Treenilogi HAHahahahaa! (7k)

[HAH]

Voihan perse... siis ihan kirjaimellisesti. Piti käydä koeajamassa Kaatis ennen ensi viikonlopun kisaa, mutta venäytin pakaralihaksen eilen aika huolellisesti koripalloa pelatessa. Juilii edelleen kuin suonta vetäisi ja treenikierros jää nyt sitten tekemättä. Taitaa olla urheilut muutenkin vähintään muutaman päivän pannassa. Kyllä nää loukkaantumiset on hanurista.

[vitikka]

Näissä tilanteissa maltti on valttia. Oikeasti ei voi liioitella pikkuvammojen parantelussa. Polte on kova heittämään, mutta hätäilyllä voi mennä sitten koko kesä piloille.

[HAH]

Näissä tilanteissa maltti on valttia. Oikeasti ei voi liioitella pikkuvammojen parantelussa. Polte on kova heittämään, mutta hätäilyllä voi mennä sitten koko kesä piloille.

Jep. Useampi päivä ilman mitään urheilua on kyllä latistavaa... Maanantaina olisi hyvä futismatsikin tarjolla, mutta sekin jo mietityttää, kun tuntemukset on näin vahvat.

[Ari]

Aijai.
Joudut tyytymään meikäläisen pelikirjaan Kaatikselle.

Tsemppistä itsensä kuntoon laittamiseen.

[HAH]

Aijai.
Joudut tyytymään meikäläisen pelikirjaan Kaatikselle.

Tsemppistä itsensä kuntoon laittamiseen.

Kiitos. Pitääpä käydä lunttaamassa. Ja kas... Joku omakin Kaatis-pelikirja on näköjään koneella vuodelta 2014. Vieläköhän sillä tekis jotain...

Millä ja miten heität kolmosväylän kakkosheiton? Sieltä ylhäältä sinne alas rinteeseen.

H

[jajvirta]

Millä ja miten heität kolmosväylän kakkosheiton? Sieltä ylhäältä sinne alas rinteeseen.

Tuurilla?

;-)

[HAH]

Tuurilla?

Tsekkasin mun 2014 pelikirjaa ja siinä on vasta seuraavan väylän kohdalla merkintä: "Vakaalla tiipparilla fore. Tähtää puuhun. Tuuriväylä."

[Ari]

Kolmosväylällä tietysti riippuu kakkosheiton ratkaisu kiekon paikasta. Useimmiten mulla on noin 35m korille joka on oikealle vinosti alaspäin, välillä jopa suoraan alapuolella.
Jos tuulee normaalisti eli sieltä alhaalta päin sitä rinnettä ylös niin pitää olla varovainen ettei tuuli pääse sinne kiekon alle. Jos pääsee niin se on heihei.
Heitän siinä joko matalan foren (usein polvelta) tai putterilla matalan hyssen eli tähtään reilusti oikealle. Se on jännä miten se feidaa sinne vasemmalle jos se on yhtään ilmassa.

Jos pääsee lähemmäksi niin tulee harkintaan putterilla väärinpäin pikku antsassa. Ei liidä ja kuolee siihen nurtsiin. Sitä kannattaa tosin vähän reenata kun se rollaa kyllä jos tulee kantille alas.

Jos ollaan siellä ihan ylhäällä niin jopa hysse Firebirdillä kuolee siihen kivasti. Janilta jos kysyy niin se heittää putterilla sieltä oikean kautta.

Selkeä homma siis

[HAH]

Kolmosväylällä tietysti riippuu kakkosheiton ratkaisu kiekon paikasta. Useimmiten mulla on noin 35m korille joka on oikealle vinosti alaspäin, välillä jopa suoraan alapuolella.

Hmmm. 35m on aika lähellä. Muistelen, että mulla olis ollut sieltä aika paljon pidempi matka kui 35 m... Oliko siinä etu- ja takatii ja pelasit edestä? (Luin sun rapsaa päivästä. Komiasti olit radan pelannu.)

[Ari]

Etutiiltä pelasin ja niin pelataan kisassakin.
Tuolla väylällä etutii on ihan eri linjassa kuin takatii, mutta toki lyhyemmällä.

