Show Posts
This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.
1381
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 10.12.14 - klo:10:23 »
Niistä enemmän tai vähemmän kohua herättäneistä pelaajakokouksista tuskin on elävää kuvaa. Aikalaiset ne muistaa ja kukin tulkitsi ne omalla tavallaan.
Nykyään on hauskaa / ikävää kun pelaajat jotka eivät ole niitä kokeneet selittävät silmät
Nykyään on hauskaa / ikävää kun pelaajat jotka eivät ole niitä kokeneet selittävät silmät
1382
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 10.12.14 - klo:08:33 »
Eipä se niin tarkkaa ole niitten vuosilukujen kanssa. Sattui vaan olemaan Ratamestareita hollilla niin innostuin katsomaan ketkä kisassa pärjäsi.
Mullakin oli vahva muistikuva että se rankka sää olisi ollut sunnuntaina, mutta kun luki painettua sanaa niin alkoi papan muisti palailla pätkittäin. Sunnuntaina olikin sitten aurinkoinen lämmin sää. Ja sehän taas pelasti kisan.
Tota Mikon reppu juttua en tiennyt tai ainakaan muistanut ollenkaan, mutta iso käsi Samille! Hieno ele hienolta mieheltä.
Jos kiinnostaa niin olet Mikon ja Samin kanssa lunastanut villit kortit Experience 2015 kisaan!
Seuraa liiton sivuilta kisan infoa!
Mullakin oli vahva muistikuva että se rankka sää olisi ollut sunnuntaina, mutta kun luki painettua sanaa niin alkoi papan muisti palailla pätkittäin. Sunnuntaina olikin sitten aurinkoinen lämmin sää. Ja sehän taas pelasti kisan.
Tota Mikon reppu juttua en tiennyt tai ainakaan muistanut ollenkaan, mutta iso käsi Samille! Hieno ele hienolta mieheltä.
Jos kiinnostaa niin olet Mikon ja Samin kanssa lunastanut villit kortit Experience 2015 kisaan!
Seuraa liiton sivuilta kisan infoa!
1383
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 09.12.14 - klo:23:18 »
Kiitos kommentista!
Juu olen tietoinen siitä mitä pitäisi tehdä, kun vain saisi aikaiseksi. Mullahan on siinä mielessä loistava tilanne että ystäviini kuuluu hierojia, fyssareita ja personal treinareita joten kyllä kaikki on musta itsestäni kiinni.
Tänään olen kyllä venytellyt oikein kunnolla, ja juuri noita pitkiä rauhallisia venytyksiä.
Juu olen tietoinen siitä mitä pitäisi tehdä, kun vain saisi aikaiseksi. Mullahan on siinä mielessä loistava tilanne että ystäviini kuuluu hierojia, fyssareita ja personal treinareita joten kyllä kaikki on musta itsestäni kiinni.
Tänään olen kyllä venytellyt oikein kunnolla, ja juuri noita pitkiä rauhallisia venytyksiä.
1384
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 09.12.14 - klo:23:08 »
Korjaus
Siis siitä kierroksesta ollaan kaikki selvitty!
Ja sinä olit sijalla 10
Ja kaverisi Miko keskeytti
Siis siitä kierroksesta ollaan kaikki selvitty!
Ja sinä olit sijalla 10
Ja kaverisi Miko keskeytti
1385
Treenipäiväkirjat / Vs: Gripblogi
« on: 09.12.14 - klo:23:04 »
Kiitos Jaani!
Ihan loistavaa nostalgoimista! Se kierros on jäänyt minunkin mieleen karmaisinpana kokemuksen fribaamisen tiimoilta. Ikävä lisänä hyvä ystäväni legenda Ilkka Tamminen alkoi olla todella heikossa kunnossa loppu hetkillä.
Siitä ollaan kaikki kuitenkin ja ainakin mulla on lämpimät muistot niistä kisoista.
Luulen että puhumme kuitenkin 2003 kisasta, koska Ratamestarin englannin kielisessä raportissa mainittiin lauantain toisen kierroksen karmeasta säästä.
Tinde tosiaan voitti ja Jussi oli toinen mutta pronssia nappasi Vesalan Tommi.
Sä olit junnujen kuudes ja mä mastereissa kuudes.
Avoimessa 8 pelaajaa keskeytti tokalla rundilla, ja myrsky rundin uuvuttamina mm.avoimissa keskeytti yhteensä 19 pelaajaa!
Ainut sarja missä kaikki jatkoi loppuun asti oli Masters sarja, 13 pelaajaa. Kärki kolmikkona Tamminen - Luuri- Hynönen
Ihan loistavaa nostalgoimista! Se kierros on jäänyt minunkin mieleen karmaisinpana kokemuksen fribaamisen tiimoilta. Ikävä lisänä hyvä ystäväni legenda Ilkka Tamminen alkoi olla todella heikossa kunnossa loppu hetkillä.
Siitä ollaan kaikki kuitenkin ja ainakin mulla on lämpimät muistot niistä kisoista.
Luulen että puhumme kuitenkin 2003 kisasta, koska Ratamestarin englannin kielisessä raportissa mainittiin lauantain toisen kierroksen karmeasta säästä.
Tinde tosiaan voitti ja Jussi oli toinen mutta pronssia nappasi Vesalan Tommi.
Sä olit junnujen kuudes ja mä mastereissa kuudes.
Avoimessa 8 pelaajaa keskeytti tokalla rundilla, ja myrsky rundin uuvuttamina mm.avoimissa keskeytti yhteensä 19 pelaajaa!
Ainut sarja missä kaikki jatkoi loppuun asti oli Masters sarja, 13 pelaajaa. Kärki kolmikkona Tamminen - Luuri- Hynönen
1386
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 09.12.14 - klo:19:32 »
vähän noihin edellisiin viesteihin viitaten. Nykyään on siis todella paljon pelaajia, nuoria ja vanhoja. Todella lahjakkaita pelureita, tuntuu että heittävät radan kuin radan paljon alle par tuloksen. Ja friba kieli sujuu mallikkaasti..itse en nimittäin ymmärrä juuri mitään niistä puheista vaikka jo muutama vuosi takana.
Mutta syy miksi kerron välillä näitä muisteloita on siinä että nykypelaajat saisivat tietää millainen laji oli ennen nykypäiviä. Ja toivottavasti joistakin jutuista selviää miten nykytilanteeseen ollaan tultu.
