Itsehän koin tuossa ahaa -elämyksen pari viikkoa taaksepäin Hiirosessa heitellessäni.
Oma puttityyli oli jotain työnnön ja spin putin välimaastosta, käsi suorana, oikea jalka eessä ja siitä sit vipautetaan ranteella spinni loppuun käden ojentuessa. Pidempää puttia heitettäessä jalkoja sit mukaan. Tää oli siis se puttityyli, mitä olin kerennyt joulu/tammikuun aikana treenata sisätiloissa noin 5k heittoa. (Sitä ennen testannu kaiken haaratyönnöstä upsiputtiin) Ongelma on, että kun voimaa haetaan lisää, niin tarkkuus kärsii ihan hirveästi.
Mitä teen sitten, kun pituutta on +15m? Keho muuten samassa asennossa, mutta käännetään kylkeä korille että saadaan kiekolle suora linja kulkea. Sitten kun paukutin radalla useamman +20m putin/lähestymisen raudoista pihalle ja vastapainoksi pari 3-4m puttia ohi, mietin että miksi vitussa en puttais samalla tavalla kö ns. lähestyn.
Nykyinen putti siis aika lähellä tätä (video kyllä itessään ihan hirveä
kaveri jaarittelee ummet ja lammet eikä suorituksia juuri ole):
Ja tosiaan semmoinen oma huomio tuli tehtyä, että tarkkuus on parempi kun spinniä ei tee tarkoituksella, vaan ns. pakottaa sen. Aikaisemmin pidin kiekon sivusta kiinni ja tein spinnin ranteella, ja tarkkuus kärsi. Nykyään käännän kättä vähän kiekon päälle, putterin yläosa siis vastaa hieman kämmenpohjaan, ja tällä tavalla kiinni pitämällä spinni tulee samalla kun suoristaa käden. Mycket bra! Ei siis paljon rintaliivejä, vaan hieno homma!
Sitten vielä yks hyvä neuvo:
Älä. Missään. Nimessä. Ala. Varmistelemaan. Putteja.
Aina täysillä, koska muuten you're going to have a bad time. Ja varmistelemaan tarkoitan sitä pelitilanteessa, kun "no tuo kippo on nyt aika lähellä niin jos heitän vähän hiljempää."
Tämmösiä ajatuksia täältä suunnalta. Neljäs vuosi tosiaan heittelyä lähtee ja tässä vaiheessa alkaa se oma puttityyli hahmottuun...
Paljon se vaatii mutta vähän se antaa! Ehkä vielä joskus.