Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
1426
Treenipäiväkirjat / Vs: Rakkaudesta lajiin
« on: 28.11.14 - klo:11:36 »
Aivan hel....mielenkiintoista luettavaa, kiitos! Itselläni vaan ei toimi mikään, eikä koskaan! Ja vaikka olenkin ikämies niin tarkoitin nyt vain ja ainoastaan frisbeegolfia "ehkä vähän tuhma...en tiedä! Mutta tuohon aiheeseen palaan "omalla" puolellani.
Siis olenko ymmärtänyt oikein että olet aloittanut kilpaurasi Nurmigolfissa....onpa mielenkiintoista! Muistatko vielä mitkä oli fiilikset avauskisasta?
-väykkä-
Siis olenko ymmärtänyt oikein että olet aloittanut kilpaurasi Nurmigolfissa....onpa mielenkiintoista! Muistatko vielä mitkä oli fiilikset avauskisasta?
-väykkä-
1427
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 27.11.14 - klo:15:52 »
Juurikin noin 
yhdellä ohi heitolla voi helposti pilata koko kierroksen. Siinä joutuu reidet ja pää koville kun rotkon pohjalta kiekkoaan hakee!
yhdellä ohi heitolla voi helposti pilata koko kierroksen. Siinä joutuu reidet ja pää koville kun rotkon pohjalta kiekkoaan hakee!
1428
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 27.11.14 - klo:12:28 »
Palaan vielä takaisin Riutan rataan.
Se ylämäkiväylä olisikohan 10 toi mulle mieleen Taru sormusten herrasta ja Hobbiti leffat. Sormukselle (korille) johtaa kivinen kapea polku. Ja molemmin puolin polkua vaanii syvä rotko örkkeineen lohikäärmeineen (kyineen). Silloin kun olin siellä heittämässä oli hämärä iltapäivä mikä sopivasti loi synkän efektin heittelyyn. Kaiken kruunasi oma hobbittimainen habitukseni, lyhyt ryppyinen ja pullukka.
Sinne haluaisin joskus kisaamaan sillä uskon että mulla kaikki edellytykset tehdä uusi rataennätys heittojen määrässä.
Se ylämäkiväylä olisikohan 10 toi mulle mieleen Taru sormusten herrasta ja Hobbiti leffat. Sormukselle (korille) johtaa kivinen kapea polku. Ja molemmin puolin polkua vaanii syvä rotko örkkeineen lohikäärmeineen (kyineen). Silloin kun olin siellä heittämässä oli hämärä iltapäivä mikä sopivasti loi synkän efektin heittelyyn. Kaiken kruunasi oma hobbittimainen habitukseni, lyhyt ryppyinen ja pullukka.
Sinne haluaisin joskus kisaamaan sillä uskon että mulla kaikki edellytykset tehdä uusi rataennätys heittojen määrässä.
1429
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 27.11.14 - klo:11:50 »
VIIKKORAHA KISA MEIKUSSA
Jotta pääsisin reaaliaikaan tarinoissani niin palataan viimeviikkoon. Toivuttuani Moustache pettymyksestäni alkoi taas löytyä heittely intoa. Treenasin lähinnä lähipeliä, johon rajamäen liikuntapuisto luo oivat puitteet. Toki siellä on erinomaiset mahdollisuudet varsinkin tähän vuoden aikaan harjoitella pituusheittojakin. Kävin viikolla myöskin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa Riihimäen Riutan radalla. Alkuun muutamat normikivat mäntyjen välissä pujottelut, sitten kaksi houkuttelevaa alamäki lennätystä. Sen jälkeen onkin pari väykän tappo ylämäki reikää, pelottavan upeita. Ennen hulppeaa alamäkeä, yksi kiva oikealle kääntyvä. Jyrkästä alamäestä kun selviää, niin varmistetaan väykän kuolema niskalaukauksella uuvuttavalla ylämäki reiällä. Jos kuitenkin on hengissä pysytty, niin ikään kuin palkinnoksi 2-5 oikein mukavaa ja helpohkoa metsäväylää. Kierros päättyikin sitten pitkää, loivaan helpotuksen tuovaan alamäki väylää. Erittäin hauska rata, haluan sinne uudestaan!
Lauantai iltana heräsi halu lähteä Meikkuun haastamaan Ville....tai edes Hartsa ja Sepi! Aamulla auton nokka kohti maalikylää ja sen legendaarista Meilahden frisbeegolf rataa. No Hartsaa ja Seppoa ei sitten näkynytkään, joten vertailu kohteeksi valitsin paikalla olleet Pohjalaisen ja Savolaisen! Mahtavia tyyppejä ja loistavia heittäjiä kaikki tyynni. Ensimmäiseen pooliini kuului kuitenkin minulle tuntemattomia heittäjiä, mutta ei se mitään mukavia kavereita tuntui olevan.
