Two Heads Open 2014 Tasmaniassa pelattu. Tässä raportti.
Torstai:Lensimme Tasmaniaan Brisbanesta ja olimme perillä puolilta päivin. Kävimme majoituspaikassa asettumassa taloksi ja vaihtamassa vaatteet. Sitten ajoimme radalle harjoittelemaan. Poimenan rata on helposti hienoin rata, jolla olen ikinä pelannut. Ja samalla haastavin. Jokainen pirkku oli ansaittava, eikä yhtäkään väylää voinut pitää helppona (no ehkä yhtä esteetöntä hysseväylää, jos jaksaa heittää pitkälle). Rata oli vuoren rinteellä. Väyliä kuljettiin ylös, alas ja poikittain. Ainoastaan alimmainen väylä 14 pelattiin tasaisella greenillä. Muuten oltiin koko ajan johonkin suuntaan kallellaan. Tämä tuotti hankaluuksia erityisesti puttaamiseen. Koreissa ei ollut nännejä ja pienikin virhe helposti sylkyyn. Koriosumasta seurasi myös turhauttavan helposti 5-50 metrin rolli rinnettä alas.
Kuva: Vuoren huipulla viidennen väylän tiillä treenaamassa.Harjoituspäivä meni hyvin. Avasimme joka väylälle 3-8 kiekkoa ja haimme linjat kohdilleen. Pari väylää jäi vähän kysymysmerkiksi, mutta oli niihinkin jonkinlainen ajatus. Draivi kulki kuin unelma, mutta putti kulki huonosti ja huolestutti vähän.
Perjantai: Kävin aamutuimaan radan alimmalla väylällä puttailemassa, kun luottamus omaan puttiin oli aika vähäinen. Huomasin siinä, että jalan lihaksia särkee todella paljon. Edellispäivän tarpominen rinteellä pisti jalat ihan juntturaan. Harkitsin pitkään parigolffin skippaamista, mutta lähdin kuitenkin mukaan, jotta sain testata pelisuunnitelmaani ennen varsinaista kisaa.
Kuva: Aamulla puttailemassa. Nännittömyys teki koreista liukkaat ja vaati puteilta tosi hyvän osuman.Parigolf pelattiin "random doubles" muodossa eli paria ei saanut valita itse. Joukko jaettiin avoimessa pelaajiin ja muissa sarjoissa pelaaviin, ja näistä muodostettiin keskenään parit. Sain parikseni kenties porukan heikoimmin pelaavan henkilön, jonka draivi ei riittänyt puttietäisyydelle yhdelläkään väylällä. Ihan mukava nainen, mutta ei oikein ollut annettavaa pelillisesti. Jatkoimme käytännössä aina kiekoltani, paitsi silloin, kun rollasin rinnettä alas ja hän jäi ylemmäksi. Tämä "yksinpeluu" oli alkuun ihan ok, koska halusin vain tutustua rataan paremmin ja testata pelisuunnitelmaa. Mutta puolen välin jälkeen alkoi vähän rasittamaan, kun tiesi, että jos mokaan heiton, ei ole edes pientä toivoa, että tulisi pelastus parin puolesta. Onneksi Suomessa pelataan vähempi arvotuilla pareilla. Se oli selvästi masentavaa myös sille toiselle... Anyway. Sain testattua pelisuunnitelman. Pelasimme +2 ja olin siihen ihan tyytyväinen. Voittaja taisi pelata itsekseen mulliganilla -6 (kisan järjestäjälle ei riittänyt paria). Parigolffista ei jaettu palkintoja, eikä se maksanut mitään.
Treenien ja parigolffin perusteella asetin tavoitteeksi kisalle finaaliin pääsyn (avoimessa sarjassa). Neljän sakkiin siis. Rata oli niin hyvin suunniteltu, että Par oli oikeasti hyvä tulos radalta (paarilla olisi lopulta ollut kokonaiskilpailussakin toinen). Siispä halusin pelata ensimmäisen kierroksen alle +5 ja siitä voisi sitten katsella asemia. Putti oli niin hirveää vielä parigolffin aikanakin, että tuo tuntui aika realistiselta.
Lauantai: Ensimmäinen kierrosLämmittelyä kolmisen varttia ja sitten pelaajakokous. Kokous oli ihan liian pitkä. Perussääntöjä ja käytäntöjä käytiin hitaasti läpi varmaan kolme varttia. Yritin pitää lämpöä yllä ja huomasin monen muun tekevän samoin.
