Henkan Hajatelmat

[Flick Maniac]

Kiitos näistä! "Ratamestari" on tällä hetkellä melkoinen kollektiivi aktiiveja ja ollaan kyllä ylpeitä Keinarin kasvojenkohotuksesta. Tai pitäisi puhua varmaan koko naamansiirrosta jos muistelee sitä 3 vuoden takaista onnetonta 9-väyläistä lähtötilaa.

-Avointa tykitysväylää rajoittaa ainakin tämänhetkinen epävarma niittotilanne. Jos tilanne tulevaisuudessa vaikiintuu, voi olla että alapellolle jonkinlaista pommiväylää joskus tulee...

-Myös korkeuseroja on meillä kivasti (jos katsoo vaikka tuota Facebookista löytyvää ratakarttaa). Ymmärrän että joskus porukka toivoo että vois koko 84-metriseltä huipulta heittää alas asti, mutta sektori tulisi vähän vaarallisen laajaksi. On myös rajallinen määrä montako kertaa rinteen voi sahata ylös alas niin että se on mielekästä. (täytyy mennä ylös että voi tulla alas) Ennenhän meillä oli väylä siinä laskettelurinteessäkin (tosin poikittain silloin, niin että korkeuseroa ei siinä juuri ollut) mutta etenkin jyrkähkö rinne oli erittäin vaikea niitettävä, paitsi jollain ihme alppitraktorilla joka kerran kävi ja leikkasi väärin vain puolet väylästä  .

Sinne toiselle puolelle rinnettä on tosi vaikea saada väyliä vaikka mieli tekisi, siellä on sellaista nuorehkoa hemmetin tiheetä mäntymetsää lähinnä, väylät pitäisi tehdä sinne jyräämällä.

-pitkät siirtymät? Ei mielestäni ole kovin montaa, ainakaan mitään äärettömän pitkää, joskaan ei nyt ihan millissäkään ole seuraava tii. Pistetään kuitenkin vielä opasteet vimpan päälle niin ei pitäisi olla vaikea löytää jos nyt jaksaa vaan kävellä. Ja portaita pahoihin paikkoihin.

Mutta tässä nyt vähän taustoja näin ratatiimin puolesta. Tervetuloa kisoihin!

[Henruso]

Hyvältä kuulostaa! Selkeästikin siellä päässä on oikeita ajatuksia ja homma hanskassa!

Jotenkin vähän tuntuu siltä että Keinukallio tulee lähivuosina kiipeämään stadin ympäristön radoista lähelle kirkkainta kärkeä, kenties heti Talin ja Kaatiksen perään. Voipi olla että Harjun kanssa käydäänkin sitten tiukka kamppailu kolmossijasta...

PS. Moni on suitsuttanut mm. Hyvinkään rataa. Itse en ole ollut mitenkään erityisen vaikuttunut siitä. Meikäläisen mielestä siellä ei ollut kuin pari "siistiä" väylää. Joka tapauksessa Keinukallio ainakin säväytti meikäläise jo nyt tuollaisenaan enemmän kuin Hyvinkää. Jotenkin Hyvinkään rata tuntui huonommalta Harjun kopiolta. Ts. samanoloinen maasto, muttei ihan niin siistejä väyliä...

[Henruso]

Torstain distanssi-reeni alkoi tuottaa heit tulosta.

Käytiin perjantaina kaverin kanssa heittämässä rento fiilistelykiessi Talissa, niin että itse heittelin aina välillä useampia harjoitusheittoja. 14. väylällä muutama heitto pitkästä aikaa vasemman kautta, joista ensimmäinen rento dessu-ässä päätyy viiteen metriin korista. 15. väylällä kaksi varteenotettavaa yritystä päästä korille. Ensimmäinen pillisuora, liikaa oikealle lähtenyt heitto meinaa skippiä puiden takaa suoraan korille kunnes osuu viimeiseen koivuun korin oikealla puolella. Toinen yritys isolla (Jaanilta opitulla) ässällä 14. väylän kautta lähtee erinomaisella linjalla, mutta feidaa juuri ja juuri vielä korin edessä vasemmalla olevien puiden keskelle. Hieman kovempaa pitäisi siis vielä nakata. Suunta, korkeus ja kulma taisivat olla jo kokolailla napissa.

18. väylällä nakkasin sitten viisi isoa ässäheitto: kaksi semi-vakailla dessuilla, yhden alivakaalla dessulla, yhden semi-vakaalla Wraithilla ja yhden alivakaalla Wraithilla.

Toinen vakaampi dessu päätyi keskelle väylää, n. 20 metriä saaren päädystä. Toinen päätyi 10 metriä lyhyempänä juuri ja juuri vasemmalle OB:lle. Alivakain dessu päätyi myöskin keskelle väylää 10 metriä vakaampaa sisarustaan lyhyempänä. Vakaampi Wraith päätyi keskelle väylää vakaamman dessun viereen ja alivakaampi kippasi väylän keskelle pusikkoon. Ts. siis kolme heittoa viidestä menivät selkeästi uusille ennätyslukemille 18. väylällä. Kaksi pisintä olivat varmaan arviolta n. 25-30 metriä pidemmällä kuin aiemmat parhaat avaukset tällä väylällä. Alkoi hieman tulla sellainen fiilis että taidanpa sittenkin palata kisakiesseilläkin avaamaan tuota 18. rystyllä. Viimeiset pari kiessiähän olen avannut 18. forella varmasti siihen puskan tasalle.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Pitänee varmaan alkaa taaas kuvaamaan omaa rystyheittoa ja parantaa tekniikkaa. Ties minne asti se lötä lentäisi jos olisi rystylläkin sellainen ihan kohtalainen tekniikka tämän hetkisen "liikkeen" sijasta...

[Henruso]

Maanantaina 19.8. meikäläisen ensimmäiset viikkokisat Kivikossa.

Olen pelannut Kivikossa aikaisemmin jotakin kolmisen kiessiä. Tulokset ovat yleensä olleet siinä parin tuntumassa/pinnassa (radan par 58). Tällä kertaa lätkäsinkin sitten kerralla komiat 65 heiton lukemat tauluun. Voisi melkeinpä luulla että kyse oli puhtaasta ratingin pumppaamisesta ylöspäin näin ensimmäisissä viikkokisoissa, mutta valitettavasti totuus on kuitenkin jotakin muuta. En oikeastaan tehnyt kuin yhden täysin puhtaan huolimattomuusvirheen kun puttasin kiekan loppupuolella bägi selässä midarilla neljästä metristä alarautaan sen kummempia sitä sihtailematta.

Täytyy kyllä myöntää että todella huono lopputulos menee hyvin pitkälti seuraavien tekijöiden piikkiin ja vieläpä seuraavassa järjestyksessä: 1) surkea puttipeli, 2) klassinen puhdas huono tuuri, 3) tuuli, joka paikoitellen aiheutti hieman yllätyksiä (mm. visiitit vesiesteissä) ja 4) paikoitellen huonot avaukset/lähestymiset. Kierrokseen mahtui myös toisaalta oiva joukko hyviä/erinomaisia avauksia/lähäreitä, joten siihen nähden oli kyllä todella harvinaisen heikko kierros lopputulosmielessä.

