Do diih. Se ois Frisbeepoint-tourin Kankaanpää -viikonloppu takana. Varoitetaan nyt jo näin alkuun, että tämä essee saattaa venähtää hiukan, muutamastakin syystä. Varaa siis juotavaa ja syötävää ennen kuin aloitat
Huom! Mikäli tarina ei kiinnosta, mutta 5tr:n bermudan kolmio kiinnostaa, niin siirry kierrokselle kolme
Torstaina päviteltiin muutaman seurakaverin kanssa, että on se kumma, että aina, kun Kankaanpäähän ollaan kisoihin tulossa, niin ennusteissa on vesisateita (viidennet kisat). Perjantaina puolenpäivän aikaan lähdettiin sitten ajelemaan kohti 5tr:ää, sormet ristissä, että ei nyt pahasti sataisi. Perille päästiin neljän tunnin ajamisen jälkeen ja suoraan autosta radalle, parikisaan. Nakkelin kisan seuran "upsilla vaikka kalliosta läpi" - Jarkko Outilan kanssa, mutta eipä siitä paljoa käteen jäänyt. Tuon autossa istumisen jälkeen kaikki tekeminen oli kankeaa ja puolivaloilla mentiin. Pääasia, että kolme muutettua väylää tuli tutuksi.
Kierros 1:Lauantaina sitten klo 11:00 ensimmäiselle kierrokselle ja fiilikset olivat 'ihan jees'. Ainoa huolen aihe oli, kun putti tuntui lämmitellessä jotenkin vaikealta ja väkinäiseltä. Kisakone oli arponut oman seuran PJ:n samaan ryhmään ja aloitettiin väylältä 13. Avaus kuuteen metriin ja fiilikset nousi mukavasti. Putille mentiin "ajattelematta mitään, puttaat vain". Tämä toimikin, mutta aavistuksen ylös suuntautunut putti tuli lähes keskeltä ketjuja korin reunalle alas ja pyörähti ulos. Se siitä birdiellä aloittamisesta. Ryhmäkaverin sanoin "tuo oli kyllä vääryys".
Tästä jatkettiin uudelle 14-väylälle missä avaus epäonnistui ja korttin kolmonen. Väylällä 15 sitten tulikin pimeä hetki (taas kerran kisan alkuun). Avaus ei kääntänyt yli vaan meni turhan suoraan lähelle taka-ob:tä. Sisällä kuitenkin pysyttiin, mutta edessä mäntyjä niin, että hyssen joutui sulkemaan pois. Jäljellä upsi tai kämmen ob:n yli ja feidillä takaisin väylälle. Valitsin upsin ja heitin. Lähti hyvin ja näytti hyvältä. Kova tuuli kuitenkin nappasi hiukan kiinni ja kiekko osui ainoaan oksaan mitä heittoradalla oli. Outtiin ja erittäin veemäisestä kohdasta jatko. Ei mahdollisuutta selvälle putille. Tuplabogey korttiin ja sai purra huulta. Upsinhan piti olla se "varma".
Viime kaudelta oppi onneksi sen verran, että epäonnistumiset yritetään unohtaa heti ja pelataan väylä kerrallaan. 16-väylällä nappasinkin forella helpon pirkon ja tästä hyvällä mielellä 'armoitetulle pillille'. Edessä siis 165 suora ränni. Luottolätty kuoraan ja menoksi. Avaus lähti nätisti keskelle väylää ja luotisuorana. Ainut vika oli, että aivan liian matalana ja osuikin maahan 60m kohdalla. Kävi kuitenkin tuuri ja kiekko skippasi maasta niin kuin olisi jäälle heittänyt. Otti nätisti uuden liidon ja parkkeerasi keskelle väylää "mäntyportin" väliin. Siitä lähestyminen kahdeksaan metriin ja pirkkoa korttiin. Hymy leveni, tuplabogi kuitattu äkkiä pois. 18-väylältä vielä upsilla pirkko pois ja miinuksella oltiin.
Etuysillä tuli muutamia makeita paarinpelastusputteja (PPP?) vaikeista haara-asennoista, mutta ainoa pirkko tarttui mukaan kasilta. Pirkkopaikkoja kyllä oli, mutta perusputti ei vain tuntunut hyvälle oikein millään tasolla. Ihme tuikkimista ja roiskimista. Ysilläkin avasin upsilla seitsemään metriin ja putti alarautaan. Tästä kämmätystä putista alkokin sitten kierroksen synkkä jakso. Jälleen kerran pelaaminen tavallaan loppui 14:sta väylän jälkeen.