Aloiettiin väylältä 12. Epätasainen kallio höystettynä lumella ja jäällä eivät luoneet parhaita mahdollisia puitteita avausheittoon. Loivaa annukkaa hain, mutta jyrkäksihän se kääntyi. Onnistuin kuitenkin rimpuilemaan par tuloksen, joten pelikirjan ohjeita noudatettu. Kakkos väylän MANDON kaverit ohittivat helposti fore heitolla. No tottahan minäkin koitan...mandon väärältä puolelta ja uusi heitto tiiltä rystyllä pikäksi tuplabogi korttiin. Äkkiä se normiväykkä löytyi! Väylä 14: liukas kallio, nastattomat kengät tuo loistava yhdistelmä. Jalkojen asettelu johonkin, missä ehkä ei olisi niiiin liukasta, kova riuhtaisu ja kiekko matkaan. Mutta ennenkuin kiekko irtosi kädestäni, olin hieman liukastunut ja kiekko osui vatsaan (mahaan) vatsaan (mahaan) ja lensi väpättäen alas kentälle. Sillä hetkellä tajusin (taas kerran) ettei tämä ole mun juttu. Mutta kun piikkikengillä varustettu (Niko?) ystävällisesti haki vanhuksen kiekon alhaalta, niin päätin mennä tiille uudestaan bonus pisteen kera ja merkauttaa tripla bogi. Loputkin 29 väylää meni pitkälti perseelleen, mutta en silti jäänyt viimeiseksi, koska muutama pelaaja denffasi.
Tänään olen jo kokeillut kaikenlaisia putti tekniikoita, mutta taidan pysyä omillani, eli läheltä, kovaa ja ohi!
Jotta pääsisin reaaliaikaan tarinoissani niin palataan viimeviikkoon. Toivuttuani Moustache pettymyksestäni alkoi taas löytyä heittely intoa. Treenasin lähinnä lähipeliä, johon rajamäen liikuntapuisto luo oivat puitteet. Toki siellä on erinomaiset mahdollisuudet varsinkin tähän vuoden aikaan harjoitella pituusheittojakin. Kävin viikolla myöskin kaverini kanssa ensimmäistä kertaa Riihimäen Riutan radalla. Alkuun muutamat normikivat mäntyjen välissä pujottelut, sitten kaksi houkuttelevaa alamäki lennätystä. Sen jälkeen onkin pari väykän tappo ylämäki reikää, pelottavan upeita. Ennen hulppeaa alamäkeä, yksi kiva oikealle kääntyvä. Jyrkästä alamäestä kun selviää, niin varmistetaan väykän kuolema niskalaukauksella uuvuttavalla ylämäki reiällä. Jos kuitenkin on hengissä pysytty, niin ikään kuin palkinnoksi 2-5 oikein mukavaa ja helpohkoa metsäväylää. Kierros päättyikin sitten pitkää, loivaan helpotuksen tuovaan alamäki väylää. Erittäin hauska rata, haluan sinne uudestaan!
Lauantai iltana heräsi halu lähteä Meikkuun haastamaan Ville....tai edes Hartsa ja Sepi! Aamulla auton nokka kohti maalikylää ja sen legendaarista Meilahden frisbeegolf rataa. No Hartsaa ja Seppoa ei sitten näkynytkään, joten vertailu kohteeksi valitsin paikalla olleet Pohjalaisen ja Savolaisen! Mahtavia tyyppejä ja loistavia heittäjiä kaikki tyynni. Ensimmäiseen pooliini kuului kuitenkin minulle tuntemattomia heittäjiä, mutta ei se mitään mukavia kavereita tuntui olevan.
Aloiettiin väylältä 12. Epätasainen kallio höystettynä lumella ja jäällä eivät luoneet parhaita mahdollisia puitteita avausheittoon. Loivaa annukkaa hain, mutta jyrkäksihän se kääntyi. Onnistuin kuitenkin rimpuilemaan par tuloksen, joten pelikirjan ohjeita noudatettu. Kakkos väylän MANDON kaverit ohittivat helposti fore heitolla. No tottahan minäkin koitan...mandon väärältä puolelta ja uusi heitto tiiltä rystyllä pikäksi tuplabogi korttiin. Äkkiä se normiväykkä löytyi! Väylä 14: liukas kallio, nastattomat kengät tuo loistava yhdistelmä. Jalkojen asettelu johonkin, missä ehkä ei olisi niiiin liukasta, kova riuhtaisu ja kiekko matkaan. Mutta ennenkuin kiekko irtosi kädestäni, olin hieman liukastunut ja kiekko osui vatsaan (mahaan) vatsaan (mahaan) ja lensi väpättäen alas kentälle. Sillä hetkellä tajusin (taas kerran) ettei tämä ole mun juttu. Mutta kun piikkikengillä varustettu (Niko?) ystävällisesti haki vanhuksen kiekon alhaalta, niin päätin mennä tiille uudestaan bonus pisteen kera ja merkauttaa tripla bogi. Loputkin 29 väylää meni pitkälti perseelleen, mutta en silti jäänyt viimeiseksi, koska muutama pelaaja denffasi.