Täytyy kaikessa rehellisyyden nimissä myös sanoa, että enpä toisaalta enää edes oikein muista milloin on viimeksi käynyt kiessillä kunnolla huonoa säkää. Kyllä ne huonot kiessit viime aikoina ovat lähes järjestään johtuneet omasta huonosta pelistä ja/tai huonoista hermoista. Positiivista tällä kertaa tosin oli se, että kun 1) tiedostin alitajuisesti että ekat viikkikset Kivikossa menossa, 2) koska sää oli kiakin puolin mahtava ja 3) pelifiilis huonosta puttamisesta ja huonoista säkistä huolimatta noin yleisesti hyvä, niin mieliala pysyi käytännössä läpi koko kierroksen korkealla, eikä ärräpäitä oikeastaaan lennellyt koko kierroksen aikana juuri ollenkaan.

Osittain hyvä fiilis johtui myös harvinaisen rennosta peliseurasta. Harvoin on juttu ollut niin luonnollista ja rentoa fribakiessillä. Mainittakoon poolikavereista myös sen verran että pooli vasuri (jonka nimeä en juuri nyt saa päähäni), niin pelasi harvinaisen näyttävää ja ennen kaikkea monipuolista peliä. Hyvin harvoin tulee enää törmättyä sellaiseen kaveriin viikkiksissä jota 1) en ole koskaan aiemmin nähnyt ja 2) joka selkeästikin on vielä täysin puhdas harastelija/amatööri, jolta löytyy yhtä monipuolinen ja näyttävä heittovalikoima. Mikäli kaveri intoutuu/intoutuisi aivan tosissaan reenaamaan, niin hänestä tultaneen aivan varmasti vielä kuulemaan lisää. Onnittelut myös poolissa pelanneelle toiselle kaverille, joka pelasi aivan loistavan viisi alle parin kierroksen!

Viikkokisojen loppuun sitten hieman uusien midarien testausta puttikorien maastossa. Myöhemmin lisää näistä lätyistä jahka saan enemmän testattua.

[Henruso]

Jaahas, foorumi päätti sitten kadottaa ison osan kirjoittamastani tekstistä, ilman että "Kumoa"-toiminto toimisi. Voihan pentele sentään! Noh, yritetään nyt sitten summata...

Eli tänään tiistaina 20.8. DDC:tä Munkassa, jonka perään kovaa (vakaiden) midareiden testausta. Testissä oli seuraavat lötät:

- Innova Champion Roc3 (180 g, flätti, kohtuu jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 3)
- Discmania C-line MD3 (181 g, hieman kuvukas, kohtuu jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 5, 0, 3)

- Prodigy 400S M2 (first run) (179 g, flätti, jämäkkyys neutraali, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 2)
- Prodigy 400S M1 (production line) (180 g, flätti, jämäkkyys neutraali, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 4)

- Discraft Elite Z Zombee (178 g, todella flätti, jämäkkä, Discraftin vakausarvo 1.0)
- Discraft Elite Z Wasp (176 g, todella flätti, jämäkkä, Discraftin vakausarvo 1.5)

- Latitude 64 Gold Line Mace (production line) (176 g, flätti, semi-jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 5, 0, 3)
- MVP Neutron Tensor (179 g, todella flätti, jämäkkä, julkaistut lentorata-arvot 5, 4, 0, 3)

Ja neutraali-vakaina verrokkikiekkoina toimivat:

- Discraft FLX Buzzz (179 g, kulutettu, todella flätti, löysä, Discraftin vakausarvo 0.5)
- Discraft Elite Z Buzzz (180 g, todella flätti, jämäkkä, Discraftin vakausarvo 0.5) (hieman FLX-muovia vakaampi)

Suoritin testiä sekä rystyllä että kämmenellä. Rystyllä muutama hysse, mutta pääosin flättiä ja pientä antsaa (joista suurin osa kääntyi pitkäksi ässäksi), koska uskon ettei hysseä heittämällä saa hirveästi kiekoista vertailudataa irti. Heitettiin rystyä n. 80-85% tehoilla ja etäisyydet arviolta 85-100 metriä. Forea heitin pääosin flättinä n. 60-70% tehoilla ja etäisyydet vastaavasti n. 70-80 metriä. Fore ei tosin tuota kovin vertailukelpoista dataa, koska pitkänlinjan Buzzz-miehenä en oikein millään muulla midarilla saa vielä tällä hetkellä täysin puhdasta releasea aikaiseksi. Muut kiekot tuppaavatkin lähes järjestään kippamaan kovilla nopeuksilla heitettäessä, siinä missä Buzzz lentää 80-90 metriä pillisuoraan kovalla jengalla.

Annoin kullekin kiekolle omatekoiset vakaus- ja liitoarvot noiden testien pohjalta. Nämä arvot eivät siis noudata mitään yleistä järjestelmää, eikä niillä ole maksimi- saati minimiarvoa. ne vain pyrkivät yksinkertaisesti osoittamaan testattujen kiekkojen välisiä ominaisuus-suhteita. Seuraavassa kiekot saamieni vakauksien mukaan järjesteltynä vakaimmasta alivakaimpaan:

- Discraft Elite Z Wasp: Vakaus: 7 / Liito: 4.5-5.5

- Prodigy 400S M1: Vakaus: 6 / Liito: 4.5

- Innova Champion Roc3: Vakaus: 5 / Liito: 5
- Discmania C-line MD3:  Vakaus: 5 / Liito: 5
- MVP Neutron Tensor:  Vakaus: 4.75-5 / Liito: 4.25
- Latitude 64 Gold Line Mace: Vakaus: 4.75 / Liito: 5
- Prodigy 400S M2: Vakaus: 4.5 / Liito: 5-5.25

- Discraft Elite Z Buzzz: Vakaus: 3.5 / Liito: 5.25
- Discraft FLX Buzzz: Vakaus: 3 / Liito: 5.5
- Discraft Elite Z Zombee: Vakaus: 2.5 / Liito: 5.25

Osalla arvoista on hieman suurempi vaihteluväli, koska kaikkia kiekkoja en testannut niin tarkasti. Liitoarvot ovat kanssa toistaiseksi hyvin viitteellisiä, testini keskittyessä lähinnä kiekkojen vakauteen ja lentorataan. Saadut arvot toiminevat kuitenkin mainiosti viittellisinä. Sitten hieman tarkempaa analyysiä:

Discraft Elite Z Wasp

Tämä kiekko on oikeastaan jo puolessa välissä väylädraiveria ja midaria, johtuen kiekon varsin suuresta vakaudesta joka mahdollistaa todella kovien nopeuksien antamisen sille. Tätä kiekkoa en edes oikein kunnolla verrannut muihin testattuhin lättyihin, koska selkeästikin "paini eri sarjassa". Nakkasin tätä muutaman kerran n. 90% tehoilla ja kiekko lensi kauniisti arviolta 110 metriä käytännössä pillisuoraan tehden loivan feidin loppuun. Käytännössä kun yrittää heittää samanlaisen heiton väylädraiverilla, niin kiekko yleensä joko lähtee alussa hieman kippaamaan yli (alivakaampi kiekko) tai sitten lopussa feidaa vahvasti pillisuoran osuuden jälkeen (vakaampi kiekko). Saattaapi hyvin olla että tämä kiekko löytää tiensä meikäläisen bägiin mm. pitkiin puuränneihin ja kenties jopa semi-pitkiin foreihin mikäli opin saamaan tatsia tuohon "uurrettuun" rimmiin. Voisinpa kuvitella että saattaa myös toimia mainiosti semipitkiin hysseihin, mutta tämä vaatii siis ensin vielä testaamista. Lyhyemmissä heitoissa (alle 80 metriä) kiekko tuskin pääsee oikein oikeuksiinsa.

