Frisbeegolf-forum.fi

Show Posts

This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.


Topics - Hormoni

Pages: [1]
1
Eli ostetaan hävitettyjen tilalle:

-Käytetty(jä) Sexton Glow Firebird, ensisijaisesti 2015 malli, mutta voi tarjota uudempaakin. :) Lisäoptiona jos jollain tälläisiä uudempia pinkkeinä tai sinne päin olevalla värityksellä, voidaan vaihtaa sini/turkoosi/harmaa tms, näitä löytyy melkeen 10 kpl. :)

-Lisäksi hakattuja Star Dessuja ja Bosseja, pinkki/valkoinen ~170g.
-Käytettyjä Champion (tai reilusti kuluneita Star) Thuderbirdejä, nyt käy vaan pinkit ~170g.

2
On huono olla... Olen ollut työkavereiden kanssa taas Helsingin yöelämässä riekkumassa ihan siihen vihonviimeiseen pilkkuun asti. Pitsasetä on tuonut jälleen kohtuulliseksi kokemaani korvausta vastaan Iskenderkebabin ja suosikkiräiskäleeni auttamaan selviytymistaistelussa.

Levoton olo päässä, vatsassa ja raajoissa tekee sohvalla makaamisestakin vastenmielistä. TV ei sunnuntaiaamupäivänä tapansa mukaisesti tarjoa mitään, joten lukemattomien vartin torkkujen välissä surffailen kanavia aivojen paikkaillessa hermomyrkkyjen eilen tekemiä tuhoja. Sitten kanavavalitsin pysähtyy moneksi minuutiksi Ylen kakkoskanavalle. Aivosähkökäyrissä näkyy jotain elämää. Outo, minulle tuntematon laji saa heti kiinnostuksen heräämään, katson lähetyksen loppuun saaden selville lajin olevan frisbeegolfia ja ilmeisesti siitä jokin isompi kilpailu. On vuosi 2013, päivämäärä jotankuinkin 24. heinäkuuta. Olen saanut ensikosketuksen lajiin.


Seuraavalla viikolla kytemään jääneen ajatuksen lisäksi saan selville, että työkaverini ovat käyneet vain viikkoa paria aikaisemmin heittämässä näitä frisbeekiekkoja jollain radalla. Töiden jälkeen Mikonkadun Intersportiin, kakkoskerroksesta löytyykin hyllylinen eri värisiä kiekkoja. Ne eivät näytä lainkaan kesäkopittelussa käyttämältämme liitolautaselta. Lueskelen hyllyihin liimattuja opaskylttejä ja hiplailen lähes jokaista kiekkoa kaupassa. Päädyn ostamaan jokaista kiekkotyyppiä yhden, jotta voisin kokeilla, mikä niistä sopii parhaiten minulle. Mukaan lähtevät Discmanian Maniac, Leon MD2, C-FD ja Innovan Dominator.

Pari päivää tästä lähtevät työkaverini taas radalle ja päätän änkeä mukaan. Työpäivän aikana pääsemme jo pientä henkistä sodankäyntiä harrastamaan ja luomaan herkullisia ennakoasetelmia. Yritän haastaa 7 vuotta lajia harrastaneen sadasta eurosta, sillä olenhan ollu melko kurko sitä rantafrisbeetä heittämään. Haaste ei saa vastakaikua, jälkikäteen ajatellen onneksi. Iltapäivällä saapuessamme Kivikkoon, avautuu silmilleni valtava liikuntapuisto, jota en ole vaivautunut ikinä tarkistamaaan, vaikka asun kymmenen minuutin kävelymatkan päässä.

Pelaamisesta en juurikaan muista mitään, paitsi että lähes kaikki heitot heitetään, tietenkin, nopeimmalla kiekolla. Kierrostulos on +24 ja olen aidosti yllättynyt, että en voittanut. Tai tullut toiseksi, tai kolmanneksi...

