Frisbeegolf-forum.fi

Show Posts

This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.


Messages - Jatama

Pages: [1] 2 3 ... 54
1
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 08.10.15 - klo:14:21 »
Foorumikirjoittelu on välillä hankalaa.

En tiedä onko näin, mutta kirjoituksistasi jää käsitys, että tätä OPEN buffausta ja arvostuksen nostoa toivoisit olevan joka ikisessä SFL kisassa mitä järjestetään. Itse taas esim. Oulun seudulla missä kisoja on paljon, näen tuon PRO-luokan usemmassakin kisassa tarpeelliseksi vain siksi, että sitä yli MA2 reitattua kuitenkin suht matalalla reitinigllä olevaa PRO-pelaajaa (kansalliseen kärkeen tai PDGA:n minimisuositukseen verrattuna) on sen verta paljon, että heidänkin on kiva päästä pelaamaan, suurin osa tuosta porukasta ei kuitenkaan isoimpia kisoja kierrä, käyvät ehkä 1-2 pro-tour-kisassa, pyrkivät sm-kisoihin jne. (pieni osa varmasti kaiken mahdollisen ison kisan).
Tuota ratkaisisi jo paljon AM1 sarjan käyttö pros playing am -mahdollisuuden kanssa. Esimerkiksi Virpiniemi Open olisi hyvin voitu järjestää näin, yksikään osallistuja ei olisi jäänyt rannalle, erityisesti kun samaan aikaan suomessa oli kaksi muuta MPO sarjan sisältävää kisaa ja ruotsissa pelattiin Skandinavian open, jossa se kansallinen kärki joka tapauksessa oli. Ja en tiedä, mutta osallistujiakin olisi ehkä ollut enempi, jos luokkia olisi ollut enempi.

En tarkoita, että mitään luokkia pitäisi vähentää kisoista pois ja pakottaa pelaajia pelaamaan ylemmissä sarjoissa. Tästä ollaan yhtämieltä (kuten myös siitä, että ei amatöörien osallistumismaksuja pitäisi openiin ohjata). Tarkoitan tässä sitä, että jonkin sortin muutoksilla pitäisi nämä suuret massat saada näkemään open enemmän sellaisena sarjana minne halutaan todella kisaamaan eikä niin päin, että sinne lähteminen on todella ison kynnyksen takana, koska palkinnot ovat "mahdottomia saavuttaa" (tai miten sen nyt taas ilmaisisi). Kuten mainitsinkin, niin itse pelasin amatöörinä pelkästään avointa kaudella 2014 vaikka tiesin, että siellä palkinnoille tuskin tulen pääsemään. Ajattelin kuitenkin niin päin, että siellä pelaaminen kehittää minua pelaajana nopeammin kuin amatöörisarjassa.

Itse näen, että tällä hetkellä tilanne esim. MA2-sarjassa on niin loistava, että se jopa houkuttaa pelaajia jäämään ko. sarjaan ennemmin kuin tavoittelemaan nousua seuraavalle tasolle, pyrkimään paremmaksi. Tämäkin voi olla hyvin paikallinen "näkemys", kuten Tapanotekin jo viittasi. En tiedä miten etelämmässä yleisesti asia mielletään.

Tuon Virpiniemen nostin esille sen takia, että se mielestäni vähän kuvaa sitä, että MA2 -pelaajat jättivät koko kisan välistä, kun kokivat, että olisivat maksumiehinä. Ja näinhän se olisi varmasti ollutkin, sitä en kiistä. Mutta mielestäni se myös hiukan kuvaa sitä, että kuinka kisaaminen mielletään tällä hetkellä. Voi olla, että olen ihan hukassakin näkemykseni kanssa...

Jos järjestelmään saataisiin sellainen muutos, että palkinnot nousevat aina porrastetusti paremmaksi mitä kovemmaksi sarja muuttuu, niin uskoisin, että ajattelutapakin muuttuisi ajan mittaan.

2
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 07.10.15 - klo:20:42 »
Toi Jataman kirjoitus saa vähän karvat pystyyn, ettei kaikki olisikaan samanarvoisia pelaajia "divari tason vuoksi", täh? Tämä divari taso luo pohjan koko touhulle, jopa näille keskusteluille.

Näköjään ulosantini siis on huono. Edelleenkään en missään vaiheessa tarkoittanut, että kukaan olisi mitenkään alempiarvoinen tai muuta. Enkä missään tietääkseni näin sanonut (pyydän, älkää laittako sanoja suuhuni).

Yritin, ilmeisen huonosti, selittää, että mielestäni Open pitäisi saada selvästi kiinnostavammaksi sarjaksi amatöörien näkökulmasta katsottuna. Jotta se innostaisi tavoittelemaan pärjäämistä myös siellä. KajsaW:n kirjoittikin hyvin, että jollakin tapaa näitä palkintojenjakoja jne voisi katsella uusiksi, jotta tämä jollain tasolla toteutuisi. Jo aivan alussa totesin, että amatöörisarjat voisivat mennä enemmän sinne trophy only suuntaan. En kuitenkaan missään vaiheessa linjannut, että sen pitäis olla vain ja ainoastaan pokaali. Yrittäkää edes lukea ajatuksen kanssa, että mitä haen takaa, vaikka surkeasti sen esittäisinkin  :P

Puuh. Tätähän tämä foorumilla on. Kirjoitat sanankin väärin tai ilmaiset vahingossa vähän kärkkäästi jotain, niin asiat lähtevät välittömästi raiteiltaan.