Prodigy 400S M1

Tämä kiekko oli muita varsinaisia midareita selkeästi vakaampi. Käytännössä lähes mahdotonta saada rystyllä kippaamaan flättinä heitettynä niin kauan kun vain nakkaa hyvällä tekniikalla. Palauttaa todella luotettavasti. Kiekosta tosin huomasi myös sen että vaatii hieman enemmän tautia taakse heitettäessä, kuin mitä mm. Roc3, MD3, Mace ja M3 vaativat. Tämä näkyykin siinä että mikäli kiekkoa heittää samalla nopeudella kuin mitä esim. M2 heittää, niin kiekko päätynee 5-10 metriä lyhyemmälle. Kiekko tuntuu materiaalin puolesta hyvältä kädessä ja irroitus rystyllä on sangen luotettava märemmälläkin kiekolla (testatessa oli siis maa märkä). Forella tuli välillä onnistuneita heittoja ja välillä vähemmän onnistuneita.

Innova Champion Roc3 ja Discmania C-line MD3

Käsittelen nämä kiekot tässä samassa kohdassa, koska olivat selkeästikin testatuista kiekoista lähimpänä toisiaan. Molemmilla oli hyvä liito ja varma feidi lopussa. Irroitus rystyllä tuntui molempien kohdalla erinomaiselta. Forella heitettäessä huomasi kuitenkin selkeästi eroa kiekkojen välillä. Siinä missä Roci lähti toisinaan kohtuu onnistuneesti ja toisinaan taas kokonaan kippasi yli ei-niin-tutun rimminsä ansiosta, MD3 kippasi käytännössä aina. Tämä johtunee ensisijaisesti kiekon hieman löysästä ja korkeasta kuvusta, joka ainakin meikäläisen näpeissä tuntuu forella tosi kummalliselta ja suorastaan huonolta. MD3 onkin todennäköisesti ensimmäinen kiekko jonka selkeästikin hylkään testien perusteella omalta osaltani ja pistän myyntiin. Ei oikein kannata pitää sellaista kiekkoa bägissä jolla pystyy heittämään vain toiselta puolelta (Jokeri tähän poikkeuksena). Mitä taas tulee Rociin, niin vaatinee vielä lisä testausta, mutta jäänee kumminkin M1, M2 ja Macen jalkoihin. Jos ei muuta, niin Roci ainakin näyttää ulkoisesti harvinaisen hyvältä. Molemmat varmastikin sellaisia kiekkoja että tsopivat toisille kuin hanska käteen. Toisille taas kenties eivät...

Prodigy 400S M12

Nyt aletaan pääsemään itse pihviin. M2 näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä ja lähtee hyvin. Sekä siis rystyllä, että kohtalaisesti myös kämmenellä. Maagista kyllä, mutta kiekko siis tosiaan pitää linjansa forella paremmin kuin mitä M1 vaikka kiekkojen profiili on sangen identtinen ja M1 selkeästikin oikeasti vakaampi. Tämä saattaa liittyä siihen että tuon production line M1:n muovi näyttäisi olevan hieman erilaista kuin mitä first run M2:n (M2 näkyy läpi, M1 puolestaan ei). Saattaa myös olla hieman henkinen juttu kun näistä testatuista kiekoista M2 on oikeastaan ainoa jolla on tullut jo hieman enemmän heiteltyä valmiiksi. Joka tapauksessa M2 siis lähtee mitä erinomaisimmin, mutta on tosin aavistuksen verran alivakaampi kuin mitä esim. Roc3, MD3 ja Mace. Tämän huomasi mm. korkeita/pitkiä ässiä heitettäessä, jolloin kulman kanssa piti olla kohtuu tarkkana, jotta kiekko varmasti palauttaisi vielä lopussa. M2:lla lienee myös kaikista testatuista selkeästi midareista paras liito, joskin Roc3, MD3 ja Mace tulevat erittäin lähellä perässä. Päätynee todennäköisesti bägiin.

Latitude 64 Gold Line Mace

Tämän lätyn otin testin alle, koska Arttu oli kuulemma suositellut, ja tykkään itse mm. P2:sta vähintäänkin yhtä paljon kuin Arttu, joten ajattelin että kenties tässä olisi ainesta. Ja kuinka ollakaan: niinhän siinä oli! Mace oli testaajan ehdoton suosikki yhdessä M2 kanssa. Ei liene ihan puhdasta sattumaa, että pari päivää aiemmin kun heitin kiekolla elämäni ensimmäisen testiheiton, niin säkitin sen välittömästi jostain vajaasta 70 metristä. Yksinkertaisesti aivan jäätävä tatsi rystyllä. Kiekko lienee testien perusteella aavistuksen verran alivakaampi kuin mitä Roc3 ja MD3 ovat, mutta toisaalta taas hieman vakaampi kuin mitä M2. Lentorata tällä kiekolla tuntuu äärettömän luonnolliselta ja releasekin on yllättävän puhdas huomioonottaen kuitenkin kiekon rimmissä oleva kohtuu syvä uurre. Tämä lätty tulee käymään varmastikin vielä kovan kamppailun M2 kanssa pääsystä bägiini. Kiekko lähti myös toiseksi varmiten forella heti M2 jälkeen. Huomattavaa tosin oli, että mikäli kiskasi forella liian rajusti (lue: tekniikka kärsii), niin kippasi lähes välittömästi Roc3 ja MD3 tapaan. Jos nyt jotain huonoja puolia pitäisi kiekosta etsiä, niin muutaman kerran taisin saada sen kanssa aikaiseksi sellaisen mikro-griplockin rystyllä heitettäessä, eli kiekko lähti +80 metrin matkalla n. 10-20 metriä vinoon. Tämä liittynee tuohon kiekon varsin "agressiiviseen" rimmiin. Huomattavaa myös oli että kiekko oli yllättävän liukas märkänä vaikkei siltä kenties ensinäkemältä kuivana vaikuttaisikaan (lue: kuivana erittäin hyvä pito).

