Lauantaina 15.6. Avery Jenkinsin opeissa Talissa. Kun ei päässyt osallistumaan Kankaanpään kisoihin matkaseura-pulan takia samana viikonloppuna, niin tämä oli varsin siedettävää balsamia haavoille. Suurkiitokset näin heti alkuun Poimikselle, Protonille ym. järjestelyissä mukana olleille!
Päivä oli kaikin puolin hieno. Edes lopussa puhjennut kohtuu rankanoloinen sadekuuro ei edes vähentynyt paikallaolijoiden fiilistä. HS:n harrastelija-reportterin Roosa Murron tilaisuuden jälkeen kirjoittama "artikkeli"
http://www.hs.fi/kaupunki/Frisbeet%C3%A4hti+huitoo+kuin+lentoem%C3%A4nt%C3%A4/a1371351425916 oli ainoa asia mikä varjosti tätä hienoa tilaisuutta.
Averyn touhusta paljastui sangen nopeasti parikin asiaa: kaveri on kovan luokan pelaaja, mutta ennen kaikkea kaveri on vetänyt näitä koulutuksia kohtuu pitkään. Sanat eivät kertaakaan takerrelleet ja ruumiin kieli heittodemoineen kulki sulavasti käsi-kädessä juttujen kanssa. Asenne oli myös selkeästikin kohdallaan, vaikka suomen säät hieman Averya koettelivatkin.
Mikäli jotain parannettavaa tuohon koulutukseen pitäisi keksiä, niin kenties osallistujat voisivat päästä itse heittämään hieman enemmän. Vedimme esim. useita kierroksia heittoja yksi kaveri kerrallaan Averyn katsoessa vierestä. Tämän olisi voinut toteuttaa kenties hieman eri tavalla, jolloin useampi kaveri olisi päässyt heittämään yhtäaikaa. Enpä usko että laatu tuosta olisi hirveästi kärsinyt, koska Averyn yksilölliset vinkit olivat kuitenkin sangen suurpiirteisiä, eikä pieniin yksityiskohtiin tartuttu kiireen ja suuren osallistujamäärän vuoksi. Vastaavasti Avery olisi voinut kenties hieman enemmän neuvoa kutakin yksilöllisesti ja demota hieman vähemmän. Sinälläänhän tuo demoaminen oli "puoliturhaa", koska suurimman osan noista asioista oli jo nähnyt Averyn videoilta tuubista. Noh, mutta toisaalta taas ihan kiva tietty nähdä noita "muuveja" livenäkin. Paha sanoa mikäli olisi optimaalinen tapa vetää tämmöistä koulutusta.
Seuraavassa hieman meikäläisen sekalaisia mietteitä klinikalla opetetuista asioista:
- Lähestymiset kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan aina (tuulella) niin, että putin pääsisi vetämään myötätuuleen. Eipä ole ennen tullut ajateltua asiaa näin lähestyttäessä korille.
- Lähestyminen kannattaa pyrkiä aina saamaan mahdollisimman flättinä alas suhteessa mäen kulmaan. Tämän olinkin arvellut ennestään menevän näin, mutta nyt tulis siis varmistus asiaan.
- Averyn mukaan (rysty)vedon tulisi mennä mahdollisimman ylhäältä / läheltä rintakehää. Itsellänihän veto menee usein juurikin näin. Tämä kuitenkin sotii hieman Schusterickin ym. huippujen videoita, missä he selkeästikin näyttävät, että (kovan) vedon tulisi lähteä hieman alempaa ja saattoliikkeen tulisi päätyä kohtuu ylös kropan taakse. Itse olin aiemmin ajatellut, että minun tulisi paremminkin laskea tuota läpivetoni linjaa vedon alussa. Avery selitti että "Vedon mennessä ylhäällä, saa paremmin käytettyä hyväkseen yläkropan lihaksia". Jos en nyt ihan väärin muista, niin Discraftin Draiviklinikalla opetettiin juurikin päinvastoin, eli kun haluaa heittää max-pitkiä draiveja, niin tulisi heittää alivakailla kiekoilla "kropan alta" hyssessä. Averykin tosin näytti että hysset lähtevät alempaa. Hieman jäi joka tapauksessa sekavat ajatukset tämän vedon suhteen... Täytyypä hieman testailla radalla ensi kerralla eri vedon korkeuksia ja löytää se itselle luontaisin / paras vaihtoehto.
- Averyn mukaan hysseä heitetään taivuttamalla kroppaa alaselästä eteenpäin ja antsaa vastaavasti taivuttamalla selkää taaksepäin. Itsellä tämä ei ainakaan ole se paras tapa tuottaa hyssejä/antsoja, koska olen kärsinyt alaselkävaivoista viime kuukaudet ja luulen että tuolla tekniikalla selkä kipeytyy vain lisää ensisestään.
- Avery opetti että putissa tulisi ikään kuin "putata ketjujen läpi" eli ts. tähdätä "korin taakse". Itselläni ainakin putti toimii nykyään mainiosti kun kun valitsen keskitolpasta pienen pisteen (yleensä hieman korin keskitason yläpuolella) johon tähtään. Putti on mennyt viimeaikoina ihan selkeästikin eteenpäin noin muutenkin kun on keskittynyt tiettyihin asioihin. Sain muuten erityismaininnan Averylta meikäläisen kuulemma "Erinomaisista tähtäysrutiineista" puteissa.