Tänään olen jo kokeillut kaikenlaisia putti tekniikoita, mutta taidan pysyä omillani, eli läheltä, kovaa ja ohi!
1430
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 27.11.14 - klo:09:56 »
Hiton Ville! hokasit mun juonen 
aika epätoivoiseksi mennyt tää mun kisapaikan varmistaminen. Mutta voinko nyt luottaa siihen villiinkorttiin ja lukita tän ketjun?
Aasinsiltana tätä voidaan käyttää yhdeksi vastaukseksi Tapanille. Eli kymmenen vuotta sitten pystyi ilmoittautumaan kisaa kuin kisaan paikanpäällä. Ei ollut pelkoa etteikö mukaan mahtunut. Nykyään pitää olla nettiyhteys, nopea ja hyvät ratingit että pääsee kisaamaan, vaikka kisoja on paljon enemmän kuin ennen.
Ja koska mulla ei ole kuin se netti, niin joudun turvautumaan viekkauteen ja vääryyteen
aika epätoivoiseksi mennyt tää mun kisapaikan varmistaminen. Mutta voinko nyt luottaa siihen villiinkorttiin ja lukita tän ketjun?Aasinsiltana tätä voidaan käyttää yhdeksi vastaukseksi Tapanille. Eli kymmenen vuotta sitten pystyi ilmoittautumaan kisaa kuin kisaan paikanpäällä. Ei ollut pelkoa etteikö mukaan mahtunut. Nykyään pitää olla nettiyhteys, nopea ja hyvät ratingit että pääsee kisaamaan, vaikka kisoja on paljon enemmän kuin ennen.
Ja koska mulla ei ole kuin se netti, niin joudun turvautumaan viekkauteen ja vääryyteen
1431
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 26.11.14 - klo:20:18 »
Lisää tuohon Tapanin kysymykseen että jos minulla olisi kykyjä niin parantaisin kaikki Tammisaaren frisbeegolfin isän Dennis Barmannin ja rajamäkeläisen Hannu "katastrofikierros" Rajalan vaivat että he pystyisivät tekemään paluun lajin pariin. Olisi kerrassaan messevää jos iki Batsit Korkalan Pekka ja Pappa Aaltonen olisivat vielä mukana. Ratamestarin päätoimittajaa A-P Korkeamäkeäkin olisi kiva nähdä. Toiveena olisi tietysti että legendat Lindbergin veljekset, Sami Loukko, Tommi Vesala, Harri Jolula, Jussi Meresmaa, Lilli Lindewall, Eppu Parkkinen, Mikko Laakso ja Timo Pursio olisivat vielä aktiivisina kilpakentillä. En ole pitkään aikaan nähnyt myöskään muitaTampereen huippujätkiä!
JNE,JNE paljon on porukkaa lopettanut, mutta vielä meitä vanhoja ja vieläkin vanhempia jääriä on mukana.
JNE,JNE paljon on porukkaa lopettanut, mutta vielä meitä vanhoja ja vieläkin vanhempia jääriä on mukana.
1432
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 26.11.14 - klo:19:44 »
Kiitos Mikko!
Mutta jos luit edellisen tarinan niin vanha parta on jo skalppeerattu
Mutta jos luit edellisen tarinan niin vanha parta on jo skalppeerattu
1433
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 26.11.14 - klo:19:42 »
Moustache open 2014
Kaksi vuotis missioni ensimmäinen kisa kisailtiin Nummelanharjun kunniakkaalla radalla. Etukäteen rataakin haastavammaksi tehtäväksi osoittautui räkäjarrujen kasvattaminen. Tai ei kasvattaminen vaikeaa ollut, mutta niitten kanssa eläminen tuntui vähintääkin oudolta! Koska alkuu vieroksuin kovasti uusia karvojani, päätin kasvattaa myös parran. "isi, sä näytät ihan spurgulta" oli nuorimmaiseni mielipide uudesta lookistani. Vanhempi tyttäreni piti uutta naamaani ihan karseena! Kaikesta kannustuksesta huolimatta ajoin partani päivää ennen viiksi kisaa.
Olin harjoitellut putteja ja draiveja aika paljon ennen kisaa, ja kaiken lisäksi menin edellisenä päivänä harjulle treenaamaan radan useallakin kiekolla. Yrytin selvittää millä kiekolla kunkin väylän heitän. Siellä oli muitakin mm. Keuruulta asti mukavaa ja iloista porukkaa tutustamassa lauantain päänäyttämöön. Oma fiilis senkuin kasvoi!