MVP Neutron Tensor

Tämä kiekko vaikutti kaikista testatuista vähiten "kunnon" frisbeegolf-kiekolta. Jotenkin siitä vain huokui kauttaaltaan semmoinen epävarmuus ja nihkeä fiilis. Tämä liittynee puoliksi sen lento-ominaisuuksiin ja puoliksi sen ulkomuotoon/-näköön. Kiekko on vakaudeltaa kutakuinkin samaa luokkaa muiden testattujen vakaiden midareiden kanssa, sillä poikkeuksella että kiekko tuntuisi pitävän kenties aavistuksen paremmin linjansa heit alusta alkaen. Tällä tarkoitan siis nyt sitä että jos kiekon pistää pieneen hysseen, niin (erittäin nopeasti tarkasteltuna) se tuntuisi pitävän tasaisen hysselinjan läpi koko lentonsa. Tämä ei tosin ole mikään erityisen varma havainto, mutta ainakin forella tunsin kohtuu vahvasti tämän ilmiön. Kun laitoin forella kiekon pieneen hysseen, niin muiden kiekkojen herkästi kipatessa tämä tuntui pitävän linjansa läpi heiton. Tämä tosin luonnollisestikin selittyy ainakin osittain sillä että release forella oli tällä kiekolla ehdottomasti kaikkein puhtain. Kenties jotenkin jopa "liian puhdas". Ts. mikäli tällä pitäisi nepata tarkalleen joku tietty mitta, niin saattaisi jopa irrota hieman turhankin vikkelästi hypysistä kiekon rimmin ollessa täysin sileä ja suora. Rystyllä heitettäessä kiekosta kuitenkin tuli hieman epävarma fiilis, kiekon ollessa jotenkin niin jäykkä ja liidon ollessa testattujen kiekkojen huonoimpia. Itse tykkään että midari liitää kauniisti lennon loppuvaiheessakin, mutta tällä kiekolla sitä on jotenkin vain kohtuu vaikea saavuttaa, ainakaan täysin haluamallaan tavalla. Joka tapauksessa todella vaikea sanoa, onko kiekko oikeastikin vain kohtuu huono vai jääkö se fiilis vain takaraivoon vaivaamaan kiekon hieman kummallisen ja epäluotettavan ulkomuotonsa vuoksi. Joukon puhtain release nyt kumminkin. Menee myyntiin mitä todennäköisimmin.

Discraft Elite Z Zombee

Tässä kiekossa on moni asia hyvin pielessä. Enkä niinkään tarkoita siis kiekkoa itseään, vaan Discraftin kiekolle antamia speksejä. Ensinnäkin silmille pomppaa kiekon kannesta teksti "Long range driver". Kiekko ei kuitenkaan ole pitkän matkan draiveria nähnytkään vaan kyse on ainakin omasta mielestäni aivan puhtaasta midarista, vaikka fribapointin sivuilla lukeekin tuotekuvauksessa että kiekko sijoittuisi jonnekin midarin ja väylädraiverin välille. Rimmin paksuuden puolesta lieneekin osittain totta että jossain noiden välimaastossa liikutaan, mutta sitten kun katsotaan kiekon vakautta niin mennään pahasti metsään tuossa kuvauksessa. Ja mikäs se kiekon vakaus sitten olikaan. Kiekossa lukee 1.0 mikä indikoisi kiekon olevan ainakin jonkin verran Buzzzia vakaampi ja jonkin verran mm. Waspia alivakaampi. Noh, testaamani kappale (flätti, jäykkä ja lähes täysipainoinen) ainakin on selkeästi mm. Elite Z Buzzzia alivakaampi ja kenties jopa vakaampia FLX Buzzzejakin alivakaampi. En tosin ruvennut tätä sen tarkemmin testailemaan, koska totesin jo muutaman heiton jälkeen että kiekko olikin löytänyt tiensä aivan vääriin kemuihin. Tarkoitukseni kuitenkin oli löytää vakaa midari. Kun Zombeen pisti pitkään loivaan antsaan, niin se ei tosiaan palauttanut enää takaisin, toisin kuin käytännössä kaikki muut testissä olleet kiekot. Oma ensivaikutelmani oli että kiekko sijoittuu vakauden puolesta jonnekin Buzzzin ja Meteorin (todella alivakaa midari) välille. Kenties sillä erotuksella että Zombeella saa selkeästikin revittyä tosi hervottoman pitkiä antsoja ilman että tarvitsisi pelätä kiekon koskaan palaavan takaisin. Ts. itse kuvaisin kiekkoa "pitkän matkan meteoriksi". En sitten tiedä mistä Discraft on tuon vakauslukeman repinyt, mutta joko se on aivan hakusessa tai sitten sain vain super-harvinaisen vialliesn kappaleen. Tämän kaiken sanottuani voin kuitenkin todeta että kiekko saattaa kyvinkin päätyä meikäläisen bägiin semi-pitkiä antsoja varten ja kenties jopa kokonaan korvata Meteorin, joka vähitellen alkaa vain yksinkertaisesti tuntua liian alivakaalta antsakiekolta.

No niin, tässäpä nämä alustavat fiilikset noista. Päivitän mahdollisesti myöhemmin tätä tarinaa jahka saan noita lisää testailtua ja keräämäni data saa hiukan vankempaa pohjaa...

[Henruso]

Heikot avaukset, huonot lähärit, surkeat putit, surkea säkä, (lähes varma) tieto siitä ettei homma ole kovin paljoa paremmaksi muuttumassa, (lähes varma) tieto siitä ettei paketti (= pää) tule pysymään enää kovin montaa väylää kasassa, tieto siitä ettei onnistumisista pyty enää nauttimaan ja halu viettää vielä mukava viikonloppu = eka kisa-DNF (888) kahdeksannen väylän kohdalla.

Nyt ei muuta kuin nautitaan kauniista säästä, käydään kenties illalla heittämässä rento kiessi ja katsellaan josko sitä vielä jaksaa tänä kautena kisata. Katse onkin jo reikäpelien tulevassa semi-finaalissa, johon lähdetään positiivisella asenteella ja sopivan-tasoisella itsevarmuudella. Kun Talia osaa kunnioittaa, niin se kunnioittaa sinua takaisin.

Hieman harmittaa tietää ettei reikäpelejä itsessään juurikaan muuten pelata, koska tiedän että meikäläiselle se on huomattavasti vahvempi laji kuin normi-golf. Itseluottamus ja mieliala ovat aivan eri sfääreissä kun tiedostaa etteivät yksittäiset mega-ryssit vaikuta juurikaan lopputulokseen ja aina voi vielä nousta voittoon. Hyvin harvoin kuitenkin tulee kierrettyä kiessi jossa ei olisi vähintään yksi tripla tai sitten kaksi tuplaa. Eagleja/holareita ei toisaalta kuitenkaan lähes koskaan tule korvaamaan näitä. Pitäisi pelata "seiftiä", mutta kun ei vain osaa. Kaikki itseluottamus jota olen oppinut urheilu-urallani hyödyntämään, kumpuaa aina meikäläisellä yksittäisistä maksimisuorituksista, ei niinkään "tasaisesta jauhamisesta", mitä tässä lajissa selkeästikin niin kipeästi kaivattaisiin...

Ei muuta kuin vain "hyvää tsemiä" kaikille, niin kuin Ramilla on tapana sanoa...

[Henruso]

Lauantai-iltana (24.8.) mentiin sitten keskenjääneiden kisojen jälkeen heittämään kaverin kanssa Harjulle rento-rundi kylmiltään (ei yhtään reeniheittoa/-puttia).

Itsellä alla super-p*ska keskeytykseen johtanut kisapäivä ja kaveri puolestaan käynyt heittelee viimeks joskus kuukausi takaperin. Itselle lopputulokseksi par/56 (laskettiin lyhennetty 10.-väylä par-kolmoseksi, joten käytännössä mentiin melkein alle parin, koska 10. on normaalisti meitsin toiseksi varmin birkkuväylä Harjulla heti 4. jälkeen) ja kaverille puolestaan +1, joten aika kohtuu jäätävää settiä molemmilta. Jos tätä peliä ja rentoutta olisi pystynyt esittämään heti aamulla Keinarissa, niin olisi hyvinkin voinut taistella jopa palkintosijoista. Mutta ei, niin ei. Noh, huomattavaaa oli että aloitin illalla kylmiltään kiessin heit kahdella pirkolla, mikä sekin sinällään varsin harvinaista.