Joskus saatatte törmätä jo pitkään lajia harrastaneita joita ette tunne, ja he ovat saattaneet olla tärkeitä tekijöitä lajin edistämisessä, enkä todellakaan tarkoita itseäni.
Nykyään laji menee isoin harppauksin eteenpäin varsinkin välineitten ja ratojen suhteen sekä tietenkin kisojen osalta. Ja kun loppukesästä kiersin yhden aloittelevan kaverini kanssa näitä etelän ratoja niin en voi kun nostaa hattua sille työlle mitä monet ihmiset ovat lajin eteen tehnyt.
Olen ollut mukana niin monessa lajissa, myös taustahenkilönä että tiedän mistä puhun kun uskallan väittää että harvassa lajissa on enää tälläistä talkoo henkeä kuin frisbeegolfissa.
Tiedän myös että yleisesti ihmetellään että miten voi olla mahdollista että radat mitkä kaupunki tai kunta on rakentanut ja ylläpitää voivat olla maksuttomia. Saa nähdä kuinka kauan ne pysyvät ilmaisina....todennäköisesti vielä vuosia kuitenkin.
Olen myös ihmetellyt miten jotkut kehtaa haukkua esim. ratoja julkisesti. Se on selvää että kaikki radat eivät miellytä kaikkia, mutta voisihan tuon pitää omana tietonaan. Nimittäin jotkut ihmiset ovat tehneet paljon töitä sen "paskan" radan eteen. Ja yleensä ne haukkujat eivät tiedä kuinka tekijöitten visioita rajoittaa esim. pinta-ala, puitten kaato luvat jne.
Minä en ainakaan ole pelannut vielä yhdelläkään huonolla radalla, vaikka jotkut ovatkin mieluisempia kun toiset. Ja onneksi on paljon erillaisia ratoja.
Meni vähän sekavaksi kun en yhtään etukäteen mieti mitä alan yksisormi tekniikalla naputtamaan.
Mutta heittäkää ihmiset hyvin, nauttikaa hienosta urheilulajista, ja arvostakaa ihmisiä jotka tekevät vapaaehtoista työtä lajin eteen. Unohtamatta heitäkin jotka leipänsä siitä saavat, ilman heitä meillä olisi paljon vähemmän niitä niin ihania tavaroita.
Nyt on pakko lopettaa ja siirtyä katsomaan Zlatan dokkaria!
Mutta syy miksi kerron välillä näitä muisteloita on siinä että nykypelaajat saisivat tietää millainen laji oli ennen nykypäiviä. Ja toivottavasti joistakin jutuista selviää miten nykytilanteeseen ollaan tultu.
Joskus saatatte törmätä jo pitkään lajia harrastaneita joita ette tunne, ja he ovat saattaneet olla tärkeitä tekijöitä lajin edistämisessä, enkä todellakaan tarkoita itseäni.
Nykyään laji menee isoin harppauksin eteenpäin varsinkin välineitten ja ratojen suhteen sekä tietenkin kisojen osalta. Ja kun loppukesästä kiersin yhden aloittelevan kaverini kanssa näitä etelän ratoja niin en voi kun nostaa hattua sille työlle mitä monet ihmiset ovat lajin eteen tehnyt.
Olen ollut mukana niin monessa lajissa, myös taustahenkilönä että tiedän mistä puhun kun uskallan väittää että harvassa lajissa on enää tälläistä talkoo henkeä kuin frisbeegolfissa.
Tiedän myös että yleisesti ihmetellään että miten voi olla mahdollista että radat mitkä kaupunki tai kunta on rakentanut ja ylläpitää voivat olla maksuttomia. Saa nähdä kuinka kauan ne pysyvät ilmaisina....todennäköisesti vielä vuosia kuitenkin.
Olen myös ihmetellyt miten jotkut kehtaa haukkua esim. ratoja julkisesti. Se on selvää että kaikki radat eivät miellytä kaikkia, mutta voisihan tuon pitää omana tietonaan. Nimittäin jotkut ihmiset ovat tehneet paljon töitä sen "paskan" radan eteen. Ja yleensä ne haukkujat eivät tiedä kuinka tekijöitten visioita rajoittaa esim. pinta-ala, puitten kaato luvat jne.
Minä en ainakaan ole pelannut vielä yhdelläkään huonolla radalla, vaikka jotkut ovatkin mieluisempia kun toiset. Ja onneksi on paljon erillaisia ratoja.
Meni vähän sekavaksi kun en yhtään etukäteen mieti mitä alan yksisormi tekniikalla naputtamaan.
Mutta heittäkää ihmiset hyvin, nauttikaa hienosta urheilulajista, ja arvostakaa ihmisiä jotka tekevät vapaaehtoista työtä lajin eteen. Unohtamatta heitäkin jotka leipänsä siitä saavat, ilman heitä meillä olisi paljon vähemmän niitä niin ihania tavaroita.
Nyt on pakko lopettaa ja siirtyä katsomaan Zlatan dokkaria!
1387
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 09.12.14 - klo:14:44 »
Ja olenhan kaverini kanssa keksinyt frisbeegolfinkin!
Mutta se onkin oma tarinansa!
Kävin juuri golfkeskuksessa suunnittelu matkalla :)pahus että tuli taas annettua pirulle pikkusormi!
Mutta se onkin oma tarinansa!
Kävin juuri golfkeskuksessa suunnittelu matkalla :)pahus että tuli taas annettua pirulle pikkusormi!
1388
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 09.12.14 - klo:11:34 »
Tattista vaan! Tosin en ole keksinyt tota tekonurmea 
On kiva että vähän vanhemmatkin jutut kelpaavat. Nykyään kun lajin harrastaja määrät ovat kasvaneet älyttömästi, ja pikkuhiljaa konkarit alkaa väistyä niin on ehkä aiheellista kertoa ajoista ennen reppubägejä ja kisakoneita.
Tietysti olisi hienoa jos ne oikeat legendat kertoisivat alkuaikojen tapahtumista.
Jos vaikka se suunnitteilla oleva lehti joskus toteutuu niin ehkä siinä.
Ja Essille tiedoksi että vähintään yhtä mielenkiintoista on lukea tuoreita tarinoita kuten sinun hienoa blogia.
On kiva että vähän vanhemmatkin jutut kelpaavat. Nykyään kun lajin harrastaja määrät ovat kasvaneet älyttömästi, ja pikkuhiljaa konkarit alkaa väistyä niin on ehkä aiheellista kertoa ajoista ennen reppubägejä ja kisakoneita.