Lauantai aamuna valmistauduin kisaan hyvällä aamiaisella , venyttelyllä (uskomatonta), ja ajamalla ajoissa kisapaikalle. ¤5 minuuttia ehdin ennen pelaajakokousta lämmitellä pimeällä, sumuisella radalla. Ketjujen kilinöistä päätellen en ollut yksin. Fiilis oli mitä parhain, vaikka automatkalla tullut viesti Hämiksen pois jäännistä harmittikin. Tunsin kuitenkin olevani enemmän kuin valmis kohtaamaan Villen, Matin ja kumppanit.
Kisan TD oli viettänyt edellisen illan Ismo Leikolan keikalla, ja sen huomasi pelaajakokouksen juonnosta. Arin sanelu luukku suolsi hyvää läppää siihen malliin että rento, hyvä fiilis valtasi varmasti kaikkien kilpailijoiden mielen. Hyvän mielen, kova kisa hyvän asian puolesta!
Poolini aloitti väylältä 9. Jackall käteen, rento mutta tarkka heitto korin juureen, ja pirkkoa korttiin. Niin luki uuden uutukaisen pelikirjani ensimmäisellä sivulla. Todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta: Jackall käteen, hampaat irveessä väkinäinen kiskaisu oikealle pöpelikköön. Loistavaa! tätäkö varten tein kaikki viimeisen päälle viimeistelyt. Venyin kuitenkin bogiin, ja päätin aloittaa kisan uudestaan. Väylät 10 - 13 heitin vaivattomasti pariin. Väylä 14 on ollut minulle aina ONGELMA! Taas kerran päätin heittää suoran heiton mutkaan. Matolla sain kuitenkin päähäni pistää hieman annukkaa, päästäkseni muka lähemmäksi koria. No kiekkohan kääntyikin heti MANDO puun jälkeen oikealle metsään. Ja siinä vaiheessa loppui pelikirjan lukeminen. Kuvittelin että kun otan Hirven kouraan niin enköhän ton metsän läpi heitolla parilla selviä. Ei muutakuin Hirvi käteen, aivot narikkaan ja silmät kiinni! Ja olisivat saaneet pysyäkin kiinni, sillä siinä heitettiin sitten muutama muukin heitto ennenkuin odottamiseen kyllästyneet pelikaverini pääsivät seuraavalle väylälle.
Väylältä 15 vaivaton bogi. Kuudellatoista avaus kuusi metriä ylöspäin hiekkaseinään. Siitä sitten juoksuhiekalta kakkosheitto oikealle pöpelikköön, mutta jo kolmannella olin siinä aukossa. Seuraava heitto oikealle puitten sekaan, sieltä loistava lähestyminen korin ohi alas parkkipaikan tuntumaan jne. Ja koska 17 ja 18 oli samanmoista rämpimistä, alkoi lounaan odottelu. Loppukierros olikin sitten pakkopullaa...enkä tiedä naurattiko se edes poolikavereitani.
Hyvän lounaan ja Alenin Matin kanssa käydyn henkevän keskustelun jälkeen toiselle, ehkä kaikki anteeksi antavalle kierrokselle. Aluksi heitinkin kuin nuori Jumala, ja tunnelma kohosi ...kunnes kohtasin vitos väylän. En kiusaa teitä jälkipelillä tämän enempää, mutta tällä kertaa ainakin aidosti nauratin pooli kavereitani. Oman nauruni aitoudesta en mene takuuseen!
Loppu olikin sitten mitä oli. Voitin kuitenkin yhden sarjalaiseni, mukavan garndmasterin Haminasta ( vaikka ManU fani onkin). Tosin voittoni perustui siihen että hän oli ensimmäisellä kierroksella lyönnyt heittokätensä männyn runkoon niin kovaa, että joutui pelasi rystyset verissä ja turvoksissa loppukisan.
Kisa oli erittäin hieno. Mutta valehtelisin jos väittäisin etten ollut hyvin pettynyt suoritukseeni....jälleen kerran!
Mutta jo seuraavana päivänä päätin että ei muutakuin treeniä, ja ryhdikkäästi kohti uusia pettymyksiä!
Kaksi vuotis missioni ensimmäinen kisa kisailtiin Nummelanharjun kunniakkaalla radalla. Etukäteen rataakin haastavammaksi tehtäväksi osoittautui räkäjarrujen kasvattaminen. Tai ei kasvattaminen vaikeaa ollut, mutta niitten kanssa eläminen tuntui vähintääkin oudolta! Koska alkuu vieroksuin kovasti uusia karvojani, päätin kasvattaa myös parran. "isi, sä näytät ihan spurgulta" oli nuorimmaiseni mielipide uudesta lookistani. Vanhempi tyttäreni piti uutta naamaani ihan karseena! Kaikesta kannustuksesta huolimatta ajoin partani päivää ennen viiksi kisaa.