Kympilä avaus mandopuun takanaolevaan mäntyyn (10m tiistä) ja syvälle metsään vasemmalle. Sieltä ok pelastus ja bogeytä oltiin puttaamassa kolmesta metristä. Sitten se tapahtui mitä ollaan aina jankutettu.
KESKITY jokaiseen puttiisi! En keskittynyt. Kiekko ylös ja sellainen roiskaisu koria kohti. Oikealta ohi, hyvä kun ketjuja hipaisi. Tuplaa korttiin ja armoton ketutus. Tästä kympille ja koko lauantain ajan pyörinyt kova tuuli mietitytti -ehkäpä kämmätyn kymppiväylän takia- liikaakin. Avaus lipesi kädestä ja vasemmalle metsään 40m tiistä. Sieltä paikaltaan sokkona upsilla pelastusheittoa joka lähti aivan liikaa oikealle ja laskeutui pienten puiden/risukon juureen, 30m korista. Sieltä joutui lähestymään hyppyputilla suoraan yläviistoon joka onnistui ihan ok, 4,5m korista. En viitsi edes muistella tarkemmin, puttasin ohi ja toinen tuplakorttiin. Seurakaverikin ihmetteli puttejani, "ei ole kyllä normaalia sun putilles". Kierros päättyi 12-väyllälle paariin ja pieni ketutus jäi päälle. Avaukset olisivat mahdollistaneet helposti miinustuloksen, mutta ei, niin ei. Eniten mieltä painoi kuitenkin nuo kaksi järkyttävää mokaa putissa.
Tauolla käytiin syömässä ja ruokalevolla hotellilla. Tavoitteena oli pelata avausten puolesta suurinpiirtein samanlainen kiekka, mutta putti pitäisi saada kuntoon.
Kierros 2:Aloitus väylältä 6. Alivakaaksi kulunut luotto-Buzzz käteen, hysseflippinä luotisuorana viiteen metriin ja pirkko aloitus. "Josko tästä nyt lähtisi". Seiskalla sama buzzz jäi huonolla tuurilla aivan suoraan keskellä sweetspottia olevan sähkötolpan taakse. Vaikeutti lähestymistä sen verran, että nosto paariksi jäi. Kasilta ja ysiltä upsilla pirkot kortiin. Neljä väylää pelattu ja -3 kortissa. KYLLÄ!
Sitten viime kierroksen pilanneelle kympille. Nyt rento veto keskeltä "porttia". No ei lähtenyt. Avasin
samaan mäntyyn ja kiekko vasemmalle metsään jälleen. Sieltä jälleen kohtuu pelastusheitto. Vaikeasta asennosta par-yritys ohi ja nosto nelonen. Hohoijaa. Noh, yksi bogey sinne tänne. Yhdellätoista tuuli oli erittäin kovaa ja puuskittaista, suoraan korin suunnasta etuviistosta. Vaikein mahdollinen tuuli annukalle. Hirveä yliyrittäminen päälle ja rykäisin aivan liian pystöön. Lyhyeksi jäi ja puiden sekaan. Sieltä surkea lähestyminen ja jälleen +1 korttiin. Sinne ne pirkot katoaa... Kaiken kruunasi kakstoista väylän avaus. Kiekko lähti luotisuorana, mutta kova tuuli liidätti kiekkoa liian pitkästi. Yleensä kiekko pysähtyy todella tiheään ryteikköön ja sieltä paarin pelailee. Noh, ei tällä kertaa. Niin vain mentiin koko ryteikön läpi osumatta mihinkään. Sanoinkohan itse vai joku muu, muista edes enään "tuostakin voi heittää läpi?". Kiekon löydettyä tiesi, että paaria tästä ei pelasta ja kolmen bogeyn suora oli valmis. Yippee. -3 katosi nopeammin kuin sen kerkesi saavuttaa. Paarissa oltiin.
Fiilikset maissa avasin ihan ok kolmelletoista, n. 12 metriin. Siinä mietiskelin, että pitäisikö seiftata korin alle nosto-par vai lähteä yrittämään. Syvä monttu oli juurikin pahimmassa paikassa, korin vasemmalla puolella / takaviistossa. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä tyhmää lähteä tuossa tilanteessa pirkkoa hakemaan, mutta kolmen edellisen väylän kämmäilyt painoivat mielessä kuitenkin mielessä ja päätin yrittää. Nätti askelputti upposi ja edes vähän hymyilytti.