3
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 07.10.15 - klo:13:16 »
Niin vastustan minäkin. Systeemin pitäisi olla sellainen, että sinne MPO:hon halutaan "päästä" pelaamaan.  Tavoitellaan sitä, että siellä pelaa kovimmat ja siellä ne "oikeat" palkinnot ovat. Tätä myöten ne MPO:n sarjan palkinnotkin kasvaisivat. Pidemmässä juoksussa sponsorit kiinnostuvat jne.

Kuten jo mainitsinkin, niin itse kannatan sitä mallia, että amatööri-luokissa osallistumismaksut ovat pienempiä, mutta palkinnot ovat myös pokaali käteen -tyylisiä. Payout xxx% kuuluu avoimeen.
Tykkään niin tästä amatööriluokat ei ole "oikeita" kisoja, Palkinnot ei ole "oikeita", todelliset kisat on vain avoimessa. Itse kisasin ihan tositarkoituksella ama-sm kisassa ihan OIKEASTA pokaalista, ihan oikeiden pelaajien kanssa, ihan oikeista sijoituksista.

No niin, meneepä jo melkein saivartelun puolelle. Varovasti yritin laittaa heittomerkkeihin, mutta ei auttanut. Ehkä ulosantini ei ole riittävän hyvää tai sitten halutaan tahallaan ymmärtää väärin ja tartutaan jopa yksittäisiin sanoihin.

Jos aiemmista viesteistäni ei ole vielä ymmärtänyt, että miten MINÄ näen asiat ja mihin suuntaan MINÄ lähtisin kisamuotoja viemään, niin antaa olla. Se, että miten tuollainen kisamalli toteutettaisiin järkevästi on asia erikseen. Siihen en ota tarkemmin kantaa. Omalta osaltani tämän asian vääntäminen oli tässä.

Tässä on muuten sellainen fiilis tullut itselle että osa ajattelee MPO:n olevan jotenkin "rahaluokka". En ole itse ihan sitä absoluuttista kärkeä, mutta kuitenkin kohtalaisen lähellä sitä ja en kyllä lähellekään edes omilleni pääse tässä harrastuksessa jos käyn edes melkein kaikki isommat kisat kotimaassa, saati sitten ulkomailla.

Jotenkin itselleni tosi kaukainen ajatus että palkintojen suuruudella ylipäätään on mitään merkitystä. Ohan se ihan kiva kun "pääsee rahoille", mutta ei sillä kyllä mitään käytännön merkitystä ole mihinkään.

Kisaisin vaikkei kisasta saisi mitään. Ja olen kisannutkin niin pirun monessa eri lajissa puulaakitasolta korkeammillekin tasolle. Tämä on niistä pokerin lisäksi ainoa laji jossa puulaakitasolla jaetaan mitään rahapalkintoja. Ja pokerissa ei ilman rahapanoksia olisi oikein mitään jujua.

Allekirjoitan saman. Jos minun puheistani sai tuon kuvan, niin korjataan, että en todellakaan ajattele näin. Heitin mm. kauden 2014 amatööri-statuksella pelkästään MPO-luokassa. Ajatuksissa, kun oli osallistua amatöörien sm-kisoihin, mutta ne sitten jäivät välistä.

4
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 07.10.15 - klo:10:25 »
Vastustan sitä, että lajin parissa juurikin nämä tasoonsa tyytyväiset tai muuten amatööriharrastajat halutaan kapean kärjen ja mpo-sarjan pottien kasvattajiksi kaikissa mahdollisissa kisoissa.

Niin vastustan minäkin. Systeemin pitäisi olla sellainen, että sinne MPO:hon halutaan "päästä" pelaamaan.  Tavoitellaan sitä, että siellä pelaa kovimmat ja siellä ne "oikeat" palkinnot ovat. Tätä myöten ne MPO:n sarjan palkinnotkin kasvaisivat. Pidemmässä juoksussa sponsorit kiinnostuvat jne.

Kuten jo mainitsinkin, niin itse kannatan sitä mallia, että amatööri-luokissa osallistumismaksut ovat pienempiä, mutta palkinnot ovat myös pokaali käteen -tyylisiä. Payout xxx% kuuluu avoimeen.

5
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 07.10.15 - klo:08:24 »
Loppujenlopuksi nämä asiat hoitunee aika pitkälti sillä että MA1-sarjan sijaan on järjestetään MA2-MA4-sarjoja avoimen lisäksi, jolloin tasoerot sarjojen välillä hoituu luonnostaan.

Jätetään siis "ykkösdivari" järjestämättä, jotta huippuluokkaan saadaan lisää osallistujia?

Eikös tätä testattu Virpiniemi Openissa? Ja mitenkäs kävi, kun ma2-tason pelaajat eivät uskoneet mahdollisuuksiinsa päästä palkinnoille openissa? Kisa jäi melko torsoksi. Tässä esimerkki juurikin siitä millainen ajatusmalli suurella massalla on "en varmaa maksa 20€ siitä, että joku pro vie sen. En osallistu ollenkaa!".