Olin harjoitellut putteja ja draiveja aika paljon ennen kisaa, ja kaiken lisäksi menin edellisenä päivänä harjulle treenaamaan radan useallakin kiekolla. Yrytin selvittää millä kiekolla kunkin väylän heitän. Siellä oli muitakin mm. Keuruulta asti mukavaa ja iloista porukkaa tutustamassa lauantain päänäyttämöön. Oma fiilis senkuin kasvoi!
Lauantai aamuna valmistauduin kisaan hyvällä aamiaisella , venyttelyllä (uskomatonta), ja ajamalla ajoissa kisapaikalle. ¤5 minuuttia ehdin ennen pelaajakokousta lämmitellä pimeällä, sumuisella radalla. Ketjujen kilinöistä päätellen en ollut yksin. Fiilis oli mitä parhain, vaikka automatkalla tullut viesti Hämiksen pois jäännistä harmittikin. Tunsin kuitenkin olevani enemmän kuin valmis kohtaamaan Villen, Matin ja kumppanit.
Kisan TD oli viettänyt edellisen illan Ismo Leikolan keikalla, ja sen huomasi pelaajakokouksen juonnosta. Arin sanelu luukku suolsi hyvää läppää siihen malliin että rento, hyvä fiilis valtasi varmasti kaikkien kilpailijoiden mielen. Hyvän mielen, kova kisa hyvän asian puolesta!
Poolini aloitti väylältä 9. Jackall käteen, rento mutta tarkka heitto korin juureen, ja pirkkoa korttiin. Niin luki uuden uutukaisen pelikirjani ensimmäisellä sivulla. Todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta: Jackall käteen, hampaat irveessä väkinäinen kiskaisu oikealle pöpelikköön. Loistavaa! tätäkö varten tein kaikki viimeisen päälle viimeistelyt. Venyin kuitenkin bogiin, ja päätin aloittaa kisan uudestaan. Väylät 10 - 13 heitin vaivattomasti pariin. Väylä 14 on ollut minulle aina ONGELMA! Taas kerran päätin heittää suoran heiton mutkaan. Matolla sain kuitenkin päähäni pistää hieman annukkaa, päästäkseni muka lähemmäksi koria. No kiekkohan kääntyikin heti MANDO puun jälkeen oikealle metsään. Ja siinä vaiheessa loppui pelikirjan lukeminen. Kuvittelin että kun otan Hirven kouraan niin enköhän ton metsän läpi heitolla parilla selviä. Ei muutakuin Hirvi käteen, aivot narikkaan ja silmät kiinni! Ja olisivat saaneet pysyäkin kiinni, sillä siinä heitettiin sitten muutama muukin heitto ennenkuin odottamiseen kyllästyneet pelikaverini pääsivät seuraavalle väylälle.
Väylältä 15 vaivaton bogi. Kuudellatoista avaus kuusi metriä ylöspäin hiekkaseinään. Siitä sitten juoksuhiekalta kakkosheitto oikealle pöpelikköön, mutta jo kolmannella olin siinä aukossa. Seuraava heitto oikealle puitten sekaan, sieltä loistava lähestyminen korin ohi alas parkkipaikan tuntumaan jne. Ja koska 17 ja 18 oli samanmoista rämpimistä, alkoi lounaan odottelu. Loppukierros olikin sitten pakkopullaa...enkä tiedä naurattiko se edes poolikavereitani.
Hyvän lounaan ja Alenin Matin kanssa käydyn henkevän keskustelun jälkeen toiselle, ehkä kaikki anteeksi antavalle kierrokselle. Aluksi heitinkin kuin nuori Jumala, ja tunnelma kohosi ...kunnes kohtasin vitos väylän. En kiusaa teitä jälkipelillä tämän enempää, mutta tällä kertaa ainakin aidosti nauratin pooli kavereitani. Oman nauruni aitoudesta en mene takuuseen!
Loppu olikin sitten mitä oli. Voitin kuitenkin yhden sarjalaiseni, mukavan garndmasterin Haminasta ( vaikka ManU fani onkin). Tosin voittoni perustui siihen että hän oli ensimmäisellä kierroksella lyönnyt heittokätensä männyn runkoon niin kovaa, että joutui pelasi rystyset verissä ja turvoksissa loppukisan.
Kisa oli erittäin hieno. Mutta valehtelisin jos väittäisin etten ollut hyvin pettynyt suoritukseeni....jälleen kerran!
Mutta jo seuraavana päivänä päätin että ei muutakuin treeniä, ja ryhdikkäästi kohti uusia pettymyksiä!
1434
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 26.11.14 - klo:18:32 »
Terve vaan!