Tietysti olisi hienoa jos ne oikeat legendat kertoisivat alkuaikojen tapahtumista.
Jos vaikka se suunnitteilla oleva lehti joskus toteutuu niin ehkä siinä.
Ja Essille tiedoksi että vähintään yhtä mielenkiintoista on lukea tuoreita tarinoita kuten sinun hienoa blogia.
1389
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 08.12.14 - klo:19:33 »
Unohdetaan röyhistelyt ja mennään asiaan.
Kirjoitit omassa ketjussasi ruokailu ongelman kanssa. Mä olen vähän turhankin perso tolle ruuan syömiselle. Olenhan aina välillä sanonutkin että harrastan frisbeegolfia kisojen lounas taukojen takia. Olen kyllä jo pitkään tiedostanut että kun tauolla syön kuin hevonen, niin sitten toisella kierroksella alkaa väsyttää tai oikeastaan nukuttaa ja se pienikin keskittyminen herpaantuu. Saati sitten että maha täynnä liikkuminenkin on entistäkin tukkoisempaa.
Eiliseen kisaan otin omat eväät mukaan, koska en tiennyt golf ravintolan tarjoilun kattavuutta. Eväät olivat sopivat, nälkä lähti mutta ei turvottaneet. Ja olinkin toisen kierroksen vähintään yhtä pirteä kuin ekankin!
Mutta kyllä tulevaisuudessakin sitä lämmintä ateriaa kaipaan, ja aion syödäkin jos se on mahdollista.
Lupasin avautua heikoista lenkeistäni.
1. Koska olen harrastanut ja kilpaillut useissa urheilulajeissa niin olen tottunut fyysisiin häikköihin. Loukkaantumisia kun tulee aina välillä, olen kuitenkin säästynyt pahoilta loukkaantumisilta eikä minulta ole kirurgisilla toimenpiteillä korjattu kuin peukalo, jalka, molemmat polvet ja olkapää.
Mutta nyt on pakko myöntää niinkuin Räsäsen Jannekin tiesi, että pelikuntoni ei ole paras mahdollinen. Selkä ja takareidet ovat niin tukossa ettei mitään rajaa. Ja nyt olen myöntynyt siihen että se vaikuttaa heittämiseen aika paljon. Heitto on sellaista väkinäistä repimistä, ja jotenkin tuntuu että jäykkyys voisi vaikuttaa jopa siihen että kiekot lähtevät miten sattuu.
Ja tietysti jalkojen tukkoisuus tuntuu kävellessäkin, ja kun takareisiä särkee niin osa energia menee kivun kanssa taiteiluun.
Mutta se ei silti selitä sitä miksen pärjää ikäisteni kanssa kilpaillessa, koska en todellakaan ole ainoa vastaavien ongelmien kanssa painiva.
2. Siitä päästäänkin toiseen suureen ongelmaan. Mä en todellakaan tiedä millä kiekolla milloinkin heittäisin, olen joskus ihan epätoivon partaalla sen asian kanssa. Kuulostaa varmaan tyhmältä (mitä se toki onkin), mutta ikävä tosi asia. Ja mitä tuulisempi sää sitä vaikammaksi menee. Mulla on muutama luottokiekko, mutta hölmöä onkin että jos sillä luottokiekolla epäonnistun kerran, niin jo seuraavaa väylää heitän jollain toisella kiekolla.
Mä olenkin miettinyt että tekisin radikaalin valinta tilaisuuden kiekoilleni, ja ottaisin kisamatkoilleni vain muutaman kiekon, ja muut jäävät kotiin ruikuttamaan.
3. Loput olen jo käsitellyt edellisissä jutuissani, joten ei niistä sen enempää.
Koska tän ikäisenä ja tässä elämän tilanteessa mun ei enää tarvi saada itseäni rantakuntoon kesäksi, niin voin yrittää saada itseni jonkinlaiseen heittokuntoon!
Kirjoitit omassa ketjussasi ruokailu ongelman kanssa. Mä olen vähän turhankin perso tolle ruuan syömiselle. Olenhan aina välillä sanonutkin että harrastan frisbeegolfia kisojen lounas taukojen takia. Olen kyllä jo pitkään tiedostanut että kun tauolla syön kuin hevonen, niin sitten toisella kierroksella alkaa väsyttää tai oikeastaan nukuttaa ja se pienikin keskittyminen herpaantuu. Saati sitten että maha täynnä liikkuminenkin on entistäkin tukkoisempaa.
Eiliseen kisaan otin omat eväät mukaan, koska en tiennyt golf ravintolan tarjoilun kattavuutta. Eväät olivat sopivat, nälkä lähti mutta ei turvottaneet. Ja olinkin toisen kierroksen vähintään yhtä pirteä kuin ekankin!
Mutta kyllä tulevaisuudessakin sitä lämmintä ateriaa kaipaan, ja aion syödäkin jos se on mahdollista.
Lupasin avautua heikoista lenkeistäni.
1. Koska olen harrastanut ja kilpaillut useissa urheilulajeissa niin olen tottunut fyysisiin häikköihin. Loukkaantumisia kun tulee aina välillä, olen kuitenkin säästynyt pahoilta loukkaantumisilta eikä minulta ole kirurgisilla toimenpiteillä korjattu kuin peukalo, jalka, molemmat polvet ja olkapää.
Mutta nyt on pakko myöntää niinkuin Räsäsen Jannekin tiesi, että pelikuntoni ei ole paras mahdollinen. Selkä ja takareidet ovat niin tukossa ettei mitään rajaa. Ja nyt olen myöntynyt siihen että se vaikuttaa heittämiseen aika paljon. Heitto on sellaista väkinäistä repimistä, ja jotenkin tuntuu että jäykkyys voisi vaikuttaa jopa siihen että kiekot lähtevät miten sattuu.
Ja tietysti jalkojen tukkoisuus tuntuu kävellessäkin, ja kun takareisiä särkee niin osa energia menee kivun kanssa taiteiluun.
Mutta se ei silti selitä sitä miksen pärjää ikäisteni kanssa kilpaillessa, koska en todellakaan ole ainoa vastaavien ongelmien kanssa painiva.
2. Siitä päästäänkin toiseen suureen ongelmaan. Mä en todellakaan tiedä millä kiekolla milloinkin heittäisin, olen joskus ihan epätoivon partaalla sen asian kanssa. Kuulostaa varmaan tyhmältä (mitä se toki onkin), mutta ikävä tosi asia. Ja mitä tuulisempi sää sitä vaikammaksi menee. Mulla on muutama luottokiekko, mutta hölmöä onkin että jos sillä luottokiekolla epäonnistun kerran, niin jo seuraavaa väylää heitän jollain toisella kiekolla.