[HAH]

Etutiiltä pelasin ja niin pelataan kisassakin.
Tuolla väylällä etutii on ihan eri linjassa kuin takatii, mutta toki lyhyemmällä.

Juu. Se selittää.

Meitsin pelikirja taitaa olla yhtä tyhjän kanssa, kun se on tehty takatii-asemista. No, hauskaa voi pitää ilman pelikirjaakin.

[HAH]

Kauden Pdga-alaisten kisojen avaus suoritettu eli Spring Masters 2016.

Nukuin umpisurkeasti kisaa edeltävän yön. Siitä huolimatta rennoin mielin kisaan. Oli helpottavaa, kun kisa ei jännittänyt, kuten on ollut tapana. Siitä ja käden hyvästä kuntoutumisestako kertoi ensimmäisen kierroksen -4 tulos (n. 960 ratinkia). Hyvää heittämistä yhtä väylää (11) lukuunottamatta ja sitäkin parempaa puttaamista. Yksi tai kaksi meni ohi tai rautoihin, mutta noin yleisesti kaikki tärkeät rinkiputit sisään. Yhtään yli kympistä en tainnut edes yrittää sisään, koska.. no, Kaatiksen greenit. Tulos riitti kärkikorttiin, mikä oli (pitkästä aikaa) iloinen yllätys.

Toisella kierroksella putosin odotetusti junasta, kun kärkikortin parhaat pelasivat yhtä hyvää kierrosta kuin ensimmäiselläkin kierroksella, mutta meitsi väsähti. En fyysisesti suinkaan, mutta keskittyminen herpaantui ja tuli avauksissa grippareita yms. ylimääräistä säätöä. Toinen kierros päivään ei vaan suju... No mutta hyvällä mielellä melkein loppuun asti, kunnes alamäkilampiväylällä puttimissi seiskasta alikseen. Siitä seuraava väylä paariin ja sitten hävytön tupla. Avaus alamäkeen (112m väylä) osuu puuhun ja kimpoaa oikealle umpimetsään. Sieltä väsyneen miehen typerä ratkaisu ja mellakkaupsi toiseen puuhun. Olisi pitänyt tyytyä bogiin ja nakata väylälle. Mutta ei... Viisi heittoa ja tulos kosahti. Seuraavasta sitten birdie hyvällä vastatuuliputilla, mutta ei sillä enää paljon seivattu. Kierroksen par-kakkosiin kaksi bogia, eikä pirkuilla juhlittu, joten toiselta kierrokselta vain +1 tulos, jonka rating yllätti surkeudellaan. Vain 916, joka on nykyinen ratinkini viime kauden kädetysten jälkeen (parantelin leikattua handua ja heitin koko kauden päin brinkkalaa).

Kokonaisuutena kisasta jäi ihan hyvä fiilis. -3 tuloksella sija 6/63. Neljänteen sijaan olisi voinut päästä pelaamalla yhden tai max kaksi väylää paremmin, mutta kolmen kärki oli selvästi edellä. Ei mitään jakoa. Surkean viime kauden jälkeen olen silti tyytyväinen, että peli kulki ainakin yhden kierroksen jo suhteellisen hyvin ja antoi merkkejä, että rennolla pelillä ja hyvällä putilla meitsikin voi vielä iskeä.

http://www.pdga.com/tour/event/26383

PS: Ari. Ei sun pelikirjoissa mitään vikaa ole, mutta kyllä ne kaikki kirjoitukset unehtui siinä kohtaa, kun tiille astui. Ei siinä voinut miettiä muuta kuin omaa heittorepertuaaria ja omien kiekkojen ominaisuuksia. Väitän ettei pelikirjojen kirjoittamisesta juuri etua muille ole, vaikka vielä eilen saattoi tuntua siltä.

[Ari]

Eiköhän nuo tosiaan ole varsin henkilökohtaisia. Uskoisin että siinä tiillä seistessä näemme sen väylän varsin eri tavalla joka tapauksessa ja se vaikuttaa varmasti asiaan.
Jokainen kuitenkin heittää omalla tavallaan, omalla logiikalla ja miettii riskianalyysit ihan itsekseen. Kyllä siitä muodostuu sitten ihan oma pelikirja.

Toisten pelikirjan lukeminen voi avata onneksi uusia näkökulmia joita voi treenikiessillä testata ja ehkä löytää uuden onnen.

