämään Kartanoa ja siitähän ei sitten pelillisesti paljon mitään tullutkaan, mutta tietääpähän nyt, mitä sieltä on väylien muodossa tulossa. Alussa väylät olivat ahtaita ja niissä saakin olla tarkkana, ettei jo pitkä siirtymä neloselta vitoselle mene kyynelten kuivaamiseksi. Metsää ja niittyä on mukavalla vaihtelulla eikä pelkästään valtavan pitkillä avauksilla pärjää, vaan myös tarkkuutta tarvitaan. Loppupuolella tarjolla on vielä muutama väylä, joilla on mahdollista päästä vähän korjaamaan alun mokailuja. Kartano kokonaisuutena oli ihan mukava pelattava omista toilailuista huolimatta ja jostain syystä minulle tuli useassa kohtaa mieleen Keinukallio. Selvää kuitenkin on se, että Nevaksen pelaamista odotan kaikista suurimmalla innolla.


Rating päivittyi ja odotetusti isoa muutosta ei tullut. AM-Tourin Talin osakilpailun surkeat kierrokset painoivat ratingin hieman alaspäin, ja nyt ollaan lukemassa 875. Tämän vuoden kierroksilta keskiarvo on 876,5 ja rullaavan 12 kuukauden jaksolta 877, eli ihan linjassa ollaan. Paras kierros tältä vuodelta on Oittaan osakilpailun jälkimmäinen kierros tulokseen -2 pisteillä 908.


Keskiviikko menee siis lepäillessä ja illalla sitten ilmoittautuminen sekä avajaiset ja pelaajakokous. Kovin pitkään ei parane paikan päällä viihtyä, jotta ehtii nukkua hyvin ennen aikaista herätystä torstaina.

[JanneRäsänen]

Olen erilainen nuori, en ole ikinä Fireä heittänyt. Rhyno kippaa myrskyvastaisissa, jos kovaa tinttaa tehoillani, joten tosi kovassa tuulessa sinullakin. Anchoria en ole heittänyt. Firen pitäisi hanskata kippaamisen vastustus ainakin tasaisella, mutta riittäänkö alamäessä? Eilen 10.50 ryhmää kuvatessa näin kippauksia heiltä ja edeltävältä ryhmältä Nevas golfissa. Eikä edes ollut perusmerituulta, kuten Talissa merta lähellä olevilla väylillä.

Kun sulla on Fire, pitkät ja keskimatkat lienevät kunnossa, kun Innova lupaa sitä liitämättömäksi. Tiedä sitten, onko se yhtä kivi tippumaan kuin järkyimmät jyrät. Lyhyet heitot voivat muodostua ongelmaksi, Pig, Zone, Drone jne. ovat usual suspecteja ja Sponsorilta Sinus AP alkuperäinen järeämpi versio kuin nykySinus. Jos vain jostain saa. Suspect kestää useimat tuulet, muttei järkyimpiä vastatuulia ainakaan vähänkään kuluneella pehmeän muovin versiolla. Tuoretta kovaakin epäilen.

[JaskaT]

Tyynen ensimmäinen kierros ja aamulähtö Sibbessä, joten kello soi ajassa 06:00 ja pikaisten aamutoimien jälkeen hyvissä ajoin kohti kisapaikkaa jälleen – edellisenä iltanahan täällä käväisin mahtavan pelaajapaketin noutamassa sekä kuuntelemassa ja katselemassa avajaisseremonian läpi. Aamu on todella kaunis ja Sibbessäkin vasta heräillään, vaikka muutama ryhmä onkin jo lähtenyt liikkeelle ennen omaani. Venyttelyjen ja lämmittelyn jälkeen muutamia putteja kapeaan koriin, pari heittoa pellolla ja sitten vielä katsastamaan ykkösväylä läpi, sillä pelikirja sen osalta sisälsi kysymysmerkkejä, mutta homma saatiin onneksi selville ennen omaa tiiausvuoroa.

Halti oli lastattu täyteen seuraavilla kiekoilla:
Basic Jokeri x2
Opto Pure x2, GStar Rhyno, P2
Elite Z Buzzz, Titanium Buzzz, Lucid Verdict, Opto Anchor
Gold River, Neutron Crave, Gold Saint, Opto Saint, Opto Culverin, Champion Firebird
Tuonelan Lautturi, Champion Wraith, BioFuzion Trespass, Lucid Trespass


Tyyni – Sibbe – päivä 1 – MA2 – 162 osallistujaa luokassa
https://www.discgolfmetrix.com/?u=scorecard&ID=596205
https://www.tyyni.com/wp-content/uploads/2018/06/Sibbe-Disc-Golf-ratakartta-Tyyni-2018-01.jpg


#1 – Camp Lo'n soidessa astelen tiille Pure kädessäni, kuuntelen biisiä hetken aikaa mutta tajuan olevani todella hermostunut. Vippaan lopulta kiekon väylän vasempaan laitaan mäen päälle. Kukaan ei taputa… ei kai se nyt voinut mennä pitkäksi? Pelikirjani olikin vaan tylsä, koska kiekko on loistavalla paikalla turvassa. Rhyno käteen, todella helppo heitto mutta miksi käsi tärisee? Loiva hysse kiertää puiden välistä ja tippuu kolmeen metriin, josta siltikin jännä putti, mutta osuu. Loistava aloitus, olen huikean tyytyväinen par-tulokseen.
Kirjoitushetkellä luokassa kolmanneksi vaikein väylä keskiarvolla +1.