Sama muuten toistui myös European Open qualifierissä.

edit: Nämä pari kisaa hyviä esimerkkejä siitä mitä tarkoitin, kun sanoin, että täällä "oulun läänissä" tällainen "kaikki voittaa" -ajatusmalli on kärjistynyt huippuunsa. Tämän takia kannatan itse sitä, että jotain muutoksia tehtäisiin, jotta Openiin osallistuminen saataisiin ns. tavoitteeksi.

Haetko nyt tällä takaa mitä? Osallistujia oli vähän? Osallistujien taso oli heikko? Mielestäsi heikompitasoisten pitäisi tulla tasoaan korkempaan sarjaan lihottamaan korkeampitasoisten palkintopottia?

Mitäkö haen tällä? Viimeisen lauseen kitkemistä pois pelaajien ajatusmaailmasta.

Itse näen, että nykyinen systeemi on jäänyt vähän jalkoihin tässä lajisuosion räjähdysmäisessä kasvussa. Se on taas ajanut siihen, että MA2 on se sarja mikä "riittää" suurimmalle osalle ja, kun kisojen palkinnot vielä suorastaan kannustavat pelaamaan MA2-sarjassa, niin dilemma on valmis. Tämä on johtanut siihen, että suurella osalla pelaajista ajatusmaailma, on heti lähtökohtaisesti se, että "en voi pärjätä ylempänä. Oma taso riittää tähän ja pärjään täällä". Ei siis haluta edes treenata jotta voitaisiin ottaa se seuraava askel.

Nyt tullaan siihen, että ei kaikki halua/pysty treenata lajia ihan tavoitemielessä. Eikä pidäkkään pystyä, mutta järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se kannustaa siihen. Halutaan kehittyä, halutaan päästä kisaamaan Openiin. Ne joilla siihen ei mahdollisuutta ole pelaavat alemmissa sarjoissa, tiedostaen, että siellä pelataan enemmän harrastemielessä. Tähän suuntaan itse veisin lajia, jos siitä halutaan tehdä "isompi".

6
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 06.10.15 - klo:23:05 »
Loppujenlopuksi nämä asiat hoitunee aika pitkälti sillä että MA1-sarjan sijaan on järjestetään MA2-MA4-sarjoja avoimen lisäksi, jolloin tasoerot sarjojen välillä hoituu luonnostaan.

Jätetään siis "ykkösdivari" järjestämättä, jotta huippuluokkaan saadaan lisää osallistujia?

Eikös tätä testattu Virpiniemi Openissa? Ja mitenkäs kävi, kun ma2-tason pelaajat eivät uskoneet mahdollisuuksiinsa päästä palkinnoille openissa? Kisa jäi melko torsoksi. Tässä esimerkki juurikin siitä millainen ajatusmalli suurella massalla on "en varmaa maksa 20€ siitä, että joku pro vie sen. En osallistu ollenkaa!".

Sama muuten toistui myös European Open qualifierissä.

edit: Nämä pari kisaa hyviä esimerkkejä siitä mitä tarkoitin, kun sanoin, että täällä "oulun läänissä" tällainen "kaikki voittaa" -ajatusmalli on kärjistynyt huippuunsa. Tämän takia kannatan itse sitä, että jotain muutoksia tehtäisiin, jotta Openiin osallistuminen saataisiin ns. tavoitteeksi.

7
Frisbeegolf / Vs: Proot amatöörisarjoissa?
« on: 06.10.15 - klo:17:19 »
En ota sen kummemmin kantaa, että mihin suuntaan muutoksia pitäisi tehdä, mutta itseäni henk. kohtaisesti ärsyttää tämä yleinen "kaikilla pitää olla mahdollisuus voittaa" -asenne. Liekkö Nuori Suomi -sukupolven "kaikki pelaa" peruja vai mitä lie, mutta itse en vain niele ko. ajatusta. Jos haluat palkinnoille, harjoittelet enemmän. Jos haluat olla parempi, harjoittelet enemmän. Simple?

Tällä kärjistetyllä ilmaisulla viittaan siihen, että toki voi olla amatöörisarjoja joissa kisataan voitosta niitä lähempänä omaa tasoa olevia vastaan, mutta mielestäni ne saisivat olla myös enemmän tätä trophy only -luokkaa. Jos lajia halutaan viedä enemmän vakavastiotettavaan suuntaan, niin tällöin myös Pro-luokkiin pitää kannustaa pelaajia ehdottomasti sillä asenteella, että halutaan olla hyviä. Eikä niinpäin, että amatööri-sarja houkuttaa olemaan huono.

Täällä pohjoisemmassa (Oulun korkeuksilla) tämä "kaikki voittaa" -asenne on mielestäni kärjistynyt. Openiin ilmoittautuu poikkeuksetta selvästi vähemmän väkeä kuin amatööriluokkiin. Ja miksipä ei. Palkinnot kun ovat lähes poikkeuksetta lahjakortteja kiekkomyymälöihin ja suurten osallistujamäärien takia palkinnot selvästi kovempia kuin Openissa. Vielä, kun 200€ lahjakortista jää puhtaana käteen vähintään 170€ niin...

Ne jotka haluaa kisata amatööri-luokissa ihan vain kisaamisen ilosta, sen kummemmin tasosta välittämättä, voivat tehdä niin. That's fine. Mutta mielestäni silloin ei myöskään pitäisi olettaa, että palkinnot ovat huippuluokkaa.