Hyvin pelasi kärkikortti. Oletin että -10 riittäisi pitkälle, mutta neljänneksi olisi jäänyt. Vähän yritti kuitenkin tuullakin.
Ehkä sitä itsekin joskus vielä.

[JanneRäsänen]

Voisi olla monelle ankeaa pelata Piipon pelikirjalla :-D Omien vahvuuksien mukaan ja heikkouksien minimoinnin kautta kannattaa edetä. Ihan jokainen ei paina pitkälle upsilla ja kämmenellä tarkasti. Paha on kuuseen kurkottaa.

[HAH]

Vampulan toukokuunkisat pelattiin eilen.

Aloitanpa kertomalla hupaisimmasta holarista, jonka olen koskaan nähnyt. Poolikaveri heitti toisella kierroksella P2 väylällä täydellisen foren väylää pitkin. Kiekko osui maahan korin vieressä olevan kivenjärkäleen edessä ja nousi pystyyn. Kiekossa olevan kierteen ansiosta kiekko lähti rollaamaan pystysuoraa kiviseinämää ylöspäin, kunnes se osui - pari metriä kiivettyään - koroitetun korin alarautaan ja kiepsahti siitä komean voltin kera korin pohjalle. Voitte uskoa, että hetki naurettiin.

Sitten itse kisaan... Kuten tavallista, nukuin surkeasti kisaa edeltävän yön (rytminmuutos ei onnistu tuosta vain). Kisapaikalle saavuttuamme tein typerän perusvirheen eli siirryin rykimään kiekkoa ennen kuin paikat olivat kunnolla auki ja lämmitellyt. Jokin olkapäässä meni naps ja toivoin, että tämä ei vaikuttaisi peliin. No vaikuttihan se. Koko ensimmäisen kierroksen olkapää jomotteli, mutta ei varsinaisesti vaikuttanut heittoihin. Tavoittelin par-tulosta ja pelasin +2 kolmella bogilla ja yhdellä pirkulla. Melko tylsä paarintuuppailukierros siis. Pirkkuputit jäivät alarautaan ja hyvä tulos jäi tekemättä. Masters-sarjassa päädyin tuloksella kakkoskorttiin ja olin kolme heittoa kärjestä.

Kävimme tauolla syömässä ja palasimme radalle. Samalla pelifilosofialla liikkeelle, mutta jostain syystä heitto ei vain kulkenut. Ja putit alas ja oikealle (eivät jää vampulan nännittömiin koreihin nämä). Grippareita ja lipeämisiä ensimmäiset kymmenen väylää ja sitten olkapää alkoi mennä jumiin ja sattua heittojen jälkeen. Denffaaminenkin kävi mielessä, kun heitin kaksi heittoa peräkkäin suoraan maahan 30m tiistä ja otin näiden seurauksena tuplan seiskaväylältä. No... ei antanut luonto periksi ja päätin vääntää kierroksen loppuun ellei olkapää vallan laukeaisi (se tuntui ennen viittä viimeistä väylää puutuneelta ja sellaiselta, kuin joku olisi lyönyt nyrkillä "puukäden" olkapään lihakseen). Kun kädessä ei ollut tehoa, kaikki yli kymmenen metrin putit jäivät metrin vajaiksi ja tippuivat korin eteen. Eivät siis edes jaksaneet metalliin asti. Ketutti, kun juurikin putti on ollut syömähampaani. Ja draiviin joutui todella keskittymään ja hakemaan kroppaa mukaan, että sai edes hiukan pituutta. Viimeinen väylä oli onneksi foreväylä ja sain siitä pirkun. Korttiin kierroksesta +3, joka tuntui kaikkien vaikeuksien jälkeen siedettävältä. Yhteistulos +5 riitti ikämiehissä kuudenteen sijaan, mikä ei mitenkään erityisesti miellytä. Kun kisa voitettiin tuloksella +1 niin ei olisi tarvinnut ihmettä tehdä pelatakseen itsensä kolmen joukkoon. No selittely on turhaa tässä lajissa.

Kaikesta ininästä huolimatta, päivä oli lopun tuskailua lukuunottamatta mukava ja peliseura miellyttävää. Toivottavasti pääsen Vampulaan vielä tänä vuonna kisaamaan.