Sitten oltiin taas viidellätoista (viime kiekalla +2) ja vaihdoin avauksen kämmeneen kovan tuulen takia. Avaus jäi lyhyeksi ja vähän hankalasti puiden taakse. Kämmen oli ainoa vaihtoehto ja arvoin siinä tuulen kanssa, että nakkaanko ässää firebirdillä vai oikein varman päälle XXX:llä. Arvatkaa? Näitä virheitä ei vain saisi tehdä. Tuosta kohtaa pitää myöntää itselle, että pirkkoon ei ole mitään mahdollisuutta. Pelaa takaisin väylälle ja ota par. En myöntänyt. Tulilintu antsaan, tuuli alle ja luotisuorana vasemman puolen outtiin. Kyllä teki mieli hakata päätä mäntyyn. Korttiin bogey.
Loppukierros oli pirkkojen väkisin yrittämistä. Ei tullut kuin nelosväylältä. 16, 18 ja 1. Kaikki erittäin selkeitä, mutta ei niin ei. Kierro +0, mutta pelkästään järkevällä pelillä tästä olisi muutama heitto ollut niin helppo jättää pois. Puttikaan ei kulkenut koko kierroksella vieläkään. Päällimmäisenä todella kova harmitus, ei niinkään ketutus.
Sunnuntaiaamuna käytiin neppailemassa Myllymäen radalla vähän paikkoja auki ja sieltä sitten radalle odottamaan kierroksen alkua.
Kierros 3:Kierros starttasi 14:20 ja ykköseltä lähdettiin. Upsilla korin alle ja nosto birdie. Koko ryhmä nakkasi pirkot ja sovittiin, että "pidetään tää".
Noh, sitten tapahtui jotain mitä en ymmärrä vieläkään, ei ymmärrä ryhmäkaveritkaa, eikä ymmärrä todennäköisesti kukaan.Avasin kakkosväylälle ensimmäisenä. Pinkki valkyrie otti nätisti kulmaa jä lähti kääntämään koria kohti. "Jes, paras avaukseni tähän koskaan, kympissä ollaan?". Ryhmä oli samaa mieltä ja onnnittelut avauksesta tuli. Huippufiilis, mahdollisuus aloittaa kaksi alle. Sitten avasi Anttilan Saku. Sakulla myös hyvä avaus, aavistuksen korkea ja kerkesi alkaa feidaamaan hiukan takaisin vasemmalle. Korista vasemmalla oleva mänty (jossa opas kolmostiille) puuttui kuitenkin peliin ja kiekko osui siihen ja kimposi korille päin. Itse näin tämän aivan selvästi ja sanoinkin, että kimposi korille päin n. 5m. Pitäisi olla pitkä putti / varma par. Pari avausta vielä lisää ja ryhmä lähti koria kohti. Kaksi muuta avausta olivat lyhyempiä ja kaverit lähestyivätkin korille. Siinä samalla ihmettelin, kun kiekkoa ei näy missään. Samaa teki Saku.
Koria lähestyessä alkoi oikeasti ihmetyttämään, missä oma ja Sakun kiekko on?! Eihän tähän voi edes hukata kiekkoa mihinkään, kun ei maassakaan kasva mitään, puissa ei ole oksia mihin kiekko jää jne. Siinä sitten etsittiin hetki ja alkoi kylmä hiki valua selkään.
Ei voi ottaa lost disciä, jos avaa alle kymppiin pirkkopaikalle, EIHÄN?!. Niin siinä vain sitten kävi ja aivan armottoman v*tutksen kanssa lähdettiin Sakun kanssa takaisin heittopaikalle. Toista valkyrietä ei ollut bägissä ja vettäkin satoi. Kaikki oli huonosti. Avaus vanhalle kolmosen tiille, hyvä lähestyminen ja viitonen korttiin. Ei mennyt jumaliste ne nallekarkit nyt kyllä tasan. Siinä tuli otettua kovin rankku omalla frisbeegolf -uralla tähän asti. Ja mielessä pyöri, että ei ollut edes itse aiheutettu(?).
Ja tietäähän sen miten tuollainen vaikuttaa peliin. Älytön asian vatkaaminen siitä alkaa ja turha miettiminen ja jossittelu. Vähiten helpotti tieto siitä, että mitäs nyt tehdään väylillä 5, 11 ja 15, kun ko. Valkyrie on hukassa. Eka lost disc löi kyllä suoraan vastapalloon ja lujaa.