8
Frisbeegolf / Vs: Frisbeevideoita Youtubesta
« on: 20.08.15 - klo:15:41 »
Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei osaavalle katsojalle tarvitse selittää, mitä kuvassa tapahtui, kun tietää itsekin

Joo, miksi ei näinkin, mutta kukapa haluaisi katsoa lätkän MM-finaalia ilman Mertarannan selostuksia, kun näkeehän sitä selostamattakin mitä tapahtuu. Oma mielipide asiasta on, että asiantunteva selostus kuvan tapahtumista on paras tyyli toteuttaa. Se, että höpötellään 80% ajasta täysin muuta kuin mitä kuvassa näkyy on kyllä huono vaihtoehto. Henk. kohtaisesti video jäi pariin kertaan kesken, kun selostaminen tympäisi. En tarkoita tällä sitä, etteikö siellä olisi hyvää asiaa kerrottu, mutta ei se vain pelitapahtumiin sovi mitenkään. Oma ajatus ainakin karkaili kokoajan pelistä siihen, että mitä selostajat kertovat ja jouduin välillä ihan kelaamaan takaisinpäin, kun ei muistanut enään, että miten kukakin avasi ja mitä tapahtui.

9
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 20.08.15 - klo:09:53 »
Viikkokisat SM-kisakrapulaan, kuten Tapani ja Arikin jo totesivat. Tuntuu toiman ihan ok ;D

Kierros oli hyvää tekemistä muutamaa puttia lukuunottamatta. Yksi puolihuolimaton kuusmetrinen lipsahti sormista ja melkein koko pömpelistä ohi, pirkko jäi ottamatta. Toisen pirkon missasin kahdeksasta metristä, kun puttasin latituden katolle ja kuten tiedetään, niistä skippaa. Takaisin sinne 8-9 metriin ja sieltä alarautaan. Eipä tule mieleen, että milloin olen viimeksi kakkos-nelosen ottanut ringin sisällä. Surkeaa puttaamista ollut toki Skellefteå-Lahti kisoissa, mutta kyllä niissäkin aina toisella nosteltiin sisään  ::).

Noh, nuita lukuunottamatta muuten upposi ringin sisästä ja monta hyvää 7-10 metristä mahtui mukaan. Lopputulos ihan hyvä -7 ja voitto pois. Siitäkin jäi pirkottamatta niinkin selviä väyliä kuin 5, 8, 14 ja 18.

Tänään olisi tarkoitus puttailla viikonloppua varten. Seuranmestaruuskisat tulossa ja mestaruus puolustettavana. Kisamuotohan tässä perinteikkäässä kisassa on, että joka vuosi vaihtuu TD-pari joka suunnitelee ensimmäiselle päivälle (kaksi kierrosta) spesial-layoutin joka julkaistaan vasta pelaajakokouksessa. Toisena päivänä sitten finaalikierros normiradalla. Itse tänä vuonna toinen TD ja vihjataan nyt, että mitään tällaista ei ole täällä ennen pelattu. The Beastit ja Skelelfteåt sulaa käsiin, Major-tason rata  ;).

Kisa on pelattu ensimmäisen kerran 2010 ja kiertopalkinnosta löytyy neljä eri nimeä. Itse ainoana jolla kaksi voittoa  8).

2011, 2012 ja 2013 vuoden finaali-kierrokset löytyvät ihan videoitunakin. Viime vuonna jäi harmittavasti kuvaamatta, kun ei kameramiestä löytynyt. Pelillisesti ei tosin olisi juuri seurattavaa ollutkaan, kun olin onnistunut special-layoutilla ottamaan kahdeksan heiton etumatkan (sama piti loppuun asti).

2011: http://vimeo.com/28631542

2012:

2013:


10
Treenipäiväkirjat / Vs: Treenilogi Tapani A. (Tomoottajat)
« on: 17.08.15 - klo:15:20 »
Ensimmäisestä kysymyksestä voinee pitää jo kolmen vartin esitelmän  ;D.

Vaikuttiko avauspäivän tuulinen keli selvästi pelikirjaasi vai mentiinkö sillä mitä siellä luki? Ja muuttuiko pelikirja ylipäätään kierrosten aikana?

11
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 16.08.15 - klo:22:21 »
SM-kisat takana. Alisuoritettiin sitten koko kauden edestä siinä tärkeimmässä kisassa. Liekkö siinä osaksi syykin. Kasetti suli täysin, kun eteen tuli se omissa papereissa tärkeimmäksi kisaksi merkitty kisa. Mitään kovia tavoitteita ei ollut asetettu, koska oman tason mukaisen pelaamisen piti riittää cutista läpi. Päätavoite oli heittää kauden paras kisa.

Reissun aikana oli tarkoitus puida kierroksia tänne aina kierroksen jälkeen, mutta surkeat suoritukset johtivat lähinnä siihen, että iltaisin yritin nollata ajatukset pois mahdollisimman hyvin. Päätin, että puidaan sitten, kun kisa on taputeltu ja pään sisällä ajatus kulkee taas.