Mä olenkin miettinyt että tekisin radikaalin valinta tilaisuuden kiekoilleni, ja ottaisin kisamatkoilleni vain muutaman kiekon, ja muut jäävät kotiin ruikuttamaan.
3. Loput olen jo käsitellyt edellisissä jutuissani, joten ei niistä sen enempää.
Koska tän ikäisenä ja tässä elämän tilanteessa mun ei enää tarvi saada itseäni rantakuntoon kesäksi, niin voin yrittää saada itseni jonkinlaiseen heittokuntoon!
1390
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 08.12.14 - klo:14:23 »
Rönsyily jatkukoon!
Tuosta Arin edellisestä set hymyilee kommentista ja Ruukkiin saapuneista Suomen mestareista tuli muistoja mieleen lähihistoriasta, missä tehtiin tärkeähkö päänavaus johonkin., jos näin uskallan väittää.
Muistaakseni vuonna 2001 kevät talvena, en nyt muista oliko tammi, helmi vai maaliskuu. Pakkasta riitti ja oli LUNTA! järjestimme karvalakki kisat rajamäen liikuntapuistossa.
Siihen maailman aikaan ei ollut kisakoneita eikä muitakaan netti ilmoittelu juttuja. Ratamestarista luettiin missä ja milloin oli kisoja ja sinne mentiin..jos mentiin. Paikan päällä ilmoittauduttiin, joten kisa järjestäjille osallistujien määrä oli aina arvoitus.
Meidän kisatoimisto oli liikuntapuiston kenttävaksien koppi, siellä sitten kisan TD (minä) ja kirjuri Pekka Korkala odotettiin jännittyneinä että kuka mahtaa olla IN.
Ja kun oven takaa tasaiseen tahtiin alkoi ilmestyä sen ajan kovia nimiä, kuten Lindbergin veljekset, J. Nieminen, S.Loukko, Jolula, Vesala, Meresmaa, Pursio, Lindewald jne. jne alkoi jo viimehetkillä kisaan saapunut silloinen liiton puheenjohtaja Seppo Nieminen nikottelemaan että TOTTA VIEKÖÖN! miten sä olet saanut tänne houkuteltua kaikki Suomen parhaat heittäjät. Miksi he tulivat, jäi ikuiseksi arvoitukseksi.
Mutta mitä muuta merkittävää niissä kisoissa oli. Olin kierrellyt sinä talvena jonnin verran karviskisoja, ja kiinnittänyt huomiota liukkaisiin heittopaikkoihin.
Hyvin niitä oli lapioitu ja joissain paikoissa hiekotettukin, meikussa muistaakseni vähän suolattukin mutta kaikki tyynni ei ihanteellisia heittoalustoja.
Kun sitten tilanne tuli omalle kohdalle mietin mitem ihmeessä parantaisin tilannetta. Jalkapallon parissa touhuumisen kautta sain sitten idean, tekonurmi! Mutta mistä sellaista saisi? En kai voi mennä leikkaamaan futiskentän nurmea? Kyselin sitten yhdeltä tyypiltä hintoja, no huh! ei kiitos.
Mutta se jäi niin askarruttamaan mieltäni, että soitin yhteen isoon firmaan mikä silloin teki futiskenttiä, ja kysyin että olisiko heillä yhtään jämäpaloja antaa vaikka noin sponssi mielessä.
Heillä olikin jämä kasa, josta sain hakea niitä jos niitä mitään iloa olisi. Ei muutakun pakulla annettuun osoitteeseen ja jäisiä kasoja penkomaan. Sieltä sain tarvitsemani määrän maton palaa, ja kyllä karvis kisaajat olivat ihmeissään.
Seuraavaksi matot olivat käytössä Experiencessä. Myöhemmin samoja mattoja käytettiin kesäkisoissa mm. Tampereen Finnish openissa ja Porin Yyterin kisoissa.
Ja nythän tekonurmea käytetään valtaosassa Suomen radoista.
Eli tuollakin tapaa Karvakkisarja on ollut hyödyllinen osa frisbeegolf maailmaamme!
Tuosta Arin edellisestä set hymyilee kommentista ja Ruukkiin saapuneista Suomen mestareista tuli muistoja mieleen lähihistoriasta, missä tehtiin tärkeähkö päänavaus johonkin., jos näin uskallan väittää.
Muistaakseni vuonna 2001 kevät talvena, en nyt muista oliko tammi, helmi vai maaliskuu. Pakkasta riitti ja oli LUNTA! järjestimme karvalakki kisat rajamäen liikuntapuistossa.
Siihen maailman aikaan ei ollut kisakoneita eikä muitakaan netti ilmoittelu juttuja. Ratamestarista luettiin missä ja milloin oli kisoja ja sinne mentiin..jos mentiin. Paikan päällä ilmoittauduttiin, joten kisa järjestäjille osallistujien määrä oli aina arvoitus.
Meidän kisatoimisto oli liikuntapuiston kenttävaksien koppi, siellä sitten kisan TD (minä) ja kirjuri Pekka Korkala odotettiin jännittyneinä että kuka mahtaa olla IN.
Ja kun oven takaa tasaiseen tahtiin alkoi ilmestyä sen ajan kovia nimiä, kuten Lindbergin veljekset, J. Nieminen, S.Loukko, Jolula, Vesala, Meresmaa, Pursio, Lindewald jne. jne alkoi jo viimehetkillä kisaan saapunut silloinen liiton puheenjohtaja Seppo Nieminen nikottelemaan että TOTTA VIEKÖÖN! miten sä olet saanut tänne houkuteltua kaikki Suomen parhaat heittäjät. Miksi he tulivat, jäi ikuiseksi arvoitukseksi.
Mutta mitä muuta merkittävää niissä kisoissa oli. Olin kierrellyt sinä talvena jonnin verran karviskisoja, ja kiinnittänyt huomiota liukkaisiin heittopaikkoihin.
Hyvin niitä oli lapioitu ja joissain paikoissa hiekotettukin, meikussa muistaakseni vähän suolattukin mutta kaikki tyynni ei ihanteellisia heittoalustoja.