- Sain Averyn myös nauramaan kun meikäläisen Fore ei feidannutkaan hyssenä (niin kuin siis harjoitteessa oli tarkoitus), vaan jatkoi matkaa pitkälle suoraan. Avery kysyi heitettyäni: "Millä heitit?" Vastasin: "Firebirdillä" ja kaveri vain hymyili että "Ei sen nyt ihan noin pitäisi lähteä..."
Noh, totuuden nimissä voin kyllä sanoakin että viime aikoina Foreen on tullut rutkasti tekniikkaa lisää. Se näkyy siinä että maksimit menevät avrviolta n. 15-20 metriä pidemmälle kuin viime kesänä ja toisaalta siinä että minulta on samalla myös hieman kadonnut tatsia hiljaisempiin fore-draiveihin (nimenomaan siis draivereilla), joiden tulisi feidata kohtuu nopeasti. Olen reenaillut tuota forea niin paljon viime aikoina alivakailla Buzzzeilla sekä pitkiä heittoja draivereilla, ettei jotenkin ole enää "tuntoa" heittää draivereilla hiljempaa. Tätä pitänee reenailla nyt lähitulevaisuudessa. Olen myös testaillut foreen nyt todella vakaita kiekkoja (mm. D1, PD2 ja Boss) ja Prodigyn D1 tuntuisi vievän tällä hetkellä kaikkein ennustettavimpana ja parhaan tuntuisena lättynä kädessä voiton.
- Averyn lähestymisheitto oli mielenkiintoinen. Tämä heitti sen nokka pystyssä, pieneen s-kurviin, jotta kiekko tippuisi mahd. nopeasti alas korin lähellä, eikä toisaalta liukuisi/rollaisi pitkälle. Itse pyrin heittämään lähärit "pillisuoraan" tai pienenä hyssenä aina kun mahdollista. Pitääpä hieman testailla eri tapoja vetää lähäreitäkin.
- Klinikan ehkä kuitenkin kaikkein antoisinta satoa oli jalkojen käyttö draivien vauhdinotossa. Oli todella tehokasta reeniä tehdä Averyn vieressä perässä noita steppejä kun nämä veteli harjoitusaskelia. Uskoisin että jo muutaman reenikerran jälkeen saan parannettua (ja ennen kaikkea tehostettua lyhyillä tiilaatoilla, joita on aivan liikaa radoilla) askellustani. Sain myös maininnan Averylta vauhdinottoni rytmityksestä. Kuulemma alussa mukavan rauhallinen ja loppua kohden todella napakka kiihdytys. Noh, sinällään hyvä, koska näin olen viime aikoina itsekin järkeillyt asian. Olen seurannut kisoissa montaa kovempaa heittäjää vierestä ja yksi salaisuus kohtuu pitkiin - ja ennen kaikkea vaivattoman näköisiin - siivuihin, tuntuu olevan RAUHALLINEN vauhdinotto. Ts. mitä räjähtävämmin ALOITTAA vauhdinoton, sitä vähemmän saa tehoja heitosta lopulta irti vauhdinoton lopussa.
- Askellukseen liittyen minun tulee myös muistaa varoa ottamasta liian pitkää viimeistä askelta painon tullessa tukijalalle. Mikäli jalat ovat liian kaukana toisistaan, niin tehoja katoaa siinä samalla.
- Hyvänä muistutuksena Avery sanoi toiselle pelaajalle ettei käsi saisi tosiaan viipyä yhtään taaksevedossa, vaan käsivarren pitäisi tulla linkomaisesti lähes välittömästi takaisin sieltä, eikä jäädä "odottamaan" paikoilleen.
- Hyvä huomio oli myös se että mitä kovempaa heitetetään, ja ennen kaikkea mitä suurempi vauhdintotto, niin sitä enemmän saa pää kääntyä taaksevedon mukana. Ts. paikoiltaan heitettäessä pään tulisi kääntyä max. 90 astetta, kun taas kovalla vauhdilla heitettäessä se saa käydä käytännössä kokonaan takana.
- Avery suositteli että paikoiltaan heitetään maksimissaan n. 80 % tehoilla ja kun heitto vaatii enemmän pituutta, niin aletaan ottamaan vauhtia.
- Forepuolen "power-grippiä" (toinen sormi alla rimmissä suorana, toinen koukussa) pitänee vielä testata joku kerta uudemman kerran. Kokeilin sitä aikanaan, mutta tuntui ettei oikein sovi meikäläiselle (sormet väsyivät/kipeytyivät). Averyn mukaan tällä voi kuitenkin saada peräti 10-20 % lisää tehoja foreen. Pitänee siis vielä antaa yksi mahdollisuus tuolle. Nyt kuitenkin fore lentää sen n. 105-110 metriä ja mikäli haluan saada siihen vielä lisä metrejä, niin jostain niitä pitää vain yrittää taikoa. Alle 120 metriin ei tyydytä...