No mitäs siellä sitten kävi. Ensimmäisellä kierroksella pelikirja piti hienosti, avausten ja lähestymisten osalta. Upsi napsui sweet spottiin kerta toisensa jälkeen ja lähärit oli ringissä. Harmi, että se ei riitä tässä lajissa, kun pitäisi vielä puttailla koriinkin. Viisi kertaa missasin putin alle seitsemästä metristä ja näistä kolme oli alle viisi metrisiä! Kaikki alarautaan. Kisan seitsemällä ensimmäisellä väylällä olin missannut jo nuo kolme alle viisi metristä ja muutaman sieltä 8-10 metristä. Siinä vaiheessa mielessä alkaa jo pyörimään, että miksi alarauta paukkuu kokoajan. Mitä putissa jää tekemättä ja miksi putti tuntuu tuikkimiselta ja on todella kaukana siitä normaalista putista. Loppukierroksella sattui sitten vielä katastrofaalinen grip lock sekä pari heikkoa lähestymistä. Kaikki loput kierroksen putit jäivät, mutta joka kerta vain vaivoin alaraudan yli. Ei yhtään rehellistä keskelle ketjuja puttia.

Näin jälkeenpäin, kun miettii, että mihin tökkäsi, niin korvienväli lienee se oikea vastaus. Kisan alussa oli se normaali pieni jännitys päällä joka katoaa parin väylän aikana, mutta jostain syystä puttiin jäi kankea jännä päälle koko kierroksen ajaksi. Tällaisesta kankeasta pelaamisesta Koivukin mainitsee kommentoimallaan kisavideolla.

Ensimmäisenä iltana kävin sitten puttailemassa jonkin verran, kun tuntui, että putissa on jokin selvä tekniikka virhe. Pieni sellainen löytyikin, kun ponnistaminen oli jostain syystä yht' äkkiä todella pientä ja voimantuotto puttiin jäi ihan pelkälle kädelle. Korvien väliin yritin uskotella siinä illalla, että tässä oli vika, kun putti tuntui taas hyvältä.

Toiselle kierrokselle lähdin sillä asenteella, että avaukset, kun pidän samana ja puttaan nyt vaikka hiukan ylilujaa keskelle ketjuja, niin hyvä tulee. Noh, kierros alkoi sormiupsilla kuuteen metriin josta putti alarautaan hiukan korotettuun koriin. Jälleen kerran, putti oli todella kankea tuikkaus. Tähän sitten perään kakkosväylällä taivaalle karannut tiippari ja OB-bogey. Kolmosella avaus oikealle puihin ja liiteli vähän pieneen kulmaan, että tuplamandosta pääsisi nätisti läpi. Forenepillä yritin polviltani, osuin mandopuuhun, siitä linjan yli väärältä puolelta, dropille ja tuplaa korttiin. Aivan katastrofaalinen alku. Kolme väylää ja oltiin +3. Karkeasti sanottuna kierros oli melkeimpä taputeltu... ainakin siltä osin, että eillisestä olisi parannettu selvästi. Rata, kun on tyyliiltään sen verran härski, että etuneloselta pitää pelata vähintään kaksi alle, että saa hyvän lähdön tuurimetsään.

Nelosella upsi sitten vielä lipsahti hiukan peukalon alta ja lähti liian korkealle. Punkkeriin jäi (reeneissä heitin aina 10-15 metriä yli), mutta pelastin vielä OB-parin. Kuutosella sitten seuraava romahdus, kun upsi jäi metrin-pari outtiin ja re-tee. Tässä vaiheessa oltiin niin syvällä, kun lajissa nyt vain voi olla. Tämän jälkeen tosin putti vapautui, kun mitään mahdollisuutta cuttiin ei enään olisi. Tuntui hyvälle, onhan tässä pelattu jo melkein puolitoistakierrosta. Tämä myös vahvisti sen, että jonkinlainen kisajännä siihen puttiin oli kehkeytynyt korvien välissä, erityisesti tähän kisaan. Putti, kun on ollut jo muutaman kauden se vahvimpia osa-alueita pelissäni, mukaan lukien tämä kausi.

Loppukierros heiteltiin sitten, koska pakko oli  ::). Muutamia hyviä heittoja sinne mahtui, mutta pääosin todella väkinäistä tekemistä. Naaman pidin kuitenkin peruslukemilla ja kannustin muita hyvään peliin. Siinä ei voita mitään, että alkaa polkemaan maata ja tupisemaan joka välissä. Huumorilla koitin ottaa omat huonot suoritukset ja toivottavasti siinä onnistuinkin. Ei tarvitse kenenkään puhua jälkeenpäin, että "se vain xxxx, kun ei luistanut".

Kolmanteen päivään lähdettiin sitten ihan vain pelailemaan ja peli-iloa hakemaan. Tavoitteena suorittaa vähintään omalla tasolla ja mielellään vähän ylikin, että saisi hyvillä fiiliksillä ajella kotiin. Pelikirjan mukaan mentiin jälleen ja melko hyvin se toimikin. Metsän "tuuriosuus" vain koitui nyt turmioksi. Sieltä tuli väyliltä 8-11 +3 ja lopussa surkea avaus väylällä viisitoista (OB:lle) tuotti bogey. Putti upposi ringistä joka kerta, lukuunottamatta kahta spitouttia (ála Latitude E2) ja tulokseksi jäi +3. Fiilikset olivat "ihan ok" kierroksen jälkeen. Mitään erikoista ei saanut aikaan, mutta eipäs tullut mitään sukelluksiakaan.