Kun sitten tilanne tuli omalle kohdalle mietin mitem ihmeessä parantaisin tilannetta. Jalkapallon parissa touhuumisen kautta sain sitten idean, tekonurmi! Mutta mistä sellaista saisi? En kai voi mennä leikkaamaan futiskentän nurmea? Kyselin sitten yhdeltä tyypiltä hintoja, no huh! ei kiitos.
Mutta se jäi niin askarruttamaan mieltäni, että soitin yhteen isoon firmaan mikä silloin teki futiskenttiä, ja kysyin että olisiko heillä yhtään jämäpaloja antaa vaikka noin sponssi mielessä.
Heillä olikin jämä kasa, josta sain hakea niitä jos niitä mitään iloa olisi. Ei muutakun pakulla annettuun osoitteeseen ja jäisiä kasoja penkomaan. Sieltä sain tarvitsemani määrän maton palaa, ja kyllä karvis kisaajat olivat ihmeissään.
Seuraavaksi matot olivat käytössä Experiencessä. Myöhemmin samoja mattoja käytettiin kesäkisoissa mm. Tampereen Finnish openissa ja Porin Yyterin kisoissa.
Ja nythän tekonurmea käytetään valtaosassa Suomen radoista.
Eli tuollakin tapaa Karvakkisarja on ollut hyödyllinen osa frisbeegolf maailmaamme!
1391
Frisbeegolf / Vs: Mitä Hauskaa Sinulle On Tapahtunut FrisbeeGolfia Pelatessa
« on: 08.12.14 - klo:13:05 »
Vaikkakyseisessä kisassa pelasinkin, niin tämä juttu kuuluu oikeastaan kisan järjestelyihin.
Joskus 2000 luvun alkuaikoina järjestimme ( DGC Bats ) rajamäessä joukkue golfin SM-kisat. Koska kaikki seuran jäsenet tietysti myös kilpaili silloin, niin oli pähkäilyn paikka että mistä saataisiin kahvioon talkoo porukkaa.
Ei kait kukaan ole innostunut frisbeegolf kisan kahvion pitäjäksi ilman palkkaa.
Kisaan tuli silloinen ennätys määrä joukkueita, mukana Suomen huippupelaajia. Mutta yhden pelaajan nimen kun julkistin niin jo alkoi kilpailu siitä että kuka saa myydä kahvia ja pullaa.
Ei ollut vaikeaa saada teini ikäisiä tyttöjä talkoohomman riivaamiksi kun Apulannan Toni Wirtanen heitti Fosforin Kivennäisten joukkueessa!
-väykkä-
Joskus 2000 luvun alkuaikoina järjestimme ( DGC Bats ) rajamäessä joukkue golfin SM-kisat. Koska kaikki seuran jäsenet tietysti myös kilpaili silloin, niin oli pähkäilyn paikka että mistä saataisiin kahvioon talkoo porukkaa.
Ei kait kukaan ole innostunut frisbeegolf kisan kahvion pitäjäksi ilman palkkaa.
Kisaan tuli silloinen ennätys määrä joukkueita, mukana Suomen huippupelaajia. Mutta yhden pelaajan nimen kun julkistin niin jo alkoi kilpailu siitä että kuka saa myydä kahvia ja pullaa.
Ei ollut vaikeaa saada teini ikäisiä tyttöjä talkoohomman riivaamiksi kun Apulannan Toni Wirtanen heitti Fosforin Kivennäisten joukkueessa!
-väykkä-
1392
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 08.12.14 - klo:11:47 »
Juu näin se on!
Jotenkin musta tuntuu, että olen antanut näissä jaaritteluissani sen kuvan että olen jotenkin aina naama naulapussina pelaava tosikko jörö.
Ja sen myötä jokainen saattaa uskoa että joku päivä toteutan haaveeni tehdä Pelle Miljoonaa lainatakseni " Pyhän gagnesin rannassa istuskelen, mietin elämääni ja sitä kuka lienen, jospa jättäisin kaiken ja lähtisin vaeltavien saddhujen matkaan" Se on kyllä yksi mission, mutta vielä en sitä toteuta, perhe vie voiton haahuiluista!
Sen mielikuvan voin tässä tyrmätä. 15 vuoden aikana olen pelannut kolme kierrosta ns. kyr.. otsassa, ja vain kerran keskeyttänyt. Sekin kaduttaa ja hävettää, Jonekin teki parhaansa etten keskeyttäisi vaikka varmasti ymmärsi yskän.
Siis tykkään pelata ( en muuten sitä tekisi) ja suurimmaksi osaksi nautin siitä. Ainut homma mikä on alkanut vähän jurppimaan, että tuntuu etten kehity millään tavalla. Toivottavasti eilinen väläytti ainakin henkisesti pientä valon häivää tunnelin päässä.
Ruukista sen verran vielä että hyvin pojat olivat suunnitelleet radan myös golfmaiseksi. Suomessa on toinen toistaan hienompia metsäratoja, mutta silloin kun päästään golfkentälle niin on hyvä että sitten pelataan vähän avoimempaa lay outtia. Monestihan korkeuserot, vesistöt ja punkkerit tekevät sen haasteen golfkentillä. Ja sitä se tulee olemaan myös NDGE 15 kisassa, tukkoisia metsäväyliä on turha odottaa.
Arvoa pitää antaa myös eilisen kisan järjestäjille siitä työn määrästä mitä he tekivät. Kun me muut jo ajeltiin kotiin mieli musiikin tahtiin, niin kundit roudas koreja pitkin Tiivi Taavi kumpuja. Siinä mielessä kiinteällä radalla kisojen järjestely on aika paljon iisimpää touhua. Ei sillä etteikö niissäkin tekemistä ole!
Jotenkin musta tuntuu, että olen antanut näissä jaaritteluissani sen kuvan että olen jotenkin aina naama naulapussina pelaava tosikko jörö.
Ja sen myötä jokainen saattaa uskoa että joku päivä toteutan haaveeni tehdä Pelle Miljoonaa lainatakseni " Pyhän gagnesin rannassa istuskelen, mietin elämääni ja sitä kuka lienen, jospa jättäisin kaiken ja lähtisin vaeltavien saddhujen matkaan" Se on kyllä yksi mission, mutta vielä en sitä toteuta, perhe vie voiton haahuiluista!
Sen mielikuvan voin tässä tyrmätä. 15 vuoden aikana olen pelannut kolme kierrosta ns. kyr.. otsassa, ja vain kerran keskeyttänyt. Sekin kaduttaa ja hävettää, Jonekin teki parhaansa etten keskeyttäisi vaikka varmasti ymmärsi yskän.