Kuuluisaa väykkää ei olekaan...ainakaan Nurmijärvellä! Mutta olet oikeassa ettei Nurmijärvellä ole tällä hetkellä toimivaa seuraa. aikoinani olin perustamassa sellaista, ja DGC Bats oli aika toimiva ja menestyvä pikkuseura.
Mutta koska en viime vuosina ole ehtinyt erinnäisistä syistä hoitaa puh.joht hommia kunnolla on seura ajautunut hunningolle. En ala tässä enempää sitä asiaa ruotimaan, mutta mielelläni keskustelisin siitä. Tällä hetkellä kilpailevat pelaajamme edustavat kuka mitäkin seuraa, minä kunniakasta Nummelan frisbeeseuraa.
Kiitos mielenkiinnosta!
Kuuluisaa väykkää ei olekaan...ainakaan Nurmijärvellä! Mutta olet oikeassa ettei Nurmijärvellä ole tällä hetkellä toimivaa seuraa. aikoinani olin perustamassa sellaista, ja DGC Bats oli aika toimiva ja menestyvä pikkuseura.
Mutta koska en viime vuosina ole ehtinyt erinnäisistä syistä hoitaa puh.joht hommia kunnolla on seura ajautunut hunningolle. En ala tässä enempää sitä asiaa ruotimaan, mutta mielelläni keskustelisin siitä. Tällä hetkellä kilpailevat pelaajamme edustavat kuka mitäkin seuraa, minä kunniakasta Nummelan frisbeeseuraa.
Kiitos mielenkiinnosta!
1435
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 26.11.14 - klo:15:20 »
Ne oli hienot kisat kaikenkaikkiaan. Paitsi kova ukkonen keskeytti meidän Nokian kierroksen, juuri kun olin aloittanut mahti nousun.
Sain hommattua seuramme edustajille kisapaidat sponsoroituna. EM-kisa statuksella sain itselleni sponsorit mitkä maksoivat osallistumis maksuni, ruoka ja hotelli kulut. Sain viikoksi auton bensoineen
Oli hauskaa kun lähdin hotellilta radalle kisapaita päällä missä oli Suomen lippu ja teksti Finland, niin aulassa istunut pikkutyttö sanoi äidilleen " katso äiti, maajoukkue urheilija" vähäks mä leijuin!
Sain muuten silloin yhden Itävaltalais pariskunnan ostamaan Edu Kettusen levyn.
Sain hommattua seuramme edustajille kisapaidat sponsoroituna. EM-kisa statuksella sain itselleni sponsorit mitkä maksoivat osallistumis maksuni, ruoka ja hotelli kulut. Sain viikoksi auton bensoineen
Oli hauskaa kun lähdin hotellilta radalle kisapaita päällä missä oli Suomen lippu ja teksti Finland, niin aulassa istunut pikkutyttö sanoi äidilleen " katso äiti, maajoukkue urheilija" vähäks mä leijuin!Sain muuten silloin yhden Itävaltalais pariskunnan ostamaan Edu Kettusen levyn.
1436
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 26.11.14 - klo:13:43 »
Kiitos kannustuksesta ja vinkinstä!
Alku tekstistäni sait ehkä kuvan että olen come backki pappa! Olen kuitenkin ollut kuvioissa mukana jollain tavalla kaikki nämä vuodet. En siis ole kokonaan vieraantunut lajista. Tosin heittojeni perusteella näin voisi kuitenkin kuvitella.
En tähän hätään osaa sanoa nimiä. No todellinen laji legenda Juha "Hämis" Nieminen oli vuoden pari poissa kuvioista, mutta onneksi Hämis on taas kuvioissa mukana! Olisihan aika legendaarista jos Holle Holopainen ilmaantuisi takaisin radoille väykän tappo kiekkoineen.
Onko scene muuttunut sitten milleniumin? Mun mielestä aika paljonkin. Vielä kymmenen vuotta sitten SM kilpailuja myöten kaikki tunsivat toisensa. Samat naamat kiersivät kisoja ympäri Suomea. Kisa radoissa ja järjestelyissä oli paljon taso eroja, mutta niissä oli erittäin lämmin ja rento fiilis. Nykyään laji on muuttunut kilpailujen osalta huomattavasti "ammattilaisemmiksi"
Kiekot ja muut välineet ovat kehittyneet ja niitä on helpompi saada kuin ennen.
Tietysti pelaajia on miljoona kertaa enemmän, enkä nykyään tunne kisoissa juuri ketään.
Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin paremmalla ajalla!
ja vinkinstä!Alku tekstistäni sait ehkä kuvan että olen come backki pappa! Olen kuitenkin ollut kuvioissa mukana jollain tavalla kaikki nämä vuodet. En siis ole kokonaan vieraantunut lajista. Tosin heittojeni perusteella näin voisi kuitenkin kuvitella.