Itse radasta voisi muutaman mielipiteen esittää, kun "tuurimetsä" termiä tässä lanseeraan käyttöön  ;D.

Hyviä väyliä: 1, 2, 3, 4, 7, 13, 14, 15, 17, 18
OK väylät: 5, 6, 11, 16
Huonot väylät: 8, 9, 10, 12

OK väylistä muutama sana.

Väylä 5: 130 metriä pakko-par. Avauksen älyttömät riskit syövät väylän pelaamisen kokonaan ja tämän takia kaikki pelaavat siinä tylsästi "jollakin 65 metrin hysse, neppi alle ja putti sisään". Väylällä on olemassa suoralinja, mutta miksi ihmeessä sitä puskaa ei kaadeta pois tältä linjalta? Se avaisi ko. riskiavausta sen verran, että sitä kannattaisi ehkä hakeakkin. Tällä hetkellä puska ja todella tiukka greeni tekevät sen yhdessä, että ei kannata. Elementit hienoon väylään.

Väylä 6: Taas väylän riskit syövät väylän ideaa. Viimeiset 25 metriä ovat niin tukossa OB:sta, mukaanlukien greeni, että ei kannata heittää, kuin +100 metrin perushysse ja neppailla alle. Tiitä 20 metriä kauemmaksi ja par 4 väyläoppaaseen tai sitten alkujaan viimeinen oikean puoleinen punkkeri olisi kannattanut tehdä 20 metriä lähemmäksi tiitä. Tämä toisi avaukseen huomattavasti enemmän haastetta ja avaisi myös loppua sen verran, että isokäsi haikisi riskillä putille.

Väylä 11: tykkään todella väylän mallista ja siitä, että alussa on ahdas portti mihin pitää osua. Hieno onnistumisen tunne, kun putteri osuu porttiin, kääntää oikeassa kohdassa yli ja lähtee liitämään alaviistoon. MUTTA, mielestäni lopussa on ahnehdittu. Viimeiset kolme (vai oliko neljä) todella isoa mäntyä ovat suoraan korilinjalla ja loppu on aivan täysin tuurista kiinni, että leijaileeko kiekko rinkiin asti vai jääkö yli viiteentoista metriin. Kori pois näiden puiden takaa ja hieno väylä!

Väylä 16: Voisi olla kohdassa hyvä väylä, koska pirkkotin tämän joka kerta  8). Mutta jotta tästä saataisiin par 4 arvoinen, niin koria voisi viedä 20 metriä kauemmaksi(?). Saataisiin kakkosheitolle selvästi enemmän vaikeutta, kun se ei olisi hyppyputti alle ja lopuksi nosto koriin. Myös avauksen merkitys kasvaisi selvästi, koska ei voisi heittää "vain alas, kunhan ei jää sisäkurviin" -periaatteella. Pitkäksi mennyt oisikin yht´äkkiä hankalassa paikassa, kun lähärille ei olisi selviä reittejä enään.


Kertokaapas muutkin, että mitä ajatuksia rata herätti. Mielenkiinnolla odotan, että oliko muilla samoja tuntemuksia/näkemyksiä.

12
Treenipäiväkirjat / Janin jossittelut
« on: 11.08.15 - klo:22:35 »
Väylä 18 on par 3, saat muutaman heiton ilmaista hyvää :-)

Varsin mielenkiintoinen ja varsin erilainen pelikirja. Eipä hetkeen ole tullut vastaan pelikirjaa jossa on 20 kertaa upsi :)

Kah, joo. Vaihdetaan 3, 3, 3, 3 :)

Harvinaista kyllä omissakin pelikirjoissa. Täällä todella kova OB määrä vaan ajaa tuohon. Se, että toimiiko kuten suunnitellaan, nähdään pian.

Edit. Toinenkin par-lukema väärin. Väylä 6 on par 3

13
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 11.08.15 - klo:18:19 »
Lahdessa ollaan ja pari kierrosta takana. Radasta päällimmäisenä mielessä on hienosti ja haastavasti tikutetut puistoväylät ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paskat metsä väylät. Nuin niin ku karkeasti ilmaistuna.

Mutta mutta. Parin treenikierroksen jälkeen alkaa pelikirja olla suht kuosissaan, muutamaa väylää lukuunottamatta. Nämä pari väylää pitää huomisen tuloskierroksen yhteydessä selvittää vielä. Jos upsikäsi kestää ja metsässä pelataan par-tulosta, niin kaikki ok.

Pelikirja ja
(tulostavoite per kierros)

Väylä 1 -par3
Sormiupsilla nostolle - 2, 2, 2, 3

Väylä 2 -par3
Teebirdillä tai kuluneella PD:llä matalana suoraa/loivaa antsaa, riippuen tuulesta. Ei saa antaa feidata.
2, 3, 3, 3

Väylä 3 -par3
Kuluneella alivakaalla Aviarilla suora heitto
2, 2, 2, 3

Väylä 4 -par4
Upsilla ensimmäinen punkkerin yli. Lähestyminen upsilla koivun oksiin korin edessä. Oksien läpi, kun rytisee, niin pitäisi melkein nostolla olla.
3, 3, 4, 4

Väylä 5 -par3
Mahdoton pirkko. Siispä sormiupsilla "kulman taakse" ja foreneppi alle.
3, 3, 3, 4