Siis tykkään pelata ( en muuten sitä tekisi) ja suurimmaksi osaksi nautin siitä. Ainut homma mikä on alkanut vähän jurppimaan, että tuntuu etten kehity millään tavalla. Toivottavasti eilinen väläytti ainakin henkisesti pientä valon häivää tunnelin päässä.
Ruukista sen verran vielä että hyvin pojat olivat suunnitelleet radan myös golfmaiseksi. Suomessa on toinen toistaan hienompia metsäratoja, mutta silloin kun päästään golfkentälle niin on hyvä että sitten pelataan vähän avoimempaa lay outtia. Monestihan korkeuserot, vesistöt ja punkkerit tekevät sen haasteen golfkentillä. Ja sitä se tulee olemaan myös NDGE 15 kisassa, tukkoisia metsäväyliä on turha odottaa.
Arvoa pitää antaa myös eilisen kisan järjestäjille siitä työn määrästä mitä he tekivät. Kun me muut jo ajeltiin kotiin mieli musiikin tahtiin, niin kundit roudas koreja pitkin Tiivi Taavi kumpuja. Siinä mielessä kiinteällä radalla kisojen järjestely on aika paljon iisimpää touhua. Ei sillä etteikö niissäkin tekemistä ole!
1393
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 08.12.14 - klo:10:10 »
Ensimmäinen rundi siis takana. Täydellisellä radalla, ja varsinkin tähän vuoden aikaan optimaalisissa olosuhteissa heitin tuloksen 58. Sehän ei ole mikään hyvä tulos, mutta tulos kuitenkin. Vaikka minua piinaakin valtava heittokammo, niin nautin pelaamisesta kuitenkin, ja puttipeliini oli tosi tyytyväinen.
Toinen kierros alkoi osaltani väylältä 13. Heikko avaus, surkea lähestyminen johti heti neppariin, HYI! Kävi jo mielessä että tästäkö se taaaaas alkaa. Seuraava kuitenkin helppo 3, ja se kiva lyhyt ylämäki tehtävä pirkkoon.
Ja sitten se hieno väylä 16. Nyt sitä oli pidennetty roimasti, ja samalla muutettu yhdeksi upeimmista koskaan pelaamistani väylistä. Nelosesta haaveilin, ja pooli kaveritkin oli sitä mieltä että neloseen voisi jokainen olla tyytyväinen mutta siihenkin pitää tehdä töitä. No minun työni vaikeutui heti avauksen jälkeen, minkä kajautin siihen mutkassa seisoneeseen yksinäiseen koivuun kiekkoni. Lätty putosi lättynä puun viereen eli siitä sitten eteenpäin. Onnistuin hyvin seuraavalla, mutta lähäri epäonnistui karkeasti joten vitonen siitä sitten tuli. Vähän harmitti kun töppäsin sen avarin, kun kerrankin olisi ollut mahdollisuuksia minullakin liidättää. Mutta tuleva Australia openin voittaja Kulmalan poika otti kuitenkin kolmosen, ja se olikin hienoa katsottavaa!
Loppu kierros menikin sitten aika tasapaksusti, aika aktiivisesti otin niitä kolmosia. Poikkeamina ykköseltä pirkkoa pukkas, ja ainakin seiskalta ja kasilta nepparit.
Kierroksen ja oikeastaan päivän kruunasi näin " Ihmeellinen luonto" ihmisenä järven rannalla matalalla kaarrellut valkopyrstöinen merikotka, minkä kiljumista oltiin jo aiemmin Vierin Jukan kanssa kuunnelleet. Poolissani pelannut paikallinen luonto opas Hannu Kurvinen kertoikin että merikotkat ovat paikallisia kottaraisia,asukkaisiin kuuluvat myös niin ilvekset kuin sudetkin.
Menneenä kesänä ajoin tuhansia kilometrejä kun olin kuvaamassa merikotkia Jäämeren rannalla, ja nyt niitä pyörii tässä lähiseudulla ilkkumassa mun ponnettomia draiveja.
Summa summarum!
Ari väitti väykän voittaneen itsensä...58 ja 57 eli voitin toisella ekan. Heitin siis tasaisesti enkä yhtään vitosta huonompaa.
Avaukset olivat erittäin jäykkiä, väkinäisiä ja ennalta arvaamattomia. Radan profiili antoi kuitenkin paljon anteeksi, Nummelanharjulla vastaavat avaukset olisivat johtaneet katastrofiin.
Lähestymiset olivat luokkaa fifty- sixsty, onnistumisprosentit tuota jälkimmäistä luokkaa.
Puttiin olin tosi tyytyväinen. Olen ajatellut sen niin että jos onnistun pääsääntöisesti puteissani tuohon kuuteen metriin asti niin silloin olen tyytyväinen. Ja Ruukissa onnistuin kyllä aika lähelle sataprosenttisesti siinä. Toki täysin pläkä sää auttoi paljon, mutta kuitenkin.
Rata oli ihan huippua, toki siitä olisi helposti saanut haastavammankin, mutta Rami ja Toni olivat fiksusti suunnitelleet radan aikataulua silmällä pitäen. Tuolla lay outilla peli eteni ripeästi valoisaan aikaan. Pojathan ovat neroja!
Hienosta työstään he ansaitsevat VILLIT KORTIT kevään Nurmijärvi discgolf experience kisaan.
Olin havaitsevani kisassa sellaista vanhan ajan hyvää fiilistä, vai johtuiko se vaan siitä että itse nautin pelaamisesta niin paljon.
Ja olihan se aikasta hienoa että itse Karvalakki Kuningas Jukka Vieri oli paikan päällä kisailemassa. Vielä kun toinen Karvalakki aatelinen Juha Nieminen olisi ollut mukana niin paketti olisi ollut täydellinen.
KIITOS!
Toinen kierros alkoi osaltani väylältä 13. Heikko avaus, surkea lähestyminen johti heti neppariin, HYI! Kävi jo mielessä että tästäkö se taaaaas alkaa. Seuraava kuitenkin helppo 3, ja se kiva lyhyt ylämäki tehtävä pirkkoon.