#2 – Verdict rystyltä suorana, feidaa vasemmalle noin 15m korista, neppaan alle ja otan tyytyväisenä toisen parin. Menee juuri pelikirjan mukaan!

#3 – Culverin rystyltä lähtee terävästi mutta vähän liikaa oikealle. Feidi alkaa liian myöhään ja tyssää ensimmäiseen puuhun rinteessä. Huoh. Oksien alta Verdict kämmenneppi pelkällä ranteella jää aivan liian lyhyeksi, noin kymppiin. Putti on keskellä mutta alarautaan, nostobogi. +1

#4 – Striker keskelle väylää mutta alkaa kääntää tasaisesti yli, tein jotain väärin. 25m hyppyputti korille on hyvä, jää kolme metriä. Mietin puttia varmaankin sekunnin liikaa, koska tuuppaan kiekon yläpantaan. Tässä kohtaa hermostuneisuus muuttuu erääksi toiseksi tunteeksi. Nostobogi, vaikka tämänkin piti olla helppo väylä. +2

#5 – Buzzz rystyantsa meni treenissä hyvin, nyt repäisen liian kovaa ja taivaalle. Kiekko tippuu puoleenväliin väylää keskelle. Pure lähäri on mainio kolmeen metriin, nyt osun ketjuihin ja par. +2

#6 – Verdict rysty ei lähde aukkoon vaan liikaa oikealle, osuu puihin mutta tippuu onneksi melko keskelle väylää. Gold Saint rysty on terävä mutta matala, korille vielä noin 80m. Anchor lopettaa lentonsa kesken kaiken ja hyppyputtaan korin alle kallion reunalta. Nostobogi, mikä oli budjetoitu etukäteen. +3

#7 – Culverin rystyltä lähtee hieman liian tiukkaan linjaan mutta pysyy väylällä, siellä koivujen vasemmalla puolella. Striker jatko pienessä hyssessä taitaa olla hitusen liian pitkä: puttia jää noin kymppi mutta kiekko on ojassa ja edessä on matalia oksia, joten neppaan vain alle ja tyydyn nostopariin. +3

#8 – Buzzz rystyltä suorana taivaalle, jostain välistä tipahtelee väylälle, josta neppaan korille ja otan parin. +3

#9 – Wraith kämmeneltä todella varovasti hiukan vasenta reunaa kohti, josta feidi tuo kiekon melko oikeaan reunaan kiven eteen. Puut sen verran edessä, että joutuu neppaamaan kämmeneltä, Rhyno lähtee todella rumasti väpättäen mutta jää metriin. Hyvä par. +3

#10 – Striker rystyltä ihan liian kovaa yrittäen ja tarkasti ensimmäiseen puuhun oikealla. Kämmenjatko Cravella vasemmalta laidalta on puhdas mutta liian suora, ja kiekko on kallion päällä oikealla noin kympissä. Yritän toki, mutta ei ole edes lähellä ja saadaankos tästä puttiralli? Paluu uppoaa onneksi viidestä metristä ja bogi korttiin. +4

#11 – Nyt päätän koittaa pelata vähän aggressiivisemmin, joten Lautturilla kämmeneltä yritän suoraan korille. No yritän liikaa, kippaa ja olen puiden takana vasemmalla ylhäällä. Selkä koriin päin Rhynolla hysseyritys osuu puuhun ja tippuu alas. Alhaalta puiden takaa Rhynolla pelkkä hysseneppi ylös… mutta ei käy, rollaa takaisin alas, enkä tiedä miten. Pakko yrittää jo puttia, menee vasemmalta ohi. Viiden metrin paluu ylöspäin haaralta on kuitenkin hyvä ja selviän tuplalla. +6

#12 – Pure suorana osuu vihdoin aukkoon ja lentää koko ajan hiuksenhienosti oikealle kääntäen jääden lopulta keskelle väylää, loistavaa. Anchor jatko paikaltaan onnistuu sekin erinomaisesti ja feidaa juuri oikeasta väliköstä korille. Neljän metrin putti uppoaa ja tämä par tuntuu birdieltä. +6
Kirjoitushetkellä luokan toiseksi vaikein väylä keskiarvolla +1,2, joten par on erinomainen suoritus. Ainoa väylä, jolla ei toistaiseksi yhtään birdietä (ja en usko tulevankaan).