Väylä 6 -par4
Upsilla ensimmäisen punkkerin eteen vasemmalle puolelle. Kakkosheitto upsilla lyhyelle putille.
3, 3, 3, 4

Väylä 7 -par4
Todella kriittinen avauksen kannalta. Alivakaalla dessulla pitäisi saada jäämään aukon ihan oikeaan reunaan. Siitä forella kupille joka sekin on todella vaikea korkeuseron takia.
3, 4, 4, 5

Väylä 8 -par3
Alivakaalla Aviarilla tiputus alamäkeen. Jos osuu rakoon, niin voi jopa päästä puttaamaan... huoh.
3, 3, 3, 4

Väylä 9 -par3
Tämä on nyt vähän auki ja tarkennetaan huomisen jälkeen, että kummalla mennään. Rystyllä buzzzilla vaan "tarpeeksi" pitkälle ja sormet ristissä, että feidaisi vähän koria kohti. Forella Firebirdiä ansassa alaviistoon ja pitäisi feidata vähän takaisin korille päin lopuksi. Pääasia on, että jäisi sinne alas josta voi jopa koittaa pitkää puttia reiluun ylämäkeen.
3, 3, 4, 4

Väylä 10 -par3
Mellakka upsilla lujaa sisäkurviin ja sormet ristiin. Hyvillä pompuilla oltu pari kertaa ringissä ja huonoilla jää sinne 15-10 metriin.
2, 3, 3, 3

Väylä 11 -par3
Suoraksi kuluneella KCP Aviarilla annukassa alas. Jos jaksaa suoristaa, niin putille voi haaveilla. Tod. näk. täydellinenkin heitto osuu kuitenkin lopussa puihin... niin kuin on tehyt pari kertaa ja jäädään 15m korista.
3, 3, 4, 4

Väylä 12 -par3
Miten tämä pitäisi heittää? Sisäkurvista nuolla puuta ja mennä keskellä väylää olevan puun läpi? Pirkkoa ei kannata edes haaveilla. Vielä, kun kori on korotettu. Tämän kierroksen jälkeen tuntuu, että avaus tulee olemaan buzzzilla suoraan johonkin ja lähäri alle.
3, 3, 4, 4

Väylä 13 -par3
Älyttömän vaikea väylä. Dessulla melkein onnistui tarpeeksi matala ja ajoissa feidaava heitto... mutta, että jäisi vielä putille niin tuskin. Liian sisäkurviin feidaava heitto on pahin. Tod. näk. mennään sormiupsilla puskien yli ja lähäristä jää kiinni irtoaako par.
3, 3, 4, 4

Väylä 14 -par4
Lopun koripaikka tappoi pirkon hakemisen omalta osaltani tältä väylältä. Avauksella todella suuret riskit laittaa outtiin ja kakkosheitossa ei riitä kämmeneen luotto noille mitoille. Jaksaisihan sen sinne heittää, mutta, kun ehkä 1/5 onnistuisi. Tämän takia on sama karsia avauksenkin OB-riski minimiin. Siispä pelikirja on: sormiupsi väylälle, peukku-upsi väylälle. Peukkumellakka tai zone fore korille. Nöyrä par.
4, 4, 4, 5

Väylä 15 -par5
Aluksi pelikirja oli, että lähelle vasenta mandoa pitäisi avata jotta saa linjan kakkosheitolle. Mutta nyt näyttää siltä, että mennään PD:llä vähän lyhyeksi keskelle väylää. Zonella fore neppi mandojen taakse ja kolmasheitto buzzzilla ylämäkeen jostain välistä. Jos osuu, niin pirkosta voi haaveilla.
4, 5, 5, 6

Väylä 16 -par4
Metsäväylistä ainoa mistä voi sanoa, että pakko pirkottaa. Fore dessulla kohtuu keskeltä väylää ja lopussa selvä feidi. Hyvillä skipeillä lähäri jää varmaankin pitkäksi putiksi, mutta muuten neppiä alle ja nostopirkkoja tästä pitäisi kerätä.
3, 3, 3, 4

Väylä 17 -par4
Sormiupsilla dropzonen yli ja paikasta riippuen joko upsilla lammen puolelta yli tai sitten putterilähäri väylän puolelta. Melko kriittinen siltä osin, että mihin avauksen saa jäämään.
3, 3, 4, 4

Väylä 18 -par4
Tuulesta riippuen jollain dessulla melko seiftinä 20-30 metriä vajaaksi, neppi alle ja par pois.
4, 4, 4, 4

Jaa-a. Se, että nuo tulokset tehdään, niin tarkoittaisi heittojen lisäksi sitä, että putti kulkee. Niitä missejähän näissä ei spekuloida  8). Noh, huomenna ensimmäinen tuloskierros ja tulostavoitteita ehkäpä sen jälkeen.

14
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 04.08.15 - klo:22:23 »
Hyvä fiilis, hyvä fiilis. Nyt, kun on jälleen kunnon draivitreeni alla. Scandinavian Openista (viimeisestä kisasta) on yli kolme viikkoa ja sen jälkeen on aika ajoin ollut avausten kanssa hiukan sellainen fiilis, että ei lähde enään niin kevyesti ja vaivattomasti kuin alkukaudesta. Jokin vähän mättää ja taaksepäin ollaan menty siitä mihin kovalla talvitreenillä päästiin. Tarkkuuden kanssa ei juurikaan ole ollut ongelmia, mutta veto ei vain ole niin terävän oloinen ja, kun viimeisiä metrejä pitää puristaa, niin silloin menee herkästi riuhtomiseksi.