Itselle birkut väylillä 12., 13. ja 4. ja bogit puolestaan 18., 3. ja 6. Ai että kaipaan sitä aikaa kun pystyi tekemään parin 6.-väylällä. Erikoismaininta väylän 9. avauksesta. Mainostin vielä kaverille ennen heittoa, että "nyt olen löytänyt TODELLA suoraan menevän draiverin" ja nakkasin suoraan menevällä ("yllättäen" hieman turhankin nopealla) Wraithilla menemään. Noh kiekko liisi sitten lupaamallani tavalla aivan pillisuoraan n. puolen metrin - metrin korkeudella korin yli ja päätyi jonnekin 35 metriä korin taakse! Tehkääs perässä...

[Henruso]

Sunnuntaina 25.8. käytiin emännän kanssa uimassa ja rentoutumassa pienellä idyllisellä lammella Espoossa. Samassa yhteydessä heittelin n. 75 kpl putterilähäreitä. Lähinnä erilaisia heittoja 30-70 metriä väliltä rystyllä. Tulomatkalla tuli sitten paineltua Vihdintietä hieman epähuomiossa vähän turhankin kovaa, jonka lisäksi nopeusrajoitus olikin nähtääkseen muuttunut 70 km --> 60 km, joten 360 euron sakot köyhälle opiskelijalle. Ei muuta kuin nyt vain valitusta vetämään, koska sakot annettiin 2011 tulojen mukaan, jonka jälkeen ne ovat muuttuneet 17% + 2011 tuolloin nostin liikaa opintorahaa ja jouduin nekin palauttamaan sitten myöhemmin.

Maanantaina 26.8. putteri-lähäritreeniä takapihalla lähinnä forella etäisyyksillä 45-65 metriä. Taas jotakin 75 heittoa ja käytännössä ensimmäinen kunnon treeni putterilla forella.

[Henruso]

No niin, herätellääns taas tätä omaakin treenipäivyriä vähitellen taas talviunilta puolen vuoden hiljaiselon jälkeen.

Viime kausihan jäi vähän tyngäksi polvivamman takia (joka siis ei edelleenkään ole täysin parantunut), joten paljon jäi hampaankoloon tulevalle kaudelle. Todella paljon riittäisi sanottavaa, mutta juuri nyt ei ole tähän aikaa, joten palaan kaikkeen mahdolliseen sitten paremmalla ajalla.

Tänään kuitenkin siis ensi kosketukset fribakiekkoon kutakuinkin puoleen vuoteen ja "hyvältähän" se kieltämättä tuntui. Vedettiin 4x9 puttia kellarissa ja tuntui kuin olisi jatkanut siitä mihin viimeksi jäätiin. Ts. tekniikka tuntui hyvältä heti ensimmäisestä putista saakka. Ei ollut mitään hakemisia tahi epävarmuuksia. Tiedän että sisäputit eivät ole mitenkään verrattavissa ulkoputteihin, mutta tästä on joka tapauksessa hyvä lähteä. Vedettiin siis 4x9 normiputtia ja seuraavasti meni säkkiin (etäisyydet jalkamitta-arvioita):

4m: 9/9, 5m: 9/9, 6m: 8/9, 7.5m: 7/9

[Henruso]

Sunnuntaina 16.3. lähäreitä lähimetikössä.

Eli sunnuntaina käytiin nakkelemassa ekaa kertaa kiekkoa viime kesän jälkeen. Tuli heitettyä n. 70 lähäriä etäisyyksiltä 40-65 m puttereilla ja midareilla.

Polvi rupesi hieman loppupuolella kiukuttelemaan ja tänään tiistaina (maanantain kovan pohjetreenin jälkeen) tuntui pitkästä aikaa ihan oikeastikin kipeältä koskettaessa. Saas nähdä mitä tästä kaudesta tulee = jääkö kausi kesken jo ennen kuin kerkiää edes alkamaankaan. Sormet ristissä... 

Sen verran päivän heitoista että teknisesti tuntui varsin hyvältä. Melkein kuin olisi jatkanut siitä mihin viimeksi jäätiin syksyllä.

Buzzzilla heitetyt foret tosin tuntuivat kippaavan lähes järjestään loppuliidossa kun etäisyyttä tuli yli 50 metriä. Buzzzit siis liian alivakaita lopussa feidaaviin yli 50 metrin heittoihin meikäläisellä forella. Viime kesänä tuli testailtua iso liuta vakaampia midareita, mutta yhdelläkään en valitettavasti saa läheskään niin puhdasta releasea kuin (FLX) Buzzzilla. Tuntuvat kaikki jotenkin hieman tarttuvan sormiin irrotettaessa, toisin kuin nuo FLX Buzzzit ja draiverit. Ts. nämä sitten kippaavat puolestaan ihan vain huonon releasin takia, ei niinkään vakauden.

Se voi olla että joudun vain tänä kesänä(kin) tyytymään kompromissiin ja heittämään vähänkin pidemmät feidiä vaativat foret draivereilla. Käytännössä tämä menee siis TL/Tiippari osastolle. Harmittaa silti mikäli ei sitä "täydellistä" kiekkoa löydy näihin feidaaviin 40-70 metrin fore-heittoihin. Tiipparillakin kun kuitenkin pystyy forettamaan jo huomattavasti pidemmällekin (tais lentää viime kesänä n. 100 metriä forella (vakaa) Tiippari).

[Flick Maniac]

Mulla on sama homma mutta pykälä alaspäin kiekkotyypissä. Midarilla kun heittää lyhyempää lähäriä niin joskus tulee liikaa voimaa ja menee etäisyyden kanssa väärään. Lyhyet forelähärit haluaisin heittää putterilla, mutta epäpuhdas release tekee usein tepposet. Tai joskus niihinkin tulee neppastua liikaa vauhtia ja liitää vasemmalta ohi kun feidi jää tulematta. Ajattelin hommata premium Jokerin ja koittaa josko sillä alkais toimimaan.

Midari/draiveri vaihtoehto forella on sitten enemmän väylän muodosta kiinni (joku 70-80m ja ylöspäin tietysti myös pituudesta). Midarilla (mulla glow C-MD3) saa sellasen nätin loivan kaaren koko pituudelle, draiverilla joko suora+feidi tai suoraan iso hyssekaari.

[Juhanuha]

Kuis henkan foreputti toimii? ;-)

[Henruso]

No niin, nyt kun alkaa vähitellen tuo treenin pääpaino siirtyä puntista fribailuun, niin ruvetaans taas vähän herättelemään tätä fribablogiakin.

Eli nyt on pelailtu aktiivisesti sellaiset kuukauden päivät (kolmisen kertaa viikossa) ja tuntuma rupeaa vähitellen palautumaan. Muutama kokonainen kiessikin on tullut jo heitettyä ja yhdet epäviralliset kisat käytyä (Kivikon Munajahti). Seuraavassa hieman kauden alun fiiliksiä...