Noh, kovasti yritin kyllä nollata asiaa ja lähdettiin avaamaan kolmoselle. KCP aviarilla hysse keskelle väylää. Kävellessä juttelin ryhmäkaverin kanssa, että nythän sitä kasettia testataan sitten ja kunnolla. Kaveri kannustikin, että väyläkerrallaan vain, miettimättä enempää. Otin paarin korttiin ja sitten neloselta hakemaan pakkokakkosta. No ei tullut. Surkea avaus vasemmalle metsään. Sieltä erittäin tyhmä pelastusyritys kämmenellä korin alle (kun hyssellä olisi voinut kiertää kauemmaksi korista, mutta putille kuitenkin). Zone ensimäiseen puuhun. Neloselta nelosta korttiin ja voi arvata pyörikö kakkosen tapahtumat entistä enemmän mielessä.
Kasille asti pelasin sitten pelkkää paaria ryhmäkavereiden hienosti kannustaessa ja tsempatessa. Kasilta upsilla jälleen pirkko korttiin ja siinä hiukan mieli parani, että kyllä tästä vielä kierros pelataan. Tuli fiilis, että itselle pitää näyttää, että jotain saa aikaan tuollaisenkin jälkeen. Ysille mentäessä koko kierroksen ajan ollut pieni tihkusade yltyi ja vettä tuli parin väylän ajan vähän reippaammin. Ysillä upsi epäonnistui pahoin ja jäi 20m korista. Nosto kolme.
Sitten tultiin kympille. Nyt tämä on pakko selättää! No sen verran selätin, että sain avauksen keskellä väylää olevaan ryteikköön. Sieltä surkea hysselähestyminen auttamatta lyhyeksi, putti ohi ja jälleen bogey. Ko. väylän saldo kisassa +4
. Yhdeltätoista 'perus par' ja kahdelletoista pelaamaan nyt ainakin se varma par. Buzzzin vaihdoin kuitenkin tiippariin ja se kannatti. Aikalailla täydellinen heitto ja kiekko neljään metriin. Pirkko korttiin ja tuli sellainen fiilis, että väyliä on vielä jäljellä. Pelaa!
Kolmellatoista avaus jäi hiukan matalaksi ja dessu ei ottanut feidiä vaan liiteli 135m ja putille jäi mittaa se 20m. Korin alle seifti ja nosto kolme. Nyt sitten neljälletoista mihin en ollut saanut yhtään mitään aikaiseksi avauksilla. Jälleen kerran avaus lipsahti liikaa vasemmalle, mutta oikeastaan koko viikonlopun ainoa hyvä puuosuma pelasti. Kiekko jäi seitsemään metriin. Putti sisään ja pirkko. Tässä vaiheessa huomasinkin, että kakkosväylän tapahtumat oli vapauttanut puttipelin täysin. En ollut miettinyt sitä lainkaan kierroksella ja kaikki upposivat. Korvien välissä sekin on.
Neljälletoista lähdettiin ihan rehellisesti paarin perään, koska kaksi edellistä kertaa oli ryssitty pystöön. Par tuli taskuun ja vielä voisi pari pirkkoa olla tarjolla. Kuudellatoista fore kahdeksaan metriin ja pirkko pois. Seitsemällätoista puhkikulutettu luotto-dessu unelma avauksella 'mäntyportista' sisään, pari metriä. Hiukan jäi piiloon puiden taakse, mutta zonella piti olla aika selkeä ässän mallinen foreneppi selvä peli. Ei onnistunut vaan osuin mäntyyn ja pirkkopaikka katosi. Par korttiin ja viimeiselle väylälle. Ensimmäisen kerran koko viikonloppuna ei tuullut ja sain heittää upsilla rauhassa "kaiken yli". Firebirdi korin alle metriin ja jostain kuulukuin kommentti "et yhtään korkeammalle ois heittäny?"
.
Tässä vaiheessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että mitäköhän tulos on. Sainkohan pelastettua kiekan takaisin paariin? No yllätyshän se oli, että -2 oli lopputulos. Helpotus oli suuri ja aika huippufiilis jäi siitä, että sain kuitenkin kasattua itseni tuollaisen suohon uppoamisen jälkeen. Itselle näyttäminen onnistui!
Ps. jos joku Valkyrien löytää, niin haluan todellakin tietää, että mistä
