Meri-Toppilan Frisbeepoint -tour takana. Mitäköhän tästä nyt sitten kertoisi. Viikonloppua kuvaa varmaan aika hyvin: järjettömän alaihtelevaa ja epätasaista suorittamista. Väliin mahtui hyvää, ailahdus jopa erinomaista peliä, mutta mokellukset ja tasaisen surkeat heitot nollasivat sitten kaiken. Koomisinta on, että heitin kolme huonoa kierrosta, mutta kierrokset ovat täysin erilaisia keskenään. Huonostikkin voi siis heittää monella eri tavalla
Aloitetaan kierroksesta yksi jossa oli Meri-Toppilalle tyypillisesti reiluhko tuuli mukavilla puuskilla.
Aloitin kierroksen väylältä 16 (par 4) ja aamu yhdeksältä piti toteuttaa se suurin pelko. Lähetä repimään "kylmiltään". Avaus kynsiin kiinni ja 25m päähän puuhun. Puun juuresta vaikeasta asennosta kämmenellä melkein outtiin. Bogey korttiin... Siitä kierros jatkui sitten paarin keräämisellä. Väylältä kaksi tuli sitten pirkkoa joka nollattiin hyvin äkkiä bogeyllä pois.
Tämän jälkeen upsilla pari kakkosta korttiin ja oli mahdollisuus pelata edelleen "ihan ok". Sitten loppuun ryssittiin parille väylälle aivan 'valot kiinni' valinnoilla +3 ja kierros lipsahti plussan puolelle. Ei miinus yksi olisi ihmeitä ollut, kun kärkeä katsoi, mutta olisi kelvannut "ihan ok" tason aloitukseksi.
Yhteenvetona ykkösiekka oli siis tasapaksun huonoa heittämistä ja tyhmät mokellukset kierroksen lopussa pilasivat sen vähänkin ilon.
Toiselle kierrokselle lähtiessä oli mielessä, että nuo aivan surkeat suoritukset pitää karsia pois. Sitä kautta nostaa peruspelin tasoa niin, että pirkotkin jäävät paperille.
Kierros alkoi väylältä 4 ja siihen lähtikin uudella Brinister tiipparilla jotakuinkin täydellinen avaus. 50m puurännistä kiekko ulos ja feidi täydellisesti soratielle, keskelle väylää. Väylä kuitenkin sen verran tuntematon (muutaman kerran heittänyt), että lähestymisupsi lipsahti 20m pitkäksi (koria ei näe kakkosheitolla vielä). Pirkko meni sinne, mutta tältä väylältä par on aina hyvä.
Viitosella upsilla pirkkopaikalle, 8m putti rautaan, par. Kuutosella neppi avaus, kämmen lähäri ja lyhyt putti. Pirkko. Seiskalla sitten aivan järjettömän surkea upsi ja par korttiin. Väylä on radan selvin pakkokakkonen. Tästä sitten pohjois-suomen vaikeimmalle par 3:lle. Ekalla kiekalla avasin kämmenellä pöpelikköön. Nyt vaihdoin firebird hysseen, kovaan sivutuuleen (vasemmalta). Firebird liitelit pitkäksi ja jäi vain 0,5m outista. Bogey.
Ysiltä pirkko hyvillä heitoilla. Kympillä taas upsilla hyvin korille 7m, putti rautoihin. Tässä vaiheessa alkoi jo selvästi hiipimään jonkin sortin pirkkokammo paidan alle. Turhautti tosissaan tällainen kämmäily. Putit olivat rehelliseti huonoja. Nyt yhdelletoista seiftiavaus, surkea kämmen lähestyiminen joka jäi yhdeksään metriin, ketjuista ulos ja bogey. Kakstoistasella upsi saareen, puunjuuresta 7m haaraputti, rautoihin, prkl! Vaikka tuuli oli kovempi kuin aamulla, niin silti puttaaminen alkoi mennä korvien väliin jo. Ei vain uppoa.
Toiseksi selvin radan pakkokakkonen, väylä 13. Surkea avaus upsilla joka jäi n. 12m korista. Askelputti kuitenkin sisään. Pieni ilo tämä "puskemisen keskellä". Neljällätoista mole burner, par. Viidellätoista ryhmäkaverin kanssa avaukset 4,5m ja 6,5m (oma). Molemmat putattiin OHI korista. Olisi voinut alkaa vaikkapa itkmeään. Fiilis oli aivan kauhea, kun ei vain onnistu.
Sitten kuudelletoista. Ekalla kierroksella tässä avattiin puuhun "johon ei vain voi lipsahtaa kiekko". Aukko on niin selkeä. No nyt astetta rennompaa draivia hakemaan. Perus flätti avaus joka feidaisi hyvälle jatkolle. Keskittyminen, askeleet, veto, saatto. KOPS. Siihen stanan samaan puuhun ja vielä vaikeammin kiekko puun juurelle kuin aamulla. Ei tehnyt edes mieli sadattaa enään... Kämmenellä jatkoa, upsilla lähestymistä, pitkää puttia ja bogey korttiin. Eikö tämä kierros ole koskaan ohi?