Ryhmäämme tuli kaksi avoimen pelaajaa ja pari advanced-luokassa pelaavaa heittäjää. Sääntöjen kertaaminen pelaajakokouksessa oli näköjään mennyt kaikilta kanssapelaajiltani ohi, kun kierroksella tapahtui niin paljon typeriä sääntörikkomuksia, etten edes kehdannut mainita kuin muutamista. Yksi heitti harjoitusputteja kesken kierrosta, toinen astui jokaisen puttinsa yli ja korin vierestä hipaistiin vain ketjuja kiekolla sen sijaan, että olisi asetettu kiekko kunnolla koriin. Söi vähän omaa keskittymistä, kun piti elää tällaisen touhuamisen keskellä. Enpä ole ennen moista kokenut.
Kuva: Pelaajakokous treenikorin ympärillä.Ensimmäisellä kierroksella aurinko paistoi ja tuuli oli hyvin maltillinen. Yritin keskittyä pelisuunnitelmaan ja ja pelata varmasti. Eka kierroksella ei vielä ratkaista peliä, joten vältin riskejä. Kierroksesta tulikin yllättävän hyvä. Onnistuin välttämään rollit ja onnistuin ottamaan muistaakseni neljä pirkkua ja pari bogia. -2 ylitti kaikki odotukseni ja olin tosi hyvillä mielin. Vain yksi pelaaja oli pelannut heiton paremmin. Mielialaa söi vain se fakta, että lopetimme vuoren rinteen alimmalle väylälle ja kierroksen päätteeksi piti nousta satojen metrien matka ylös kokoontumispaikalle.
Kisamaksuun kuului lounas, joten koko porukka söi yhdessä ja jatkoimme toiselle kierrokselle.
Lauantai, toinen kierros:Tasmaniasta sanotaan, että siellä voi yhden päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa. Toisen kierroksen alussa tuuli alkoikin yltyä ja puhalsi jo viidennellä väylällä kunnon puhurina. Sitten tuli sadekuurot ja piti kaivaa sateenvarjoakin repusta. Välillä paistoi taas aurinko ja sitten taas sataa räpsäytti. Onneksi ei ollut kylmä.
Kierros alkoi tasaisesti. Olin lukemissa -1, kunnes kutosväylällä alkoi tapahtua. Kiekon pinta oli sateesta märkä ja lirvahti kädestä mandon (joka on ihan tiin edessä) väärältä puolelta. Aivan käsittämätön moka, sillä siihen mandoon ei voi oikeasti heittää. Dropparilta jatkoheitto, joka osui puusta kurottuvaan pitkään oksaan ja putti jäi kymppiin. Yritin sisään, osuin yläpantaan ja kiekko rollasi rinnetta alas n. 15 metriin. Putti vastatuuleen oli ihan mahdoton tuolta matkalta ja sain raapustella triplaa korttiin. Muut pelasivat kärkikortissamme alkukierroksen hyvin ja päätin vain pitää pään kylmänä ja päästä takaisin pakkaselle. Peli oli tosi varmaa ja paukutin tulevilla väylillä kuusi pirkkua ja vahinko olikin pian korjattu. Kierrosta oli kaksi väylää jäljellä. Olin hyvässä tuloksessa, mutta uskomattoman väsynyt. Jalat tuskin tottelivat ja päässä humisi. Ajattelin, että par riittää näiltä väyliltä hyvin ja yritin pelata varmasti. Väylän 17 avaus jäi 6m korista alarinteeseen ja päätin yrittää pirkkua. Eihän tuollaista nyt voi allekaan laittaa. Virhe... Putti ketjuista ulos ja rollaili korista sivulle. Lyhyehkö paluuputti ohi ja bogi korttiin. Kakkosnelosen perään vielä viimeisen väylän avaus suoraan mandopuuhun. Ei vaan enää pystynyt suoriutumaan. Kauhea tuuli puhalsi sivulta ja lähärifore ei feidannut yhtään korin suuntaan. Putti jäi 10 metriin. Ei siitä saanut vastatuulessa ja väsyneenä sisään ja bogi viimeiseltäkin väylältä. Tosi hyvä kierros (1005 alustavissa) valui käsistä kahdella viimeisellä väylällä bogeihin ja -1 jäi kouraan. Ottaen huomioon triplan ja bogit, se oli edelleen hyvä kierros. Olinkin ensimmäisen päivän jälkeen toisena heiton perässä kärjestä.