Talissa takana yksi kokonainen rundi viikkokisojen muodossa. Tuolloin tuloksena oli 61 eli ihan kelpo rundi kauden ensimmäiseksi Tali-kiessiksi. Kokonaisuudessaan tämä oli siis kauden toinen kiessi ja ensimmäinen tosissaan pelattu (Meikussa vedettiin kerran kalja kädessä). Muuten mainio kierros oikeastaan kaatui kahteen väylään. Ensimmäisen puolikkaan vikalla väylällä eli 15. otettiin tuplabogey kun hysseavaus ei tuulessa palautunutkaan OB:lta. Toisen puolikkaan ekalla väylällä eli 8. puolestaan otettiin tripla kun avaus puuhun, toinen heitto OB:lle ja putti keskelle ketjuja, mutta ilmeisesti liian hiljaa kun maagisesti tippui ketjuista eturautaan ja pyörähdys ulos. Näiden lisäksi taisi tulla kaksi perus bogeya, mitkä sinällään on ihan fine meikäläiselle. Analyysi sama kuin ennenkin: nämä turhat triplat ja tuplat pitää vain väkisinkin saada eliminoitua pelistä. Muuten Tali alkaa jo olemaan aika hyvin hallussa. Nytkin tuli birkkuja ihan kiitettävästi, mainitsemisen arvoista lienee birkku 18. mikä ainakin allekirjoittaneelle on aina yksi Talin vaikeimmista väylistä.

Positiivista tosiaan on että tänä vuonna aukesi villi kortti Tali Openiin kun on tullut vähitellen aktivoituduttua myös seuratoiminta puolella. Kuten nuo vuoden ensimmäiset viikkokisat jo osoittivat, Tali Openissa täytyy vain osata nöyrästi pelata muutamat big risk - low reward -luonteiset väylät nöyrästi (vastoin meikäläisen perusluonnetta) varman päälle.

Kivikossa tuli pelailtua Kivikon Munajahti. Olin lopputuloksissa kolmantena 15 pelaajan joukossa avoimessa häviten voittajalle Arttu Stoorille yhdeksän heittoa. Kierrostulokset 66 ja 60, joita ei siis voi millään muotoa verrata normi Kivikon kierrokseen, koska kisoissa oli kaikkia hasardeja spesiaaliväyliä. Yhdellä väylälällä piti mm. ottaa lätty sekalaisesta lättykasasta ja meikäläiselle luonnollisestikin osui pieni mini käteen. Noh, otin kuitenkin tuolla kiinteällä nelosella peräti bogeyn minillä ja vieläpä niin että sen piti jäädä koriin! Ja jos tämä oli päivän kohokohta, niin heikoin esitys lieni n. 65-70 metrisellä saariväylällä otettu kasi. Tuolla väylällä oli meidän heittovuoron aikana aivan jäätävä vastatuuli ja väylä tuntuikin n. 100-110 metriseltä siinä tuulessa. Suurin osa heitoista jäi auttamatta lyhyiksi. Sinällään aika huvittavaa kun kuitenkin mm. 115 metrisellä loivaan ylämäkeen pelattavalla 2. avasin molemmilla kieroksilla korin tasalle ja modatulla upealla 5. väylällä (missä pelattiin kiinteän kutosen väylää pitkin ympäri kutosen korille) tässäkin avasin molemmilla kierroksilla kurviin. Tämä saariväylä oikeastaan veikin pääasiassa nuo voiton mahdollisuudet. Muilta osin peli olikin sitten sangen varma. Niin avaukset, lähärit kuin putitkin kulkivat, joten kokonaisuutena päivä oli oikein mainio ja pelifiilis oli mahtava läpi koko päivän. Suurkiitokset hienoista kisoista järkkäri Juhalle.

Nummelanharjulla on tullut myös yksi kiessi pelattua viikkokisojen muodossa. Lopputuloksen ihan ok 59, joskin mahikset olivat plajon parempaankin kiessiin. Vielä kierroksen puolivälissä oltiin muutama alle parin, mutta sitten alkoi hölmöily kiinteällä kolmosväylällä, jossa korin paikka oli muuttunut. Ajattelin että nyt väylän hieman lyhennyttyä on helpohko tehtävä avata korille. Noh, isosta S-kurvista jäikin sitten antsa puuttumaan ja päädyttiin lähelle lentokenttää ihankeskelle skutsia. Täältä pelastu väylälle, josta seuraavalla vajaaseen kolmeen metriin korista. Ja sitten PUTTI OHI. Tämä oli sinällään varsin dramaattinen moga, koska olin laittanut yhdeksi tämän kesän pääpelitavoitteekseni 0 puttia ohi alle 2,5-3 metristä. Kaksi kesää takaperin putasin vielä varmaan kauden aikana jotakin 30-50 puttia kolmosen sisältä ohi. Viime kesänä päätin kuitenkin alkaa keskittyä näihin AIVAN samaan malliin kuin mitä keskityn mihin tahansa puttiin. Lopputuloksena olikin sitten vain kaksi puttia n. 2,5-3 metrin sisältä koko kesänä ohi, joista toinenkin oli vain puhdas räiskäsy koriin kun oli mennyt viikkokisat aivan täysin penkin alle Talissa, joten tuokin on vähän niin ja näin lasketaanko. Joka tapauksessa viime kesästä lähtien olen keskittynyt KAIKKIIN putteihin aina sen n. 15-20 sekuntia (toisinaan jopa enemmän jos vaikea paikka tai kova tuuli) ja se on tähän asti tuottanut tappavaa tulosta. Ei enää turhia puttimogia ja pidempääkin tuntuu uppoavan vähän paremmin kun nuo lyhyet saa varmasti säkkiin.

Joka tapauksessa siis nyt puttasin alarautaan ja suurin syy tähän lienee se että olin vaihtanut juuri muutama päivä aiemmin putterit Discmanian P2:sta Prodigyn PA2:een. Nuo PA2 ja PA1 kiekot toimivat minulla varmemmin heitoissa (eivät juurikaan koskaan kippaa, toisin kuin P2:t aina välillä) ja istuvat putissakin paljon paremmin käteen kuin P2-kiekot, joten puttereiden vaihto oli ratkaisuna helppo. Ainoa mikä vain aluksi pääsee välillä unohtumaan on että koska PA-kiekot eivät liidä niin hyvin kuin P2:t (ovat oikeastaan P2:n ja Jokereiden välissä "raskauden" puolesta), joten käytännössä niillä tulee putata aina kohtalaisella temmolla läheltäkin. Nyt siis unohdin pistää kiekkoon tempoa ja "tiputin" sen vain koriin kuten usein olen tottunut P2:n kanssa tekemään, joten alarautahan siitä seurasi. Sinällään harmi että yksi kauden tavoitteista epäonnistui jo näin varhaisessa vaiheessa kautta. Noh, muutetaan nyt se tavoite sitten "vain yksi ohi putti alle kolmesta metristä". Mikäli tämä jotenkin ihmeen kaupalla onistuisi niin tällöinkin tulisi parannusta edelliskauteen peräti 50%! Niin ja en siis laske tässä tavoitteessa mukaan treeniputteja, vaan vain kierroksilla tehdyt putit.