Ja sitten se hieno väylä 16. Nyt sitä oli pidennetty roimasti, ja samalla muutettu yhdeksi upeimmista koskaan pelaamistani väylistä. Nelosesta haaveilin, ja pooli kaveritkin oli sitä mieltä että neloseen voisi jokainen olla tyytyväinen mutta siihenkin pitää tehdä töitä. No minun työni vaikeutui heti avauksen jälkeen, minkä kajautin siihen mutkassa seisoneeseen yksinäiseen koivuun kiekkoni. Lätty putosi lättynä puun viereen eli siitä sitten eteenpäin. Onnistuin hyvin seuraavalla, mutta lähäri epäonnistui karkeasti joten vitonen siitä sitten tuli. Vähän harmitti kun töppäsin sen avarin, kun kerrankin olisi ollut mahdollisuuksia minullakin liidättää. Mutta tuleva Australia openin voittaja Kulmalan poika otti kuitenkin kolmosen, ja se olikin hienoa katsottavaa!
Loppu kierros menikin sitten aika tasapaksusti, aika aktiivisesti otin niitä kolmosia. Poikkeamina ykköseltä pirkkoa pukkas, ja ainakin seiskalta ja kasilta nepparit.
Kierroksen ja oikeastaan päivän kruunasi näin " Ihmeellinen luonto" ihmisenä järven rannalla matalalla kaarrellut valkopyrstöinen merikotka, minkä kiljumista oltiin jo aiemmin Vierin Jukan kanssa kuunnelleet. Poolissani pelannut paikallinen luonto opas Hannu Kurvinen kertoikin että merikotkat ovat paikallisia kottaraisia,asukkaisiin kuuluvat myös niin ilvekset kuin sudetkin.
Menneenä kesänä ajoin tuhansia kilometrejä kun olin kuvaamassa merikotkia Jäämeren rannalla, ja nyt niitä pyörii tässä lähiseudulla ilkkumassa mun ponnettomia draiveja.
Summa summarum!
Ari väitti väykän voittaneen itsensä...58 ja 57 eli voitin toisella ekan. Heitin siis tasaisesti enkä yhtään vitosta huonompaa.
Avaukset olivat erittäin jäykkiä, väkinäisiä ja ennalta arvaamattomia. Radan profiili antoi kuitenkin paljon anteeksi, Nummelanharjulla vastaavat avaukset olisivat johtaneet katastrofiin.
Lähestymiset olivat luokkaa fifty- sixsty, onnistumisprosentit tuota jälkimmäistä luokkaa.
Puttiin olin tosi tyytyväinen. Olen ajatellut sen niin että jos onnistun pääsääntöisesti puteissani tuohon kuuteen metriin asti niin silloin olen tyytyväinen. Ja Ruukissa onnistuin kyllä aika lähelle sataprosenttisesti siinä. Toki täysin pläkä sää auttoi paljon, mutta kuitenkin.
Rata oli ihan huippua, toki siitä olisi helposti saanut haastavammankin, mutta Rami ja Toni olivat fiksusti suunnitelleet radan aikataulua silmällä pitäen. Tuolla lay outilla peli eteni ripeästi valoisaan aikaan. Pojathan ovat neroja!
Hienosta työstään he ansaitsevat VILLIT KORTIT kevään Nurmijärvi discgolf experience kisaan.
Olin havaitsevani kisassa sellaista vanhan ajan hyvää fiilistä, vai johtuiko se vaan siitä että itse nautin pelaamisesta niin paljon.
Ja olihan se aikasta hienoa että itse Karvalakki Kuningas Jukka Vieri oli paikan päällä kisailemassa. Vielä kun toinen Karvalakki aatelinen Juha Nieminen olisi ollut mukana niin paketti olisi ollut täydellinen.
KIITOS!
1394
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 08.12.14 - klo:09:05 »
"se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo eilinen" joten aloitetaan alusta!
Sunnuntai aamuna heti kuuden jälkeen hyppäsin koteloon. Deep purplen CD formaatti Made in Japan live äänentoistolaitteen nieluun, ja tuulilasi kohti Ruukki golfia. Säkki pimeällä Hanko tiellä sitä tunsi olevansa ihan yksin tässä maailmassa, vaikka sarvipäisillä olioilla höystetyt kolmiot tien vieressä muistutti muistakin elollisista.
Matka meni mukavasti, mutta oli kuitenkin sen verran pitkä että Purplen kitaran ja urkujen vuoropuhelu ehti vaihtua Fishin tarinoihin. Olin golfkentän parkkipaikalla ensimmäisenä, mutta pian alkoi kuulumaan tasaiseen tahtiin iloinen rapina kumien sinfonia. Asfaltoitu paikoitusalue oli aivan jäässä, ja heti kuulinkin Hartsalta, Jonsulta, Jukalta ja kumppaneilta kauhutarinoita pikkutien hengenvaarallisesta liukkaudesta, ja tien vieressä väijyvistä bambeista! Ihan kiva, mä painoin ilman huolen häivää kitkoilla silmät kiinni.
Asiaan! Valon häätäessä mustan majan majoille alkoi paikan kauneus hahmottua verkkokalvolle. Kyllä kannatti nähdä tämäkin päivä! Innostuksen hyöky oli niin suuri, että aloin määrätietoisen lämmittelyn ilman kiekkoja saadakseni jalkani, selkäni ja käteni sen verran notkeiksi että pystyisin nauttimaan Ruukkigolfin frisbee päivästä.
Tällä kertaa kävi tuuri, pääsin aloittamaan ykkös väylältä itse TD:n, Kurvisen Hannun ja Lehtisen Raulin kanssa. Tasooni nähden siis kovia heittäjiä ja muutenkin mukavaa peliseuraa. Aloitin kisan ihan mukavasti, toki hieman hajuttomasti ja mauttomasti. Ellen ihan väärin muista niin 7 ensimmäiseen ruutuun merkattiin kolmonen. Siinä jyrkässä ylämäki reiässä sitten napsahti ekan kerran, olin puttaamassa n. kasista kolmosta korttiin menttaliteetilla. Yläpantaan kopsahti siitä alas pystyyn, ja pyörien mulle kieltä näyttäen alas koritasanteelta. Seuraavakaan ei onnistunut joten vitosta korttiin.
Siirryimme väylälle 9. VAU! Jyrkähkö, pitkähkö alamäki ja kori vielä kutkuttavasti tasanteella jyrkän rinteen vaaniessa tasanteen oikealla puolella ja väylän visuaalisuuden kruunasi taustalla jäinen järvi. Olin haltioissani luonnon kauneudesta että heitin kuin pullopersesika vasemmalle metsään, ja heräsin! Tämähän ei olekaan mitään maisema bongailua, vaan armotonta kisailua. Sieltä puiden kainalosta sitten sinne rotkoon, mutta ei niin pahaan paikkaan kun pelkäsin, ja pääsinkin sieltä sitten yhdellä heitolla mukille ja neppari tulokseksi. Seuraavat 6 väylää menikin taas kolmosilla ( ehkä, en muista). Kunnes saavuttiin väylälle 16 (lyhyt versio) ja taas pooli haukkoi henkeä! Voiko ihanampaa väylää olla....voi, toinen kierros sen näytti.
