Tuli taas reenailtua rispiitä (niinku yks kaveri sanoo).
Päivällä joku 400 puttia himassa kuudesta ja puolesta metristä. Ei pelkkiä toistoja. Testailen vielä vähän juttuja. Kolme kertaa heitin satasen sarjan:
Omalla perustyylillä 85/100
Sormi rimmillä 82/100
Kaikenmaailman kokeiluja 75/100
Kiessi Kaarinassa iltapäivällä sitten... Rata oli lumeton ja kiessillä kevään ensimmäinen ruuhka. Jotkut ilmeisesti treenailee Eggbowlia varten, joka on maanantaina kyseisellä radalla. Oma kierros oli samaa kakkaa kuin viime aikoina on ollut eli muutama heitto parin päälle. Pirkot on tiukassa, kun avaukset eivät lähde tarkasti ja bogit tulee, kun missaa keskimatkan putit. Jostain kumman syystä jännittän putteja ja sitten suoritus jää varovaiseksi, eikä jaksa perille. Alarauta kolisee ja paukkuu kerta toisensa jälkeen. Pitäis vaan uskaltaa putata lujaa, niin kuin treenatessakin. Sama se on meneekö se paluuputiksi tai alarautaan. Ei tässä elannosta pelata... Joskus voi vahingossa sit upotakin.
Jotenkin tajusin eilen draivista jotain ihan olennaista, joka on suorituksestani puuttunut. Menin heti kiessin jälkeen pihalle ja sieltä vielä iltapalan jälkeen koulun kentälle viskomaan plättyjä. Mahtava tunne, kun draivi lähti tosi nätisti, oikeaan suuntaan ja kiekot käyttäytyivät arvojensa mukaan. Perinteiset kippailut oikealle loistivat poissaolollaan ja muutenkin heitto oli parempaa kuin aikoihin. Tämä uusi juttu on voimakas painonsiirto takaa eteen heittohetkellä. Heitin järjestäen 10-15 metriä pidemmälle kuin viime viikolla. Ongelmana oli pimeys, kun ei oikein nähnyt kiekkojen lentoratoja. Täällä Turussa, kun ei tuota lunta enää ole valaisemassa. Thihihih...
Onko muuten parempi yrittää pysäyttää oma liike siinä hetkessä, kun kiekon ampuu kädestä vai antaako itsensä vaan kiertyä ja astella heiton yli. Toiset jatkaa ja toiset sillai töksäyttää itsensä siihen paikalleen? Kumpi parempi vai onko ihan sama?
Pisimmät draivit tänään 168g star Wraithilla ja hallituimmat s-line PD:llä 175g.
Ja sitten vielä iso juttu. Opin heittämään forea!!! Olen vähän lueskellut Piipon kirjoituksia aiheesta ja muiden kirjoituksia Piipon heitosta. Katsoin jonkun videonkin ja tajusin, mitä olen tehnyt väärin ja mitä oikeaa olen jättänyt tekemättä. Apinoin näitä, jotka osaa ja jotenkin se vaan alkoi toimia. Heitto tuntui luontevalta ja ilman hirveää repimistäkin kiekko lensi suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Itseasiassa repimällä homma levisi vain käteen... Pisimmät heitot yli 70 metriä ja heitin vain flättejä ja hysäreitä. Ei uskaltanut annukkaa laittaa, kun hämärässä ei näe kiekkoa ennen kuin se osuu maahan. Ei tuo fore vielä kovin varma ole, mutta perusta on nyt luotu. Aikas innostavaa tämä!
Luotettavimmat kiekot forella tänään 170 grammainen champion Teebird ja s-line PD 175g. Pisimmän suoran heiton sai täyspainoisella Roadrunnerilla. Valkyrie oli kans aika jees, kun ei heti lähtenyt taittamaan niin kuin kaikista vakaimmat muovit. Poikkeuksena ehkä Destroyerit, jotka toimivat kohtuullisesti, vaikka mittaa ei hirveästi tullutkaan.
Kentällä kului reilut kaksi tuntia vielä illalla, joten nyt kroppa on aika poltteessa. Saas nähdä pääseekö huomenna sängystä ylös.
