Turhauttava prosessi tää putin rakentaminen. Nyt parissa viikossa mitä kerennyt iltasilla treenaamaan on putteja saatu sisään varmaan se reilu viitisen sataa. Etäisyydet viidestä metristä kymppiin, ihan mitalla mitattu koska JYLY.
Putti alkaa liikeratojen puolesta tuntumaan mukavalta ja tyynellä kelillä alkaa osumaan jo itselle niiltä kipurajoiltakin - 7m rajapyykiltä menee jo noin puolet sisään. Pari viestiä aiemmin puhuttiin kultaisesta keskitiestä - joka itsellä on kadoksissa.
Putit menevät harvoin sivulta ohi. Jos menevät, niin yleensä se johtui siitä, että paino ja kiekko liikkui sivuttain liikkeen aikana. Tunnistettavaa ja korjattavaa - kurinalaisesti opettaa ittensä puttaamaan suoraan.
Ongelma onkin korkeussuunnassa. Jotenkin tuntuu, että tuossa 6-8 metrin viivoilla ei osaa putata yläraudan (ns. pitkä putti, rannetta mukana plus voimakkaampi ponnistus) ja alaraudan (se vitosen putti, lähinnä kädellä tehty ja painonsiirto lähinnä muodollinen takaliston heilautus) väliin.
Kun tätä tässä mietiskelen, niin uskoisin että kunhan pääsee tuonne Tapanin mainitsemiin 10k-lukemiin niin asia alkais ratkeamaan - pitää vaan hieroa sitä liikerataa?
Tämän päivän puttailut oli vielä erityisen inhottavia siitä syystä kun oli sellanen puuskanen tuuli etuvasemmalta - putti tuppas leijailemaan yli paitti sillon kun siinä oli hitusenkaan hysseä, jolloin se vaan putos... Ei ollu perfektionistille hyvää korvienvälifiilistä tarjolla, ehei.