Eilen pakkasin sitten mukaan vain ja ainoastaan draivereita ja suunta rangelle. Tovi siinä meni, mutta, kun pitempää sarjaa ajatuksen kanssa teki, niin löytyihän se sieltä. Vanha tekniikka taas puskenut hiukan esiin ja sen myötä vedon ajoitus oli pahasti pielessä. Tekniikan muutoksen yhteydessä (suorentuneen vedon lisäksi) selvästi parhaita muutoksia oli nimenomaan ajoitus. Kiekon edessä käyttö vauhdinoton aikana saa aikaan jousimaisen tunteen vetoon ja veto lähtee terävästi rennolla tekemisellä, riuhtomatta. Nyt, kun edellisestä draivitreenistä oli jo seitsemän viikkoa (piti ihan tarkistaa päiväkirjasta), niin tuo ajoitus oli lipsahtanut lähelle vanhaa draivia. Käytin kiekkoa vauhdinoton aikana edessä, mutta taakseojennus alkoi aivan liian aikaisin. Käytännössä sama heitto, kun olisi vienyt kiekon heti taakse vauhdin aluksi.

Muutama toisto sen jälkeen, kun tuon virheen huomasin, niin naamalle nousi melko leveä virnistys  8). Sarjan alkupään avauksiin verrattuna tuli se 10-15 metriä lisää mittaa ja huomattavasti pienemmällä tekemisellä. Mitat taas sitä luokkaa mitä on jo kertaalleen saavutettukkin.

Putti, lähärit, draivit, kämmen...mitä vain. Ei siitä mihinkään pääse, että toistot on se mikä tuo tuloksen ja ennenkaikkea varmuuden siihen tekemiseen. Pitäisiköhän tästä ottaa opiksi vihdoin ja viimein ja yrittää nostaa treenaaminen seuraavalle tasolle suunnittelun osalta. Varsinkin, kun tuntuu, että aika ajoin päiväkirjassa toistuu lause "edellisestä sarjasta olkin jo....". Suunnitelmaksi riittäisi jonkin sortin merkintää vihkon kulmaan, että milloin seuraavat treenit mistäkin osa-alueesta on jne.

Tänä kesänä ovat kyllä kelit olleet niin surkeat, että puhtaat toistotreenit ovat lipsuneet helposti pois kalenterista. Sen kerran, kun ei ole satanut, niin on pitänyt päästä kierrokselle, viikkokisoihin jne. Ainoastaan puttitreenit on tullut tehtyä melko säännöllisesti. Siihen, kun riittää pihakäytävä, oma kori ja halu treenata.

SM-kisoihin lähtöön tasan viikko. Siihen asti käytetään aika pääosin toistoihin. Maanantain draivien jälkeen tänään oli välipäivä (vähän puttia toki) ja huomenna tarkoitus jatkaa draivitreeniä. Ei pitäisi vaatia ihmeitä saada tuo ajoitus takaisin korvien väliin, mutta ei se sinne tekemättä mene.

15
Treenipäiväkirjat / Vs: Janin jossittelut
« on: 03.08.15 - klo:11:14 »
Menneellä viikolla ohjelmassa ollut pari fore-treeniä joilla haettu avaukseen mittaa. Tämän hetkinen kämmenheitto, kun on todella lyhyellä vedolla ja letnelee sinne 80-90m suorana. Nyt loppukaudesta otin tavoitteeksi pidentää taaksevientiä ja ottaa sieltä lisää tehoja heittoon. Muutaman treenin jälkeen heitto lentelee nyt hyssenä sekä flättinä sinne 100m paikkeille ja jos hiukan liidättelee, niin 110m pääsee kutittelemaan. Heittojen hallinta on vain niiden toistojen takana. Välillä karkaa taivaalle nokka pystössä, välillä lipsahtaa linja vasemmalle jne. Ja tuo, että hyssenä heitän käytännössä samoille mitoille kertoo siitä, että flättiavauksessa ei ole vartalo yhtä hyvin mukana, vaan mennään paljon enemmän pelkällä kädellä. Treeniä lisää SM-kisojen jälkeen, kun nyt on paikat aikalailla palautuneet edellisen viikon treeneistä. Vetää aika hyvin paikkaa jumiin, kun pelkkää forea treenaa.

Muuten viikko on mennyt puttaillessa. Tasaisesti sellaisia 50-100 putin sarjoja puttaillut pihalla silloin, kun ei ole satanut. Niin, kun ei ole satanut... Johan oli taas niin persiistä mennyt viikko kelien osalta. Vettä käytännössä joka päivä ja aamusta iltaan. Kenttätreenit (fore) sai juuri ja juuri sovitettua muutamaan vähän kuivempaan kohtaan, niin, että ei mennyt pelkästään kiekkojen kuivaamiseen koko aika.

edit: lisätään vielä, että tavoitteena olisi saada kämmenheitto siihen kuosiin, että 100 metriä ylittyy rennolla tekemisellä, kun heitetään suoraa linjaa. Maksimit, jos saa sinne vajaaseen 120 metriin, niin tyytyväisiä ollaan.

Pages: [1] 2 3 ... 54