En tähän hätään osaa sanoa nimiä. No todellinen laji legenda Juha "Hämis" Nieminen oli vuoden pari poissa kuvioista, mutta onneksi Hämis on taas kuvioissa mukana! Olisihan aika legendaarista jos Holle Holopainen ilmaantuisi takaisin radoille väykän tappo kiekkoineen.
Onko scene muuttunut sitten milleniumin? Mun mielestä aika paljonkin. Vielä kymmenen vuotta sitten SM kilpailuja myöten kaikki tunsivat toisensa. Samat naamat kiersivät kisoja ympäri Suomea. Kisa radoissa ja järjestelyissä oli paljon taso eroja, mutta niissä oli erittäin lämmin ja rento fiilis. Nykyään laji on muuttunut kilpailujen osalta huomattavasti "ammattilaisemmiksi"
Kiekot ja muut välineet ovat kehittyneet ja niitä on helpompi saada kuin ennen.
Tietysti pelaajia on miljoona kertaa enemmän, enkä nykyään tunne kisoissa juuri ketään.
Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin paremmalla ajalla!
1437
Treenipäiväkirjat / KOHTI IKÄMIESLUOKKIA JA NIIDEN YLI
« on: 26.11.14 - klo:11:43 »
Jaanin huikea avautuminen. Arin paljastukset TD;n näkökulmasta ja Essin nais/ aloittelija blogin seuraaminen herätti vastustamattoman halun kertoa keskitasoa huomattavasti kokeneemman mutta huonomman pelaajan kehityskulun syksystä 2014 syksyyn 2016. Unelmana olla Nummelan Syysmyrsky 2016 grandmaster sarjan kärjessä. Pidetäänkö kisaa silloin, mahdunko mukaan, harrastanko lajia silloin enää, olenko hengissä? mutta tähtäin on kuitenkin voittaa se kisa.
Kerron ensin lähtökohdat tähän mahdollisesti 2 vuotta kestävään jatkokertomukseen. Kuulun nyky pelaajistossa varmaankin jonkislaiseen puolikonkari osastoon. Olenhan saanut pelaajana kokea mm. Seppo Nieminen Classicit Suomenlinnassa, Tampereen Midsummer discgolf festivaalit , Wasa Openin poreallas kisat, Nurmijärvi discgolf experiencet ja ensimmäiset Staminat. Olen pelannut myös Suomen ensimmäisissä lajin EM- kisoissa, ja tutustunut myös tausta työhön liiton hallituksessa. Olen myös niitten onnellisten joukossa joille Posti toi kotiin asti mahtavan RATAMESTARI lehden! OI NIITÄ AIKOJA!
Kaikki edellämainitut tapahtuivat frisbee "urani"aktiivisinpana ajanjaksona 1998- 2006. Sen jälkeen on ajan käyttöni lajiin vähentynyt vuosi vuodelta. Harjoittelu loppui kokonaan, ja kilpailutkin jäivät vähiin ja niissä vähissä tulokset ovat olleet lähinnä surku hupaisia. Mutta menneeen kesän aikana innostukseni heittelyä kohtaan on herännyt uudestaan. Ja nyt syksyllä olen kokenut jopa alkuaikojeni kiekko kiimaa, (ehkä vähän tuhma...en tiedä!)
Loppukesän ja syksyn aikana olen heittellyt kiekkoa enemmän kuin moneen vuoteen. Olen säätänyt bägin sisältöä moneen kertaan, opetellut uuden tekniikan vauhdin ottoon, luonnut jonkinlaista pelikirjaa tuleviin kisoihin jne.
Tässä ketjussa pääsette halutessanne seuraamaan pystyykö tämän hetken todennäköisesti Suomen huonoin Grandmaster pelaaja lunastamaan kahdessa vuodessa itsellen tehdyn lupauksen/ tavoitteen nousta ykköspooliin omassa ikäluokassaan Suomen mittapuussa. Pehmeet touhuu!
Kirjoittelen tänne silloin kun siltä tuntuu ja aikaa riittää. Tulen avautumaan harjoittelustani ja kilpailuistani. Tarinani rönsyilevät varmasti myös "vanhoista ajoista nykypäivään frisbeegolfin värikkäässä maailmassa. Tulette lukemaan rehellistä mutta huonosti artikuloitua teksitiä missä varmasti vilisee myös ihmisten nimiä. Toivottavasti en ketään loukkaa, sillä se ei ole tarkoitukseni.
Minulla on tässä ns. oma lehmä ojassa....kuvittelen että jos näin julkisesti asetun naurun alaiseksi niin se motivoisi minut aktiivisempaan harjoitteluun ja parempiin kisa suorituksiin. Ja toivottavasti saan hyviä vinkkejä matkan varrella päästääkseni tavoitteeseni Eli saa opastaa ja esittää kysymyksiä! Ja ennenkaikkea saa lukea muttei oo pakko!
Projektin jo alettua olen kisaillut jo kaksi kertaa niistä myöhemmin lisää.