Oli muuten nuo Nummelanharjun väylien 4. ja 5. pidennykset varsin tervetullutta tavaraa. Minusta 4. ei ollut enää järkeä sen jälkeen semmoisenaan kun ne puut kaadettiin sieltä ja 5. puolestaan vaadittiin aina kohtalaisesti säkää mikäli halusi parkkeerata avauksen 10 metrin sisälle, koska kiekon lentorata ei vain jotenkin tuntunut luonnolliselta, ainakaan forella. Nyt molemmissa väylissä on selkeästikin enemmän ideaa (ja haastetta).

Tänään tulis sitten käytyä vielä heitettyä Loviisan fribaradalla kauden ensimmäinen kierros ja kaikkien aikojen kolmas kiessi. Lopputuloksena 57 eli yksi alle parin mikä oli ihan kohtalainen suoritus näinkin vieraalla radalla pelattaessa vielä näin kauden alkuvaiheessa. Jokeri osoittautui erittäin vahvaksi birkkukoneeksi tällä radalla. Ainoa selkeä helppo virhe tapahtui pitkällä 12. väylällä missä puttasin n. 5-6 metristä ohi. Tämä kori oli muutenkin kenties yksi kaikkien aikojen kylmimmistä koreista. Lämmittelin tämän korin juurella puttia ennen kierroksen alkua ja sain jostain 7-8 metristä jotakin 4-5 heittoa säkkiin jostakin 20-25 putista! Tämä oli aivan naurettavaa, koska yläpelti paukkui jatkuvaan syöttöön toisesta suunnasta ja alarauta puolestaan huusi toisesta suunnasta putattaessa. Molemmista suunnista puttasin juuri sen verran ohi että ketjut sylkivät lähes aina ulos. En ole varmaan IKINÄ putannut noin huonosti reenatessa. Normisti nuo 7-8 metriset menevät lämmitellessä varmaan 60-90 prossasesti sisään. Tuli ihan sellainen fiilis että "kirottu kori". Todennäköisesti nuo sylyt vaikuttivat sitten henkisesti myös tälle korille päästäessä sitten itse kierroksella.

Näillä eväillä etiäpäin. Kirjoitellaan sitten lisää kun keritään!

[Henruso]

Henruson fribablogi palaa eloon yhden kauden hiljaiselon jälkeen!

Pidetääns tähän alkuun pieni historiakertaus:

Pidin koko 2013-kauden ajan fribablogia. Tämä auttoi selkeästikin kelaamaan asioita syvemmällä tasolla fribailuun liittyen. Sitten blogin pitäminen kuitenkin jäi syksyllä 2013 kun polvi ja selkä prakasivat fribailussa, jolloin siirryin täysipäiväisesti punttaamiseen ja bodausblogin pitämiseen. Sain kuin sainkin paikat kuntouttettua kesään 2014 mennessä ja pääsin jatkamaan fribailua. Tällä kertaa tosin en ollut koskenutkaan kiekkoihin varmaan johonkin 8-9 kuukauteen, toisin kuin tätä edeltäneenä talvena jolloin olin kuitenkin jonkin verran treenaillut. Yritin herätellä blogia henkiin viime keväänä, mutta eihän siitä sitten tullut mitään vähän homma jäi heti alkuunsa. Yllättäen viime kesä kuitenkin meni kaikkien odotusten vastaisesti tuloksellisesti edelliskesää paremmin. Kenties tässä auttoi se etten ollut asettanut mitään suorituspaineita ja ennen kaikkea rupesin pelaamaan luonnettani vasten enemmän varman päälle kisoissa.

Nyt vaihdoin fribailun taas punttiin syksyn puolivälissä, mutta treenit loppuivat jo parin kuukauden jälkeen kun sydämeen rupesi tulemaan rytmihäiriöitä ja minulla alkoi tulemaan myös hengitysvaikeuksia. Pitkien tutkimusten jälkeen lääkärit päätyivät siihen tulokseen että minulla on hyvänlaatuinen rytmihäiriö. Hengitysvaikeuksille ei ole löytynyt vielä syytä. Kunto on kuitenkin nyt muutama kuukausi myöhemmin jo paljon paremmin ja pystyn treenaamaan punttia jo jollain tasolla. Mutta kuten kaikilla tosi-urheilulla, 80% teholla tehty treeni ei kuitenkaan inspaa. Siispä aloitin tänä vuonna kauden "etuajassa" ja rupesin treenaamaan fribailua jo tammikuussa. On käyty hallivuorolla nakkelemassa, analysoitu draivia videolta ja käyty hieman puttailemassa ja heittelemässä lähäreitä. Tehot alkavat olemaan varsin kohdillaan kun ottaa huomioon vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan kausi näyttää tässä vaiheessa katsottuna hyvältä. Hienoja kisoja luvassa ja kroppakin rupeaa vähitellen taas kestämään kovempaa nakkelua.

Nyt käytän kevään rystytekniikan hiomiseen ja pelin yleiseen kehittämiseen. PDGA-kisoihin ei mennä ennen kuin formi on kondiksessa. Olen huomannut myös viettäväni viime aikoina enemmän aikaa fribafoorumeilla ja videoita katsoen kuin pitkään aikaan. Bodyfoorumeita en taas toisaalta ole enää selannut rytmihäiriöni alettua. Nyt rupesi myös taas himottaa aloittaa uudelleen kirjaamaan omia edesottamuksiaan ylös. Toivottavasti se tällä kertaa jatkuu sitten läpi kauden, sen mukaan mitä kerkeän jupinoida. Ja se mikä omasta mielestäni on kenties parasta oman blogin ylläpitämisessä, että täällä voi puhua asioista vapaasti niin kuin itse kokee. Ei tarvitse liikaa "varoa suutaan" ja suutahan minulla ikävä kyllä toisinaan riittää. Mutta yritetään nyt kuitenkin pitää homma pääsääntöisesti asiapohjalla ja toivottavasti muutkin käyttäjät osallistuvat täällä keskusteluun kanssani. Kaikki palaute on enemmän kuin tervetullutta, myöskin negatiivinen.

Mutta pikemmittä puheitta: Let's get ready to rumbaaaaaaaa!

[Henruso]

Listataans tähän alkuun vähän tuonne "Kesän tavoitteesi" -ketjuun listaamani kauden 2015 tavoitteet. Ne eivät luonnollisestikaan ole missään tärkeysjärjestyksessä...