Lapsellinen, kilpailunhaluinen, voittamisesta mielihyvää saava, nöyryytetty, päättäväinen ja kostonhaluinen uusi harrastaja etsii seuraavana parina päivänä, tietysti salaa muilta, opasvideoita netistä. Tappio ei voi toistua...


Loppukesä ja syksy 2013 menee pari kertaa viikossa heitellen, kierrostulokset paranevat melko nopeasti ja Kivikon pelaaminen Par-lukemaan on ensilumien saavuttua monta kertaa todella lähellä. Kierroksilla kulkee, ainakin perjantaisin, monesti olutta useampi tölkki, kuin säkissä on kiekkoja. Ratavierailut Taliin ja Hankoon tekevät kukonpojasta taas ainakin pariksi tunniksi hieman nöyremmän harrastajan. Talissa näemme myös maagisen taitavia heittäjiä. Vaivihkaa suoritettu teollisuusvakoilu heittovälineiden suhteen aiheuttaa uusia ostosreissuja urheilukauppoihin ja lopulta myös Talin radan vieressä olevaan kiekkokauppaan. Ensimmäinen kerta nuhjuisen talon kellarikerrokseen astuessa on todella jännittynyt. Shoppailukierros siellä on hyödytön, mukaan tarttuu kiekkoja enemmän ulkonäön kuin minulle hepreaa edustavien lentonumeroiden mukaan. Driveri on driveri, sillä ne parhaat kaaret tulevat, sillai kai!



Alkuesittelyn rönsyillessä näin vallattomasti, kiristetään hieman tahtia. Talvella heittely on todella satunnaista, pari rundia taitaa mennä. Keväällä lumien poistuttua homma lähtee taas käyntiin ja tuttu noin kymmenen hengen porukka alkaa kiertämään ratoja ilman suurempia suunnitelmia. Nujerran päävastustajani aina silloin tällöin ja tästä koettu mielihyvä lisää intoa kehittyä. Kivikossa on päästy miinukselle ja itseluottamus omiin taitoihin on luvattoman korkea. Kivikossa törmäämme kesällä monesti samoihin tyyppeihin, joiden kanssa pääsemme heittämään ja näkemään taas uusia ulottuvuuksia pelissä. Draivit ovat merkittävästi pidempiä kun kellään meistä. Nämä mukavat herrat ovat myöhemmin nykyisen seurani, Disc Golf Vikingsin vakiokasvoja.

Minut saadaan taivuteltua viikkokisoihin. Perussäännöt ovat hallussa, mutta markkerista tai tälläisistä turhista hifistelyistä en ole kuullukaan. Ensimmäinen kisa jännittää niin paljon, että meinaan kääntyä kannoillani sitä rumaa konttia lähestyessäni. Alkuvalmisteluiden jälkeen tulokas lähetetään väylälle 14 kolmen tuntemattoman kaiffarin kera. Tunnelma on kaikkea muuta kuin lämmin, vastaanottavainen tai aloittelijaa muutenkaan osallistumaan kannustava. Kierrän kierroksen oikeastaan yksin, muut toisensa tuntevat pelaajat kävelevät omassa joukossaan eivätkä puhu kierroksen aikana väylätuloksia lukuunottamatta oikein mitään, ainakaan minulle. Tulos on sinänsä jännitysleveleihin nähden ihan ok, +4. Mietin kisan jälkeen ja vielä tulevina päivinä kisailun jatkamisen mielekkyyttä masentavan ensikosketuksen jälkeen. Onneksi päätän vielä antaa hommalle toisen sauman, seuraava kokemus onkin täysin eri ääripäästä. Saan neuvoja, kannustusta, kuulen kokeneempien pelaajien höpöttelyä ja tarinoita... Nyt tämä vonkale on nielaissut syötin niin syvälle, että paluuta ei enää ole.

Loppukesä menee lajista nauttien, laji syö aikaa kaikelta muulta koko ajan enemmän. Tapaamani ihmiset alkavat olemaan myös koko ajan enemmän näitä samanhenkisiä pelureita. Kun heittäminen, kiekot, uudet radat, omat ennätykset ja romahdukset pyörivät jatkuvasti mielessä, on niitä pakko päästä purkamaan jollekin.