Tällä kertaa avaukseni oli miltein täydellinen, puttasin n. kympistä kakkosta, epäonnistuen mutta kolmonen kuitenkin. Seuraava olikin pikkunäppärä .Kori oli nätissä paikassa metsän kainalokuopassa sinne jostain syystä tehdyllä tasanteella. Avakseni onnistui liki täydellisesti, ja kierroksen ensimmäinen pirkkoni oli siinä. Yksi väylä enää. Mando, tiukka puuportti juuri sellainen ihanne väylä minun makuuni. Onnistuinkin heittämään mandon oikealta puolelta, ja kiekko osui vasta toiseen puuhun mistä se kimposi takaisin päin.
Toinen heitto vahvalla forella muutama metri eteen päin koivun kylkeen, löytyihän se tosi väykkä sieltä! Kolmas heitto surkea hyzer vastakkaiseen metsään, josta yllättäen pääsin kuitenkin korille, ja vitos putti sisään.
Kivalle kierrokselle tuttu päätös!
Mutta eikun syömään...ja jatkankin tarinaa kotvan kuluttua!
Sunnuntai aamuna heti kuuden jälkeen hyppäsin koteloon. Deep purplen CD formaatti Made in Japan live äänentoistolaitteen nieluun, ja tuulilasi kohti Ruukki golfia. Säkki pimeällä Hanko tiellä sitä tunsi olevansa ihan yksin tässä maailmassa, vaikka sarvipäisillä olioilla höystetyt kolmiot tien vieressä muistutti muistakin elollisista.
Matka meni mukavasti, mutta oli kuitenkin sen verran pitkä että Purplen kitaran ja urkujen vuoropuhelu ehti vaihtua Fishin tarinoihin. Olin golfkentän parkkipaikalla ensimmäisenä, mutta pian alkoi kuulumaan tasaiseen tahtiin iloinen rapina kumien sinfonia. Asfaltoitu paikoitusalue oli aivan jäässä, ja heti kuulinkin Hartsalta, Jonsulta, Jukalta ja kumppaneilta kauhutarinoita pikkutien hengenvaarallisesta liukkaudesta, ja tien vieressä väijyvistä bambeista! Ihan kiva, mä painoin ilman huolen häivää kitkoilla silmät kiinni.
Asiaan! Valon häätäessä mustan majan majoille alkoi paikan kauneus hahmottua verkkokalvolle. Kyllä kannatti nähdä tämäkin päivä! Innostuksen hyöky oli niin suuri, että aloin määrätietoisen lämmittelyn ilman kiekkoja saadakseni jalkani, selkäni ja käteni sen verran notkeiksi että pystyisin nauttimaan Ruukkigolfin frisbee päivästä.
Tällä kertaa kävi tuuri, pääsin aloittamaan ykkös väylältä itse TD:n, Kurvisen Hannun ja Lehtisen Raulin kanssa. Tasooni nähden siis kovia heittäjiä ja muutenkin mukavaa peliseuraa. Aloitin kisan ihan mukavasti, toki hieman hajuttomasti ja mauttomasti. Ellen ihan väärin muista niin 7 ensimmäiseen ruutuun merkattiin kolmonen. Siinä jyrkässä ylämäki reiässä sitten napsahti ekan kerran, olin puttaamassa n. kasista kolmosta korttiin menttaliteetilla. Yläpantaan kopsahti siitä alas pystyyn, ja pyörien mulle kieltä näyttäen alas koritasanteelta. Seuraavakaan ei onnistunut joten vitosta korttiin.
Siirryimme väylälle 9. VAU! Jyrkähkö, pitkähkö alamäki ja kori vielä kutkuttavasti tasanteella jyrkän rinteen vaaniessa tasanteen oikealla puolella ja väylän visuaalisuuden kruunasi taustalla jäinen järvi. Olin haltioissani luonnon kauneudesta että heitin kuin pullopersesika vasemmalle metsään, ja heräsin! Tämähän ei olekaan mitään maisema bongailua, vaan armotonta kisailua. Sieltä puiden kainalosta sitten sinne rotkoon, mutta ei niin pahaan paikkaan kun pelkäsin, ja pääsinkin sieltä sitten yhdellä heitolla mukille ja neppari tulokseksi. Seuraavat 6 väylää menikin taas kolmosilla ( ehkä, en muista). Kunnes saavuttiin väylälle 16 (lyhyt versio) ja taas pooli haukkoi henkeä! Voiko ihanampaa väylää olla....voi, toinen kierros sen näytti.
Tällä kertaa avaukseni oli miltein täydellinen, puttasin n. kympistä kakkosta, epäonnistuen mutta kolmonen kuitenkin. Seuraava olikin pikkunäppärä .Kori oli nätissä paikassa metsän kainalokuopassa sinne jostain syystä tehdyllä tasanteella. Avakseni onnistui liki täydellisesti, ja kierroksen ensimmäinen pirkkoni oli siinä. Yksi väylä enää. Mando, tiukka puuportti juuri sellainen ihanne väylä minun makuuni. Onnistuinkin heittämään mandon oikealta puolelta, ja kiekko osui vasta toiseen puuhun mistä se kimposi takaisin päin.
Toinen heitto vahvalla forella muutama metri eteen päin koivun kylkeen, löytyihän se tosi väykkä sieltä! Kolmas heitto surkea hyzer vastakkaiseen metsään, josta yllättäen pääsin kuitenkin korille, ja vitos putti sisään.
Kivalle kierrokselle tuttu päätös!
Mutta eikun syömään...ja jatkankin tarinaa kotvan kuluttua!
1395
Treenipäiväkirjat / Vs: MISSION SYYSMYRSKY 2016
« on: 07.12.14 - klo:12:07 »
Eka kierros takana. Hieno sää, upea rata!
Omalta osalta voin sanoa että jumbo sijasta taistellaan, mutta kivaa on.
Katsotaan mikä fiilis toisen kierroksen jälkeen.
Omalta osalta voin sanoa että jumbo sijasta taistellaan, mutta kivaa on.
Katsotaan mikä fiilis toisen kierroksen jälkeen.