Kuva: Väylien kaltevuus oli todella raskasta jaloille. Pelkkä seisominenkin kävi työstä ja bägit ja kiekot rollasivat helposti rinnettä alas.Players party:Lauantaina illalla pidettiin players party. Asuimme kilpailun ajan hienossa omakotitalossa joen rannalla. Leveän joen toisella puolella oli komeat vuorimaisemat ja paikka siis varsin idyllinen. Pelaajat tulivat kaikki talollemme ja rannalla järjestäjät grillasivat paistia, tekivät salaatteja ja herkullisia jälkiruokia. Vain juomat piti hankkia itse. Yhteenkuuluvuuden tunne sinä iltana pelaajien kesken oli jotain mitä en ole ennen kokenut. Itseasiassa koko viikonvaiheessa en kohdannut ollut sellaista turhaa nokittelua ja kilpailuhenkisyyttä, joka on rasittava osa suomalaista kulttuuria. Ilmapiiri oli todella ystävällinen, rento ja positiivinen kaiken aikaa.
Kuva: Players party joen rannalla lauantai-iltana.Sunnuntai, kolmas kierros:Heräsin tosi aikaisin sunnuntaina ja huomasin heti aamusta, etten ole oikein voimissani. Kroppani on aika lailla väsähtänyt vuorella ramppaamiseen. Asialle ei siinä vaiheessa ollut enää kauheasti tehtävissä. Kuntoa kyllä riitti, mutta jalkojen lihakset lauloivat jo itkuvirsiä.
Toivoin, että väsymys ei haittaisi kierrosta, mutta heti ensimmäisestä heitosta asti oli selvää, että kierroksesta tulisi vaikea. Heittojen aikana selkä antoi periksi ja moni heitto lähti kädestä pienessä antsassa. Se ei ole kauhian hyvä juttu radalla, jossa virheillä on taipumus kertaantua. Eka väylältä tulikin heti tuplabogi, kun huonon avauksen jälkeen lähäri jäi kympin tienoille ja yläpantaputti rollasi rinnettä alas n. 20 metriä. Sillä oli vähän nihkeä lähteä liikenteeseen. Toisella väylällä samanlainen avaus anterona ja surkeilla jatkoheitoilla bogia korttiin. Väylällä kuusi olin jo +5 ja kilpailua johtava kaveri johtikin yhtäkkiä kahdeksalla heitolla. Yritin herätä koomasta ja tehdä kaikkeni, että saisin pirkkuja aikaiseksi. Seuraavalta väylältä taas bogi. Katastrofin ainekset oli ilmassa, mutta yritin pysyä jotenkin mukana.
Kun kärki karkasi, otin tavoitteeksi pelata tuloksen pari pinnaa plussalle, jotta voisin päästä kuitenkin finaaliin. Arvioin, että se oli minimi, kun takanani oleva pelaaja oli ennen kierrosta kolme heittoa minua jäljessä. En kuitenkaan saanut kuin pari pirkkua ja loppuun tuli vielä bogi, joten +5 jäi kierroksen tulokseksi. Hävisin koko turnauksen noilla kolmannen kierroksen alkuväylillä.
Jälkeenpäin arvioiden tein virheen siitä, että otin riskejä puttien kanssa. Ajattelin, että viimeisellä kierroksella pitää vähän ottaa riskejä, jotta voi nousta muista ohi. Riskeistä seurasi kuitenkin lähes aina ongelmia radan luonteesta johtuen. Kaksi pahaa rollia rinnettä alas, kun putti ei mennytkään sisään. Muut pelasivat omaa varmaa peruspeliään "layuppeineen" ja se kääntyi heidän edukseen. Olin tietenkin pettynyt kierroksen päätteeksi. Olihan ennen viimeistä kierrosta jopa kilpailun voitto ihan mahdollinen.
