Tänään tuli kierrettyä Tammisaaressa ja Karjaalla ensimmäistä kertaa.
Täytyy sanoa, että aika negatiivisesti yllättynyt olin Tammisaaren radasta. Monesti kehuttu rata oli ensikertalaiselle todella, todella, todella hankalasti hahmotettava, eikä oikein vastannut omaa ajatustani SM-kisaradasta. Varmaankin ainakin osittain oli kyse siitä että tosiaan pelasin ensimmäistä kertaa, mutta ei jäänyt kovin hyvä maku.
Ensinnäkin metsä/kallio-par-neloset ovat vaike taiteenlaji. Pitäisi olla hyvä sweet/landing-spot, tai ainakin sen olisi hyvä näkyä. Millään radalla ei ole näin paljon tullut heitettyä "tonne johki" ennen. Tietenkin rataa paljon pelaamalla tuollainen unohtuu ja alkaa oppia metkut ja mutkat, mutta silti ei se ole väylälle meriitti jos avaus heitetään jonnekin ja sitten mennään katsomaan että miten kävi. Eikä radalle, jos tuollaisia väyliä on vähän väliä.
Ne korotetut tiit ja varsinkin ne tukit niiden edessä. Kallioilla pelaaminen on muutenkin jo ainakin sateella vaarallista, mutta siellä oli monta tiitä, jolta heittäminen oikeasti pelotti. Onneksi en nykyisin ota juurikaan vauhtia, joten ei haitannut. Mutta kyllä moni kovemmalla vauhdilla heittävä kiroaa ne syvimpään helvettiin.
Ja miten monta vuotta käytössä olleella radalla voi mennä kaksi väylää käytännössä päällekkäin (3 ja 18). Heitin mielestäni ihan ok avauksen kolmoselle - muutaman metrin korista oikealle alle kympin putille - ja olinkin sitten ilmeisesti heittänyt käytännössä 18 väylää. Tässä tuli eka wtf?-fiilis.
Toka tuli seuraavalla väylällä. Mikä se kallio-outti ja droppari yläviistossa kalliolla on? Se väylä jos mikä on oikein toivotaan-toivotaan-heittämisen perikuva. Pyydän anteeksi paikallisilta, mutta nauratti.
Mikään rata ei ole täydellinen ja monet jutut ovat makuasioita (esim saariväylä oli ihan jees, jos tykkää saariväylistä) mutta itselle jäi vähän karvas maku. Ei rata missään tapauksessa huono ole, mutta ei ainakaan tuossa kuosissa tuntunut oikein miltään kolmen edellisen SM-radan jälkeen (Lauste, Meri-Toppila ja Nokia). Ei vaikka se holarikin tuli välillä. Taisin pelata pinnan pari alle, mikä osoittaa että vaikeustasokaan ei ehkä ole sm-tasolla kun arpomalla ja vähän hällä-väliä-mielellä meni alle parin.
No, mutta perään sitten Karjaalle. Olipas Raaseporin Helmen rata kaksijakoinen. Oli tosi outoja siirtymiä, ei niin hyviä väyliä, ja sitten aivan maagisen upeita puistoväyliä. Voi hemmetti kun tollaseen puistoon voisi saada pysyvän radan. Mahtavan kaunis paikka se "puiston puoli". Niin, ja mettässä oli makoisia mustikoita. Ja vikan väylän takan olevassa prutikossa oli yks Sepon kiekko. Ei oo enää.
Muuten yks juttu, ne puiston puolen väylien mitat oli arvottu aivan miten sattuu. Toivottavasti ei tule ongelmia huomenna kisoissa. Meinaan useammalla väylällä mitta heitti 15-30 metriä.