- Saada rytmihäiriöt ja hengitysvaikeudet kuntoon tai vähintäänkin hallintaan.
- Tiputtaa painoa kevään ja kesän aikana n. 6 kiloa, niin että voimat katoaisivat vain hieman siinä ohella. Tämä toteutetaan käytännössä niin, että muistetaan kuitenkin näteistä kesäkeleistä huolimatta käydä tekevät tarvittavat fyssat salilla.
- Ja jotta aikaa riittäisi myös punttiin, töihin ja muuhun elämään, niin silloin kun pelataan, niin pidetään laadusta kiinni. Antaa muiden vetää niitä "10 tunnin reeninisessioita". Pidetään itse tunnin kurissa, eikä hairahduta mihinkään sikasetteihin. "Onneksi" kroppa ei tämmöisiä oikein muutenkaan kestä. Panostetaan siis laatuun, ei määrään.
- Parantaa distanssienkkaa 145 m --> 160 m. Tähän liittyen opetella heittämään entistä alivakaammilla kiekoilla hysseflipillä pitkälle. Tähän asti heitetty distanssia antsana, mutta nyt siis tarkoitus siirtyä kohti hysseflippiä.
- Avata toistuvasti Talin 18. väylällä mantereen päätyyn ja ennen kaikkea sisälle väylälle!
- Ottaa vihdoinkin se birkku pois Talin 10. väylältä. Riippuu tietty hieman siitä muutetaanko nyt väylää ensi kaudeksi. Toistaiseksi paras yritys ollut OB-kolmonen korin vierestä.
- Ottaa Nummelanharjun 10. väylältä vihdoinkin se eagle.
- Jatkaa kolmen kauden mittaista kisaholariputkea (joskin yksi Talin viikkiksissä, mutta kuitenkin). Bonusta on mikäli holaripituusenkka paranee entisestä 105 metristä.
- Voittaa ensimmäinen PDGA-kilpailu. Viime kesällä tuli jo muutamia 3.-6. sijoja. Uskonen että onnistuu, mikäli rating ei nouse nyt talvella yli 935:n jahka parit 888-rankut vanhenevat. Mikäli MA2-raja paukkuu kuitenkin yli, niin sitten tavoite on päästä 2-3 otteeseen kisoissa 3 joukkoon.
- Pelata ainakin yhdet kilpailut joissa ensimmäinen kierros menee hyvin ja joissa sitten toisella kierroksella pystyn vähintäänkin pitämään oman sijani. Tänä kesänä taisin joka kerta huonontaa sijoitustani toisella kierroksella kun pääsin ensimmäisen kiekan jälkeen kärkiryhmään. Tätä pitää kehittää!
- Kehittää putteriforea sille tasolle, ettei tarttee enää kisoissakaan nakata midarilla kaikkia forelähäreitä.
- Alkaa opettelemaan vihdoinkin rolleria mikäli kiinnostus ja aika tähän riittää. Kisoissa tätä ei kuitenkaan tulla vielä hakemaan.
- Saada pysyvästi integroitua vartalon kierto rystydraiviin. Yksi distanssienkan parantamisen edellytyksistä.
- Päästä mukaan varallisuuden, ajankäytön sekä hiirennäppäilynopeuden puitteissa 3/4 niistä kisoista joihin oikeasti on kiinnostusta osallistua.
- Päästä mukaan Tali Openiin ja näyttää mistä kana pissii. Viime vuonna onnistuin ainoastaan kisojen kolmannella kierroksella (kun muiden peli suli lähes järjestään myrskyssä) ja ensimmäiset kaksi kierrosta menivät täysin penkin alle. Parhaan ja huonoimman kiekan välinen ero oli 13 heittoa, vaikka paras kiekka tuli myrskyssä ja yhden neloisbogin varustamana. Ei näin!
- Vakiinnuttaa vähitellen bägin sisältö kutakuinkin pysyväksi. Tämä on iso juttu!
- Vähentää tuplabogien ja suurempien määrää kisoissa. Viime vuonna moni muuten erinomainen kiessi kaatui pariin +2...+5 väylään. Bogit eivät meikäläistä pelota ja stressaa tippaakaan, vaan nuo suuremmat kalat. Niin kuin olen aina sanonut: jos ei kiekalla ole yhtään tuplaa tai isompaa, niin silloin olen todennäköisesti vahvoilla.
- Treenata oikeastikin puttia korotettuun koriin, jottei tule viimekesän tapaisia totaalisulamisia niiden takia.
- Ottaa korkeintaan kertaalleen 888. Viime kaudella tuli otettua kahdesti 888.
- Opetella jollain tasolla värjäämään kiekkoja ja värjätä ainakin pari kappaletta.
- Ja laitetaans viimeisenä se sama tavoite kuin viime- ja edellisvuonnakin: ei YHTÄKÄÄN puttia ohi kisa-, viikkokisa- yms. kisakierroksilla alle 3 metristä! Kolme kesää sitten minulla tuli näitä mogia varmaan arviolta jotakin 30-50 kappaletta. Sitten päätin ettei enää koskaan ja rupesin keskittymään jokaiseen puttiin 90-100 %:sti! Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä että mikäli en pysty asettamaan kiekkoa korin pohjalle, niin keskityn aina vähintään sen 10 sekuntia puttiin. Sattaa näyttää joidenkin silmissä kummalliseslta kun kaveri keskittyy ihan tosissaan puttiin jostain kahdesta metristä, mutta tämä rupesi oikeastikin toimimaan. Toissakesänä puttasin koko kauden aikana enää kahdesti kolmosen sisältä ohi (joista vieläpä toisen räiskäsin viikkokisoissa ärtymystäni täysiä korin kautta ohi kun olin Talissa jotain +10 tuloksessa ensimmäisellä puolikkaalla = ei enää kiinnostanut), joten olin todella tyytyväinen tähän. Viime kesänä sitten pakka meni uudestaan ihan hajalle kun rypelsin korotettujen korien kanssa oikein tosisssani (mm. Lahdessa puttasin kahdesti peräkkäin alarautaan korin ollessa pään korkeudella --> tästä sitten pää ihan rikki ja muutamaa väylää myöhemmi 888) ja noita ohiputteja alle kolmosesta tuli varmaan jotakin kymmenkunta. No mutta nyt on uusi vuosi ja kaikki synnit on annettu anteeksi. Siispä: TÄNÄ KESÄNÄ EI YHTÄKÄÄN PUTTIA OHI. Ja höllennetään nyt tuota tavoitetta vaikka sen verran täksi vuodeksi, että lumihangessa tehtyjä suorituksia ei tulla laskemaan mukaan...
- Yrittää himmata edes hieman kiroilua kisoissa ja yrittää käsitellä edes hieman paremmin yksittäiset isot takaiskut (käytännössä siis nuo +2...+5 väylätulokset). Ja nimenomaan tässä "vaatimattomassa" sanamuodossa, kun tuo oma pää tuntuu olevan se kaikkein ylitsepääsemättömin ongelma meikäläisen pelissä.
- Ja sitten se vaikein tavoite, jonka laitoin viime kaudellekin, mutta epäonnistuin kirkkaasti: ei yhtään alle 900 reitatua kisakierrosta kesän aikana! Jos tähän päästäisiin jotenkin maagisesti kiinni, niin sitten rupeisi kyllä rating nousemaan ropisemalla! Noh, tuskinpa kuitenkaan päästään...
- Käydä kokemassa Järvan rata ensimmäistä kertaa elämässä!
- Voittaa "1058" kisoissa!
- Nauttia lajin suomasta mahdollisuudesta maagiseen taiteellisuuteen.
- Ylläpitää fribablogia läpi kesän.

Ratingiin liittyviä tavoitteita en edelleenkään aseta itselleni. Turha luoda itselle vain paineita asiassa, joka on niin herkkä niin monelle eri muuttujalle. Jos paranee niin hyvä niin, mutta jos ei niin sekin on ihan fine.

Täydennetään sitten listaa sitä myöten kun tulee asioita mieleen...

- Päivitetty 19.2.