No jotain hyvääkin oli vielä tarjolla. Kakkoskortista ei kukaan onnistunut pelaamaan miinukselle, joten pääsin neljäntenä finaaliin. Pettymys vaihtui siinä vaiheessa hillittyyn iloon. Alkuperäinen tavoitteeni täyttyi kisassa sittenkin. Kolmas sija oli neljän heiton päässä. Voitto kahdeksan. Päätin yrittää vielä kolmanneksi.
Finaali:Finaalissa pelattiin yhdeksän väylää: 1-5, 10-11 ja 17-18. Ykköstiille tuotiin finaalin alkaessa isot Innovan liput liehumaan. Kameralla varustettu drone-kopteri pyöri ilmassa ja valokuvaaja pyöri heittäjien ympärillä pitkin kierrosta. Muut pelaajat tulivat yleisöksi. Siinä kohtaa tajusin, että sijoituksella ei ollut niin väliä. Sain pelata finaalissa, jollaisia on tullut katsottua vain videolta.
Kuva: Finaalin alku radan ykkösväylällä. 115m oikealle hiukan kaartuen.Kun lähtee finaaliin neljäntenä, ei ole kuin voitettavaa. Siksi pelasin täysillä. Väsymys ja keskittyminen oli yhä läsnä ja se näkyi surkeissa draiveissa. Heitinköhän yhden hyvän avauksen koko finaalissa. Putti sen sijaan kulki ensimmäistä kertaa koko kisan aikana. Heitin loistavia lähäreitä ja puttasin sisään melkeinpä kaikki putit. Yksi putti ei koskaan unohdu. n. 15 metriä ylämäkeen ja kauhiaan vastatuuleen. Päätin heittää spinnillä suoraan mukiin. Ponnistin kohti koria niin kovaa kuin ikinä pystyin ja kiekko lensi viivana häkkiin. Yleisö huusi villinä ja tunnelma oli katossa. Heheh!
Otin kolmatta sijaa kiinni väylä väylältä ja toiseksi viimeisellä väylällä pääsin viimein rinnalle. Olimme siis tasoissa viimeisen väylän alkaessa. En ollut heittänyt kyseiselle väylälle koko kisassa yhtään hyvää avausta ja olin vähän hukassa. En hermoillut, mutta tuuli sai miettimään kiekko valintaa. Tein väärän valinnan ja kiekko kippasi keskelle synkkää pusikkoa. Kilpakumppanini avasi unelmien draivin ja päätyi korin alle. Kisa oli siinä. Ei silti enää harmittanut neljäs sija, koska kokemus oli niin antoisa. Kisan voitti paikallinen kiekkokauppias Richard Sampson varmalla ja tasaisella pelillä.
Palkintojen jaossa kävi sitten se kuuluisa kuksi, kun sain arvontakiekon itselleni. Valitsin GStar Tiipparin, kun en ole tuota GStaria vielä kokeillut. Olimme vielä yhden yön radan viereisessä talossa ja sitten lensin takaisin Brisbaneen.
Loppuhajatelmat:Kisan jälkeen on tullut analysoitua turnausta. Kyllä kilpaileminen opettaa omasta pelistä enemmän kuin mikään muu. Tässä kisassa tuli tehtyä pelistrategiassa virhe. Myös hyvissä päätöksissä pysyminen unohtui, kun riski ja sen tuoma palkkio alkoi houkuttamaan. Tuli myös pelattua ihan liikaa juuri ennen kisakierroksia. Tuollaisella radalla olisi syytä pitää ainakin yksi välipäivä ennen kisaa. No, näistä oppia tuleviin koitoksiin.
Rating on mulla viime kaudelta 948 ja pelasin nyt alustavat 980, 983, 934 ja 974 (finaali). Näistä tulee keskiarvoksi 968, joten pakko kait se on olla tyytyväinen. Eteenpäin on menty viime kaudesta ja se tuntui myös kisatessa.
Lopuksi vielä isoa kättä kisajärjestäjille. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltua. Oli pelaajapaketit, liput vietiin korien katoille joka päivä, rata oli huippukunnossa, banaaneja oli ripustettu tiipaikoille, oli ylimääräinen holariväylä (satasen voitto, jos osuu), finaalissa kaikkea ekstraa, uutiset kutsuttu paikalle, iltajuhla jne... uskomaton kokemus ja komein kisa, jossa olen koskaan ollut mukana. Toivottavasti pääsen tuonne vielä uudelleen.
Tulokset:http://www.pdga.com/tour/event/16735/239479136