Syksyllä innostun vielä ottamaan paria kisaa varten b-lisenssin. Mitään varsinaista, tai ainakaan systemaattista ja tehokasta harjoittelua ei tapahdu. Näin alkuvaiheessa vielä kierretyt kierrokset ja satunnaiset puolen tunnin puttisessiot tuntuvat riittämään kehittymiseen. Talvella käydään heittelemässä ja otankin heti vuoden alkuun A-lisenssin ja säntään loskaiseen, jäiseen ja tuuliseen Kivikkoon into pinkeänä aloittamaan ensimmäisen oikean kisakauteni. Kausi sujuu vaihtelevissa merkeissä, on onnistumisia ja niitä tasapainottamaan tukku heikompia hetkiä. Edelleen innostus lajin sosiaaliseen puoleen vetää ainoastaan kiertämään ratoja, heitto- tai puttitreenit puuttuvat lukujärjestyksestä lähes kokonaan.



Nyt laitan tähän mietteitä nykyhetkestä, tekstivyöryn jälkeen vaihdetaan hieman formaattia.

Plussat:
-Ulkona liikkuminen
-(Friba)ihmiset
-Onnistuneet suoritukset, ne hetket kun heittämäsi kiekko tekee täydellisesti saman, kun olet vain hetkeä aiemmin mieleesi piirtänyt
-Kilpaileminen
-Seuratoiminta, sieltä löytyneet huikeat tyypit (Kiitokset kaikille Disc Golf Vikingsien jäsenille ja puuhamiehille/naisille)
-Välineet (tämä on kallis plussa :P)

Miinukset
-Halu kehittyä ja halu pärjätä, mutta silti täysin olematon panostaminen heittoharjoitteluun. Vaikka en sitä vielä ehkä haluaisi myöntää, olisi peruskunnon parantaminen myös todella tärkeää, varsinkin talvikausi pitäisi hyödyntää tällä osastolla. Jo pelkästään se tilanne, että koko hyvän heittokauden (huhti-loka?) pystyisi heittämään täysipainoisesti ilman selkäjumeja ja muita laiskuudesta kumpuavia ongelmia, olisi kriittistä.
-En tiedä varsinaisesi kuuluuko tämä edes miinuslistaan, mutta heittohalujen ollessa päällä ei oikeen mikään muu tunnu kiinnostavan tai mistään muusta asiasta ei saa samanlaista hyvänolonryöppyä. Lajin ulkopuoliset ihmisten tapaaminen tuntuu ajoittain jopa hölmöltä, muu vapaa-ajan tekeminen (toki myös päivätyö) tuntuu olevan hukkaan heitettyä, kallisarvoista heittoaikaa.

Olkoon tämä nyt ensimmäinen postaus.
Taidan tähän perään vielä iskeä näppäimistön jo valmiiksi hehkuessa punaisena kuusisormijärjestelmän pahoinpitelystä, (tietenkin erittäin kompaktin ;D ) raportin kauden etuajassa avanneesta Meikun talvikisasta..

Edit. Yritän lisäillä kaikkiin päivityksiin kuvan, jos vaan kätköistä löytyy. Tämä tiettyy hidastaa ja hankaloittaa kännykkäkäyttöä.

Mielipiteeni talvifribailusta

3
Frisbeemarkkinat / O: C-PD2, G*/Star Valkyrie, Z Nuke [HKI]
« on: 20.08.14 - klo:10:08 »
-Discraft Z Nuke, paino mielellään 165-170

-C-line PD2

-Innova GStar Valkyrie, myös Star-muovilla käy

Optimina ovat noutokaupat pk-seudulla tai tapaaminen lähiradoilla. Mikäli tarjoat postitse, katso ettei kiekko ole samoissa hinnoissa, kuin esim. Frisbeepointista hakemalla. :)

Tarjoa tähän tai yyveellä hintapyynnin kera.

Pages: [1]