Seitsemällätoista hysse avaus lipesi kädestä. Kiekko kauaksi korista. Unelma lähestiminen aviarilla. "puoleen metriin... voi hemmetti, lähti rollaan" -kuului korilta. No niinhän se teki. Rollasi 25m, bogey. Tässä vaiheessa oli mehut niin loppu, että kahdeksallatoista avaus lipsahti täydellisesti kädestä ja jäi puoleen väliin väylää. Par. Loput kolme väylää väkisin paariin ja lujaa pois paikalta.
Koomisinta tällä kierroksella oli se, että tulos oli -1 ensimmäiseen verrattuna. Henkisesti kierros oli vain uskomattoman raskas, koska yhtään mikään ei onnistunut. En vain mokeltanut mitään aivan pystöön, niin tulos pysyi kohtuu huonona.
Pitkät yöunet ja aamulla ihan hyvä fiilis lämmittelyssä ja aikomuksena oli nyt nousta omalle tasolle. Ilman ihmetekoja. Perusheittämistä vain!
Kierros alkoi golf-lähdöllä väylältä 1. Perus par, kakoselta upsilla pirkko, kolmoselta upsilla + 7m putilla pirkko. Nelosella avaus puurännin puolessa välissä puuhun ja kimmoke huonompaan suuntaan. Joutui puttaamaan takaisin väylälle. Tuplaa korttiin ja alun pirkot katosivat. Noh, mieli kuitenkin ok ja "aloitetaas uudelleen miinuksen jahtaus".
Viitoselta par alarauta putilla ja kuutoselle. Nyt pimenee. Putterihysseneppi surkealla tähtäämisellä ensimmäiseen puuhun. Toinen hysseneppi väylälle. Par oli vielä käsissä. JÄRKYTTÄVÄ kämmenneppaus puuhun, kimmoke todella vaikeaan paikkaan. Kierroksen toinen tuplabogey korttiin jo kuudennella väylällä. Kyllä purtiin hammasta ja oltiin hiljaa.
Pakkokakkoselta kakkonen ja sitten kohti sitä ärsyttävän vaikeaa kasia. Nyt siinä oli sitten suora vastatuuli ja alamäkiväylä vielä kyseessä. Päätin, että sinne metsään en heitä ja otin ihan jyrän buzzzin käteen. Tarkoitus avata suoraan alas, vaikka lyhyenäkin. No, lähtihän se suoraan, mutta se tuuli... vei sen sinne hemmetin puskaan. Jatko 3m ekaan puuhun. Putti väylälle. Turhautunut askelputti ohi. Putti alarautaan. Triplabogey korttiin. 5 väylää pelattu ja -2 oli muutettu +4. Naama oli sen verran pahasti mutrulla, että ryhmän muut pelaajat + caddy huomasi, että nyt ei kannata kommentoida
Jättäydyin hiukan taaemmaksi siirtymän ajaksi ja kävin asioita mielessäni läpi. Ysin tiimatolla laskin oman scoreni suoraan scorecardista (mitä en tee ikinä kisakierroksella). "+4.... jumalauta, yritä nyt edes. Näytä, että osataan tässä heittää vielä". Tuumasinkin ryhmälle, että ei tästä voi ainakaan enään syvemmälle mennä ja katsotaan nyt saako tästä pirkkoa otettua ja pelastettua edes osan kierroksesta.
Ysiltä täydellinen avaus vastatuuleen. Upsilla korin alle ja nosto birdie. Kympille upsilla 7m ja hermoputti sisään. Näinköhän tästä vielä noustaisiin? Yhdellätoista nyt pitkä järkevä avaus, par. Kahdelletoista saareen upsi 8m ja hyvä putti sisään, birdie! Kolmellatoista upsi kahteen metriin, birdie! Neljällätoista huono avaus vaikeaan sivutuuleen ja par. Viidellätoista ok avaus, mutta jäi 12m lyhyeksi. Ylärautaputti ja nosto par.
Sitten, väylä kuusitoista. "Et voi ryssiä tätä enään" kävi mielessä. Nyt se järkiavaus toimi. Upsilla 70m lähestyiminen 9m pitkäksi, putti sisään, birdie! Seitsemäntoista par. Viimeinen väylä. Hyvä avaus, 9m alamäkiputti oli arka ja nosto par. Naamalla kuitenkin huojentunut hymy. Oli sellainen "teit sen" -fiilis. Kierros pelastettiin lukemaan -1 ja loppujen lopuksi nakutin kierroksen eniten pirkkoja, 8.
Kierros oli siis erittäin kaksijakoinen. Alkuun aivan järkyttävän huonoja suorituksia ja kierros oli melkein taputeltu. Loppuun kuitenkin loistava ryhdistäytyminen ja surkeasta kisasta jäi mieleen edes jotain mistä saattaa jatkossa saada vähän puhtia kisoissa.
Puuh. Olihan se kisa..