-väykkä-
Kerron ensin lähtökohdat tähän mahdollisesti 2 vuotta kestävään jatkokertomukseen. Kuulun nyky pelaajistossa varmaankin jonkislaiseen puolikonkari osastoon. Olenhan saanut pelaajana kokea mm. Seppo Nieminen Classicit Suomenlinnassa, Tampereen Midsummer discgolf festivaalit , Wasa Openin poreallas kisat, Nurmijärvi discgolf experiencet ja ensimmäiset Staminat. Olen pelannut myös Suomen ensimmäisissä lajin EM- kisoissa, ja tutustunut myös tausta työhön liiton hallituksessa. Olen myös niitten onnellisten joukossa joille Posti toi kotiin asti mahtavan RATAMESTARI lehden! OI NIITÄ AIKOJA!
Kaikki edellämainitut tapahtuivat frisbee "urani"aktiivisinpana ajanjaksona 1998- 2006. Sen jälkeen on ajan käyttöni lajiin vähentynyt vuosi vuodelta. Harjoittelu loppui kokonaan, ja kilpailutkin jäivät vähiin ja niissä vähissä tulokset ovat olleet lähinnä surku hupaisia. Mutta menneeen kesän aikana innostukseni heittelyä kohtaan on herännyt uudestaan. Ja nyt syksyllä olen kokenut jopa alkuaikojeni kiekko kiimaa, (ehkä vähän tuhma...en tiedä!)
Loppukesän ja syksyn aikana olen heittellyt kiekkoa enemmän kuin moneen vuoteen. Olen säätänyt bägin sisältöä moneen kertaan, opetellut uuden tekniikan vauhdin ottoon, luonnut jonkinlaista pelikirjaa tuleviin kisoihin jne.
Tässä ketjussa pääsette halutessanne seuraamaan pystyykö tämän hetken todennäköisesti Suomen huonoin Grandmaster pelaaja lunastamaan kahdessa vuodessa itsellen tehdyn lupauksen/ tavoitteen nousta ykköspooliin omassa ikäluokassaan Suomen mittapuussa. Pehmeet touhuu!
Kirjoittelen tänne silloin kun siltä tuntuu ja aikaa riittää. Tulen avautumaan harjoittelustani ja kilpailuistani. Tarinani rönsyilevät varmasti myös "vanhoista ajoista nykypäivään frisbeegolfin värikkäässä maailmassa. Tulette lukemaan rehellistä mutta huonosti artikuloitua teksitiä missä varmasti vilisee myös ihmisten nimiä. Toivottavasti en ketään loukkaa, sillä se ei ole tarkoitukseni.
Minulla on tässä ns. oma lehmä ojassa....kuvittelen että jos näin julkisesti asetun naurun alaiseksi niin se motivoisi minut aktiivisempaan harjoitteluun ja parempiin kisa suorituksiin. Ja toivottavasti saan hyviä vinkkejä matkan varrella päästääkseni tavoitteeseni
Eli saa opastaa ja esittää kysymyksiä! Ja ennenkaikkea saa lukea muttei oo pakko!Projektin jo alettua olen kisaillut jo kaksi kertaa niistä myöhemmin lisää.
-väykkä-
1438
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 10.11.14 - klo:07:45 »
Tervehdys!
Eilen vasta törmäsin tähän "naruun". Jaani on avautunut oikein kunnolla,aika huimaa tarinaa. Kun kesällä kutsuin Jaanin Nurmigolfin kutsukilpailuun, niin kerroit pitäväsi välivuotta, mutta lupasit silti harkita osallistumista. Ilokseni osallistuit tapahtumaan, mutta enpä tajunnut kuinka vakava syy oli empimisesi taustalla. Tekstejäsi luettujani ymmärrän nyt että vaati varmaan aika paljon lähteä silloin mukaan.
Tsemiä vaan ja toivottavasti löydät peli ilon uudestaan! Ja vaikka frisbeegolf on mahtava laji, niin ei se kuitenkaan ole maailman tärkeintä.
T.-väykkä -
Eilen vasta törmäsin tähän "naruun". Jaani on avautunut oikein kunnolla,aika huimaa tarinaa. Kun kesällä kutsuin Jaanin Nurmigolfin kutsukilpailuun, niin kerroit pitäväsi välivuotta, mutta lupasit silti harkita osallistumista. Ilokseni osallistuit tapahtumaan, mutta enpä tajunnut kuinka vakava syy oli empimisesi taustalla. Tekstejäsi luettujani ymmärrän nyt että vaati varmaan aika paljon lähteä silloin mukaan.
Tsemiä vaan ja toivottavasti löydät peli ilon uudestaan! Ja vaikka frisbeegolf on mahtava laji, niin ei se kuitenkaan ole maailman tärkeintä.
T.-väykkä -