Ama-ässämmät Jyväskylässä menivät tuloksellisesti suohon, mutta onko se nyt mikään ihme, jos radat on juostu edellisenä iltana puoliksi läpi ja käden toipuminen vaiheessa. Kaiken lisäksi hukkasin ykkösdraiverini yön pimeyteen läpijuoksukierroksella. Näillä eväillä lähdin kisaan ilman odotuksia ja rennohkoin fiiliksin.
Mitäpä tuloksista, sain kisan aikana erittäin hyviä jaksoja ja grippariongelman melkein ratkaistua. Ensimmäiset yhdeksän väylää heitin väärällä otteella ennen kuin heräsin ja tajusin mitä teen. Sen jälkeen koko kisassa yksi grippari. Voisin sanoa, että se ongelma on ratkaistu, kunhan muistan vähän miettiä miten kiekkoon tartun. Eka kierros Laajavuorella oli sellaista paarissa roikkumista, mutta putosin kisasta heitettyäni ekalla kahdella väylällä +4. Kiitos järjettömän saariväylän, jonka seiftaaminenkaan vuoren huipun tuulissa ei ollut kovin helppoa. No, minä en seiftannut, vaan heitin ohi saaresta. Tuuli tarttui kiekkoon ja vei sitä joku 30 metriä vasuriin. Dropparilta lähäri saarta ympäröivään lautaan ja triplaa korttiin. No eipä paljon haitannut, mutta sanopahan vain, että melkoinen aivopieru laittaa saari tuollaiseen paikkaan. Rata ei muutenkaan miellyttänyt. Ihan hienoja ylä- ja alamäkiväyliä, mutta ne greenit. Miksi jokaikinen greeni pitää laittaa tiputuksen reunalle tai röykkiön päälle. Vähän kärjistäen: Avaa vitoseen tai joudut laittamaan alle. Boooooring! Ilmankos en pärjännyt, kun draivit oli mitä oli. Tulos kuusi heittoa plussalla, joista neljä kahdella ekalla väylällä. No rataa on turha syyttää. Pitäisi mukautua rataan ja suorittaa paremmin.
Toinen rata oli helpohko, mutta pidin siellä pelaamisesta. Pelasinkin kuin "vanhaan hyvään aikaan". Olin -6 ennen viimeistä kolmea väylää ja tekemässä hyvää nousua. Sitten iski väsymys ja avasin 15 metrisen molen... ajatus bogista ei miellyttänyt ja lähdin seivaamaan paaria typerällä riskillä. Outtiin ja tuplaa korttiin. Kaksi seuraavaa väylää avasin outtiin ja se olikin sitten siinä. Lopun nukahdus tuhosi tuloksen. Vaan mitäpä tuosta. Tuolla kierroksella tajusin, että voin edelleen pelata hyvin, kun oma peli lähtee rullaamaan ja grippariongelma on selätetty. Puttasin loistavasti, yhtä lukuunottamatta kaikki ringistä sisään tuolla kierroksella.
Finaalikierros Laajiksessa oli tylsää paarin peluuta. Ihan jees kierros, mutta paras terä oli tiessään. Ei oikein sytyttänyt peli, kun ei ollut mitään saavutettavaa. Saaresta heitin puolitoista metriä oikealta ohi (tällä kertaa kauhea vastablosari), mutta selvisin bogilla. Ehkä seiftaisin tuon väylän, jos pelattaisiin uudestaan, mutta veikkaan, että siitä saisi silti bogin aikaiseksi. Tuuli väylällä oli luokkaa hattu lentää päästä. Yksi suolainen rolli kierroksella ja +1 tulos. Ei ole häävi, kun oli helppoja lisäväyliäkin tarjolla (joita en ollut kertaakaan edes nähnyt ennen kierrosta), mutta joo.
Kisaviikonlopusta jäi käteen surkea sijoitus, mutta erittäin hyvä fiilis. Usko omaan tekemiseen löytyi ja grippariongelma on viimein selätetty. Ei midarien kanssa vielä, mutta draiverit irtoaa kädestä niin kuin pitääkin. Putti oli huikeaa. Siitä ei vaan ollut Laajiksessa mitään hyötyä niiden greenien kanssa, eikä huipun tuulissa paljon hypäreitä kannattanut yrittää. Oppi tästä senkin, että en lähde ilman treenikierroksia ja gameplania yhteenkään isompaan kisaan. Itsestäänselvyyshän se, mutta eipä ole ennen tullut testattua.