#13 – Pure suorana mutta liian korkealle ja kiekko liitelee pitkälle korin ohi, yli kahteen kymppiin. Hyppyputtikaan ei taida jaksaa, joten pikku hysseneppi Purella ja kolmen metrin par-putti sisään. +6

#14 – Culverin taas vähän liikaa oikealle, taistelee koivun oksista läpi ja painuu sen keskimmäisen koivikon keskelle. Verdict kämmen on surkea mutta menee riittävän pitkälle, joskaan ei niin lähelle kalliota kuin halusin. Pure lähäri on ok, hieman liikaa oikealle, noin 6-7m korista puiden taakse. Haaralta osun vain alarautaan, nostobogi. +7

#15 – Buzzz rystyantsa ei onnistu taaskaan, liian suora ja osuu kuuseen vasemmalla, tippuu onneksi väylälle aukon suulle. Pure lähäri on jotain niin uskomatonta kuraa, että jos ei aiemmin tuntunut pahalta niin nyt viimeistään tuli aivan täysin kypsä olo. Pelikaveri kysyy, että yritinkö sisään? Noin neljänkympin lähäri ja kiekko liitää korin ohi 20m pitkäksi. Hyppyputti korille ja nostobogi tästäkin. Näiden piti olla nostopareja, en kai tajunnut niiden eroa. +8

#16 – Culverin loivassa hyssessä menee päivän teeman mukaisesti hieman liikaa oikealle ja suoraan keskelle koivua, onneksi sentään tippuu väylälle. Hyppyputti korille ja nostopar, ei vahinkoa. +8

#17 – Lucid Trespass rystyltä on hyvä, liitää suorana laaksoon hieman vasemmalle puolelle ja ennen viimeistä ojaa. Culverin kämmeneltä ei oikein onnistu, aloittaa feidin liian myöhään ja tipahtaa koivun oksista väylälle. Neppi korille meinaa kierähtää kielekkeen yli mutta jää onneksi ylös, nostopar maistuu tästäkin. +8

#18 – Lautturi suorana melko vasenta laitaa pitkin, on liian suora… jaksa nyt! Ei jaksa. Re-tee ja Culverin hysse hiekalle vasempaan. Lautturi on kiekon verran liian lyhyt. Rhyno hysse on hyvä, jää kolmen metrin putti ja tuplabogi lopettaa karmaisevan päivän. +10
Luokan selvästi vaikein väylä, keskiarvo +2,1 ja aika karmaisevia lukuja on monella.


Peli ei tunnu missään vaiheessa hyvältä, sillä alussa hermostuttaa todella pahasti ja sitten kun epäonnistumiset alkavat niin ne painavat mieltä koko kierroksen. En saa yhtään birdietä – ei sillä, että niitä olisi pelikirjassa ollut – ja paras suoritus on väylän #12 par. Paras putki on kolme par-tulosta peräkkäin. Olosuhteet ovat erinomaiset, kun aamulla ei vielä juuri tuule eikä kuumuuskaan polta, vaikka lähes jokaisella väylällä joudumme jonkin aikaa odottelemaan vuoroamme, mikä on ennenkin aiheuttanut minulle ongelmia keskittymisessä, mutta voin vain kuvitella jonoja iltapäivän lähdöillä.

Lopputulos +10 kuulostaa aluksi katastrofaaliselta, mutta nyt jälkikäteen tulosseurannassa tuolla päätynen suurin piirtein sille sijalle, mille luokassa kuulunkin. Ei se silti muuta sitä, että peli ei kulkenut ja parempaan pitää tulevilla kierroksilla pystyä. Tämä kierros romutti heti sen Tyyneen asettamani tavoitteen, että saisin pelattua kolme tyydyttävää kierrosta. Aluksi pelkäsin, että tämä romuttaa myös kauteen asettamani tavoitteen, etten pelaisi alle 840 pisteen kierroksia, mutta saatan vielä pelastua.

Kunpa vain osaisin nauttia pelaamisesta silloinkin, kun ei kulje! Stressaan liikaa tuloksesta, vaikken heittoja laskekaan, ja huonojen heittojen vaikutus ratingiin jyskyttää alitajunnassa. Ehkä huomenna olen viisaampi.

[JanneRäsänen]

Väylä 4 ajattelit putatessa?!!! Autsh. Ei putatessa ajatella, vaan suoritetaan, ajattelu tehdään valmistellessa.

Oletko kokeillut jänskättäessä nostaa heittokäden pystyyn rennosti ravistaen sitten keuhkot täyteen ilmaa ottamisen jälkeen käden pudottamisen kuolleena kuin kivi samalla keuhkot tyhjentäen ja navan yltä eteen hieman kumartaen?

Toinen tehokas rentoutus on laittaa kämmen navan päälle ja toinen sydämen suorassa ryhdissä rauhallisesti keskisyvään vain hieman normaalia hitaammin hengittäen. Jälkimmäinen on enemmän hermostoa ja mieltä rauhoittavaa, kun eka virittää myös käden heitto- tai puttiterään lihasten puolesta. Molemmat yhdessä on hyvä tehdä varsinkin juuri ennen kierroksen ekaa draivia.

Alottaisin kämmenet vatsan ja sydämen päällä rentoutuksella. Tämän päivän alkuverryttelyssä jo vaikutuksen havaitsemiseksi ja sitten ykkösen tilille noustessa tai tiillä.